Teiskon viini

Teiskon viini

TEISKON VIINI

– Viinitila Pirkanmaalla –

Tiesitkö, että Tampereellakin on viinitila! Tampereen Teiskossa sijaitsee vuodesta 1998 asti toiminut Teiskon Viini. Pääasiassa marjaviinejä valmistavaa tilaa pyörittää toisen polven viinitilallinen, Kaisa Auer. Tervetuloa viiniblogin seuraan, puolen päivän reissulle Teiskoon. 

Kaisa Auer on ollut Teiskon viinin ohjaksissa vuodesta 2018.

Teiskon Viini sijaitsee Kaisa Auerin lapsuudenkodin yhteydessä, noin 25km päässä Tampereen keskustasta. Viinitila on perustettu 1998 ja ensi vuonna onkin viinitalon 25-vuotisjuhlan aika! Kaisa on luotsannut vanhempiensa perustamaa viinitilaa nelisen vuotta. Päätös astua vanhempien, etenkin tilan perustaneen Titta Sydänheimo-Auerin saappaisiin ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.

”2016 äiti ja isä sanoivat että aikovat jäädä eläkkeelle. He kysyivät, haluanko jatkaa heidän työtään, vai pitäisikö heidän myydä tilaa jollekin muulle. Tiesin että kysyjiä oli vuosien varrella ollut”, Kaisa kertoo.

Kaisa pyysi vanhemmiltaan miettimmisaikaa, ja he odottivatkin parisen vuotta. ”Alkuvuodesta 2018 tuli kuitenkin päätöksen aika. Lopulta valinta oli helppo. Tila on minulle rakas ja halusin jatkaa sitä”. 2018 keväällä Kaisa lopetti työnsä kaupan alalla ja otti Teiskon Viinin ohjat käsiinsä. Hän saikin lentävän lähdön tilan vetäjänä, sillä jo muutama kuukausi aloittamisensa jälkeen hän oli Pariisissa suurilla kansainvälisillä messuilla esittelemässä tilan viinejä!

”Kun kuulin, että pääsen Ranskaan messuille esittelemään Teiskon Viiniä, minulle tuli kiire hankkia viineihin ranskankieliset etiketit. Onneksi veljeni Henri Sydänheimo on teollinen muotoilija, graafikko, ja pystyi heti auttamaan tässä tehtävässä”.

Eikä siinä vielä kaikki, tammikuussa 2019 Kaisa oli jo Berliinissä valtavilla Grüner Woche messuilla viiniensä kanssa.

”Vastaanotto oli ilahduttavan lämmin ja innostunut. Monet yllättyivät siitä, että Suomessa valmistetaan tällaisia tuotteita! He kehuivat Suomen puhdasta luontoa ja olivat kiinnostuneita maistamaan ja kuulemaan lisää. Potentiaalia on, mutta kyllä myynninedistämistyötä vaaditaan”.

Teiskon viinien etiketit ovat Kaisan Veljen Henri Sydänheimon käsialaa.

Päivänsäde ja Menninkäinen

Vuosien varrella tuotteet ovat vaihtuneet, mutta kaksi tuotetta ovat olleet mukana alusta saakka. Tilan nimikkoviiniksi tituleerattu ”Teiskon Päivänsäde” on valkoherukoista ja hunajasta valmistettu valkoviini. Sen punainen vastine on mansikoista ja mustaherukoista valmistettu  ”Teiskon Menninkäinen”.

”Päivänsäde on saanut nimensä isäni Seppo Auerin mukaan. Äitini Titta on puolestaan tämä Menninkäinen”, Kaisa hymähtää.

Muutaman viimevuoden aikana tila on alkanut valmistaa myös kuohuviiniä, liköörejä, sekä alkoholittomia tuotteita. Kaisa tarjoaakin aluksi maistiaiset kuohuvista. Eloisa tyrnikuohuviini on nimensä mukaisesti raikas ja siinä on tyylikkäästi tyrni läsnä. Heinätorin Helmi osoittautuu puolestaan mukavan pirteäksi ja varsin oivaksi alkoholitomaksi kuohariksi.

Eloisa tyrnikuohuviini ja valkoherukasta valmistettu alkoholiton Heinätorin Helmi.

Suomalaisia raaka-aineita ja käsityötä

Täällä kaikki raaka-aineet ovat suomalaisia, ja suuri osa marjoista on vapaasti avomaalla kasvaneita. Marjat saapuvat tuotantoon kokonaisina, niitä ei esimerkiksi mehusteta ensin.

Marjaviinin valmistaminen etenee niin, että tilalle saapuneet marjat murskataan, ja niiden annetaan käydä muutama päivä avonaisissa astioissa. Tämän jälkeen mehu puristetaan marjoista käsityönä ja viini lapotaan käymistankkiin, jossa se saa valmistua rauhassa. Viinit pullotus ja korkitus tapahtuu pullo kerrallaan, sekin käsityönä.

Teiskon viinin vuosituotanto on noin 5000–10 000 litraa vuodessa. Se on paljon ottaen huomioon käsityön määrän. Kaikki kolme sukupolvea osallistuvat tilan toihin.

Tyrniviini, Valkoherukkainen Teiskon Päivänsäde, Mustikkaviini ja Lakka-viini Joiku.

Kaisa tarjoilee minulle maisteltavaksi neljä erilaista viiniä ja pieniä purtavia. On mukavaa maistella marjaviinejä taas pitkästä aikaa! Marjaviineihin kannattaa mielestäni suhtautua niin, että ne ovat eri tuotteita kuin ”tavalliset viinit”. Niinpä en pyrikään vertailemaan näitä rypäleistä valmistettuihin viineihin, vaan annan mielummin niille tilaa kertoa omaa tarinaansa.

Tyrniviinin raaka-ainetta ei tarvitse arvailla. Lasista nousee ihan selkeä tyrnintuoksu. Raikas ja hapokas, ”hyvin tyrninen” viini on todella piristävä. Jos pidät tyrnistä, olen melkein varma, että pidät tästäkin.

Teiskon Päivänsäteessä raaka-aine, valkoherukka on hillitymmin läsnä. Hapokasta marjaa pehmentää hunajan tuoma makeus. Lisäksi aistin tässä hiukan karheutta, joka tuo rakennetta hapokkuuden ohella.

Mustikkaviini on mielestäni kattauksen paras, se osuu omaan makuuni mainiosti. Maussa on hienosti pituutta ja hienoinen kuorista tuleva tanniinisuus tuo rakennetta tähän makeaan viiniin. Ehkä tässä olisi kotimainen ja kevyempi kilpailija portviinille.

Lakkaviini Joiku päihittää mielestäni mennen tullen äitelät lakkaliköörit. Puhtaan marjaisa ja makea viini on oikein miellyttävä. ”Tämä sopii ihanasti myös vaniljajäätelön kastikkeeksi, jälkiruoka aikuiseen makuun”, Kaisa kuvailee. Viinikioskilla onkin kesällä 2022 tarjolla juuri tällainen jälkiruoka!

Tämä jälkiruokaviiniksi sopiva lakkaherkku löytyy ainoana Teiskon Viinin tuotteena Alkon tilausvalikoimasta. Muita viinejä voi hankkia Teiskon Viinin Viinikioskilta. Valikoimassa on pientä kausittaista vaihtelua ja ajankohtaisen tilanteen näet Teiskon Viinin nettisivuilta.

Viini, jota ei saa kutsua viiniksi

Suomessa on tällä hetkellä 22 viinitilaa, joista osassa valmistetaan viiniä myös viinirypäleistä. Silti yksikään näistä tiloista ei saa myydä rypäleistä valmistettua viiniä nimellä viini, edes omassa viinimyymälässään. Tämä johtuu siitä, että Suomi ei kuulu EU:n viinintuottajamaihin. Vaikka täällä valmistetaan rypäleviiniä, sitä ei saa myydä nimellä viini! (En varmasti ole ainoa, jonka mielestä tämä on hullua!)

Teiskon Viinin Zaida on valmistettu suomalaisista Zilga-lajikkeen viinirypäleistä. Sitä ei voi kuitenkaan kutsua viiniksi, vaan virallinen kuvaus on ”Zilga-rypäleistä käymisteitse valmistettu 13% alkoholijuoma”. Mutta mikäs ihme tämä Zilga-lajike oikein on?

Teiskon viini on tässä etiketissä valmistajan nimi, viinin nimi on Zaida ja rypälelajike on Zilga.

Zilga sopii Suomen oloihin

Zilga erittäin kylmänkestävä ja hyvin talvehtiva rypälelajike. Se sopii Suomen oloihin, toisin kuin valtaosa muista lajikkeista. Lisäksi se viihtyy tavallista köynnöstä happamammassa maaperässä, jota Suomessa riittää. 

Zilga on niin sanottu risteytys-lajike. Käytännössä kaikki viinin ystäville tutut rypälelajikkeet, kuten Merlot, Riesling, Cabernet Sauvignon, Zinfandel ja lukemattomat muut kuuluvat Aitoviiniköynnös-lajiin, jonka alkuperä on Euroopassa. 

Mutta laajempaan viiniköynnösten sukuun kuuluu paljon muitakin lajeja kuin aitoviiniköynnös. Aasiassa on saanut alkunsa Amurinviiniköynnös ja Pohjois-Amerikassa Ojukkaviini, jotka ovat siis saman suvun eri lajeja. Zilga on risteytys Aitoviiniköynnöksestä, Amurinviinistä ja Ojukkaviinistä. Vain 1/4 sen perimästä on samaa kuin ”tavallisilla” rypälelajikkeilla.

Totta kai tämä Zilga-lajikkeen erilaisuus näkyy myös viineissä. Zaidassa oli jotakin tutun viinimäistä, mutta on se kuitenkin tyystin erilainen kuin ”tyypilliset punaviinit”. Oli kiinnostavaa kokeilla ja maistella Zilga-lajikkeen viiniä, vaikka se ei tämän maistelun suosikkeihini noussutkaan.

Oma suosikkini oli selkeä; makea mutta sopivan karhea Mustikkaviini. Pidin myös pirteän raikkasta Tyrniviinistä. Näitä molempia ostin pullot mukaan. Lisäksi nappasin huvikseni mukaan myös yhden pullon Teiskon vadelmalimonadia.

Zilga-köynnökset tarvitsevat paljon aurinkoa kasvukauden aikana. Etelään suuntautuva lämmin seinämä auttaa rypäleitä kypsymään.

Mukava matkakohde puolenpäivän reissulle

Teiskon Viinikioskin miljöö on rauhallinen ja vehreä. Viinejä voi maistella sellaisenaan, tai esimerkiksi viini-juusto pruuvin merkeissä. Puutarhassa on hyvin tilaa istahtaa nauttimaan kesäpäivästä ja tilan antimista. Lapsillekin löytyy viihdykettä ja lääniä temmeltää. Lisäksi, jos kaipaat notkeaa ohjelmaa, niin täällä voi myös kokeilla viinijoogaa! Etenkin polttariporukoiden suosima ohjelma on kuitenkin syytä varata etukäteen.

Kesällä 2022 Teiskon Viinin viinikioski on avoinna to-su klo 11.00–18. Omalla autolla on varsin helppo löytää perille ja onneksi tilalta löytyy myös hyviä alkoholittomia tuotteita kuljettajan iloksi.
Vinkiksi myös, että paikallisliikenteen linja nro 90 vie Tampereen Keskustorilta alle kilometrin päähän, matka kestää noin 50 minuuttia.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner

Lähteet:
http://www.mustila.fi/taxonomy/term/300
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zilga

 

Viinitupa Vuorenmaja

Viinitupa Vuorenmaja

VIINITUPA VUORENMAJA

– Alppimajan tunnelmaa ja viinillisiä iloja –

Mäntän lahja viininystäville

Pieni, mutta kulttuurisesti rikas Mäntän kaupunki ei jätä viininystävääkään kylmäksi. Tämä on pitkälti sympaattiseen Viinitupa Vuorenmajan ansiota, jossa minulla oli ilo pistäytyä. Mäntänvuoren laelta löytyikin varsinainen aarre viininystävälle, Suomen ehkä ainoa alppihenkinen viinitupa. 

Sympaattisessa Vuorenmajassa on 30 asiakaspaikkaa sekä ”takkahuone” joka palvelee kabinettina pienissä yksityistilaisuuksissa. Kesällä lisätilaa tuo majaa kiertävä terassi.

Mäntässä moni asia liittyy Serlachiuksen sukuun. Niin myös Viinitupa Vuorenmaja. Alunperin patruuna G.A. Serlachiuksen alppihenkiseksi hiihtomajaksi rakennettu viinitupa on valmistunut 1928. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi 1945 ja on sittemmin ollut pääasiassa matkailu- ja liikuntakäytössä.

Mäntänvuoren huipulla sijaitseva ”mutterin mallinen” rakennus palveli hiihtotupana pitkään, mutta vuonna 1986 sen ovet suljettiin. Vuorenmaja ehti nököttää tyhjillään, oman onnensa nojassa mäen huipulla noin 30 vuotta. Viimein paikallinen pariskunta osti kiinteistön Mäntän kaupungilta 2012 ja alkoi pyörittää siinä kahvilatoimintaa.

Viinituvaksi Vuorenmaja muuntautui 2015, kun pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler puolisoineen perusti Viinituvan tähän alppihenkiseen kiinteistöön. Majan tarkemman historian voit lukea tästä.

Anu Schuoler emännöi Viinitupa Vuorenmajaa suurella sydämellä.

Ensimmäisenä paikalle saavuttaessa huomio kiinnittyy ihanaan luonnonläheiseen sijaintiin ja hienoon näköalaan! Itse maja ja sen alkuperäinen kalustus luovat vierailijalle tunnelman, joka kuljettaa lempeästi pois arkisista kiireistä.

Vuorenmajalta ei tarvitse lähteä janoisena, eikä nälkäisenä

Tutkin kiinnostuneena viinilistaa. Eurooppalaisista viineistä koostuvalta viinilistalta löytyy paljon eri maiden viinejä. Pääpaino on kuitenkin Saksan ja Itävallankin viineissä. Lisäksi listalla on ilahduttavasti myös sveitsiläisiä viinejä, joiden saatavuus Suomessa on usein hyvin rajoitettua.

Laseittain saatavia viinejä on listalla verrattaen runsaasti.  Vuorenmaja saikin vastikään erityistä tunnustusta ja sijoittui hopealle Star Wine List-kilpailun ”Paras laseittain myytävien viinien lista”-sarjassa.  Tämä on hieno saavutus! etenkin, kun yleensä Star Wine List – palkinnot ovat Suomessa päätyneet suurten kaupunkien ravintoloille. 

Tottahan viinitupaan kuuluvat myös viinitastingit. Viikoittaiset ”Emännän pruuvit” tarjoavat monipuolisia viinielämyksiä paikallisille ja myös kauempaa saapuville turisteille. Toisinaan tastingeja pitävät myös ”vierailevat tähdet”, ja itselläni olikin ilo pitää saksalaisten roseeviinien tasting toukokuun lopulla, Riesling-viikkojen yhteydessä.

Lisäksi viinilistalta löytyy valmiiksi suunniteltuja kolmen viinin ”omatoimisia” tastingeja, jotka voi tilata esimerkiksi ruokailun yhteyteen.

Ruokalistan puolella on tarjolla tunnelmaan sopivia Flammkucheneita (”Flammeja”), herkullisia Prezel-rinkeleitä erilaisine täytteineen sekä sveitsiläisiä herkkuja, kuten Raclettea ja Fondueta. Lisäksi löytyy kausittain vaihtuvia annoksia ja pieniä purtavia. Parsan ystävänä iloitsin siitä, että kausilistalta löytyi monenlaisia parsaruokia.

Riesling-viikkojen aikaan erityiseltä listalta löytyi hienoja parsa-ruokia.

Alkuruoaksi valitsin valkoisesta parsasta valmistetun keiton. Se oli todella maukas, raikas, ja ihanasti kuohuviinillä maustettu. Viinipariksi Anu suositteli Moselin alueelta tulevan, kepeän ja linjakkaan hapokkaan rieslingin. Pirteä viini oli keitolle herkullinen yhdistelmä.

Pääruokana oli puolestaan Keurusselän kuhasta valmistettu todellinen lähiruoka-annos. Lisukkeina tarjottiin uuden sadon perunaa sekä valkoista ja vihreää parsaa hollandaise kastikkeella. Herkullista ja ihanan konstailematonta ruokaa laadukkaista raaka-aineista.

Viinikaveriksi sain Auxerrois-lajikkeen valkoviinin Moselista. Tämä viinipairing hiveli kaltaistani viinihifistelijää harvinaisuudellaan, en olekaan aiemmin saksalaista Auxerrois-viiniä maistanut. 

Tämä parsakeitto saa upean arominsa kuohuviinistä.

Keurusselän kuha, parsa ja uudet perunat eivät jättäneet allekirjoittanutta kylmäksi tälläkään kertaa.

Parsa, kinkku ja Hollandaise on tyypillinen parsakauden ruoka Keski-Euroopassa.

Herkullinen ruoka, historiallinen tunnelma, lämminhenkinen palvelu ja luonnonkaunis ympäristö tarjosivat kokonaisuutena ihanan ja persoonallisen ravintolakokemuksen. Totta kai myös viinilistalta löytyvät helmet saivat sydämeni sykkimään Vuorenmajalle entistä lämpimämmin. 

Vielä muutama sana saapumisesta. Viinituvalle voi hurauttaa autolla, mutta se tietysti rajoittaa viini-iloitteluja auton kuljettajan osalta. Totta kai taksillakin pääsee pihaan.
Kävellen matkaa kertyy Mäntän klubilta Vuorenmajalle noin 1,5 km. Mäntänvuoren laelle patikointi vaatii toki enemmän voimia, kuin tasamaalla kävely, mutta palkinto on sen arvoinen.

Aurinkoista kesää ja hyviä reissukokemuksia kaikille viiniblogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Lue myös Viiniä kiitos-blogin kokemukset tästä visiitistä.
P.P.S. Kyllä oli hymy herkässä Vuorenmajan emännän kainalossa. 😀 Tänne täytyy päästä vielä uudelleen!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Viinituristi Turussa

Viinituristi Turussa

viinimatka turkuun

– Viiniblogi matkailee, osa 3 –

Yhteistyö: Saksan viinitiedotus

Viinituristi Turussa

 

”Hyvät matkustajat, saavumme Turkuun”, kajahti Inter Cityn kaiuttimista… Totta se oli, olin saapunut viinimatkalle Turkuun!

Pari vuotta sitten en olisi osannut ajatellakaan viinimatkailevani kotimaassa, mutta nyt tämä tuntui luksukselle. Ihanaa päästä välillä eri maisemiin!

Onneksi olin etukäteen selvitellyt, minne Rieslingin-ystävän kannattaa Turussa suunnistaa. (Tässä apuna oli Rieslingviikot.fi sivujen kartta).

Ensimmäinen pysäkki: Ravintola Roster

Parinkymmenen minuutin kävely toi minut ”täl pual jokke” ja Tuomiokirkon maisemiin. Kirkon kupeessa, tai oikeastaan sen takana sijaitsee Maaherran makasiinina tunnettu talo, jossa on neljän vuoden ajan toiminut Ravintola Roster.

Roster kertoo nettisivuilla olevansa ”Maailman makuja tarjoileva tunnelmallinen bistro”.

Kalsean harmaaseen päivään tuli heti ovella lämmin ja hyvä tunnelma. Ystävällinen Eva otti minut vastaan johdatti ikkunäpöytään. Näköala Tuomiokirkolle sopi täydellisesti viinituristille.

”Meillä on täällä All day-menu, eli sen voi tilata mihin aikaan päivää tahansa”, Eva kertoi. ”Miltä kuulostaisi, jos laittaisimme jokaiselle ruokalajille kaveriksi yhteensopivan viinin?” 

No, sehän kuulosti suorastaan loistavalta. 

Härkätartar ja roseeviini 

Esimmäinen ruokalaji oli härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Tartar sai kaverikseen Spätburgunder osé:n. Sen hedelmäinen ja täyteläinen olemus tuki hienolla tavalla annoksen makuja.

Roseeviinit ovatkin usein hyviä pareja hiukan herkemmille liharuoille, kuten tartarille. Etenkin, jos viinin halutaan jättävän tilaa myös ruoalle.

Härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Viininä Toni Josh, Spätburgunder rosé.

Lohta, parsaa ja kolme sisarta

Toisena annoksena tarjottiin paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. ”Mitäs tämä kombu oikein on?”, rohkaistuin kysymään Evalta. Kombu on siis merilevää.

Tämän annoksen nautin kolmen sisaren kanssa. ”Cuveé 3 Schwester” on kolmen siskon valmistama viini. Viinin kolmesta rypälelajikeesta (Scheurebe, Weissburgunder ja Grauburgunder) kukin kuvastaa yhtä sisarta.

Olin aluksi hiukan skeptinen tämän viinin suhteen, mutta itse asiassa annoksen maanläheiset maut, retiisi ja valkoinen parsa sointuivat upeasti viinin hiukan maamaisen tunnelman kanssa. Viinin rapsakka hapokkuus puolestaan leikkasi lohen ja avocadon rasvaisuutta.

Paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. Tämä oli mainio yhdistelmä hiukan maamaistakin tunnelmaa välittävälle viinille.

Black Agnus härkää, mutta mikä viiniksi?

Mielenkiinnolla odotin, minkä viinin Eva tarjoilisi pääruoan kanssa. Grillattu Black Angus-härkä punaviinikastikkeella tarvitsisi varmastikin seurakseen punaviinin. 

Punaviinilasiin ilmestyikin Dautelin-viinitalon Lemberger lämpimältä 2018 vuodelta. Nyt oli kyllä taiten tehty food pairing. Tämä viini oli juuri tarpeeksi voimakas sopiakseen med+ kypsyysasteen härälle ja punaviinikastikkeelle, mutta tarpeeksi kevyt jättääkseen tilaa herkälle korvasienelle. Kaali säesti annoksen sivuosassa mukavasti. Bravo!

Grillattua Black Agnus härkää, paahdettua varhaiskaalia ja korvasienimuhennosta. Tällainen annos kaipaa punaviiniltä sekä voimaa että herkkyyttä.

Raikas raparperi ja Spätlese Riesling

Raparperin satokausi on nyt parhaimmillaan. Jälkiruoassa raparperi sai seurakseen vaniljajäätelöä, marenkia ja vadelmaa. Annoksesta löytyi sekä makeutta että kirpsakkaa raikkautta ja hapokkuutta.

Spätlese-tyylin Riesling oli raikas pari tälle jälkiruoalle. Viinissä oli makeutta, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin varsinaisissa jälkiruokaviineissä. Raparperin kanssa viinin napakka hapokuus antoi hiukan periksi ja konaisuus oli omaan kuivahkoon makuuni toimiva.

Raparperi, vaniljajäätelö, marenki ja vadelma. Tämä raikas ja kirpsakkakin jälkiruoka  toimi hyvin yhteen spätlese-tyylin Rieslingin kanssa.

Suosittelen lämpimästi visiittiä Rosterissa kaikille hyvästä ruoasta ja niille hienosti yhdistetyistä viineistä pitävälle. Erityisen suuri kiitos Evalle viinien taitavasta esittelystä!

Sade yllätti viinimatkailijan

Tuomiokirkon maisemissa kun olin, piipahdin myös Kirkkopuiston terassilla. Sadesäästä johtuen koko terassi oli kuitenkin kiinni. Harmillista, mutta täysin ymmärrettävää.

Terassi jäi vain haaveeksi, mutta onneksi huppu pelasti sateelta…

Seuraavana kohteena: The Tasting Room

Matka jatkui Aurajoen vartta pitkin kohti The Tasting Roomia (Aurakatu1). Vain puoli vuotta toiminut ravintola on nimensä veroinen paikka. Täällä järjestetään paitsi viini-, myös olut-, viski- sekä gini-tastingejakin.

Ohjattujen tastingien lisäksi viinejä voi tilata myös omatoimiseen maisteluun, vaikka senttilitra kerrallaan.

The Tasting Roomissa voi maistella monenlaisia juomia. Itse sain alkumaljaksi Riesling-kuohuviinin Dautelin tilalta (sama viinitalo, jonka punaviiniä olinkin jo maistanut).

Viinit saivat seurakseen maistelulautasen, josta löytyi juustoja, salamia ja tryffelimortadella-makkaraa. Tältä maistelulautaselta parhaita pareja olivat vuohenjuusto, hunaja ja Spätlese Riesling, sekä Spätburgunder Rosé ja brandy-pähkinä-vuohenjuusto.

Tryffelimortadellaakin maistoin urhoollisesti, vaikka en olekaan suuri tryffelin ystävä. Myönnettäköön kuitenkin, että se toimi hyvin Karl May roseeviinin kanssa.

The Tasting Roomin valikoimista löytyy noin 30 viiniä laseittain ja lisäksi yli 100 pulloittain myytävää viiniä. Täällä pääsee kokeilemaan, maistelemaan ja löytämään uusia suosikkiviinejä. Tänne tulen uudestaankin, mutta nyt oli jo aika jatkaa matkaa.

Kolmenkymmenen laseittain tarjottavan viinin joukosta sain maisteluun kolme Rieslingiä ja yhden roseeviinin.

Lopuksi vielä Viinille

Sade piiskaa Aurajoen pintaa, kun kävelen sen vartta, tois pual jokke. Välillä pitää tihrustaa puhelimen karttasovellusta, kuin kunnon turisti ikään. Aikani käveltyäni ja Turkua ihmeteltyäni löydän Humalistonkatu 6 osoitteen. Kyllä nyt on aika mennä Viinille.

Luonnollisestikin viinituristin täytyy mennä Viinille!

Tunnelmallinen viinibaari Viinille on toiminut Humalistonkadulla jo 17 vuotta. Viinilista on laaja ja erittäin suosittuja tastingeja järjestetään viikoittain. Asiakas saa myös kolmen viinin ”minitastingin” melkein koska vain.

Minitasting siis tilaukseen. Ja eipä aikaakaan, kun pöytään ilmestyy kaksi lasia Rieslingiä ja yksi harvinaisemman puoleinen Scheurebe-Sauvignon Blanc viini Riffelin viinitalolta.

Ei pelkästään janoisille! Viinibaari Viinille tarjoaa viinien seuraksi myös pientä tapas-tyylistä purtavaa.

Maistan uteliaana tätä Scheurebe- Sauvignon Blanc blendiä. Se osoittaututuikin yllättävän toimivaksi. Scheureben aromikas päärynäisyys yhdistyy mukavalla tavalla Sauvignonin kypsään karviaiseen ja raikkaaseen vihreäsävyiseen yrttisyyteen. Tämä viini oli mainio yhdistelmä tapaslautasen pestomaustetulle goudalle.

Puolikuiva ja hedelmäinen Riesling puolestaan oli ihana yhdistelmä itse tehdylle paholaisenhillolle ja aurajuustotuulihatulle.

Maistelulautaselta löytyi myös itselleni kokonaan uusi tuttavuus, sitruuna-lakritsijuusto! Tämä oli hauska ja erikoinenkin pari Dr. Pauly Bergweilerin Rieslingille.

Tervetuloa Viinille, toivottaa Hanna!

Turussa on upeita viiniravintoloita, joissa on helppo viihtyä. Aika kului vauhdilla Hannan kanssa jutellessa ja minulle tuli kiire junaan!

Onneksi ulko-oven edessä törrötti Tier pystyssä, joten nappasin sen ja lähdin vauhdilla kohti rautatieasemaa. ”Jes, ehdin kyllä”, ajattelin. Ja juuri silloin loppui turkoosista kulkuvälineestäni akku!

Nopeasti siis pää kolmanneksi jalaksi. Kolmen korttelin pikamatkan jälkeen sain rautatiaseman näkyviin. Juna seisoi edelleen asemalla. Neljän ruuhka oli parhaimmillaan ja punaiset valot tuntuivat palavan jalankulkijoille ikuisuuden! Kun vihreä valo lopulta vaihtui, syöksyin junaa kohti kuin paraskin ohjus. 10 sekuttia kyytiin nousun jälkeen juna jo liikkui… Ensi kerralla taidan jäädä Turkuun yöksi. 😉

Rieslingviikot jatkuvat 13.6. saakka. Löydät sinua lähinnä olevat ravintolat Rieslingviikot.fi sivulta.

Vaikka sade kasteli, niin viinimatkan pelastivat ihanat ihmiset, loistavat viinit ja erinomainen ruoka. Kiitos Turku!

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Ainoa Winery – ainoa laatuaan

Ainoa Winery – ainoa laatuaan

AINOA WINERY

– Viiniblogi matkailee –
– Osa 2 –

Suomen kansainvälisesti palkituin viinitila

Suomalaiset viinit ovat viime vuosina saavuttaneet kansainvälistä mainetta ennen näkemättömällä tavalla. Siitä on kiittäminen Ainoa Wineryä, joka muuttaa suomalaiset mustikat, vadelmat ja muut metsien aarteet upeiksi ja palkituiksi viineiksi.

Näitähän piti päästä maistamaan, joten viiniblogi otti suunnan kohti Hollolaa. Tervetuloa mukaan! 

Ainoa Wineryn omistajapariskunta Paola Guerrero de Cohen ja David Cohen ovat molemmat suorittaneet viinin tuotannon ammattitutkinnon Suomessa.

Manner vaihtui, harrastus pysyi

Paola ja David Cohenin matka Suomen kansainvälisesti menestyneimmän viinitalon omistajiksi alkoi harrastuksesta. ”Olen harrastanut viinin valmistusta jo pitkään. Asuessamme Yhdysvalloissa oli helppoa saada erilaisia viinirypäleitä toimitetuksi kotiin. Vaikka asuimme Bostonissa, pystyin tilaamaan viinirypäleitä Kaliforniasta ja saatoin valmistaa esim. Zinfandel-viiniä omassa kodissani”, David kertoo. Koulutustaustaltaan hän on insinööri ja Paola puolestaan työskenteli aiemmin rahoitusalalla.

”Kun muutimme työni johdattamana Suomeen, ajattelin että nyt voin tilata rypäleitä eurooppalaisilta viinin viljelijöiltä, Saksasta, Ranskasta ja muualta, ja valmistaa niistä Suomessa viiniä. Mutta, eihän se toiminut ollenkaan samalla tavalla”. David ei kuitenkaan halunnut luopua tärkeästä harrastuksestaan.

”No sitten kuulin, että täällä kasvaa marja nimeltä viinimarja, yes!” sanoo David nauraen. ”Yritimme tehdä viinimarjoista viiniä moneen otteeseen, mutta emme kerta kaikkiaan saaneet siitä mieleistämme. Niinpä käännyimme Paolan kanssa katsomaan muita marjoja, joita upeista puhtaista metsistänne löytyy.”

Mustikka, puolukka, kuusenkerkkä ja hilla. Muun muassa nämä kaikki ovat Ainoa Winerylle tärkeitä raaka-aineita.
(Kuva: Ainoa Winery)

Taito, tyyli ja puhtaat raaka-aineet

En voi olla kysymättä, mitkä ovat avaimet Ainoa Wineryn menestykseen? Pienen pohdinnan jälkeen David vastaa.

”Meitä on auttanut se, että toisin kuin monet muut suomalaiset marjaviinien valmistajat, me olemme aiemmin valmistaneet viiniä rypäleistä. Emme aluksi edes tienneet, että Suomessa on tavattu valmistaa marjaviiniä erilaisilla menetelmillä kuin mitä rypäleviineissä käytetään.” David muistelee.

”Niinpä aloimme alusta asti käyttää samoja menetelmiä, kuin rypäleviinin valmistuksessa. Se tekee meidän viineistämme erilaisia ja saamme niihin uutettua myös tanniinia.” Etenkin punaviineissä tanniinit ovat olennaisia, jotta viini tuntuu viinille. ”Tietääkseni olemme ainoita, jotka käyttävät punaviinimenetelmää marjaviinin teossa ja meillä on tietääksemme Suomen ainoa punaviinin käymistankki.”

”Ero hyvän ja pahan viinin välillä riippuu viinintekijän taidosta, mutta ero hyvän ja erinomaisen viinin välillä riippuu raaka-aineen laadusta. Tietysti kaiken muunkin, kuten laitteiston ja osaamisen täytyy olla korkeatasoista, mutta vaikeinta on saada ensiluokkaisia raaka-aineita.” David kertoo.

”Suomi on tässä suhteessa aivan erityinen maa. Puhdas luonto ja mahdollisuus tehdä viiniä maailman parhaimman laatuisista marjoista, se on meille tärkeä voimavara.”

”Pistetäänkö fermentoinnit käyntiin?” WineandBeyond.fi Anniina Suomen ainoan punaviinin valmistustankin edessä.

Suurin osa Ainoa Wineryn käyttämistä marjoista tulee Lapista, sillä lähellä kasvualueen rajaa marjoista tulee tavallista pienempiä. ”Se taas tarkoittaa, että kuoren suhteellinen osuus marjassa kasvaa ja viiniin saadaan parempi aromikkuus.”

Lisäksi marjoja saadaan lähiseudun tiloilta, esimerkiksi mansikkaa ja vadelmaa. ”Juuri eilen olimme koko perhe poimimassa kuusenkerkkää Havu viiniämme varten. Nyt on paras aika vuodesta sen poimimiseen”, Paola Guerrero de Cohen hymyilee.

Entä viinitilan nimi? Mistä nimi Ainoa Winery?

”Ensin ajattelimme, että nimeämme viinitilan Aino:ksi, mutta se tuntui kuitenkin turhan yleiselle ja myös monissa tuotteissa käytetylle nimelle. Sitten selvisi, että Aino nimen alkuperä Kalevalassa viittaa ”ainoaan tyttäreen” ja se on muuttunut myöhemmin naisen nimeksi. Niinpä nimeksi tuli Ainoa.”

Nimi onkin erittäin sopiva viinitilalle, joka tällä hetkellä ainoana tekee Suomessa metsämarjoista kansainvälisesti menestynyttä viiniä.

”Kun ensimmäiset viinimme valmistuivat, törmäsimme siihen, että suomalaiset ravintolat eivät ole tottuneet käyttämään ruoan kanssa marjaviinejä. Mikään ravintola ei ottanut viinejämme valikoimaansa”. Cohenit tiesivät kuitenkin tuotteensa laadukkaiksi ja päättivät kokeilla, saisivatko viinit nostetta viinikilpailuista.

Nyt tiedämme, että saivat. Ainoa Wineryn viinit ovat niittäneet maailmalla mainetta ja kahmineet palkintoja ennen näkemättömällä tavalla.

Silkkiä ja Havuista raikkautta

Ja sitten pääsemme vierailun huippukohtaan, maistamaan viinejä. David tarjoilee ensimmäisenä viineistä punaviinimaisimman  Silkki – mustikkaviinin (21,50€, saatavilla useissa Alkoissa).

Vahvan tummasävyisen viinin tuoksu tuo mieleen havumetsän, siinä tuoksuu totta kai pääraaka-aine mustikka, mutta tuoksusta välittyy myös mustikan varpujen ja kuivan metsäkankaan maamaisia tuoksuja. Puolukkaakin aromeista saattaa erottaa, vaikkei sitä ole viinin valmistuksessa käytettykään. Maultaan viini on kuiva, voimakas ja siinä on hämmästyttävän hyvin tavoitettu punaviinille tyypillinen tanniinisuus. ”Tämä on erinomainen ruokaviini esimerkiksi riistalintujen kanssa” David kertoo.

 

Aho on mansikalla maustettu Sauvignon Blanc-viini. Tämä viini on yhteistyöprojekti Ranskan Bordeauxissa toimivan viinitalon, Château Carsinin ja Sommelier Samuli Angelovin kanssa.

Viinistä löytyy sauvignon blancille tyypillistä aromaattisuutta, jota maustaa kiehtovalla tavalla herkullinen, raikas ja puhdas mansikka. Taidokkaasti valmistetun viinin maussa ei ole lainkaan hillomaisen tuntuista mansikkaisuutta, tai sellaista esanssista fiilistä, jonka saattaa mansikkaviineissä joskus huomata. 

”Meillä meni kauan, että saimme valmistettua mansikasta sellaisen viinin kuin halusimme”. No sitten tuli tämä ajatus yhteistyöstä ja käytimme kaiken mansikkaviinin luodaksemme Ahon yhdessä Château Garcinin kanssa.” David kertoo.  ”Ehkä joskus teemme mansikkaviinin sellaisenaan.” Aho löytyy Alkoista (16,95€).  

Ainoan viineistä vähiten alkoholia sisältää hurmaava Havu (16,82€), sitä voidaan myydä jopa ruokakaupoissa. Havu on valmistettu puolukasta, hunajasta ja kuusenkerkästä.

Tämä viini maistuu juuri sellaiselle kuin nimen perusteella ajattelinkin, kuin sateen jälkeinen keväinen havumetsä, jonne aurinko pilkistää kuusenoksien välistä. Kaikki viinissä käytetyt raaka-aineet ovat hienolla tavalla esillä. Hurmaava ja persoonallinen viini, jolle tavallista matalampi alkoholipitoisuus (5%) sopii täydellisesti. Makeutta on, mutta viini on kuitenkin raikas. Tämä viini on upea aterian päätös ihan itselläänkin, mutta se toimi hyvin myös mansikka-mascarponevaahdon kanssa.

 

Maistamme myös viineistä kaikkein palkituinta, vadelmista valmistettua jälkiruokaviiniä Vaapukkaa (kuvassa oikealla),

Vaapukka hurmaa välittömästi intensiivisellä olemuksellaan. Tuoksussa on vahvaa vadelmaa, vadelmahilloa. lämpöä ja hiukan mausteisuuttakin. Viinin maistaminen oli kuin kävelisi vadelmapensaiden välissä popsien auringon lämmittämiä vadelmia. Jälkimaun pituus oli huikea, sanoisin jopa, että samaa luokkaa kuin hyvissä portviineissä. Ei ihme, että tämä viini on voittanut palkintoja enemmän kuin mikään muu Ainoa Wineryn viini. (Vaapukka ja seuraavaksi maistettava Kuningatar on saatavissa vain Ainoa Wineryn myymälästä.)

 

Omaksi suosikikseni nousee kuitenkin Ainoan jälkiruokaviineistä Kuningatar. Siinä on käytetty mustikkaa ja vadelmaa, kuten kuningatarhillossakin.

Pidän tämän viinin intensiivisestä mausta, jossa on makeutta, hapokkuutta ja runsasta aromikkuutta tyylikkäässä tasapainossa. Molemmat marjat ovat hienolla tavalla läsnä. ”Tämä viini syntyi vahingossa”, David nauraa. ”Meillä oli juuri päättynyt mustikkaviinin käyminen ja olimme siirtämässä sitä kypsytystankkiin. Emme jotenkin huomanneet, että siellähän oli edelleen Vaapukkaa, ja vahingossa sekoitimme viinit keskenään. Ette usko kuinka harmitti, mutta sitten totesimme, että wow, tämähän on ihan superhyvää! Ja sitten lähetimme Kuningataren arvostettuun Vinalies viinikipailuun Ranskaan ja se voitti kultamitalin”.

Yksi Ainoa Wineryn uusimpia palkintoja on Kuningatar viinin voittama Kultamitali arvostetussa Vinalies Internationales viinikilpailussa.

Ainoa Winerylle pääsee vierailemaan!

Jos haluat kulkea Viiniblogin jalanjälkiä ja päästä maistamaan näitä hienoja suomalaisia viinejä, se onnistuu. Ainoa Winery sijaitsee Hollolassa, vain noin 10km päässä Lahden keskustasta. Paola ja David toivottavat vierailijat lämpimästi tervetulleiksi, etukäteen kannattaa kuitenkin sopia vierailuajasta.

Suosituin maistelusetti sisältää viisi viiniä ja siihen kuuluu jokaiselle viinille pieni suupala. Tällä setillä hinta on varsin kohtuullinen, 23€ per henkilö. ”Toivotamme kaikki vierailijat tervetulleiksi!” David ja Paola sanovat hymyillen

Itselläni onkin aika kiittää hienosta vierailusta. Kotimatkalla mietin Davidin ja Paolan tarinaa. Miten hienoa, että he päättivät jatkaa aiemmin aloittamaansa viiniharrastustaan Suomessa. Ja että heillä oli rohkeutta ja myös kärsivällisyyttä kokeilla viinin valmistusta metsämarjoista. Jotenkin siinä kaikuu perisuomalainen sisukkuus, periksi ei anneta, laadukasta viiniä on päätetty tehdä ja ellei se ole mahdollista tehdä viinirypäleistä niin tehdään se sitten marjoista… Tämän työn tuloksista ja myös viinien ansaitsemasta kansainvälisestä huomiosta pääsemme me kaikki nyt nauttimaan.

Ainoa Winery on jäänyt suomalaisen viinikulttuurin historiaan jo nyt, ja tarina jatkuu. Kiitos Paola, David ja Ainoa Winery!

WineandBeyond.fi Viiniblogi palaa Ainoa Wineryn hienoihin viinehin ja kuulumisiin myöhemmin.

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Postauksen kuvat:
Anniina Schreiner
Ainoa Winery

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Rönnvikin viinitila

Rönnvikin viinitila

 Rönnvikin viinitila

– Viiniblogi matkailee- – osa 1 –

Viinimatkailua kotimaassa

Oletko koskaan käynyt suomalaisella viinitilalla? Nyt jos koskaan kannattaa ottaa tällainen vierailu kesän ohjelmaan. WineandBeyond.fi viiniblogin ensimmäisenä vierailukohteena on Rönnvikin Viinitila Pälkäneellä. Kävimme ystäväperheemme kanssa pienellä mökkireissulla Pälkäneellä ja sattuipa niin, että huomasin mökin sijaitsevan aivan Rönnvikin Viinitilan vieressä. En tietenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, joten otin yhteyttä ja sovin visiitin…

Meidät ottaa vastaan viinitilan hyväntuulinen ”vanha Rouva” Eila Rönni.

Samalla suvulla 150 vuotta

Rönnvikin tila sai alkunsa jo 1800-luvun puolivälissä, kun kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey rakennutti tilan idyllisen päärakennuksen. 1869 tila siirtyi Vihtori Aleksanteri Kustaanpojalle, joka otti sukunimekseen Rönnvik ja alkoi isännöidä tilaa. (Rönn tarkoittaa muuten pihlajaa ruotsiksi).

Suomen itsenäistymisen aikoihin, 1900-luvun alkupuolella sukunimi suomennettiin Rönniksi, joka siis on edelleen omistajasuvun nimi.

Nykyinen isäntä Kalle Rönni on luotsannut sukutilaa vuodesta 2008 lähtien, mutta meidät ottaa vastaan viinitilan ”vanha Rouva”, hymyilevä Eila Rönni. Lapset pääsevät temmeltämään leikkipaikalle ja me aikuiset kuulemme lisää tilasta, marjaviinien valmistuksesta ja pääsemme tietenkin myös maistamaan melkoisen kavalkadin viinejä.  

Eila Rönni kertoo, että tilalla on valmistettu marjaviinejä neljännesvuosisata, tarkemmin sanottuna helmikuusta 1995 asti.

”Olimme ensimmäisiä, joka sai tilaviinin myyntiluvan tässä maassa. Silloin kun lain valmistelu oli loppuvaiheessa soitimme ministeriöön lähes päivittäin ja kysyimme – Joko se on allekirjoitettu, joko voimme avata puodin?  Lopulta sieltä soitettiin meille päin, – Nyt on allekirjoitettu, avatkaa puoti. Ja niin me avasimme 10.6.1995”.

Tuotevalikoimassa on 15 erilaista viiniä, 4 viinin maistelupakettiin saa kukin valita itseään kiinnostavat viinit.

Mten marjaviinit valmistetaan?

Marjaviinien valmistaminen eroaa toki rypäleviinien valmistamisesta, mutta myös yhtäläisyyksiä on paljon.

”Tietenkin aluksi tarvitaan hyvät puhtaat raaka-aineet” Eila kertoo. ”Marjaraaka-aine viineihin saadaan omalta ja naapuritiloilta. Sato korjataan elokuussa. Sadon määrä ja laatu riippuvat kesän kasvuolosuhteista, mitä lämpimämpi kesä sitä enemmän sokeria marjoihin ehtii kertyä. Joka vuosi kukin marjalajike tuottaa omanlaisensa sadon.”

Kaikki alkaa marjojen poiminnasta ja pakastamisesta Pakastaminen säilyttää marjat tuoreina siihen asti kunnes viini halutaan valmistaa. Kun aika on kypsä, marjat sulatetaan, puristetaan mehuksi ja laitetaan käymään 2000-5000 litran kokoisiin käymistankkeihin.

”Viinimarjoissa on paljon enemmän happoja kuin viinirypäleissä. Hapokkuutta on pakko laimentaa vedellä, jotta viinistä tulee hyvä.” Eila Rönni kertoo. ”Sokeria lisätään sen mukaan miten vahvaksi alkoholipitoisuuden toivotaan nousevan käymisen aikana ja hiiva on samaa mitä rypäleviininkin valmistuksessa käytetään, se tulee meille Keski-Euroopasta.”

Kaikki viinit maistellaan valmistuksen aikana moneen kertaan ja niitä seurataan erilaisilla mittauksilla. Käyminen kestää noin kuusi viikkoa, mutta viiniä kypsytellään vielä muutamia kuukausia tankissa ja sen lisäksi myös pullossa. Käymisen aloittamisesta menee noin vuosi siihen, että viini on myynnissä. ”Viinin on hyvä vähän rauhoittua pullossa ennen myyntiin laittamista, se tasaa aromejakin.” Eila Rönni kertoo.

”Parasta marjaviineissä on tuoreus ja raikkaus, ja ne kannattaa nauttia nuorena maksimissaan 2v ikäisenä sillä ne eivät yleensä parane säilytyksen aikana.”

Tanssivat kuohuviinit

Rönnvikin tilalla valmistetaan myös kuohuviiniä nimeltään Kylmänkukka. ”Tämä viini saa nimensä harvinaisesta kylmänkukka kasvista, jota täällä tilan mailla kasvaa”.

Kylmänkukka kuohuviini valmistetaan perinteisellä kuohuviinimenetelmällä. Ensin käytetään perusviini, sitten se pullotetaan ja viini käy toisen käymisensä pulloissa. Toisen käymisen aikana syntyvä hiilidioksidi sitoutuu viiniin ja muodostaa sen kuplat. ”Meidän kuohuviini valmistetaan perinteisellä menetelmällä, samalla mitä samppanjan valmistuksessa käytetään. Pullot myös tanssitetaan käsin.” Tanssittaminen tarkoittaa hiivasakan ohjaamista pullon kaulaan, niin että sakka on helppo poistaa ennen pullon lopullista korkitusta.

Kuohuviinin tanssituksen loppuvaiheessa pullot ovat aivan ylösalaisin.

Suomen tilaviinien parhaimmistoa

Rönnvikin viinitilan viinit ovat menestyneet myös kilpailuissa. Esimerkiksi 2017 tila voitti Suomen tilaviini-kilpailussa peräti neljä sarjaa kuudesta.

Tämän kuulen vasta jälkeenpäin, mutta juuri nyt Eila kaataa minulle lasiin viiniä ja kysyy, mistä arvelen sen olevan valmistettu. En tiedä, mutta arvaan ”karviaisesta”. ”Tämä on valmistettu viherherukasta, joka on melko harvinainen muunnos tutummasta mustaherukasta”, Eila kertoo.

Omaksi suosikikseen Eila nimeää Egil nimisen karviaisviinin, joka on saanut nimensä viikinkipäällikkö Egilin mukaan.

 

Tarina kertoo, että Egil joukkoineen oli aikoinaan seilannut Kyllönjokea pitkin ryöstöaikeissa, mutta Laitikkalan kylän rohkeat miehet olivat kaataneet hurjan viikinkipäällikön. Tämä viini onkin kunnianosoitus hämäläismiesten rohkeudelle. Eilan mukaan Egil on hyvä seuralainen ruokapöytään kalan ja siipikarjan kanssa ja vaikka meillä ei olekaan tässä maistelussa mukana ruokaa uskon minäkin, että nämä ruoka-aineet sopisivat tähän viinin hyvin.

Itse pidän kuivasta valkoherukkaviinistä, Kamreerista, joka on toki erilainen kuin valkoviinit yleensä, mutta erittäin kivalla tavalla viinillinen eikä esimerkiksi ollenkaan mehumainen. Omaan kuivahkoon makuuni sopii myös tummanpunainen Kostian Kutsu, mustaherukkaviini. ”Näissä viineissä ei ole lainkaan tanniinia, monet ihmiset jotka eivät voi juoda punaviiniä esimerkiksi päänsäryn takia pitävät Kostian kutsusta. Ruokapöytään suosittelen sille lihaa tai vaikkapa riistaakin” Eila kertoo.

 

 

Jälkiruokaviinejäkin maistelemme ja niistä mieleeni jää Ilmoilan Impi Vadelmaviini, joka on saanut nimensä Eila Rönnin kotikylän, Ilmoilan mukaan.  Maistelusetin makein viini on aiemmin maistetun viherherukkaviinin jälkiruokaversio, jossa on sokeria huimat 150g/l. Se ei kuitenkaan tunnu maultaan mitenkään imelälle sillä myös hapokkuutta on reilusti mukana tasapainottamaan makeutta.

Rönnvikin viineistä kahta (Kamreeria ja Kostian kutsua) näyttää tällä hetkellä olevan Alkon tilausvalikoimassa, mutta myös tilan puodista niitä saa ostaa mukaansa.

Seuraavaksi Eila esittelee meille viisi vuotta tammitynnyrissä kypsytetyn Calvados tyylisen Omenaviini-brandyn, joka on saanut nimensä Kamreeri Schreyltä.

Maistan sitä varauksella, sillä en yleensä pidä liiemmin väkevistä alkoholijuomista, ne tuntuvat jotenkin ”pistäviltä”. Varmaan tästä johtuen makuni on esim. konjakin suhteen niin kallis, etten senkään puolesta niitä juuri koskaan nauti… Kamreerin omenatisle kuitenkin yllättää pehmeydellään ja sopivalla konjakkimaisuudellaan. Tätä voisi kahvin kaverina joskus juhlissa vaikka nauttiakin.  

Kiinnostava kotimaan matkakohde

Laitikkalan kylä Pälkneellä on saanut lempinimekseen ”makukylä”. Samalla kylällä aivan pienten etäisyyksien erottamana sijaitsevat Rönnvikin Viinitila, Heikkilän Juustola, Suttisen marjatila ja Maaseutumyymälä Kesänmaku. Lisäksi Rönnvikin tilalla sijaitsee Berit Sohlberg-Kukon leipomo saaristolaisleipineen. Oluen ystäville on kiinnostava tieto, että tilalla toimii myös Olutpajan panimo, jota pyörittää eri yrittäjä, mutta oluita on saatavilla tilan myymälästä, samoin kuin viinejäkin. Tavallisena vuonna Rönnvikin Viinitilalla poikkeaa noin 10.000 vierasta ja tänä vuonnakin vierailijat ovat erittäin tervetulleita. ”Meillä on satojen paikkojen terassi tässä pihamalla ja tietysti huomioimme hygienian ja kaikki uudet säädökset mitä tänä vuonna toimintaan liittyy” Eila Rönni vakuuttaa. ”Tänään saamme iloksemme järjestää hääjuhlan, on mukavaa kun on hiljaisen kevään jälkeen tapahtumia ja vilskettä.”
Kiitämme kiinnostavasta visiitistä ja piipahdamme vielä viinipuodin puolella ennen mökille paluuta. Viinipuodista tarttuu mukaan muutama Olutpajan olut isännälle saunaolueksi ja itselleni Kamreerin kulta, joka on raikas raparperista valmistettu siiderin tyylinen, miedosti hiilihapotettu viinijuoma. Myös Kylmänkukka kuohuviini pääsi kyytiimme, ajatuksella että juhannusta on hienoa juhlistaa suomalaisella kuohuviinillä.  

Kylläpä maistui Kamreerin kulta mahtavalle rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen auringonlaskun aikaan.

Kiitos, että vietit hetken viiniblogin parissa. Erinomaisen hyvää vointia, aurinkoista fiilistä ja mukavaa elämyksellistä kesää toivottaa kaikille lukijoille Wineandbeyond.fi!

Seuraa viiniblogia Facessa tai Instassa

Teksti: Anniina Schreiner Kuvat: Anniina Schreiner, Eila Rönni, Rönnvikin viinitila

Ellet ole Facebookissa tai Instagranissa voit sivun alareunassa voit liittyä Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.