Harvinainen roseeviini

Harvinainen roseeviini

mennessä | touko 8, 2020 | Yleinen

ROSEEVIININ VÄRILOISTOA

-Schilcher Frizzante –

 

Roseet rokkaa!

 

Varmoihin kevään merkkeihin lukeutuva roseeviinien esiinmarssi on alkanut ja roseekausi on julistettu alkaneeksi sekä valtamedioissa, että viiniblogeissa. Pirtsakan kepeät roseeviinit ovat myös vallanneet suomalaisille niin tutun monopolimyymälän valikoiman.

Roseeviinien valmistaminen sekoittamalla valko- ja punaviiniä on EU:n alueella pääasiassa kielletty, joten roseet saavat värinsä punaisten viinirypäleiden kuorista kuten punkutkin, mutta niille annetaan vähemmän aikaa ”värjäytyä” eli olla kontaktissa rypäleiden kuorien kanssa.

Alkosta löytyy noin 330 roseeviiniä, joista alle puolet on vakiovalikoimassa. Yksi roseekattauksen harvinaisimmista, ja siksi myös kiinnostavimmista, viineistä löytyykin juuri tilausvalikoiman puolelta ja se on Itävallasta tuleva Schilcher Frizzante. Lajikkeena tässä viinissä on Blauer Wildbacher ja kaikista Alkon 6.700 viinistä vain viisi on valmistettu tästä lajikkeesta…

 

Blauer Wilbacher on tosiaan aika blau…
(Kuva: Austrian wine)

Itävallan erikoisuus loistaa sateenkaaren väreissä

 

Blauer Wildbacheria viljellään oikeastaan vain Itävallan West-Steiermarkin alueella, aivan Slovenian rajan tuntumassa, jossa sen viljelypinta-ala on noin 450 hehtaaria. Täältä siis tulevat maailman ainoat Blauer Wilbacher viinit, joille Itävallan viinilainsäädäntö antaa oikeuden käyttää nimeä Schilcher frizzante (joskus myös Schilcherfrizzante)

Nimensä Schilcher viinit ovat saaneet saksan kielen sanasta schillernd, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”loistaa sateenkaaren väreissä”. Näille rosee viineille typillinen värisävy voikin vaihdella hailakasta oranssista hempeän pinkin kautta lähes rubiinin punaiseen. Myös punaviiniä valmistetaan tästä lajikkeesta jonkun verran, mutta sitä ei saa kutsua schilcheriksi.

Toinen Blauer Wildbacher viineille tyypillinen piirre on eloisa hapokkuus ja myös pirskahtelevainen luonne, frizzante. Blauer Wildbacherissa on luontaisesti enemmän viinihappoa kuin monissa muissa viinilajikkeissa ja myös se vaikuttaa viinin virkistävään pirskahtelevuuteen. Jos viinin valmistaja päättää jättää viiniin pientä pirskahtelevuutta, saa viinissä käyttää koko nimeä Schilcher Frizzante. Muuten viiniä pitää kutsua esim. nimellä Schilcher rosé tai Schilcher Klassik.

Blauer Wildbacher lajike on parhaimmillaan Itävallan West-Steiermarkissa (DAC). Vain sieltä tulee roseeviini nimeltään Schilcher Frizzante.

Ratsastajan viinitila

Alkon ainoan Schilcher Frizzanten on tuottanut Reitererin on perheomisteinen viinitila. Heillä on viljelmiä noin 60 hehtaaria, pääasiassa Blauer Wildbacheria mutta myös kansainvälisesti tunnetumpia lajikkeita löytyy.

Tilalla on alueella pitkät perinteet, siitä kertoo muun muassa viinitilan päärakennus, joka on 1600-luvulta peräisin oleva kartano. Vuodesta 1991 alkaen viinitalon isäntänä ja johtajana on toiminut Christian Reiterer, joka tunnetaan alueella Blauer Wilbacher spesialistina. Viinitilan nimi tarkoittaa muuten ratsastajaa (Reiter) ja isännän yksi harrastus onkin, mikäs muu kuin ratsastus. (Weingut Reiterer.com)

Löytyykö Reitererin tilan Schilcheristä tälle viinityylille tyypillistä mansikkaista aromimaailmaa, raikasta hapokkuutta ja pirskahtelua? Kokeillaan…

Reiterer Schilcher Frizzante Rosé, (15,09€)

Tuoksun aromimaailmassa korostuu lajiketyypillinen mansikkaisuus, mutta mukana on myös punaherukkaa ja olen löytävinäni myös sitrushedelmän kuoreen viittaavia aromeja. Maku on raikas, hapokaskin ja siinä tuntuu myös makeutta, ehkä niin että sijoittaisin viinin jonnekin kuivan ja puolikuivan välimaastoon. Suutuntuma on luvatun lailla hauskan pirskahteleva. Pitkään kantavan jälkimaun aromeissa tuntuu jännällä tavalla korostuvan yhtä aikaa punaherukan hapokkaat aromit ja samalla makea mansikkaisuus.

Itävallassa kuuluvat suosittelevan Schilcher Frizzanten kaveriksi ruokapöytään kylmiä leikkeleitä, juustoja, ja Steiermarkin alueen erikoisuutta, paneroitua kanaa. Mutta kukapa kieltää kokeilemasta myös Itävallan kansallisruoan, Wieninleikkeen, kanssa.

Myös pinikille tämä olisi varmasti toimiva kaveri kätevän kierrekorkkinsakin ja myös tarjoilulämpötilansa puolesta. Nimittäin aivan jääkaappikylmänä tämä viini ei mielestäni ole parhaimmillaan, mutta viilennettynä kuitenkin. Ehkä niin, että jos säilytät viiniä jääkaapissa kannattaa ottaa se huoneenlämpöön 30-45 min ennen tarjoilua, tai juuri pikinikille lähtiessäsi.

Blauer Wildbacher köynnöksiä raikkaiden tuulien alppimaisemissa

 

Roseeviinit tuovat mukavaa keväistä fiilistä ruokapöytään ja moni niistä sopii myös sellaisenaan seurusteluun. Ja vaikka kevät ja kesä ovat roseiden kulta-aikaa, niitä voi kyllä nauttia ympäri vuoden ja kokeilla rohkeasti erilaisille ruoillekin.

Hyviä rosee-hetkiä Sinulle ja kiitos, että viihdyit viiniblogin seurassa!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue lisää aiheesta

Harvinaiset valkoviinit

Lue viiniblogin muita postauksia

 

Postauksen kuvat:
Anniina Schreiner
Austrian Wine
Weingut Reiterer

Postauksen viini on saatu tuotenäytteenä

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Mitä viinikilpailussa tapahtuu

Mitä viinikilpailussa tapahtuu

mennessä | maalis 31, 2020 | Yleinen

VIINIKILPAILU

-kurkistus kulissien taakse –

Viinikilpailut ovat mystisiä

Sanapari ”viinikilpailun tuomari” tuo minulle mieleen kansainvälisen jet-set elämän, glamourin ja luksuksen. Lisäksi palkitut pullot näyttävät ylväille mitalitarroineen. Mutta miksi kilpailuita järjestetään? Onko syynä pelkkä myynninedistäminen? Miten viinit valikoidaan kilpailuun?

Lisäksi kun kilpailuissa on satoja tuomareita niin miten eri tuomarit voivat arvioida viinin samojen kriteereiden mukaan? Onko tuomareilla kiusaus suosia omaa lempiviinityyliään? Onko mitali laadun tae?  Pyysin kansainvälisiä viinikilpailuja tuomaroinutta Petteri Harjulaa selventämään salaperäisyyttä, joka viinikilpailuihin liittyy.

Mundus Vini Spring Tasting pidetään vuosittain helmikuussa

”Palasin noin kuukausi sitten Saksasta MUNDUS VINI International Wine Award kilpailusta.” Harjula kertoo.

”Tuomaristossa oli 268 viiniasiantuntijaa 54 eri maasta. Viinejä puolestaan oli 45 eri maasta. Kilpailu kesti 6 päivää ja sen aikana aikana arvioitiin 7,500 viiniä maailman eri puolilta. Seuraavasta tuomarointikeikasta en vielä osaa sanoa, sattuneesta syystä.”

Näin suurissa viinikilpailuissa kaikki tuomarit eivät maista kaikkia viinejä vaan tuomaristo on jaettu pienempiin juryihin. Jokaiseen juryyn kuuluu 5-7 henkeä ja puheenjohtaja. ”Viinituomarin päivä alkaa klo 8:30 ja maistelua kestää klo 13 saakka taukoineen. Yleensä ensin maistetaan kuoharit, sitten kuivat valkkarit ja punkut, viimeisenä saattaa olla vielä makeita valkoviinejä.” Harjula kertoo.

Tämä pätevä tuomarijoukko maisteli satoja eri viinejä muutaman päivän aikana.

Mieleeni tulvii kysymyksiä, joita alan ladata Harjulalle vastattavaksi. Mikä syy näille kilpailuille on, pelkkä myynnin edistäminenkö? Entä jos kilpailuviini onkin korkkivikainen? Miten tuomareiden objektiivisuuden laita mahtaa olla? Ja miten viinit päätyvät näihin kilpailuihin, kutsutaanko ne mukaan?

Kilpailuita järjestetään oikeastaan kahdesta syystä

”Ensinnäkin se on tuottajille mahdollisuus lisätä viiniensä kansainvälistä tunnettuutta, joka saattaa myös vaikuttaa viininen kysyntään, etenkin volyymiin mutta myös myyntihintoihin. Toisekseen se myös tilaisuus verrata omaa viiniä muihin ja keino saada palautetta alan asiantuntijoilta.” 

”Kuka vaan saa tarjota viinin kilpailuun ja ne ryhmitellään rypälelajikkeiden mukaan ja alueen mukaan. Tuomariston käytettävissä on aina 2 pulloa per laatu, mikä on hyvä jos vaikka sattuu olemaan korkkivika. Sitäkin nimittäin tapahtuu ja silloin viiniä ei arvostella.” Jokaista kilpailuun osallistuvaa viiniä pitää lähettää 4 pulloa. Taso oli yleisesti aika hyvä, ihan huonoja ei ollut missään flaitissa.” 

Flaitissa, mikä ihme on flaitti?

”Flaitti (flight) tarkoittaa peräkkäin maistettavien viinien sarjaa. Yhdessä flaitissa on yleensä 10-15 viiniä ja kahden flaitin jälkeen on tauko. Aikaa yhden viinin arviointiin on noin minuutti tai vähän päälle, tahti on tiukka. ”Ensimmäisen päivän ensimmäinen flaitti on haastava, jotta saa oikean moodin päälle maistamisessa ja arvioiden kirjaamisessa.” Harjula naurahtaa.

”Sanottakoon nyt selvennykseksi, että kaikki maistetut viinit syljetään.” (Muutenhan kaikki olisivat tuiterissa ennen toisen flaitin puoliväliä, toim. huom.) ”Vettä on myös saatavilla ja vaaleaa leipää ynnä muuta.”

”Joka toisen flaitin jälkeen (noin 20-30 viinin jälkeen) on tauko. Tarjolla on myös pientä purtavaa ja virvokkeita, vaikka kaikki eivät niitä halua nauttia sillä syöminen ja etenkin kahvi saattaa heikentää mahdollisuutta aistia viinien ominaisuuksia.” 

Jokaiselle viinille on oma arviointilomake, jossa täytyy arvioida viinin ulkonäkö, tuoksu ja maku. Aina flaitin jälkeen paperit kerätään yli sadalta eri tuomarilta, ne skannataan, ja pisteet lasketaan yhteen.

Pisteytyksen kommervenkkejä

Viinin aromit ovat pisteytyksessä tärkeässä osassa. Mitä enemmän erilaisia aromikategorioita viinistä löytyy, sitä helpommin viini saa pisteitä. Aromikategorioita ovat esim. sitrusaromit, hedelmäaromit, kukkaisuus, mausteisuus ja niin edelleen. ”Moniarominen viini on moniulotteinen (complexity), joka on yksi laadukkaan viinin ominaisuuksista.”

”Arvostelu kyllä vähän myös ohjaa tuomarointia, sillä myös aromien intensiteetistä saa pisteitä. Sen yksi hinta on, että tammitettuja korkea alkoholisia viinejä päätyy helpommin voittajiksi kuin kevyempiä ja hienostuneempia. Tämän näkee myös aiempien vuosien voittajista, joissa on paljon tuhteja punaviinejä.” 

”Yksi tavallisimpia väärinkäsityksiä liittyy viinien pisteyttämiseen. Nimittäin pistemäärä ja mitalli on vertailukelpoinen vain samantyyppisen viinin kanssa. Pisteytys siis suhteutetaan siihen mihin tietyn tyylin viini voi parhaimmillaan päästä. Pelkistettynä, 90 pisteen punkku on ihan eri asia kuin 90 pisteen valkkari. Siksi eri viinityylien vertaaminen pisteytyksillä on vähän niin ja näin”.

 ”No sitten kilpailun jälkeen viinin tuottajat, maahantuojat, viinikauppiaat jne.) saavat ostaa järjestäjiltä tarroja ja oikeuden liimata niitä pullojen kylkeen. Ja kyllähän mitalitarra viinipullon kyljessä usein lisää viinin menekkiä, vaikkei se ehkä aina hintaan suoraan heijastukaan.”

Mitaliasteikko on Grand Gold, Gold ja Silver. Vain 43 viiniä 7500:sta sai Grand Gold mitalin. Goldeja jaettiin yli 1.500 ja Silvereitä yli 1.400.

Pakko kysyä, miten joku voi maistella 60-70 viiniä päivässä melkein viikon ajan? Eikö se turruta jo aisteja?

”Kyllähän tuo määrä on aika suuri kun kun analyyttisesti arvioi jokaisen viinin. Silti viinejä pystyi hyvin aistimaan loppuun saakka. Tällainen reilu 4h per päivä taukoineen on oikein hyvä tahti mielestäni.” Harjula kertoo. 

”Mutta myönnettävä on, että 4-5- päivän kohdalla alkoi tuntumaan ihan uudenlaista särkyä hampaissa. Siinä oli ollut juuri hapokkaita viinejä, kuohareita, rieslingejä ja pinotteja. Kyllä tässä hommassa on tärkeää huolehtia hampaiden hyvinvoinnista myös.”

Entä kun on päälle sata ihmistä salissa arvioimassa niin kuinka arvioita voidaan tehdä mitenkään objektiivisesti? Onko joku esimerkkiviini, johon arviot suhteutetaan, vai miten toimitaan?  

”Tämä on hyvä ja relevantti kysymys johon kiinnitetään järjestelyissäkin huomiota. Kilpailun ensimmäinen päivä alkaa sillä, että tuomarit tutustuvat oman jurynsä jäseniin ja maistavat/arvioivat yhdessä 2 viiniä keskustellen samalla arvioistaan. Tämä keskustelu toimii pohjana, kun haetaan yhteistä linjaa arvioinneille.”

Harjula selventää, että kaikki muutkin päivät alkavat sillä, että yksi viini arvioidaan keskustellen avoimesti. Lisäksi kaikki tuomarit saavat aamuisin taulukon, jossa on oman juryn edellisenä päivänä antama pisteskaala (alhaisin ja korkein piste) ja kukin voi arvioida omien pisteidensä sijoittumista tälle skaalalle.

”Pyrkimys on, että että juryssä olisi suht yhtäläinen näkemys eivätkä henkilökohtaiset mieltymykset pääsisi vaikuttamaan liiaksi ja kyllä ne menee yllättävän hyvin yhteen. Tärkeintä on, että jokaisella tuomarilla on antamilleen pisteille perustelu.”  Harjula kertoo.

Viinituomarin työvälineitä, omien aistien ja viinin lisäksi, tietysti.

Viinikilpailun tuomari elää luksuselämää?

Viinikilpailun tuomarina toimiminen kuullostaa jotenkin ylevälle ja tähän sanapariin liittyy ainakin allekirjoittaneen mielestä luksusta ja glamouria. Onko oikeasti näin?

”No, rahan takia ei kannata tähän alkaa.” Petteri Harjula naurahtaa. Palkkaa ei nimittäin saa, mutta matkat ja majoitus kyllä maksetaan. Tuomarit saavat itse valita ovatko mukana kolme vai kuusi päivää. ”Tuomarina oleminen on analyyttista toimintaa ja tarjoaa mahdollisuuden reflektoida omaa maistamista muiden kanssa. Lisäksi se on erinomaista harjoitusta viinien pikamaistamiseen. Tietysti on myös hienoa nähdä upeita paikkoja ja matkustaa. Silti suurinta antia on kuitenkin ihmisten tapaaminen ja se kuinka erilaisilla taustoilla heitä on mukana. Ei pelkästään eri maista vaan eri puolilta viinialaa, viinin valmistajia, viinikauppiaita, maahantuojia, viinitilallisia, tutkijoita, viinijournalisteja ja niin edelleen.”

Mitalilla ja ilman

Kiitän Petteri Harjulaa haastattelusta ja jään vielä miettimään kuulemaani. Myönnän, että joskus on tullut valittua Alkon hyllystä viinipullo, jonka kyljessä kiiltelee mitali ennemmin kuin ”ei palkittu viini”. Näin etenkin silloin, jos en ole tuntenut viinityyliä entuudestaan. Mitali on tällöin tuonut lupauksen laadusta, vaikka olenkin miettinyt millä perusteella se on myönnetty.

Viinin maistelussa kuitenkin mielestäni parasta on monipuolisuus ja vaihtelu. Hyviä viinejä löytyy sekä mitaliviineistä että muista, eikä suuri osa viineistä ei edes käy missään kilpailuissa. Pohjoisten monopolimaiden (Suomi, Ruotsi, Norja) viinivalikoimat ovat yleensä teknisesti hyvällä tasolla jo siksi, että maistelupaneelin läpi ei hyllyyn pääse mitään ”kauheita liemiä”. Ehkä maissa, joissa viinin myynti on vapaampaa, mitalilla pullon kyljessä on vielä olennaisempi tehtävä laadun takeena.

Nautitaan siis viineistä jatkossakin, mitalilla tai ilman! (Ja vastuullisesti, totta kai!)

Kiitos, että viivähdit viiniblogin seurassa!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Viiniblogia kirjoittaa viiniasiantuntija Anniina Schreiner (WSET 3)

 

Seuraa viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue lisää Petteri Harjulasta hänen yrityksensä X-cellarin nettisivuilta

  Kuva: Jaakko Jaskari

Kansainvälisillä viinikipailuilla on komeat puitteet

Teksti: Anniina Schreiner
Kuvat: Petteri Harjula, Jaakko Jaskari, Mundus-Vini
Lähteet: Mundus-Vini, X-cellar.com

Seuraa blogia Facessa ja Instassa

Nou hätä vaikka et olisi Facessa tai Instassa! 🙂

Sivun alareunassa voit liittyä Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Koronan vaikutus viinimaailmaan

Koronan vaikutus viinimaailmaan

mennessä | maalis 19, 2020 | Yleinen

KORONAN VAIKUTUS VIINIMAAILMAAN

 

Kääntääkö koronavirus kupin nurin? 

 

Koronavirusepidemia, mikä kamala ja turhankin tuttu sana! Mutta miten Korona vaikuttaa viinimaailmaan, vai vaikuttaako mitenkään? No, kyllähän se tietysti vaikuttaa…

 

 

Lukuisia viinialan tapahtumia on peruttu

 

Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla keväisin järjestettävä Grand Champagne siirrettiin syksylle ja Saksalaisten viinien Riesling & Co  tapahtuma ensi vuodelle. Helsinki Natural Wine järjestetään myöhemmin, ajankohta ei ole vielä tiedossa. Saksan ProWein, Ranskan Samppanjan kevät (Printemps de Champagne) ja Burgundin ”Les Grands Jours de Bourgogne” ovat kaikki peruttuja, vain muutama mainitakseni.

Mutta kuulkaas tätä… VinItaly, johon yleensä kerääntyy noin 4.500 näytteilleasettajaa ja liki 130.000 messukävijää joka puolelta maailmaa aiotaan nettisivujen mukaan edelleen järjestää kesäkuussa. Paikkana on Pohjois-Italian Verona, joka sijaitsee nimenomaan Italian pahimman korona-alueen tuntumassa. (Auch!) Netisivuilla ohjeistetaan tulemaan paikan päälle vain terveenä ja käyttämään käsidesiä ja aivastamaan vain nenäliinaan! Lisäksi todetaan, ettei kipeiden henkilöiden läheisyydessä tule oleskella…  Ei voi kuin toivoa, että tulevat järkiinsä. (Mikä tapahtuikin 24.3. eli viisi päivää tämän postauksen jälkeen. VinItaly lopulta ilmoitti, että tapahtuma on peruttu ja järjestetään seuraavan kerran 18-21.4.2021)

 

Koronavirus viihtyy 30-50 leveysasteen leudossa ilmastossa kirjoitti Markus Mäntykannas Forecan sivuilla.
Sattumalta samat leveysasteet sopivat myös viiniköynnökselle.

Samppanja tekee immuuniksi koronavirukselle?

 

Ranskassa on kiertänyt sitkeästi ”tieto”, että samppanjan nauttiminen luo immuniteetin korona-virukselle. Mon dieux! Miten kätevää! Olisipa se hienoa jos tämä kamala vitsaus saataisiinkin hallintaan siten, että kaikki nauttisivat päivittäisen samppanja-annoksen! Mutta ei, näin ei ole. Silti huhu yltyi niin suureksi, että Champagnen alueen tuottajien virallinen etujärjestö Comité Champagne joutui torppaamaan tämän huhun twitterissä ja ohjaamaan ihmisiä Ranskan terveysviranomaisten ohjeistuksen pariin.

 

Ei sittenkään, samppanja ei teekään immuuniksi COVID-19 virukselle. Loiko tämä perätön huhu kysyntäpiikin ei ole tiedossa…

Distrugge il virus con vino rosso

 

Italiassa ei tietenkään vannota samppanjan nimeen, sen sijaan valloillaan on huhu siitä, että punaviini desinfioi suun limakalvot, tappaa viruksen ja koronasta parantuminen nopeutuu. ”Igienizza il cavo orale” (desinfioi suuontelot)  ”distrugge il virus” (tuhoa virus). Näitä ilmauksia hoetaan ympäriinsä, etenkin somessa. Tutkijat ovat kuitenkin jyrkästi kiistäneet punkun minkäänlaisen vaikutuksen koronavirukseen. Toivossa on tietysti hyvä elää ja on inhimillisesti ymmärrettävää, että koteihinsa lukittuneille italialaisille tämä ajatus punkun taikavoimasta tuo lohtua (siksi tämä fake-news on levinnytkin niin laajalti). Mutta ei, punkku ei tuhoa koronavirusta. Italialaiset tutkijat ovat myös huomauttaneet, että suun ja nielun desinfiointi vaatii huomattavasti tujumpia aineita kuin punaviini. (Liekö grappa seuraavan huhun kohteena?).

 

 

Desinfiointiaineesta puheen ollen…

 

Talouslehti Forbes kertoi muutama päivä sitten, että LVMH, joka tunnetaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot-samppanjoista, Louis Vuittonin laukuista ja kalliista parfyymista on vähän tuunannut tuotantoaan. Nyt tehtaat, joissa aiemmin valmistettiin Christian Diorin, Givenchyn and Guerlainin parfyymejä pukkaavatkin massatuotantona käsidesiä!  Toimitukset alkavat jo tällä viikolla ja sitä lahjoitetaan Ranskan viranomaisille ja myös Euroopan suurimmille sairaaloille.

Tämä on melkoinen muutos luksus-jätin tavanomaiseen toimintaan ja osoittaa hämmästyttävää ketteryyttä. Ennen kaikkea erinomaista tajua siitä, mikä tällä hetkellä on luksusta! Vielä ei käsidesipullon kyljessä kuulemma komeile mitään brändi-logoa, mutta saa nähdä miten on tulevaisuudessa… ehkä epidemian laannuttuna hinta viisinkertaistuu ja putelin kylkeen ilmestyy kultainen logo.

Myöskään kotimainen Kyrö distillery ei jäänyt ihmettelemään (käsiin)räjähtäneen käsidesintarpeen kanssa, vaan yritys ilmoitti pari päivää sitten alkavansa myös valmistaa käsidesiä. TJ Miika Lipiäisen mukaan yksi kimmoke käsidesin valmistukseen oli harmistus siitä, että käsidesistä pyydetään paikoitellen kiskurihintoja. Lisäksi tämä mahdollistaa työntekijöiden työllistämisen, vaikka kysyntä muuten hiljenee monien ravintoloiden sulkeutuessa. Ja muutenkin, ihmiset tarvitsevat käsidesiä.

Samoin savonlinnalainen pienpanimo Olof Brewing alkaa valmistaa käsidesiä, laitteisto löytyy. Toimitusjohtajan mukaan heidän olutpullonsa ovat muutenkin sopivasti lääkepullon näköisiä, ei tarvitse kuin lisätä pumppu ja uusi etiketti.

 

Tämäkin vitsaus loppuu aikanaan

 

Suomessa koronaviruksella on ollut vaikutusta myös esim. siihen, että Alkoissa hanapakkausten myynnissä on ollut kova kysyntäpiikki. Toinen selkeästi näkyvä vaikutus on ollut ravintoloiden hiljeneminen, sulkeutuminen ja myös kotiinkuljetusten hurja kasvu. Viinin ystävälle ravintoloiden sulkeutuminen tarkoittaa tietysti sitä, että viinitastingeja tai koulutuksia ei juuri järjestetä ja muutenkin mahdollisuus maistella erilaisia viinejä vähenee, joksikin aikaa. 

Onneksi viini ei ole maailman helpoiten pilaantuva elintarvike ja joillekin viineille ikä tekee vain hyvää. Se tiedetään myös, että koronavirus ei selviä pitkiä aikoja esim. elintarvikepakkauksissa, joten esim. Pohjois-Italian viinejä voi edelleen turvallisesti nauttia. Lisäksi pohjoisella pallonpuoliskolla viiniköynnöksen kasvukausi on vasta alkamassa ja sadonkorjuuaika työvoimatarpeineen on vielä kaukana. Pidemmällä aikavälillä nähtäväksi jää, millainen on tämän korona-sulun vaikutus ravintoloihin, viiniturismiin ja viinitiloihin ympäri maailman. Viiniblogi palaa aiheeseen kevään aikana.

Hyvää vointia sinulle ja läheisillesi <3 Voimia myös kaikille yrittäjille tähän erikoiseen kevääseen. Tämä koronavitsaus ei jatku ikuisesti. Stay safe y’all!

p.s. Monessa yhteydessä on kannustettu tukemaan suomalaisia pienyrittäjiä. Yksi konkreettinen teko on tykätä tästä blogista ja jakaa tämä sosiaalisessa mediassa, sillä tätäkin viiniblogia kirjoittaa suomalainen pienyrittäjä joka on joutunut perumaan tapahtumia koronan takia.

 

Tykkää Viiniblogista Facessa ja Instassa

Lue viiniblogin muita postauksia

 

Seuraa blogia Facessa ja Instassa

Nou hätä vaikka et olisi Facessa tai Instassa! 🙂

Sivun alareunassa voit liittyä Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Edellinen Blogipostaus :

Kuvat: Anniina Schreiner

Lähteet:
https://www.vinitaly.com/en/
Helsinki Natural wine facebook-julkaisu
www.foreca.fi
https://lachampagnedesophieclaeys.fr
Ilta-Sanomat – Kyrö distillery valmistaa käsidesiä
Ilta-Sanomat – Pienpanimo tuottaa käsidesiä

 

Harvinaiset valkoviinit

Harvinaiset valkoviinit

mennessä | helmi 24, 2020 | Yleinen

HARVINAISTEN VIINIEN ÄÄRELLÄ 

 

– Maailman harvinaisimmat valkoviinilajikkeet –

Tiesitkö, että maailmassa on tunnistettu yli 1360 viinirypäle-lajiketta, silti 80% maailman viinistä tuotetaan vain noin 20 eri lajikkeesta. Wine and beyond.fi viiniblogi tarjoilee sinulle väläyksen näistä viinimaailman harvinaisuuksista. Tervetuloa mukaan harvinaisten viinien tastingiin!

Viisi harvinaisuutta, yksi Italiasta, kolme Unkarista ja yksi Libanonista.

”Viinien etsintä vei vuoden”

 

Sain ilon osallistua ystäväni viiniasiantuntija Samuli Viherman järjestämään harvinaisten rypälelajikkeiden tastingiin. Kysytäänpä illan hyväntuuliselta isännältä, mistä tämä ajatus harvinaisuuksien tastingiin sai alkunsa?

”Halusin järjestää tämän tastingin ystävilleni omasta mielenkiinnostani, sekä päästäkseni itsekin maistamaan näitä viinimaailman harvinaisuuksia”, Samuli kertoo. Osuutta kiinnostukseen oli myös James Wilsonin kirjalla; ”God forsaken grapes – the slightly tipsy journey through the world of Strange, Obscure, and Under-appreciated Wine ”.

Kirjan nimen voisi kääntää suomeksi kutakuinkin ”Jumalanhylkäämät rypälelajikkeet – kevyesti hiprakkainen matka omituisten, erikoisten ja aliarvostettujen viinien maailmassa”.  Kirjassa Wilson matkailee Euroopan eri viinialueilla metsästäen erittäin harvinaisia rypälelajikkeita, haastatellen niiden viljelijöitä ja tietysti nauttien erikoisista viineistä. (Ei hassumpi tapa ansaita elantoaan?)

Samuli avaa ensimmäisen pullon ja jatkaa, ”Seurailen aktiivisesti mitä viinejä markkinoille tulee ja olen noin vuoden ajan tarttunut kiinnostaviin harvinaisuuksiin. Näitä viinejä ei juuri Alkosta löydä. Pelkästään rypälelajikkeiden viljelymäärät rajoittavat tuotantoa ja harvoin niitä myydään kovin kauas tuotantoalueestaan. Osaa näistä lajikkeista on maailmassa vain 10-20 hehtaaria.”

Vertailun vuoksi Cabernet Sauvignonin viljelyala on noin 280.000 hehtaaria ja Chardonnayn 160.000 hehtaaria. Kuullostaa siltä, että minä ja muut tastingiin osallistuvat ovat aika onnekkaita. Tai hetkinen, olemmeko sittenkään? Miksi nämä viinit ja rypälelajikkeet ovat niin harvinaisia? Luulisi, että jos ne ovat tosi hyviä niin suosio olisi suurempaa… Ovatko nämä viinit hyviä alkuunkaan? Näihin kysymyksiin on turha pohtia vastausta suljettujen pullojen äärellä, joten ei muuta kuin maistamaan.

Ermes Pavese Blanc de Morgex et de La Salle 2018, Italia

Ensimmäinen viini tulee Alpeilta, Italian ja Ranskan rajan tuntumasta. Lajikkeena on Prié blanc, jota on koko maailmassa noin 22 hehtaaria. Nimi juontaa juurensa rukoilemisesta ja se onkin ollut aikoinaan käytössä kirkkoviininä sillä punaviinin koettiin tahrivan liikaa pappien kaapuja. (Olennainen asia aikana, jolloin Bio Luvilia ei oltu vielä keksitty).

Tuoksussa tuntuu kukkaisuutta ja päärynäistä hedelmää. Maku on hiukan yllättävästi aika hapokas ja jotenkin mausteinen vaikken pystykään täsmällisesti nimeämään mitään tuttua maustetta. Löydän viini aromeista myös kohonneen taikinan hiivamaista, jännän pistävää aromia. Erikoinen tuttavuus, mutta ei mitenkään huono, vain… erilainen.

A Ket Jobarat Kéknyelű, 2017, Unkari

Unklarilainen Kéknyelű on rypäleiden maailmassa erikoinen tapaus. Useimmissa rypälelajeissa on sekä hede ja emikukkia samassa köynnöksessä ja köynnös pölyttyy lähes itsestään. Kéknyelű on tässä poikkeus, se tuottaa vain emikukkia ja tarvitsee siis kaverikseen köynnöksiä, joissa on hedekukkia, sekä tietysti pölyttäviä hyönteisiä ja tuulenvirettä ja niin edelleen. Ehkä tämä on yksi syy lajikkeen harvinaisuuteen (40 hehtaaria maailmassa). Lajiketta nimeltä Budai Zöld käytetään Kéknyelűn pölytyslajikkeena ja ne löytyvät yleensä samalta tarhalta. Budain viinit eivät ilmeisesti ole kovin hääppöisiä ja lajiketta käytetänkin ennemmin rypäleviinan tislaukseen kuin viinin tuotantoon.

 

Keknyelu valkoinen

 

Tuoksussa tuntuu makeampaa hedelmää kuin edellisessä ja viini on selvästi täyteläisempi. Lajiketyypillisiin aromeihin kuuluvat kiivi ja kivelliset hedelmät kuten nektariini tai persikka. Tästä löytyy myös kukkaisuutta ja mineraalisuutta, hauska tuttavuus.

 

Somlói Apatsagi Juhfark 2013, Unkari

Tämä viini tulee Unkari Somlóista, joka on maaperältään vulkaanista aluetta. Lajikkeen nimi Juhfark tarkoittaa lampaan häntää ja juontaa juurensa rypäletertun tyypillisestä muodosta. Tätä ”lampaanhäntärypälettä” kasvaa maailmassa jo vähän enemmän, noin 156 hehtaaria pääasiassa Unkarin Somlóissa.

Viinin väri on syvän kultainen, ja sikäli hiukan poikkeuksellinen. Tässä onkin erikoinen ja aika makean oloinen tuoksu, lajikkeelle tyypillinen kypsä melooni näyttäytyy tässä ylikypsänä. Ei ehkä aromimaailmaltaan omia suosikkejani, mutta vulkaanisesta maaperästä tuleva suolainen ja mineraalinen meininki lisää kiinnostavuutta. Tästä saattaa löytää myös tervan aromia. Maku on kuiva ja hiukan yllätys tuoksun makeuden jälkeen.

 

Fekete Béla Hárslevelű 2008, Unkari

Tämäkin viini on Somlóin alueelta. Verrattuna edellisiin Hárslevelűa viljellään paljon, noin 1700 hehtaaria. Tämä ei sikäli ole yllätys, sillä lajike on yksi myös unkarilaisessa Tokajissa käytetyistä lajikkeista. Toisin kuin Tokaji tämä viini on kuitenkin kuiva valkkari eikä lajike ole enää täysin Tokajin tuotannon varassa.

Ensimmäisenä aromina lasista nousee selkeä hunaja. Hárslevelű tarkoittaa kuulemma lehmuksen lehteä, joka on myös lajikkeelle tyypillinen aromi. Myös lehmushunaja on tyypillinen. erityisesti iäkkäämmille viineille. (Jahas, no en nyt ihan pystynyt nimenomaan lehmushunajaksi tätä identifioimaan… hahaa). Tästä tulee Tokaji mieleen, mutta jotenkin riisuttuna… ikään kuin Tokaji, joka on heittänyt jalohomeisen ulsterinsa nurkkaan. Tuoksussa tuntuu myös setrin puumainen aromi, lakritsaa (sellainen hiukan kuivahtanut englanninlaku) ja myös mausteisuuta, ehkä mieto muskotti tai jotain sinne päin. Jälkimaussa tulee myös yllärinä hillaa, erityisesti lakkahillon aromia. Erittäin kiinnostava ja sikäli harvinainen valkkari, että tämähän olisi loistava ”meditaatioviini”. Ainoa vaan, että mistä tätä onnistuisi saamaan käsiinsä…

 

Chateâu Musar White 2009, Libanon

Tämä viinitalo on ”Libanonin tähti” ja näistä ainoa, joka on nimenä minulle aiemmin tuttu. Silti en ole muistaakseni aiemmin Musarin viinejä tullut maistaneeksi. Laijikkeina tässä viinissä ovat Obaideh ja Merwah, jotka ovat vanhoja arabialaisia viinirypälelajikkeita. (Maailman arvostetuimpien viinigurujen kesken tuntuu olevan erimielisyyttä siitä ovatko nämä lajikkeet sukua Chardonnaylle tai Semilionille.) Obaideh on täyteläinen matalahappoinen lajike ja Merwah on korkeahappoinen joka tuo ikääntymispotentiaalia. Chateâu Musarin viinit kestävät aikaa poikkeuksellisen hyvin, viinitalon omien sanojen mukaan tällä hetkellä parhaimmillaan ovat 70-luvulla tuotetut vuosikerrat!

Kullankeltaisen viinin tuoksu on hurjan intensiivinen, ensinuuhkaisulla melkein väkevän tuntuinen. Hetken kuluttua lasista nousee kiehtova suolakinuskin tuoksu, jossa sekoittuvat kermainen ja hiukan voimainen fiilis. Hedelmäprofiili on pitkän ikääntymisen johdosta kääntynyt tuoreista hedelmistä kohti kuivattujen hedelmien aromeja. Tuoksusta erottuu aprikoosia ja ananasta, myös hunajaa ja jonkun sitrushedelmän kuorta, jonka nimeän pienen pohdiskelun jälkeen verigreipiksi. Hasselpähkinää ja jotakin hedelmäkarkkimaista paljastuu myös… ehkä sen voisi nimetä hedelmätoffeeksi. Maultaan viini on kuitenkin kuiva ja kokonaisuutena tyylikkään tasapainoinen.

Täytyy sanoa, että ei ole turhaan tämän viinitalon nimi kiirinyt korviini. Erinomainen valkoviini, mielestäni tämän tastingin paras valkkari. Ja sitten, Samuli kertoo ilouutisen, tätä saa Alkosta! Hinta on 39,90€, joka kieltämättä on valkkarille aika kova. Pikaisella tarkastelulla se vaikuttaisi olevan kuitenkin keskitasoa verrattuna muihin valikoimassa oleviin valkkareihin joilla on ikää noin 10v.

Harvinaisuuksien joukkoon mahtui upeita helmiä sekä ”ei niin helmiä”.

Tämän kokemuksen perusteella kannustan kaikkia maistamaan myös viinimaailman harvinaisuuksia, jos ja kun niitä tulee vastaan. Illan tastingissa oli mukana myös punaviinejä, niistä harvinaisinta on maailmassa vain 9 hehtaaria… miltä se maistui? Oliko se hyvää? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät kun Wine and Beyond.fi viiniblogi palaa aiheeseen maaliskuussa.

P.S. Innostuin vielä etsimään tietoa Libanonin viinin viljelystä ja wikipedia kertoi, että Libanonissa tuotetaan noin 72 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa ja pääasiassa kansainvälisesti tunnetuista lajikkeista kuten Cabernet Sauvignonista, Merlotista ja Grenachesta.

P.P.S. Postauksessa on käytetty lähteenä James Wilsonin kirjaa: God forsaken grapes – the slightly tipsy journey through the world of Strange, Obscure, and Under-appreciated Wine

Seuraa blogia Facessa tai Instassa

Liity sähköpostilistalle sivun alalaidassa. Saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin.

 

Lue muita viiniblogin postauksia

 

Alkoholittomat viinit testissä

Alkoholittomat viinit testissä

mennessä | tammi 5, 2020 | Yleinen

ALKOHOLITTOMAT VIINIT TESTISSÄ

– Varteenotettava vaihtoehto vai rahan hukkaa? –

Alkoholittomat viinit kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Mutta miten alkoholittomia viinejä valmistetaan? Miten ne eroavat tavallisista viineistä? Ovatko alkoholittomat viinit hyviä, vai kannattaako mieluummin juoda vettä?

Näitä kysymyksiä pohditaan tässä postauksessa. Lopussa myös kuuden alkoholittoman viinin testi. Tervetuloa mukaan!

Miksi viinissä on alkoholia?

Alkoholi syntyy viiniin, kun rypälemehu käy hiivan vaikutuksesta. Hiivasolut käyttävät ravinnokseen rypälemehussa olevaa sokeria ja samalla muodostuu alkoholia, hiilidioksidia ja muita aineenvaihduntatuotteita. Mitä enemmän sokeria rypälemehussa on, sitä enemmän viiniin voi muodostua alkoholia. Yleensä valkoviineissä alkoholipitoisuus on siinä 10-13% ja punaviineissä noin 12-14,5%, mutta myös näiden keskimääräisten pitoisuuksien molemmin puolin löytyy hyviä viinejä. Joihinkin viinityyleihin matala alkoholisuus kuuluu luonnostaan, esimerkiksi Italialainen kevyesti kuohuva Moscato d’ Asti (noin 5,5%) ja jotkut Riesling viinit.

Mitä eroa on alkoholillisella ja alkoholittomalla viinillä – muuta kuin tietysti alkoholin puuttuminen?

Alkoholittomaksi saa Suomessa kutsua juomaa, jossa on alle 1,2% alkoholia, mutta käytännössä alkoholittomien viinien voltit ovat yleensä 0-0,5%. Alkoholi tuo viiniin täyteläisyyttä ja ehkä hiukan yllättäen myös jonkun verran makeuden tunnetta. Ilman alkoholia viini saattaa vaikuttaa vähän vetiselle tai mehumaiselle. Toisaalta liian korkea alkoholipitoisuus on myös huono juttu, sillä hyvä viini on tasapainossa makeuden, hapokkuuden, hedelmäisyyden, tanniinin (punkuissa) ja alkoholin suhteen.

Kun pyörittelet viiniä lasissa se valahtaa tietysti takaisin lasin pohjalle, mutta sitä jää myös jonkin verran lasin reunoille. Olet varman huomannut kuinka viini jättää lasin reunaan ”kyyneleitä” tai ”jalkoja”. Mitä sokerisempaa tai mitä alkoholisempaa viini on niin sitä enemmän jalkoja muodostuu ja sitä hitaammin nämä jalat valuvat. Makea sokerinen neste on hitaampaa liikkeissään kuin vesi, samoin alkoholi liikkuu hitaammin kuin vesi, kyse on siis viskositeettierosta. Viinialan ammattikielessä tätä kuvataan sanalla täyteläisyys. Pääset hyvin jyvälle mitä tällä tarkoitetaan kun kuvittelet esimerkiksi oliiviöljyn ja veden erilaista suutuntumaa, öljy on ”paksumman” tuntuista kuin vesi.

Alkoholittoman viinin kirot: makeus ja mehumaisuus

Alkoholi ja sokeri lisäävät siis viinin täyteläisyyttä. Jos alkoholia vähennetään tai peräti poistetaan kokonaan viini täyteläisyys vähenee. Tätä monet valmistajat paikkaavat lisäämällä, yllätys yllätys, sokeria. Tällöin viini saattaa makeutua liiaksikin ja makeutta tasapainottavan hapokkuuden tarve kasvaa. Tätä puolestaan voidaan paikata esim. lisätyllä sitruuna-/viini-/askorbiinihapolla.

Alkoholittomista punaviineistä puuttuu usein myös punaviineihin kuuluvaa tanniinisuutta sillä punaviinirypäleiden kuorista tulevat tanniinit liukenevat helpommin alkoholipitoiseen nesteeseen, joka taas ei ole alkoholitonta viiniä valmistavan tavoite. Alkoholitonta viiniä saa Suomessa myydä kaupoissa vaikka se ei oikeastaan olisi viiniäkään, eli käyttämällä valmistettu. Tällöin kyseessä on esimerkiksi viinijuoma, joka on valmistettu sekoittamalla rypälemehua ja muita ainesosia, kuten makuaineita ja muuta vastaavaa.

Alkoholittomia ja vähäalkoholisia viinejä löytyy kaupoista jo aikamoisia valikoimia.

Miten alkoholi saadaan poistettua viinistä?

Alkoholin poistamiseen vinistä on ainakin neljä erilaista tapaa. Joskus aiemmin tähän on käytetty tislausta, viinin lämmittämistä yli etanolin kiehumispisteen (78c), jolloin alkoholi haihtuu nesteestä. Tästä on suurimmilta osin luovuttu sillä se on tuhoisaa viinin aromeille kaiken kaikkiaan.

Aromeille hellävaraisempia ja nykyään yleisempiä keinoja ovat: vakuumitislaus (viinitankkiin luodaan alipaine, jolloin alkoholi haihtuu alemmassa lämpötilassa) ja käänteisosmoosi (viinistä erotetaan etanoli paineen ja puoliläpäisevän kalvon avulla). Joskus tähän yhdistetään myös kylmäsuodatus alle 13 asteessa joka säästää vielä enemmän aromeja.

Myös hyrrähaihduttimeksi suomennettu ”spinning cone column”-menetelmä on nykyään suosittu. Tässä kieppuvat tasot linkoavat viiniä ohuena kalvona alipainesessa tankissa. Viinin aromiaineet irtoavat ja ne ohjataan erilliseen tankkiin. Sen jälkeen erotetaan etanoli. Lopuksi aiemmin haihtuneet aromiaineet palautetaan viiniin. Kuullostaako sekavalle? Tämä englannin kielinen you-tube pätkä näyttää kiinnostuneille miten hyrrähaihdutin toimii. (Lähteet: Etiketti-lehti 3/2018, s 44-45, Winemakermagazine.com)

Hankaluutena kaikissa näissä menetelmissä kuitenkin on riski, että ”lapsi menee pesuveden mukana” eli samalla kun poistetaan alkoholia menetetään viinille olennainen luonne, viinimäisyys. Toisaalta tekniikka on parantunut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alkoholittomat viinit ovat kuitenkin käytännössä aina kevyen oloisia, joka on hyvä huomioida esim. tarjoiltaessa niitä ruokien kanssa.

Alkoholittomat viinit testissä

Tällä kertaa testissä on 3 valkkaria ja 3 punkkua. Alkoholittomia kuohareita ja myös roseeviinejä Wine and Beyond.fi viiniblogi tutkailee toisella kertaa. Mutta, aloitetaan valkkareista.

Torres Natureo De-alcoholised, Muscat, 2018, 4,99€
Sokeri 36g/l, kcal 20/ 100ml. Pääainesosa: Muscat rypäleestä valmistettu alkoholiton viini. Ostettu: K-Marketista

Tuoksussa erottuu Muscat rypäleelle tyypillistä kukkaisuutta ja parfyymisyyttä sekä sitrusta, olisiko vähän vahamaisuuttakin. Maku on makea, mutta kuitenkin makeuden ja hapokkuuden suhteen yllättävän tasapainoinen ja jälkimaussa on pituutta enemmän kuin olisin arvannut. Alkoholittomaksi viiniksi enemmän viinimäinen kuin mehumainen. Jos tykkäät Muscat rypäleestä ja kaipaat alkoholitonta viiniä niin kannattaa kokeilla.

Opia Chardonnay Organic, 7,04€
Sokeri 50g/l, 20kcal/100ml. Pääainesosa: Rypälesiemenuute (39%). Ostettu: Alkosta

No tuota, mitenkähän tätä nyt kuvailisi. Tuoksusta tulee mieleen Haribon sokeroitu persikkakarkki, joka tarjoillaan kuivuneen sahanpurun ympäröimänä. Maku seurailee tuoksua. Hapokkuutta on jonkun verran, joten viilennettynä tämä on ihan kivan raikas persikkamehumainen janojuoma. Otin tämän Alkon hyllystä sen kummemmin katsomatta, ajattelin kai että Alkon alkoholittomat viinit ovat sentään viinistä valmistettuja. Olin väärässä. Tässä juomassa ei ole mitään viiniin viittaavaa muuta kun etiketissä ”Chardonnay” josta joku (kuten minä) saattaa erehtyä luulemaan, että kyseessä olisi Chardonnaysta valmistettu alkoholiton viini. Mutta kyseessä onkin juoma, jossa on ainesosina rypälensiemenuute (39%), hiivauute (37%) ja rypälemehu Chardonnaysta (22%). Mitä opimme tästä, lue pullon tausta ostaessasi alkoholittomia viinejä.

Jacobs Creek UnVined, Riesling, 2018, 6,99€
Sokeri 51g/l, 29 kcal/100ml. Pääainesosa: Alkoholiton viini. Ostettu: Citymarketista

Tuoksu tuo mieleen omenaa, sitruunaa ja kukkaisuutta sekä hiukan Rieslinginmaista vahamaisuuttakin saattaa tuoskusta löytää. Maku ei aivan pääse tuoksun tasolle, mutta se on hapokkuudessaan mukavan raikas ja aromikaskin, joskin harmillisen lyhyt. Tämä viini tuntuu kevyemmälle kuin Torresin Natureo, joka on jännää, sillä sokeria tässä on enemmän. Kokonaisuudessaan pirteä ja mukiinmenevä. 😉

Entäpä alkoholittomat punkut?

Usein tuntuu, että tanniinin takia punkuissa on hankalampaa säilyttää viinimäisyys kuin valkkareissa. Niissä on yleensä makeutta ja hedelmäisyys on hillomaisen paksuhkoa, miten käy tällä kertaa..

Carl Jung selection, Red De-alcoholised wine, 3,09€
Sokeri 40g/l, 20 kcal/100ml, Pääainesosa: Alkoholiton viini. Ostettu: Citymarketista

Tuoksusta tulee mieleen keitetty vadelmahillo ja hiukan mausteinen, ehkä tomaatinlehtimäinen yrttimäisyys, jotain viitauksia tammisuuteenkin saattaa tuoksutellessa hetken kuluttua löytää. Maku seurailee tuoksua ja viini on suutuntumaltaan kevyt. Hapokkuus tasapainottaa makeutta aluksi, mutta jälkimaku on turhan makean oloinen ja saa tämän vähätanniinisen viinin tuntumaan mehumaiselle. Tätä olisi kiinnostava maistaa, jos sokeria olisi puolet vähemmän, nousisivatko hapokkuus tai tanniinisuus silloin paremmin esille vai tuntuisiko mehumaisuus vielä enemmän?

Torres Natureo De-alcoholised, Garnacha Syrah, 2018, 4,85€
Sokeri 35g/l, 23 kcal/100ml. Pääainesosa: Garnacha ja Syrah rypäleistä valmistettu alkoholiton viini. Ostettu: Citymarketista

Tämän viinin tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, hillomaista punaista marjaisuutta ja ehkä aavistus Syrahin pippurista mausteisuutta tai neilikkaa, hiukan tammisuuttakin taitaa olla mukana. Maussa hedelmäisyys korostuu ja syrjäyttää tuoksun mausteista fiilistä. Hapokkuutta on kivasti tasapainottamaan makeutta. Vähätanniinisen notkean viinin jälkimaussa on jonkun verran pituuttakin. Alkoholittomaksi viiniksi aika kiva.

Ebony Vale, Cabernet Sauvignon, 6,29€
Sokeri 45g/l, 20 kcal/100ml. Pääainesosa: alkoholiton punaviini. Ostettu: Citymarketista

Tuoksussa on hillotun oloista tummaa marjaisuutta kuten mustaa kirsikkaa ja mustikkahillomaista fiilistä, myös hiukan tammesta tulevaa paahteisuutta. Suutuntuma on kevyehkö, mutta mukavan viinimäisellä tavalla tanniinisempi kuin esim. edeltävässä Torresissa. Jälkimaku puolestaan on lyhyempi ja yksiulotteisempi. Vaikka viini on kokonaisuudessaan vähätanniininen niin tämä pienikin tanniinisuus auttaa fiilistä viinimäisyyden suuntaan erotukseksi mehumaisuudesta. Kaikki nämä punkut hyötyvä siitä että ne tarjoillaan tavallista viileämpinä.

Näin lopuksi täytyy todeta, että alkoholittomat viinit ovat omassa sarjassaan. Silti niidenkin välillä on eroja eivätkä hinta ja laatu aina seuraa toisiaan. On makuasia juoko esim. aterialla mieluummin alkoholitonta viiniä vai vaikka vettä, mutta hienoa että alkoholittomiakin vaihtoehtoja viineistä löytyy.

 

Mutta entäpä, jos viinin alkoholisuutta voisi vähentää niin hienovaraisesti ettei viinin luonne juuri muuttuisi?

 

Suomalainen WineMill yritys tekee parhaillaan erittäin kiinnostavaa tuotekehitystä laitteesta, jolla voitaisiin poistaa viinistä vain hiukan alkoholia. Esimerkiksi niin, että viini jossa olisi 12% alkoholia olisikin enää 9% volttista. Tällöin viinin aromimaailma pysyisi kuulemma runsaana ja viinin luonne säilyisi, mutta korkeaan alkoholipitoisuuteen liittyvät terveyshaitat vähenisivät. WineMill kaavailee ensimmäisten laitteiden tuomista markkinoille tämän vuoden aikana, prototyyppi on ollut jo jonkun aikaa käytössä. Wine and Beyond.fi viiniblogi seuraa jatkossa tämän kiinnostavan suomalaisen innovaation kehitystyötä ja markkinoille tuloa.

Tsekkaa myös alkoholittomien kuohuviinien testi.

Hyviä viinihetkiä, alkoholilla tai ilman!
Toivottaa,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lue myös:

Keywords: Paras alkoholiton viini, paras holiton viini, paras holiton punkku, paras holiton valkkari, paras alkoholiton punaviini, paras alkoholiton valkoviini