Alkoholiton Riesling

Alkoholiton Riesling

ALKOHOLITON RIESLING

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Alkoholittomien viinien suosio kasvaa

Alkoholittomien viinien myynti on ollut nousujohteista jo useita vuosia. Sekä valikoima että laatu ovat parantuneet paljon kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2021 holittomien myynti kasvoi Alkossa 16,9 prosenttia. Ne pitivät pintansa myös 2022, vaikka samaan aikaan ”tavallisten” viinien myynti Alkossa laski. Alkon tilasto ei toki kata läheskään kaikkien alkoholittomien viinien myyntiä, niitähän saa myös tavallisista ruokakaupoista. Silti liki 17% kasvu Alkossakin paljastaa, että kyseessä on suosiotaan kasvattava viinityyli.

Tässä postauksessa on vertailussa kolme erilaista alkoholitonta Rieslingiä. Sopiiko Riesling alkoholittoman viinin rypäleeksi? Millaisia ”holittomia” Rieslingistä valmistetaan? Ja mitä eroja niiden väliltä löytyy?

Alkoholittomia Riesling-viinejä löytyy Alkon valikoimasta, mutta myös tavallisista ruokakaupoista. Nämä kolme ovat Alkosta.

Riesling taipuu hyvin alkoholittomaksi viiniksi

Alkoholi on yksi viinin luonnollisista ainesosista ja sen poistaminen muuttaa juoman rakennetta. Etanoli tuo viineihin täyteläisyyttä ja tiettyä painoa, jota voisi ehkä kuvata sanalla ”viinimäisyys”. Näiden olennaisten piirteiden puuttumista korvataan usein makeudella, joka tuo viiniin hiukan samanlaista painoa kuin alkoholikin. Jotta alkoholiton viini olisi tasapainoinen siinä täytyy olla makeuden vastapainoksi hyvä hapokkuus. Muutenkin suurta suosiota nauttiva Riesling sopii myös alkoholittomien viinien valmistukseen mainiosti sekä aromaattisuutensa että luontaisen hapokkuutensa ansiosta.

Lajikkeen potentiaali alkoholittomissa viineissä on huomattui myös Rieslingin kotimaassa, Saksassa. Useat viinitilat ovat lisänneet valikoimaansa myös alkoholittoman Rieslingin. Viinien valmistus aloitetaan samoin, kuin tilan ”tavallistenkin” viinien valmistus, rypälemehu käytetään viiniksi.

Alkoholittomissa viineissä rypälemehun ei kuitenkaan yleensä anneta käydä kuivaksi, vaan käyminen lopetetaan esimerkiksi jäähdyttämällä tankit niin viileäksi, että käyminen lakkaa. Viiniin jää reilusti jäännössokeria, joka tekee hyvää alkoholittoman viinin rakenteelle.

Lopuksi alkoholi poistetaan. Tässä yleinen menetelmä on tyhjiö-tislausmenetelmä (vacuum distilling). Menetelmän ansiosta viiniä ei tarvitsee lämmittää kovin paljon tavallista huoneenlämpöä lämpimämmäksi. Tämä vähentää viinin aromien muuttumista.  Myös viinien hapot, fenolit, sokerit ja vitamiinit säilyvät melko hyvin. (Voit lukea tarkemmin alkoholin poistamisesta viiniblogin aiemmasta postauksesta).

Dr. Loosen Riesling Alcohol Free

Viinimaailma kohahti pari vuotta sitten, kun yksi Moselin jokilaakson tunnetuimmista viinitilallisista, Dr. Ernst Loosen, ilmoitti alkavansa valmistaa alkoholittomia viinejä. Sittemmin ihmettely on vaihtunut ymmärrykseksi ja viinit ovat saaneet paljon kehuja.

Alkoholittomaan Dr. Lo viinisarjaan kuuluu tämän alkoholittoman Rieslingin lisäksi myös alkoholiton kuohuviini samasta lajikkeesta. (Siitä voit lukea tarkemmin tästä postauksesta). Mutta, mille maistuu alkoholiton Moselin Riesling?

Maistelukuvaus: Tuoksussa on omenaa, päärynäkarkin makeaa tunnelmaa, hentoa kukkaisuutta ja vähän hankalasti määriteltävää mausteista karheutta. Maussa tuntuu ensin makeutta, mutta rapsakka hapokkuus tuo pian viinille hyvän ryhdin ja kannattelee viinin melko pitkään sitruunaisen hapokkaaseen jälkimakuun. Suutuntuma on aavistuksen pirskahteleva, joka lisää holittoman viinin kepeää fiilistä.

Moselin Rieslingille tyypillisiä aromeja tästä viinistä ei juuri löydy, mutta alkoholittomaksi viiniksi tämä on oikein hyvä. Raikas ja rapsakan hapokas olemus tekee tästä oivan parin ruokapöytään esimerkiksi kala- ja äyriäisruoille.   

Alkoholittomissa viineissä on tuoteseloste. Tavallisista viineistä ei tuoteselosteita löydykään.

Leitz Eins-Zwei-Zero Riesling Alcohol Free

Leitzin suvun viininviljelyn historia ulottuu vuoteen 1744. Rheingaun alueella sijaitsevaa Weingut Leitz-tilaa on vuodesta 1985 luotsannut Johannes Leitz. Tällöin tilalla oli vain 2,9 hehtaaria viinitarhoja, nykyään omistuksessa on noin 40 hehtaaria. Tämän lisäksi tarhoja vuokrataan, sillä useat kansainväliset palkinnot ovat siivittäneet viinien suosiota ja niitä viedään nykyään liki 40 eri maahan. Päälajike on, totta kai, Riesling.  

Maistelukuvaus: Tuoksussa on omenaa, myös kypsää aprikoosia ja sitruunaakin. Maku toistaa nämä aromit ja siinä on kaikkinensa kivan rieslingmäinen tuntu. Hapokkuus tuo ryhtiä viinille ja viinissä on hyvä tasapaino. Tässä viinissä on näistä kolmesta pisin ja mukavan hedelmäinen, hunajainenkin jälkimaku. 

Deep Roots Riesling Zero

Deep Roots Riesling Zero on kolmen nuoren viinintekijän yhteistyöprojekti. Philipp Wittmann, Jochen Dreissigacker ja Stefan Winter pyörittävät kukin omia viinitilojaan, mutta ovat lisäksi luoneet ”Deep Roots” brandin. Viinisarjan nimi ei kuitenkaan ilmennä köynnösten poikkeuksellisen syvälle ulottuvia juuria, vaan ennemminkin heidän omien sukujensa historiallisia juuria Rheinhessenin viinialueella.

Deep Roots Riesling Zero, Hinta: 9,98€ (Alko)

Maistelukuvaus: Tämän alkoholittoman viinin tuoksussa on kypsää, hiukan hillomaistakin omenaa, valkoherukkaa ja vaaleita kukkia. Maku toistaa nämä samat piirteet ja lisäksi mukaan liittyy sitruksisuutta. Maussa on makeutta, mutta myös hyvä hapokkuus, joka raikastaa viiniä. Suutuntuma on aavistuksen pirskahteleva. Jälkimaku liittää aromien kirjoon myös hunajan.

Alkoholittomissa viineissä on tavallisia viinejä enemmän makeutta, mutta vähemmän kaloreita.

Riesling todellakin sopii mainiosti myös alkoholittomiin viineihin! Kaikki nämä ovat hyviä alkoholittomia viinejä, jotka sopivat nautittavaksi ihan sellaisenaan tai ruoan kanssa.

Jos vielä vähän hifistellään, niin Dr. Loosenin yhdistäisin ruoalle, jossa on mukana hapokkuutta, esim. sitruksiselle kalalle, äyriäisille tai vaikka sushille. Leitz ja Deep Roots puolestaan toimisivat paremmin esimerkiksi aasialaistyylisen, mausteisen ruoan kanssa. 

Oma suosikkini muuten vain siemailuun on Leitz, pidin sen aromaattisesta ja täyteläisestä meiningistä, mutta kalaruoalle ottaisin Dr. Loosenin.

Pirteää tammikuun jatkoa kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

https://www.falstaff.com/en/nd/dr-loosen-releases-alcohol-free-riesling/

https://www.alko.fi/alko-oy/uutishuone/ajankohtaista/alkon-myyntilitrat-vuonna-2021-laskua-nelja-prosenttia

www.winestate.fi/pro/viinit/deep-roots-riesling-zero/

https://www.sttinfo.fi/tiedote/alkon-myyntilitrat-vuonna-2022-myynti-laski-kymmenisen-prosenttia-myyntilitrat-palautuivat-koronaa-edeltavalle-tasolle

https://www.jancisrobinson.com/ocw/detail/dealcoholized-wine

https://www.leitz-wein.de/en/

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords:
Alkoholiton Riesling kalalle
Alkoholiton Riesling sushille
Alkoholiton valkoviini kalalle
Alkoholiton valkoviini sushille
Holiton Riesling
Holiton sushiviini
Alkoholiton valkkari

Viinitupa Vuorenmaja

Viinitupa Vuorenmaja

VIINITUPA VUORENMAJA

– Alppimajan tunnelmaa ja viinillisiä iloja –

Mäntän lahja viininystäville

Pieni, mutta kulttuurisesti rikas Mäntän kaupunki ei jätä viininystävääkään kylmäksi. Tämä on pitkälti sympaattiseen Viinitupa Vuorenmajan ansiota, jossa minulla oli ilo pistäytyä. Mäntänvuoren laelta löytyikin varsinainen aarre viininystävälle, Suomen ehkä ainoa alppihenkinen viinitupa. 

Sympaattisessa Vuorenmajassa on 30 asiakaspaikkaa sekä ”takkahuone” joka palvelee kabinettina pienissä yksityistilaisuuksissa. Kesällä lisätilaa tuo majaa kiertävä terassi.

Mäntässä moni asia liittyy Serlachiuksen sukuun. Niin myös Viinitupa Vuorenmaja. Alunperin patruuna G.A. Serlachiuksen alppihenkiseksi hiihtomajaksi rakennettu viinitupa on valmistunut 1928. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi 1945 ja on sittemmin ollut pääasiassa matkailu- ja liikuntakäytössä.

Mäntänvuoren huipulla sijaitseva ”mutterin mallinen” rakennus palveli hiihtotupana pitkään, mutta vuonna 1986 sen ovet suljettiin. Vuorenmaja ehti nököttää tyhjillään, oman onnensa nojassa mäen huipulla noin 30 vuotta. Viimein paikallinen pariskunta osti kiinteistön Mäntän kaupungilta 2012 ja alkoi pyörittää siinä kahvilatoimintaa.

Viinituvaksi Vuorenmaja muuntautui 2015, kun pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler puolisoineen perusti Viinituvan tähän alppihenkiseen kiinteistöön. Majan tarkemman historian voit lukea tästä.

Anu Schuoler emännöi Viinitupa Vuorenmajaa suurella sydämellä.

Ensimmäisenä paikalle saavuttaessa huomio kiinnittyy ihanaan luonnonläheiseen sijaintiin ja hienoon näköalaan! Itse maja ja sen alkuperäinen kalustus luovat vierailijalle tunnelman, joka kuljettaa lempeästi pois arkisista kiireistä.

Vuorenmajalta ei tarvitse lähteä janoisena, eikä nälkäisenä

Tutkin kiinnostuneena viinilistaa. Eurooppalaisista viineistä koostuvalta viinilistalta löytyy paljon eri maiden viinejä. Pääpaino on kuitenkin Saksan ja Itävallankin viineissä. Lisäksi listalla on ilahduttavasti myös sveitsiläisiä viinejä, joiden saatavuus Suomessa on usein hyvin rajoitettua.

Laseittain saatavia viinejä on listalla verrattaen runsaasti.  Vuorenmaja saikin vastikään erityistä tunnustusta ja sijoittui hopealle Star Wine List-kilpailun ”Paras laseittain myytävien viinien lista”-sarjassa.  Tämä on hieno saavutus! etenkin, kun yleensä Star Wine List – palkinnot ovat Suomessa päätyneet suurten kaupunkien ravintoloille. 

Tottahan viinitupaan kuuluvat myös viinitastingit. Viikoittaiset ”Emännän pruuvit” tarjoavat monipuolisia viinielämyksiä paikallisille ja myös kauempaa saapuville turisteille. Toisinaan tastingeja pitävät myös ”vierailevat tähdet”, ja itselläni olikin ilo pitää saksalaisten roseeviinien tasting toukokuun lopulla, Riesling-viikkojen yhteydessä.

Lisäksi viinilistalta löytyy valmiiksi suunniteltuja kolmen viinin ”omatoimisia” tastingeja, jotka voi tilata esimerkiksi ruokailun yhteyteen.

Ruokalistan puolella on tarjolla tunnelmaan sopivia Flammkucheneita (”Flammeja”), herkullisia Prezel-rinkeleitä erilaisine täytteineen sekä sveitsiläisiä herkkuja, kuten Raclettea ja Fondueta. Lisäksi löytyy kausittain vaihtuvia annoksia ja pieniä purtavia. Parsan ystävänä iloitsin siitä, että kausilistalta löytyi monenlaisia parsaruokia.

Riesling-viikkojen aikaan erityiseltä listalta löytyi hienoja parsa-ruokia.

Alkuruoaksi valitsin valkoisesta parsasta valmistetun keiton. Se oli todella maukas, raikas, ja ihanasti kuohuviinillä maustettu. Viinipariksi Anu suositteli Moselin alueelta tulevan, kepeän ja linjakkaan hapokkaan rieslingin. Pirteä viini oli keitolle herkullinen yhdistelmä.

Pääruokana oli puolestaan Keurusselän kuhasta valmistettu todellinen lähiruoka-annos. Lisukkeina tarjottiin uuden sadon perunaa sekä valkoista ja vihreää parsaa hollandaise kastikkeella. Herkullista ja ihanan konstailematonta ruokaa laadukkaista raaka-aineista.

Viinikaveriksi sain Auxerrois-lajikkeen valkoviinin Moselista. Tämä viinipairing hiveli kaltaistani viinihifistelijää harvinaisuudellaan, en olekaan aiemmin saksalaista Auxerrois-viiniä maistanut. 

Tämä parsakeitto saa upean arominsa kuohuviinistä.

Keurusselän kuha, parsa ja uudet perunat eivät jättäneet allekirjoittanutta kylmäksi tälläkään kertaa.

Parsa, kinkku ja Hollandaise on tyypillinen parsakauden ruoka Keski-Euroopassa.

Herkullinen ruoka, historiallinen tunnelma, lämminhenkinen palvelu ja luonnonkaunis ympäristö tarjosivat kokonaisuutena ihanan ja persoonallisen ravintolakokemuksen. Totta kai myös viinilistalta löytyvät helmet saivat sydämeni sykkimään Vuorenmajalle entistä lämpimämmin. 

Vielä muutama sana saapumisesta. Viinituvalle voi hurauttaa autolla, mutta se tietysti rajoittaa viini-iloitteluja auton kuljettajan osalta. Totta kai taksillakin pääsee pihaan.
Kävellen matkaa kertyy Mäntän klubilta Vuorenmajalle noin 1,5 km. Mäntänvuoren laelle patikointi vaatii toki enemmän voimia, kuin tasamaalla kävely, mutta palkinto on sen arvoinen.

Aurinkoista kesää ja hyviä reissukokemuksia kaikille viiniblogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Lue myös Viiniä kiitos-blogin kokemukset tästä visiitistä.
P.P.S. Kyllä oli hymy herkässä Vuorenmajan emännän kainalossa. 😀 Tänne täytyy päästä vielä uudelleen!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parasta parsaviiniä etsimässä

Parasta parsaviiniä etsimässä

PARAS PARSAVIINI

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Mikä tekee hyvän parsaviinin?

Kevät tuo mukanaan ruokapöytään parsan. Tämän raaka-aineen kohdalla taitaa pitää paikkansa, että toisen herkku on toisen kauhistus. Itse kuulun parsan rakastajiin, nykyään. Aiemminki söin parsaa aina parsakauden alkaessa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut keväisin suorastaan himoita sitä.

Niinpä olen jo parina keväänä etsiskellyt täydellistä parsaviiniä ja kahlannut läpi eri rypälelajikkeita. Aloitin monessa mediassa hehkutetusta Sauvignon Blancista, mutta mielestäni se on aivan liian kitkerä pari parsalle… Chardonnayta epäilin jo etukäteen ja eihän se pärjännytkään; ei tammitettuna, eikä ilman. Pinot Blanc tai Pinot Gris eivät ole myöskään suuremmin vakuuttaneet, vaikka joskus Pinot Blanc on kyllä ollut melko hyväkin! Riesling on kyllä oiva, mutta välillä turhankin aromaattinen. Täytyyhän parsankin päästä esiin. Toistaiseksi vahvin ehdokas on mielestäni Silvaner, joka nauttiikin Saksassa mainetta mainiona parsaviininä!

Aion nyt laittaa loppusuoralle selvinneet Silvanerin ja Rieslingin vastakkain. Kumpi vie voiton? Tervetuloa viiniblogin mukaan parhaan parsaviinin etsintään.

 

Parsaviineistä puhutaan joka vuosi! Puhuttavaa riittää, sillä parsa ei ole helpoin ruokapari viineille. Valitettavasti valkoista parsaa en saanut nyt käsiini, joten postaus keskittyy vihreään parsaan.

Uunissa paahdetut parsat ja Hollandaise-kastike. Kastike tuo yhdistelmään aika paljon rasvaisuutta, jonka vastapainoksi viinissä tulisi olla raikasta hapokkuutta.

Hedelmäisyyttä, raikkautta ja sopiva aromimaailma

Parsaviiniä valittaessa olennainen kysymys on, minkä kanssa parsa tarjotaan?

Parsan omassa maussa yhdistyvät vihreä, aavistuksen pistävä, maanläheinen maku, sekä sokeriherneen palkoja muistuttavaa makea aromi. Viinissä tulisi olla hedelmäisyyttä tasapainottamaan parsan makua, mutta ei liikaa jottei viini jyrää parsaa. Lisäksi, jos viinissä on karvautta, tai vahvan yrttimäinen tunnelma, kääntyy yhdistelmä parsan kanssa kitkeräksi ja kovahkoksi. 

Eli, tarvitaan hedelmäisyyttä, muttei liikaa. Tarvitaan hyvä hapokkuus ja aromikkuutta, muttei liikaa sitäkään. Olennaista on, minkä kanssa parsa tarjotaan. Siksi tässäkin postauksessa on mukana eri ruokia ja neljä eri viiniä.

Luomu-Silvaner Rheinhessenin alueelta: Julius Silvaner Westhofener Rotenstein Organic 2021.
Silvanerin klassikko-alueelta Frankenista, niinikään luomu: Weingut am Stein Gutssilvaner 2020.
Moselin rinteiltä herkullinen ja aromikas Riesling: Grans-Fassian Catherina Riesling 2020.
Pfalzista raamikas ja runsas Spätlese-tyylin Riesling: Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trocken 2018. (Tästä viinistä on tullut myyntiin myös vuosikerta 2020, mutta tässä postauksessa mukana hiukan ikääntyneempiä viinejä edustamassa 2018.)

Silvaner vs. Riesling – kumpi on parempi parsan rinnalle?

Hurmaava parsakeitto

Ihana raikas parsakeitto. Onnistumisen salaisuus: älä ylikeitä parsaa. Ohjeen mukainen 5 min oli juuri sopiva, mutta ohueille/pienille parsoille riittää vähempikin.

Ihana raikas parsakeitto tarjoilee parsan maun hienolla tavalla. Reseptissä on mukana mausteena sitruuna ja parmesaani, joita voi lisätä oman maun mukaan.

Maistelin keittoa ensin ilman sitruunaa ja parmesaania, miten ihana ja raikas, vehreän parsamainen. Jos haluat parsan makua puhtaimmillaan, niin voit nauttia keiton näinkin. Silti täytyy sanoa, että parmesaani ja sitruuna syventävät makua, molemmat tuovat oman lisänsä. Viinivalinnan kannalta näiden kahden ”mausteen” lisääminen oli kiinnostavaa.

Aluksi tuntui, että kyllä Silvaner on tässä ehdoton pari. Sekä Julius Silvaner että Weingut am Stein Silvaner sopivat kuin nenä päähän, tukivat keiton aromeita ja antoivat parsan olla estradin päätähti. Rieslig tuntui aluksi liian aromaattiselle.

Vaan ans olla, kun lisäsin keittoon parmesaania ja sitruunaa. Nyt Moselin Riesling pääsi oikeuksiinsa. Grans Fassianin Catharina Riesling osui keskelle maalia. Keiton aromien voimistuessa aromikkaampi Riesling oli ihana pari! Silvaner toimi edelleen ihan kivasti, mutta mitä enemmän laitoin mukaan parmesaania ja sitruunaa, sitä enemmän alkoi vaaka kallistua kohti Moselin Rieslingiä.

Anselmanin Spätlese oli tälle keitolle liian voimakas pari, vaikka muuten todella upea viini onkin! Parsa kaipaa viiniltä raikkautta ja muutamia vuosia ikääntyneen Rieslingin aromimaailma on turhan voimallinen.

Parsapasta syntyy parsasta, pastasta, oliiviöljystä, sitruunasta, viherpippurista ja pienestä tirauksesta voita.

En muistaakseni, ole koskaan aiemmin syönyt pastaa, jossa parsa olisi pääraaka-aine. Kokkailin tämän reseptin suurella mielenkiinnolla. Parsa pääsee tässä annoksessa kivasti esiin, eikä sitä peitetä millään kermaisilla sooseilla. Kannattaa kokeilla, ellet ole aiemmin parsapastaa testannut!

Tälle annokselle mielestäni paras kaveri oli puolikuiva Moselin Riesling. Pastan hiilihydraatit tuntuvat tykkäävän siitä, että viinissä on jonkun verran jäännössokeria. Silvanerkin toimi, mutta yhdistelmä on hiutusen karheahko, etenkin kun viini on kuiva. Tulevaisuudessa voisin kokeilla tätä annosta esimerkiksi Herxheim am Berg Silvanerin kanssa, jossa on hiukan enemmän jäännössokeria. Tässäkin tapauksessa Anselmanin Spätlese oli turhan voimakas, parsa tarvii keveämmän kaverin.

Parsapiirakka

Päätin kokeilla parsaa myös piirakan muodossa. Netissä löytyvissä ohjeissa melkein kaikissa oli mukana juustoa, mutta halusin kokeilla jotakin muuta. Niinpä tein Parsapiiraan ”omasta päästä”. Laitoin täytteeksi hollandaise-kastiketta, créme fraichea ja kananmunaa. Tarkempi ohje postauksen lopussa.

Tämä kokeiluni onnistui hyvin!

Parsapiirakka on kivan keväinen purtava illanistujaisiin!

Piirakan kanssa Silvaner oli hyvä ja raikas pari. Myös pari ystävääni osallistui piirakan ja viinien maisteluun, ja heiltäkin sain hyväksyviä nyökyttelyjä tälle parille.

Riesling oli toki hyvää myös, mutta sen ja piirakassa olevan Hollandaisen jäljiltä ei parsan maku pääse enää esille. Toisaalta, esim. illanviettoon, jossa seura on pääasia (eikä parsa), voi Riesling voi olla monikäyttöisempi myös muiden tarjottavien kanssa.

Parsapiirakan pohja syntyy helposti lehtitaikinasta, eikä täytteidenkään pyöräyttämisessä kauaa mene.

Kumpi voitti Silvaner vai Riesling?

Visainen kysymys, molemmat ovat hyviä. Kuten aina, myös parsan kanssa viiniä mietittäessä on tärkeää huomioida annos kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin Silvanerin kannalle. Se antaa tilaa vihreälle parsalle, ei jyrää, mutta tarjoilee tarpeeksi hedelmäisyyttä.

Etenkin Frankenin alueen Silvanereista löytyvä hennon maanläheinen aromi tukee parsan omia makuja hienosti. Jos haluat parsaa puhtaimmillaan, keitossa tai esimerkiksi vaalean kalan ja voikastikkeen parina, ota Silvaner.

Mitä enemmän mukaan lisätään umamista makua esim. hollandaisea, kinkkua, kalkkunaa, parmesaania (tai muuta juustoa), sitä enemmän alkaa viinivalinta suuntautua kohti Riesligiä. Etenkin puolikuiva Moselin Riesling toimii valtavan hyvin.

Nyt tokokuussa yli 70 ravintolaa eri puolilta maata on mukana Riesling-viikoilla. Useissa menuissa on mukana myös parsa ja sille sovitettu viini. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja tsekata teemaviikkojen tarjonta!

Iloista kevättä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Näin muikean ilmeen sai aikaan visiitti Juurella ravintolassa Seinäjoella. 😀 Pääset katsomaan videon visiitistä klikkaamalla kuvaa. (Aukeaa YouTubeen).

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parsapiirakka:

(Noin puoli pellillistä)

Pohjaa varten tarvitset kolme levyä valmista lehtitaikinaa. Sulata lehtitaikina ja yhdistä kolme palaa toisiinsa, kauli hieman. Rypistele vähän reunoja koholle, jotta täyte pysyy paremmin niiden sisäpuolella. Voit voidella reunat kananmunalla jos haluat, itse jätin tämän tekemättä.

Sekoita keskenään 1,5 dl hollandaise-kastiketta, ja 150g Creme Fraichea. Lisää pari kananmunaa sekä 2 tl suolaa. Kaada voitaikinapohjan päälle rauhallisesti.  Paista uunissa n. 10 min sillä aikaa, kun peset ja kevyesti kuorit parsat. Isot parsat kannattanee halkaista.

Asettele parsat pohjan päälle, voit sipaista niihin hiukan oliiviöljyä tai sulatettua voita, jos haluat. Paista alalämmöllä (jotta pohja paistuu hyvin) noin 15-20 min.

Lopuksi voit lisätä päälle oman maun mukaan hiukan suolaa, rouhaisun pippuria tai tirauksen sitruunaa. Mutta hyvää on ilmankin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Riesling-viikot Tampereella

Riesling-viikot Tampereella

RIESLING-VIIKOT 2022

– Tampere –

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Riesling-viikkojen monet antimet

Keväinen ilonaihe, Riesling-viikot, pyörähtivät käyntiin 9.5. Tänä vuonna mukana on peräti 70 ravintolaa eri puolilta maata! Liityin mukaan Tampereella järjestetylle maistelu-kierrokselle. Tässä antia kahdesta mukana olevasta ravintolasta.

Riesling-viikkojen kuluessa aion käydä myös muutamissa muissa mukana olevissa ravintoloissa, stay tuned ja seuraa WineandBeyond.fi somea, niin pysyt menossa mukana.

Riesling-viikoilla on mukana 70 ravintolaa 20 eri paikkakunnalla, Helsingistä aina Ouluun saakka! Nyt jos koskaan Rieslingin-ystävän kannattaa käyttää teemaviikkojen anti hyväkseen!

Ravitsemisliike Aistin Riesling-aistimukset

Kierroksen ensimmäinen kohde oli Ravitsemisliike Aisti, Työväen teatterin kulmalla Hallituskadulla. Aisti tituleeraa itseään ”Maalaishenkiseksi teatteriravintolaksi”, joka käyttää lähellä tuottuja, tuoreita ja kausittaisia raaka-aineita.

Riesling-viikkojen menussa alkuruokana oli paahdettua vasikanpaistia, savusärkimousse ja vihreää parsaa. Pääruokana hauskasti nimetty Hauki on kalapuikko, kapris-jogurttikastikke ja parsa-perunasalaatti. 

Monet ravintolat ovat panostaneet erityisiin, Riesling-viikoille sopiviin, menuihun. Tässä Aistin kattaus.

Alkuruoka oli eräänlainen kotimainen versio Vitello tonnatosta, hauska toteutus lähellä tuotetuista raaka-aineista! Parsa tosin oli tuontitavaraa, sillä suomalaisen parsan satokautta saamme odottaa varmaan kesäkuulle asti tänä vuonna.

Ihanan keväisen annoksen kaikki komponentit olivat hienoja, annoksen tähdeksi taisi kuitenkin nousta savusärkimousse.

Viiniparikseen tämä annos sai Dr Bürkling-Wolf Wachenheim Rieslingin. Kyseinen tila on yksi Saksan suurimpia viinitiloja ja se on perustettu jo vuonna 1597! Wachenheimin kylästä tulevasta viinistä puolet on kypsynyt 2400l tammi-astioissa ja puolet terästankissa.

Viinistä löytyi Rieslingille tyypillistä herkullista aromaattisuutta ja kantavaa hapokkuutta. Hento tammitus näkyi ennen kaikkea viinin rakenteessa, ennemmin kuin maussa. Tämä olikin hyvä, jotta melko herkkäaromiselle vasikalle ja parsallekin jäi tilaa. Toisaalta savusärkimousse oli aika voimakas, mutta viini oli tarpeeksi voimakas pärjätäkseen sen kanssa. Mielestäni hyvä pairing. 

Hieno ja aromikas, hennosti tammitettu Riesling oli tyylikäs pari alkuruoalle, mutta se toimi myös Aistin pääruoan kanssa.

Seuraava annos oli hauskasti nimetty ”Hauki on kalapuikko”. Annos koostui monesta eri komponentista. Päätähti oli sherry-paneroitu hauki-kalapuikko, sitä ryydittivät kapris-jogurttikastike, lämmin parsa-perunasalaatti ja pikkelöity fenkoli, joka sai värinsä punajuuriliemestä. Viiniksi tarjottiin Matias Gaulin 2020 vuoden nuorekas ja mineraalinen riesling-viini. Linjakkaan hapokkaan viinin hennohko hedelmäisyys tarjoili vihreää omenaa, raparperiä ja valkoherukkaa.

Hauki-on-kalapuikko-annos sai raikkaan kaverin rapsakasta Rieslingistä.

Maistelin mielenkiinnolla annoksen eri komponentteja. Kaikki niistä eivät erikseen maistettuna olleet parhaita mahdollisia pareja tälle tarjotulle rieslingille. Mutta, kuten usein, tässäkin kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuutena annos toimi viinille kivasti.

Tämä annos sopii melko suureen nälkään, vaikka kalapuikko olikin ihanan ilmava ja kuohkea. En malttanut olla kokeilematta tätä myös aiemman viinin kanssa, olihan minulla toisessa lasissa vielä jäljellä edellistä Bürkling – Wolf Rieslingiä. Tämän kokemuksen johdattamana totean, että jos otat menulle vain yhden viinin (esim. pullon koko seurueelle), suosittelen Bürklingiä. 😉

Raikas ja ihan keväinen jälkiruoka, raparperi Brita-kakku vadelmasorbetilla ja ”leipurin kermalla” sai tällä kertaa kaverikseen kahvin.

Ravitsemusliike Aistin antimista minuun teki suurimman vaikutuksen savusärki-moussen ja vihreän parsan liitto. Miten erikoisen hyvä yhdistelmä olikaan kevyesti tammitetun rieslingin kanssa! Kiitos tästä elämyksestä Aisti!

Gastropub Tuulensuun kattava valikoima

Seuraava paikka olikin tamperelainen klassikkopaikka, Gastropub Tuulensuu. Ravintoloitsija Sami Lappalainen odotti meitä useamman viinin kattauksen kanssa. Pöytä oli koreana Weingut Jakob Schneiderin viineistä.

Tämä perheomisteinen viinitila sijaitsee pienellä Nahen viinialueella. Maaperä on monimuotoista ja tarhojen kasvusuunnissakin on eroja, joten samankin lajikkeen viinit eroavat toisistaan. Sami halusi maistattaa meille kolme erilaista kuivaa Rieslingiä, sekä makeahkon Auslese-Rieslingin. Lisäksi saimme kokeilla tilan Silvaneria ja Chardonnayta, joka yllättikin raikkaudellaan. 

Parhaiten ”viinitilan” tyyliin pääsee käsiksi, kun saa maistella monta saman tilan viiniä rinnakkain. Viinit saivat rinnalleen haukimurekkeen fenkolin kera. 

Tuulensuussa on Riesling-viikoilla vaihteleva menu, mutta parsaa on esillä eri muodoissa. Silvaner sai parikseen parsakeiton ja viini selvisikin tästä hiukan vaativastakin pairingista mainosti.

Silvaner pääsi estradille parsakeiton kaverina.

”Saksalainen Chardonnay” ei ole mikään tyypillinen sanapari… vielä. Chardonnay kasvattaa kuitenkin hiljaksiin suosiota Saksassa ja tulevaisuudessa nähtäneen entistä enemmän tästäkin lajikkeesta valmistettuja saksalaisia viinejä.

Jakob Schneiderin viinissä yhdistyi puhtaan rypälelähtöinen, chardonnayn oma aromi ja pirteän eloisa hapokkuus, (voisi sanoa että oli hiukan samaa tunnelmaa kuin monissa chabliksissa). Hento, juuri havaittava tammi pyöristi hienoisesti viinin rapeaa hapokkuutta. Sokkona tämä olisi ollut helppo haksauttaa chablikseen… Kiinnostavaa nähdä, miten Chardonnayn potentiaali kehittyy Saksassa tulevaisuudessa.

Chardonnayn suosio on pikkuhiljaa nousussa Saksassa. Tämä oli raikas ja pirteä, hennon taminen Chardonnay.

Loppusilauksena pöytään tuotiin puolimakea Dornfelder-punaviini, joka oli hauska testata. Harvemmin olen makeita punaviinejä juonutkaan. Viinissä oli alkoholia noin 10% ja makeus oli tuntuvaa. Oli hauska kokeilla tätäkin. Tämä voisi toimia kivasti aterian lopetuksena juustojen kera. Marjaisa ja lempeä, hillomainenkin punaviini kokeiltavaksi niille, jotka eivät yleensä niin punkuista välitä.
Kiitos monipuolisesta viinikattauksesta Tuulensuu!

Lempeä ja makeahhko Dornfelder-punaviini voisi sopia niillekin, jotka eivät yleensä punaviineistä niin välitä.

Gastropub Tuulensuussa on vakuuttava, 4-sivua kattava saksalaisten viinien lista! Myös tiskiltä löytyy aina saksalaisia viinejä monipuolisesti. 

Vivahteikkaita ja eloisia Riesling-viikkoja kaikille Viiniblogin lukijoille! Nauttikaa Rieslingeistä ja kokeilkaa rohkeasti myös myös muita saksalaisia viinejä! Tarkempia tietoja mukana olevista ravintoloista löytyy Riesling-viikkojen sivustolta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tarjontaan!

Kevätterveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Paras Sushi Riesling

Paras Sushi Riesling

PARAS RIESLING SUSHILLE

–  9 Riesling-viiniä testissä –

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa

 

Riesling sopii sushille

Monen mielestä paras sushiviini on raikas valkkari. Etenkin Riesling on saanut mainetta hyvänä sushiviininä viime vuosina. Mutta, miksi jokin viini sopii sushille paremmin kuin toinen? Millainen riesling olisi paras yhdistelmä sushille?

Viiniblogi ystävineen päätti etsi parhaan sushirieslingin. Tässä sushiviinien testissä on mukana 9 erilaista viiniä. Ne maisteltiin sokkona, kolmen viinin seteissä. Jokaisen setin paras pääsi finaaliin. Osallistujat eivät siis tienneet, mitä viinejä maisteltiin.

(Allekirjoittanut sen sijaan tiesi ja tästä syystä jääväsin itseni finaalista. 🙂

Sushin kanssa tarjoiltavalta viiniltä kaivataan hedelmäisyyttä, runkoa tuovaa raikasta hapokkuutta, eikä pieni jäännössokerikaan ei ole pahasta.

Ei sittenkään niin simppeliä

Sushi vaikuttaa yksinkertaiselle ruoalle, jossa on vain muutama komponentti: riisiä, jonka kyljessä on kalaa, äyriäisiä tai kasviksia, joskus merilevään kiedottuna. Höysteeksi toki soijaa, inkivääriä ja wasabia. Parhaan sushi-viinin valinnan ei luulisi olevan mikään suuri haaste…

Eroja kuitenkin löytyi, sillä itseasiassa, sushissa on useampikin viinin kannalta huomioitava asia.

Sushiriisiä maustetaan yleensä mirinillä, joka on makeaa riisiviinietikkaa. Viinissäkin tulisikin olla hyvä runko, jotta se ei lyyhisty mirinin makeuden tai etikkaisuuden edessä. Pieni jäännössokeri ei ole sushin kanssa lainkaan pahasta.

Viinin tulisi myös olla hedelmäinen ja toimia yhteen umamisen maun kanssa. Umamia yhdistelmään tuovat erilaiset kalat ja äyriäiset, sekä soijakastike.

Kaiken kukkuraksi, viinin tulisi kuitenkin jättää tilaa myös sushille, joka kuitenkin on melko herkkä kokonaisuus. Tämä edellyttää viinin eri osa-alueilta tasapainoisuutta (hapokkuus, hedelmäisyys, makeus).

 

Hyvä sushi syntyy yksinkertaisista raaka-aineista ja miellyttää myös silmää.

Nik Weis Selection Urban Riesling 2019

Moselin alueelta tuleva Urban Riesling sai aloittaa tämän sushi-rieslingien testin. Raadin mielestä viinin aromikkuus olisi saanut olla vahvempaakin, mutta sushin kanssa se toimi kuitenkin ihan mukavasti.

Tämä viini oli myös testin matala-alkoholisin (10,5%).  Puolikuivan viinin kokonaisuutta kuvailtiin kuitenkin hiukan vaisuksi. Kesän tullen tätä voisi kokeilla huolettomana piknikviininä.

Zen Garden Riesling 2019

Tämä Pfalzin viinialueelta tuleva riesling oli testin edullisin. Se yllätti hyvällä meiningillään ja kiilasi itsensä testin kolmanneksi. Viini koettiin tasapainoiseksi ja herkullisen hedelmäiseksi. Kuivan ja puolikuivan rajalla keikkuva olemus toimi erittäin hyvin sushin kanssa.

Zen Garden Rieslingin on voinut löytää ravintoloista jo pitkään, mutta Alkon valikoimassa tämä on uusi tulokas. (Tästä johtuen viini on saatavilla vain Alkon nettikaupasta, ei vielä myymälöistä.) 

 

Prinz Von Hessen Riesling Feinherb 2018

Tämä Rheingaun alueen riesling oli testin selvä voittaja! Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, hapokkuuden ja makeuden suhteen siivitti ”Prinssin” koko testin voittoon.

Puolikuiva viini oli itsellään joidenkin maistelijoiden mielestä turhankin makea, mutta sushin kanssa se oli mitä parhain yhdistelmä. Tämä viini on saatavilla useimmista Alkosta sekä tilattavissa Alkon nettikaupasta. 

 

50° Riesling 2019 hanapakkaus

Testin ainoa hanapakkaus tulee Rheingausta. Viinin nimi 50º (50 astetta) viittaa leveyspiiriin, jolla Rheingau sijaitsee. Perinteisesti tätä leveyspiiriä on pidetty pohjoisimpana viinille sopivana kasvualueena. (Tosin tämä käsitys on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut muuttumaan päin).

Viinin 2 litran hanapakkaus on sievä ja näppärän kokoinen. Raadin mielestä viini oli mukava perusriesling, joka toimi sushillekin ihan hyvin. Monikäyttöinen viini koettiin myös hyväksi valinnaksi tilanteisiin, jossa ei ole varmuutta seurueen mieltymyksistä.

 

Dr. Vom Basserman-Jordan Riesling Trocken 2020

Tämä nuori, 2020 kasvukauden viini oli hedelmäinen ja raikas. Nuorekkaan viinin tuoksu miellytti, mutta maku ei kaikkien mielestä päässyt samaan. Hedelmäisyys ja linjakas hapokkuus toimivat kuitenkin hyvin yhteen sushin kanssa. Raadin mielestä hinta tuntui hiukan kalliille ja tämän takia viini jäi niukasti ulos kärkikahinoista. 

 

Korrell Riesling vom Tonmergel 2019

Nahe on pienehkö viinialue Rhein ja Mosel-jokien välissä ja sieltä saapuu testin seuraava viini. Tämän pullon ulkonäköä kehuttiin tyylikkääksi ja arvokkaan oloiseksi. Viini aromeissa hallitsi sitruksinen tunnelma ja napakka hapokkuus.

Osa raadin jäsenistä kaipasi viiniin lisää hedelmäisyyttä, joitakin kuiva ja vähäeleinen tyyli miellytti. Sitrusvetoinen viini toimi sushille melko mukavasti, mutta se pääsisi vielä paremmin oikeuksiinsa sellaisen ruoan kanssa, jossa on itsessäänkin hapokkuutta. Esimerkiksi siika-cheviche voisi olla erinomainen ruokapari. 

 

Fitz-Ritter Dürkheim Riesling Organic Dry 2020

Tämä Ritari-riesling yllätti raadin kevyen pirskahtelevalla suutuntumallaan. Se kuitenkin koettiin ihan miellyttävänä ja viinin tyyliin sopivana.

Kuiva, ja melko sitruksinen viini oli raikas pari sushille. Joidenkin maistelijoiden mielestä hedelmäisyyttä olisi voinut olla hiukan enemmänkin, etenkin jos viiniä nauttii ilman ruokaa. Sushin kanssa tämä viini koettiin kuitenkin hyväksi pariksi, joka jätti tilaa myös sushin herkille mauille. Loppujen lopuksi ritariviini ratsastikin liput liehuen hopeasijalle.

 

Ruppertsberger Imperial Riesling 2019

Kuninkaallisen oloisessa pullossa oleva viini jakoi mielipiteitä. Osa maistelijoista olisi kaivannut enemmän hedelmäisyyttä ja aromaattisuutta, toisille taas kuiva ja hapokas tyyli oli mieluisa.

Eräs maistelija kommentoi tämän viinin sopivan erityisen hyvin lohisushin kanssa. Lohi on rasvainen kala ja viinin linjakas hapokkuus leikkasi kalan rasvaisuutta ja jätti raikkaan tunnelman suuhun. Tästä huolimatta viini jäi kuitenkin kauas kärkikahinoista.


Van Volxem Schiefer Riesling 2018

Testin kallein viini oli Van Volxem Schiefer Riesling. Lämpimän 2018 vuosikerran viinissä oli jo hiukan pienen ikääntymisen tuomaa tunnelmaa. Viini itsellään oli oikein laadukas ja hieno. Tässä sushiviini-testissä viini ei kuitenkaan päässyt kärkikahinoihin. Viinin runsaus vei raadin mielestä liikaakin huomiota sushin herkistä mauista.

Kaiken kaikkiaan hieno riesling, mutta ”sushiviiniksi ehkä hiukan turhankin hieno”. Tätä voisi kokeilla muille kala- ja äyriäisruoille sekä vaalealle lihalle ja kanallekin.

 

Summa summarum…

Sushin kanssa vaikuttaisi toimivan parhaiten viini, jossa on hyvän hapokkuuden tuomaa runkoa, hiukan jäännössokeria ja tarpeeksi aromikasta hedelmäisyyttä kohtaamaan sushin umamia.

Osa maisteluraadin jäsenistä oli selvästikin kuivan tyylin ystäviä, kun taas toisia miellytti enemmän puolikuiva olemus. Totesimme myös, että erilaisissa susheissa on eroja. Lohisushi ja avokadosushi toimivat hyvin hapokkammankin viinin seurassa, mutta esim. savulohi ja merilevä kaipasivat viiniltä enemmän hedelmäisyyttä. Testin voittaja Prinz von Hessen Feinherb Riesling toimi hyvin erilaisille susheille ja miellytti kaikkia raadin jäseniä. 

Pistimme myös merkille, että ilahduttavan monessa viinissä oli kevyt pullo ja moni oli myös luomua.

Kiitos vielä maisteluun osallistumisesta Pialle, Sarille, Heidille, Anulle ja Pilpolle. Erinomaisia viinihetkiä kaikille sushin ystäville ja aurinkoa kevätpäiviin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner
Postauksen viineistä suurin osa on saatu tuotenäytteinä

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords: Paras sushiviini, sushi ja viini, valkoviini sushille, Riesling, paras sushi valkkari