Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

– Late Bottled Vintage –

Lempeästi lämmittävä Portviini on monelle tuttu ja erityisesti talvisin nautittu jälkiruokaviini. Vuoden kylmin ja pimein aika onkin täydllinen tämän Portugalin Douro- joen laaksosta kotoisin olevan viinin nauttimiseen. Portviiniä on monta eri tyyliä, mutta ne kaikki ovat väkevöityjä, makeita viinejä. Tämä postaus keskittyy Ruby-tyyliin ja erityisesti Late Bottled Vintageen. Tawny port ja Valkoinen portviini ovat aiheita Wine and Beyond.fi viiniblogin myöhemmissä postauksissa. Tervetuloa mukaan!

Portviinin koti on Douron jokilaakso

Vaikka Portviinin nimi viittaakin Porton kaupunkiin, sen varsinainen koti on noin 70 km rannikolta alkava Douron laakso. Täällä ilmasto on Portugalin rannikkoon verrattuna lämmin ja vähäsateinen sillä Maraõ vuoret suojaavat jokilaaksoa Atlantilta tulevalta kosteudelta ja tuulilta. Jyrkillä rinteillä kasvaa useita eri rypälelajikkeita, mutta niistä yleisimpiä ovat Portugalin kotoperäiset Touringa Nacional, Touringa Franca sekä Tinta Roriz, Tinta Barroca ja Tinto Cão. Näille kaikille lajikkeille yhteistä on paksu ja vahvan tanniinipitoinen kuori, josta irtoaa hyvin väriä ja tanniinia viiniin. Portviinit ovatkin useimmiten sekoitteita ja niissä on eri rypälelajikkeita sekä eri viinitarhojen ja eri vuosikertojen viinejä sulassa sovussa.

Touriga National on tärkein Douron portviinirypäleistä

Miksi rypäleitä tallotaan?

Olet varmasti kuullut viinirypäleiden polkemisesta jaloin viiniä valmistettaessa. Tästä perinteisestä tavasta murskata viinirypäleitä on jo suurelta osin luovuttu, mutta Portviinin valmistuksessa perinne elää edelleen. Toki nykyään käytetään paljon myös koneellistettua rypäleiden murskausta, mutta edelleen osassa huippulaatuisista portviineistä käytetään jaloilla polkemista. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi vankka murskaamaan rypäleet, mutta toisaalta tarpeeksi pehmeä jotta kitkeriä öljyjä sisältävät siemenet pysyvät ehjinä eivätkä pääse pilaamaan viinin aromeja.

Portviinin valmistuksessa on myös erittäin tärkeää saada rypäleiden kuorista nopeasti irti väriä ja tanniinia, sillä varsinainen käymisaika on lyhyt, maksimissaan kolme päivää. Rypälemehussa kahlaavat tallojat sekoittavat samalla mehua ja kuorisakkaa, joka nopeuttaa värin ja tanniinien irtoamista käymisen alkuvaiheessa.

Kaikki portviini on väkevöityä

Viinin väkevöinti tapahtuu lisäämällä rypälemehun sekaan vahvaa (77%) rypälepohjaista alkoholia, jota kutsutaan aguardenteksi. Tämä seurauksena käyminen keskeytyy ja viiniin jää paljon jäännössokeria. Väkevöinti siis yhtäältä säilyttää juomassa makeuden ja toisaalta nostaa sen alkoholipitoisuuden noin 20% tuntumaan. Tällä samalla tekniikalla Portviiniä on valmistettu jo 1700-luvulta saakka, eläköön perinteet! Väkevöinnin jälkeen viini laitetaan kypsymään ja tämä kypsytysvaihe on se, mikä määrää portviinin tyylin.

Ruby-tyylin portviinit kypsytetään suurissa, 20.000-100.000 litraa vetävissä puisissa tai teräksisissä sammioissa. Tämä säilyttää viinin hedelmäisyyden koska suuressa astiassa happi ei pääse kosketuksiin viinin kanssa toisin kuin pienemmässä tynnyrissä.

Noin 30.000 litran tammitynnyri ja tyytyväinen viinimatkailija…

Portviini maistelu – Late Bottled Vintage

Late Bottled Vingtage (LBV) on siis ruby-tyylin portviini, mutta se valmistetaan paremmista rypäleistä kuin perus-Ruby ja sitä kypsytetään pidempään (n. 4-6v) jollon viiniessä on intensiivisempiä ja vivahteikkaampaia aromeja. Portviinien kuningas, Vintage Port on myös ruby-tyylin viini ja LBV on ikään kuin sen ”pikkuveli ”. Molemmat valmistetaan yhden vuosikerran sadosta, mutta LBV on vähän enemmän ”easy going” kuin varsinainen vintage-port.

Taylor (kuvassa vas) on vuonna 1692 perustettu yksi vanhimpia portviinitaloja, jossa tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle jo vuosisatoja. Edelleen perheyrityksenä toimiva Taylor omistaa 500 hehtaaria viiniviljelyksiä ja on tunnettu erityisesti Vintage Portin (vuosikerta portviini) tuottajana sekä Late Bottled Vintage tyylin kehittäjänä.  www.taylor.pt

Taylor’s Late Bottled Vintage 2014
Viinin väri on todella tumman punainen, erittäin kaunis rubiini. Tuoksusta löytyy kypsää luumua, sekä mustikkahillon ja kypsän kirsikan aromeja, myös punaisten marjojen makeutta sekä hiukan pippuriin tai joulupiparimaiseen neilikkaan vivahtavaa mausteisuutta. Kun viini hetken hengähtää, lasista nousee myös makeaa mustaherukka(mehun) tuoksua. Maku seurailee tuoksun aromeita ja hedelmäisyys on tuntuvaa. Hapokkuutakin on niin, ettei viini tunnu makeudestaan huolimatta liian äitelältä.


Dow
portviinitalo on myös perinteikäs, sen tarina alkoi 1798 ja nykyisen omistajasuvun hallussa se on ollut 1960-luvun alusta. Dow’s on tunnettu erityisen laadukkaista viljelyalueista ja vintage portviinistään. Samoilta huipputarhoilta tulevat rypäleet myös heidän LBV viineihin. Omien sanojensa mukaan nimenomaan Dow’s on kehittänyt ”robotic lagarin” eli menetelmän jossa värin ja tanniinin irroittaminen kuorista on automatisoitu, vaikkakin jaloilla polkemista tehdään edelleen parhaiden viinien osalta.  www.dows-port.com

Dow’s Late Bottled 2012
Väriltään erittäin tumman punainen, melkein musta portviini. Verrattuna edelliseen Taylor’siin tuoksu on mausteisempi ja ruby portviinille tyypillisesti hedelmäinen kypsän luumun ja tumman kirsikan sekä mustaherukkan aromeineen. Tuoksussa on myös lakritsaan ja pippuriin viittaavaa mausteisuutta, joka on miellyttävää ja se ryhdistää viiniä niin ettei tuoksun makea hedelmäisyys tunnu liian vallitsevalle.

Maku on luonnollisestikin makea, mutta hapokkuus ja tanniini tasapainottavat makeutta hienosti. Tämä viini on saanut kehittyä jo 7 vuotta ja se tuntuu hedelmäisessä maussa paahteisuutena, lievänä nahkaisuutena ja jälkimaussa vilahtavana toffeena. Erittäin miellyttävä moniulotteinen viini.

Ruby-tyylin portviinit ovat erinomaisia kavereita suolaisille koville juustoille tai sinihomejuustolle. Kansainvälisesti legendaarisin food pairing taitaa olla Stilton-blue cheese, mutta meidän oma Aura-juusto, tai erityisesti Aura Gold ei kalpene siinä rinnalla lainkaan. Tumma suklaa ja myös siitä valmistetut jälkiruoat saavat ruby-tyylin portviinistä erinomaisen juoman rinnalleen.

Wine and Beyond.fi Viiniblogi palaa myöhemmin portviinien pariin, ensi kerralla on vuorossa Tawny port. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa, tai liittymällä sähköpostilistalle sivun alalaidassa.

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Ranskassa alkunsa saanut Sauvignon Blanc on löytänyt uuden kodin Uudesta-Seelannista.

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin ”pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty.

Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Naapurin lampaat tarjoavat ilolla ruohonleikkaus- ja lannoituspalveluita.

Keväiset sadonkorjuujuhlat

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla)

Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi.

Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Ja sitten valkkarin pariin…

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019

Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. 

Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille niin kotimaassa kuin maailmallakin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia