Silvaner Frankenin helmi

Silvaner Frankenin helmi

mennessä | elo 27, 2021 | Yleinen

SILVANER FRANKENIN HELMI

– Se toinen saksalainen valkoviinilajike –

Silvaner parrasvaloissa

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Valkoviineistään tunnettu Saksa on saanut paljon mainetta Rieslingin kotiseutuna. Riesling ei ole kuitenkaan ainoa lajike, josta Saksassa tuotetaan laadukasta viiniä ja onkin aika nostaa parrasvaloihin Silvaner, ”se vähemmän tunnettu valkoviinirypäle”. 1960 ja 1970-luvuilla Silvanerin maine tahriintui massatuotannon puristuksessa mutta nykyään lajikkeesta tuotetaan erinomaisia laatuviinejä. Otetaan siis katsaus tähän tutustumisen arvoiseen ja perintekkääseen rypälelajikkeeseen. Tervetuloa Viiniblogin matkaan!

Silvaner on ohutkuorinen, hyvin maaperää ja kasvualuettaan ilmentävä valkoinen rypälelajike. Kuva: DWI

Silvaner on yksi mailman vanhimmista tunnetuista viinirypälelajikkeista ja ensimmäinen sen  viljelystä kertova dokumentti on peräti vuodelta 1659. Muinaiset kirjanpitotositteet osoittavat, että Silvaner köynnöksistä maksettu hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna muihin sen ajan viiniköynnösten taimiin.

Silvanerin vanhemmat ovat jo keskiajalla tunnettu Traminer ja Österreichisch Weiss (suomennettuna Itävaltalainen Valkoinen), joiden luonnollisen ristetymisen tuloksena syntyi Silvaner. Traminerilla on myös sukulaissuhde Pinot Noiriin, vaikkakaan ei ole pystytty osoittamaan kumpi on lapsi ja kumpi vanhempi.

Nykyään Silvanerin huippualuetta on Saksan Franken, jossa se on kaikkein viljellyin rypälelajike. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet sopivat lajikkeelle erinomaisen hyvin. Täällä edes Saksassa muuten niin hyvin menestynyt Riesling ei pärjää laadussa Silvanerille. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet yksinkertaisesti sopivat Silvanerille paremmin.

Yksi syy tähän lienee myös se, että Silvaner-köynnös kukkii aiemmin kuin Riesling. Varhainen kukkimisajankohta altistaa lajikkeen keväthallalle. Ajan myötä tämä on johtanut siihen, että Silvaner on saanut Frankenin viileässä ilmastossa parhaat kasvupaikat, jotka saavat eniten auringonvaloa ja lämpöä. Auringon energia yhdessä viileän kasvuympäristön ja kalkkipitoisen maaperän kanssa auttavat Silvaneria tuottamaan rypäleitä, jotka ovat aromikkaita ja joista saadaan konsentroituneen elegantti viini.

Saksan Franken on Silvanerin kotiseutua.  Kuva: DWI

Määrä ei korvaa laatua

Silvaner on luonteeltaan suurisatoinen lajike. Tämä taipumus houkutteli menneinä vuosikymmeniä monia viinitilallisia lajikkeen kasvatukseen. Tässä piilee kuitenkin ansa, sillä jos satomäärien annetaan kasvaa, eli toisin sanoen jos viljelijä tekee määrää laadun kustannuksella, tulee viinistä helposti aromimaailmaltaan latteaa ja tylsää, ammattikielellä sanottuna neutraalia.

1960-luvulla Silvaner eli määrällistä kukoistuskauttaan, ollen Saksan eniten viljelty rypälelajike. Suurisatoisena se sopi aikansa “hittiviinin” Liebfraumilchin tuotantoon, jossa sitä sekoitettiin muihin lajikkeisiin. Valitettavasti siinä samalla Silvaner menetti maineensa.

Silvaner pystyy kuitenkin tuottamaan erinomaista valkoviiniä, mutta se vaatii viljelijältä halua panostaa laatuun enemmän kuin määrään, ja myös työtä viinitarhalla, jotta satomäärät pysyvät kurissa.

Nykyään Silvanerin viljelyala on vain 4,6% Saksan viinitarhojen pinta-alasta ja laadussa on tapahtunut huimia harppauksia. Voidaankin sanoa, että Silvaner elää parhaillaan toista, laadullista kukoistuskauttaan.

Silvanerin aromimaailmasta löytyy usein omenaa, meloonia, kivellisiä hedelmiä kuten aprikoosia tai persikkaa, mehevää sitruksisuutta sekä yrttisiä ja maamaisiakin aromeita.
Kuva: DWI

Silvaner, Riesling, Rieslaner

Saksan valkoviineistä puhuttaessa ei voi välttyä ajattelemasta Rieslingiä, joka onkin ”kaikille tuttu” saksalainen rypälelajike. Molemmilla lajikkeilla on taito ilmaista hyvin kasvupaikkaansa ja maaperää, mutta Silvanerin kasvukausi on lyhyempi ja se kypsyy noin kaksi viikkoa ennen Rieslingiä. 

Rieslingiin verrattuna Silvanerin aromikkuus on usein hiukan herkempää ja viinien hapokkuus lievempää. Tämä puhuu Silvanerin puolesta esimerkiksi valittaessa viiniä äyriäisille tai vaalealihaisille kaloille, joiden oma maku saattaa joutua jyrätyksi turhan voimakkaan viinin rinnalla.

Ihminen on kekseliäs ja kokeilunhaluinen, joten ei ole oikeastaan kummakaan, että Silvaner on kokeiltu risteyttää Rieslingin kanssa. Tuloksena tästä on ”luovasti” nimetty Rieslaner-lajike. Rieslaner on osoittautunut hyväksi jälkiruokaviinien valmistuksessa, joita Alkonkin valikoimasta näyttää löytyvän tällä hetkellä ainakin kaksi erilaista.

Tänään Viiniblogin maistelussa on kuitenkin puhtaita 100% Silvaner viinejä. Näistä kaikki ovat myös saatavilla Alkosta.

Kolme saksalaista silvaneria. Keskimmäinen on pakattu linjakkaaseen, litteään pulloon, joka on päivitetty versio Frankenin alueen Bocksbeutelista.

Winzer Sommerach Sommeracher Kabinett Trocken Silvaner 2019

Hinta, 17,07€

Tämän viinin on tuottanut vuonna 1901 perustettu Frankenin alueen vanhin viiniosuuskunta. Perustajajäseninä oli 15 viininviljelijäperhettä, jotka yhdistivät voimansa. Osuuskunta on edelleenkin viljelijäperheiden omistama ja on sittemmin kasvattanut paitsi laadukkaita rypäleitä, myös jäsenmääräänsä. Tällä hetkellä omistajaperheitä on 90. Heihin kaikkiin voit tutustua osuuskunnan nettisivuilla. Nimestä vielä lyhyesti, että  Sommerach viinitarhan nimi viittaa ”paikkaan joen aurinkoisella puolella”. https://www.winzer-sommerach.de

Viehättävästä tuoksusta voi löytää mehevää päärynää, persikkaisuuttakin ja kypsää sitruunaa sekä mineraalisuuteen viittaavaa fiilistä. Maku on kuiva ja herkullisen hedelmäinen. Viinissä on kepeä yleisilme, hapokkuus on pirteää, mutta ei päällekäyvää. Aromeiltaan maku seurailee tuoksua ja jälkimaussa on kevyttä ja raikasta salviaan viittaavaa yrttisyyttä. Kun viini hiukan lämpenee lasissa, niin tuoksusta ja jälkimausta voi löytää sellaista kevyttä maamaista aromikkuutta, joka usein liitetään Frankenin alueen viineihin. Vinkkinä ruokapöytään; muista tämä, kun mietit viiniä rapujuhliin. Myös muille äyriäisille- ja vaalealihaisille kaloille.

Brennfleck Sulzfelder Sonnenberg Silvaner Alte Reben 2019

Hinta: 16,89€

Brennfleckin viinitila on ollut saman suvun hallussa pitkälti yli 400 vuotta ja sitä pyörittää tällä hetkellä suvun 13. sukupolvi, Susanne ja Hugo Brennfleck. Tila kertoo pyrkivänsä kohti luomutuotantoa, vaikka heillä ei ainakaan vielä ole luomusertifikaattia. Tämä viini on valmistettu vanhoista (yli 30-vuotiaista) köynnöksistä, jotka kasvattavat rypäleitään Frankenissa, tarkemmin sanottuna Sonnenberg palstalla Sulzfelder am Main kylän tuntumassa. https://www.weingut-brennfleck.net/weinlagen

Tuoksussa tuntuu keltaista luumua, lempeää sitruksisuutta ja kevyttä kukkaisuutta, myös raikasta yrttisyyttä. Vihjauksia Frankenin Silvanerille tyypilliseen maamaisuuteenkin saattaa löytää. Suutuntumaltaan viini on kevyt, mutta kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Maussa on hedelmäisyyttä, hapokkuutta, mineraalisuutta ja se seurailee tuoksun aromeita. Jälkimaku on pitkä ja siinä vuorottelevat mukavalla tavalla hedelmäiset ja raikkaiden yrttien aromit. Ruoan suhteen vinkkinä sellainen, että pääsin maistamaan tätä paistetun kuhan, juureslisukkeen, perunapaistoksen ja beurre blanc kastikeen kanssa, oli erinomainen yhdistelmä.

Winzergenossenschaft Herxheim am Berg Silvaner Trocken 2019

Hinta: 12,98€
Kevyempi lasipullo

Tämä viini tulee Pfalzin alueelta, joka tunnetaan yhtenä Saksan lämpimimmistä viinialueista. 1930-luvulla perustettu viiniosuuskunta viljelee useita eri rypälelajikkeita, myös Silvaneria. Heille on tärkeää, että viinit ilmentävät niin rypälelaijikettaan kuin myös Pfalzia viinialueena. Viini on pakattu kevyeeseen lasipulloon, joka on aina ilahduttavaa.  https://www.wg-herxheim.com

Houkutteleva ja trooppisen hedelmäinen tuoksu tuo mieleen mehevän ananaksen ja punaisen omenan sekä kypsän situksisuuden, kukkaisuuttakin saattaa tuoksusta löytää. Viini on kuiva ja maku seurailee tuoksua. Yleisilme on lämpimän hedelmäinen, jota mukava hapokkuus raikastaa sopivasti. Suutuntuma on kevyehkö, mutta kallellaan keskitäyteläiseen suuntaan. Viinin hiukan lämmetessä esiin nousee myös hunajaisuuteen viittaavaa tuoksua. Jälkimaku on pitkä ja kevyesti nielua lämmittävä. Ruokapöytään suosittelisin tätä kaveriksi paistetulle kalalle ja esimerkiksi sitruunarisotolle, tällaista yhdistelmää pääsin itse kokeilemaan ja se oli perfecto. Myös kanan tai kalkkunan kylkeen hyvä kaveri.

Silvaner terttuja auringossa. Kuva: DWI

Ruokapuolelta yksi Silvanerin klassinen kaveri on kevään herkku, parsa. Myös syksyisten ruoka-annosten kanssa Silvaner sopii erinomaisesti yhteen ja esimerksi paistettu kala juureslisukkeilla saa hiukan täyteläisemmän suuntaisesta Silvanerista oivan kumppanin. Lisäksi nyt rapukauden ollessa parhaillaan Silvaner kannattaa ehdottomasti pitää mielessä yhtenä rapujuhlien viinivaihtoehdoista. Muutkin äyriäiset ja kalaruoat sopivat Silvaner viinien kanssa hyvin yhteen samoin kuin kana tai kalkkuna.

Lopuksi vielä mainintana, että kaikki kolme tämän postauksen viiniä ovat 100% Silvaneria ja laadultaan hyviä. Silti Silvaneria käytetään edelleen sekoitteissa muiden rypälelajikkeiden kanssa ja niissä laatu on vaihtelevaa. Kannattaa siis harjoittaa pientä valppautta Alkon viinihyllyllä Silvaner-viiniä valitessaan.

WineandBeyond.fi järjesti Saksan viinien kanssa Etäviinitastingin Facebookissa 2021. Voit edelleen katsoa tastingin klikkaamalla allaolevaa kuvaa. (Linkki aukeaa Facebookiin.)

Tästä videosta näet, miten Silvaner-viikko näkyi Tampereella vuonna 2020. 

Hyvää alkavaa syksyä ja mainioita Silvaner-viinien maisteluita!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Silvaner booklet by Wines of Germany
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.

Kuvat:
Germanwines.de, Deutches Wein Institut

Pinot Gris on Saksassa Grauburgunder

Pinot Gris on Saksassa Grauburgunder

mennessä | helmi 25, 2021 | Yleinen

GRAUBURGUNDER
–
WEISSBURGUNDER

– Saksalainen nimi Pinot-perheelle on Burgunder –

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa

”Vivahteikkuutta, raikkautta ja herkullista hedelmäisyyttä…”

Saksa tunnetaan ympäri maailman Rieslingin valtakuntana ja sitä se onkin. Silti Pinot Blanc ja Pinot Gris lajikkeet ovat kaikessa hiljaisuudessa liki kolminkertaistaneet suosionsa parissa vuosikymmenessä.

Saksassa nämä lajikkeet tunnetaan nimillä Weissburgunder ja Grauburgunder. Mikä on tämän moninkertaistuneen suosion salaisuus? Miltä saksalaiset Weissburgunder ja Grauburgunder viinit maistuvat? Entä minkälaisen ruoan kanssa niitä kannattaa nauttia?

Viiniblogi sai ilon haastatella saksalaisten burgunder-viinien todellista asiantuntijaa. Hän on Master of Wine, Pasi Ketolainen. 

Tervetuloa Viiniblogin mukaan!

Weiss- ja Grauburgunderin tyypillisissä aromeissa on sekä yhtäläisyyksiä, että eroja. Kuva: DWI

Saksassa ainakin jo 1400-luvulta saakka

”Pinot-lajikkeiden” saksankieliset nimet viittaavat niiden alkuperäiseen synnyinseutuun, Ranskan Bourgogneen.

Grauburgunderin tiedetään kulkeneen Sveitsin ja Unkarin kautta ennen kuin se päätyi Saksan alueelle noin 1400-luvulla. Unkarin kautta tehty ”sightseeing” jätti jälkensä Grauburgunderiin ja sitä kutsuttiinkin 1970-luvulle asti usein nimellä ”Grauburgunder Tokajer”. Tämän jälkeen lajikkeen yleisnimi oli Saksassa Ruländer, kunnes nimi Grauburgunder vakiintui 1990-luvulla.

Mikä kiinnostavinta, itseasiassa kaikki nämä burgunder-lajikkeet ovat yhtä perhettä! Alkuperäisenä lajikkeena pidetään Spätburgunderia (Pinot Noir), josta luonnolisen evoluution kautta syntyi hiukan vaaleamman värinen Grauburgnder (Pinot Gris). Se puolestaan muuntautui edelleen ja niin syntyi Weissburgunder (Pinot Blanc).

Weissburgunder ja Grauburgunder eroavat ulkonäöltään selvästi. Vaikka Grauburgunder on väriltään melko tumma se luetaan kuitenkin usein valkoviinilajikkeisiin. Valkoviini onkin tyypillinen lajikkeesta valmistettava viinityyli.  Kuva: DWI

Mutta eroavatko saksalaiset Grau- ja Weissburgunder viinit esim. Alsacen Pinot Gris tai Pinot Blanc viineistä?

”Verrattuna Alsacen Pinot Grisiin tai Pinot Blanciin saksalainen tyyli on kuivempi”, kertoo Master of Wine, Pasi Ketolainen.  ”Sitten taas verrattuna Pohjois-Italian usein melko neutraaleihinkin viineihin saksalaisessa tyylissä on enemmän hedelmäisyyttä ja vivahteikkuutta”.

Burgunder-lajikkeilla on siis pitkä historia Saksan alueella, mutta entä nykypäivä? Mitä Weiss- ja Grauburgunderille kuuluu nykyään?

”Jos vilkaistaan tilastoja, niin Riesling on edelleen Saksan kiistaton ykköslajike. Mutta Grau- ja Weissburgunderin yhteenlaskettu pinta-ala on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2019 välillä. Ne ovat vallanneet kasvualaa pääasiassa Müller-Thurgau lajikkeelta”, Pasi Ketolainen toteaa.

”Erityisesti vanhemmat sukupolvet haluavat näitä pehmeämmän hapokkuuden burgundereita. Lisäksi ihmiset kaipaavat vaihtelua ja vaihtoehtoja. Esimerkiksi kaikissa itseään kunnioittavissa ravintoloissa pitää Saksassa nykyään olla grauburgunder-viiniä laseittain.”

”Burgunderit ovat myös luotettavia. Niissä on aikalailla samanlainen makuprofiili eri puolilla Saksaa. Riesling puolestaan heijastaa enemmän kasvupaikkansa eroja. Se on kiinnostavaa, mutta saattaa joskus myös tuntua vaikeaselkoiselta”.

No kokeillaan, maistetaan Weissburgunderia sekä Pfalzista että Württenbergistä…

 

Dr. Wehrheim Buntstück Weisser Burgunder 2017

Weingut Dr. Wehrheim sijaitsee aivan Pfalzin metsän tuntumassa lähellä Landaun kaupunkia. Perheomisteisella viinitilalla on 100-vuotias historia ja nuori isäntä Franz Wehrheim edustaa neljättä sukupolvea. Viinitarhan koko on 7 hehtaaria, mutta siihen mahtuu neljä erilaista maaperätyyppiä. Viinin nimi Buntstück viittaakin siihen, että tässä viinissä on yhdistetty erilaisilla palstoilla kasvaneita rypäleitä (bunt=kirjava, stück=osa, osio).

Hinta: 21,90€, Luomu, Biodynaaminen, Tilausvalikoima (910621)

Tuoksu tarjoilee sitruksisuutta, sitruunan ja geripin kuorta, punaista omenaisuutta. Lisäksi aromeissa on tiettyä viinirypäleen omaa ja etenkin viinirypäleiden kuorten aromia. (Tämä sai minut tutkailemaan tarkemmin viinin valmistusmenetelmää. Kyllä, kuoret ovat olleet mukana tämän viinin valmistuksen alkuvaiheessa.)

Maku seurailee tuoksua ja suuntuntumassa on keskitäyteläistä tunnelmaa. Jälkimaku on keskipitkä ja siinä on sitrushedelmän kuorta ja kevyttä lajikkeelle tyypillistä maamaisuutta.

Kokonaisuutena laadukas ja kiinnostava Weissburgunder, joka sopii lajikkeeseen tutustumiseen ihan sellaisenaan. Ruokapöytään erilaisille kalaruoille tai salaateille. Kestää myös ruoalta jonkun verran hapokkuutta. 

Dautel Bönnigheimer Weissburgunder Gipskeuper 2018

Jopas on viinin nimellä pituutta. Dautel on siis viinitilan nimi, omistajasuvun mukaan. Tila sijaitsee Bönningheimin pienessä viinikaupungissa. Weissburgunder kertoo tietenkin lajikkeen ja Gipskeuper puolestaan viittaa maaperään, joka koostuu savi, kipsi ja suola-kivikerrostumista. Paljon siis informaatiota näissä neljässä sanassa…

Perheomisteinen viinitila on perustettu jo 1500-luvulla ja Christian Dautel on johtanut tilaa vuodesta 2014. Jos nimi kuulostaa tutulle, niin se on hyvin mahdollista sillä Dautelin Spätburgunder (Pinot Noir) oli mukana Saksalaisten punaviinien blogipostauksessa syksyllä 2020. Mutta nyt siis vuorossa Weissburgunder (Pinot Blanc).

Hinta: 29,80€, Tilausvalikoima (938047)

Vaaleankeltaisen viinin hiukan hennosta tuoksista välittyy keltaista omenaisuutta, sitruksen kuorta ja hiukan troopisemmankin tuntuista hedelmäisyyttä sekä kevyttä kukkaisuutta. Lisäksi löydän tuoksusta maanläheistä tunnelmaa. Maku on kuiva, melko hapokas ja se tuo mukanaan uusia vivahteita, kevyttä leipämäisyyttä, pähkinään ja muskottiin viittaavaa mausteisuutta. Melko pitkä jälkimaku on sitrusvoittoinen pienillä mausteisilla tai maamaisilla vivahteilla.

Kokonaisuutena sanoisin että viinin aromimaailmassa on herkkää vivahteikkuutta, jonka tunnustelu sopii viinejä jo jonkin verran harrastaneille. Näin viini pääsee oikeuksiinsa ja hinta-laatusuhde kohtaa oikealla tavalla. Ruokapöytään toimiva pari esim. äyriäisille tai erilaisille kalaruoille, myös ruokaisille salaateille.

Kyllä näissä viineissä on paljon samankaltaisuutta, aivan kuten Pasi sanoi, vaikka kasvualue alue onkin eri.

Entäpä ruokapöydässä?

Kysytäänpä tähän väliin Pasi Ketolaiselta, mikä olisi hänen mielestään hyvä food-pairing vaaleille burgundereille?

”Burgundereiden ruokayhdistettävyys on monipuolista, helppoakin. Molemmat toimivat kala- ja äyriäisruoille. Etenkin Weissburgunder kestää voimakkaampaa sitruksisuuttakin”.

”Grauburgunder on pyöreämpi, runsaampi ja paksumpi. Sen kanssa toimivat myös vaaleat liharuoat kuten possu tai broileri, mutta sen kevyt kermaisuus täydentää hyvin myös juustoisia ruokalajeja ja erilaisia ruokaisia piiraita. Myös tuulihatut olisivat elegantti pari”.

”Weissburgunder on aromeiltaan hillitympi ja myös vaativampi lajike viinin nauttijan kannalta. Ehkä tätä voisi kuvailla niinkin, että Weissburgunder on linjakkaampi ja jotenkin atleettisempi. Grauburgunderissa taas on enemmän pyöreyttä ja leveyttä, voisi kai sanoa että se on gotleettisempi”, Pasi naurahtaa.

Pidetään nämä ajatukset mielessä ja otetaan Grauburgunderit maisteluun.

Fritz Walter Grauer Burgunder Trocken 2019

Perinteikkään ja perheomisteisen viiitilan johdossa on tällä hetkellä Eckhard Walter. Hänen iso iso isänsä Friz Walter perusti viinitilan 1832. Viinitarhoja on kaikkinensa noin 50 hehtaaria ja osa rajautuu suoraan Ranskan rajaan. Tilalla on majoittumismahdollisuus sekä ravintola,  jossa tarjoillaan tietenkin viineihin sopivia ruoka-annoksia.

Hinta: 11,49€, Vegaaninen, Kevyt pullo, Vakiovalikoima (578777).

Nuorekkaan oloisen viinin tuoksu henkii kypsää sitruksisuutta ja lämpimästä ilmanalasta muistuttavaa hedelmäisyttä. Siitä voi löytää muun muassa persikkaa, kypsää omenaa, ananasta ja myös kevyttä kukkaisuutta.

Suussa viini on edelleen hedelmäinen, mutta sitruksinen hapokkuus raikastaa kokonaisuutta sopivalla tavalla. Kuivan ja puolikuivan rajalla keikkuvan viinin olemuksessa on hedelmäistä runsautta ja raikkautta mukavassa tasapainossa. Jälkimaku nostaa esiin sitruksisuutta, kaikuja hedelmäisistä aromeista sekä yrttistä, myös aavistuksen kermaistakin tunnelmaa.

Tämä on monikäyttöinen viini ruokapöytään ja se sopii erilaisille salaateille, lohelle, vaalealle lihalle ja toimii myös sushin kanssa. Pidä tämä mielessä myös kesän piknikkejä ajatellen.

 

Gustavshof Grauburgunder Signature Trocken 2017

Gustav Beckerin 1924 perustama viinitila sijaitsee Rheinhessenin viinialueella ja sitä hoitaa tällä hetkellä perheen 4. sukupolvi. Viinin valmistus alkoi kuitenkin todenteolla vasta 1976, kun nykyisen isännän vanhemmat saivat toisensa ja heidän johdollaan sukutila alkoi keskittyä viinin kasvatukseen ja valmistukseen. Tila on ollut luomutila vuodesta 2004 saakka ja se sai biodynaamisen Demeter sertifikaatin 2012. Kaikki viinit ovat myös vegaanisia. 

Hinta: 21,24€, Luomu, Biodynaminen, Vegaaninen, Tilausvalikoima (933753)

Tuoksussa on sitruunankuoreen viittaavaa aromia ja myös hiukan mausteisuutta ja kevyttä mineraalisuutta. Viinin hetken hengiteltyä lasista nousee myös kevyttä hunajaisuutta.

Maku on kuiva ja keskihapokas. Suutuntumassa on runsautta ja viini on olemukseltaan keskitäyteläinen. Lisäksi tässä viinissä on pienen ikääntymisen tuomaa pehmeyttä. Jokin viinin olemuksessa muistuttaa etäisesti sherrymäisestä meiningistä. Kokonaisuutena melko aromikas ja runsas, selkeästi jo kehittynyt valkoviini.

Tämän persoonallisen viini seuraksi kokeilisin ruokapöytään kokeilisin esimerkiksi sienirisottoa tai -pirakkaa. Myös erilaiset pitkäänkin haudutetut kasvisruoat voisivat olla hyvä pari samoin kuin esim. kermaiset broileriruoat.  

Grauburgunder Herzstück 2017

Wildin pieni, vain 3 hehtaarin viinitila rajautuu Schwarzwaldin metsään ja sijaitsee lämpimällä Badenin viinialueella. Tilaa pyörittää veljeskaksikko, Manuel ja Maximillian Wild. Kaikki tilan tuotanto on luomua ja biodyaamista, vaikkei heillä olekaan sertifikaatteja. Viininvalmistuksessa noudatetaan luonnollisuutta ja mahdollisimman vähäistä puuttumista luonnon omiin prosesseihin. Herzstück tarkoittaa vapaasti käännettynä ”sydänkäpystä” ja viittaa siihen että tämä on viinitilan väelle erityinen viini.

Hinta: 27,43€, Alkuviini, Biodynaaminen (ei sertifikaattia), Tilausvalikoima (938911).

No nyt on valkoviinissä tammista tunnelmaa. Tuoksusta välittyy makeaa mausteisuutta, karamellisoituneesta voista muistuttavaa aromikkuutta ja keltasävyistä hedelmäisyyttä, kuten keltaista omenaa ja keltaista luumuakin. Sitruksisuus näyttäytyy tuoksussa erittäin kypsänä, lähes ylikypsänä.

Maku seurailee tuoksua, mutta sitruksisuus muuttaa muotoaan kepeämmäksi ja raikastaa viiniä. Hapokkuuden myötä esiin nousee kevyen yrttinen puraisu, joka tuo viiniin ryhtiä. Jälkimaku on pitkähkö ja siinä vuorottelevat sitruksinen ja kermainen tunnelma kiinostavalla tavalla.

Kaiken kaikkiaan tässä viinissä on vaalean burgundin tyyliä, vaikka rypälelajike onkin tosiaan Grauburgunder eikä Chardonnay. Tämä on selkeästi tämän blogitekstin yllättäjä siinä mielessä, että esimerkiksi sokkomaistelussa en olisi todellakaan osannut ajatella lajikkeeksi Grauburgunderia. Kylläpä tästä lajikkeesta onkin moneksi!

Vaaleista burgundereista löytyy väriskaalaa… Vasemmalta oikealle kaksi ensimmäistä ovat Weissburgundereita ja loput kolme Grauburgundereita. (Viinit ovat samassa järjestyksessä kuin tässä blogitekstissäkin).

Olipas tämä mielenkiintoinen katsaus Saksan vaaleisiin burgundereihin. Oikein paljon kiitoksia Pasi Ketolaiselle informatiivisesta haastattelusta.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä, nämä lajikkeet ovat ehdottomasti kokeilun arvoisia. Etenkin Grauburgunder-viinejä löytyy Alkostakin eri tyylisinä. Toivottavasti sait tästä blogista vinkkejä, minkä tyylin kautta sinun olisi mukavinta tutustua vaaleisiin burgundereihin.

Kiitos, että viivähdit viiniblogin seurassa.

Keväisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner
Kuvat: Deutches Wein Institut ja Anniina Schreiner

Lähteet:
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de

Sekä mukana olevien viinitilojen omat nettisivut:
https://weingut-dautel.de
https://weingut-wehrheim.de/
https://www.gustavshof.de/ueber-uns/
https://www.wild-brennerei.de
https://fritz-walter.de

Postauksen viinit on saatu näytteinä tätä blogitekstiä varten.

Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

mennessä | joulu 13, 2019 | Yleinen

Portviinin hurmaa

– Late Bottled Vintage –

Lempeästi lämmittävä Portviini on monelle tuttu ja erityisesti talvisin nautittu jälkiruokaviini. Vuoden kylmin ja pimein aika onkin täydllinen tämän Portugalin Douro- joen laaksosta kotoisin olevan viinin nauttimiseen. Portviiniä on monta eri tyyliä, mutta ne kaikki ovat väkevöityjä, makeita viinejä. Tämä postaus keskittyy Ruby-tyyliin ja erityisesti Late Bottled Vintageen. Tawny port ja Valkoinen portviini ovat aiheita Wine and Beyond.fi viiniblogin myöhemmissä postauksissa. Tervetuloa mukaan!

Portviinin koti on Douron jokilaakso

Vaikka Portviinin nimi viittaakin Porton kaupunkiin, sen varsinainen koti on noin 70 km rannikolta alkava Douron laakso. Täällä ilmasto on Portugalin rannikkoon verrattuna lämmin ja vähäsateinen sillä Maraõ vuoret suojaavat jokilaaksoa Atlantilta tulevalta kosteudelta ja tuulilta. Jyrkillä rinteillä kasvaa useita eri rypälelajikkeita, mutta niistä yleisimpiä ovat Portugalin kotoperäiset Touringa Nacional, Touringa Franca sekä Tinta Roriz, Tinta Barroca ja Tinto Cão. Näille kaikille lajikkeille yhteistä on paksu ja vahvan tanniinipitoinen kuori, josta irtoaa hyvin väriä ja tanniinia viiniin. Portviinit ovatkin useimmiten sekoitteita ja niissä on eri rypälelajikkeita sekä eri viinitarhojen ja eri vuosikertojen viinejä sulassa sovussa.

Touriga National on tärkein Douron portviinirypäleistä

Miksi rypäleitä tallotaan?

Olet varmasti kuullut viinirypäleiden polkemisesta jaloin viiniä valmistettaessa. Tästä perinteisestä tavasta murskata viinirypäleitä on jo suurelta osin luovuttu, mutta Portviinin valmistuksessa perinne elää edelleen. Toki nykyään käytetään paljon myös koneellistettua rypäleiden murskausta, mutta edelleen osassa huippulaatuisista portviineistä käytetään jaloilla polkemista. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi vankka murskaamaan rypäleet, mutta toisaalta tarpeeksi pehmeä jotta kitkeriä öljyjä sisältävät siemenet pysyvät ehjinä eivätkä pääse pilaamaan viinin aromeja.

Portviinin valmistuksessa on myös erittäin tärkeää saada rypäleiden kuorista nopeasti irti väriä ja tanniinia, sillä varsinainen käymisaika on lyhyt, maksimissaan kolme päivää. Rypälemehussa kahlaavat tallojat sekoittavat samalla mehua ja kuorisakkaa, joka nopeuttaa värin ja tanniinien irtoamista käymisen alkuvaiheessa.

Kaikki portviini on väkevöityä

Viinin väkevöinti tapahtuu lisäämällä rypälemehun sekaan vahvaa (77%) rypälepohjaista alkoholia, jota kutsutaan aguardenteksi. Tämä seurauksena käyminen keskeytyy ja viiniin jää paljon jäännössokeria. Väkevöinti siis yhtäältä säilyttää juomassa makeuden ja toisaalta nostaa sen alkoholipitoisuuden noin 20% tuntumaan. Tällä samalla tekniikalla Portviiniä on valmistettu jo 1700-luvulta saakka, eläköön perinteet! Väkevöinnin jälkeen viini laitetaan kypsymään ja tämä kypsytysvaihe on se, mikä määrää portviinin tyylin.

Ruby-tyylin portviinit kypsytetään suurissa, 20.000-100.000 litraa vetävissä puisissa tai teräksisissä sammioissa. Tämä säilyttää viinin hedelmäisyyden koska suuressa astiassa happi ei pääse kosketuksiin viinin kanssa toisin kuin pienemmässä tynnyrissä.

Noin 30.000 litran tammitynnyri ja tyytyväinen viinimatkailija…

Portviini maistelu – Late Bottled Vintage

Late Bottled Vingtage (LBV) on siis ruby-tyylin portviini, mutta se valmistetaan paremmista rypäleistä kuin perus-Ruby ja sitä kypsytetään pidempään (n. 4-6v) jollon viiniessä on intensiivisempiä ja vivahteikkaampaia aromeja. Portviinien kuningas, Vintage Port on myös ruby-tyylin viini ja LBV on ikään kuin sen ”pikkuveli ”. Molemmat valmistetaan yhden vuosikerran sadosta, mutta LBV on vähän enemmän ”easy going” kuin varsinainen vintage-port.

Taylor (kuvassa vas) on vuonna 1692 perustettu yksi vanhimpia portviinitaloja, jossa tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle jo vuosisatoja. Edelleen perheyrityksenä toimiva Taylor omistaa 500 hehtaaria viiniviljelyksiä ja on tunnettu erityisesti Vintage Portin (vuosikerta portviini) tuottajana sekä Late Bottled Vintage tyylin kehittäjänä.  www.taylor.pt

Taylor’s Late Bottled Vintage 2014
Viinin väri on todella tumman punainen, erittäin kaunis rubiini. Tuoksusta löytyy kypsää luumua, sekä mustikkahillon ja kypsän kirsikan aromeja, myös punaisten marjojen makeutta sekä hiukan pippuriin tai joulupiparimaiseen neilikkaan vivahtavaa mausteisuutta. Kun viini hetken hengähtää, lasista nousee myös makeaa mustaherukka(mehun) tuoksua. Maku seurailee tuoksun aromeita ja hedelmäisyys on tuntuvaa. Hapokkuutakin on niin, ettei viini tunnu makeudestaan huolimatta liian äitelältä.


Dow portviinitalo on myös perinteikäs, sen tarina alkoi 1798 ja nykyisen omistajasuvun hallussa se on ollut 1960-luvun alusta. Dow’s on tunnettu erityisen laadukkaista viljelyalueista ja vintage portviinistään. Samoilta huipputarhoilta tulevat rypäleet myös heidän LBV viineihin. Omien sanojensa mukaan nimenomaan Dow’s on kehittänyt ”robotic lagarin” eli menetelmän jossa värin ja tanniinin irroittaminen kuorista on automatisoitu, vaikkakin jaloilla polkemista tehdään edelleen parhaiden viinien osalta.  www.dows-port.com

Dow’s Late Bottled 2012
Väriltään erittäin tumman punainen, melkein musta portviini. Verrattuna edelliseen Taylor’siin tuoksu on mausteisempi ja ruby portviinille tyypillisesti hedelmäinen kypsän luumun ja tumman kirsikan sekä mustaherukkan aromeineen. Tuoksussa on myös lakritsaan ja pippuriin viittaavaa mausteisuutta, joka on miellyttävää ja se ryhdistää viiniä niin ettei tuoksun makea hedelmäisyys tunnu liian vallitsevalle.

Maku on luonnollisestikin makea, mutta hapokkuus ja tanniini tasapainottavat makeutta hienosti. Tämä viini on saanut kehittyä jo 7 vuotta ja se tuntuu hedelmäisessä maussa paahteisuutena, lievänä nahkaisuutena ja jälkimaussa vilahtavana toffeena. Erittäin miellyttävä moniulotteinen viini.

Ruby-tyylin portviinit ovat erinomaisia kavereita suolaisille koville juustoille tai sinihomejuustolle. Kansainvälisesti legendaarisin food pairing taitaa olla Stilton-blue cheese, mutta meidän oma Aura-juusto, tai erityisesti Aura Gold ei kalpene siinä rinnalla lainkaan. Tumma suklaa ja myös siitä valmistetut jälkiruoat saavat ruby-tyylin portviinistä erinomaisen juoman rinnalleen.

Wine and Beyond.fi Viiniblogi palaa myöhemmin portviinien pariin, ensi kerralla on vuorossa Tawny port. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa, tai liittymällä sähköpostilistalle sivun alalaidassa.

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner