Viinimatka Unkariin

Viinimatka Unkariin

 

VIINIMATKA UNKARIIN

 

–  Viiniblogi matkailee osa 4 –

 

Voi hyvät ystävät…

Sain alkuvuodesta kutsun osallistua viiden päivän viinimatkalle Unkariin. Olin tästä ilahtunut ja utelias. Tiesin Unkarista ennen reissua muutamia kotoperäisiä rypälelajikkeita, Egri Bikaverin sekä tietysti Tokajin makeat viinit. Tiesin myös, että unkarilaisten viinien laadun puhuttiin kohentuneen hurjasti viimevuosikymmenten aikana.

Mutta, maalla jolla on toista tuhatta vuotta viiniperinteitä on varmasti paljon tarjottavaa… Joten, mielenkiinnolla ja aistit avoimina aloitin viinimatkan Unkariin 21.3.2022.

 

Budapestissa kevät oli maaliskuun lopulla aluillaan, vielä ei ollut puissa lehtiä.

Aamulento toi matkailijan Budapestiin. Ennen virallista ohjelmaa oli aikaa katsella kaupunkia. Lounaspaikka löytyi helposti TripAdvisorin suositusten perusteella. Kriteerinä oli että tarjolla täytyy olla sekä unkarilaisia ruokia että viinejä. Päädyimme Pestin puolelle Vak Varjú ravintolaan (Paulay Ede utca 7, 1061 Budapest).

Paikka osoittautui kotoisaksi ja mukavaksi, ruoka hyväksi ja viinilista riittävän monipuoliseksi. Kyllä voin suositella muillekin.

Vak Varjú ravintola tarjoilee unkarilaisia ruokia ja niihin sopivia viinejä. Kahden hengen lounas (alku- ja pääruoka ja pari viiniä) maksoi yhteensä noin 30€.

Reissun ensimmäinen viini – pirskahteleva rosee. Ruoka- ja viinilista oli onneksi myös englanniksi, vaikea uskoa että unkari on sukulaiskielemme. 😀

Leipä-kannella päällystetty Gulash nautitaan kuulemma yleensä Kadarka-lajikkeen punaviinin kanssa. Yhdistelmä olikin hyvin toimiva!

Ravintolan nimikkoannos, Vak Varjú on eräänlainen piirakka, ikään kuin pannupitsan ja Flamkuchenin välimaastosta. Tässä täytteenä smetanaa, kinkkua, juustoa ja sipulia. Maukas, mutta tuhti eväs.

Lounaan ja pienen kaupunkikävelyn jälkeen suuntasimme majoituspaikkaan, aivan Tonavan rannalla sijaitsevaan Hotelli Marriotiin. (En tiedä onko totta vai tarua, että hotellin jokaisesta huoneesta olisi näköala Tonavalle.)

Illalla ohjelmassa oli tervetulotilaisuus ja illallinen. Oli mahtavaa tavata uusia ihmisiä, etenkin niin pitkän sosiaalisen hiljaiselon jälkeen. Ennen nukkumäänkäyntiä käytin vielä hyvän hetken hotellihuoneesta avautuvan hulppean maiseman ihailuun. 

Kiitos Budapest, huomenna matka jatkuisi kohti Matran ja Egerin viinialueita.


Toinen päivä: Matra – korkeutta ja nuorta energiaa

Aamulla lähdimme 10 hengen ”pienryhmänä” kohti pohjoista. Päivän ensimmäinen pysäkki olisi Mátran viinialue, noin 100km Budapestista pohjoiseen. Pikkubussilla matka kesti suunnilleen 1,5h.

Vuorten suojaama Matra on Unkarin korkein ja myös toiseksi suurin viinialue.
Kuva: Wines of Hungary

Mátra on valkoviinien aluetta, 70% viineistä on valkoista. Alueella on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen maininta Mátran alueen viineistä on jo 1200-luvulta. Tällä reissulla esiin nousi ennen kaikkea nuoren sukupolven osaaminen ja energisyys. Kuten monella muullakin Euroopan viinialueella, nuoret viinintekijät ovat yhdistäneet voimansa ja luoneet ”Magna Mátra”- yhdistyksen.

Noin kymmenkunta viinintuottajaa oli kokoontunut Sol Montis-viinitalon uusiin tiloihin, jossa saimme maistella viinejä. Vinkki: Sol Montis ottaa vastaan vieraita ja järjestää tastingeja. Englantikin oli hyvin hallussa ja viinit kuvastivat hyvin Matran alueen viinityyliä.

Alkosta löytyy kaksi Mátran alueen viiniä, mutta nämä puolimakeat valkkarit eivät kuitenkaan anna mielestäni oikeaa kuvaa alueen viineistä, tai niiden laadusta. Tosin, Dubicz viinitalon Tramini-Muscat blendiä saatan testailla kesällä jonkun raikkaan jälkiruoan kanssa, joten palataan siihen myöhemmin.

Mátran viinialueella olennainen kaupunki on Gyöngyös (lausutaan Jönjös). Nimi tarkoittaa kuulemma ”helmellistä” tai ”helmekästä”. Nautimme kolmen ruokalajin lounaan alueen parhaaksi ravintolaksi kehutussa Bori Mamissa, tietysti paikallisten viinien kera. Ei varmastikaan alueen edullisin ruokapaikka, mutta valmistavat maukasta ruokaa laadukkailla viineillä. Tämä vinkiksi Matran suunnalla matkaileville.

Suolainen ”lettu” tomaattisella jauhelihatäytteellä ja höysteeksi paprikainen kastike.

Jälkkäriksi suklaata, jäätelöä, pähkinämoussea ja pistaasia.

Eger ja vuosisatainen viinihistoria

Lounaan jälkeen hurautimme muutaman kymmenen kilometrin matkan Egerin viinialueelle. Siellä meitä odotti kymmenkunta viinintuottajaa, jotka olivat kokoontuneet alueen maineikkaimman viinitalon, St.Andrean tiloihin. Vinkki: St. Andrean vinitalolla on myös Budapestissa ravintola sekä skybar!

Egerin vanha kaupunki on sympaattinen ja vierailun arvoinen! Autolla noin 2h Budapestista. Kuva: winetourism.com

Egerin viinialue tunnetaan etenkin Egri Bikavér viinistä, joka tarkoittaa ”Härän verta”. Nimi juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin osmaanit yrittivät valloittaa Egerin kaupungin. Kaupungin puolustajien punaiseksi värjäytyneet parrat synnyttivät legendan, että he olisivat saaneet voimansa ja taistelutahtonsa juomastaan härän verestä. Ilmeisesti, kuulemma, he olivat kuitenkin juoneet aikamoisia määriä punaviiniä, ja punaiset parrat olisivat johtuneet tästä.

No, oli miten oli. Egerin punaviinit saivat 1970- luvulla Suomessa lempinimekseen ”Erkin pikakivääri”. Tuolloin Eger, samoin kuin koko Unkari, oli sosialistisen hallinnon puristuksessa, ja viinien tuotannossa määrä oli tärkeämpää kuin laatu.

Onneksi tuo aika on jäänyt jo kauas taakse. 1990-luvulla alkanut positiivinen kehitys on saanut jatkua jo usean vuosikymmenen ja unkarilaisten viinien laatu on noussut hurjasti kaikilla maan viinialueilla. Itse yllätyin etenkin Egrin alueen valkoviineistä!

Bikavérin valkoinen vastine on Csillag, valkoisista lajikkeista tehty blendi, jossa tulee olla mukana aina vähintään neljää eri lajiketta. Tavoite onkin ilmentää nimenomaan kasvualuetta ja maaperää, ei mitään tiettyä lajiketta. Alkosta löytyy St. Andrean Csillag viini, jonka otin tässä maisteltavaksi. Tässä on mukana peräti yhdeksän eri lajiketta, jos haluat voit tsekata ne esim. Alkon sivuilta.

St. Andrea Napbor Egri Csillag 2020

Csillag tarkoittaa suomeksi tähteä. Kuva: Anniina Schreiner

Tuoksu tarjoilee vihreitä sävyjä karambolaa, raparperiä ja vihreää karviaista.  Lisäksi löydän omenaa ja nokkosta. Kuivan viinin hapokkuus on korkea ja suuta supistava. Etenkin maun loppupuolella ja jälkimaussa tuntuu hapokkuuden ohella yrttistä karheutta, joka tuo rakennetta viiniin.

Koin, että tämä napakka viini kaipaa rinnalleen ruokaa (kesäiseksi lipittelyviiniksi valitse jokin muu). Niinpä kokeilin tätä pitkään haudutetun tomaattisen kanapastan kanssa ja yhdistelmä toimi oikein hyvin. Viini pärjäsi hyvin melko voimakasaromiselle tomaattikastikkeelle. Korkea hapokkuus kestää myös sitruksella maustetut kalaruoat sekä äyriäiset, esim. siikacheviche saa tästä viinistä kaverin, joka ei latistu.

Odotan kiinnostuksella, mitä muita Egerin valkoisia saadaan tulevaisuudessa Suomeen. 

Myös Egerin alueen kuohuviinit olivat hyvä tuttavuus. Tämä roseeskumpan maisteluni päätyi ikuistetuksi tapahtuman virallisen valokuvaajan toimesta. 😀
Kuvat: Busák Attila

Auringonlasku Egerin viinialueella. Kevätillan ihana rauha.

Visiitti St. Andrean viinikellarissa oli mukava päätös tilavierailulle.

Maistelun ja kellarivisiitin jälkeen suuntasimme Egerin vanhaankaupunkiin, joka on todella viehättävä pienine katuineen ja putiikkeineen. Yövyimme aivan kuuluisan Egerin linnan vieressä (juuri se sama, josta häränveri-legenda on saanut alkunsa).

Majapaikka ei ollutkaan mikä tahansa kortteeri, vaan Gault Milau lehden Unkarin 10 parhaan joukkoon valitsema boutique hotelli Imola Udvarhaz, jonka yhteydessä toimiva ravintola Magock ravintola on niinikään saanut laajaa tunnustusta. Vinkki: Viinin ystäviä palvelee samassa yhteydessä myös viinikauppa.

Maistuva illallinen Macok-ravintolassa paikallisten viinitilallisten seurassa. Pääruokana oli porsaan sisäfile.

Varsinaiseen kaupunkikierrokseen meillä ei ollut ohjelmassa aikaa, mutta charmantti viinitilallinen Nimród Kóvacs tarjoutui esittelemään meille kaupunkia pienellä iltakävelyllä.

Vinkki: Amerikassa pitkään asuneelta herrasmieheltä taittuu sekä englanti, että viininvalmistus. Erityisesti viehätyin hänen punaviineistään. Kóvacs Nimród tila ottaa vastaan vierailijoita.

Kun matkailet Pohjois-Unkarissa, kannattaa pitää Egerin kaupunki mielessä. Nähtävää on todella paljon! Tai, jos olet menossa Tokajn alueelle, kuten mekin, kaupunki tarjoaa hyvän välipysäkin matkailijalle.

Kolmas päivä – Tokaji kuivana ja makeana

Kolmannen reissupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Pikkubussimme huristi urheasti Koillis-Unkarin aamu-usvaisilla teillä ja pian saavuimme päivän ensimmäiseen kohteeseen, Barta Pince viinitilalle.

Tietääkseni näitä viinejä ei tällä hetkellä tuoda Suomeen, mutta jos joskus saat tilaisuuden maistaa Barta Pincen viinejä, suosittelen mitä suurimmalla ilolla! Nuori ja lahjakas viinintekijä Vivien Ujvári valmistaa erinomaisen tyylikkäitä, elegantteja, todella puhtaita viinejä. (Ovat toki myös hinnaltaan arvokkaita).

Talolla on hallussaan ”Vanha Kuninkaallinen Viinitarha” (Öreg Király-dűlő), joka on tunnettu erityisenä tarhana jo 1200-luvulta alkaen. Unkarin jyrkimpiin tarhoihin kuuluvalla, etelänsuuntaisella rinteellä tuotanto on pientä, mutta erittäin laadukasta.
Vinkki: Barta Pince viinitalo ottaa vastaan myös vierailijoita.  

Unkarin hienompiin viinitarhoihin kuuluva kuninkaallinen viinitarha hylättiin tosen maailmansodan jälkeen, se ei sopinut lainkaan suunnitelmatalouden ”määrä edellä” ajatteluun. Vuonna 2003 se heräsi henkiin ja tuottaa nyt upeita laadukkaiya valkoviinejä! Kuva: bartapince.com

Barta Pincen tilalla pääsin aivan uuden viinikokemuksen äärelle. Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni Tokaji Aszú Eszencia viiniä. Viini valmistetaan yksitellen käsinpoimituista jalohomeisista rypäleistä, ns. vapaasti valuneesta rypälemehusta. Rypälemehu on niin makeaa, että käyminen kestää vuosia ja valmiin viinin alkoholipitoisuus on vain noin 4-5%. Viini on niin arvokasta, että se tarjoillaan lusikalla! Puolikaskin pullo maksaa yli 400€!

Tokaji Aszú Eszencia oli todella ikimuistoinen elämys! Kuin nestemäistä auringionvaloa.

Sitten olikin aika rientää tapaamaan muita alueen viinintuottajia. Patricius-viinitalon tiloihin. Aion kirjoittaa Tokaj-alueesta ja viineistä aivan oman postauksensa tulevaisuudessa, joten siksi tässä postauksessa on mukana vain pintaraapaisu.

Tokaj tunnetaan tietysti makeista jälkiruokaviineistään, mutta alueella valmistetaan myös kuivia valkoviinejä, kuohuviinejä ja jopa jonkun verran punaviinejä. Punaviinit tosin jäävät pääasiassa alueelle, eikä niitä viedä ulkomaille. 

Tokain alueella tehdään monenlaisia viinejä. Tässä kuplii Furmit-lajikkeen kuohuviini, joka on tehty perinteisellä samppanja-menetelmällä. Tämä 2022 on Bodrog Bormuhely-viinitalon ensimmäinen vuosi, kun he tekevät kuohuviiniä. 

Patricius viinitalon johtaja Péter Molnár tarjosi erittäin infirmatiivisen ja hienon kierroksen viinitarhoilla sekä viinikellarissa.

Vinkki: Tokaj:n alueeella viininrakastajalle erinomainen lounaspaikka on Dereszla Bistro. Dereszla-viinitilan pyörittämä ravintola sijaitsee kauniilla paikalla Bodrog-joen varrella. (Ravintolalla ei ole omia nettisivuja, mutta osoite on: Kossuth utca 2 Bodrogkeresztúr, Hungary 3916).

Kaunis ja herkullinen annos: kalaa, valkoviinikastike, bataattipyre sekä porkkana, joka on hauskasti leivitetty puffatulla kvinoalla.

Jälkiruoka nautittiin totta kai Tokaji-viinin kanssa. Jäätelöä, kiveksi naamioituut kakku ja keksimurua.

Tien toiselta puolelta löytyy Château Dereszlan viinikellari, jossa on peräti kilometri tunneleita! Kävimme tutustumassa näihin kiinnostaviin ja ikää huokuviin viinikellareihin. Askeleita kertyi kunnioitettavasti. Kellareihin pääsee vierailemaan, mutta parasta sopia kierroksesta etukäteen. Kirjoitan tarkemmin tästä kellarivisiitistä myöhemmin, samalla kun kerron tarkemmin Tokajin viinialueestakin.

Tyytyväiset viinimatkailijat maittavan lounaan jälkeen. (Dereszla Bistron väki vasemmassa yläkulmassa.) Taustalla näkyy kaunis ja Tokaj-viineillekin tärkeä joki: Bodrog

Grande finale: Hungarian Wine Summit 2022

Budapestiin palattuamme ohjelmassa oli kaksi ja puoli päivää Hungarian Wine Summit -tapahtuman humua. Tapahtuman aikana järjestettiin lukuisia tastingeja ja siellä esittäytyi kymmeniä viinitaloja eri puolilta Unkaria.

Upea Hungarian Wine Summit tarjosi mahdollisuuden tavata kymmeniä viinitilallisia eri puolilta Unkaria. Näistä kokemuksista löytyy lukuisia väläyksiä Insta-storyjen Hungary 2022 kansiosta.

Täytyy sanoa, että viinimatka Unkariin täytti toiveen ja ylitti odotukseni! Opin todella paljon unnkarilaisista viineistä, rypälelajikkeista ja viinialueista. Pääsin maistelmaan lajikkeita ja viinityylejä, joita en ollut koskaan aiemmin kokeillut. Ennen kaikkea tapasin upeita ihmisiä ja sain vaihtaa ajatuksia viiniammattilaisten kanssa eri puolilta maailmaa.

Toivon, että näistä reissuvinkeistä on sinulle apua, kun suunnittelet viinimatkaa Unkariin.

Köszönöm! Kiitos!
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords: Unkari, viini, viinimatka, Budapest, Matra, Eger, Tokaj, Hungarian Wine Summit

Parasta parsaviiniä etsimässä

Parasta parsaviiniä etsimässä

PARAS PARSAVIINI

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Mikä tekee hyvän parsaviinin?

Kevät tuo mukanaan ruokapöytään parsan. Tämän raaka-aineen kohdalla taitaa pitää paikkansa, että toisen herkku on toisen kauhistus. Itse kuulun parsan rakastajiin, nykyään. Aiemminki söin parsaa aina parsakauden alkaessa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut keväisin suorastaan himoita sitä.

Niinpä olen jo parina keväänä etsiskellyt täydellistä parsaviiniä ja kahlannut läpi eri rypälelajikkeita. Aloitin monessa mediassa hehkutetusta Sauvignon Blancista, mutta mielestäni se on aivan liian kitkerä pari parsalle… Chardonnayta epäilin jo etukäteen ja eihän se pärjännytkään; ei tammitettuna, eikä ilman. Pinot Blanc tai Pinot Gris eivät ole myöskään suuremmin vakuuttaneet, vaikka joskus Pinot Blanc on kyllä ollut melko hyväkin! Riesling on kyllä oiva, mutta välillä turhankin aromaattinen. Täytyyhän parsankin päästä esiin. Toistaiseksi vahvin ehdokas on mielestäni Silvaner, joka nauttiikin Saksassa mainetta mainiona parsaviininä!

Aion nyt laittaa loppusuoralle selvinneet Silvanerin ja Rieslingin vastakkain. Kumpi vie voiton? Tervetuloa viiniblogin mukaan parhaan parsaviinin etsintään.

 

Parsaviineistä puhutaan joka vuosi! Puhuttavaa riittää, sillä parsa ei ole helpoin ruokapari viineille. Valitettavasti valkoista parsaa en saanut nyt käsiini, joten postaus keskittyy vihreään parsaan.

Uunissa paahdetut parsat ja Hollandaise-kastike. Kastike tuo yhdistelmään aika paljon rasvaisuutta, jonka vastapainoksi viinissä tulisi olla raikasta hapokkuutta.

Hedelmäisyyttä, raikkautta ja sopiva aromimaailma

Parsaviiniä valittaessa olennainen kysymys on, minkä kanssa parsa tarjotaan?

Parsan omassa maussa yhdistyvät vihreä, aavistuksen pistävä, maanläheinen maku, sekä sokeriherneen palkoja muistuttavaa makea aromi. Viinissä tulisi olla hedelmäisyyttä tasapainottamaan parsan makua, mutta ei liikaa jottei viini jyrää parsaa. Lisäksi, jos viinissä on karvautta, tai vahvan yrttimäinen tunnelma, kääntyy yhdistelmä parsan kanssa kitkeräksi ja kovahkoksi. 

Eli, tarvitaan hedelmäisyyttä, muttei liikaa. Tarvitaan hyvä hapokkuus ja aromikkuutta, muttei liikaa sitäkään. Olennaista on, minkä kanssa parsa tarjotaan. Siksi tässäkin postauksessa on mukana eri ruokia ja neljä eri viiniä.

Luomu-Silvaner Rheinhessenin alueelta: Julius Silvaner Westhofener Rotenstein Organic 2021.
Silvanerin klassikko-alueelta Frankenista, niinikään luomu: Weingut am Stein Gutssilvaner 2020.
Moselin rinteiltä herkullinen ja aromikas Riesling: Grans-Fassian Catherina Riesling 2020.
Pfalzista raamikas ja runsas Spätlese-tyylin Riesling: Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trocken 2018. (Tästä viinistä on tullut myyntiin myös vuosikerta 2020, mutta tässä postauksessa mukana hiukan ikääntyneempiä viinejä edustamassa 2018.)

Silvaner vs. Riesling – kumpi on parempi parsan rinnalle?

Hurmaava parsakeitto

Ihana raikas parsakeitto. Onnistumisen salaisuus: älä ylikeitä parsaa. Ohjeen mukainen 5 min oli juuri sopiva, mutta ohueille/pienille parsoille riittää vähempikin.

Ihana raikas parsakeitto tarjoilee parsan maun hienolla tavalla. Reseptissä on mukana mausteena sitruuna ja parmesaani, joita voi lisätä oman maun mukaan.

Maistelin keittoa ensin ilman sitruunaa ja parmesaania, miten ihana ja raikas, vehreän parsamainen. Jos haluat parsan makua puhtaimmillaan, niin voit nauttia keiton näinkin. Silti täytyy sanoa, että parmesaani ja sitruuna syventävät makua, molemmat tuovat oman lisänsä. Viinivalinnan kannalta näiden kahden ”mausteen” lisääminen oli kiinnostavaa.

Aluksi tuntui, että kyllä Silvaner on tässä ehdoton pari. Sekä Julius Silvaner että Weingut am Stein Silvaner sopivat kuin nenä päähän, tukivat keiton aromeita ja antoivat parsan olla estradin päätähti. Rieslig tuntui aluksi liian aromaattiselle.

Vaan ans olla, kun lisäsin keittoon parmesaania ja sitruunaa. Nyt Moselin Riesling pääsi oikeuksiinsa. Grans Fassianin Catharina Riesling osui keskelle maalia. Keiton aromien voimistuessa aromikkaampi Riesling oli ihana pari! Silvaner toimi edelleen ihan kivasti, mutta mitä enemmän laitoin mukaan parmesaania ja sitruunaa, sitä enemmän alkoi vaaka kallistua kohti Moselin Rieslingiä.

Anselmanin Spätlese oli tälle keitolle liian voimakas pari, vaikka muuten todella upea viini onkin! Parsa kaipaa viiniltä raikkautta ja muutamia vuosia ikääntyneen Rieslingin aromimaailma on turhan voimallinen.

Parsapasta syntyy parsasta, pastasta, oliiviöljystä, sitruunasta, viherpippurista ja pienestä tirauksesta voita.

En muistaakseni, ole koskaan aiemmin syönyt pastaa, jossa parsa olisi pääraaka-aine. Kokkailin tämän reseptin suurella mielenkiinnolla. Parsa pääsee tässä annoksessa kivasti esiin, eikä sitä peitetä millään kermaisilla sooseilla. Kannattaa kokeilla, ellet ole aiemmin parsapastaa testannut!

Tälle annokselle mielestäni paras kaveri oli puolikuiva Moselin Riesling. Pastan hiilihydraatit tuntuvat tykkäävän siitä, että viinissä on jonkun verran jäännössokeria. Silvanerkin toimi, mutta yhdistelmä on hiutusen karheahko, etenkin kun viini on kuiva. Tulevaisuudessa voisin kokeilla tätä annosta esimerkiksi Herxheim am Berg Silvanerin kanssa, jossa on hiukan enemmän jäännössokeria. Tässäkin tapauksessa Anselmanin Spätlese oli turhan voimakas, parsa tarvii keveämmän kaverin.

Parsapiirakka

Päätin kokeilla parsaa myös piirakan muodossa. Netissä löytyvissä ohjeissa melkein kaikissa oli mukana juustoa, mutta halusin kokeilla jotakin muuta. Niinpä tein Parsapiiraan ”omasta päästä”. Laitoin täytteeksi hollandaise-kastiketta, créme fraichea ja kananmunaa. Tarkempi ohje postauksen lopussa.

Tämä kokeiluni onnistui hyvin!

Parsapiirakka on kivan keväinen purtava illanistujaisiin!

Piirakan kanssa Silvaner oli hyvä ja raikas pari. Myös pari ystävääni osallistui piirakan ja viinien maisteluun, ja heiltäkin sain hyväksyviä nyökyttelyjä tälle parille.

Riesling oli toki hyvää myös, mutta sen ja piirakassa olevan Hollandaisen jäljiltä ei parsan maku pääse enää esille. Toisaalta, esim. illanviettoon, jossa seura on pääasia (eikä parsa), voi Riesling voi olla monikäyttöisempi myös muiden tarjottavien kanssa.

Parsapiirakan pohja syntyy helposti lehtitaikinasta, eikä täytteidenkään pyöräyttämisessä kauaa mene.

Kumpi voitti Silvaner vai Riesling?

Visainen kysymys, molemmat ovat hyviä. Kuten aina, myös parsan kanssa viiniä mietittäessä on tärkeää huomioida annos kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin Silvanerin kannalle. Se antaa tilaa vihreälle parsalle, ei jyrää, mutta tarjoilee tarpeeksi hedelmäisyyttä.

Etenkin Frankenin alueen Silvanereista löytyvä hennon maanläheinen aromi tukee parsan omia makuja hienosti. Jos haluat parsaa puhtaimmillaan, keitossa tai esimerkiksi vaalean kalan ja voikastikkeen parina, ota Silvaner.

Mitä enemmän mukaan lisätään umamista makua esim. hollandaisea, kinkkua, kalkkunaa, parmesaania (tai muuta juustoa), sitä enemmän alkaa viinivalinta suuntautua kohti Riesligiä. Etenkin puolikuiva Moselin Riesling toimii valtavan hyvin.

Nyt tokokuussa yli 70 ravintolaa eri puolilta maata on mukana Riesling-viikoilla. Useissa menuissa on mukana myös parsa ja sille sovitettu viini. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja tsekata teemaviikkojen tarjonta!

Iloista kevättä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Näin muikean ilmeen sai aikaan visiitti Juurella ravintolassa Seinäjoella. 😀 Pääset katsomaan videon visiitistä klikkaamalla kuvaa. (Aukeaa YouTubeen).

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parsapiirakka:

(Noin puoli pellillistä)

Pohjaa varten tarvitset kolme levyä valmista lehtitaikinaa. Sulata lehtitaikina ja yhdistä kolme palaa toisiinsa, kauli hieman. Rypistele vähän reunoja koholle, jotta täyte pysyy paremmin niiden sisäpuolella. Voit voidella reunat kananmunalla jos haluat, itse jätin tämän tekemättä.

Sekoita keskenään 1,5 dl hollandaise-kastiketta, ja 150g Creme Fraichea. Lisää pari kananmunaa sekä 2 tl suolaa. Kaada voitaikinapohjan päälle rauhallisesti.  Paista uunissa n. 10 min sillä aikaa, kun peset ja kevyesti kuorit parsat. Isot parsat kannattanee halkaista.

Asettele parsat pohjan päälle, voit sipaista niihin hiukan oliiviöljyä tai sulatettua voita, jos haluat. Paista alalämmöllä (jotta pohja paistuu hyvin) noin 15-20 min.

Lopuksi voit lisätä päälle oman maun mukaan hiukan suolaa, rouhaisun pippuria tai tirauksen sitruunaa. Mutta hyvää on ilmankin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Riesling-viikot Tampereella

Riesling-viikot Tampereella

RIESLING-VIIKOT 2022

– Tampere –

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Riesling-viikkojen monet antimet

Keväinen ilonaihe, Riesling-viikot, pyörähtivät käyntiin 9.5. Tänä vuonna mukana on peräti 70 ravintolaa eri puolilta maata! Liityin mukaan Tampereella järjestetylle maistelu-kierrokselle. Tässä antia kahdesta mukana olevasta ravintolasta.

Riesling-viikkojen kuluessa aion käydä myös muutamissa muissa mukana olevissa ravintoloissa, stay tuned ja seuraa WineandBeyond.fi somea, niin pysyt menossa mukana.

Riesling-viikoilla on mukana 70 ravintolaa 20 eri paikkakunnalla, Helsingistä aina Ouluun saakka! Nyt jos koskaan Rieslingin-ystävän kannattaa käyttää teemaviikkojen anti hyväkseen!

Ravitsemisliike Aistin Riesling-aistimukset

Kierroksen ensimmäinen kohde oli Ravitsemisliike Aisti, Työväen teatterin kulmalla Hallituskadulla. Aisti tituleeraa itseään ”Maalaishenkiseksi teatteriravintolaksi”, joka käyttää lähellä tuottuja, tuoreita ja kausittaisia raaka-aineita.

Riesling-viikkojen menussa alkuruokana oli paahdettua vasikanpaistia, savusärkimousse ja vihreää parsaa. Pääruokana hauskasti nimetty Hauki on kalapuikko, kapris-jogurttikastikke ja parsa-perunasalaatti. 

Monet ravintolat ovat panostaneet erityisiin, Riesling-viikoille sopiviin, menuihun. Tässä Aistin kattaus.

Alkuruoka oli eräänlainen kotimainen versio Vitello tonnatosta, hauska toteutus lähellä tuotetuista raaka-aineista! Parsa tosin oli tuontitavaraa, sillä suomalaisen parsan satokautta saamme odottaa varmaan kesäkuulle asti tänä vuonna.

Ihanan keväisen annoksen kaikki komponentit olivat hienoja, annoksen tähdeksi taisi kuitenkin nousta savusärkimousse.

Viiniparikseen tämä annos sai Dr Bürkling-Wolf Wachenheim Rieslingin. Kyseinen tila on yksi Saksan suurimpia viinitiloja ja se on perustettu jo vuonna 1597! Wachenheimin kylästä tulevasta viinistä puolet on kypsynyt 2400l tammi-astioissa ja puolet terästankissa.

Viinistä löytyi Rieslingille tyypillistä herkullista aromaattisuutta ja kantavaa hapokkuutta. Hento tammitus näkyi ennen kaikkea viinin rakenteessa, ennemmin kuin maussa. Tämä olikin hyvä, jotta melko herkkäaromiselle vasikalle ja parsallekin jäi tilaa. Toisaalta savusärkimousse oli aika voimakas, mutta viini oli tarpeeksi voimakas pärjätäkseen sen kanssa. Mielestäni hyvä pairing. 

Hieno ja aromikas, hennosti tammitettu Riesling oli tyylikäs pari alkuruoalle, mutta se toimi myös Aistin pääruoan kanssa.

Seuraava annos oli hauskasti nimetty ”Hauki on kalapuikko”. Annos koostui monesta eri komponentista. Päätähti oli sherry-paneroitu hauki-kalapuikko, sitä ryydittivät kapris-jogurttikastike, lämmin parsa-perunasalaatti ja pikkelöity fenkoli, joka sai värinsä punajuuriliemestä. Viiniksi tarjottiin Matias Gaulin 2020 vuoden nuorekas ja mineraalinen riesling-viini. Linjakkaan hapokkaan viinin hennohko hedelmäisyys tarjoili vihreää omenaa, raparperiä ja valkoherukkaa.

Hauki-on-kalapuikko-annos sai raikkaan kaverin rapsakasta Rieslingistä.

Maistelin mielenkiinnolla annoksen eri komponentteja. Kaikki niistä eivät erikseen maistettuna olleet parhaita mahdollisia pareja tälle tarjotulle rieslingille. Mutta, kuten usein, tässäkin kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuutena annos toimi viinille kivasti.

Tämä annos sopii melko suureen nälkään, vaikka kalapuikko olikin ihanan ilmava ja kuohkea. En malttanut olla kokeilematta tätä myös aiemman viinin kanssa, olihan minulla toisessa lasissa vielä jäljellä edellistä Bürkling – Wolf Rieslingiä. Tämän kokemuksen johdattamana totean, että jos otat menulle vain yhden viinin (esim. pullon koko seurueelle), suosittelen Bürklingiä. 😉

Raikas ja ihan keväinen jälkiruoka, raparperi Brita-kakku vadelmasorbetilla ja ”leipurin kermalla” sai tällä kertaa kaverikseen kahvin.

Ravitsemusliike Aistin antimista minuun teki suurimman vaikutuksen savusärki-moussen ja vihreän parsan liitto. Miten erikoisen hyvä yhdistelmä olikaan kevyesti tammitetun rieslingin kanssa! Kiitos tästä elämyksestä Aisti!

Gastropub Tuulensuun kattava valikoima

Seuraava paikka olikin tamperelainen klassikkopaikka, Gastropub Tuulensuu. Ravintoloitsija Sami Lappalainen odotti meitä useamman viinin kattauksen kanssa. Pöytä oli koreana Weingut Jakob Schneiderin viineistä.

Tämä perheomisteinen viinitila sijaitsee pienellä Nahen viinialueella. Maaperä on monimuotoista ja tarhojen kasvusuunnissakin on eroja, joten samankin lajikkeen viinit eroavat toisistaan. Sami halusi maistattaa meille kolme erilaista kuivaa Rieslingiä, sekä makeahkon Auslese-Rieslingin. Lisäksi saimme kokeilla tilan Silvaneria ja Chardonnayta, joka yllättikin raikkaudellaan. 

Parhaiten ”viinitilan” tyyliin pääsee käsiksi, kun saa maistella monta saman tilan viiniä rinnakkain. Viinit saivat rinnalleen haukimurekkeen fenkolin kera. 

Tuulensuussa on Riesling-viikoilla vaihteleva menu, mutta parsaa on esillä eri muodoissa. Silvaner sai parikseen parsakeiton ja viini selvisikin tästä hiukan vaativastakin pairingista mainosti.

Silvaner pääsi estradille parsakeiton kaverina.

”Saksalainen Chardonnay” ei ole mikään tyypillinen sanapari… vielä. Chardonnay kasvattaa kuitenkin hiljaksiin suosiota Saksassa ja tulevaisuudessa nähtäneen entistä enemmän tästäkin lajikkeesta valmistettuja saksalaisia viinejä.

Jakob Schneiderin viinissä yhdistyi puhtaan rypälelähtöinen, chardonnayn oma aromi ja pirteän eloisa hapokkuus, (voisi sanoa että oli hiukan samaa tunnelmaa kuin monissa chabliksissa). Hento, juuri havaittava tammi pyöristi hienoisesti viinin rapeaa hapokkuutta. Sokkona tämä olisi ollut helppo haksauttaa chablikseen… Kiinnostavaa nähdä, miten Chardonnayn potentiaali kehittyy Saksassa tulevaisuudessa.

Chardonnayn suosio on pikkuhiljaa nousussa Saksassa. Tämä oli raikas ja pirteä, hennon taminen Chardonnay.

Loppusilauksena pöytään tuotiin puolimakea Dornfelder-punaviini, joka oli hauska testata. Harvemmin olen makeita punaviinejä juonutkaan. Viinissä oli alkoholia noin 10% ja makeus oli tuntuvaa. Oli hauska kokeilla tätäkin. Tämä voisi toimia kivasti aterian lopetuksena juustojen kera. Marjaisa ja lempeä, hillomainenkin punaviini kokeiltavaksi niille, jotka eivät yleensä niin punkuista välitä.
Kiitos monipuolisesta viinikattauksesta Tuulensuu!

Lempeä ja makeahhko Dornfelder-punaviini voisi sopia niillekin, jotka eivät yleensä punaviineistä niin välitä.

Gastropub Tuulensuussa on vakuuttava, 4-sivua kattava saksalaisten viinien lista! Myös tiskiltä löytyy aina saksalaisia viinejä monipuolisesti. 

Vivahteikkaita ja eloisia Riesling-viikkoja kaikille Viiniblogin lukijoille! Nauttikaa Rieslingeistä ja kokeilkaa rohkeasti myös myös muita saksalaisia viinejä! Tarkempia tietoja mukana olevista ravintoloista löytyy Riesling-viikkojen sivustolta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tarjontaan!

Kevätterveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.