JOULURUOKA JA VIINI

– Perinteitä ja uusia ajatuksia-

Jouluruoka – perinteitä ja uusia tuulia

Joulu lähestyy ja jouluillan menu on jo monella meistä mietinnässä. Vaikka jouluun ja joulun ruokapöytään kuuluukin paljon perinteitä, on silti mukavaa saada toisinaan uusia ideoita.

Kirjoitin viime vuonna kattavan blogipostauksen perinteisiin jouluruokiin sopivista viineistä. Tänä vuonna, marraskuun viimeisenä päivänä, uutta näkökulmaa joulupöytään ja sen viineihin tarjoili Saksan viinien järjestämä illanvietto Ravintola Henriksissä. Jouluisen menun ohella nautimme myös inspiroivasta esitelmästä, jonka piti Master of Wine opiskelija, Teemu Rinta-Mänty. Onnistunut tilaisuus piti sisällään hyviä vinkkejä niin ruokien kuin viinienkin osalta, jotka päätin jakaa myös viiniblogin lukijoille.

Illallisen alkuun kuuluu totta kai hyvä kuohuviini.

Alkukeitto yllätti

Alkukuohuvana tarjottiin maineikkaan Barth -kuohuviinitalon Rieslingkuohuviiniä, joka oli valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä. 

Totta kai pohdiskelin viinin aromeita siinä kippistelyn lomassa. Mielestäni lasista välittyi omenainen, mausteinen ja hiukan kehittyneenkin oloinen tunnelma, myös runsas pitkäketoinen hapokkuus. Jälkimaussa nousi esiin suolaisen mineraalinen vivahde.

Kokonaisuutena yllättävän aromikas, erinomaisesti talveen sopiva kuohuviini.

Alkukuohuvan kanssa tarjottiin “keittiön tervehdyksenä” madeliemeen keitetty purjo-perunasosekeitto, jossa oli mukana kirjolohen mätiä.

Pieni alkukeitto sai mojovan koristeen rapeasta itsetehdystä perunalastusta.

Vähän mietin, miten mahtaa kuohuviini pärjätä tällaisen keiton umamisuuden kanssa. Kovin kevyen hedelmäistä kuohuviiniä tälle ruoalle ei olisi kannattanutkaan sovittaa, mutta Barthin mausteinen ja hiukan kermainen tunnelma  sopi alkukeitolle hyvin.

Omassa joulupöydässäni ei yleensä ole ollut tarjolla keittoa, mutta itseasiassa tämä oli aika mukava aloitus illalliselle! Ehkä alkukeitto ei olekaan hassumpi ajatus joulumenuun.

Barth Riesling Brut on luomukuohari ja se on pakattu ekologiseen kevyeeseen lasipulloon. Hinta 21,48€.

Kala kuuluu monen joulupöytään

Kala kuuluu olevan monelle tärkeä osa joulun ruokapöytää, niin myös allekirjoittaneelle. Seuraavaksi olikin vuorossa kaksi kala-annosta, ensin kuhaa ja seuraavaksi lohta.

 Vanajaveden kuhaa, pikkelöityä fenkolia, paahdettua fenkolipyrettä, tillivinaigrettea ja mallasleipää

Gut Hermannsberg Weisser Burgunder 2018,19,99€

 

Kuha-annos sai parikseen Weissburgunder, eli Pinot Blanc rypäleestä valmistetun hedelmäisen viinin.

Kuha on melko herkkäarominen kala ja Weissburgunder oli sille sopivan huomaavainen pari. Samoin tämä toimisi muiden vaaleiden kalojen, kuten graavisiian kanssa hienosti. Tässä annoksessa viini ja kala sopivat hyvin yhteen. Mielestäni viini jäi kuitenkin hiukan mallasleivän rustiikkisen aromikkuuden jalkoihin.

 

 Kevyesti savustettu lohi, paahdettua perunaa, pikkelöityä retiisiä ja piimäkastike silauksella yrttiöljyä.

Toisen kala-alkuruoan tähti oli kevyesti savustettu lohi. Tämä annos sai rinnalleen linjakkaan Moselin -laakson Rieslingin. Tämä pari oli kyllä erinomaisen hurmaava yhdistelmä. Rieslingin aromikuus sopii savukalalle kuin lahjapaketit pukinkonttiin.

Kokeilin näitä viini-ruokapareja myös ristiin ja kyllä tällainen linjakas Riesling toimi Kuha-annoksellekin, ja pisti myös kampoihin mallasleivälle. Monikäyttöisellä Rieslingillä onkin jo vuosia ollut vakaa ja vankkumaton paikkansa omassa joulupöydässäni, niin tänäkin vuonna.

Markus Molitor Haus Klosterberg Riesling 2019, 21,65€

Ennennäkemätön makkara-asettelu

Seuraavan annoksen kohdalla menussa luki, “Henriksin makkaraa, kaalia ja sinappia.” Tämän perusteella odotin lämmintä, ehkä paistettua hapankaalia, jonka kyljessä köllöttäisi pari pitkänmallista makkaraa. Pöytään tarjoiltiinkin valehtelematta kaunein makkara-annos jonka olen kuunaan nähnyt. Makkaraseppele oli kyllä maukas, mutta etenkin tästä annoksesta jäi mieleen sen muoto.

Tästä annoksessa siis tamperelaisen artesanimakkara taitajan, Nakki-Hannun, Aamiaisnakki, grillattua ja säilöttyä kaalia, pikkelöityä maa-artisokkaa, sinappimajoneesia, maa-artisokkasipsiä, pikkelöityjä sinapinsiemeniä.

Harvoin näkee näin kaunista annosta, jonka pääraaka-aine on makkara!

Hyvin maistui Aamiaisnakki näin illallisellakin. Etenkin, kun se sai kylkeensä punamarjaisen ja mausteisen, tanniineiltaan sopivan karhean punaviinin. (Voit lukea tästä viinistä tarkemmin aiemmasta blogipostauksesta.)

Thörle Saulheim Spätburgunder Kalkstein 2016, 19,99€

Sitten olikin jo pääruoan vuoro. Thörlen Spätburgunder sai jatkaa tämän rinnalla toisessa lasissa, mutta toiseen punaviinilasiin kaadettiin Meyer Näkel viinitalon Pinot Noir, jonka herkullisen mehevä punamarjaisuus ja tammikypystyksen tuomat aromit sopivat ihanasti tälle hienolle liharuoalle.

Meyer Näkel viinitalo sijaitsee Ahr-joen laaksosta. Tämän jokilaakson tilat kokivat pahoja tuhoja viime kesän tulvissa, eikä tätä viiniä ole saatavilla tällä hetkellä Alkosta. Viini-ruokapari oli oikein hyvä, joten vinkkaan nyt samalla toisesta melko samantyylisestä Spätburgunder-punaviinistä: Philipp Kuhn Laumerheimer Reserve Pinot Noir. (Tästä viinistä voit lukea enemmän viiniblogin aiemmasta postauksesta Pinot Noir ruokapöydässä).

Hevosen sisäpaistia, palsternakkapyree, perunafondant, maa-artisokkaa ja punaherukkakastike.

Viini sopii myös jälkiruoalle

Suomessa on vahva kahviperinne. Olemme edelleen eniten kahvia juova kansakunta koko maailmassa (vuodessa n. 12kg/ asukas). Ehkä tästä johtuen jälkiruokien kanssa on totuttu nauttimaan kahvia. Varsinaisia jälkiruokaviinejä tulee itsekin juotua, tai maisteltua hyvin harvoin… oikeastaan vain silloin, jos ne ovat osana illallismenua.

Tämän illallisen kruunasivat kirpeänraikas jälkiruoka ja siihen sopiva Auslese -tyylin jälkiruokaviini.

Puolukka-vadelmakakku ja kinuski, karpalo-sokerikeksiä ja puolukkasorbetti sai oivan parin Schmitges Auslese Rieslingistä.

Schmitges Treppchen Riesling Auslese 2017, 18,74€

Yhdistelmä tällaisen kirpeänsävyisen ja marjaisan jälkiruoan kanssa oli mainio. Luontaisesti hapokkaana lajikkeena Riesling säilyttää mainiosti raikkautensa myös makeissa viineissä. Se ei kavahda karpaloisen jälkiruoan kirpeitäkään makuja. 

Vaikka kahvin valta-asema jälkiruoan kanssa nautittavana juomana on kiistaton, ehkä tänä jouluna voisi kokeilla myös pienen lasin jälkiruokaviiniä.

Illan viinit vielä yhteiskuvassa.

Toivottavasti tästä postauksesta löytyi uusia ideoita, joilla itse kukin voimme halutessamme “tuunata” joulun ruokapöytää. Perinteisen jouluruoan viinivinkkejä löydät tästä aiemmasta postauksesta.

Kiitokset vielä Ravintola Henriksille ja Saksan viineille kutsusta tähän tilaisuuteen. Samoin kiitos seurasta kaikille illalliseen osallistuneille.

Ihanaa joulun odotusta ja iloisia jouluvalmisteluita kaikille!
Toivottaa,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner