Ambriel Sparkling – Englantilainen kuohuviini

Ambriel Sparkling – Englantilainen kuohuviini

mennessä | touko 25, 2024 | Yleinen

Englantilainen

kuohuviini

– Ambriel Sparkling Wine –

Englantilainen viini oli jokseenkin vitsi vielä 25 vuotta sitten. Sen jälkeen britteisaarilla on tapahtunut paljon sekä laadullista, että määrällistä kehitystä. Tällä hetkellä saarivaltiossa on noin 209 viinitaloa, pääasiassa Englannissa, mutta myös Walesissa. Suuri osa viinitaloista valmistaa kuohuviinejä, jotka sopivatkin hyvin brittensaarten viileään ilmastoon.

Tässä postauksessa esittelyssä Ambriel Sparkling, West Sussexista.

Wendy ja Charles Outhwaite vaihtoivat pankkiirin ja asianajan uransa viinitilallisiksi.
Kuva: Ambriel Sparkling

Unelmia ja uskallusta

Vuosi 2008 oli Charles ja Wendy Outhwaiten elämässä erityinen. Se oli vuosi, jolloin he istuttivat 9.5 hehtaaria viiniköynnöksiä omalle viinitilalleen Englannin West Sussexissa. Viinitilan virallinen nimi on Redfold Vineyards, mutta se tunnetaan Ambriel-nimisestä kuohuviinistään.

Rypälelajikkeiksi valikoituivat Ranskan Champagnesta tutut: Chardonnay (47% istutuksista), Pinot Noir (47%) ja Meunier (6%).

Työnjako on ollut selkeä alusta asti. Wendyn tehtävä on hoitaa viinitarhoja ja Charles valmistaa viinit. Yhdessä he maistelevat viinejä ja päättävät esimerkiksi eri lajikkeiden sekoitussuhteet kuohuviineihinsä.

Wendy jätti päivätyönsä asianajajana 2013. Charles seurasi esimerkkiä 2019 ja vaihtoi uransa pankkiirina täysipäiväiseksi viinitilalliseksi.

 

Ambriel viinitilan varsin brittiläinen arkkitehtuuri saattaa tuoda mieleen Emmerdale-sarjan.  Kuva: Ambriel Wine

Viileä ja sateinen ilmasto on haaste

Kaikki tuntevat Englannin maineen sumuisena ja sateisena saarena. Viinin viljelylle tämä on edelleen haaste, vaikkakin ilmaston lämpeneminen mahdollistaa rypäleiden kypsymisen varmemmin kuin ennen. Silti eri vuosikertojen välillä saattaa olla paljon eroja.

Ambrielin tarhojen eteläinen ilmansuunta ja rinteiset tarhat ovat viinille parhaita kasvupaikkoja. Niissä köynnökset saavat mahdolisimman paljon auringon valoa ja lämpöä, samalla kun liika sadevesi suodattuu pois.

Myös maaperällä on vaikutusta. Täällä tarhojen maaperä on pääasiassa viherhiekkakiveä (green sandstone). Se  varastoi auringon lämpöä ja heijastaa sitä takaisin köynnöksiin, mikä auttaa rypäleiden kypsymistä. Lisäksi maaperä pystyy imemään itseensä liiallisen sadeveden, ja luovuttamaan sitä takaisin kyöynnöksille kesän hellekausina.

Vehreä veräjä johtaa suoraan viinitarhoille.
Kuva: Ambriel Sparkling

Yhteistyössä luonnon kanssa

Ekologisuus on Ambrielille tärkeää. Hyönteismyrkkyjä tai rikkakasvien torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Viinitarhan ympärille on istutettu luonnonkukkia, yrttejä (timjamia, laventelia, salviaa) ja hedelmäpuita. Ne tarjoavat ruokaa ja pesimäpaikkoja linnuille ja mehiläisille.

Linnut ja lepakot ja myös leppäketut ovat tärkeitä, sillä ne syövät ruoakseen tuholaishyönteisiä. Kaikki rypäleet poimitaan käsin omilta viinitarhoilta, joten niiden laatua voidaan tarkkailla jo sadonkorjuuta tehtäessä.

Vierailijat otetaan ilolla vastaan. Matka Lontoosta kestää noin 1h15min junalla. Viimeinen 15min sujuu parhaiten taksilla.
Kuva: Ambriel Sparkling

Pitkä kypsytys tuo paahteisuuden

Ambriel valmistaa kaikki kuohuviininsä ”perinteisellä kuohuviinimenetelmällä”. Se on sama menetelmä, jolla mm. kaikki samppanja valmistetaan.

Tässä menetelmässä olennaista on se, että viinien annetaan kypsyä luonnollisen hiivasakan kanssa kuukausia, jopa vuosia. Kypsymisen aikana hiivasakka antaa viiniin paahteisia, erilaisia leivonnaisia muistuttavia aromeja. Maistetaanpa, löytyykö niitä näistä kahdesta Alkossa myynnissä olevasta viinistä.

Ambriel Rosé Extra Dry 2015

Tämä on 100% Pinot Noir lajikkeen roseekuohuviini.

Kuva: Anniina Schreiner

Hurmaavan intensiivinen, kypsän mansikan värinen viini. Mousse on runsas ja täyteläisen vaahtomainen. Ihanan marjainen hedelmäisyys on sopusoinnussa paahteisen olemuksen kanssa. Viinin aromeista voi aistia kypsää mansikkaa ja punaherukkaa, vadelmaa, ja jopa veriappelsiinia. Lisäksi maussa on paahteisuutta, joka yhdistettynä runsaan marjaisaan makuun tuo mieleen murotaikinapohjaan leivotun mansikkapiirakan, koristeenaan hiukan vastikään vispattua kermavaahtoa.

Hapokkuus on korkea ja viini on kuiva, vaikka aavistuksenomainen makeus tasapainottaa sitä juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan ihanan runsaan hedelmäinen roseekuohuviini, joka onnistuu kuin ihmeen kaupalla olemaan samaan aikaan sekä hersyvän marjainen, että tyylikkään linjakas.

”Its a garden party in a glass.” kommentoi tuottaja takaetiketissä. Enpä osaisi sen paremmin tätä viiniä kommentoida itsekään! Tarkkaa tietoa hiivasakkakypsytyksen pituudesta ei löydy tuottajan nettisivuilta, mutta arvelisin sen olevan useita vuosia, ehkä noin viisi vuotta.

Ambriel Rosé Extra Dry 2015. Hinta: 46,98€. Saatavuus: Alkon verkkokauppa.

Ambriel Classic Cuvée

Lajikkeina n. 70% Pinot Noir, n. 25 %  Chardonnay ja n 5% Meunier. Tällä viinillä on erittäin pitkä, 7 vuoden  hiivasakkakypsytys kellarissa.

Ambriel Classic Cuvée. Hinta: 44,82€. Saatavuus: Alkon verkkokauppa. (Lisäksi Ruoholahden ja Kuopion Sokoksen Alkot).

Tämän kuohuviinin tuoksussa paahteiset hiivasakkakypsytyksen aromit ovat selkeän tuntuvat, hedelmäisyys on taka-alalla. Tuoksusta tulee mieleen vastapaistettu patonki, keltainen luumu ja omena, cashew-pähkinä, sitruunan kuori sekä hiukan kuivattua aprikoosiakin löytyy. Maku seurailee tuoksua. Hapokkuus on erittäin korkea ja luo kontrastin viinin paahteiselle aromimaailmalle. Mousse on runsas ja täyteläinen.

Voisi sanoa, että tämä on ”kontrastien viini”. Englannin viileän ilmaston vaikutus näkyy korkeana hapokkuutena ja vaimeana hedelmäisyyteenä. Korkea hapokkuus on toisaalta mahdollistanut viinin pitkän pullokypsytyksen ja ikääntymisen. Taka-alalla oleva hedelmäisyys antaa tilaa paahteisille aromeille.

Tyyliltään persoonallinen viini tarjoaa vaihtelua niille, jotka kaipaavat kuohuviiniltä etenkin paahteisia sävyjä ja vahvan hapokasta olemusta. Tämän viinin kanssa on todellakin mahdollista pohdiskella pitkän hiivasakkakypsytyksen vaikutusta.

Englantilainen kuohuviini herättää maailmalla kiinnostusta ja innostustakin. On aina kiinnostavaa maistella uusia, erilaisia kuohareita.

Varsinkin Ambrielin roseekuohuviini oli minun mielestä erinomaisen hurmaava ja ihanan kesäinen.

Britteinsaarten potentiaali kuohuviineissä, tai muissakaan viineissä ei ole jäänyt huomaamatta. Viiniblogi palaa aiheeseen, ehkä jo aiemmin kuin arvaatkaan!

Cheers,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:

www.winegb.co.uk

https://ambrielsparkling.com

https://www.therealreview.com/2020/10/05/ambriel-doing-what-they-love/

Roseeproseccot testissä

Roseeproseccot testissä

mennessä | elo 25, 2021 | Yleinen

ROSÉ PROSECCOT TESTISSÄ

Pinkin Proseccon ensimmäinen kesä

Viinien maailma on toisaalta eloisa, mutta toisaalta hyvin staattinen. Etenkin Euroopassa viinialueiden perinteet ovat vahvoja ja melko harvoin tapahtuu mitään suuria, mullistavia muutoksia. Tällaiseksi voitaneen kuitenkin lukea Roseeproseccon markkinoilletulo 2020 marraskuussa. 

Tässä postauksessa on maistelussa kahdeksan erilaista roseeproseccoa. Näitä ”Roseccoja” kokoontuivat heinäkuisena iltapäivänä kanssani maistelemaan Eija, Risto, Marika, Ari ja Johanna. Raadin joukkoon mahtui sekä kuivien että puolikuivien kuohareiden ystäviä, näin saimme testiin monipuolista näkemystä. Viinit maisteltiin sokkoina, maistajat eivät tienneet, mitä viinejä maistelevat. Ykkössijan jakoivat kaksi viiniä tasapisteillä, jokunen yllätyskin testissä paljastui.

Roseeproseccoja löytyy monissa eri sävyissä ja toinen toistaan koristeellisemmissa pulloissa.

Roseeprosecco-testin tulokset:

Tässä tulokset, ensimmäisenä parhaiten sijoittuneet.

Piccini Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 14,99€

Testin kallein viini menestyi testissä mainiosti. Aromeista löytyi mukavasti punaista marjaisuutta ja myös persikan sävyistä hedelmäisyyttä. Tasapainoinen maku oli pitkä ja hedelmäinen. Pullon vahva muotoilu herätti ajatuksen siitä, että tämä olisi hyvä tuliainen. Itseasiassa pullojen paljastusvaiheessa eräs raatilainen totesi, ”tämänhän minä juuri ostin viime viikonloppuna tuliaiseksi ystävälle”.

Myös väri sai kehuja ja muutenkin raati tuntui olevan sitä mieltä, että roseeproseccon kuuluu selkeästi erottua vaaleasta proseccosta sävyltään ja aromeiltaan. Kuohu puolestaan ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Hiukan kestävämpi kuohu olisi todennäköisesti nostanut tämän viinin koko testin voittajaksi. Nyt siis jaettu ensimmäinen sija 1/8.

Piccini Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 14,99€

Divici Organic Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 11,68€

Viinin aromeista löytyi päärynää ja omenaa sekä mansikkaa ja vadelmaakin. Raatia miellytti se, että tämän viini aromimaailma oli helposti tunnistettavissa Proseccoksi, mutta siinä oli mukana myös roseeseen viittaava punasävyinen marjaisuus. Maku oli kivan vivahteikas ja kuohu täyteläinen ja kestävä.  ”Tasapainoinen kokonaisuus” kuvaili eräs maistaja tätä viiniä. Hinta-laatusuhde on tässä viinissä oikein hyvä ja moni asia kohdallaan. Hiukan runsaampi hedelmäisyys olisi nostanut tämän viinin koko testin voittoon. Jaettu ensimmäinen sija. 1/8.

Viinien paljastamisen jälkeen raati antoi tälle vielä pulssaa siitä, että viini on luomu, vegaaninen ja vieläpä kevyemmässä lasipullossakin.

Divici Organic Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 11,68€

Campo del Passo Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 9,98€

Tämän testin edullisin viini oli yllätys kaikille ja se ponnisti testin kolmannelle sijalle. Aromimaailman punasävytteinen marjaisuus oli miellyttävää. Maku oli kuiva ja raikkaan hapokas ja siinä etenkin punaherukka pääsi selvästi esiin. Viinissä oli raadin mielestä palaset kohdallaan. Se ei ollut liian kuiva niille, jotka pitivät puolikuivista viineistä eikä liian makea kuivien viinien ystäville. Maku ja erityisesti jälkimaku saivat kehuja.

Kuplat olivat lasissa runsaat ja myös suussa mousse oli pirteä, vaikkakin sen olisi toivottu kestävän pidempään. Kaunis etiketti miellytti monen silmää. Tämä voisi olla hyvä tuliainen tai sopia esim. alkumaljaksi tilaisuuteen, jossa ei tarkkaan ole tiedossa, millaisesta viinistä osallistujat pitävät. Sijoitus 3/8. 

Campo del Passo Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 9,98€

 

Voga Prosecco Rose Extra Dry 2020, 13,49€

Tämä viini jakoi mielipiteitä. Aromeista löytyi kivalla tavalla sekä punaista marjaisuutta että päärynän ja persikan sävyjä. Kuplat olivat lasissa pirteät, mutta osa raadista koki että mousse latistui suussa turhan nopeasti. Tasaisen kestävä ja pitkäkin maku sai kiitosta ja viiniä kuvailtiin helpoksi nautiskeltavaksi. Kuivemman tyyylin ystävät olisivat kuitenkin kaivanneet voimakkaampaa hapokkuutta. Kokeile tätä, jos pidät lempeistä kuohuviineistä. Sijoitus 4/8. 

Voga Prosecco Rose Extra Dry 2020, 13,49€

Floralba Prosecco Rosé Extra Dry 2019 10,99€

Tässä viinissä miellytti kuiva olemus ja pirteä kuohu. Lisäksi kaunis väri sai kehuja. Sijoitusta olisi parantanut rehevämpi hedelmäisyys ja osalle raatia kirpakka olemus oli liian hapokas. Silti mukava viini esim. tervetulomaljaksi, tai muuten kilistelyyn. Sijoitus keskikastia 5/8.

Floralba Prosecco Rosé Extra Dry 2019 10,99€

Fili Prosecco Rosé Brut 2019, 13,99€

Tässä Fili:n roseeproseccossa oli moni asia kohdallaan. Vaikka tämä on Brut tyylin kuivahko viini koettiin olemus kuitenkin miellyttävän lempeäksi. Kuohu oli kestävä ja runsas. Tuoksussa oli kivasti punasävyistä hedelmäisyyttä, mutta maku ei päässyt aivan tuoksun tasolle. Lupaus hedelmäisyydestä peittyi kevyesti paahteiseen tunnelmaan, joka ei miellyttänyt kaikkia. Sijoitus 6/8.

Fili Prosecco Rosé Brut 2019, 13,99€

La Gioiosa Prosecco Rosé Millesimato Brut 2020, 6,07€

Testin ainoa puolikkaan pullokoon viini oli La Gioiosa Prosecco Rosé. Aromeissa oli herkkyyttä ja vivahteikkuutta. Osa raadista nautti viinin äärellä herkistelystä ja pohdiskelusta. Toiset olisivat kaivanneet runsaampaa hedelmäisyyttä ja kokivat viinin turhankin herkkäaromiseksi. Kuohu oli pirteä ja myös pullon kokoa kiiteltiin sopivaksi. Maultaan viini oli testin kuivin. Tämä sopiikin aperitiiviksi erittäin kuivien viinien ystäville. Kokonaisuudessaan viini jäi kuitenkin kauas kärkikahinoista. Sijoitus 7/8.

 

La Gioiosa Prosecco Rosé Millesimato Brut 2020, 6,07€

Verrocchio Prosecco Rosé Extra Dry 2020, 10,90€

Testin hännille jäi Verrocchio Prosecco Rosé. Tämä oli yllätys, sillä viini voitti huhtikuussa Hesarin viinitestin ja sai siinä neljä tähteä. Tämän raadin mielestä viini oli liian samantyylinen kuin vaaleat proseccot ja rosee-luonnetta kaivattiin enemmän. Aromeista löydettiin kukkaisuutta, päärynää ja hiukan vadelmaisia sävyjä. Tuoksu miellytti enemmän kuin maku, joka koettiin ”liian tutuksi” ja myös hiukan karvaaksi. Kaikenkaikkiaan kokonaisuus jäi nyt hiukan vaisuksi, vaikka viinissä ei sinänsä mitään moitittavaa ollutkaan. Hinnaltaan tämä testin toiseksi edullisin viini sopisi esimerkiksi huolettomiin hetkiin kaveriporukassa. Sijoitus 8/8.

Verrocchio Prosecco Rosé Extra Dry 2020, 10,90€

Testin lopuksi herkuteltiin mansikka-halloumisalaatilla ja mansikkapiirakalla. Rosee proseccojen punasävyinen hedelmäisyys toimi hyvin yhteen mansikkaisten kesäruokien kanssa. Tosin piirakan makeuden rinnalla nämä viinit tuntuivat hiukan koville. Makealle piirakalle olisi sopinut paremmin näitä nyt maisteltuja viinejä makeampi roseeprosecco… ehkä ensi kesänä testailemme niitä. 😉

Mansikka-halloumisalaatti toimi erinomaisesti ruokaparina testin viineille ja tasasi niiden välisiä eroja.


Myös mansikkapiirakkaa kokeiltiin myös roseeproseccojen kanssa. Tälle kuitenkin paras kaveri taisi olla kahvi, sillä makealle piirakalle sopii parhaiten viini, jossa itsessäänkin on enemmän makeutta, kuin tämän testin viineissä. 

Rosé proseccoja on vilahdellut blogissa ja WineandBeyond.fi somekanavissa aiemminkin. Ensimmäinen roseeprosecco, jota olen itse koskaan maistanut oli Val d’ Oca Prosecco Rosé Extra Dry. Muistan, kuinka hienolle tuntui ensimmäistä kertaa kokeilla tätä uutta viinityyliä marraskuussa 2020, lue juttu tästä.

Hyvää vointia kaikille blogin lukijoille! Pidetään heinäkuun aurinko mielessä näin syksyisinäkin päivinä.
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

P.s. Kiitokset vielä tarkkaavaiselle testiraadille <3

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Sokeriton kuohuviini

Sokeriton kuohuviini

mennessä | huhti 25, 2021 | Yleinen

TOIVEAIHE:
SKUMPPA ILMAN SOKERIA

– Kuplajuoma sokerin kaihtajille? –

Kevään paras juhla, vappu on ovella! Mutta, voiko vappua juhlia ilman sokerisia herkkuja? Miltä maistuvat sokerittomat donitsit tai täysin sokeriton Prosecco-tyylinen kuohuviini? Onko niistä juhlatunnelman kohottajaksi?

Viiniblogi on näiden kysymyksien äärellä lukijoiden toivomuksesta. Postauksen lopussa myös vähähiilihydraattisten donitsien resepti.

Perinteisiä vappuherkkuja, mutta täysin sokerittomana.
Kuva: Anniina Schreiner

Kuohuviineissä on enemmän makeutta kuin tavallisissa viineissä

Monille meistä tulee kuohuviineistä mieleen sanoja ”raikas” keveä” ja ”pirteä”. Niissä on ihania kuplia ja raikasta hapokkuuta.

Skumpissa on usein myös enemmän sokeria kuin tavallisissa viineissä. Tätä ei välttämättä ole helppo huomata, sillä kuohareiden rapsakka hapokkuus toimii vastapainona niiden makeudelle.

Esimerkiksi kuoharipullo, jonka kyljessä lukee Dry – kuiva, sisältää 17-32g sokeria/litra. Tämä on aika paljon verrattuna tavallisiin kuohumattomiin viineihin. Ne luokitellaan yleensä kuiviksi, jos sokeria on alle 9g /litra.

Mistä kuoharit saavat makeutensa?

Kuohuviinit saavat makeutensa pullotusvaiheessa. Tällöin viinin valmistaja voi valita, lisääkö hän pulloon makeutusta vai ei.

Tyypillisesti makeutukseen käytetään esim. Proseccon tyylisissä viineissä sokeriliuosta. Perinteisellä kuohuviinimenetelmällä valmistetuissa viineissä, esim. samppanjassa saatetaan käyttää myös eräänlaista makeutuslikööriä, jossa on myös vanhempien vuosikertojen viiniä mukana.

Kuohuviinien makeuden luokittelu on itseasiassa melko sekava. Tässä alla toivottavasti selventävä taulukko:

Kuohuviinien sokerimäärät:
(grammaa/litra)

Brut Nature alle 3g
Extra brut 0-6g
Brut alle 12g
Extra Dry / Extra Sec 12–17g
Dry / Sec 17–32g
Medium Dry / Demi-sec 32–50g
Sweet / Doux yli 50g

Kuivin kuohuviinityyli on Brut Nature, siinä ei ole juuri lainkaan sokeria. Ne ovatkin usein hyvin napakoita. Extra Brut on myös hyvin kuiva, mutta siinä saattaa olla mukana pienenpieni makeutus. Brut on tällä hetkellä tyypillisin makeutusaste kuohuviineille, käytännössä mitä vain kuohuviiniä, jossa on alle 12g sokeria voidaan kutsua sanalla Brut.

Extra Dry on hämäävästi itseasiassa makeampaa, kuin Brut-kuohuviini ja etenkin asteikon ylärajaa kohti mentäessä siinä alkaa tuntua jo selkeää makeutta. Dry tyylin kuohuviinit eivät tarkoita kuivaa, vaan oikeastaan puolikuivaa! (Kyllä, hyvin sekavaksi on tämä jostakin syystä tehty.)

Medium Dry kuohuviinit ovat oikeastaan jo puolimakeita. Niitä ja Sweet tyylin makeita kuohuviinejä valmistetaan nykyään melko vähän. 

On myös hyvä huomata, vaikka kuohuviinissä ei olisi yhtään sokeria, siinä on silti kaloreita. Ne ovat kuivissa viineissä peräisin alkoholista.

Tässä kuohuviinissä ei ole sokeria, mutta siinä on silti n. 60kcal/100ml. Kuivien viinien kalorit ovatkin peräisin ennemmin alkoholista, kun sokerista.

Maistetaanpa:
Bellissima Organic Zero Sugar Extra Brut

Bellissima Organic Zero Sugar Extra Brut, 13,99€
Kuva: Anniina Schreiner

Tuoksussa on proseccomaista tunnelmaa. Punasävyistä omenaisuutta, päärynää ja kukkaisuuttakin. Suussa viini on kuiva. Silti yllättävän tasapainoinen. (Etukäteen odotin hapokkaampaakin ”puraisua”, mutta se olisi toisaalta voinut tehdä tästä viinistä liian kulmikkaan.) Mausta löytyy myös sitruksisuutta sekä kevyttä yrttisyyttä. Mousse, eli kuohu on suussa miellyttävä, vaikka se hälveneekin nopeasti.

Alkoholia on kuohuviiniksi kohtalaisesti 11,5%. Ehkä ei haittaisi, vaikka sitä olisi hiukan vähemmänkin. Mutta kyllä, ajattelisin tämän olevan hyvä sokeriton vaihtoehto, etenkin prosecco-tyylisten skumppien ystäville.

Bellissima Rosé Organic Zero Sugar Extra Brut

Bellissima Rosé Organic Zero Sugar Extra Brut, 13,99,€.
Kuva: Anniina Schreiner

Tämän roseekuohuviinin tuoksu on vienompi verrattuna edelliseen. Siinä on hentoa persikan häivähdystä, hiukan punaista marjaisuutta, ja kevyttä mausteisuutta, jota en olisi odottanut. Maku on tuoksun tapaan hiukan vaimea ja seurailee tuoksun aromeita. Viini on arvatenkin kuiva ja mousse tuntuu mukavasti, vaikka hälveneekin melko pian. 

Jotenkin tämä roseekuohuva ei nyt sytyttänyt allekirjoittanutta. Mutta kokeillaan maistella näitä molempia sokerittomien donitsien kanssa.

Vähähiilihydraattinen donitsi

Vhh-donitsit:

Ainekset:
3 kananmunaa
50 g voisulaa
1 dl kermaa
1 dl vettä
2 rkl psylliumia

Sekoita munat, kerma, vesi ja psyllium keskenään hyvin vatkaten, sähkövatkain on suositeltava. Lopuksi lisää joukkoon voisula.

Sekoita kuiva-aineet keskenään:
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
2 rkl karppisokeria (esim. erytritoli)
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa

Lisää kuiva-aineet taikinaan samalla sekoittaen. Taikinasta tulee melko tiivistä ja voit muotoilla sitä käsin, etenkin jos sipaiset vähän ruokaöljyä kämmeniisi.

Jaottele taikina donitsivuokaan, esim. tällaiseen. Voit sipaista hiukan voita donitsikolojen pohjalle, jos haluat.

Paista uunissa 200 asteessa, (kiertoilmauuni 190 astetta). Paistoaika n. 15-20 min.

Sivele valmiit lämpimät donitsit kevyesti voilla molemmin puolin ja kiepauta karppisokerissa, jos haluat sokerisen pinnan. Enjoy! 🙂

Nämä ”ketodonitsit” olivat oikein herkullisia ja myös helppoja tehdä. Karppisokerissa on tavallisesta sokerista poiketen pieni mentholinen vivahde. Tämä kannattaa huomioida munkkien pinnan sokeroinnissa.

Vähähiilihydraattisissa donitseissa on vehnäjauhojen sijaan kookos- ja mantelijauhoja.

Toimivatko nämä sokerittomat vappuherkut yhteen?

Donitsit onnistuivat erinomaisesti. Mitenkäs ne sopivat yhteen postauksen kuohuviinien kanssa?

Tummaan pulloon pakattu, vaalea Bellissima kuohuviini toimi näiden donitsien kanssa melko mukavasti. Roseen kanssa maut eivät jotenkin sopineet yhteen.

Donitsien makeus tekee molemmista viineistä terävämmän oloisia, mutta se oli toisaalta odotettavissa. Yksi klassisista viinin ja ruoan yhteensovittamisen perinteistä onkin, että makea kaipaa makeaa. Siksi jälkiruokaviinitkin ovat niin makeita. Pöytään kannattaakin kattaa näiden skumppien seuraksi myös pieniä suolapaloja, kuten leikkeleitä ja juustoja. Esimerkiksi aromikas kermajuusto tai Parmesana voisivat toimia hyvin. Donitseilla voi herkutella sitten ”jälkkärinä”.

Maistelun loppukaneettina todettakoon, että itse pidin enemmän vaaleasta Bellissimasta. Sillä on myös hyvä saatavuus Alkon myymälöissä ja verkkokaupastakin se löytyy. Rosee-Bellissima on saatavilla tällä hetkellä vain 12 Alkosta, mutta verkkokaupan kautta sen saa tilattua myös itseäsi lähellä olevaan myymälään (kuten muutkin Alkon valikoimassa olevat viinit).

Maailmassa on paljon muitakin sokerittomia, tai lähes sokerittomia kuohuviinejä. Perinteisellä kuohuviinimenetelmällä valmistetut Brut Nature tyylin kuohuviinit ovat näistä yksi hyvä esimerkki ja niihin Viiniblogi paneutuu toisella kertaa.

Kuplivaa ja makoisaa vappua kaikille, sokerilla tai ilman!
Aurinkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat, teksti ja resepti: Anniina Schreiner

Postauksen viinit on saatu tuotenäytteinä maahantuojalta.

Lähteet:
www.jancisrobinson.com

Mainittakoon myös, että allekirjoittanut sai inspiraation tämän postauksen donitsien reseptiin Facebookin ”Vhh-ei niin tiukkapipoinen” ryhmässä vilahtaneesta vhh-munkki / ketodonitsi reseptistä. Muokkasin sitä hiukan mieleiseeni suuntaan ja kirjoitin puhtaaksi tähän blogiin. Tämä edellämainittu faceryhmä on oikein hyvä, jos haluat vähentää sokerin käyttöä tai vinkkejä vähähiilihydraattisempaan ruokavalioon. 🙂

 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Riesling kuohuviinit testissä

Riesling kuohuviinit testissä

mennessä | huhti 15, 2021 | Yleinen

RIESLING KUOHUVIINIT

– Deutscher Sekt – laatukuohuvat testissä –

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa

Riesling kuoharit astuvat esiin

Olen ilolla seurannut, miten meillä Suomessakin alkaa vihdoin olla saatavilla erityylisiä Rieslingistä valmistettuja laatukuohuviinejä. Nyt kevään juhlien lähestyessä olikin aika laittaa näitä kuplajuomia rivin ja testata, millaisia ”Rieslingskumppia” pullot kätkevät sisäänsä.

Juomia kanssani maisteli ystäväni, kollegani Riikka Jylhä-Vuorio. Maistoimme kaikki viinit sokkoina ja kolmas henkilö vastasi tastingin järjestelyistä. Kuuden rieslingkuoharin lisäksi maisteluriviin päätyi ”jokerina” myös harvinainen, Muskateller (Muscat) lajikkeesta valmistettu kuiva saksalainen kuohuviini.

Tervetuloa mukaan!

Blogi on alunperin julkaistu 4/2021, osa postauksen viineistä on valitettavasti poistunut Alkon valikoimasta.

Tavallista pienemmässä maisteluraadissa oli vain kaksi jäsentä, allekirjoittanut ja kuvan napannut Riikka Jylhä-Vuorio. Viinit maisteltiin sokkoina, eli emme tienneet mitä viiniä maistelemme.

Viinit maisteltiin ensin itsellään ja lopuksi kokeiltiin myös pieniä purtavia. Tässä seesamlastuja, skagen-täyte ja hitunen persiljaa. Lisäksi pöydässä oli Parmesana-juustoa ja leikkeleitä.

Lähestyvän vapun kunniaksi maistomme viinejä myös munkkien ja tippaleipien kanssa.

Nyt tarkkana, Sekt vai Deutscher Sekt?

Tiesitkö, että saksalaiset ovat kuohuviinin siemailun maailmanmestareita. Ainakin itse hämmästyin, kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa. Vuosittain Saksassa poksautetaan auki peräti 400 miljoonaa pulloa kuohuviiniä. Tämä on paljon maassa, jonka väkiluku on n. 83 miljoonaa asukasta.

Saksan kielen sana Sekt on napakka, ehkä maailman ytimekkäin kuohuviiniä tarkoittava sana. Tässä kannattaa kuitenkin viinin ystävän olla tarkkana. On nimittäin iso ero, lukeeko pullossa Sekt vai Deutscher Sekt.

Deutscher Sekt valmistetaan aina vain Saksassa kasvaneista viinirypäleistä, useimmiten Rieslingistä tai Spätburgunderista (Pinot Noir). Lisäksi tuotannossa on noudatettava korkeita laatustandardeja.

Sekt puolestaan on yleisnimitys kuohuviinille. Valitettavan usein pelkästään Sekt merkityt kuohuviinit on valmistettu määrä edellä. Ne ovat usein tuontiviinistä valmistettuja kuohuviinejä, joiden rypäleet ovat kasvaneet ”missä päin EU:ta tahansa”. En sano, että ne kaikki olisivat jotenkin huonoja, mutta harvemmin on hyvääkään tullut vastaan.

Tässä postauksessa keskitytään siis Deutscher Sekt laatukuohuviin. Niitä onkin ilmestynyt myös Suomeen ihan mukavasti viimeaikoina. Alkon valikoimassa on tällä hetkellä parikymmentä erilaista ja nyt maistamme niistä kuusi plus jokerin. 😉  Neljä edukseen erottunutta viiniä on merkitty pinkillä tähdellä. 

Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Extra Trocken

Tämä viini ponnisti neljän parhaan joukkoon. Viinin aromimaailman vaalea kukkaisuus ja hento päärynäisyys toimivat hyvin yhteen mukavassa tasapainossa olevan makeuden ja hapokkuuden kanssa. Suutuntuma oli raikas ja mousse pirteä.

Viinin kepeä olemus ja aromimaailma toivat mieleen myös ajatuksen, että Proseccon ystävien kannattaisi kokeilla tätä kuohuviiniä. Lisäksi ajattelimme tämän viinin sopivan esimerkiksi kesäisen ystävätapaamisen kilistelykuohuviiniksi.

Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Extra Trocken, 12,58€

Ruppertsberger Imperial Riesling Sekt

Pienet sievät kuplat ovat kauniit katsella. Tuoksusta löytyy Rieslingille tyypillisiä aromeita. Omenaisuutta, päärynääkin, hentoa mausteisuutta ja paahteisuuttakin. Maussa on makeutta, hapokkuus tuo ryhtiä, vaikkei olekaan kovin voimakasta. Mousse puolestaan jää hiukan vaisuksi. 

Tämän viini kohdalla hämmennystä herätti ”paljastuksen hetkellä” se, että etiketissä on vain maininta Sekt, ei siis Deutscher Sekt. Aloimme pohtia, onko viini sittenkään valmistettu Saksassa kasvaneista rypäleistä? Maahantuojan nettisivuilla kyllä lukee, että viini on Pfalzin viinialueelta ja siinä yhteydessä puhutaan viiniosuuskunnan viinitarhoistakin.

Kaiken kaikkiaan mutkaton ja ehkä hiukan tavanomainenkin viini, joka kuitenkin sopii moneen makuun ja tilaisuuksiin, joissa viini ei ole pääasiassa, esim. kaveriporukan illanviettoon. Tai kuten ei niin anonyymin raatimme toinen jäsen totesi, tällä viinillä on ”hyvä dokabiliteetti”, eli sitä on helppo juoda.

Ruppertsberger Imperial Riesling Sekt, 12,98€

Johann Baptist Dietrich Riesling Sekt Trocken 2018

Tämä viini oli testin yllättäjä! Testin testin edullisin kuohari ponnisti testin parhaimmistoon.

Tämä viini on valmistettu vuoden 2018 sadosta ja sen ansiosta se saa käyttää etiketissään lisänimikettä ”Jahrgangssekt” (suom. vuosikertakuohuviini). Aluksi tuntui, ehkä tämän muutaman vuoden iän takia, että viini oli aluksi hiukan ”tukossa”. Muutaman minuutin hengittämisen jälkeen tästä kuoriutui varsin erinomaisen hinta-laatusuhteen kuohari.

Aromimaailmassa oli Rieslingille tyypillistä hedelmäisyyttä, omenaisuutta, kukkaisuutta ja persikkaa. Viinissä oli selkeästi makeutta, mutta hapokkuus toimi sille hyvänä vastaparina ja kokonaisuus oli oikein toimiva.

Tämä puolikuivan ja puolimakean rajalla keikkuva kuohuviini olikin testin viineistä paras kaveri vapun leivonnaisille. Se toimi tippaleiville ja meni myös munkin kanssa melko mukavasti. Kunhan mansikkakausi koittaa, niin tätä voisi kokeilla hyvin viilennettynä myös mansikoiden kanssa kuumana kesäpäivänä.
(Edit 4/2023 – Viinin päivittynyt hinta on 10,99€.)

 

Johann Baptist Dietrich Riesling Sekt Trocken 2018, 10,99€

Stefan Winter Riesling Brut 2018

Viinin tuoku on herkullisen moniulotteinen. Siitä löytyi muun muassa keltasävyistä omenaisuutta, kukkaisuutta sekä kevyttä kermaisuutta ja paahteisuuttakin. Maku seurailee tuoksua ja viini on sinnikkään hapokas, rapsakkaa sitruksisuuttakin löytyy. Pitkässä jälkimaussa korostuu hapokkuus ja sitruksisuus. Viinin hieno aromikkuus pääsi kuitenkin tuoksussa esille ehkä vielä paremmin kuin maussa. 

Raadin mielestä tämä oli tyylikäs ja hyvä kuohuviini, joka sopii hyvin esim. coctail-palojen tai muuten pienten purtavien seuraan. Makeille vappuherkuille tämä on kuitenkin liian kuiva kaveri. Kaiken kaikkiaan tässä viinissä on hienolla tavalla esillä sekä viinrypälelajike (Riesling) että viinin valmistusmenetelmä (perinteinen menetelmä). Hyvän hinta-laatusuhteen kuohuviini.
(Edit 4/2023 – Viini on poistunut Alkon valikoimasta)

Stefan Winter Riesling Brut 2018, 14,98€ (poistunut Alkon valikoimasta, valitettavasti)

Fürst von Metternich Prestige Riesling Brut 2016

Tämän testin kallein viini on vuosikertakuohuviini vuodelta 2016. Tuoksussa ja oikeastaan koko olemuksessa korostuivat mausteisuus ja kehittyneet piirteet. Testin kuivin viini oli suussa hapokas ja napakka. Kokonaisuudessaan kaipasimme mausteisuuden rinnalle hedelmäisyyttä, joka jäi kuitenkin vaimeaksi myös maussa.

Jäimme tämän viinin kohdalla miettimään, sattuiko kohdallemme huono tuuri? Oliko tätä pulloa esimerkiksi säilytetty jossakin vaiheessa väärissä olosuhteissa? Joka tapauksessa tämä viini jäi testin hännille.
(Edit 4/2023 – Viini on sittemmin poistunut Alkon valikoimista)

Fürst von Metternich Prestige Riesling Brut 2016, (poistunut Alkon valikoimasta)

Herres Riesling Extra Trocken

Herres Riesling on ollut Alkon valikoimissa jo jonkun aikaa. Viinin hiukan vienossa tuoksussa nousi esiin omenaisuutta, kukkaisuutta ja kevyttä mausteisuutta ja ehkä jopa hentoa petroolin sävyä. Näitä samoja aromeita löytyi myös mausta, jossa oli myös lempeää sitruksisuutta. Riesling on luonteeltaan hapokas lajike, joten raati olisi odottanut tältä viiniltä ehkä hiukan ryhdikkämpää hapokkuutta.

Kuohuviinien kohdalla on tapana arvioida myös niiden vaahtoa, hienosti sanottuna moussea. Tämän viinin mousse oli melko hillitty. Vahvempi mousse ja pirteämpi hapokkuus olisivat olleet raadille mieleen.
(Edit 4/2023 – Viini on poistunut Alkon valikoimasta)

Herres Riesling Extra Trocken, 11,99€ (poistunut Alkon valikoimasta)

Jokeri:
Wild Muskateller Extra Trocken 2016

Tämä Muskateller (Muscat) lajikkeesta valmistettu Deutscher Sekt kuohuviini erottui selkeästi maistelurivistä, kuuden Riesling kuohuvan joukosta. Viinissä tulee selkeästi esiin Muscat lajikkeen tyyppillisiä aromeita, kukkaisuutta, ja viinirypäleen omaa rypälemäistä aromikkuutta. Tuoksussa on myös kevyttä makeuden tuntua, vaikka suussa viini olikin kuivan oloinen ja raikkaan hapokas.

Kiinnostava tuttavuus ja myös sikäli harvinainen, että Muscat lajikkeesta valmistetaan kyllä usein makeita ja pirskahtelevia jälkiruokatyylisiä viinejä, mutta harvemmin tällaista täysiveristä kuoharia.  Ruokapöytään sovittelisin tätä vaalealle kalalle, tai esim. graavilohelle, jonka seuraksi pyöräyttäisin esim. hapankerma-kapris tahnan, ehkä jopa mädillä maustettuna.
(Edit 4/2023 – Viinin päivittynyt hinta on 25,56€.)

 

Wild Muskateller Extra Trocken 2016, 25,52€

Summa summarum…

Vaikka Riesling tunnetaan valkoviinien ja jälkiruokaviinien luottolajikkeena, siinä on selkeästi aineksia myös laadukkaiden kuohuviinien valmistukseen.

Itseasiassa tämä testi paljasti viineissä yllättävänkin paljon eroja, siitä huolimatta että sekä maa, että viinissä käytetty rypälelajike olivat kaikissa samoja. Jokeri Muskateller oli kyllä hyvä lisä tähän Riesling-kuohuvien kimaraan. Se osoitti, että saksassa osataan tehdä kuohuviinejä muistakin lajikkeista kuin Rieslingistä.

Kaksi hyvin erilaista, mutta omassa tyylissään laadukasta ja hyvän hintalaatusuhteen viiniä. Vasemmanpuoleinen sopii makeille vappuherkuille ja oikeanpuoleinen pikkusuolaisen seuraksi.


Kyllähän hyvä kuohuviini kuuluu kevääseen ja kevään juhliin. Toivonkin, että tästä testistä on iloa, kun mietit mikä olisi sinun makuusi sopiva Riesling-kuohari. Ja jos kaipaat alkoholitonta vinkkiä kannattaa ehdottomasti tsekata: Alkoholiton vappuskumppa.  

Kuplivaa vapun odotusta kaikille!
Aurinkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.s. Tietäjät tietää, mistä alla oleva kuva on napattu 😀

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

www.jancisrobinson.com

www.germanwines.de/aktuelles/news/details/news/detail/News/germany-worlds-largest-consumer-market-for-sparkling-wine/

www.rosaviinijaruoka.fi/tuote/ruppertsberger-imperial-riesling-sekt/

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Crémant du Jura – kuplien viehätys

Crémant du Jura – kuplien viehätys

mennessä | heinä 10, 2020 | Yleinen

CRÈMANT DU JURA

– Charles de Fère ja kuplien viehätys –

Kaupallinen yhteistyö: Rosa Viini & Ruoka

Ranskalainen, mutta omanlainen

Jura on yksi Ranskan omintakeisimmista viinialueista ja se kulkee ”omia polkujaan” paitsi rypälelajikkeiden, myös viinin valmistusmenetelmien osalta. Tässä alueessa riittää ainesta useampaankin blogitekstiin, mutta aloitetaan alueeseen tutustuminen kepeästi kuplien, Crémant du Jura kuohuviineillä. Tervetuloa mukaan!

Juran alueen viinintuotannolla on pitkät, vuosisataiset perinteet, mutta tuotantomäärät eivät ole esimerkiksi muihin Ranskan viinialueisiin verrattuna kovin suuria. On kuitenkin mukavaa huomata, että Alkostakin joitakin Juran viinejä löytyy. Crémant kuohuviinejä näyttäisi olevan valikoimassa tällä hetkellä kolme erilaista, kaksi vaaleaa ja yksi ainokainen rosee.

Vielä ennen maistelua pieni esittely Juran alueesta ja crémant-viineistä.

Juran alue sijaitsee Ranskassa, Sveitsin rajan tuntumassa ja se on antanut nimensä diosauruksistaan tunnetulle jurakaudelle (200-145 miljoonaa vuotta ennen ajanlaskun alkua).
Kuva: Jura Tourism

Crémantissa ja shamppanjassa on eroja ja yhtäläisyyksiä

Crémant viinejä kuulee usein kutsuttavan samppanjan pikkuveljiksi. Tässä on kieltämättä vähän perääkin, sillä shamppanjan ja crémantin välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Kaikki Crémant nimeä käyttävät viinit ovat perinteisen menetelmän kuohuviinejä, eli ne valmistetaan samalla tavalla kuin samppanja.

Crémanteja valmistetaan pääasiassa Ranskassa, jossa viineihin käytettävät rypälelajikkeet vaihtelevat alueittain. Juuri tämä tekee viineistä mielenkiintoisia, sillä eri puolilla Ranskaa valmistettavat crémantit saavat kukin omanlaisiaan piirteitä.

Juran alueen crémant viinit saivat virallisen statuksen vuonna 1995. Sen jälkeen niiden tuotanto on kasvanut tasaista tahtia, vaikkakin ne ovat edelleen melko harvinaisia. Esimerkiksi Shamppanjaan verrattuna tuotantomäärä on reilusti alle kymmenesosa (Champagnen alueen 300 miljoonaa pulloa vs Juran alueen 23 miljoonaa pulloa vuodessa).

Crémantien valmistusta säädellään Ranskan lainsäädännössä laadun takaamiseksi. Esimerkiksi Juran alueella kaikki rypäleet tulee poimia käsin ja kokonaisina terttuina, joka suojaa viiniä hapettumiselta verrattuna mm. koneelliseen pomintaan.

Myös käytettävien rypälelajikkeiden osalta ollaan tarkkoina. Vaaleassa Crémant de Jurassa on oltava 50% Chardonnay lajiketta. Loppu voi olla muita alueen lajikkeita, myös punaisia rypälelajikkeita jotka kuitenkin viiniytetään vaaleaksi viiniksi. Rosee crémantissa puolestaan 50% on oltava Poulsard ja Pinot Noir – lajikkeita.

Kaunis kuoharipullo ja sen avaaminen luo arkeenkin juhlan tuntua. Kuplajuomat ovat myös hyviä tuliaisia ja sopivat yhteen erilaisten coctailpala-tyylisten purtavien kanssa.
Kuva: Anniina Schreiner

Kuusi sukupolvea kuohuvaa

Viini, ja erityisesti kuohuviini, virtaa Charles de Fère viinitalon perustajan Jean-Louis Denois:n, suvussa vahvasti. Jean-Louis itse on kuudennen polven kuohuviinin valmistaja, mutta hän ei kuitenkaan jäänyt jatkamaan suvun shamppanjatilaa vaan perusti vuonna 1980 oman Charles de Fère viinitalon Champagnen alueen eteläpuolelle, Dijonin kaupungin liepeille. (Kyllä, nimenomaan se sinapistaan kuuluisa Dijon.)

Nimensä Charles de Fère viinitalo on saanut Jean-Louisin vanhimman pojan Charlesin mukaan.

Charles de Fère Crémant du Jura Brut, (15,98€)

Lajikkeina: Chardonnay, Pinot Noir

 

Charles de Fère Crémant du Jura Brut (15,98€)

Kevyesti kultaan vivahtavan kuohuviinin tuoksusta löytyy kevyttä paahteisuutta, omenaisuutta joka tuo minulle mieleen ranskan golden omenan ja kypsää sitrushedelmäistä tuoksua, kuten sitruunaa ja ehkä pieni häivähdys limeäkin. Suussa viini on kuiva ja samaan aikaan sekä raikas että vähintään keskitäyteläinen. Mousse, eli vaahto on miellyttävän eloisaa. Maku seurailee tuoksun aromeita, lisäksi siinä on aistittavissa yrttisiä vivahteita. Keskipitkästä jälkimausta saattaa löytää viittauksia myös paahdettuihin manteleihin.

Sanoisin, että viehättävä ja persoonallinenkin kuohuviini, jossa on mielestäni hyvä hintalaatusuhde. Juran alueen crémanteja olen valitettavasti päässyt maistelmaan niin harvoin, etten osaa sanoa onko tämä ”tyypillinen” Juran crémant, mutta sijoittaisin tämän hapokuudeltaan, hedelmäisyydeltään ja ”pyöreydeltään” jonnekin shamppanjan ja cavan välimaastoon.

Charles de Fère Crémant du Jura Rosé Brut, (16,49€)

Lajikkeina: Pinot Noir, Trousseau, Poulsard

Charles de Fere Crémant du Jura Rosé Brut (16,49€)

Tuoksusta löytyy punaista marjaisuutta, paahteisuutta ja yrttistäkin vivahdetta. Aluksi tuoksu antaa viitauksia puolukan suuntaan, mutta hetken lasissa viivähdettyään tuoksusta nousee esiin herkullista mansikkaan viittaavaa aromia, joka vahvistuu viinin hiukan lämmetessä lasissa. Kevyttä pippurin suuntaan menevää mausteisuuttakin tuoksusta voi löytää. Suussa viini on kuiva ja raikkaan hapokas olematta kuitenkaan mitenkään liian terävä tai kulmikas. Aromeiltaan maku seurailee tuoksua, lisäksi siinä on kevyttä yrttisyyttä. Mousse on keskitäyteläinen ja viini jättää raikkaan, hiukan verigreipin kuorta muistuttavan jälkimaun.

Juran alueen crémantit, etenkin rosee crémantit ovat harvinaista herkkua myös viiniasiantuntijalle. ”Tämä maistelu oli elämäni ensimmäinen kerta, kun pääsin maistamaan rosee crémant kuohuviiniä Juran alueelta” tuumii WineandBeyond.fi viiniblogia kirjoittava Anniina. ”Ensitapaaminen oli onnistunut”. 

 

Crémanteissa on kiinnostavuutta

Parin viime vuosikymmen aikana parantunut laatu on nostanut crémanteja ansaitusti esiin ja myös Suomessa erilaisten crémantien saatavuus on parantunut. Viiniblogi palaa takuuvarmasti sekä crémantien, että Juran alueen pariin vielä monta kertaa.

Erinomaisen mukavaa kesän jatkoa kaikille lukijoille!
Toivottaa,
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Muita kiinnostavia postauksia: 

 

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Lähteet:

CharlesdeFere.com
JLDenois.com
Jura Tourism
Jura Vins
The World Atlas of Wine, 7th Edition, s.144

Postauksen kuvat:
Anniina Schreiner
Jura Tourism

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.