Pinot Noir -viikko 2023 – Ravintola LiV Tampere

Pinot Noir -viikko 2023 – Ravintola LiV Tampere

Pinot Noir viikko 2023

– Ravintola LiV Tampereella –

Pinot Noir teemaviikko on syksyisten menujen juhlaa

Saksan viinitiedotus järjestää vuosittain loka-marraskuun taitteessa Pinot Noir -teemaviikon. Mukana on ravintoloita useasta eri kaupungista. (Tarkan osallistujalistan näet teemaviikkojen kotisivulta.)

Viikon aikana järjestetään myös viinitastingeja. Allekirjoittanut pitää Tampereella tastingin 25.10. Viinibaari Vinnissä ja 29.10. Gastropub Tuulensuussa. Tervetuloa mukaan!

Viiniblogissa keskitytään tällä viikolla kuitenkin viini-ruokapareihin ja Tampereen ravintoloiden tarjontaan. Ensimmäisenä vierailukohteenani oli Ravintola LiV.

 

Ravintola LiV – tyyliä ja taitoa

Tampereen Laukontorin gastronominen helmi on ehdottomasti Ravintoa LiV. Pinot Noir -teemaviikolla ensimmäistä kertaa mukana oleva LiV tarjoilee monipuolisen menun, johon on sovitettu laadukkaita saksalaisia Pinot Noir viinejä.

Mainittakoon, että saatavilla on myös kasvismenu sitä toivoville.

LiV on muutenkin yksi allekirjoittaneen suosikkiravintoloista. Oli ihanaa käydä siellä myös Pinot Noir viikon tiimoilta.

Ankankoipi rilletteä – Tattilientä ja maa-artisokkaa *** Prässättyä häränrintaa – Kurpitsaa ja piparjuurta *** Saksanhirven filettä – Perunagratiinia ja mustatorvisienikastiketta *** Keittömestarin valitsema juusto – Hilloketta *** Mustaherukka- maitosuklaa dacquoise – Mantelikrokanttijäätelöä.

Ravintola LiVissä menun seuraksi saa hyvän kattauksen Pinot Noir viinejä. Kuvassa olevien punaviinien rinnalle löytyy myös Pinot Noir-valkoviini!  (Se oli kuvaushetkellä vielä matkalla ravintolaan.)

Kaksi alkuruokaa – Ankkaa ja Häränrintaa

Alkuruokana Ravintola LiV tarjoili ankankoipi rilletteä, maa-artisokkaa ja kuumaa tattilientä. Taiten valmistettu tattiliemi kruunasi upeasti tämän syksyisen annoksen.

Ankankoipi rilletteä, maa-artisokkaa ja lämmintä, erinomaisen herkullista tattilientä.

Toisena alkuruokana Ravintola LiV:n menussa on prässättyä häränrintaa. Lisukkeista löytyy muun muassa punajuurta, tyrnipikkelöityä talvikurpitsaa, ja ohueksi siivutettua pikkelöityä kesäkurpitsaa sekä yrttiöljyä.

Viinipariksi oli valittu nuori ja hedelmäinen Brogsitter Pinot Noir 2022 Ahr-joen laaksosta.

Ajatuksena tämä nuorekas ja kepeän hedelmäinen punaviini tuntui hiukan jännittävälle valinnalle lihaisan aromikkaan häränrinnan kanssa. Jaksaisiko nuoren viinin leikkisä luonne voimakkaan härän rinnalla?

Mutta, annokset ovat kokonaisuuksia. Brogsitter Pinot Noirin nuorekas hedelmäisyys heittäytyi hauskasti leikkiin kurpitsan ja juuresten pienen makeuden kanssa. Toisaalta hapokkuus kesti myös pikkelöidyn kesäkurpitsan etikkaisen tunnelman.

Silti tässä viini-ruokaparissa on syytä nostaa esiin prässätty häränrinnan maukkaus! Todella mehukas ja herkullinen ja upeasti maustettu liha. Mitä pääruoka toisikaan tullessaan?

Aromikas Häränrinta sai kepeyttä raikkaista lisukkeista. Annos oli lihaisan maukas, mutta ei lainkaan raskas pirteiden lisukkeiden ansiosta. Erityisen hauska tuttavuus oli pikkelöity kesäkurpitsa.

Pääruoka – Saksanhirven filettä

Pääruoaksi Ravintola Liv menusta löytyy saksanhirven filettä, perunagratiinia ja mustatorvisienikastiketta. Pinot Noir on tunnettu erinomaisena riistaviininä, joten odotin tätä viini-ruokaparia kiinnostuneena.

Tammitettu Liebieg Pinot Noir olikin ihana pari mehukkaaksi kypsennetylle saksanhirvelle. Lisukkeiden juurevuus ja sienikastikkeen umami sointuivat melko voimakkaaseen ”pinottiin” upeasti. 18kk tammikypsytys oli tuonut viiniin viehkeää mausteisuutta ja pyöristänyt viinin olemusta. En voi olla kuin ihailematta, miten upealla tavalla LiV tuo esiin raaka-aineiden maut.

Lisäksi oli huikean kiinnostavaa päästä nauttimaan Pinot Noiria Moselin jokilaakson rinteiltä. Mosel kun tunnetaan pääasiassa Rieslingistä ja Pinot Noir tarhoja siellä on vain noin 4% kaikista viinitarhoista.

Hauskan harvinainen viinituttavuus; Pinot Noir-punaviini Moselin jokilaaksosta.

Syksyn parhaita makuja, laadukas upeasti kypsennetty saksanhirvi, juurespyre, viipaleperunaa ja mustatorvisienikastike.

Ravintola LiV:ssä juusto kuuluu osaksi menua

Välijuustona ranskalainen, pastöroidusta lehmänmaidosta tehty sinihomejuusto – Bleu d’Auvergne. Lisäksi päärynähilloke ja Parmesaani muffini.

Jälkiruoka – Mustaherukkaa, mantelia ja maitosuklaata

Jälkiruoan yhteydessä täytyi oikein kysyä, mitä tarkoittaa Dacquoise? Kyseessä on siis kuohkea kakku, jonka valmistuksessa käytetään usein marenkia, hassepähkinää ja manteliakin. Täsä annoksessa manteli oli mukana myös mantelikrokanttijäätelön muodossa. Mustaherukan tehtävä oli raikastaa annosta ja se olikin mantelille syksyisen pirteä makupari.

Jälkiruokana Mustaherukka- maitosuklaa Dacquoise ja mantelikrokanttijäätelöä

Illan viinillisenä kruununa Riesling Spätlese Moselista. Tässä viinissä oli herkullista hedelmää, jälkiruokaan sopivaa makeutta ja tietysti pirteän rieslingmäinen raikkaus.

Tämän postauksen lopuksi voi vain todeta, että Ravintola LiV:n menu kiteytti sen, mikä syksyn mauissa on parasta, riista, sienet ja juurekset. Lisäksi menussa on tarpeeksi pientä yllättävyyttä, ja uusia elämyksiä. LiVissä myös palvelu on aina erinomaista, ihmiset kohdataan rennosti, mutta ammattitaitoisesti. Ravintolan tunnuslause ”Miksi tyytyä hyvään” ansaitsi jälleen paikkansa.

Pinot Noir -viikkoon osallistuvat ravintolat tarjoilevat 23.10-29.10 ajan erityisesti teemaviikon menuun sovitettuja saksalaisia Pinot Noir viinejä. Lajike on useissa mukana olevissa ravintoloissa edustettuna hienon monipuolisesti. Sitä löytyy muun muassa kuohuviininä, valkoviininä, roseena, tietysti punaviininä ja myös jälkiruokaviininä!

Kanattaa ehdottomasti käydä tutustumassa teemaviikon tarjontaan!

Maukasta Pinot Noir-viikkoa!

Toivottaa,
Viiniblogin Anniina

P.S. Jos haluat lukea enemmän Pinot Noirista rypälelajikkeena tsekkaa esimerkiksi tämä viime vuonna kirjoitettu blogipostaus

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:

https://www.deutscheweine.de/wissen/rebsorten/weisse-rebsorten/chardonnay/

www.viinitie.fi/collections/kramer

https://www.gaul-weine.de/weine/detail?id=11

https://www.oiv.int/sites/default/files/2022-09/en-distribution-of-the-worlds-grapevine-varieties-2017.pdf

https://www.jancisrobinson.com/ocw

Viinin säilytys

Viinin säilytys

VIININ SÄILYTTÄMINEN

– Mikä viinin säilytyksessä on tärkeää? –

Kaupallinen yhteistyö: Festivo Finland

Viinin oma kaappi

Viini on ehkä maailman ainoa elintarvike, joka pystyy säilymään vuosikausia ja jopa paranemaan säilytyksen aikana. Samalla viini on melko herkkä säilytysolosuhteille ja vääränlainen säilytys voi pilata hyvänkin viinin juomakelvottomaksi.

Niinpä lähes jokaiselle viiniharrastajalle tulee jossakin vaiheessa eteen kysymys viinien säilyttämisestä. Suurissa kaupungeissa viiniharrastajilla on mahdollisuus hankkia osake viinikellarista ja säilyttää viinejä siellä. Kotioloissa viinin säilyttäminen on kuitenkin kätevintä viinikaapissa.

Kuluneen kesän aikana allekirjoittaneen huushollissa koitti keittiöremontin aika. Sen yhteydessä tuli mahdolliseksi hankkia uusi viinikaappi. Mutta, mitä viinin säilytyksessä ja viinikaapin hankinnassa tulisi huomioida?

”Festivon viinikaapit ovat 80% suomalaisista materiaaleista ja 100% Suomessa koottuja” kertoo Festivon Myynti- ja markkinointipäällikkö Noora Englund. ”Esimerkiksi kompressoreja ei valitettavasti valmisteta Suomessa, joten ne me tilaamme ulkomailta”.

Tasainen ja tylsä on viinille mieluisaa

Viinin säilymiseen vaikuttavat monet asiat, tärkeimmät niistä ovat tasainen viileähkö lämpötila, suoja valolta ja tärinältä sekä säilytyspaikan kosteus. Näihin vaateisiin täytyy viinikaapin pystyä vastaamaan.

Tavallinen jääkaappi ei sovellu hyvin viinin pidempiaikaiseen säilytykseen, sillä se on yleensä turhan kylmä, ilma voi olla liian kuivaa ja tyypillisesti koneistotkin ovat liian täriseviä.

Viinin nauttimisen kannalta viinikaapin tärkein tehtävä on pitää viini sopivassa nauttimislämpötilassa. Valkoviinit ovat yleensä parhaimmillaan viileämpinä kuin punaviinit, joten on etu, jos viinikaapissa on kaksi erikseen säädettävää lämpötila-aluetta. Esimerkiksi Festivon viinikaapissa yläosan voi säätää valkoviineille sopivaan tarjoilulämpötilaan (+8..+14˚C) ja kaapin alaosan punaviineille passeliksi (+13..18˚C).

Jääkaappi on usein turhan viileä viinille. Pidempiaikaisessa säilytyksessä viinit viihtyvät parhaiten noin kymmenen ja viidentoista lämpöasteen välillä. Omassa viinikaapissani valkoviinit ovat +9 asteessa ja punaviinit +13 asteessa.

Lämpötilan merkitys

Osa viineistä saattaa käydä viinikaapissa kääntymässä vain lyhyen aikaa, mutta osa saattaa viipyä siellä vuosia. Pidempään säilytettäville viineille säilytyslämpötilalla on suuri merkitys. Viinin ikääntyessä siinä tapahtuu jatkuvasti pientä, molekyylitason muutosta. Huoneenlämmössä (+22c) viini ikääntyy noin kaksi kertaa nopeammin kuin viinikaapissa (+12c). Mitä hitaammin nämä reaktiot tapahtuvat, sitä pidempään viini säilyy nautittavana, ja sitä vivahteikkaammaksi ja upeammaksi viinillä on mahdollisuus kypsyä.

Aromien kehittymisen kannalta eroa voisi verrata ruoanlaittoon. Tomaattipastan voi tehdä nopeasti kuumalla liedellä, mutta jos sen tekee hitaasti pienemmällä lämpötilalla, niin maku on syvempi ja aromikkaampi. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, missä lämpötilassa viinipulloja säilytetään.

Myös tärinä voi vaikuttaa vahingollisesti viinin kehittymiseen. Siksi Festivon viinikaapeissa on tärinävaimennettu kompressori. Tässäkin suhteessa laadukas viinikaappi eroaa tavallisesta jääkaapista.

Luonnonkorkilla suljettuja viinejä suositellaan säilytettävän kyljellään, jolloin korkki ei pääse kuivumaan. Esimerkiksi Alko käyttää Festivon viinikaappeja arvoviinien säilytykseen monissa myymälöissään.

Mitä viinikaapin hankinnassa kannattaa huomioida?

Vaadelistani viinikaappia hankittaessa oli aika pitkä: Keittiömme on melko pieni, joten oli tärkeää löytää viinikaappi, joka olisi oikean kokoinen. Kaapin piti silti olla tarpeeksi tilava, laadukas ja tarpeeksi hiljainen.

Muita tärkeitä asioita olivat tärisemätön koneisto ja kaksi eri lämpötila-aluetta. Myös UV-valolta suojaava ovi on tärkeä, sillä ikkuna on lähellä viinikaappia ja auringonvalo voi pilata viinin. Värilläkin oli väliä, meille valkoinen sopi parhaiten.

Festivon mallistosta löytyi näppärä neljäkymmentäviisi senttiä leveä ja reilu pari metriä korkea viinikaappi, joka vastasi vaatumuksiini.

Festivon Viinikaappit on suunnitellaan erityisesti viinien säilytykseen. Voisikin sanoa, että se on ”moderni viinikellari”, mutta kätevästi omassa keittiössä.  Esimerkiksi ilmankiertoon kaapin sisällä on kiinnitetty erityistä huomiota, niin että sisälämpötila pysyy tasaisena kaapin eri osissa. Tällöin viinienkään lämpötila ei pääse heittelehtimään.

Festivo on myös ainoa kotimainen viinikaappien valmistaja, joten samalla on ilo tukea suomalaista työtä ja kotimaisuutta.

Festivon viinikaappiin kuuluu myös puinen kappa. Siinä voi säilyttää esimerkiksi viinitarvikkeita. Itse valjastin sen Bocksbeutel-mallisten pullojen säilytykseen.

Viinikaappia valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös kaapin käyntiääneen. Viinikaappien, kuten muidenkin kylmälaitteiden jäähdytys voi perustua useisiin erilaisiin tekniikoihin. Osa näistä pitää kovempaa käyntiääntä kuin toiset. Kaapin valinta onkin usein ulkomittojen, tilavuuden, hinnan ja käyntiäänen kompromissi.

Festivo VLM 45 tekniset tiedot löydät Festivon omilta sivuilta tai kattavan jälleenmyyjäverkoston sivuilta.

Täyskorkea viinikaappi sopisi upeasti sijoitettavaksi myös kylmiön ja pakastimen väliin. Meidän keittiössä ei kuitenkaan ollut tälle yhdistelmälle tilaa, mutta onneksi viinikaapin saa erillisenäkin. Kuva: Festivo Finland

Valo voi pilata viinin

Tiesitkö, että viini on herkkä myös valolle, ja etenkin UV-säteilylle. Sekä auringonvalo, että tuikitavallinen kattolamppukin voi ajansaatossa vahingoittaa viiniä. Viinissä oleva riboflaviini voi valon vaikutuksesta reagoida viinin muiden molekyylien kanssa. Tuloksena saattaa olla kitkeriä ja pahan hajuisia rikkiyhdisteitä, jotka pilaavat viinin.

On siis tärkeää että viinikaapin ovi suojaa viinejä UV-säteilyltä. Yksi ratkaisu on toki ostaa umpiovinen viinikaappi, mutta toisaalta on mukavaa nähdä, mitä kaappi pitää sisällään.

Onneksi Festivon kaapeissa käytetään on UV-suojattua lasia ja viinit ovat turvassa. Kaapin sisäpuolella valaisee puolestaan LED-valo, joka ei lähetä viinejä häiritsevää uv-säteilyä. 

Viini on herkkä auringon UV-säteilylle. Jos viinikaapin ovi on lasia, sen tulisi olla UV-suojattu.

Korkki tykkää kosteudesta

Viinikaapin ilmankosteudellakin on merkitystä etenkin viinipullon korkin kannalta. Yleisesti kosteusprosenttia 60-80% pidetään optimaalisena. Tämä on tarpeeksi kostea, jotta korkki ei pääse kuivahtamaan, mutta ei niin kostea että etiketit vettyisivät. Kuivahtanut korkki menettäisi joustavuutensa ja kutistuisi. Tällöin happi pääsisi hivuttautumaan pulloon ja pilaamaan viinin.

Tässäkin suhteessa Festivon viinikaappi eroaa jääkaapista, sillä viinikaappi pitää kosteusprosentin juuri sopivana. Festivon nettisivuilta löydät lisää tietoa viinikaapista ja viinien säilytyksestä.

Festivo VLM 45 viinikaappiin mahtuu noin 70 viinipulloa, hiukan pullojen muodosta riippuen.

Vaikka viinin säilymisestä ja menestyksekkäästä ikääntymisestä tiedetäänkin jo paljon, edes maailman parhaat viiniasiantuntijat eivät pysty varmuudella sanomaan, milloin tietyn vuosikerran viini saavuttaa huippupotentiaalinsa.

Niinpä monet viiniharrastajat ostavat samaa viiniä laatikollisen, esim 6 pulloa. Näin he voivat seurata viinin ikääntymistä avaamalla pullon muutaman vuoden välein. Tätä varten tarvitaan tietenkin hyvä säilytyspaikka viineille, esimerkiksi viinikaappi.

Kuukauden kokemuksella voin todeta, että olen tyytyväinen tähän Festivon viinikaappiin. Ainoa pulmani on, että kaappi on jo aivan täynnä. Niinpä viimeinen hyvä neuvoni viinikaappia suunnittelevalle on: osta tarpeeksi tilava, se jää kuitenkin pieneksi.

Energistä syksyä viiniblogin lukijoille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

Arapitsas, P. et al. (2020) ”White wine light-strike fault: A comparison between flint and green glass bottles under the typical supermarket conditions”. Food Packaging and Shelf Life, Volume 24, 100492

www.festivo.fi

www.jancisrobinson.com/ocw/

www.jancisrobinson.com/articles/noble-ring-pulls

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords:
Viinin säilytys Viinikaappi viinikellari viinin lämpötila Festivo viini kaappi viinin säilyminen

Alkoholiton Riesling

Alkoholiton Riesling

ALKOHOLITON RIESLING

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Alkoholittomien viinien suosio kasvaa

Alkoholittomien viinien myynti on ollut nousujohteista jo useita vuosia. Sekä valikoima että laatu ovat parantuneet paljon kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2021 holittomien myynti kasvoi Alkossa 16,9 prosenttia. Ne pitivät pintansa myös 2022, vaikka samaan aikaan ”tavallisten” viinien myynti Alkossa laski. Alkon tilasto ei toki kata läheskään kaikkien alkoholittomien viinien myyntiä, niitähän saa myös tavallisista ruokakaupoista. Silti liki 17% kasvu Alkossakin paljastaa, että kyseessä on suosiotaan kasvattava viinityyli.

Tässä postauksessa on vertailussa kolme erilaista alkoholitonta Rieslingiä. Sopiiko Riesling alkoholittoman viinin rypäleeksi? Millaisia ”holittomia” Rieslingistä valmistetaan? Ja mitä eroja niiden väliltä löytyy?

Alkoholittomia Riesling-viinejä löytyy Alkon valikoimasta, mutta myös tavallisista ruokakaupoista. Nämä kolme ovat Alkosta.

Riesling taipuu hyvin alkoholittomaksi viiniksi

Alkoholi on yksi viinin luonnollisista ainesosista ja sen poistaminen muuttaa juoman rakennetta. Etanoli tuo viineihin täyteläisyyttä ja tiettyä painoa, jota voisi ehkä kuvata sanalla ”viinimäisyys”. Näiden olennaisten piirteiden puuttumista korvataan usein makeudella, joka tuo viiniin hiukan samanlaista painoa kuin alkoholikin. Jotta alkoholiton viini olisi tasapainoinen siinä täytyy olla makeuden vastapainoksi hyvä hapokkuus. Muutenkin suurta suosiota nauttiva Riesling sopii myös alkoholittomien viinien valmistukseen mainiosti sekä aromaattisuutensa että luontaisen hapokkuutensa ansiosta.

Lajikkeen potentiaali alkoholittomissa viineissä on huomattui myös Rieslingin kotimaassa, Saksassa. Useat viinitilat ovat lisänneet valikoimaansa myös alkoholittoman Rieslingin. Viinien valmistus aloitetaan samoin, kuin tilan ”tavallistenkin” viinien valmistus, rypälemehu käytetään viiniksi.

Alkoholittomissa viineissä rypälemehun ei kuitenkaan yleensä anneta käydä kuivaksi, vaan käyminen lopetetaan esimerkiksi jäähdyttämällä tankit niin viileäksi, että käyminen lakkaa. Viiniin jää reilusti jäännössokeria, joka tekee hyvää alkoholittoman viinin rakenteelle.

Lopuksi alkoholi poistetaan. Tässä yleinen menetelmä on tyhjiö-tislausmenetelmä (vacuum distilling). Menetelmän ansiosta viiniä ei tarvitsee lämmittää kovin paljon tavallista huoneenlämpöä lämpimämmäksi. Tämä vähentää viinin aromien muuttumista.  Myös viinien hapot, fenolit, sokerit ja vitamiinit säilyvät melko hyvin. (Voit lukea tarkemmin alkoholin poistamisesta viiniblogin aiemmasta postauksesta).

Dr. Loosen Riesling Alcohol Free

Viinimaailma kohahti pari vuotta sitten, kun yksi Moselin jokilaakson tunnetuimmista viinitilallisista, Dr. Ernst Loosen, ilmoitti alkavansa valmistaa alkoholittomia viinejä. Sittemmin ihmettely on vaihtunut ymmärrykseksi ja viinit ovat saaneet paljon kehuja.

Alkoholittomaan Dr. Lo viinisarjaan kuuluu tämän alkoholittoman Rieslingin lisäksi myös alkoholiton kuohuviini samasta lajikkeesta. (Siitä voit lukea tarkemmin tästä postauksesta). Mutta, mille maistuu alkoholiton Moselin Riesling?

Maistelukuvaus: Tuoksussa on omenaa, päärynäkarkin makeaa tunnelmaa, hentoa kukkaisuutta ja vähän hankalasti määriteltävää mausteista karheutta. Maussa tuntuu ensin makeutta, mutta rapsakka hapokkuus tuo pian viinille hyvän ryhdin ja kannattelee viinin melko pitkään sitruunaisen hapokkaaseen jälkimakuun. Suutuntuma on aavistuksen pirskahteleva, joka lisää holittoman viinin kepeää fiilistä.

Moselin Rieslingille tyypillisiä aromeja tästä viinistä ei juuri löydy, mutta alkoholittomaksi viiniksi tämä on oikein hyvä. Raikas ja rapsakan hapokas olemus tekee tästä oivan parin ruokapöytään esimerkiksi kala- ja äyriäisruoille.   

Alkoholittomissa viineissä on tuoteseloste. Tavallisista viineistä ei tuoteselosteita löydykään.

Leitz Eins-Zwei-Zero Riesling Alcohol Free

Leitzin suvun viininviljelyn historia ulottuu vuoteen 1744. Rheingaun alueella sijaitsevaa Weingut Leitz-tilaa on vuodesta 1985 luotsannut Johannes Leitz. Tällöin tilalla oli vain 2,9 hehtaaria viinitarhoja, nykyään omistuksessa on noin 40 hehtaaria. Tämän lisäksi tarhoja vuokrataan, sillä useat kansainväliset palkinnot ovat siivittäneet viinien suosiota ja niitä viedään nykyään liki 40 eri maahan. Päälajike on, totta kai, Riesling.  

Maistelukuvaus: Tuoksussa on omenaa, myös kypsää aprikoosia ja sitruunaakin. Maku toistaa nämä aromit ja siinä on kaikkinensa kivan rieslingmäinen tuntu. Hapokkuus tuo ryhtiä viinille ja viinissä on hyvä tasapaino. Tässä viinissä on näistä kolmesta pisin ja mukavan hedelmäinen, hunajainenkin jälkimaku. 

Deep Roots Riesling Zero

Deep Roots Riesling Zero on kolmen nuoren viinintekijän yhteistyöprojekti. Philipp Wittmann, Jochen Dreissigacker ja Stefan Winter pyörittävät kukin omia viinitilojaan, mutta ovat lisäksi luoneet ”Deep Roots” brandin. Viinisarjan nimi ei kuitenkaan ilmennä köynnösten poikkeuksellisen syvälle ulottuvia juuria, vaan ennemminkin heidän omien sukujensa historiallisia juuria Rheinhessenin viinialueella.

Deep Roots Riesling Zero, Hinta: 9,98€ (Alko)

Maistelukuvaus: Tämän alkoholittoman viinin tuoksussa on kypsää, hiukan hillomaistakin omenaa, valkoherukkaa ja vaaleita kukkia. Maku toistaa nämä samat piirteet ja lisäksi mukaan liittyy sitruksisuutta. Maussa on makeutta, mutta myös hyvä hapokkuus, joka raikastaa viiniä. Suutuntuma on aavistuksen pirskahteleva. Jälkimaku liittää aromien kirjoon myös hunajan.

Alkoholittomissa viineissä on tavallisia viinejä enemmän makeutta, mutta vähemmän kaloreita.

Riesling todellakin sopii mainiosti myös alkoholittomiin viineihin! Kaikki nämä ovat hyviä alkoholittomia viinejä, jotka sopivat nautittavaksi ihan sellaisenaan tai ruoan kanssa.

Jos vielä vähän hifistellään, niin Dr. Loosenin yhdistäisin ruoalle, jossa on mukana hapokkuutta, esim. sitruksiselle kalalle, äyriäisille tai vaikka sushille. Leitz ja Deep Roots puolestaan toimisivat paremmin esimerkiksi aasialaistyylisen, mausteisen ruoan kanssa. 

Oma suosikkini muuten vain siemailuun on Leitz, pidin sen aromaattisesta ja täyteläisestä meiningistä, mutta kalaruoalle ottaisin Dr. Loosenin.

Pirteää tammikuun jatkoa kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

https://www.falstaff.com/en/nd/dr-loosen-releases-alcohol-free-riesling/

https://www.alko.fi/alko-oy/uutishuone/ajankohtaista/alkon-myyntilitrat-vuonna-2021-laskua-nelja-prosenttia

www.winestate.fi/pro/viinit/deep-roots-riesling-zero/

https://www.sttinfo.fi/tiedote/alkon-myyntilitrat-vuonna-2022-myynti-laski-kymmenisen-prosenttia-myyntilitrat-palautuivat-koronaa-edeltavalle-tasolle

https://www.jancisrobinson.com/ocw/detail/dealcoholized-wine

https://www.leitz-wein.de/en/

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords:
Alkoholiton Riesling kalalle
Alkoholiton Riesling sushille
Alkoholiton valkoviini kalalle
Alkoholiton valkoviini sushille
Holiton Riesling
Holiton sushiviini
Alkoholiton valkkari

Viinitupa Vuorenmaja

Viinitupa Vuorenmaja

VIINITUPA VUORENMAJA

– Alppimajan tunnelmaa ja viinillisiä iloja –

Mäntän lahja viininystäville

Pieni, mutta kulttuurisesti rikas Mäntän kaupunki ei jätä viininystävääkään kylmäksi. Tämä on pitkälti sympaattiseen Viinitupa Vuorenmajan ansiota, jossa minulla oli ilo pistäytyä. Mäntänvuoren laelta löytyikin varsinainen aarre viininystävälle, Suomen ehkä ainoa alppihenkinen viinitupa. 

Sympaattisessa Vuorenmajassa on 30 asiakaspaikkaa sekä ”takkahuone” joka palvelee kabinettina pienissä yksityistilaisuuksissa. Kesällä lisätilaa tuo majaa kiertävä terassi.

Mäntässä moni asia liittyy Serlachiuksen sukuun. Niin myös Viinitupa Vuorenmaja. Alunperin patruuna G.A. Serlachiuksen alppihenkiseksi hiihtomajaksi rakennettu viinitupa on valmistunut 1928. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi 1945 ja on sittemmin ollut pääasiassa matkailu- ja liikuntakäytössä.

Mäntänvuoren huipulla sijaitseva ”mutterin mallinen” rakennus palveli hiihtotupana pitkään, mutta vuonna 1986 sen ovet suljettiin. Vuorenmaja ehti nököttää tyhjillään, oman onnensa nojassa mäen huipulla noin 30 vuotta. Viimein paikallinen pariskunta osti kiinteistön Mäntän kaupungilta 2012 ja alkoi pyörittää siinä kahvilatoimintaa.

Viinituvaksi Vuorenmaja muuntautui 2015, kun pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler puolisoineen perusti Viinituvan tähän alppihenkiseen kiinteistöön. Majan tarkemman historian voit lukea tästä.

Anu Schuoler emännöi Viinitupa Vuorenmajaa suurella sydämellä.

Ensimmäisenä paikalle saavuttaessa huomio kiinnittyy ihanaan luonnonläheiseen sijaintiin ja hienoon näköalaan! Itse maja ja sen alkuperäinen kalustus luovat vierailijalle tunnelman, joka kuljettaa lempeästi pois arkisista kiireistä.

Vuorenmajalta ei tarvitse lähteä janoisena, eikä nälkäisenä

Tutkin kiinnostuneena viinilistaa. Eurooppalaisista viineistä koostuvalta viinilistalta löytyy paljon eri maiden viinejä. Pääpaino on kuitenkin Saksan ja Itävallankin viineissä. Lisäksi listalla on ilahduttavasti myös sveitsiläisiä viinejä, joiden saatavuus Suomessa on usein hyvin rajoitettua.

Laseittain saatavia viinejä on listalla verrattaen runsaasti.  Vuorenmaja saikin vastikään erityistä tunnustusta ja sijoittui hopealle Star Wine List-kilpailun ”Paras laseittain myytävien viinien lista”-sarjassa.  Tämä on hieno saavutus! etenkin, kun yleensä Star Wine List – palkinnot ovat Suomessa päätyneet suurten kaupunkien ravintoloille. 

Tottahan viinitupaan kuuluvat myös viinitastingit. Viikoittaiset ”Emännän pruuvit” tarjoavat monipuolisia viinielämyksiä paikallisille ja myös kauempaa saapuville turisteille. Toisinaan tastingeja pitävät myös ”vierailevat tähdet”, ja itselläni olikin ilo pitää saksalaisten roseeviinien tasting toukokuun lopulla, Riesling-viikkojen yhteydessä.

Lisäksi viinilistalta löytyy valmiiksi suunniteltuja kolmen viinin ”omatoimisia” tastingeja, jotka voi tilata esimerkiksi ruokailun yhteyteen.

Ruokalistan puolella on tarjolla tunnelmaan sopivia Flammkucheneita (”Flammeja”), herkullisia Prezel-rinkeleitä erilaisine täytteineen sekä sveitsiläisiä herkkuja, kuten Raclettea ja Fondueta. Lisäksi löytyy kausittain vaihtuvia annoksia ja pieniä purtavia. Parsan ystävänä iloitsin siitä, että kausilistalta löytyi monenlaisia parsaruokia.

Riesling-viikkojen aikaan erityiseltä listalta löytyi hienoja parsa-ruokia.

Alkuruoaksi valitsin valkoisesta parsasta valmistetun keiton. Se oli todella maukas, raikas, ja ihanasti kuohuviinillä maustettu. Viinipariksi Anu suositteli Moselin alueelta tulevan, kepeän ja linjakkaan hapokkaan rieslingin. Pirteä viini oli keitolle herkullinen yhdistelmä.

Pääruokana oli puolestaan Keurusselän kuhasta valmistettu todellinen lähiruoka-annos. Lisukkeina tarjottiin uuden sadon perunaa sekä valkoista ja vihreää parsaa hollandaise kastikkeella. Herkullista ja ihanan konstailematonta ruokaa laadukkaista raaka-aineista.

Viinikaveriksi sain Auxerrois-lajikkeen valkoviinin Moselista. Tämä viinipairing hiveli kaltaistani viinihifistelijää harvinaisuudellaan, en olekaan aiemmin saksalaista Auxerrois-viiniä maistanut. 

Tämä parsakeitto saa upean arominsa kuohuviinistä.

Keurusselän kuha, parsa ja uudet perunat eivät jättäneet allekirjoittanutta kylmäksi tälläkään kertaa.

Parsa, kinkku ja Hollandaise on tyypillinen parsakauden ruoka Keski-Euroopassa.

Herkullinen ruoka, historiallinen tunnelma, lämminhenkinen palvelu ja luonnonkaunis ympäristö tarjosivat kokonaisuutena ihanan ja persoonallisen ravintolakokemuksen. Totta kai myös viinilistalta löytyvät helmet saivat sydämeni sykkimään Vuorenmajalle entistä lämpimämmin. 

Vielä muutama sana saapumisesta. Viinituvalle voi hurauttaa autolla, mutta se tietysti rajoittaa viini-iloitteluja auton kuljettajan osalta. Totta kai taksillakin pääsee pihaan.
Kävellen matkaa kertyy Mäntän klubilta Vuorenmajalle noin 1,5 km. Mäntänvuoren laelle patikointi vaatii toki enemmän voimia, kuin tasamaalla kävely, mutta palkinto on sen arvoinen.

Aurinkoista kesää ja hyviä reissukokemuksia kaikille viiniblogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Lue myös Viiniä kiitos-blogin kokemukset tästä visiitistä.
P.P.S. Kyllä oli hymy herkässä Vuorenmajan emännän kainalossa. 😀 Tänne täytyy päästä vielä uudelleen!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parasta parsaviiniä etsimässä

Parasta parsaviiniä etsimässä

PARAS PARSAVIINI

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Mikä tekee hyvän parsaviinin?

Kevät tuo mukanaan ruokapöytään parsan. Tämän raaka-aineen kohdalla taitaa pitää paikkansa, että toisen herkku on toisen kauhistus. Itse kuulun parsan rakastajiin, nykyään. Aiemminki söin parsaa aina parsakauden alkaessa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut keväisin suorastaan himoita sitä.

Niinpä olen jo parina keväänä etsiskellyt täydellistä parsaviiniä ja kahlannut läpi eri rypälelajikkeita. Aloitin monessa mediassa hehkutetusta Sauvignon Blancista, mutta mielestäni se on aivan liian kitkerä pari parsalle… Chardonnayta epäilin jo etukäteen ja eihän se pärjännytkään; ei tammitettuna, eikä ilman. Pinot Blanc tai Pinot Gris eivät ole myöskään suuremmin vakuuttaneet, vaikka joskus Pinot Blanc on kyllä ollut melko hyväkin! Riesling on kyllä oiva, mutta välillä turhankin aromaattinen. Täytyyhän parsankin päästä esiin. Toistaiseksi vahvin ehdokas on mielestäni Silvaner, joka nauttiikin Saksassa mainetta mainiona parsaviininä!

Aion nyt laittaa loppusuoralle selvinneet Silvanerin ja Rieslingin vastakkain. Kumpi vie voiton? Tervetuloa viiniblogin mukaan parhaan parsaviinin etsintään.

 

Parsaviineistä puhutaan joka vuosi! Puhuttavaa riittää, sillä parsa ei ole helpoin ruokapari viineille. Valitettavasti valkoista parsaa en saanut nyt käsiini, joten postaus keskittyy vihreään parsaan.

Uunissa paahdetut parsat ja Hollandaise-kastike. Kastike tuo yhdistelmään aika paljon rasvaisuutta, jonka vastapainoksi viinissä tulisi olla raikasta hapokkuutta.

Hedelmäisyyttä, raikkautta ja sopiva aromimaailma

Parsaviiniä valittaessa olennainen kysymys on, minkä kanssa parsa tarjotaan?

Parsan omassa maussa yhdistyvät vihreä, aavistuksen pistävä, maanläheinen maku, sekä sokeriherneen palkoja muistuttavaa makea aromi. Viinissä tulisi olla hedelmäisyyttä tasapainottamaan parsan makua, mutta ei liikaa jottei viini jyrää parsaa. Lisäksi, jos viinissä on karvautta, tai vahvan yrttimäinen tunnelma, kääntyy yhdistelmä parsan kanssa kitkeräksi ja kovahkoksi. 

Eli, tarvitaan hedelmäisyyttä, muttei liikaa. Tarvitaan hyvä hapokkuus ja aromikkuutta, muttei liikaa sitäkään. Olennaista on, minkä kanssa parsa tarjotaan. Siksi tässäkin postauksessa on mukana eri ruokia ja neljä eri viiniä.

Luomu-Silvaner Rheinhessenin alueelta: Julius Silvaner Westhofener Rotenstein Organic 2021.
Silvanerin klassikko-alueelta Frankenista, niinikään luomu: Weingut am Stein Gutssilvaner 2020.
Moselin rinteiltä herkullinen ja aromikas Riesling: Grans-Fassian Catherina Riesling 2020.
Pfalzista raamikas ja runsas Spätlese-tyylin Riesling: Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trocken 2018. (Tästä viinistä on tullut myyntiin myös vuosikerta 2020, mutta tässä postauksessa mukana hiukan ikääntyneempiä viinejä edustamassa 2018.)

Silvaner vs. Riesling – kumpi on parempi parsan rinnalle?

Hurmaava parsakeitto

Ihana raikas parsakeitto. Onnistumisen salaisuus: älä ylikeitä parsaa. Ohjeen mukainen 5 min oli juuri sopiva, mutta ohueille/pienille parsoille riittää vähempikin.

Ihana raikas parsakeitto tarjoilee parsan maun hienolla tavalla. Reseptissä on mukana mausteena sitruuna ja parmesaani, joita voi lisätä oman maun mukaan.

Maistelin keittoa ensin ilman sitruunaa ja parmesaania, miten ihana ja raikas, vehreän parsamainen. Jos haluat parsan makua puhtaimmillaan, niin voit nauttia keiton näinkin. Silti täytyy sanoa, että parmesaani ja sitruuna syventävät makua, molemmat tuovat oman lisänsä. Viinivalinnan kannalta näiden kahden ”mausteen” lisääminen oli kiinnostavaa.

Aluksi tuntui, että kyllä Silvaner on tässä ehdoton pari. Sekä Julius Silvaner että Weingut am Stein Silvaner sopivat kuin nenä päähän, tukivat keiton aromeita ja antoivat parsan olla estradin päätähti. Rieslig tuntui aluksi liian aromaattiselle.

Vaan ans olla, kun lisäsin keittoon parmesaania ja sitruunaa. Nyt Moselin Riesling pääsi oikeuksiinsa. Grans Fassianin Catharina Riesling osui keskelle maalia. Keiton aromien voimistuessa aromikkaampi Riesling oli ihana pari! Silvaner toimi edelleen ihan kivasti, mutta mitä enemmän laitoin mukaan parmesaania ja sitruunaa, sitä enemmän alkoi vaaka kallistua kohti Moselin Rieslingiä.

Anselmanin Spätlese oli tälle keitolle liian voimakas pari, vaikka muuten todella upea viini onkin! Parsa kaipaa viiniltä raikkautta ja muutamia vuosia ikääntyneen Rieslingin aromimaailma on turhan voimallinen.

Parsapasta syntyy parsasta, pastasta, oliiviöljystä, sitruunasta, viherpippurista ja pienestä tirauksesta voita.

En muistaakseni, ole koskaan aiemmin syönyt pastaa, jossa parsa olisi pääraaka-aine. Kokkailin tämän reseptin suurella mielenkiinnolla. Parsa pääsee tässä annoksessa kivasti esiin, eikä sitä peitetä millään kermaisilla sooseilla. Kannattaa kokeilla, ellet ole aiemmin parsapastaa testannut!

Tälle annokselle mielestäni paras kaveri oli puolikuiva Moselin Riesling. Pastan hiilihydraatit tuntuvat tykkäävän siitä, että viinissä on jonkun verran jäännössokeria. Silvanerkin toimi, mutta yhdistelmä on hiutusen karheahko, etenkin kun viini on kuiva. Tulevaisuudessa voisin kokeilla tätä annosta esimerkiksi Herxheim am Berg Silvanerin kanssa, jossa on hiukan enemmän jäännössokeria. Tässäkin tapauksessa Anselmanin Spätlese oli turhan voimakas, parsa tarvii keveämmän kaverin.

Parsapiirakka

Päätin kokeilla parsaa myös piirakan muodossa. Netissä löytyvissä ohjeissa melkein kaikissa oli mukana juustoa, mutta halusin kokeilla jotakin muuta. Niinpä tein Parsapiiraan ”omasta päästä”. Laitoin täytteeksi hollandaise-kastiketta, créme fraichea ja kananmunaa. Tarkempi ohje postauksen lopussa.

Tämä kokeiluni onnistui hyvin!

Parsapiirakka on kivan keväinen purtava illanistujaisiin!

Piirakan kanssa Silvaner oli hyvä ja raikas pari. Myös pari ystävääni osallistui piirakan ja viinien maisteluun, ja heiltäkin sain hyväksyviä nyökyttelyjä tälle parille.

Riesling oli toki hyvää myös, mutta sen ja piirakassa olevan Hollandaisen jäljiltä ei parsan maku pääse enää esille. Toisaalta, esim. illanviettoon, jossa seura on pääasia (eikä parsa), voi Riesling voi olla monikäyttöisempi myös muiden tarjottavien kanssa.

Parsapiirakan pohja syntyy helposti lehtitaikinasta, eikä täytteidenkään pyöräyttämisessä kauaa mene.

Kumpi voitti Silvaner vai Riesling?

Visainen kysymys, molemmat ovat hyviä. Kuten aina, myös parsan kanssa viiniä mietittäessä on tärkeää huomioida annos kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin Silvanerin kannalle. Se antaa tilaa vihreälle parsalle, ei jyrää, mutta tarjoilee tarpeeksi hedelmäisyyttä.

Etenkin Frankenin alueen Silvanereista löytyvä hennon maanläheinen aromi tukee parsan omia makuja hienosti. Jos haluat parsaa puhtaimmillaan, keitossa tai esimerkiksi vaalean kalan ja voikastikkeen parina, ota Silvaner.

Mitä enemmän mukaan lisätään umamista makua esim. hollandaisea, kinkkua, kalkkunaa, parmesaania (tai muuta juustoa), sitä enemmän alkaa viinivalinta suuntautua kohti Riesligiä. Etenkin puolikuiva Moselin Riesling toimii valtavan hyvin.

Nyt tokokuussa yli 70 ravintolaa eri puolilta maata on mukana Riesling-viikoilla. Useissa menuissa on mukana myös parsa ja sille sovitettu viini. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja tsekata teemaviikkojen tarjonta!

Iloista kevättä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Näin muikean ilmeen sai aikaan visiitti Juurella ravintolassa Seinäjoella. 😀 Pääset katsomaan videon visiitistä klikkaamalla kuvaa. (Aukeaa YouTubeen).

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parsapiirakka:

(Noin puoli pellillistä)

Pohjaa varten tarvitset kolme levyä valmista lehtitaikinaa. Sulata lehtitaikina ja yhdistä kolme palaa toisiinsa, kauli hieman. Rypistele vähän reunoja koholle, jotta täyte pysyy paremmin niiden sisäpuolella. Voit voidella reunat kananmunalla jos haluat, itse jätin tämän tekemättä.

Sekoita keskenään 1,5 dl hollandaise-kastiketta, ja 150g Creme Fraichea. Lisää pari kananmunaa sekä 2 tl suolaa. Kaada voitaikinapohjan päälle rauhallisesti.  Paista uunissa n. 10 min sillä aikaa, kun peset ja kevyesti kuorit parsat. Isot parsat kannattanee halkaista.

Asettele parsat pohjan päälle, voit sipaista niihin hiukan oliiviöljyä tai sulatettua voita, jos haluat. Paista alalämmöllä (jotta pohja paistuu hyvin) noin 15-20 min.

Lopuksi voit lisätä päälle oman maun mukaan hiukan suolaa, rouhaisun pippuria tai tirauksen sitruunaa. Mutta hyvää on ilmankin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.