Riesling kasvisruokien kaveri

Riesling kasvisruokien kaveri

RIESLING  – KASVISRUOKIEN KAVERI

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa.

Mikä viini kasviksille?

Täydellisesti yhteen sovitettu viini ja ruoka, siinä on yksi nautinnollisimmista asioista elämässä. Tähän on perinteisesti tarjottu mantraa ”valkoviini kalalle, punaviini lihalle”. Viimeisen vuosikymmenen aikana on onneksi laajennettu näkökulmaa ja opeteltu poikkeamaan tästä turhankin kapeasta katsannosta.

Mutta entäs kasvisruoka? Millaisia asioita tulisi ottaa huomioon, kun ruokapöydässä onkin kasvisruokia? Tätä teemaa on hyvä pohdiskella Rieslingin avulla, joka on varsinainen ruokapöydän moniottelija. Tässä postauksessa on mukana kolme erilaista kasvisruokaa; Herneenverso-mangosalaatti, Avocadopasta ja illanistujaisten iloksi sopiva Tomaattiipiirakka. Tervetuloa mukaan maistelemaan!

Herneenverso-mangosalaatti

Keväisen kepeään tunnelmaan sopii ihanasti raikas salaatti. Tässä salaatissa pääraaka-aineena ovat mango, kurkku ja herneenversot. Lisäksi säväyttävät Parmesani-juusto, aurinkokuivatut tomaatit ja lime.

Resepti on Saksan viinitiedotuksen kotisivuilta ja löytyy tästä linkistä. Sivuilla on muitakin kivoja reseptejä viinisuosituksineen.

Tämän salaatin salaisuus on raaka-aineiden huolellinen valmistelu. Mango marinoidaan lime-mehussa ja kurkku saa viivähtää hetken jogurtti-valkosipuli-marinadissa, hiukan tsatsiki-tyyliin.

Näyttävä ja monipuolinen salatti on myös makujen ilotulitus.

Tässä salaatissa on paljon erilaisia makuja. Makeutta mangosta, hapokkuutta limestä, kermaisuutta parmesanista, umamia tomaatista sekä freesiä vihreyttä kurkusta ja herneenversoista, minttukin höystää omalla tavallaan.

Von Buhl Bone Dry Riesling 2020 oli hyvä pari tälle makujen ilotulitukselle. Viini on nimensä veroisesti täysin kuiva, linjakas, hapokas ja raikas. Se henkii vaaleiden kukkien, limen sekä vihreän omenan sävyjä. Myös hentoa persikkaa ja sen kiveä voi löytää. Kerrassaan raikas Riesling, joka on yhtäaikaa sekä voimakas että tyylikkään selkeälinjainen salaatin monipuolisten makujen kaveriksi.

Tämä viini on kotoisin Pfalzista, vaikka tyyli viittaakin enemmän Moselin suuntaan. Etiketti on hurja ja hurjan hieno yhtäaikaa!

Von Buhl Bone Dry Riesling 2020, Hinta 14,49€  

Avocadopasta

Muutaman vuoden takainen hittiresepti Avocadopasta on pääsee myös testiin rieslingien kanssa. Resepti löytyy mtv3-makuja sivustolta

Avocadon luontainen rasvaisuus kaipaa viiniltä hyvää hapokkuutta, joka raikastaa ja tasapainottaa suutuntumaa. Limemehu tuo puolestaan tähän annokseen kirpeyttä, joten viinin täytyy olla tarpeeksi aromikas ja hapokas pärjätääkseen limen happamuudelle. Lisäksi täytyy huomioida reseptiin kuuluvat chili ja valkosipuli. Niiden kanssa sopii viini, jossa on hyvä hedelmäisyys, eikä pieni jäännössokerikaan ole pahitteeksi.

Haussa siis hersyvän hedelmäinen viini, jossa on aromikkuutta sekä raikas hapokkuus. Miten rieslingit pärjäävät?

Avokadopasta syntyy näistä aineksista

 Avocadopasta oli pitkästä aikaa ihanaa, ja niin keväistä! 

Koehler-Ruprecht on erilainen Riesling-viini. Aromikkaan viinin hapokkuus on noin kolmanneksen matalampi, kuin rieslingeillä tavanomaisesti. Tämä paljastuu selkeästi viiniä maistettaessa. Jos olet joskus kokenut, että Riesling on lajikkeena turhankin hapokas, kokeile tätä!

Tuoksu on intensiivinen ja siitä välittyy kypsää persikkaa, ja sen kiveä, punaista omenaa ja hunajaisiakin sävyjä. Maku paljastaa myös sitruunaisuuden, ja sitruunan kuoren aromeita. Keskihapokas viini on Rieslingiksi lempeän oloinen. Pitkässä jälkimaussa toistuvat tuoksusta tutut aromit. 

Viinin runsas hedelmäisyys ja puolikuiva tunnelma sopivat hapokkaalle ja hiukan tulisellekin pastalle varsin hyvin. Kokeillaan kuitenkin vielä kuivempaakin rieslingiä.

Kaufmann Hattenheim Riesling tulee Rheingaun viinialueelta. Alunperin sveitsiläinen Urban Kaufmann vaihtoi kotimaataan 2013. Samalla vaihtui ura Appenzeller-juustoja valmistavana juustomestarina viinitilalliseksi. Yhdessä saksalaisen vaimonsa kanssa he pyörittävät biodynaamiseksi sertifioitua luomu-viinitilaa. Biodynaamisuus ei ole alueella mitenkään yleinen toimintatapa. Tämä viini onkin ainoa biodynaaminen Rheingaun Riesling koko Alkon valikoimassa.

Viinin tuoksusta nousee esiin keltaista omenaa, kypsää persikkaa ja hentoa hunajaisuuttakin. Maku on kuiva ja sitruksisuus nousee maistettaessa esiin. Pirteä hapokkuus tuo viinille hyvä ryhdin ja maussa voi aistia mineraalista tunnelmaa. Keskipitkässä jälkimaussa on mukavalla tavalla pehmeyttä ja hedelmäisyyttäkin.

Tämä tasapainoinen viini toimi hyvin Avocado-pastan kaverina. Yhdistelmä tuntui hiukan mausteisemmalle ja raikkaammallekin, kuin edellisen Koehler-Ruprecht viinin kanssa.  

Lempeä Riesling-viini: Koehler-Ruprecht Kallstadter Riesling Kabinett Trocken 2018. Hinta: 19,99€
Kuivempien ystävälle: Kaufmann Hattenheim Riesling trocken 2018 Hinta: 15,98€

Tomaattipiirakka – helppo ja herkullinen

Kasvikset ovat monipuolisia raaka-aineita. Siinä missä avocado on luontaisesti rasvainen, tomaatti on tunnettu umamista ja korkeasta hapokkuudestaan. Tämä tarkoittaa, että myös viinissä olisi hyvä olla hapokkuutta, jotta se pärjää tomaatille.

Reseptin poimin Kokit ja potit ruokablogista, ai että tuli hyvä piirakka!

Tomaattipiirakka syntyy yksinkertaisista aineista. Piirakkapohjan päälle sivelty Dijon-sinappi on reseptin paras salaisuus!

Niinkin yksinkertaisesta raaka-aineesta, kuin tomaatti saa upean piirakan!

Tomaattipiirakka sai parikseen pirtsakan Villa Huesgen Riesling Trockenin. Moselin alueelta tuleva viini on olemukseltaan keveähkö ja konstailematon. Takaetiketissä mainitaakin osuvasti ”Uncomplicated wine enjoyment. Ideal food partner for every day”.

Hiukan vienossa tuoksussa on kevyttä kukkaisuutta, napakkaa vihreää omenaa, hentoa päärynää ja vastapuristettua situruunamehua. Nämä samat aromit toistuvat maussa, joka on kuiva ja hapokas. Kaiken kaikkiaan pirteä viini, joka toimi yllättävän hyvin kaikille tämän postauksen ruoille!

Myös Kaufmannin Riesling oli tomaattpiirakalle mainio pari. 

Villa Huesgen Riesling By The Glass 2020 Hinta: 12,98€

Oli ihanaa kokkailla erilaisia kasvisruokia ja kokeilla niitä erilaisten rieslingien kanssa. Kyllä Riesling -viinit pärjäävät kiitettävästi kasvisten monipuolisen makumaailman keskellä. 

Ihanaa kevättä kaikille viiniblogin lukijoille!  

Tapaamisiin!
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Raja Riesling

Raja Riesling

RAJA RIESLING

Viiniblogilla on ollut tapana nostaa Itsenäisyyspäivän alla esiin suomalaisia viinitilallisia eri puolilta maailmaa. Toissa vuonna haastattelussa oli Satu Uudesta-Seelannista ja viime vuonna kuulimme Nean kuulumisia Bordeauxista.

Tänä vuonna haastattelussa on Toni Immanen, jonka luotsaama Raja -viinitila on pieni, persoonallinen ja harvinaisuus koko maailman mittakaavassa! Raja Rieslingin rypäleet kasvavat Ranskan Alsacessa, mutta varsinainen viini valmistuu muutaman sadan metrin päässä, Saksan Pfalzissa.

Kuinka kummassa suomalainen mies päätyi viinitilalliseksi, jolla on toinen jalka Ranskassa ja toinen Saksassa?

Viiniblogi päätti kysyä asiasta vähän tarkemminkin, tervetuloa mukaan!

Tyytyväinen viinitilallinen sadonkorjuussa. Kuva: Toni Immasen kotiarkisto

Raja Rieslingin rypäleet kypsyvät suomalaisen miehen viinitarhalla Ranskan auringon alla

Suomalainen Toni Immanen on ollut viinitilallinen liki 10 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2012, kun hän kuuli sattumalta pienestä ja laadukkaasta, uutta omistajaa etsivästä viinitarhasta.

”Olin käymässä Saksassa viinitilallisen Fritz Beckerin luona. Hän kertoi tästä Riesling-viinitarhasta, ja mietti miten sille käy. Sanoin, että voisin ottaa sen haltuuni, alkaa hoitaa tarhaa ja valmistaa viiniä. Fritz ei meinannut uskoa että olin tosissani”, Toni Immanen naurahtaa.

Mutta tosissaan Toni oli, ja valmisti ensimmäisen viininsä jo 2012 sadosta. Viinin valmistuttua nimi oli helppo keksiä. ”Raja Riesling oli luonteva nimi, sillä rypäleet tosiaan kasvavat Ranskassa, mutta viini valmistetaan parinsadan metrin päässä Saksan puolella. Tämä on laatuviinien maailmassa hyvin harvinaista!”

Onko Raja Riesling siis ranskalaista vai saksalaista?

”Viinitarhat löytyvät vanhoista saksalaisista veroluetteloista ja ovat siis olleet iät ja ajat saksalaisia”, Immanen vastaa.

”Toisen maailmansodan jälkeen koko raja oli suljettu liki 10 vuotta, ihan piikkilangoilla. Vaikka tarhat olivat saksalaisten omistuksessa, he eivät päässeet tarhoille lainkaan, joten ranskalaiset saivat poimia sadon.”

”Lopulta 1955 päästiin sopuun. Saksa luovutti Ranskalle talousmetsää ja vesioikeuksia vastineeksi näiden kyseisten alueiden viinirypäleistä. Puutavaran osalta sopimusta on sittemmin muutettu, mutta Wissembourgissa asuvat ranskalaiset juovat edelleen sopimuksen perusteella saksalaista vettä”.

”Passit takataskussa viljelijät pääsivät vihdoin hoitamaan viinitarhojaan ja korjaamaan sadon. Vasta 1989 raja avattiin pysyvästi, eikä passeja enää tarvittu. Lopulta EU:n viinilainsäädäntöäkin sorvattiin niin, että vaikka ylitetään kahden maan välinen raja, viinin voi merkitä saksalaiseksi historiallisista syistä johtuen”.

Sadonkorjuu tehdään käsin ja viinit valmistetaan luonnonmukaisesti. Pienestä tuotannosta johtuen luomu-sertifiointi ei ole kuitenkaan ollut järkevää.
Kuva: Toni Immasen kotiarkisto

Huippupalstakin vaatii huolellisuutta

Immasen viinitarha on pieni ja siihen kuuluu vain 7 riviä köynnöksiä. Pinta-ala on vain 0,2 hehtaaria, joka vastaa noin 1/3 jalkapallokentästä. Pintamaan alla palstan maaperä on lähes puhdasta kalkkikiveä, johon köynnösten juuret saavat hyvin pureuduttua. Juuret ovatkin syvällä, sillä köynnökset ovat jo 45-vuotiaita.

”Meillä ei ole juuri koskaan ollut ongelmia säiden kanssa. Kuivina aikoina vahojen köynnösten vahvat juuret saavat haettua tarvitsemansa kosteuden syvältä maaperästä. Toisaalta sateisina aikoina tarhan kaltevuus ja maaperä huolehtivat siitä, että liika sadevesi ei jää tarhalle häiritsemään.”

”Yleensä palsta on viimeinen, josta sato korjataan ja kasvukausi on pitkä”, Toni Immanen kertoo. Tämä on hyvä asia viinin vivahteikkuuden ja aromien kannalta, sillä aromien kehittyminen vaatii aikaa. Tässä piilee myös riski, sillä mitä kauemmin rypäleet köynnöksissä roikkuvat, sitä pidempään ne ovat alttiina sateille, homeelle ja myös eläimille, esim. linnuille ja villisioille.

”Jostakin syystä meidän tarha on villisikojen suosiossa. Ehkä se johtuu siitä, että tarhalla ei käytetä lainkaan kemiallisia lannoitteita, eikä torjunta-aineita. Tämän ansiosta maaperä on puhdas ja esim. kastemadot viihtyvät siinä hyvin. Villisiat puolestaan syövät kastematoja.”

Onneksi rypäleet ovat saaneet olla toistaiseksi villisioilta rauhassa, ilmeisesti kastemadot ovat suurempaa herkkua.

Raja Rieslingin etiketin on suunnitellut graafikko Inka Bell. Siihen on haluttu tuoda viiniin liittyviä elementtejä, Wissembourg valkoinen linna, viiniköynnökset sekä villisika. Villisika vaihtui haikaraksi 2015, jolloin Immasen perheen kuopys syntyi.  Kuva: Anniina Schreiner

Luomua ilman sertifikaattia

Raja Riesling -viinit valmistetaan luomurypäleistä, mutta pienestä (vain 600-800 plo/vuosi) tuotannosta johtuen luomu-sertifikaatin hakeminen ei ole ollut järkevää.

”Kun aloitin viinitarhalla vuonna 2012 huomasin, että palstaa oli lannoitettu todella paljon ja esimerkiksi nokkonen viihtyi tarhalla todella hyvin. Muutaman vuoden kuluttua ylimääräiset lannoitteet olivat poistuneet tarhan maaperästä ja sadon määrä putosi, mutta laatu ja viinien konsentraatio parani huomattavasti.” 

(Viinin konsentraatio liittyy viinin rakenteeseen. Matalan konsentraation viinit ovat usein vetisiä, laimeita. Hyvän konsentraation viineissä puolestaan on runsaasti aromikkuutta, hapokkuutta jne.)

Asut kuitenkin Suomessa, miten pystyt hoitamaan tarhaa täältä käsin?

”Minulla on periaate, että aina kun köynnökseen kosketaan, teen sen itse”, Immanen kertoo. ”Käyn Saksassa useamman kerran kasvukauden aikana.” Sadonkorjuussa Toni on totta kai aina paikalla, mutta tarha vaatii muutakin hoitoa.

”Lehtien poistaminen kasvukauden loppupuolella auttaa rypäleitä pysymään terveinä. Käyn tarhan läpi useampaan kertaan ja poistan käsin lehdet, jotka voisivat osua rypäleterttuihin ja hidastaa niiden kuivumista sateen jälkeen”.

Hyvin harva viinitilallinen pystyy tekemään huolella tällaisen lehtienpoistourakan, mutta Toni Immanen pystyy tarhan pienen koon ansiosta. Muuhun tarhan hoitoon hän saa tarvittaessa naapuriapua Fritz Beckeriltä, jonka viereinen Pinot Noir -tarha lukeutuu Saksan parhaimmistoon.

Riesling on tunnetusti ohutkuorinen rypälelajike, joka ilmentää hyvin kasvualuettaan. Tämä vaatii kuitenkin viinitarhan huolellista hoitoa, sillä ohut kuori tekee rypäleistä myös herkkiä. ”Riesling on lajikkeena vähän sellainen, että se antaa huonosti anteeksi, jos tarhalla lusmuillaan.” Immanen kertoo. ”Kun tarhaa hoidetaan hyvin, voidaan kellarin puolella ottaa rennommin.”

Toni Immanen on yksi niistä harvoista suomalaisista, joilla on oma viinitarha. Kuva: Anniina Schreiner

No mitenkäs, kun sato on korjattu Ranskan maaperältä ja on aika valmistaa viini Saksassa? 

”Sadonkorjuun jälkeen rypäleet kuljetetaan muutaman sadan metrin matka Ranskan puolelta Saksaan ja siinä kohtaa Raja Riesling muuttuu saksalaiseksi.”

”Viinin valmistuksessa haluan antaa luonnollisille prosesseille tilaa ja viinit saavat valmistua niin sanotulla minimi-interventiolla, pyrin koskemaan käyvään viiniin mahdollisimman vähän. Ennemminkin seurailen, mitä tankissa tapahtuu. Haluan kuitenkin, että viini on kirkasta, joskus kevyt suodatus saattaa tulla tarpeeseen”, Immanen kertoo.

Raja Riesling käy spontaanisti luonnonhiivoilla. Alkoholikäyminen saattaa kestää jopa 5kk. Tämä on pitkä aika. Teollisessa viinintuotannossa ja teollisilla hiivoilla valkoviinin käyminen kestää yleensä vain muutamia viikkoja. Raja Riesling myös kypsyy terästankissa hiivasakan päällä noin 5 kuukautta.

Yleensä pitkä käyminen viileässä lämpötilassa vahvistaa viinin hedelmäisyyttä ja raikkautta. Maistetaanpa, näkyykö näitä piirteitä 2015 vuoden Raja Rieslingissä. 

Raja Riesling 2015 -maistelukuvaus

Raja Riesling 2015 löytyy Alkon tilausvalikoimasta tuotenumerolla 915397, Hinta: 29,98€

Maistelukuvaus: Kullankeltaisen viinin aromikkaasta ja tuoksusta välittyy mehevää persikkaa, vaaleaa kukkaisuutta, omenaa ja ananastakin. Sitruksisuus tuo mieleen raikkaan, mutta makean sitruuunamarmeladin, hentoa petroolia, savuistakin häivähdystä saattaa viinistä löytää. Maku seurailee tuoksun aromeita hienolla tavalla. Viinissä on korkea raikas hapokkuus ja selkeästi myös jäännössokerista makeutta. Nämä piirteet tasapainottavat toisiaan hyvin. Jälkimaku on pitkä ja viinin aromikas hedelmäinen tunnelma kannattelee sitä hienolla tavalla.

Riesling lajikkeena on hienosti esillä ja viinissä on upea konsentraatio, joka kertoo siitä, että viini on tehty laatu, ei määrä, edellä. Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että tässä on upean tasapainoinen, aromikas, puolimakeaksi kallistuva Riesling.

Jos tämä tulisi sokkona eteen, olisi vaikea sanoa, onko kyseessä Alsacen Riesling vai saksalainen Riesling. Mielestäni viinistä voi löytää piirteitä molemmista. Kypsän hedelmäinen tunnelma ja keskitäyteläinen suutuntuma viittaisivat Alsaceen, mutta maltillinen alkoholipitoisuus (12%) ja pirteä hapokkuus puolestaan Saksan suuntaan.

Ruokapöydässä tämä olisi omiaan kylmä- ja lämminsavulohelle ja niistä valmistetuille ruoille, myös erilaisille suolaisille piirakoille, vaalealle lihalle, kuten broilerille tai possullekin. Viini sopisi myös sushille tai mausteiselle, melko tulisellekin aasialaiselle ruoalle. Erinomainen viini myös sellaisenaan, hyvässä seurassa.

Raja Riesling 2016 -maistelukuvaus

(Lisätty alkuperäiseen postaukseen 26.1.2022)

Vuoden 2022 tammikuussa Raja-Rieslingin uusi vuosikerta tuli Alkon erikoiseriin. Tässä maistelukuvaus myös tästä 2016 vuoden viinistä.

Raja Riesling 2016 on Alkon erikoiserän viini. Hinta: 24,98€. Tuotenumero: 563387

Maistelukuvaus: Myös vuoden 2016 Raja-Riesling on sävyltään kullankeltainen. Tuoksu on aromikas, hiukan keveämmän oloinen, kuin 2015 vuoden viinissä. Tuoksussa tulevat hienosti esille lajikkeelle tyypilliset aromit, erityisesti persikka, omena ja vaaleaa kukkaisuus. Sitruksisuus tuo mieleen raastetun sitruunan kuoren. Maku on hedelmäinen, aromikas ja rapsakkaan raikas. Maku seuraailee tuksua, mutta sitruksisuus kääntyy enemmän limen suuntaan. Viinin hapokkuus on erittäin korkea ja se tekee melkein pirskahtelevan tunteen kielelle. Jäännössokeri pehmentää kokonaisuutta ja viini keikkuu tunnelmaltaan kuivan ja puolikuivan välillä (virallinen luokitus on kuitenkin puolikuiva). Jälkimaussa vuorottelevat hauskasti hedelmäiset ja sitruksisen hapokkaat, hiukan yrttisetkin tunnelmat.

Kokonaisuutena tässä viinissä on mielestäni linjakkaampi, jotenkin ”moselmaisempi” tunnelma, kuin vuoden 2015 Rajassa. Ruokapöytään tämä toimisi hyvin vaaleille sitruksella maustetuille kaloille, kuten siika chevichelle, jonka kanssa tätä kokeilinkin. Hyvä pari myös runsaille salaateille, joissa on mukana esimerkiksi hedelmäistä juustoa ja hapokkuutta esim. balsamicosta.

Täytyy sanoa, että saman viinitilan kahden vuosikerran välillä on tässä tapauksesssa melko suuri ero. Toisaalta tämä ei ole ihme, sillä Toni Immasen tavoite onkin, että jokainen viini voi ilmentää vuosikertaansa, eikä niitä pyritä muokkaamaan tasapäisiksi. Raja Rieslingin kohdalla eri vuosikertojen vertailu on varsin kiinnostavaa.

Olipa kerrassaan virkistävää maistella tätä viinimaailman harvinaisuutta, ja samalla jälleen todistaa suomalaista viiniosaamista!

Hienoa ja onnekasta, että Toni Immanen päätti kymmenisen vuotta sitten tarttua eteen tulleeseen tilaisuuteen ja Raja Riesling sai alkunsa. Tämän päätöksen tuloksista pääsemme nyt me muutkin viinin ystävät nauttimaan.

Hyvää talven jatkoa kaikille viiniblogin lukijoille!
Sinivalkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

 

Viinitie

hyvä viini

Tempranillo Espanjan kuningaslajike

Tempranillo Espanjan kuningaslajike

TEMPRANILLOSTA ON MONEKSI

Espanjan kuningaslajike

Espanjalaisella Tempranillolla on vankka maine tammitettujen punaviinien tärkeänä lajikkeena. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta.

Roseeviini Tempranillosta ei liene kovin suuri yllätys, mutta voisiko Tempranillosta olla valkoviinin valmistukseen?

Kyllä voi. Tässä Tempranillo-postauksessa kaksi kolmesta viinistä on valkoviinejä! Tervetuloa viiniblogin mukaan aurinkoiseen Espanjaan!

 

Tempranillon kotimaisemia Riojan viinialuella, Espanjan pohjoisosissa. (Kuva: Rioja Wine)

Tempranillo on saanut nimensä sanasta temprano, joka tarkoittaa aikaista. Tällä viitataan rypäleen aikaiseen kypsymiseen. Kuva: PlantGrape

Kolme aivan erilaista viiniä. Näiden kaikkien takana on kuitenkin yksi ainoa lajike, Tempranillo!

Tempranillo ja nimien ilotulitus 

Tempranillo on Iberian niemimaalla kiistaton kuningas ja kaikkein viljellyin lajike. Maailmanlaajuisestikin Tempranillo on kirinyt kolmanneksi suurimmaksi viinirypälelajikkeeksi. Edellä ovat Cabernet Sauvignon ja Merlot, joita kasvatetaankin ”lähes kaikissa niissä maissa, joissa viiniköynnös voi kasvaa”. Toisin kuin nämä Ranskasta lähtöisin olevat kollegansa, Tempranillo on pysynyt pääasiallisesti kotimaansa kamaralla. Liki 89% maailman Tempranillo-köynnöksistä kasvaa edelleen Espanjassa.

Rajan toisella puolella Portugalissa Tempranillo on niin ikään viljellyin punaviinilajike (n. 8% maailman Tempranilloista). Mutta tässä piilee ”knoppi”, sillä Portugalissa lajiketta ei tunneta nimellä Tempranillo… Pohjois-Portugalissa lajike kantaa nimeä Tinto Roriz ja Etelä-Portugalissa puolestaan nimeä Aragonez. Eikä tässä vielä kaikki.

Espanjan puolella nimi-ilotulitus vasta alkaakin. Toron viinialuella Tempranillo on Tinto de Toro, Ribera del Dueron hienolla viinialuella nimi on puolestaan Tinto Fino tai Tinto del Pais. La Mancha ja Valdepenas alueilla nimi on Cencibel ja Kataloniassa katalonian kielellä Ull de Llebre. Kun lajike päätyi Kaliforniaan se tunnettiin aluksi nimellä Tinta de Valdepeñas.

Ja tässähän on näistä Tempranillon nimistä vain muutama… (Kattavampi lista allekirjoittaneen kaltaisille ”viininörteille” löytyy esim. täältä.)

Iberian niemimaan lisäksi Tempranillo on päässyt kokeilemaan siipiään Argentiinassa (alle 3% maailman Tempranilloista). Lisäksi pieniä määriä löytyy Australiasta, Ranskasta ja USA:sta. Mutta palataan lajikkeen syntyseudulle, Pohjois-Espanjaan.

Tempranillo, kuten muutkin tummat rypäleet, saa värinsä kasvukautensa loppupuolella. Kuva: Bodegas LAN

Sadonkorjuutunnelmia Rioja Alta:n viinialueella. Kuva: Rioja Wine

Miltä Tempranillo maistuu?

Tempranillo viineille tyypillisiä aromeita ovat muun muassa kirsikka, luumu, viikuna ja mansikka. Ikääntymisen myötä viinistä alkaa löytyä usein myös kuivattujen hedelmien/marjojen tai nahkankin sävyjä. 

Aikaisen kypsymisen ansiosta myös viileät, esim. vuorenrinteillä sijaitsevat kasvupaikat sopivat hyvin tälle lajikkeelle. Viileä kasvuympäristö parantaa yleensä viinien aromikkuutta ja auttaa pitämään viinien alkoholipitoisuuden kohtuullisena.

Tempranillo suhtautuu hyvin tammikypsytykseen, joka Riojan alueella onkin hyvin yleistä. Tammi tuo viineihin usein vaniljan tai glögimausteisiin viittaavia sävyjä, kuten neilikkaa, kanelia tai myös savuisuutta. Joskus aiempina vuosikymmeninä viinit saattoivat olla ”ylitammitettuja” niin, ettei rypälelajikkeen omaa aromikuutta ollut enää välttämättä mahdollista juuri aistia. Nykyään tyyli on onneksi mennyt kevyemmän tammituksen suuntaan.

Tempranillo jättää tilaa myös viinin valmistajalle ja valmistus- ja kypsytys näkyvät yleensä viineissä melko selvästikin. Usein Tempranillosta valmistettuihin viineihin sekoitetaan mukaan hiukan myös muita lajikkeita, kuten Garnachaa tai Gracianoa.  

Tempranillo onkin valkoinen!?

Vuonna 1988 kuului Riojan viinialueelta kummia. Tempranillo-köynnös oli alkanut tehdä vaaleita rypäleitä eräällä viinitarhalla. Tarhan omistaja Jesus Galilea Esteban ymmärsi pian, että oli syntynyt uusi viinirypälelajike, Tempranillo Blanco!

Muutamia vuosia myöhemmin DNA testi osoitti, 97,8% yhtäläisyyden ”tavalliseen” Tempranilloon. Tämä parin prosentin ero aiheuttaa mm. sen, että rypäleen kuori on kelta-vihreä ja rypäleiden sekä rypäleterttujen koko on pienempi. Luonnollisesti myös lajikkeesta valmistettavat viinit ovat hyvin erilaisia kuin ”tavalliset tempranillot”.  Sen sijaan kasvukausi on profiililtaan samanlainen ja molemmat lajikkeet kypsyvät varhain.

Aluksi tätä valkoista erikoisuutta kavahdettiin ja se kiellettiin Riojan alueella. Kuitenkin vuodesta 2007 eteenpäin lajikkeesta on saanut virallisesti valmistaa Riojan DOCa -luokituksen viinejä.

Tempranillo Blanco syntyi espanjalaisella viinitarhalla 1988. Kuva: Rioja Wine

Aloitetaan maistelu kuitenkin klassikosta…

Tässä postauksessa on mukana kolme erilaista Tempranillo-viiniä. Ensimmäisenä pääsee käsittelyyn Riojan alueelta tuleva, jo useamman vuoden ikääntynyt 2015 vuoden Crianza-tyylin punaviini.

LAN Crianza 2015

LAN Crianza 2016. Hinta: 14,98€ (Vain Alkon verkkokaupassa, tuotenumero 914297)

Viinin tuoksussa on tammen tuomaa vaniljaisuutta sekä neilikkaan ja kaneliin viittaavia sävyjä. Herkullisen oloinen punainen marjaisuus tuo mieleen kirsikan ja vadelman, mansikankin. Viinillä on jo 6 vuotta ikää, joka tulee tuoksussa ilmi kevyenä nahkaisuutena ja kuivattujen hedelmien (kirsikan ja luumun) aromeina.

Tuoksun aromit toistuvat myös maussa. Tanniinisuus on miellyttävän pehmeää, silti se tuo hyvin runkoa tähän viiniin. Tämä on mielestäni varsin hyvän hinta-laatusuhteen riojalainen. Crianza-tyylin viinit nautitaan usein muutamaa vuotta nuorempina, mutta tälle viinille pieni ikääntyminen sopi mielestäni hyvin.

LAN Crianza 2015 on kypsynyt 14 kuukautta tammitynnyreissä, joissa on yhdistetty sekä ranskalaista, että amerikkalaista tammea samaan tynnyriin.

Seuraavaksi pääsee vuoroon harvinainen Tempranillo Blanco. Tätä lajiketta löytyy ainoastaan Espanjasta ja sielläkin vain noin viitisen sataa hehtaaria. Tämä ei vastaa edes promillea maailman viinitarhoista.

Alkosta löytyy kuitenkin tällä hetkellä yksi 100% Tempranillo Blanco viini, jota koristaa hämmentyneen näköinen jääkarhu.

Nivarius Tempranillo Blanco 2019

Nivarius Tempranillo Blanco 2019, 14,20€

Tämän erityisen viinin tuoksusta löytyy omenaisuutta, kukkaisuutta sekä hiukan trooppisiinkin hedelmiin viittaavia makean oloisia sävyjä (hunajamelooni, mango). Sitrushedelmistä tulee vahvimmin mieleen greippi. Suussa viini on raikas ja virkistävän hapokaskin, mutta siinä on myös hiukan lämpimästä ilmanalasta juontuvaa täyteläisyyttä. Keskipitkässä jälkimaussa on sitrusta, kevyttä mausteisuutta ja hentoa puuterimaisuutta.

Kokonaisuutena varsin mukava tuttavuus, joka sopisi ruokapöytään kala- ja äyriäisruoille tai esim. kesäisille salaateille. Miksipä ei ihan sellaisenaankin virkistäväksi aperitiiviksi, etenkin kuumana kesäpäivänä.

 

Vaalea viini tummista rypäleistä

Tempranillokatsauksen viimeinen viini palauttaa meidät takasin tutun tummakuorisen Tempranillon pariin, pienellä twistillä. Seuraava viini on nimittäin valkoviini, joka on valmistettu tummakuorisesta Tempranillosta. Tällaista viinityyliä, jossa tummista rypäleistä valmistetaan valkoviini kutsutaan nimellä Blanc de Noir.

Vaikka Tempranillon kuori on tumma, paksuhkokin, rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettava viinirypälemehu on kuitenkin vaaleaa. Näin ollen valkoviinin valmistaminen tästä lajikkeesta on mahdollista, vaikkakin harvinaista.

Tämä onkin Alkon ainoa Blanc de Noir Tempranillo. Se tulee La Manchan kuumalta ja kuivalta viinialueelta Madridin eteläpuolelta. Nyt kokeillaan, miten Tempranillo taipuu valkkariksi…

Blanco de Tempranillo 2019

Blanco de Tempranillo 2019. Hinta: 13,30€

Tämän viinin tuoksu paljastaa persikkaisuutta, hunajameloonia, kypsää päärynääkin. Suussa viini on täyteläinen, leveä ja runsas. Maku on kuitenkin hedelmäisen tuoksun jälkeen erilainen, yllättävänkin mausteinen. Jälkimaku tuo mieleen jännällä tavalla kuivatun heinän ja myös taikinaan viittaavia aromeja.

Kokonaisuutena voimakas, etten sanoisi tuhti valkoviini, joka ei kuitenkaan ole lainkaan tammitettu. Täyteläisyyden tähän viinin tuo parin kuukauden hiivasakkakypsytys sekä valkoviinille korkea alkoholipitoisuus, joka on peräti 14%.

Kiinnostava viini, etenkin kokeilunhaluisille. Itse olisin kuitenkin kaivannut myös makuun runsaampaa hedelmäisyyttä ja kevyempää alkoholipitoisuutta. Tämä viini kannattaa viilentää hyvin. Ruokapöytään sovittelisin tätä esimerkiksi erilaisille sieniruoille tai kermaisille keitoille.

Tempranillosta on kyllä moneksi. Etenkin Tempranillo Blanco oli kiinnostava uusi tuttavuus, erilainen espanjalainen valkoviini. Luultavasti palaan sen pariin joskus miettiessäni valkoviiniä tapaspöytään…

Oli myös mielenkiintoista kokeilla Tempranillosta valmistettua Blanc de Noir tyylin valkoviiniä. Siltikin, myönnettävä on, nautin jatkossakin mielummin Tempranillon punaviininä.

Hyviä viinihetkiä Tempranillon parissa kaikille blogin lukijoille. Erinomaista kevään odotusta!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia:

Teksti:  WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Kuvat: Anniina Schreiner, ellei toisin mainittu.

Lähteet:

www.riojawine.com

www.economics.adelaide.edu.au/wine-economics/ua/media/27/winegrapes-revised-ebook-0920.pdf

www.plantgrape.plantnet-project.org/en/cepage/Tempranillo

www.bodegaslan.com

www.fps.ucdavis.edu/fgrdetails.cfm?varietyid=1573

www.palaciosvinosdefinca.com/en/nivarius/

www.tienda.pagodelvicario.com

www.jancisrobinson.com/ocw/detail/tempranillo

www.wine-searcher.com/grape-2006-tempranillo-blanco

Paras Sushi Riesling

Paras Sushi Riesling

PARAS RIESLING SUSHILLE

–  9 Riesling-viiniä testissä –

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa

 

Riesling sopii sushille

Monen mielestä paras sushiviini on raikas valkkari. Etenkin Riesling on saanut mainetta hyvänä sushiviininä viime vuosina. Mutta, miksi jokin viini sopii sushille paremmin kuin toinen? Millainen riesling olisi paras yhdistelmä sushille?

Viiniblogi ystävineen päätti etsi parhaan sushirieslingin. Tässä sushiviinien testissä on mukana 9 erilaista viiniä. Ne maisteltiin sokkona, kolmen viinin seteissä. Jokaisen setin paras pääsi finaaliin. Osallistujat eivät siis tienneet, mitä viinejä maisteltiin.

(Allekirjoittanut sen sijaan tiesi ja tästä syystä jääväsin itseni finaalista. 🙂

Sushin kanssa tarjoiltavalta viiniltä kaivataan hedelmäisyyttä, runkoa tuovaa raikasta hapokkuutta, eikä pieni jäännössokerikaan ei ole pahasta.

Ei sittenkään niin simppeliä

Sushi vaikuttaa yksinkertaiselle ruoalle, jossa on vain muutama komponentti: riisiä, jonka kyljessä on kalaa, äyriäisiä tai kasviksia, joskus merilevään kiedottuna. Höysteeksi toki soijaa, inkivääriä ja wasabia. Parhaan sushi-viinin valinnan ei luulisi olevan mikään suuri haaste…

Eroja kuitenkin löytyi, sillä itseasiassa, sushissa on useampikin viinin kannalta huomioitava asia.

Sushiriisiä maustetaan yleensä mirinillä, joka on makeaa riisiviinietikkaa. Viinissäkin tulisikin olla hyvä runko, jotta se ei lyyhisty mirinin makeuden tai etikkaisuuden edessä. Pieni jäännössokeri ei ole sushin kanssa lainkaan pahasta.

Viinin tulisi myös olla hedelmäinen ja toimia yhteen umamisen maun kanssa. Umamia yhdistelmään tuovat erilaiset kalat ja äyriäiset, sekä soijakastike.

Kaiken kukkuraksi, viinin tulisi kuitenkin jättää tilaa myös sushille, joka kuitenkin on melko herkkä kokonaisuus. Tämä edellyttää viinin eri osa-alueilta tasapainoisuutta (hapokkuus, hedelmäisyys, makeus).

 

Hyvä sushi syntyy yksinkertaisista raaka-aineista ja miellyttää myös silmää.

Nik Weis Selection Urban Riesling 2019

Moselin alueelta tuleva Urban Riesling sai aloittaa tämän sushi-rieslingien testin. Raadin mielestä viinin aromikkuus olisi saanut olla vahvempaakin, mutta sushin kanssa se toimi kuitenkin ihan mukavasti.

Tämä viini oli myös testin matala-alkoholisin (10,5%).  Puolikuivan viinin kokonaisuutta kuvailtiin kuitenkin hiukan vaisuksi. Kesän tullen tätä voisi kokeilla huolettomana piknikviininä.

Zen Garden Riesling 2019

Tämä Pfalzin viinialueelta tuleva riesling oli testin edullisin. Se yllätti hyvällä meiningillään ja kiilasi itsensä testin kolmanneksi. Viini koettiin tasapainoiseksi ja herkullisen hedelmäiseksi. Kuivan ja puolikuivan rajalla keikkuva olemus toimi erittäin hyvin sushin kanssa.

Zen Garden Rieslingin on voinut löytää ravintoloista jo pitkään, mutta Alkon valikoimassa tämä on uusi tulokas. (Tästä johtuen viini on saatavilla vain Alkon nettikaupasta, ei vielä myymälöistä.) 

 

Prinz Von Hessen Riesling Feinherb 2018

Tämä Rheingaun alueen riesling oli testin selvä voittaja! Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, hapokkuuden ja makeuden suhteen siivitti ”Prinssin” koko testin voittoon.

Puolikuiva viini oli itsellään joidenkin maistelijoiden mielestä turhankin makea, mutta sushin kanssa se oli mitä parhain yhdistelmä. Tämä viini on saatavilla useimmista Alkosta sekä tilattavissa Alkon nettikaupasta. 

 

50° Riesling 2019 hanapakkaus

Testin ainoa hanapakkaus tulee Rheingausta. Viinin nimi 50º (50 astetta) viittaa leveyspiiriin, jolla Rheingau sijaitsee. Perinteisesti tätä leveyspiiriä on pidetty pohjoisimpana viinille sopivana kasvualueena. (Tosin tämä käsitys on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut muuttumaan päin).

Viinin 2 litran hanapakkaus on sievä ja näppärän kokoinen. Raadin mielestä viini oli mukava perusriesling, joka toimi sushillekin ihan hyvin. Monikäyttöinen viini koettiin myös hyväksi valinnaksi tilanteisiin, jossa ei ole varmuutta seurueen mieltymyksistä.

 

Dr. Vom Basserman-Jordan Riesling Trocken 2020

Tämä nuori, 2020 kasvukauden viini oli hedelmäinen ja raikas. Nuorekkaan viinin tuoksu miellytti, mutta maku ei kaikkien mielestä päässyt samaan. Hedelmäisyys ja linjakas hapokkuus toimivat kuitenkin hyvin yhteen sushin kanssa. Raadin mielestä hinta tuntui hiukan kalliille ja tämän takia viini jäi niukasti ulos kärkikahinoista. 

 

Korrell Riesling vom Tonmergel 2019

Nahe on pienehkö viinialue Rhein ja Mosel-jokien välissä ja sieltä saapuu testin seuraava viini. Tämän pullon ulkonäköä kehuttiin tyylikkääksi ja arvokkaan oloiseksi. Viini aromeissa hallitsi sitruksinen tunnelma ja napakka hapokkuus.

Osa raadin jäsenistä kaipasi viiniin lisää hedelmäisyyttä, joitakin kuiva ja vähäeleinen tyyli miellytti. Sitrusvetoinen viini toimi sushille melko mukavasti, mutta se pääsisi vielä paremmin oikeuksiinsa sellaisen ruoan kanssa, jossa on itsessäänkin hapokkuutta. Esimerkiksi siika-cheviche voisi olla erinomainen ruokapari. 

 

Fitz-Ritter Dürkheim Riesling Organic Dry 2020

Tämä Ritari-riesling yllätti raadin kevyen pirskahtelevalla suutuntumallaan. Se kuitenkin koettiin ihan miellyttävänä ja viinin tyyliin sopivana.

Kuiva, ja melko sitruksinen viini oli raikas pari sushille. Joidenkin maistelijoiden mielestä hedelmäisyyttä olisi voinut olla hiukan enemmänkin, etenkin jos viiniä nauttii ilman ruokaa. Sushin kanssa tämä viini koettiin kuitenkin hyväksi pariksi, joka jätti tilaa myös sushin herkille mauille. Loppujen lopuksi ritariviini ratsastikin liput liehuen hopeasijalle.

 

Ruppertsberger Imperial Riesling 2019

Kuninkaallisen oloisessa pullossa oleva viini jakoi mielipiteitä. Osa maistelijoista olisi kaivannut enemmän hedelmäisyyttä ja aromaattisuutta, toisille taas kuiva ja hapokas tyyli oli mieluisa.

Eräs maistelija kommentoi tämän viinin sopivan erityisen hyvin lohisushin kanssa. Lohi on rasvainen kala ja viinin linjakas hapokkuus leikkasi kalan rasvaisuutta ja jätti raikkaan tunnelman suuhun. Tästä huolimatta viini jäi kuitenkin kauas kärkikahinoista.


Van Volxem Schiefer Riesling 2018

Testin kallein viini oli Van Volxem Schiefer Riesling. Lämpimän 2018 vuosikerran viinissä oli jo hiukan pienen ikääntymisen tuomaa tunnelmaa. Viini itsellään oli oikein laadukas ja hieno. Tässä sushiviini-testissä viini ei kuitenkaan päässyt kärkikahinoihin. Viinin runsaus vei raadin mielestä liikaakin huomiota sushin herkistä mauista.

Kaiken kaikkiaan hieno riesling, mutta ”sushiviiniksi ehkä hiukan turhankin hieno”. Tätä voisi kokeilla muille kala- ja äyriäisruoille sekä vaalealle lihalle ja kanallekin.

 

Summa summarum…

Sushin kanssa vaikuttaisi toimivan parhaiten viini, jossa on hyvän hapokkuuden tuomaa runkoa, hiukan jäännössokeria ja tarpeeksi aromikasta hedelmäisyyttä kohtaamaan sushin umamia.

Osa maisteluraadin jäsenistä oli selvästikin kuivan tyylin ystäviä, kun taas toisia miellytti enemmän puolikuiva olemus. Totesimme myös, että erilaisissa susheissa on eroja. Lohisushi ja avokadosushi toimivat hyvin hapokkammankin viinin seurassa, mutta esim. savulohi ja merilevä kaipasivat viiniltä enemmän hedelmäisyyttä. Testin voittaja Prinz von Hessen Feinherb Riesling toimi hyvin erilaisille susheille ja miellytti kaikkia raadin jäseniä. 

Pistimme myös merkille, että ilahduttavan monessa viinissä oli kevyt pullo ja moni oli myös luomua.

Kiitos vielä maisteluun osallistumisesta Pialle, Sarille, Heidille, Anulle ja Pilpolle. Erinomaisia viinihetkiä kaikille sushin ystäville ja aurinkoa kevätpäiviin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner
Postauksen viineistä suurin osa on saatu tuotenäytteinä

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords: Paras sushiviini, sushi ja viini, valkoviini sushille, Riesling, paras sushi valkkari

Pinot Gris on Saksassa Grauburgunder

Pinot Gris on Saksassa Grauburgunder

GRAUBURGUNDER

WEISSBURGUNDER

– Saksalainen nimi Pinot-perheelle on Burgunder –

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa

”Vivahteikkuutta, raikkautta ja herkullista hedelmäisyyttä…”

Saksa tunnetaan ympäri maailman Rieslingin valtakuntana ja sitä se onkin. Silti Pinot Blanc ja Pinot Gris lajikkeet ovat kaikessa hiljaisuudessa liki kolminkertaistaneet suosionsa parissa vuosikymmenessä.

Saksassa nämä lajikkeet tunnetaan nimillä Weissburgunder ja Grauburgunder. Mikä on tämän moninkertaistuneen suosion salaisuus? Miltä saksalaiset Weissburgunder ja Grauburgunder viinit maistuvat? Entä minkälaisen ruoan kanssa niitä kannattaa nauttia?

Viiniblogi sai ilon haastatella saksalaisten burgunder-viinien todellista asiantuntijaa. Hän on Master of Wine, Pasi Ketolainen. 

Tervetuloa Viiniblogin mukaan!

Weiss- ja Grauburgunderin tyypillisissä aromeissa on sekä yhtäläisyyksiä, että eroja. Kuva: DWI

Saksassa ainakin jo 1400-luvulta saakka

”Pinot-lajikkeiden” saksankieliset nimet viittaavat niiden alkuperäiseen synnyinseutuun, Ranskan Bourgogneen.

Grauburgunderin tiedetään kulkeneen Sveitsin ja Unkarin kautta ennen kuin se päätyi Saksan alueelle noin 1400-luvulla. Unkarin kautta tehty ”sightseeing” jätti jälkensä Grauburgunderiin ja sitä kutsuttiinkin 1970-luvulle asti usein nimellä ”Grauburgunder Tokajer”. Tämän jälkeen lajikkeen yleisnimi oli Saksassa Ruländer, kunnes nimi Grauburgunder vakiintui 1990-luvulla.

Mikä kiinnostavinta, itseasiassa kaikki nämä burgunder-lajikkeet ovat yhtä perhettä! Alkuperäisenä lajikkeena pidetään Spätburgunderia (Pinot Noir), josta luonnolisen evoluution kautta syntyi hiukan vaaleamman värinen Grauburgnder (Pinot Gris). Se puolestaan muuntautui edelleen ja niin syntyi Weissburgunder (Pinot Blanc).

Weissburgunder ja Grauburgunder eroavat ulkonäöltään selvästi. Vaikka Grauburgunder on väriltään melko tumma se luetaan kuitenkin usein valkoviinilajikkeisiin. Valkoviini onkin tyypillinen lajikkeesta valmistettava viinityyli.  Kuva: DWI

Mutta eroavatko saksalaiset Grau- ja Weissburgunder viinit esim. Alsacen Pinot Gris tai Pinot Blanc viineistä?

”Verrattuna Alsacen Pinot Grisiin tai Pinot Blanciin saksalainen tyyli on kuivempi”, kertoo Master of Wine, Pasi Ketolainen.  ”Sitten taas verrattuna Pohjois-Italian usein melko neutraaleihinkin viineihin saksalaisessa tyylissä on enemmän hedelmäisyyttä ja vivahteikkuutta”.

Burgunder-lajikkeilla on siis pitkä historia Saksan alueella, mutta entä nykypäivä? Mitä Weiss- ja Grauburgunderille kuuluu nykyään?

”Jos vilkaistaan tilastoja, niin Riesling on edelleen Saksan kiistaton ykköslajike. Mutta Grau- ja Weissburgunderin yhteenlaskettu pinta-ala on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2019 välillä. Ne ovat vallanneet kasvualaa pääasiassa Müller-Thurgau lajikkeelta”, Pasi Ketolainen toteaa.

”Erityisesti vanhemmat sukupolvet haluavat näitä pehmeämmän hapokkuuden burgundereita. Lisäksi ihmiset kaipaavat vaihtelua ja vaihtoehtoja. Esimerkiksi kaikissa itseään kunnioittavissa ravintoloissa pitää Saksassa nykyään olla grauburgunder-viiniä laseittain.”

”Burgunderit ovat myös luotettavia. Niissä on aikalailla samanlainen makuprofiili eri puolilla Saksaa. Riesling puolestaan heijastaa enemmän kasvupaikkansa eroja. Se on kiinnostavaa, mutta saattaa joskus myös tuntua vaikeaselkoiselta”.

No kokeillaan, maistetaan Weissburgunderia sekä Pfalzista että Württenbergistä…

 

Dr. Wehrheim Buntstück Weisser Burgunder 2017

Weingut Dr. Wehrheim sijaitsee aivan Pfalzin metsän tuntumassa lähellä Landaun kaupunkia. Perheomisteisella viinitilalla on 100-vuotias historia ja nuori isäntä Franz Wehrheim edustaa neljättä sukupolvea. Viinitarhan koko on 7 hehtaaria, mutta siihen mahtuu neljä erilaista maaperätyyppiä. Viinin nimi Buntstück viittaakin siihen, että tässä viinissä on yhdistetty erilaisilla palstoilla kasvaneita rypäleitä (bunt=kirjava, stück=osa, osio).

Hinta: 21,90€, Luomu, Biodynaaminen, Tilausvalikoima (910621)

Tuoksu tarjoilee sitruksisuutta, sitruunan ja geripin kuorta, punaista omenaisuutta. Lisäksi aromeissa on tiettyä viinirypäleen omaa ja etenkin viinirypäleiden kuorten aromia. (Tämä sai minut tutkailemaan tarkemmin viinin valmistusmenetelmää. Kyllä, kuoret ovat olleet mukana tämän viinin valmistuksen alkuvaiheessa.)

Maku seurailee tuoksua ja suuntuntumassa on keskitäyteläistä tunnelmaa. Jälkimaku on keskipitkä ja siinä on sitrushedelmän kuorta ja kevyttä lajikkeelle tyypillistä maamaisuutta.

Kokonaisuutena laadukas ja kiinnostava Weissburgunder, joka sopii lajikkeeseen tutustumiseen ihan sellaisenaan. Ruokapöytään erilaisille kalaruoille tai salaateille. Kestää myös ruoalta jonkun verran hapokkuutta. 

Dautel Bönnigheimer Weissburgunder Gipskeuper 2018

Jopas on viinin nimellä pituutta. Dautel on siis viinitilan nimi, omistajasuvun mukaan. Tila sijaitsee Bönningheimin pienessä viinikaupungissa. Weissburgunder kertoo tietenkin lajikkeen ja Gipskeuper puolestaan viittaa maaperään, joka koostuu savi, kipsi ja suola-kivikerrostumista. Paljon siis informaatiota näissä neljässä sanassa…

Perheomisteinen viinitila on perustettu jo 1500-luvulla ja Christian Dautel on johtanut tilaa vuodesta 2014. Jos nimi kuulostaa tutulle, niin se on hyvin mahdollista sillä Dautelin Spätburgunder (Pinot Noir) oli mukana Saksalaisten punaviinien blogipostauksessa syksyllä 2020. Mutta nyt siis vuorossa Weissburgunder (Pinot Blanc).

Hinta: 29,80€, Tilausvalikoima (938047)

Vaaleankeltaisen viinin hiukan hennosta tuoksista välittyy keltaista omenaisuutta, sitruksen kuorta ja hiukan troopisemmankin tuntuista hedelmäisyyttä sekä kevyttä kukkaisuutta. Lisäksi löydän tuoksusta maanläheistä tunnelmaa. Maku on kuiva, melko hapokas ja se tuo mukanaan uusia vivahteita, kevyttä leipämäisyyttä, pähkinään ja muskottiin viittaavaa mausteisuutta. Melko pitkä jälkimaku on sitrusvoittoinen pienillä mausteisilla tai maamaisilla vivahteilla.

Kokonaisuutena sanoisin että viinin aromimaailmassa on herkkää vivahteikkuutta, jonka tunnustelu sopii viinejä jo jonkin verran harrastaneille. Näin viini pääsee oikeuksiinsa ja hinta-laatusuhde kohtaa oikealla tavalla. Ruokapöytään toimiva pari esim. äyriäisille tai erilaisille kalaruoille, myös ruokaisille salaateille.

Kyllä näissä viineissä on paljon samankaltaisuutta, aivan kuten Pasi sanoi, vaikka kasvualue alue onkin eri.

Entäpä ruokapöydässä?

Kysytäänpä tähän väliin Pasi Ketolaiselta, mikä olisi hänen mielestään hyvä food-pairing vaaleille burgundereille?

”Burgundereiden ruokayhdistettävyys on monipuolista, helppoakin. Molemmat toimivat kala- ja äyriäisruoille. Etenkin Weissburgunder kestää voimakkaampaa sitruksisuuttakin”.

”Grauburgunder on pyöreämpi, runsaampi ja paksumpi. Sen kanssa toimivat myös vaaleat liharuoat kuten possu tai broileri, mutta sen kevyt kermaisuus täydentää hyvin myös juustoisia ruokalajeja ja erilaisia ruokaisia piiraita. Myös tuulihatut olisivat elegantti pari”.

”Weissburgunder on aromeiltaan hillitympi ja myös vaativampi lajike viinin nauttijan kannalta. Ehkä tätä voisi kuvailla niinkin, että Weissburgunder on linjakkaampi ja jotenkin atleettisempi. Grauburgunderissa taas on enemmän pyöreyttä ja leveyttä, voisi kai sanoa että se on gotleettisempi”, Pasi naurahtaa.

Pidetään nämä ajatukset mielessä ja otetaan Grauburgunderit maisteluun.

Fritz Walter Grauer Burgunder Trocken 2019

Perinteikkään ja perheomisteisen viiitilan johdossa on tällä hetkellä Eckhard Walter. Hänen iso iso isänsä Friz Walter perusti viinitilan 1832. Viinitarhoja on kaikkinensa noin 50 hehtaaria ja osa rajautuu suoraan Ranskan rajaan. Tilalla on majoittumismahdollisuus sekä ravintola,  jossa tarjoillaan tietenkin viineihin sopivia ruoka-annoksia.

Hinta: 11,49€, Vegaaninen, Kevyt pullo, Vakiovalikoima (578777).

Nuorekkaan oloisen viinin tuoksu henkii kypsää sitruksisuutta ja lämpimästä ilmanalasta muistuttavaa hedelmäisyttä. Siitä voi löytää muun muassa persikkaa, kypsää omenaa, ananasta ja myös kevyttä kukkaisuutta.

Suussa viini on edelleen hedelmäinen, mutta sitruksinen hapokkuus raikastaa kokonaisuutta sopivalla tavalla. Kuivan ja puolikuivan rajalla keikkuvan viinin olemuksessa on hedelmäistä runsautta ja raikkautta mukavassa tasapainossa. Jälkimaku nostaa esiin sitruksisuutta, kaikuja hedelmäisistä aromeista sekä yrttistä, myös aavistuksen kermaistakin tunnelmaa.

Tämä on monikäyttöinen viini ruokapöytään ja se sopii erilaisille salaateille, lohelle, vaalealle lihalle ja toimii myös sushin kanssa. Pidä tämä mielessä myös kesän piknikkejä ajatellen.

 

Gustavshof Grauburgunder Signature Trocken 2017

Gustav Beckerin 1924 perustama viinitila sijaitsee Rheinhessenin viinialueella ja sitä hoitaa tällä hetkellä perheen 4. sukupolvi. Viinin valmistus alkoi kuitenkin todenteolla vasta 1976, kun nykyisen isännän vanhemmat saivat toisensa ja heidän johdollaan sukutila alkoi keskittyä viinin kasvatukseen ja valmistukseen. Tila on ollut luomutila vuodesta 2004 saakka ja se sai biodynaamisen Demeter sertifikaatin 2012. Kaikki viinit ovat myös vegaanisia. 

Hinta: 21,24€, Luomu, Biodynaminen, Vegaaninen, Tilausvalikoima (933753)

Tuoksussa on sitruunankuoreen viittaavaa aromia ja myös hiukan mausteisuutta ja kevyttä mineraalisuutta. Viinin hetken hengiteltyä lasista nousee myös kevyttä hunajaisuutta.

Maku on kuiva ja keskihapokas. Suutuntumassa on runsautta ja viini on olemukseltaan keskitäyteläinen. Lisäksi tässä viinissä on pienen ikääntymisen tuomaa pehmeyttä. Jokin viinin olemuksessa muistuttaa etäisesti sherrymäisestä meiningistä. Kokonaisuutena melko aromikas ja runsas, selkeästi jo kehittynyt valkoviini.

Tämän persoonallisen viini seuraksi kokeilisin ruokapöytään kokeilisin esimerkiksi sienirisottoa tai -pirakkaa. Myös erilaiset pitkäänkin haudutetut kasvisruoat voisivat olla hyvä pari samoin kuin esim. kermaiset broileriruoat.  

Grauburgunder Herzstück 2017

Wildin pieni, vain 3 hehtaarin viinitila rajautuu Schwarzwaldin metsään ja sijaitsee lämpimällä Badenin viinialueella. Tilaa pyörittää veljeskaksikko, Manuel ja Maximillian Wild. Kaikki tilan tuotanto on luomua ja biodyaamista, vaikkei heillä olekaan sertifikaatteja. Viininvalmistuksessa noudatetaan luonnollisuutta ja mahdollisimman vähäistä puuttumista luonnon omiin prosesseihin. Herzstück tarkoittaa vapaasti käännettynä ”sydänkäpystä” ja viittaa siihen että tämä on viinitilan väelle erityinen viini.

Hinta: 27,43€, Alkuviini, Biodynaaminen (ei sertifikaattia), Tilausvalikoima (938911).

No nyt on valkoviinissä tammista tunnelmaa. Tuoksusta välittyy makeaa mausteisuutta, karamellisoituneesta voista muistuttavaa aromikkuutta ja keltasävyistä hedelmäisyyttä, kuten keltaista omenaa ja keltaista luumuakin. Sitruksisuus näyttäytyy tuoksussa erittäin kypsänä, lähes ylikypsänä.

Maku seurailee tuoksua, mutta sitruksisuus muuttaa muotoaan kepeämmäksi ja raikastaa viiniä. Hapokkuuden myötä esiin nousee kevyen yrttinen puraisu, joka tuo viiniin ryhtiä. Jälkimaku on pitkähkö ja siinä vuorottelevat sitruksinen ja kermainen tunnelma kiinostavalla tavalla.

Kaiken kaikkiaan tässä viinissä on vaalean burgundin tyyliä, vaikka rypälelajike onkin tosiaan Grauburgunder eikä Chardonnay. Tämä on selkeästi tämän blogitekstin yllättäjä siinä mielessä, että esimerkiksi sokkomaistelussa en olisi todellakaan osannut ajatella lajikkeeksi Grauburgunderia. Kylläpä tästä lajikkeesta onkin moneksi!

Vaaleista burgundereista löytyy väriskaalaa… Vasemmalta oikealle kaksi ensimmäistä ovat Weissburgundereita ja loput kolme Grauburgundereita. (Viinit ovat samassa järjestyksessä kuin tässä blogitekstissäkin).

Olipas tämä mielenkiintoinen katsaus Saksan vaaleisiin burgundereihin. Oikein paljon kiitoksia Pasi Ketolaiselle informatiivisesta haastattelusta.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä, nämä lajikkeet ovat ehdottomasti kokeilun arvoisia. Etenkin Grauburgunder-viinejä löytyy Alkostakin eri tyylisinä. Toivottavasti sait tästä blogista vinkkejä, minkä tyylin kautta sinun olisi mukavinta tutustua vaaleisiin burgundereihin.

Kiitos, että viivähdit viiniblogin seurassa.

Keväisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner
Kuvat: Deutches Wein Institut ja Anniina Schreiner

Lähteet:
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de

Sekä mukana olevien viinitilojen omat nettisivut:
https://weingut-dautel.de
https://weingut-wehrheim.de/
https://www.gustavshof.de/ueber-uns/
https://www.wild-brennerei.de
https://fritz-walter.de

Postauksen viinit on saatu näytteinä tätä blogitekstiä varten.