Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin “pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty. Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla) –
Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi. Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019 –
Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Wine and Beyond.fi viiniblogi toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
Jatkossa löydät blogin myös Facebookista wineandbeyond.fi.
Loppusilauksena tiedoksi, että Alkot ovat tavalliseen tapaan auki 5.12. mutta suljettuja 6.12.

 

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa

(Tämän postauksen kuvat: www.vicaragelane.co.nz sekä Anniina Schreiner)

Muita wineandbeyond.fi blogin postauksia pääset lukemaan täällä

 

Seuraa blogia facebookissa Wine and Beyond.fi