ProseCCO

– Maailman suosituin kuohuviini hehkuu nyt myös roseena! –

Yhteistyö Amka Finland kanssa

Syksyn kuplivin puheenaihe tulee Italiasta!

Prosecco on heittämällä maailman suosituin kuohuviinityyli ja tällä kepeällä kuohujuomalla on paljon ystäviä. Proseccoissakin on kuitenkin eroja tuotantoalueen, laadun ja 2020 syksystä alkaen myös väriin suhteen! Mitä eroa DOC ja DOCG proseccojen välillä on? Mitä tarkoittaa kun proseccopullon kyljessä lukee Rive? Entä miten pinkki rosee-prosecco valmistetaan, mistä se saa värinsä ja ennen kaikkea, miltä rosee-prosecco maistuu?!

Viiniblogi lähtee nyt proseccon kotiseudulle, Pohjois-Italiaan Venetsian ja Veneton maisemiin. Tervetuloa liittymään seuraan!

Proseccon alkuperäinen kotiseutu on noin 60km Venetsian pohjoispuolella sijaitsevilla kukkuloilla, mutta nykyään Prosecco DOC kattaa suuren osan Veneton ja Friuli-Venezia Giulia maakuntien alueesta. Kuva: Italian Wine Central

Maailman suosituin kuohuviini valmistuu Charmat-menetelmällä

Prosecco on ylivoimaisesti maailman suosituin kuohuviini ja sen rynnistys tähän asemaan on ollut päätä huimaavaa seurattavaa. Vuonna 2008 proseccoa myytiin noin 100 miljoonaa pulloa. 2018 vuonna määrä oli jo kuusinkertaistunut peräti 600 miljoonaan pulloon. Tämä on paljon! Cava ei pääse lähellekään (216 milj pulloa) ja samppanjakin jää puolimatkaan (315 milj.) pulloa.

Proseccon suosion salaisuutena pidetään sen kepeää ja huolettoman hedelmäistä olemusta ja sillä onkin ehkä jollakin tavalla hauskempi imago, kuin monilla muilla kuohuviinityyleillä.

Toinen valttikortti saattaa olla se, että prosecco valmistetaan Charmat-menetelmällä, jota myös Martinotti-menetelmäksi joskus kutsutaan. Tämä menetelmä menee pääpiirteissään niin, että ensin valmistetaan perusviini, joka on ihan tavallinen kuohumaton viini. Tähän viiniin lisätään hiukan sokeria ja hiivaa, ja se suljetaan terästankkiin. Tankissa viini käy toisen käymisen, joka synnyttää kuohuviinin kuplat ja sitten tämä viini pullotetaan niin, etteivät kuplat ja kuohut pääse karkuun.

Tällainen valmistusmenetelmä on huomattavasti edullisempi kuin perinteinen pullokypsytysmenetelmä. Se myös säilyttää paremmin viinin hedelmäiset aromit, joita Glera lajike proseccoihin tuo.

Proseccon lajike on Glera. Sille ovat tyypillisiä kukkaiset, hedelmäiset ja raikkaan sitruksiset aromit. Parhaimmillaan Gleran sanotaan antavan viiniin myös mausteisuutta, ja ruusuunkin vivahtavia aromeja. Kuva: Italia Wine Central

Proseccon alueella G:llä on meritystä

Kaikki prosecco ei suinkaan ole samanlaista, vaan Proseccon alueen sisällä on erilaista laatuun perustuvaa jaottelua. Suurin osa, noin 75% proseccosta tulee valtavan suurelta ja melko tasaiselta DOC Prosecco alueelta (Denominazione di Origine Controllata), joka ulottuu Venetsiasta koko Triesten lahden ympäri aina Slovenian rajalle asti.

Jos proseccopullosi kyljessä puolestaan lukee DOCG (Denominazione di Origine Controllata e Garantita), se tarkoittaa, että sinulla on lasissasi ”astetta parempaa”. Allekirjoittaneen mielestä yksi viinimaailman hienoimmista nimihirvityksistä on ”Conegliano-Valdobbiadene DOCG”, joka viittaa Proseccon sydänmaahan ja alkuperäiseen kotiseutuun. Coneglianon, Valdobbiadenen ja myös Asolon kukkulat sijaitsevat n. 60 km Venetsian pohjoispuolella ja siellä tuotetaan Italialaisten viinien korkeimpaan laatuluokkaan kuuluvia kuohuviinejä.

Prosecco DOCG huippualueella on myös nimetty 43 erityisen hyvin Gleralle sopivaa kasvupaikkaa, joista käytetään nimeä Rive. Rive merkityt proseccot ovat erityisiä, sillä ne ovat aina kotoisin vain yhdeltä tietyltä viinitarhalta. Näiden tarhojen sadonkorjuu täytyy tehdä käsin osittain siksi, että rinteet ovat niin jyrkkiä ettei rypäleitä voi poimia koneellisesti ja osittain siksi, että käsin poimittaessa on mahdollista valikoida mukaan vain parhaat rypäleet, joka tietysti parantaa viinin laatua. Lisäksi Rive proseccoissa on ilmoitettava vuosikerta.

Ilta-aurinko hellii Connegliano-Valdobiadenen rinteitä ja niillä kypsyviä rypäleitä. Täällä kasvavat maailman parhaiden proseccojen Glera-rypäleet. Kuva: Val d’Oca – Mattia

Näiden DOC ja DOCG alueiden erot näkyvät siis viinitarhojen kasvuympäristössä, tuotantomäärässä, laadussa sekä arvatenkin myös hinnassa. Mutta mitenkäs tämä ero näkyy maussa? Tätä lienee parasta testata niin, että maistellan saman tuottajan valmistamia viinejä rinnakkain.

Otetaan ensin vertailuun Prosecco DOC versus Prosecco DOCG. Lopuksi maistetaan vielä tämän syksyn kuumin uutus eli Rosee-Prosecco, sekin samalta tuottajalta.

Val D’Oca on 1952 perustettu tuottajaosuuskunta, joka sai alkunsa kun 129 viinitilallista päätti toisen maailmansodan jälkeen yhdistää voimamavaransa ja investoida yhteisiin viininvalmistuslaitteisiin ja toimitiloihin. Osuuskunnan jäsenmäärä on vuosien saatossa kasvanut ja heillä on nykyään viinitarhoja eri puolilla Proseccon aluetta. Valikoimaan kuuluu useita erilaisia proseccoja. Viinitilallisia kannustetaan laadukkaaseen tuotantoon muun muassa siten, että myös DOC alueella rypäleistä maksettava hinta riippuu niiden laadusta, ei vain määrästä. Lisäksi kestävän kehityksen mukaisiin periaatteisiin panostetaan enenevissä määrin mm. hiilijalanjäljen suhteen.

DOC Proseccoa edustaa tässä vertailussa ”Sininen prosecco”, joka saa lempinimensä upean sinisestä pullostaan, itse viini on kuitenkin vaaleaa.

Val d’Oca Millesimato Prosecco Extra Dry 2019
Hinta: 12,98€
Tuotenumero: 597217

Melko vaalean kuohuviinin tuoksussa on Gleralle tyypillistä hedelmäisyyttä, päärynäisyyttä, kukkaisuutta, viinirypälemäisyyttäkin sekä lempeää sitruksisuutta. Maussa on proseccomaiseen tapaan makeuden ja hapokkuuden välistä leikkisyyttä ja kokonaisuus keikkuu kuivan ja puolikuivan rajalla. Mousse eli kuohun suutuntuma on kepeä, kuten yleisolemus muutenkin. Jälkimaussa tuntuu miellyttäviä kaikuja viinin hedelmäaromeista.

Hinnaltaan tämä prosecco on Alkon valikoimassa aikalailla keskitasoa ja minun mielestäni tässä on hyvä hinta-laatusuhde. Erityisen ilahduttavaa on se, että tässä ei ollut lainkaan sellaista pistävän oloista yrttisyyttä joita DOC tason proseccoissa joskus saattaa olla. Lisäksi tämä viini on pakattu kevyempään lasipulloon, joka on aina mukavaa mainita, sillä se on hyvä askel ekologisuuden suuntaan.

Valdobbiadene DOCG alueen Proseccoa edustaa puolestaan Rive di San Pietro di Barbozza nimiseltä yksittäiseltä viinitarhalta tuleva prosecco. Tämä on muuten tällä hetkellä Alkon ainoa Rive-prosecco.

Val d’Oca Rive di San Pietro di Barbozza Prosecco Brut 2018
Hinta, 19,98€
Tuotenumero: 928307

Väriltään tämä on lähes saman sävyinen ja vaalea kuten edellinenkin viini. Tuoksu on kuitenkin aromikkaampi ja moniulotteisempi. Tuoksun aromeista voi löytää proseccolle tuttua päärynää, omenaa ja kukkaisuutta, ehkä hiukan persikkaisuuttakin. Lisäksi lasista nousee kevyttä mausteisuutta ja jotain tuttua, leivontaan liittyvää jonka nimeän hetken kuluttua sukaatiksi (kuumassa sokeriliemessä kuorrutettu sitruunan kuori). Myös maussa on mukavasti vivahteikuutta. Mousse on voimakkaamman oloinen kuin ”tavallisissa Proseccoissa” ja myös maku on selkeästi kuivempi kuin monissa muissa proseccoissa, joita olen maistellut. Jälkimaku on keskpitkä, siitä välittyy sitruksisuutta ja hieman suuta supistavaa tunnelmaa.

Täytyy myöntää, että kyllä tämä DOCG Prosecco on minun mielestä viininä kiinnostavampi ja laadullisesti (ja myös hinnallisesti) askel ylöspäin. Silti se, kumpi tyyli on sinulle mieluisampi on täysin makuasia. Joillekin perusproseccon päärynäinen ja kukkainen aromimaailma sopivalla jäännössokeripitoisuudella on juuri se, mistä he nauttivat. Toisia taas kiehtoo tämä vivaihteikkaampi ja yleisesti hiukan kuivempi tyyli, jota DOCG alueella tuotetaan.

Rosee-prosecco on kuuminta hottia!

Oletkohan ikinä tullut huomanneeksi, että prosecco on aina vaaleaa? Näin on ollutkin aina tähän syksyyn saakka! Toisin kuin monia muita kuohuviinejä proseccoa ei ole valmistettu roseena, ennen kuin nyt. Rosee-prosecco rantautui Britteihin jo marraskuun alussa ja siellä suosio on ollut huimaa. Odotus vaikuttaa olevan kovaa täällä pohjoisessa kotimaassammekin.

Vielä ennen maistamista muutama sana pinkistä väristä ja siitä miten se on saatu viiniin. Rosee-proseccossakin päälajikkeena on Glera josta tehdään valkoviini. Pinkin värin tähän tuo Pinot Noir, josta tehtyä punaviiniä sekoitetaan mukaan 10-15%. Tämän jälkeen viini saa Charmat-menetelmällä kuplansa ja 60 päivän kypsyttelyn jälkeen se pullotetaan. Ja nyt, tässä se on edessäni, elämäni ensimmäinen lasillinen rosee-proseccoa!

Val d’Oca Prosecco DOC Rosé, 2019
(Hinta ei ole vielä selvillä, sillä viini tulee Alkoon vasta lähiaikoina)

Roosan värisen viinin tuoksussa on punaista marjaisuutta, josta tulee mieleen mansikka ja yllättäen kevyen paahteistakin tunnelmaa. Maistettaessa paljastuu myös tutumpaa proseccomaista hedelmäisyyttä kuten päärynää, punaista omenaa sekä kukkaisuutta. Näitä säestää mansikkaan viittaava punainen marjaisuus. Mousse on proseccoksi hiukan tavallista runsaampi, joka on ihan miellyttävää. Makeutta on jonkun verran ja se mitä usein itse tutkiskelen on makeuden ja hapokkuuden suhde. Tässä roseekuohuvassa se on hyvin tasapainossa ja kokonaisuus on kuplivan raikas ja helposti lähestyttävä. Jälkimaku on tutulla tavalla proseccomainen, punaisten marjojen twistillä. Myös tämä pinkki uutuusviini on pakattu kevyempään lasipulloon, siitä vielä plussaa.

Mikä on siis elämäni ensimmäisen rosee-proseccomaistelun lopputulos. Kokonaisuutena sanoisin, että varsin miellyttävä. Punainen marjaisuus, jota Pinot Noir tuo mukaan lisää selkeästi aromimaailman vivahteikuutta. Kaiken kaikkiaan tämä on selvästi erilainen verrattuna cavaan tai muihin perinteisen menetelmän roseeskumppiin. Rosee-prosecco on myös kiinnostavaa vaihtelua ”tavallisiin” proseccoihin. Tämä kepeän pinkki kuohuviini, (ehkä voisi sanoa jopa kohuviini) löytää varmasti ystäviä ja voi olla, että osa proseccon ystävistä siirtyy naustiskelemaan nimenomaan näitä roseetyylin proseccoja…

Rosee-prosecco sopii ja on ehkä jopa parhaimmillaan ihan sellaisenaan, tervetulomaljana, aperitiivina tai muuten seurusteluun. Mutta kuten muillekin proseccoille, myös roseelle sopivat hyvin erilaiset coctailpala- tai tapastyyliset pikkupurtavat. Jostakin syystä itselläni tekisi mieli kokeilla tätä myös japanilaiselle keittiölle ominaisen tempuran kanssa. Ja ensi kesänä otan ehdottomasti rosee-proseccon testiin tuoreiden mansikoiden kanssa…

Kuplivan pinkkiä loppusyksyä kaikille kuohuviinin ystäville!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina