Jouluruoka ja viinit

Jouluruoka ja viinit

JOULURUOKA JA VIINI

– Perinteitä ja uusia ajatuksia-

Jouluruoka – perinteitä ja uusia tuulia

Joulu lähestyy ja jouluillan menu on jo monella meistä mietinnässä. Vaikka jouluun ja joulun ruokapöytään kuuluukin paljon perinteitä, on silti mukavaa saada toisinaan uusia ideoita.

Kirjoitin viime vuonna kattavan blogipostauksen perinteisiin jouluruokiin sopivista viineistä. Tänä vuonna, marraskuun viimeisenä päivänä, uutta näkökulmaa joulupöytään ja sen viineihin tarjoili Saksan viinien järjestämä illanvietto Ravintola Henriksissä. Jouluisen menun ohella nautimme myös inspiroivasta esitelmästä, jonka piti Master of Wine opiskelija, Teemu Rinta-Mänty. Onnistunut tilaisuus piti sisällään hyviä vinkkejä niin ruokien kuin viinienkin osalta, jotka päätin jakaa myös viiniblogin lukijoille.

Illallisen alkuun kuuluu totta kai hyvä kuohuviini.

Alkukeitto yllätti

Alkukuohuvana tarjottiin maineikkaan Barth -kuohuviinitalon Rieslingkuohuviiniä, joka oli valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä. 

Pohdiskelin viinin aromeita kippistelyn lomassa. Lasista välittyi omenainen, mausteinen ja hiukan kehittyneenkin oloinen tunnelma, myös runsas pitkäketoinen hapokkuus. Jälkimaussa nousi esiin suolaisen mineraalinen vivahde.

Kokonaisuutena yllättävän aromikas, erinomaisesti talveen sopiva kuohuviini.

Alkukuohuvan kanssa tarjottiin ”keittiön tervehdyksenä” madeliemeen keitetty purjo-perunasosekeitto, jossa oli mukana kirjolohen mätiä.

Pieni alkukeitto sai mojovan koristeen rapeasta itsetehdystä perunalastusta.

Vähän mietin, miten mahtaa kuohuviini pärjätä tällaisen keiton umamisuuden kanssa. Kovin kevyen hedelmäistä kuohuviiniä tälle ruoalle ei olisi kannattanutkaan sovittaa, mutta Barthin mausteinen ja hiukan kermainen tunnelma sopi alkukeitolle hyvin.

Omassa joulupöydässäni ei yleensä ole ollut tarjolla keittoa, mutta itseasiassa tämä oli aika mukava aloitus illalliselle! Ehkä alkukeitto ei olekaan hassumpi ajatus joulumenuun.

Barth Riesling Brut on luomukuohari ja se on pakattu ekologiseen kevyeeseen lasipulloon. Hinta 23,49€. Saatavuus: Tilausvalikoima ja Arkadian Alko

Kala kuuluu monen joulupöytään

Kala on monelle tärkeä osa joulun ruokapöytää, niin myös allekirjoittaneelle. Seuraavaksi olikin vuorossa kaksi kala-annosta, ensin kuhaa ja seuraavaksi lohta.

 Vanajaveden kuhaa, pikkelöityä fenkolia, paahdettua fenkolipyrettä, tillivinaigrettea ja mallasleipää

Gut Hermannsberg Weisser Burgunder, 19,99€. Saatavuus: Tilausvalikoima ja 2 Alkon myymälää.

 

Kuha-annos sai parikseen Weissburgunder, eli Pinot Blanc rypäleestä valmistetun hedelmäisen viinin.

Kuha on melko herkkäarominen kala ja Weissburgunder oli sille sopivan huomaavainen pari. Samoin tämä toimisi muiden vaaleiden kalojen, kuten graavisiian kanssa hienosti. Tässä annoksessa viini ja kala sopivat hyvin yhteen. Mielestäni viini jäi kuitenkin hiukan mallasleivän rustiikkisen aromikkuuden jalkoihin.

 Kevyesti savustettu lohi, paahdettua perunaa, pikkelöityä retiisiä ja piimäkastike silauksella yrttiöljyä.

Toisen kala-alkuruoan tähti oli kevyesti savustettu lohi. Tämä annos sai rinnalleen linjakkaan Moselin -laakson Rieslingin. Tämä pari oli kyllä erinomaisen hurmaava yhdistelmä. Rieslingin aromikuus sopii savukalalle kuin lahjapaketit pukinkonttiin.

Kokeilin näitä viini-ruokapareja myös ristiin ja kyllä tällainen linjakas Riesling toimi Kuha-annoksellekin, ja pisti myös kampoihin mallasleivälle. Monikäyttöisellä Rieslingillä onkin jo vuosia ollut vakaa ja vankkumaton paikkansa omassa joulupöydässäni, niin tänäkin vuonna.

Markus Molitor Haus Klosterberg Riesling, 23,75€. Saatavuus: Tilausvalikoima ja Helsingin Stockan Alko.

Ennennäkemätön makkara-asettelu

Seuraavan annoksen kohdalla menussa luki, ”Henriksin makkaraa, kaalia ja sinappia.” Tämän perusteella odotin lämmintä, ehkä paistettua hapankaalia, jonka kyljessä köllöttäisi pari pitkänmallista makkaraa. Pöytään tarjoiltiinkin kaunein makkara-annos, jonka olen kuunaan nähnyt. Makkaraseppele oli kyllä maukas, mutta etenkin tästä annoksesta jäi mieleen sen muoto.

Annoksessa siis mukana tamperelaisen artesanimakkara taitajan, Nakki-Hannun, Aamiaisnakki, grillattua ja säilöttyä kaalia, pikkelöityä maa-artisokkaa, sinappimajoneesia, maa-artisokkasipsiä, pikkelöityjä sinapinsiemeniä.

Harvoin näkee näin kaunista annosta, jonka pääraaka-aine on makkara!

Hyvin maistui Aamiaisnakki näin illallisellakin. Etenkin, kun se sai kylkeensä punamarjaisen ja mausteisen, tanniineiltaan sopivan karhean punaviinin. (Voit lukea tästä viinistä tarkemmin Joulupöydän viinit -blogipostauksesta.)

Thörle Saulheim Spätburgunder Kalkstein 2016, 19,99€. Tilausvalikoima ja 4 myymälää.

Sitten olikin jo pääruoan vuoro. Thörlen Spätburgunder sai jatkaa pääruoallekin, mutta lisäksi toiseen punaviinilasiin kaadettiin Meyer Näkel viinitalon Pinot Noir. Sen herkullisen mehevä punamarjaisuus ja tammikypystyksen tuomat aromit sopivat ihanasti tälle hienolle liharuoalle.

Meyer Näkel viinitalo sijaitsee Ahr-joen laaksosta. Tämän jokilaakson tilat kokivat pahoja tuhoja viime kesän tulvissa, eikä tätä viiniä ole saatavilla tällä hetkellä Alkosta. Viini-ruokapari oli oikein hyvä, joten vinkkaan nyt samalla toisesta melko samantyylisestä Spätburgunder-punaviinistä: Philipp Kuhn Laumerheimer Reserve Pinot Noir. (Tästä viinistä voit lukea enemmän viiniblogin aiemmasta postauksesta Pinot Noir ruokapöydässä).

Hevosen sisäpaistia, palsternakkapyree, perunafondant, maa-artisokkaa ja punaherukkakastike.

Viini sopii myös jälkiruoalle

Suomessa on vahva kahviperinne. Olemme edelleen eniten kahvia juova kansakunta koko maailmassa (vuodessa n. 12kg/ asukas). Ehkä tästä johtuen jälkiruokien kanssa on totuttu nauttimaan kahvia. Varsinaisia jälkiruokaviinejä tulee itsekin juotua, tai maisteltua hyvin harvoin… oikeastaan vain silloin, jos ne ovat osana illallismenua.

Tämän illallisen kruunasivat kirpeänraikas jälkiruoka ja siihen sopiva Auslese -tyylin jälkiruokaviini.

Puolukka-vadelmakakku ja kinuski, karpalo-sokerikeksiä ja puolukkasorbetti sai oivan parin Schmitges Auslese Rieslingistä.

Schmitges Treppchen Riesling Auslese, 21,51€. Saatavuus: Tilausvalikoima, Arkadian Alko ja Turun Länsikeskus Citymarketin Alko

Yhdistelmä tällaisen kirpeänsävyisen ja marjaisan jälkiruoan kanssa oli mainio. Luontaisesti hapokkaana lajikkeena Riesling säilyttää mainiosti raikkautensa myös makeissa viineissä. Se ei kavahda karpaloisen jälkiruoan kirpeitäkään makuja. 

Vaikka kahvin valta-asema jälkiruoan kanssa nautittavana juomana on kiistaton, ehkä tänä jouluna voisi kokeilla myös pienen lasin jälkiruokaviiniä.

Illan viinit vielä yhteiskuvassa.

Toivottavasti tästä postauksesta löytyi uusia ideoita, joilla itse kukin voimme halutessamme ”tuunata” joulun ruokapöytää. Perinteisen jouluruoan viinivinkkejä löydät

täältä. Kiitokset vielä Ravintola Henriksille ja Saksan viineille kutsusta tähän tilaisuuteen. Samoin kiitos seurasta kaikille illalliseen osallistuneille.

Ihanaa joulun odotusta ja iloisia jouluvalmisteluita kaikille!
Toivottaa,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Raja Riesling

Raja Riesling

RAJA RIESLING

Viiniblogilla on ollut tapana nostaa Itsenäisyyspäivän alla esiin suomalaisia viinitilallisia eri puolilta maailmaa. Toissa vuonna haastattelussa oli Satu Uudesta-Seelannista ja viime vuonna kuulimme Nean kuulumisia Bordeauxista.

Tänä vuonna haastattelussa on Toni Immanen, jonka luotsaama Raja -viinitila on pieni, persoonallinen ja harvinaisuus koko maailman mittakaavassa! Raja Rieslingin rypäleet kasvavat Ranskan Alsacessa, mutta varsinainen viini valmistuu muutaman sadan metrin päässä, Saksan Pfalzissa.

Kuinka kummassa suomalainen mies päätyi viinitilalliseksi, jolla on toinen jalka Ranskassa ja toinen Saksassa?

Viiniblogi päätti kysyä asiasta vähän tarkemminkin, tervetuloa mukaan!

Tyytyväinen viinitilallinen sadonkorjuussa. Kuva: Toni Immasen kotiarkisto

Raja Rieslingin rypäleet kypsyvät suomalaisen miehen viinitarhalla Ranskan auringon alla

Suomalainen Toni Immanen on ollut viinitilallinen liki 10 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2012, kun hän kuuli sattumalta pienestä ja laadukkaasta, uutta omistajaa etsivästä viinitarhasta.

”Olin käymässä Saksassa viinitilallisen Fritz Beckerin luona. Hän kertoi tästä Riesling-viinitarhasta, ja mietti miten sille käy. Sanoin, että voisin ottaa sen haltuuni, alkaa hoitaa tarhaa ja valmistaa viiniä. Fritz ei meinannut uskoa että olin tosissani”, Toni Immanen naurahtaa.

Mutta tosissaan Toni oli, ja valmisti ensimmäisen viininsä jo 2012 sadosta. Viinin valmistuttua nimi oli helppo keksiä. ”Raja Riesling oli luonteva nimi, sillä rypäleet tosiaan kasvavat Ranskassa, mutta viini valmistetaan parinsadan metrin päässä Saksan puolella. Tämä on laatuviinien maailmassa hyvin harvinaista!”

Onko Raja Riesling siis ranskalaista vai saksalaista?

”Viinitarhat löytyvät vanhoista saksalaisista veroluetteloista ja ovat siis olleet iät ja ajat saksalaisia”, Immanen vastaa.

”Toisen maailmansodan jälkeen koko raja oli suljettu liki 10 vuotta, ihan piikkilangoilla. Vaikka tarhat olivat saksalaisten omistuksessa, he eivät päässeet tarhoille lainkaan, joten ranskalaiset saivat poimia sadon.”

”Lopulta 1955 päästiin sopuun. Saksa luovutti Ranskalle talousmetsää ja vesioikeuksia vastineeksi näiden kyseisten alueiden viinirypäleistä. Puutavaran osalta sopimusta on sittemmin muutettu, mutta Wissembourgissa asuvat ranskalaiset juovat edelleen sopimuksen perusteella saksalaista vettä”.

”Passit takataskussa viljelijät pääsivät vihdoin hoitamaan viinitarhojaan ja korjaamaan sadon. Vasta 1989 raja avattiin pysyvästi, eikä passeja enää tarvittu. Lopulta EU:n viinilainsäädäntöäkin sorvattiin niin, että vaikka ylitetään kahden maan välinen raja, viinin voi merkitä saksalaiseksi historiallisista syistä johtuen”.

Sadonkorjuu tehdään käsin ja viinit valmistetaan luonnonmukaisesti. Pienestä tuotannosta johtuen luomu-sertifiointi ei ole kuitenkaan ollut järkevää.
Kuva: Toni Immasen kotiarkisto

Huippupalstakin vaatii huolellisuutta

Immasen viinitarha on pieni ja siihen kuuluu vain 7 riviä köynnöksiä. Pinta-ala on vain 0,2 hehtaaria, joka vastaa noin 1/3 jalkapallokentästä. Pintamaan alla palstan maaperä on lähes puhdasta kalkkikiveä, johon köynnösten juuret saavat hyvin pureuduttua. Juuret ovatkin syvällä, sillä köynnökset ovat jo 45-vuotiaita.

”Meillä ei ole juuri koskaan ollut ongelmia säiden kanssa. Kuivina aikoina vahojen köynnösten vahvat juuret saavat haettua tarvitsemansa kosteuden syvältä maaperästä. Toisaalta sateisina aikoina tarhan kaltevuus ja maaperä huolehtivat siitä, että liika sadevesi ei jää tarhalle häiritsemään.”

”Yleensä palsta on viimeinen, josta sato korjataan ja kasvukausi on pitkä”, Toni Immanen kertoo. Tämä on hyvä asia viinin vivahteikkuuden ja aromien kannalta, sillä aromien kehittyminen vaatii aikaa. Tässä piilee myös riski, sillä mitä kauemmin rypäleet köynnöksissä roikkuvat, sitä pidempään ne ovat alttiina sateille, homeelle ja myös eläimille, esim. linnuille ja villisioille.

”Jostakin syystä meidän tarha on villisikojen suosiossa. Ehkä se johtuu siitä, että tarhalla ei käytetä lainkaan kemiallisia lannoitteita, eikä torjunta-aineita. Tämän ansiosta maaperä on puhdas ja esim. kastemadot viihtyvät siinä hyvin. Villisiat puolestaan syövät kastematoja.”

Onneksi rypäleet ovat saaneet olla toistaiseksi villisioilta rauhassa, ilmeisesti kastemadot ovat suurempaa herkkua.

Raja Rieslingin etiketin on suunnitellut graafikko Inka Bell. Siihen on haluttu tuoda viiniin liittyviä elementtejä, Wissembourg valkoinen linna, viiniköynnökset sekä villisika. Villisika vaihtui haikaraksi 2015, jolloin Immasen perheen kuopys syntyi.  Kuva: Anniina Schreiner

Luomua ilman sertifikaattia

Raja Riesling -viinit valmistetaan luomurypäleistä, mutta pienestä (vain 600-800 plo/vuosi) tuotannosta johtuen luomu-sertifikaatin hakeminen ei ole ollut järkevää.

”Kun aloitin viinitarhalla vuonna 2012 huomasin, että palstaa oli lannoitettu todella paljon ja esimerkiksi nokkonen viihtyi tarhalla todella hyvin. Muutaman vuoden kuluttua ylimääräiset lannoitteet olivat poistuneet tarhan maaperästä ja sadon määrä putosi, mutta laatu ja viinien konsentraatio parani huomattavasti.” 

(Viinin konsentraatio liittyy viinin rakenteeseen. Matalan konsentraation viinit ovat usein vetisiä, laimeita. Hyvän konsentraation viineissä puolestaan on runsaasti aromikkuutta, hapokkuutta jne.)

Asut kuitenkin Suomessa, miten pystyt hoitamaan tarhaa täältä käsin?

”Minulla on periaate, että aina kun köynnökseen kosketaan, teen sen itse”, Immanen kertoo. ”Käyn Saksassa useamman kerran kasvukauden aikana.” Sadonkorjuussa Toni on totta kai aina paikalla, mutta tarha vaatii muutakin hoitoa.

”Lehtien poistaminen kasvukauden loppupuolella auttaa rypäleitä pysymään terveinä. Käyn tarhan läpi useampaan kertaan ja poistan käsin lehdet, jotka voisivat osua rypäleterttuihin ja hidastaa niiden kuivumista sateen jälkeen”.

Hyvin harva viinitilallinen pystyy tekemään huolella tällaisen lehtienpoistourakan, mutta Toni Immanen pystyy tarhan pienen koon ansiosta. Muuhun tarhan hoitoon hän saa tarvittaessa naapuriapua Fritz Beckeriltä, jonka viereinen Pinot Noir -tarha lukeutuu Saksan parhaimmistoon.

Riesling on tunnetusti ohutkuorinen rypälelajike, joka ilmentää hyvin kasvualuettaan. Tämä vaatii kuitenkin viinitarhan huolellista hoitoa, sillä ohut kuori tekee rypäleistä myös herkkiä. ”Riesling on lajikkeena vähän sellainen, että se antaa huonosti anteeksi, jos tarhalla lusmuillaan.” Immanen kertoo. ”Kun tarhaa hoidetaan hyvin, voidaan kellarin puolella ottaa rennommin.”

Toni Immanen on yksi niistä harvoista suomalaisista, joilla on oma viinitarha. Kuva: Anniina Schreiner

No mitenkäs, kun sato on korjattu Ranskan maaperältä ja on aika valmistaa viini Saksassa? 

”Sadonkorjuun jälkeen rypäleet kuljetetaan muutaman sadan metrin matka Ranskan puolelta Saksaan ja siinä kohtaa Raja Riesling muuttuu saksalaiseksi.”

”Viinin valmistuksessa haluan antaa luonnollisille prosesseille tilaa ja viinit saavat valmistua niin sanotulla minimi-interventiolla, pyrin koskemaan käyvään viiniin mahdollisimman vähän. Ennemminkin seurailen, mitä tankissa tapahtuu. Haluan kuitenkin, että viini on kirkasta, joskus kevyt suodatus saattaa tulla tarpeeseen”, Immanen kertoo.

Raja Riesling käy spontaanisti luonnonhiivoilla. Alkoholikäyminen saattaa kestää jopa 5kk. Tämä on pitkä aika. Teollisessa viinintuotannossa ja teollisilla hiivoilla valkoviinin käyminen kestää yleensä vain muutamia viikkoja. Raja Riesling myös kypsyy terästankissa hiivasakan päällä noin 5 kuukautta.

Yleensä pitkä käyminen viileässä lämpötilassa vahvistaa viinin hedelmäisyyttä ja raikkautta. Maistetaanpa, näkyykö näitä piirteitä 2015 vuoden Raja Rieslingissä. 

Raja Riesling 2015 -maistelukuvaus

Raja Riesling 2015 löytyy Alkon tilausvalikoimasta tuotenumerolla 915397, Hinta: 29,98€

Maistelukuvaus: Kullankeltaisen viinin aromikkaasta ja tuoksusta välittyy mehevää persikkaa, vaaleaa kukkaisuutta, omenaa ja ananastakin. Sitruksisuus tuo mieleen raikkaan, mutta makean sitruuunamarmeladin, hentoa petroolia, savuistakin häivähdystä saattaa viinistä löytää. Maku seurailee tuoksun aromeita hienolla tavalla. Viinissä on korkea raikas hapokkuus ja selkeästi myös jäännössokerista makeutta. Nämä piirteet tasapainottavat toisiaan hyvin. Jälkimaku on pitkä ja viinin aromikas hedelmäinen tunnelma kannattelee sitä hienolla tavalla.

Riesling lajikkeena on hienosti esillä ja viinissä on upea konsentraatio, joka kertoo siitä, että viini on tehty laatu, ei määrä, edellä. Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että tässä on upean tasapainoinen, aromikas, puolimakeaksi kallistuva Riesling.

Jos tämä tulisi sokkona eteen, olisi vaikea sanoa, onko kyseessä Alsacen Riesling vai saksalainen Riesling. Mielestäni viinistä voi löytää piirteitä molemmista. Kypsän hedelmäinen tunnelma ja keskitäyteläinen suutuntuma viittaisivat Alsaceen, mutta maltillinen alkoholipitoisuus (12%) ja pirteä hapokkuus puolestaan Saksan suuntaan.

Ruokapöydässä tämä olisi omiaan kylmä- ja lämminsavulohelle ja niistä valmistetuille ruoille, myös erilaisille suolaisille piirakoille, vaalealle lihalle, kuten broilerille tai possullekin. Viini sopisi myös sushille tai mausteiselle, melko tulisellekin aasialaiselle ruoalle. Erinomainen viini myös sellaisenaan, hyvässä seurassa.

Raja Riesling 2016 -maistelukuvaus

(Lisätty alkuperäiseen postaukseen 26.1.2022)

Vuoden 2022 tammikuussa Raja-Rieslingin uusi vuosikerta tuli Alkon erikoiseriin. Tässä maistelukuvaus myös tästä 2016 vuoden viinistä.

Raja Riesling 2016 on Alkon erikoiserän viini. Hinta: 24,98€. Tuotenumero: 563387

Maistelukuvaus: Myös vuoden 2016 Raja-Riesling on sävyltään kullankeltainen. Tuoksu on aromikas, hiukan keveämmän oloinen, kuin 2015 vuoden viinissä. Tuoksussa tulevat hienosti esille lajikkeelle tyypilliset aromit, erityisesti persikka, omena ja vaaleaa kukkaisuus. Sitruksisuus tuo mieleen raastetun sitruunan kuoren. Maku on hedelmäinen, aromikas ja rapsakkaan raikas. Maku seuraailee tuksua, mutta sitruksisuus kääntyy enemmän limen suuntaan. Viinin hapokkuus on erittäin korkea ja se tekee melkein pirskahtelevan tunteen kielelle. Jäännössokeri pehmentää kokonaisuutta ja viini keikkuu tunnelmaltaan kuivan ja puolikuivan välillä (virallinen luokitus on kuitenkin puolikuiva). Jälkimaussa vuorottelevat hauskasti hedelmäiset ja sitruksisen hapokkaat, hiukan yrttisetkin tunnelmat.

Kokonaisuutena tässä viinissä on mielestäni linjakkaampi, jotenkin ”moselmaisempi” tunnelma, kuin vuoden 2015 Rajassa. Ruokapöytään tämä toimisi hyvin vaaleille sitruksella maustetuille kaloille, kuten siika chevichelle, jonka kanssa tätä kokeilinkin. Hyvä pari myös runsaille salaateille, joissa on mukana esimerkiksi hedelmäistä juustoa ja hapokkuutta esim. balsamicosta.

Täytyy sanoa, että saman viinitilan kahden vuosikerran välillä on tässä tapauksesssa melko suuri ero. Toisaalta tämä ei ole ihme, sillä Toni Immasen tavoite onkin, että jokainen viini voi ilmentää vuosikertaansa, eikä niitä pyritä muokkaamaan tasapäisiksi. Raja Rieslingin kohdalla eri vuosikertojen vertailu on varsin kiinnostavaa.

Olipa kerrassaan virkistävää maistella tätä viinimaailman harvinaisuutta, ja samalla jälleen todistaa suomalaista viiniosaamista!

Hienoa ja onnekasta, että Toni Immanen päätti kymmenisen vuotta sitten tarttua eteen tulleeseen tilaisuuteen ja Raja Riesling sai alkunsa. Tämän päätöksen tuloksista pääsemme nyt me muutkin viinin ystävät nauttimaan.

Hyvää talven jatkoa kaikille viiniblogin lukijoille!
Sinivalkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

 

Viinitie

hyvä viini

Pinot Noir Ruokapöydässä

Pinot Noir Ruokapöydässä

PINOT NOIR JA SYKSYN RUOKAPÖYTÄ

Kevyt punaviini sopii syksyisiin ruokiin

Yhteistyö Saksan viinien kanssa

Kesä roseeviineineen on jäänyt jo taakse, mutta tuhtien punaviinien talveen on vielä hetki aikaa. Syksy näkyy luonnossa upeana ruskana, syyssateina ja kirpeän aurinkoisina syyspäivinä.

Myös ruokapöydässä voimme nauttia tästä vuodenajasta, tarjoaahan syksyinen luonto meille paljon hienoja raaka-aineita, kuten sieniä, riistaa, marjoja ja juureksia. Näiden ruokien kanssa suositellaan usein Pinot Noir- lajikeen viinejä, ja niiden sanotaan sopivan hyvin syksyisille mauille. Mutta mikä tekee juuri Pinot Noirista hyvän lajikkeen syksyiseen ruokapöytään?

Tervetuloa viiniblogin mukaan maistelemaan kolme Pinot Noir lajikkeen viiniä sekä allekirjoittaneen niille valitsemat food pairingit. Mutta ennen varsinaisiin food-pairingeihin siirtymistä muutama sana itse lajikkeesta…

Puitteet ovat kunnossa, kaunis kattaus, kynttilät, punaviini ja hyvä seura. Mutta mitenkäs ruokapuoli? Mllaisia annoksia näille lautasille pian tarjoillaan?
Kuva: Anniina Schreiner

Millainen lajike on Pinot Noir?

Pinot Noir -lajike tunnetaan kevyehköistä ja herkän vivahteikkaista punaviineistä, joille tyypillisiä piirteitä ovat herkulliset punaisten marjojen, karhunvatukan tai kirsikan suuntaiset aromit, raikas hapokkuus, matala tai keskimääräinen tanniinisuus sekä keveähkö yleisilme. Joillekin ”pinotit” ovat turhankin keveitä viinejä, toiset taas viehättyvät niiden herkistä vivahteista ja raikkaasta tunnelmasta.

”Rypälelelajikkeiden diivanakin” tunnettu Pinot Noir on kasvuympäristönsä suihteen tarkka. Kehittyäkseen elegantiksi viiniksi Pinot Noir -lajike vaatii viileää ja suht kuivaa ilmanalaa ja mielellään kalkkipitoista maaperää. Jos kasvuympäristö on liian lämmin, saattaa viinien herkullisen raikas aromikkuus kääntyä turhan tuhdiksi. Viineistä saattaa tulla turhan alkoholipitoisia ja aromeiltaan hillomaisia.

Euroopassa Pinot Noiria viljelläänkin pääasiassa Ranskassa ja jatkuvasti kasvavissa määrin myös Saksassa. Vaikka monet ajattelevat Saksan olevan valkoviinimaa, niin itseasiassa Saksa on maailman kolmanneksi suurin Pinot Noirin viljelijä Ranskan ja USA:n jälkeen. Saksassa laijkkeesta käytetään toisinaan Pinot Noir nimen ohella nimeä Spätburgunder.

 

Näille viineille etsimme tässä postauksessa hyvät ruokaparit.
Kuva: Anniina Schreiner

Wageck Pinot Noir 2018, 11,99€

Viini ei valitettavasti ole enää saatavilla Alkon valikoimassa (edit: 23.10.23).

Saksassa Pfalzin viinialueen pohjoisosissa sijaitsevaa Weingut Wageckia pyörittävät Frank ja Thomas Pfaffmann. He ovat sukunsa viidennen sukupolven edustajia ja jatkavat 1900-luvun alussa alkaneita viininvalmistusperinteitä. Viinitarhojen maaperä on kalkkipitoista ja sopii hyvin Pinot Noir lajikkeelle. 

Tässä postauksessa mukana oleva viini on tilan ”entry-level”, eli edullisemman hintaluokan viini, josta veljekset ovat ylpeitä. Nettisivuillaan he heittävät haasteen muille maailman viinitilallisille ja kertovat tämän viinin olevan esimerkki siitä, ”miten hyvärakenteisia ja maistuvia tämän hintaluokan Pinot-viinien tulisi olla”. Maistetaan nyt, onko tästä viinistä esikuvaksi edullisen hintaluokan pinoteille.

Maistelukuvaus: Tuoksusta välittyy punaista marjaisuutta, vadelmaa, hapankirsikkaa ja puolukkaa sekä hentoa havumetsän tunnelmaa. Lisäksi löytyy häivähdys savuisuutta ja kevyesti rosmariiniin viittaavaa yrttisyyttä. Suussa viini on kevyt ja matalatanniininen ja saa runkoa pirteästä hapokkuudesta. Jälkimaku on keskipitkä, ja siinä jatkuu punaisten marjojen tunnelma mausteisuuden saattelemana. Keveydestä huolimatta hyvärakenteinen ja lajikkeelleen uskollinen viini, jossa on kyllä hyvä hinta-laatusuhde. 

Tämä olisi sopinut mainiosti sienipiirakallekin, mutta päädyin pyöräyttämään Quiche Lorreine -piirakan. Yhdistelmä oli varsin mainio. Tässä ruokaisassa piirakassa on mukana crème fraîchea ja cheddar-juustoa, jotka tuovat piirakkaan mehevää runsautta ja hapokkuuttakin. Pinot Noirin pirteä hapokkuus raikasti piirakan tunnelmaa.
Tämä viini-ruoka pari sopii loistavasti esim. illanistujaisiin tai syksyisen viikonlopun tunnelmaan.

 

Quiche Lorraine on ruokaisa piirakka, jolle viinipairingiksi sopii Pinot Noirin tyylinen kevyehkö ja raikas punaviini.

Shelter Spätburgunder 2018, 34,99€

(Tuotenumero: 933454, tilausvalikoima)

Badenin viinialueella sijaitsevan Shelter Wineryn tarina alkoi oikeastaan siitä, kun mies ja nainen tapasivat toisensa ja rakastuivat. Hans-Bert Espe ja Silke Wolf tapasivat Geisenheimin yliopistossa, jossa he molemmat olivat opiskelemassa viininvalmistusta. He löivät hynttyyt yhteen ja perustivat 2003 oman pienen (5 ha) viinitilansa. Pinot Noir on tilan tärkein lajike, ja viinit valmistetaan huolella noin 40 vuotta vanhoista köynnöksistä, joita pariskunta hoitaa aktiivisesti.

Tilan nimelläkin on oma, hiukan erikoinenkin tarina. Viinitilan ensimmäiset viinit valmistettiin nimittäin Kanadan ilmavoimien rakentamassa bunkkerissa, joka toimi aiemmin ammusvarastona. Tästä siis nimi shelter – suoja.

Pinot Noiria kutsutaan Saksassa myös Spätburgunder-nimellä.

Maistelukuvaus: Viinin tuoksusta välittyy punaisia metsämarjoja sekä kirsikkaa, herukkaa ja vadelmaakin. Maku seurailee tuoksua täsmällisesti, ja viini on keskitäyteläinen. Tämä viini on täysin kuiva ja saa runkonsa ja ryhtinsä hapokkuudesta. Tanniinisuus on matalahko mutta puraisee kivasti maun loppupuolella tuoden rakennetta viiniin. Pitkässä jälkimaussa on marjaisan hedelmäinen ja kokonaisuuteen sopivalla tavalla karheakin tunnelma.

Tämä viini pääsi ruokapöydässä Parmesan-juustolla höystetyn tattirisoton pariksi…

Parmesan-juustolla ryyditetty tattirisotto löytää herkullisen parin laadukkaasta ja hyvärakenteisesta pinotista.

Pinot Noirista puhutaan usein ”syksyn sienille sopivana viininä”. Täytyy myöntää, että näin kävi tälläkin kertaa ja tämä viini oli loistopari tattirisotolle paristakin eri syystä.

Tärkein syy on ehkä se, että viini jätti tilaa tattien metsäisille aromeille kevyehkön yleisolemuksensa ansiosta. Toinen syy on se, että pinoteissa on usein tiettyä maanläheistä tai metsäistä tunnelmaa, joka sopii luontevasti yhteen sienten oman maun kanssa. Kolmanneksi,  parmesaani on aika hapokas juusto ja sen rinnalla viiniltäkin kaivataan hapokkuutta. Voisi sanoa, että tässä yhdistelmässä risotto tavallaan hillitsi viinin eloisaa hapokkuutta ja viinin olemus pehmeni säestämään tattien tunnelmaa varsin mukavalla tavalla.

Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2017, 28,98€

(Kestävän kehityksen sertifikaatti, vegaaninen, tuotenumero 414627, vakiovalikoima)

Kuhnin suku on valmistanut viiniä Pfalzin viinialueella jo ainakin 1700-luvulta saakka. Viimeiset 29 vuotta tätä viinitaloa on luotsannut Philipp Kuhn Junior. Viininvalmistuksen ekologisuus on ollut hänelle tärkeää, ja tämä tila olikin yksi kestävän kehityksen Fair n’Green -sertifikaatin neljästä perustajajäsenestä vuonna 2013. Viinitarhoja talolla on noin 20 hehtaaria, ja kalkkipitoisessa maaperässä kasvaa toistakymmentä eri rypälelajiketta, joista tärkeimpänä punaviinilajikkeena Pinot Noir.

Pinot Noir -viinejä ei kovinkaan usein kypsytetä pitkiä aikoja uusissa tammitynnyreissä, mutta tämä viini on kypsynyt 20 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 40 % on ollut ensimmäistä kertaa käytössä.  

Maistelukuvaus: Melko intensiivisessä tuoksussa yhdistyvät herkullinen marjaisuus ja tammikypsytyksen tuomat mausteiset aromit mukavalla tavalla. Keskitäyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksun aromeja. Siitä voi erottaa mm. kypsää kirsikkaa sekä boysenmarjan tummempia sävyjä. Lajikkeelle tyypillisesti viinissä on melko korkea hapokkuus, ja yhdessä sopivan voimakkaiden tanniinien kanssa viini muotoutuu herkulliseksi kokonaisuudeksi.

Tämä ”pinottien skaalalla” suht runsaan oloinen viini sai parikseen medium-kypsän poron ulkofileen, syksyisiä juureksia ja puolukkasurvosta. Medium-kypsä liha pitää tanniineista, mutta viini ei saa kuitenkaan olla liian vahvan tanniininen, jottei se jyrää poronlihan hienostunutta makua.

Lisukkeiden kohdalla uunijuuresten pieni makeus kaipaa viiniltä hyvää hedelmäistä olemusta ja korkeintaan kohtalaista tanniinisuutta. Puolukkasurvos taas tuo annokseen omat happamat tunnelmansa, ja viinin pitää kestää myös hapokkuutta. Näistä kaikista haasteista tämä viini suoriutui kiitettävästi! Se oli erinomainen pari hienolle raaka-aineelle ja pärjäsi myös lisukkeiden rinnalla mainiosti.

Poron ulkofile ja syysvihannekset nauttivat runsaasta viinistä, joka kuitenkin antaa tilaa hienolle raaka-aineelle.

Kyllä jälleen tuli todettua, että kolme saman lajikkeen viiniä samasta viinimaasta (ja lähekkäin sijaitsevilta viinialueilta) voivat olla hyvin erilaisia. Syksyllä onkin erinomaista aikaa tutustua Pinot Noir viineihin, sillä sienet, riista ja marjat sopivat ruokapariksi tälle lajikkeelle erittäin hyvin. 

Herkullista syksyn jatkoa!
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

viini ja ruoka
ruoka ja viini

Suomen paras sommelier 2021

Suomen paras sommelier 2021

SUOMEN PARAS SOMMELIER

– The best sommelier of Finland 2021 –

Sommelierien suomenmestaruuskilpailun finaali järjestettiin maanantaina 6.9. Helsingin Wanhassa Satamassa. Viiniblogi oli mukana seuraamassa kilpailuita. Mutta, miksi tällaisia kilpailuita järjestetään, ja mitä niissä tapahtuu? Riittääkö voittoon, että osaa kaataa viiniä lasiin läikyttämättä? 

Tervetuloa viiniblogin seuraan ja The Best Sommelier of Finland 2021 sponsored by Wines of Germany -kilpailuun.

Ei pelkkää viinintarjoilua…

Sommelierin työhön kuuluu monta erilaista osa-aluetta. Näistä ravintolan asiakkaille näkyvimpiä lienevät viinisuositusten antaminen eri ruoille ja viinien tarjoilu, sekä viinilistasta ja -kellarista huolehtiminen. Sommelierit ovat toki viinien asiantuntijoita, mutta heidän osaamisensa kattaa myös muut ravintoloissa tarjottavat juomat ja niiden tarjoilun. Näin ollen myös sommelier-kilpailuissa osallistujien osaamista testataan monin eri tavoin. 

Sommelierin työ edellyttää laaja-alaista tietopohjaa. Työssä menestyminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja omasta osaamisesta huolehtimista. Tässä Suomen sommelieryhdistys tekee tärkeää työtä ja tukee jäsentensä osaamista järjestämällä muun muassa koulutuksia.

Ennen varsinaisen kilpailun aloittamista viinialan ammattilaisia heräteltiin hiukan raflaavastikin nimetyllä ”Anything but Riesling”- tastingilla. Mukana oli kahdeksan saksalaista valkoviiniä, joista yksikään ei ollut Rieslingistä.

Tastingin jälkeen koitti varsinaisen kilpailun vuoro.

 

ABR- Anything but Riesling. Tässä koulutuksessa haluttiin nostaa esiin muitakin hienoja saksalaisia rypälelajikkeita.

Ennakkotehtävien ja alkuerien kautta finaaliin

Kilpailijoiden taival oli oikeastaan alkanut jo kuukausia aiemmin, ennakkotehtävien muodossa. Näiden tehtävien perusteella alkuerään oli valittu viisi kilpailijaa. He olivat Juulia Eloranta (Ravintola C, Tampere), Kirsi Seppänen (Ravinteli Bertha, Tampere), Heidi Martikainen (Ravintola Ultima, Helsinki), Antero Niemiaho (Ravintola Vinkkeli, Helsinki) ja Aino Tuomikoski (Ravintola BasBas, Helsinki).

Alkuerissä kilpailijoiden piti suorittaa puoletoista tunnin pituinen teoriakoe sekä kolmen viinin sokkomaistelu. Lisäksi heidän tuli antaa ravintolan ruokalistaan sopivat viinisuositukset ja korjata viinilista, johon oli piilotettu kymmenen virhettä. Tasapuolinen arvostelu varmistettiin antamalla osallistujille kilpailijanumerot. Tuomarit eivät siis tienneet, kenen suoritusta alkuerissä arvostelivat.

Edellisenä päivänä käydystä alkuerästä finaaliin selviytyivät Juulia Eloranta, Antero Niemiaho ja Kirsi Seppänen.

Finalistit yhteiskuvassa: Juulia Eloranta, Antero Niemiaho ja Kirsi Seppänen.

Kolmen finalistin koitos

Finaalia varten oli kilpailutilaan rakennettu pieni lava, johon oli lavastettu kolmen pöydän ravintola. Tällä näyttämöllä kukin kilpailija teki kisasuorituksensa, jota tuomarit arvioivat.

Finaalin ensimmäinen tehtävä: ”Tämä on ravintolasi, saat kolme minuuttia aikaa katsoa ja kommentoida kaikkea, mitä täältä löydät.”

Kukin kilpailija kävi vuorollaan läpi ravintolansa välineistön. Siihen kuului muun muassa erilaisia viini- ja juomalaseja, juomamittoja, vettä, kahvin- ja teen valmistusvälineet ja niiden tarjoiluvälineet, hunajaa, lautasliinoja, lautasia, kaksi dekanteria, kaksi jääcooleria ja niin edelleen. Lisäksi löytyi paperi, jossa oli tilaus parille juomalle, sekä viskiä, armanjakkia, calvadosta ja viinikaapin sisältö, totta kai.

Ravintolassa oli kolme pöytää, joista kahdessa istui asiakkaita.

Toinen tehtävä oli huolehtia ravintolassa olevista asiakkaista. Heitä kilpailijat alkoivat palvella, kukin omaan tyyliinsä.

Kirsi Seppänen dekantoi Riesling-viinin keskimmäisen pöydän herrojen toiveen mukaisesti.

Juulia Eloranta tarjoilee digestiiviksi calvadosta ja armanjakkia valkoisen teen kera.

Antero Niemiaho tarjoilee aperitiiviksi Riesling-kuohuviiniä.

Kolmannen pöydän seurue saapui hiukan muita myöhemmin. Kilpailijoiden tuli tervehtiä heitä ja kysyä heidän juomatoiveensa. Seurue tilasi aperitiiviksi samppanjaa, mutta eihän tässä saksalaisessa ravintolassa sellaista tarjottu. Onneksi kaikki kilpailijat osasivat suositella tilalle laadukasta Rieslingistä valmistettua kuohuviiniä, jonka asiakkaat kokivat hienoksi uudeksi viinituttavuudeksi. Lisäksi seurue oli valinnut jo etukäteen viinit, joille he nyt halusivat ruokasuosituksia. 

Kuvan herrasmiehellä oli melko haastava viinilista laadittuna jo omasta takaa. Kilpailijoiden piti kertoa näistä viineistä ja myös suositella niille sopivat ruoat.

Finaalin lopuksi kilpailijoiden tuli suorittaa sokkomaistelutehtävä ja vastata useaan tätä viiniä koskevaan kysymykseen.

Kaikki kilpailjat nimesivät maistelutehtävän suosikikseen, kaikki myös selvittivät sen kirkkaasti.

Illallinen ja voittajan julkistaminen päättivät jännittävän kilpailupäivän

Tiukan kilpailun päätteeksi jury vetäytyi pisteidenlaskentaan ja kilpailijat pääsivät hetkeksi rentoutumaan. Tämän jälkeen kokoonnuttiin nauttimaan juhlaillallinen, jonka päätteeksi julistettaisiin voittaja.

 

Juhlava illallinen maistuvine ruokineen ja erinomaisine viineineen päätti jännittävän kisapäivän.

Lopulta tuli aika julistaa kilpailun voittaja sekä yleisön suosikki. Jännitys tiivistyi käsinkosketeltavaksi, kun Suomen Sommelieryhdistyksen puheenjohtaja Heidi Mäkinen (MW) kertoi, että kilpailu oli ollut eritttäin tiukka.

Kilpailun voittaja, The Best Sommelier of Finland 2021 on Kirsi Seppänen Tampereelta. Taitava sommelier on saanut aiemminkin tunnustusta osaamiselleen. Hänet on valittu Vuoden Sommelieriksi 2018 ja samana vuonna hän voitti myös Vuoden Nuori Sommelier-tittelin. 

Toiseksi tullut Anton Niemiaho oli alle pisteen päässä voittajasta ja hänet valittiin yleisön suosikiksi. Anton ja Kirsi lähtevät edustamaan Suomea kolmen viikon päästä Reykjavikissa pidettävään The Best Sommelier of Nordics 2021-kilpailuun. Paljon onnea ja menestystä kisamatkalle Islantiin!

Paljon onnea Kirsi! Kiitos myös kaikille kilpailussa mukana olleille ja sen järjestelyihin osallistuneille työstä, jota teette paremman viinikulttuurin eteen.  

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Silvaner Frankenin helmi

Silvaner Frankenin helmi

SILVANER FRANKENIN HELMI

– Se toinen saksalainen valkoviinilajike –

Silvaner parrasvaloissa

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Valkoviineistään tunnettu Saksa on saanut paljon mainetta Rieslingin kotiseutuna. Riesling ei ole kuitenkaan ainoa lajike, josta Saksassa tuotetaan laadukasta viiniä ja onkin aika nostaa parrasvaloihin Silvaner, ”se vähemmän tunnettu valkoviinirypäle”. 1960 ja 1970-luvuilla Silvanerin maine tahriintui massatuotannon puristuksessa mutta nykyään lajikkeesta tuotetaan erinomaisia laatuviinejä. Otetaan siis katsaus tähän tutustumisen arvoiseen ja perintekkääseen rypälelajikkeeseen. Tervetuloa Viiniblogin matkaan!

Silvaner on ohutkuorinen, hyvin maaperää ja kasvualuettaan ilmentävä valkoinen rypälelajike. Kuva: DWI

Silvaner on yksi mailman vanhimmista tunnetuista viinirypälelajikkeista ja ensimmäinen sen  viljelystä kertova dokumentti on peräti vuodelta 1659. Muinaiset kirjanpitotositteet osoittavat, että Silvaner köynnöksistä maksettu hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna muihin sen ajan viiniköynnösten taimiin.

Silvanerin vanhemmat ovat jo keskiajalla tunnettu Traminer ja Österreichisch Weiss (suomennettuna Itävaltalainen Valkoinen), joiden luonnollisen ristetymisen tuloksena syntyi Silvaner. Traminerilla on myös sukulaissuhde Pinot Noiriin, vaikkakaan ei ole pystytty osoittamaan kumpi on lapsi ja kumpi vanhempi.

Nykyään Silvanerin huippualuetta on Saksan Franken, jossa se on kaikkein viljellyin rypälelajike. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet sopivat lajikkeelle erinomaisen hyvin. Täällä edes Saksassa muuten niin hyvin menestynyt Riesling ei pärjää laadussa Silvanerille. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet yksinkertaisesti sopivat Silvanerille paremmin.

Yksi syy tähän lienee myös se, että Silvaner-köynnös kukkii aiemmin kuin Riesling. Varhainen kukkimisajankohta altistaa lajikkeen keväthallalle. Ajan myötä tämä on johtanut siihen, että Silvaner on saanut Frankenin viileässä ilmastossa parhaat kasvupaikat, jotka saavat eniten auringonvaloa ja lämpöä. Auringon energia yhdessä viileän kasvuympäristön ja kalkkipitoisen maaperän kanssa auttavat Silvaneria tuottamaan rypäleitä, jotka ovat aromikkaita ja joista saadaan konsentroituneen elegantti viini.

Saksan Franken on Silvanerin kotiseutua.  Kuva: DWI

Määrä ei korvaa laatua

Silvaner on luonteeltaan suurisatoinen lajike. Tämä taipumus houkutteli menneinä vuosikymmeniä monia viinitilallisia lajikkeen kasvatukseen. Tässä piilee kuitenkin ansa, sillä jos satomäärien annetaan kasvaa, eli toisin sanoen jos viljelijä tekee määrää laadun kustannuksella, tulee viinistä helposti aromimaailmaltaan latteaa ja tylsää, ammattikielellä sanottuna neutraalia.

1960-luvulla Silvaner eli määrällistä kukoistuskauttaan, ollen Saksan eniten viljelty rypälelajike. Suurisatoisena se sopi aikansa “hittiviinin” Liebfraumilchin tuotantoon, jossa sitä sekoitettiin muihin lajikkeisiin. Valitettavasti siinä samalla Silvaner menetti maineensa.

Silvaner pystyy kuitenkin tuottamaan erinomaista valkoviiniä, mutta se vaatii viljelijältä halua panostaa laatuun enemmän kuin määrään, ja myös työtä viinitarhalla, jotta satomäärät pysyvät kurissa.

Nykyään Silvanerin viljelyala on vain 4,6% Saksan viinitarhojen pinta-alasta ja laadussa on tapahtunut huimia harppauksia. Voidaankin sanoa, että Silvaner elää parhaillaan toista, laadullista kukoistuskauttaan.

Silvanerin aromimaailmasta löytyy usein omenaa, meloonia, kivellisiä hedelmiä kuten aprikoosia tai persikkaa, mehevää sitruksisuutta sekä yrttisiä ja maamaisiakin aromeita.
Kuva: DWI

Silvaner, Riesling, Rieslaner

Saksan valkoviineistä puhuttaessa ei voi välttyä ajattelemasta Rieslingiä, joka onkin ”kaikille tuttu” saksalainen rypälelajike. Molemmilla lajikkeilla on taito ilmaista hyvin kasvupaikkaansa ja maaperää, mutta Silvanerin kasvukausi on lyhyempi ja se kypsyy noin kaksi viikkoa ennen Rieslingiä. 

Rieslingiin verrattuna Silvanerin aromikkuus on usein hiukan herkempää ja viinien hapokkuus lievempää. Tämä puhuu Silvanerin puolesta esimerkiksi valittaessa viiniä äyriäisille tai vaalealihaisille kaloille, joiden oma maku saattaa joutua jyrätyksi turhan voimakkaan viinin rinnalla.

Ihminen on kekseliäs ja kokeilunhaluinen, joten ei ole oikeastaan kummakaan, että Silvaner on kokeiltu risteyttää Rieslingin kanssa. Tuloksena tästä on ”luovasti” nimetty Rieslaner-lajike. Rieslaner on osoittautunut hyväksi jälkiruokaviinien valmistuksessa, joita Alkonkin valikoimasta näyttää löytyvän tällä hetkellä ainakin kaksi erilaista.

Tänään Viiniblogin maistelussa on kuitenkin puhtaita 100% Silvaner viinejä. Näistä kaikki ovat myös saatavilla Alkosta.

Kolme saksalaista silvaneria. Keskimmäinen on pakattu linjakkaaseen, litteään pulloon, joka on päivitetty versio Frankenin alueen Bocksbeutelista.

Winzer Sommerach Sommeracher Kabinett Trocken Silvaner 2019

Hinta, 17,07€

Tämän viinin on tuottanut vuonna 1901 perustettu Frankenin alueen vanhin viiniosuuskunta. Perustajajäseninä oli 15 viininviljelijäperhettä, jotka yhdistivät voimansa. Osuuskunta on edelleenkin viljelijäperheiden omistama ja on sittemmin kasvattanut paitsi laadukkaita rypäleitä, myös jäsenmääräänsä. Tällä hetkellä omistajaperheitä on 90. Heihin kaikkiin voit tutustua osuuskunnan nettisivuilla. Nimestä vielä lyhyesti, että  Sommerach viinitarhan nimi viittaa ”paikkaan joen aurinkoisella puolella”. https://www.winzer-sommerach.de

Viehättävästä tuoksusta voi löytää mehevää päärynää, persikkaisuuttakin ja kypsää sitruunaa sekä mineraalisuuteen viittaavaa fiilistä. Maku on kuiva ja herkullisen hedelmäinen. Viinissä on kepeä yleisilme, hapokkuus on pirteää, mutta ei päällekäyvää. Aromeiltaan maku seurailee tuoksua ja jälkimaussa on kevyttä ja raikasta salviaan viittaavaa yrttisyyttä. Kun viini hiukan lämpenee lasissa, niin tuoksusta ja jälkimausta voi löytää sellaista kevyttä maamaista aromikkuutta, joka usein liitetään Frankenin alueen viineihin. Vinkkinä ruokapöytään; muista tämä, kun mietit viiniä rapujuhliin. Myös muille äyriäisille- ja vaalealihaisille kaloille.

Brennfleck Sulzfelder Sonnenberg Silvaner Alte Reben 2019

Hinta: 16,89€

Brennfleckin viinitila on ollut saman suvun hallussa pitkälti yli 400 vuotta ja sitä pyörittää tällä hetkellä suvun 13. sukupolvi, Susanne ja Hugo Brennfleck. Tila kertoo pyrkivänsä kohti luomutuotantoa, vaikka heillä ei ainakaan vielä ole luomusertifikaattia. Tämä viini on valmistettu vanhoista (yli 30-vuotiaista) köynnöksistä, jotka kasvattavat rypäleitään Frankenissa, tarkemmin sanottuna Sonnenberg palstalla Sulzfelder am Main kylän tuntumassa. https://www.weingut-brennfleck.net/weinlagen

Tuoksussa tuntuu keltaista luumua, lempeää sitruksisuutta ja kevyttä kukkaisuutta, myös raikasta yrttisyyttä. Vihjauksia Frankenin Silvanerille tyypilliseen maamaisuuteenkin saattaa löytää. Suutuntumaltaan viini on kevyt, mutta kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Maussa on hedelmäisyyttä, hapokkuutta, mineraalisuutta ja se seurailee tuoksun aromeita. Jälkimaku on pitkä ja siinä vuorottelevat mukavalla tavalla hedelmäiset ja raikkaiden yrttien aromit. Ruoan suhteen vinkkinä sellainen, että pääsin maistamaan tätä paistetun kuhan, juureslisukkeen, perunapaistoksen ja beurre blanc kastikeen kanssa, oli erinomainen yhdistelmä.

Winzergenossenschaft Herxheim am Berg Silvaner Trocken 2019

Hinta: 12,98€
Kevyempi lasipullo

Tämä viini tulee Pfalzin alueelta, joka tunnetaan yhtenä Saksan lämpimimmistä viinialueista. 1930-luvulla perustettu viiniosuuskunta viljelee useita eri rypälelajikkeita, myös Silvaneria. Heille on tärkeää, että viinit ilmentävät niin rypälelaijikettaan kuin myös Pfalzia viinialueena. Viini on pakattu kevyeeseen lasipulloon, joka on aina ilahduttavaa.  https://www.wg-herxheim.com

Houkutteleva ja trooppisen hedelmäinen tuoksu tuo mieleen mehevän ananaksen ja punaisen omenan sekä kypsän situksisuuden, kukkaisuuttakin saattaa tuoksusta löytää. Viini on kuiva ja maku seurailee tuoksua. Yleisilme on lämpimän hedelmäinen, jota mukava hapokkuus raikastaa sopivasti. Suutuntuma on kevyehkö, mutta kallellaan keskitäyteläiseen suuntaan. Viinin hiukan lämmetessä esiin nousee myös hunajaisuuteen viittaavaa tuoksua. Jälkimaku on pitkä ja kevyesti nielua lämmittävä. Ruokapöytään suosittelisin tätä kaveriksi paistetulle kalalle ja esimerkiksi sitruunarisotolle, tällaista yhdistelmää pääsin itse kokeilemaan ja se oli perfecto. Myös kanan tai kalkkunan kylkeen hyvä kaveri.

Silvaner terttuja auringossa. Kuva: DWI

Ruokapuolelta yksi Silvanerin klassinen kaveri on kevään herkku, parsa. Myös syksyisten ruoka-annosten kanssa Silvaner sopii erinomaisesti yhteen ja esimerksi paistettu kala juureslisukkeilla saa hiukan täyteläisemmän suuntaisesta Silvanerista oivan kumppanin. Lisäksi nyt rapukauden ollessa parhaillaan Silvaner kannattaa ehdottomasti pitää mielessä yhtenä rapujuhlien viinivaihtoehdoista. Muutkin äyriäiset ja kalaruoat sopivat Silvaner viinien kanssa hyvin yhteen samoin kuin kana tai kalkkuna.

Lopuksi vielä mainintana, että kaikki kolme tämän postauksen viiniä ovat 100% Silvaneria ja laadultaan hyviä. Silti Silvaneria käytetään edelleen sekoitteissa muiden rypälelajikkeiden kanssa ja niissä laatu on vaihtelevaa. Kannattaa siis harjoittaa pientä valppautta Alkon viinihyllyllä Silvaner-viiniä valitessaan.

WineandBeyond.fi järjesti Saksan viinien kanssa Etäviinitastingin Facebookissa 2021. Voit edelleen katsoa tastingin klikkaamalla allaolevaa kuvaa. (Linkki aukeaa Facebookiin.)

Tästä videosta näet, miten Silvaner-viikko näkyi Tampereella vuonna 2020. 

Hyvää alkavaa syksyä ja mainioita Silvaner-viinien maisteluita!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Silvaner booklet by Wines of Germany
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.

Kuvat:
Germanwines.de, Deutches Wein Institut

Roseeproseccot testissä

Roseeproseccot testissä

ROSÉ PROSECCOT TESTISSÄ

Pinkin Proseccon ensimmäinen kesä

Viinien maailma on toisaalta eloisa, mutta toisaalta hyvin staattinen. Etenkin Euroopassa viinialueiden perinteet ovat vahvoja ja melko harvoin tapahtuu mitään suuria, mullistavia muutoksia. Tällaiseksi voitaneen kuitenkin lukea Roseeproseccon markkinoilletulo 2020 marraskuussa. 

Tässä postauksessa on maistelussa kahdeksan erilaista roseeproseccoa. Näitä ”Roseccoja” kokoontuivat heinäkuisena iltapäivänä kanssani maistelemaan Eija, Risto, Marika, Ari ja Johanna. Raadin joukkoon mahtui sekä kuivien että puolikuivien kuohareiden ystäviä, näin saimme testiin monipuolista näkemystä. Viinit maisteltiin sokkoina, maistajat eivät tienneet, mitä viinejä maistelevat. Ykkössijan jakoivat kaksi viiniä tasapisteillä, jokunen yllätyskin testissä paljastui.

Roseeproseccoja löytyy monissa eri sävyissä ja toinen toistaan koristeellisemmissa pulloissa.

Roseeprosecco-testin tulokset:

Tässä tulokset, ensimmäisenä parhaiten sijoittuneet.

Piccini Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 14,99€

Testin kallein viini menestyi testissä mainiosti. Aromeista löytyi mukavasti punaista marjaisuutta ja myös persikan sävyistä hedelmäisyyttä. Tasapainoinen maku oli pitkä ja hedelmäinen. Pullon vahva muotoilu herätti ajatuksen siitä, että tämä olisi hyvä tuliainen. Itseasiassa pullojen paljastusvaiheessa eräs raatilainen totesi, ”tämänhän minä juuri ostin viime viikonloppuna tuliaiseksi ystävälle”.

Myös väri sai kehuja ja muutenkin raati tuntui olevan sitä mieltä, että roseeproseccon kuuluu selkeästi erottua vaaleasta proseccosta sävyltään ja aromeiltaan. Kuohu puolestaan ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Hiukan kestävämpi kuohu olisi todennäköisesti nostanut tämän viinin koko testin voittajaksi. Nyt siis jaettu ensimmäinen sija 1/8.

Piccini Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 14,99€

Divici Organic Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 11,68€

Viinin aromeista löytyi päärynää ja omenaa sekä mansikkaa ja vadelmaakin. Raatia miellytti se, että tämän viini aromimaailma oli helposti tunnistettavissa Proseccoksi, mutta siinä oli mukana myös roseeseen viittaava punasävyinen marjaisuus. Maku oli kivan vivahteikas ja kuohu täyteläinen ja kestävä.  ”Tasapainoinen kokonaisuus” kuvaili eräs maistaja tätä viiniä. Hinta-laatusuhde on tässä viinissä oikein hyvä ja moni asia kohdallaan. Hiukan runsaampi hedelmäisyys olisi nostanut tämän viinin koko testin voittoon. Jaettu ensimmäinen sija. 1/8.

Viinien paljastamisen jälkeen raati antoi tälle vielä pulssaa siitä, että viini on luomu, vegaaninen ja vieläpä kevyemmässä lasipullossakin.

Divici Organic Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 11,68€

Campo del Passo Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 9,98€

Tämän testin edullisin viini oli yllätys kaikille ja se ponnisti testin kolmannelle sijalle. Aromimaailman punasävytteinen marjaisuus oli miellyttävää. Maku oli kuiva ja raikkaan hapokas ja siinä etenkin punaherukka pääsi selvästi esiin. Viinissä oli raadin mielestä palaset kohdallaan. Se ei ollut liian kuiva niille, jotka pitivät puolikuivista viineistä eikä liian makea kuivien viinien ystäville. Maku ja erityisesti jälkimaku saivat kehuja.

Kuplat olivat lasissa runsaat ja myös suussa mousse oli pirteä, vaikkakin sen olisi toivottu kestävän pidempään. Kaunis etiketti miellytti monen silmää. Tämä voisi olla hyvä tuliainen tai sopia esim. alkumaljaksi tilaisuuteen, jossa ei tarkkaan ole tiedossa, millaisesta viinistä osallistujat pitävät. Sijoitus 3/8. 

Campo del Passo Prosecco Rosé Extra Dry 2019, 9,98€

 

Voga Prosecco Rose Extra Dry 2020, 13,49€

Tämä viini jakoi mielipiteitä. Aromeista löytyi kivalla tavalla sekä punaista marjaisuutta että päärynän ja persikan sävyjä. Kuplat olivat lasissa pirteät, mutta osa raadista koki että mousse latistui suussa turhan nopeasti. Tasaisen kestävä ja pitkäkin maku sai kiitosta ja viiniä kuvailtiin helpoksi nautiskeltavaksi. Kuivemman tyyylin ystävät olisivat kuitenkin kaivanneet voimakkaampaa hapokkuutta. Kokeile tätä, jos pidät lempeistä kuohuviineistä. Sijoitus 4/8. 

Voga Prosecco Rose Extra Dry 2020, 13,49€

Floralba Prosecco Rosé Extra Dry 2019 10,99€

Tässä viinissä miellytti kuiva olemus ja pirteä kuohu. Lisäksi kaunis väri sai kehuja. Sijoitusta olisi parantanut rehevämpi hedelmäisyys ja osalle raatia kirpakka olemus oli liian hapokas. Silti mukava viini esim. tervetulomaljaksi, tai muuten kilistelyyn. Sijoitus keskikastia 5/8.

Floralba Prosecco Rosé Extra Dry 2019 10,99€

Fili Prosecco Rosé Brut 2019, 13,99€

Tässä Fili:n roseeproseccossa oli moni asia kohdallaan. Vaikka tämä on Brut tyylin kuivahko viini koettiin olemus kuitenkin miellyttävän lempeäksi. Kuohu oli kestävä ja runsas. Tuoksussa oli kivasti punasävyistä hedelmäisyyttä, mutta maku ei päässyt aivan tuoksun tasolle. Lupaus hedelmäisyydestä peittyi kevyesti paahteiseen tunnelmaan, joka ei miellyttänyt kaikkia. Sijoitus 6/8.

Fili Prosecco Rosé Brut 2019, 13,99€

La Gioiosa Prosecco Rosé Millesimato Brut 2020, 6,07€

Testin ainoa puolikkaan pullokoon viini oli La Gioiosa Prosecco Rosé. Aromeissa oli herkkyyttä ja vivahteikkuutta. Osa raadista nautti viinin äärellä herkistelystä ja pohdiskelusta. Toiset olisivat kaivanneet runsaampaa hedelmäisyyttä ja kokivat viinin turhankin herkkäaromiseksi. Kuohu oli pirteä ja myös pullon kokoa kiiteltiin sopivaksi. Maultaan viini oli testin kuivin. Tämä sopiikin aperitiiviksi erittäin kuivien viinien ystäville. Kokonaisuudessaan viini jäi kuitenkin kauas kärkikahinoista. Sijoitus 7/8.

 

La Gioiosa Prosecco Rosé Millesimato Brut 2020, 6,07€

Verrocchio Prosecco Rosé Extra Dry 2020, 10,90€

Testin hännille jäi Verrocchio Prosecco Rosé. Tämä oli yllätys, sillä viini voitti huhtikuussa Hesarin viinitestin ja sai siinä neljä tähteä. Tämän raadin mielestä viini oli liian samantyylinen kuin vaaleat proseccot ja rosee-luonnetta kaivattiin enemmän. Aromeista löydettiin kukkaisuutta, päärynää ja hiukan vadelmaisia sävyjä. Tuoksu miellytti enemmän kuin maku, joka koettiin ”liian tutuksi” ja myös hiukan karvaaksi. Kaikenkaikkiaan kokonaisuus jäi nyt hiukan vaisuksi, vaikka viinissä ei sinänsä mitään moitittavaa ollutkaan. Hinnaltaan tämä testin toiseksi edullisin viini sopisi esimerkiksi huolettomiin hetkiin kaveriporukassa. Sijoitus 8/8.

Verrocchio Prosecco Rosé Extra Dry 2020, 10,90€

Testin lopuksi herkuteltiin mansikka-halloumisalaatilla ja mansikkapiirakalla. Rosee proseccojen punasävyinen hedelmäisyys toimi hyvin yhteen mansikkaisten kesäruokien kanssa. Tosin piirakan makeuden rinnalla nämä viinit tuntuivat hiukan koville. Makealle piirakalle olisi sopinut paremmin näitä nyt maisteltuja viinejä makeampi roseeprosecco… ehkä ensi kesänä testailemme niitä. 😉

Mansikka-halloumisalaatti toimi erinomaisesti ruokaparina testin viineille ja tasasi niiden välisiä eroja.


Myös mansikkapiirakkaa kokeiltiin myös roseeproseccojen kanssa. Tälle kuitenkin paras kaveri taisi olla kahvi, sillä makealle piirakalle sopii parhaiten viini, jossa itsessäänkin on enemmän makeutta, kuin tämän testin viineissä. 

Rosé proseccoja on vilahdellut blogissa ja WineandBeyond.fi somekanavissa aiemminkin. Ensimmäinen roseeprosecco, jota olen itse koskaan maistanut oli Val d’ Oca Prosecco Rosé Extra Dry. Muistan, kuinka hienolle tuntui ensimmäistä kertaa kokeilla tätä uutta viinityyliä marraskuussa 2020, lue juttu tästä.

Hyvää vointia kaikille blogin lukijoille! Pidetään heinäkuun aurinko mielessä näin syksyisinäkin päivinä.
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

P.s. Kiitokset vielä tarkkaavaiselle testiraadille <3

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.