Ahr nousee mudasta

Ahr nousee mudasta

mennessä | elo 14, 2021 | Yleinen

AHR NOUSEE MUDASTA

– Kuukausi tulvakatastrofin jälkeen –

Sateisin kesä 2000-luvulla

Keski-Euroopan kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen. Erityisesti Saksassa, Belgiassa, Luxembourgissa ja Ranskassa on koettu hankalia tilanteita. Liialliset sateet ovat haitannet kasvukautta myös useilla viinialueilla.

Pahimpia tulva-alueita on Ahr-joen laakso. Kuukausi sitten sateinen kesä tiivistyi ennennäkemättömäksi tulvakatastrofiksi. Ahr-joen hurjana virtaava vesi nousi uomastaan, valtasi kadut, talot ja kellarit. Toi tullessaan kaikkialle mutaista liejua ja vei mennessään koteja, työpaikkoja ja elinkeinoja. Mitä kuuluu tulva-alueelle kuukausi katastrofin jälkeen? 

130.000 asukkaan Ahrweiler tulvan kourissa. Taustalla näkyy jokilaakson viiniviljelmiä, joista onneksi suuri osa säästyi. Kuva: Deutches Wein Institut 

Edessä on jälleenrakentaminen

Poikkeuksellisen sadekesän huippu saavutettiin heinäkuun puolivälissä, 14-15.7. Joillakin alueilla satoi 2 kuukauden sademäärä vain kahden vuorokauden aikana. Alkukesän sateisuus oli jo kyllästänyt maaperän, eikä valmiiksi märkä maa pystynyt ottamaan enempää vettä vastaan.

Ahrin alueella suurimmat tuhot kohdistuivat tärkeän viinikaupungin, Ahrweilerin tienoille. Lukuisat viinitalot kärsivät vahinkoja. Kellaritiloja, laitteistoja, kypsymässä olleita viinejä, kokonaisia elinkeinoja menetettiin. Tämän hetken tiedon mukaan kuolonuhreja on 139, loukkantuneita 766 ja 26 ihmistä on edelleen kateissa. Myös viinitarhat kärsivät vahinkoa, vaikka suuri osa näyttää onneksi selviävän.

 

Mutaa on kaikkialla…
Kuva: DWI

Parissa päivässä vedenpinta alkoi laskea ja tuhojen raivaus pääsi vauhtiin. Alueelle alkoi virrata apua, onneksi. Ja kukapa viinitilallista paremmin auttaisi, kuin toinen viinitilallinen. ”Viinitilalliset ovat yhdistäneet voimiaan. Entisistä kilpailijoista on tullut ystäviä” kertoo Peter Kriechel Deutsche Wellen haastattelussa. ”Erityisesti läheisen Moselin ja Nahen alueen viininviljelijät ovat pystyneet auttamaan, mutta apua on saatu myös muilta Saksan viinialueilta.”

Tavoitteena on pelastaa tämän kasvukauden sato, ja muutenkin kaikki mitä pelastettavissa on. Apu on tarpeen, sillä sadonkorjuun aloittamiseen on enää muutamia viikkoja.

Tulvaviini tuo toivoa

Peter Kriechel on Ahrin alueen suurin viinitilallinen ja Ahr Wine Federation puheenjohtaja.

Hänen viinitilansa oli 12 päivää ilman sähköä, viinivalmistuslaitteisto on rikki ja mutaa on pesty pois päiväkausia painepesurilla. Kellari- ja varastotilat tulvivat myös, kaikki pullot ovat aivan mudassa ja etiketit kärsineet. ”Silti me pääsimme helpolla moniin muihin verrattuna. Joillakin viinitilallisilla ei ole ainuttakaan pulloa jäljellä.”

Peter Kriechelillä ja 200.000 mutaista viinipulloa. Viinit ovat kuitenkin säilyneet kunnossa pullojen likaantumisesta huolimatta. Tämän ovat laboratoriokokeet todistaneet. Kuva: dw.com/Oliver Pieper

Paikallinen ravintoloitsija Linda Kleber menetti tulvassa ravintolansa. Ainoa mitä hänelle jäi jäljelle olivat varastossa olevat viinipullot. ”Linda soitti minulle ja sanoi, tehdään jotakin mikä auttaa kaikkia. Ja niin syntyi ajatus tulvaviinistä”, kertoo Peter Frankfurter Allgemain-lehdelle.

 

”Perustimme yhdistyksen, jonka kautta tulvissa ehjäksi jääneet tulvaviinit myydään. Voittoa ei tehdä vaan tuotto menee alueen viinitilojen uudelleenrakentamiseen. On tärkeää, että myös ne tilat, jotka menettivät kaiken, eivätkä voi osallistua tulvaviinin toimittamiseen, hyötyvät tästä kampanjasta”.

Pullot myydään ”siinä kunnossa, missä ne ovat”, umpimutaisina. Tällaisen pullon ostaminen on toki osoitus myötätunnosta ja halusta auttaa, mutta viinit voi myös juoda. ”Vaikka lahjoitus on pääasia, niin halusin varmistua laboratoriokokeilla myös siitä, että viinit ovat turvallisia juoda. Meille on tärkeää, että ihmiset voivat myös nauttia niistä.” 

Jo 33.500 ihmistä on tehnyt lahjoituksen ja hankkinut itselleen tulvaviiniä. Kampanja on kerännyt yli 3 miljoonaa euroa Ahrin viinitilallisille. Se ei ole lähellekään tarpeeksi tuhojen korjaamiseen, mutta se on alku. Kuva: flutwein.de


Vaikuttaa siltä, että tulvaviinejä ei voida toimittaa Suomeen, mutta jos haluat tukea alueen viinitilallisia Saksan viini-instituutti kertoo sivuillaan lisätietoja, miten voit auttaa. (Info on englanniksi)

Omassa viinikaapissani oli sattumalta Kriechelin viinitilan punaviini 2015 vuodelta, Frühburgunder-lajikkeesta. Se oli odotellut avaamisen hetkeä jo yli vuoden… ja nyt se hetki tuli. Tätä viiniä ei ole saatavilla Alkosta, mutta Arkadian myymälästä löytyy jokunen pullo Kriechelin Spätburgunderia samalta vuodelta.  

Tässä viinissä on Frühburgunderi-lajikkeelle tyypillistä raikkautta ja keveyttä. Hapokkus ryhdistää keskitanniinisen viiniin. Punainen marjaisuus yhdistyy tammikypsytyksen tuomaan mausteisuuteen ja  savuisuuteen. Viinissä on kivalla tavalla syvyyttä, vaikka se on keveähkö. Jälkimaussa nousee kiinnostavalla tavalla tervankin aromi. Laadukas ja kivassa kehitysvaiheessa oleva viini. 

Ahrin viinejä toivoisi tulevaisuudessa enemmänkin Alkoon, se olisi myös valtion monopolilta kädenojennus alueen uudelleenrakentamiselle.

Tämän viinin ääressä, juuri nyt tätä kirjoittaessani koen kiitollisuutta. Saan nauttia tätä rauhassa omassa kodissa, rakkaiden ihmisten lähellä. Mieleeni nousevat kirjailija Frances Rodmanin sanat:

”Ajattele, kuinka onnellinen olisit, jos nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on, ja sitten saisit sen takaisin”.

Nautitaan siitä, mitä meillä on.  <3
Elinvoimaista syksyä toivottaa,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:

https://www.ahrwein.de/

https://climate.copernicus.eu/wet-conditions-southern-europehttps://public.wmo.int/en/media/news/summer-of-extremes-floods-heat-and-fire

https://www.dw.com/en/german-flood-wine-sold-to-combat-fallout-of-flood-disaster/a-58705841

https://www.saksanviinitiedotus.fi/saksan-ahr-laatuviinialueen-tulvakatastrofi-osoittaa-ihmisten-auttamisen-halun/

https://www.faz.net/aktuell/gesellschaft/ungluecke/lebenswerk-weggerissen-winzer-aus-dem-ahrtal-ueber-die-flut-17473796.html?fbclid=IwAR0VK6IEiGQTM7zXAo1bd1uD96HDr0bGhbu2EHKuFRRbpGTmiB641-mz6QA

usolee

Provencen Roseeviini

Provencen Roseeviini

mennessä | heinä 8, 2021 | Yleinen

PROVENCEN
ROSÉ

Etelä-Ranskan Provence tunnetaan auringosta, yrteistä ja erityisestä valostaan, joka tarjonnut inspiraatiota lukuisille taiteilijoillekin. Viinimaailmassa Provencen roseet ovat klassikon asemassa. Muiden viinialueiden roseita verrataan usein nimenomaan Provencen roseeseen. Mutta, miltä nämä viinit maistuvat? Miksi ne ovat saaneet niin suuren maineen? Ja ovatko ne maineensa veroisia?

Tervetuloa viiniblogin mukaan Välimerellisiin maisemiin. Postauksen lopussa resepti Nizzan-salaattiin ja yrttivinaigretteen.

 

Provencen rosee ja Nizzan salaatti löysivät toisensa helteisen kesäpäivän päätteeksi…
Kuva: Anniina Schreiner

Provence on roseeviinien tyyssija

Viiniköynnökset saapuivat Provencen alueelle Foenikialaisten mukana jo yli 2600 vuotta sitten. Suojellakseen itseään, kulttuuriaan ja viinikulttuuriaan foenikialaiset liittyivät voimakaaseen Rooman Tasavaltaan noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tällöin Provence sai nimensä. ”Nostra provincia” kutsuivat roomalaiset ensimmäistä Italian rajojen ulkopuolella sijainnutta provinssiaan.

Foenikialaisten tapana oli valmistaa vaaleita viinejä, joissa rypäleen kuorten ei annettu olla kovin kauaa kosketuksissa viinin kanssa. Viinien väri pysyi vaaleana, roseena. Roomalaiset antoivat perinteen jatkua ja jo ennen ajanlaskun alkua oli Provencen roseeviinin maine kiirinyt läpi valtavan valtakunnan.

Nykyäänkin 90% Côtes de Provence alueella tuotetusta viinistä on roseeta. Tärkeimpiä lajikkeita ovat Grenache, Cinsault, Syrah ja niitä kaikkia löytyy jokaisesta pian maistettavista viineistä. 

Miltä Provencen rosee maistuu?

Olen joskus kuullut sanottavan, että klassikot ovat klassikoita siksi ettei niiden tarvitse muuttua miellyttääkseen vaihtelevia trendejä. Edelleenkin Provencen roseet valmistetaan foenikialaiseen tapaan, hyvin lyhyellä kuorikontaktilla. Ne ovat tyypillisesti väriltään hempeän vaaleanpunaisia, kuivia, hapokkaita ja aromeiltaan melko herkkiäkin viinejä.

Tähän tyyliin ei kuulu rehevän hedelmäinen tai mansikkainen aromimaailma, vaikka aromeista saattaa kyllä mansikan häivähdyksiäkin löytää. Sen sijaan hentoa persikkaa, puuterimaisuutta, omenaakin sekä kukkaisuutta löytyy usein. Toisinaan myös provencen alueen yrttejä, kuten rosmariinia, laventelia ja anistakin.

Alkossa on myynnissä 33 Côtes de Provence alueen roseeviiniä.  Nyt maisteluun pääsee kolme puolikkaassa koossa olevaa viiniä. Miksi vain puolikkaita? No, sanotaan vaikka näin, että kohtuus on kaunista. 😉

Mirabeau en Provence Classic Rosé, 2020

Viinitila Maison Mirabeau on lontoolaisen Stephen Cronkin todeksi tullut unelma. Stephen työskenteli aiemmin globaalissa telecom-bisneksessä, mutta kyllästyi oravanpyörään ja päätti vaimonsa Jeanyn ja kolmen lapsensa kanssa muuttaa viinitilalliseksi Provenceen vuonna 2008. Apunaan Stephenillä ja Jeanyllä on osaava tiimi, jota johtaa Jo Aherne (MW). 

Mirabeau En Provence Classic Rosé 2020, Puolikas 9,99€ (0,375l) – Tavallinen 14,99€ (0,75 l).

Viinin tuoksu on jotenkin viekoittelevan herkkä. Siinä tuntuu vadelmaa, punaista karviaista, omenaa ja raikasta yrttisyyttä. Maku on kuiva ja hapokas, se toistaa tuoksun aromeja ja tuo mukaan myös metsämansikan vivahteita. Jälkimaku on keskipitkä ja viini jättää raikkaan tunteen.

Tämän kolmikon kepein viini oli ihanan raikas hellepäivän iltaan. Mielestäni tämä toimii näistä kolmesta viinistä parhaiten ihan itsellään, mutta sopi hyvin yhteen myös Nizzan-salaatin ja vaalean leivän kanssa.

Manon 2020 Rosé

Tämän viinin yhteydessä on hyvä puhua muutama sana Provencen maaperästä, joka on karua ja aika vaihtelevaa. Tyypillisimpiä kivilajeja ovat kalkkikiveä (limestone) ja kvartsipitoinen liuskekivi (shist) sekä hiekkakivi. Näitä kaikkia löytyy myös viinin tuottaneen Famille Ravoiren viinitarhoilta. Nimi Manon on Provencen alueella myös melko suosittu naisen etunimi.

Manon 2020, 8,99€ (0,375l), erikoiserä

Aromeista löytyy hiukan persikkaa, hentoa punaista marjaisuutta ja siinä on myös puuterimainen tunnelma. Tuoksussa on aluksi myös hienoinen jogurttimainen häivähdys, joka kyllä hälvenee kun viini saa hengitellä hetken. Maku on kuiva ja siinä toistuu tuoksun aromeita. Etenkin maun loppupuolella nousee esiin yrttinen, melkein anismainen vivahde, joka jää kaikumaan pitkäksi aikaa. Viinissä on täyteläisyyttä, joka tekee tästä mukava provencelaisen roseen erilaisten ruokien kylkeen. Nizzan salaatille oikein hyvä pari. 

Viinissä kiinnitti huomiota se, että tämä jättää hienoisen lämmöntunteen nieluun. Jäinkin hiukan mietiskelemään alkoholipitoisuutta. Se on pullon kyljessä 12,5,% mutta voi olla, että todellisuudessa se on lähempänä 13%. (Virallisesti alkoholipitoisuudessa sallitaan n. puolen prosenttiyksikön heitto ilmoitettuun.) 

Minuty M Rosé, 2020

Provencen alueella tehtiin 1955 viinitilojen luokittelu. Tällöin 23 viinitilaa hyväksyttiin Côtes de Provence Crus Classé-luokkaan. Yksi näistä viinitiloista oli Château Minuity. Sittemmin 5 tilaa on lopettanut toimintansa, joten nykyään näitä Cru Classé viinitiloja on alueella 18. Tyylikäs, hiukan tiimalasin muotoinen on nimeltään flûte à corset. Tämä erityinen pullotyyli on ollut provencelaisten roseiden signature-pakkaus 1960-luvulta saakka.

Minuty M Rosé 2020, saatavilla kolmessa eri koossa.
Puolikas 9,60€ (0,375l) – Tavallinen 17,49€ (0,75l)  – Magnum 39,98€ (1,5l).

Tuoksusta tulee esiin persikkaa, hentoa vadelmaa, kevyen puuterimaista tunnelmaa ja verigreipin kuorta. Maku on kuiva hiukan täyteläinenkin ja se lisää aromeihin valkopippurimaista mausteisuutta. Viinissä on kivasti pituutta. Alkoholipitoisuus on 13%, ja se nousee hiukan esiin etenkin maun loppupuolella…  Mutta kyllä se vaan niin oli, että tämä viini oli suosikkini Nizzan-salaatin kanssa. Aavistuksen muita täyteläisempi olemus toimi hyvin ruonapöydässä.  

Nizzan salaatti on yhtäaikaa ruokaisa ja kivan kevyt kesäateria. Se on kuin luotu nautittavaksi vastapaistetun patongin ja Provencen roseeviinin kera .

Ruoka ja viini samalta alueelta toimivat yhteen

Kaikki nämä viinit olivat mielestäni laadukkaita ja kotiseudulleen tyypilllisiä. Mirabeau on hiukan keveämpi ja hedelmäisempi, Manon ja Minuty puolestaan hiukan täyteläisempiä. Erot ovat kuitenkin melko hienoisia.

Näistä melko keveistä ja linjakkaan hapokkaista roseista paljastui Nizzan- salaatin kanssa mukavasti piilevää voimaa. Ne toimivat myös muille salaateille, piknik-eväille ja kalalle. Vähän kuitenkin välttäisin vahvasti savustettuja kaloja näiden kanssa.

Ihanaa roseekesän jatkoa kaikille! Seuraavan kuvan alta löytyy resepti Nizzan-salaattiin ja yrttivinaigretteen.

Kesäterveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Jos haluat nähdä, miten Maison Mirabeaun Stephen avaa viinipullon kengällään, katso tämä Youtuben video. 😀

 

Reseptit

Yrttivinaigrette

2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1,5-2 ruokalusikallista Dijonin sinappia
1 pienen sitruunan mehu (tai puolikkaan, jos iso)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
noin ruokalusikallinen timjamin lehtiä
1-2 ruokalusikallista basilikan lehtiä hienonnettuna
teelusikallinen mustapippurirouhetta
1-2 ruokalusikallista hunajaa

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Tätä ohjetta on helppo muunnella omaa makuun sopivaksi. Voit kokeilla ohjetta ensin pienemmällä sinappi- tai sitruunamehun määrällä. Jos vinaigrette on liian kirpsakkaa voit lisätä hunajaa. Huomaa myös, että yhdessä Nizzan salaatin kanssa vinaigretten happamuus taittuu jonkun verran.

 

Nizzan-salaatti 3:lle

4 keitettyä kananmunaa
4-6 perunaa tai enemmänkin (koosta riippuen)
4 tomaattia isoina paloina
1-1,5l vihreää salaattia, esim. paria sorttia
1-2 purkkia tonnikalaa tai anjovista (MSC-sertifiointi huomioi kalakannan kestävyyden)
1/2 purkkia mustia tai kalamata oliiveja
oman maun mukaan punasipulia tai kevätsipulia silputtuna

Keitä ja kuori kananmunat ja perunat. Halkaise kananmunat. Pilko perunat suurehkoiksi paloiksi, samoin tomaatit. Revi salaatti ja laita kulhoon muiden ainesten kanssa. Pinnalle voit ripotella halutessasi ruohosipulisilppua.

Perinteiseen Nizzan salaattiin kuuluvat myös pitkät/paloitellut vihreät pavut, mutta niiden saatavuus oli tällä hetkellä heikko ja jätin ne surutta pois. Tonnikalan tilalla käytetään toisinaan anjovista, joka on huomattavasti tonnikalaa suolaisempaa. Itse käytin salaatiina vuonankaalia, koska pidän siitä. 🙂

Reseptit on mukaeltu ranskalaiselta nettisivulta iga.net.

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat, teksti ja resepti: Anniina Schreiner

Osa postauksen viineistä saatu tuotenäytteinä maahantuojilta.

Lähteet:

French Wine Scholar Study Manual, p. 251-263.
www.vinsdeprovence.com
www.jancisrobinson.com
www.maisonmirabeau.com
www.manon.fr
www.minuty.com
www.www.iga.net/fr/recettes_inspirantes/recettes/salade_nicoise_aux_oeufs_mollets_et_vinaigrette_aux_herbes_par_tougo

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Viinituristi Turussa

Viinituristi Turussa

mennessä | touko 31, 2021 | Yleinen

viinimatka turkuun

– Viiniblogi matkailee, osa 3 –

Yhteistyö: Saksan viinitiedotus

Viinituristi Turussa

 

”Hyvät matkustajat, saavumme Turkuun”, kajahti Inter Cityn kaiuttimista… Totta se oli, olin saapunut viinimatkalle Turkuun!

Pari vuotta sitten en olisi osannut ajatellakaan viinimatkailevani kotimaassa, mutta nyt tämä tuntui luksukselle. Ihanaa päästä välillä eri maisemiin!

Onneksi olin etukäteen selvitellyt, minne Rieslingin-ystävän kannattaa Turussa suunnistaa. (Tässä apuna oli Rieslingviikot.fi sivujen kartta).

Ensimmäinen pysäkki: Ravintola Roster

Parinkymmenen minuutin kävely toi minut ”täl pual jokke” ja Tuomiokirkon maisemiin. Kirkon kupeessa, tai oikeastaan sen takana sijaitsee Maaherran makasiinina tunnettu talo, jossa on neljän vuoden ajan toiminut Ravintola Roster.

Roster kertoo nettisivuilla olevansa ”Maailman makuja tarjoileva tunnelmallinen bistro”.

Kalsean harmaaseen päivään tuli heti ovella lämmin ja hyvä tunnelma. Ystävällinen Eva otti minut vastaan johdatti ikkunäpöytään. Näköala Tuomiokirkolle sopi täydellisesti viinituristille.

”Meillä on täällä All day-menu, eli sen voi tilata mihin aikaan päivää tahansa”, Eva kertoi. ”Miltä kuulostaisi, jos laittaisimme jokaiselle ruokalajille kaveriksi yhteensopivan viinin?” 

No, sehän kuulosti suorastaan loistavalta. 

Härkätartar ja roseeviini 

Esimmäinen ruokalaji oli härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Tartar sai kaverikseen Spätburgunder osé:n. Sen hedelmäinen ja täyteläinen olemus tuki hienolla tavalla annoksen makuja.

Roseeviinit ovatkin usein hyviä pareja hiukan herkemmille liharuoille, kuten tartarille. Etenkin, jos viinin halutaan jättävän tilaa myös ruoalle.

Härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Viininä Toni Josh, Spätburgunder rosé.

Lohta, parsaa ja kolme sisarta

Toisena annoksena tarjottiin paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. ”Mitäs tämä kombu oikein on?”, rohkaistuin kysymään Evalta. Kombu on siis merilevää.

Tämän annoksen nautin kolmen sisaren kanssa. ”Cuveé 3 Schwester” on kolmen siskon valmistama viini. Viinin kolmesta rypälelajikeesta (Scheurebe, Weissburgunder ja Grauburgunder) kukin kuvastaa yhtä sisarta.

Olin aluksi hiukan skeptinen tämän viinin suhteen, mutta itse asiassa annoksen maanläheiset maut, retiisi ja valkoinen parsa sointuivat upeasti viinin hiukan maamaisen tunnelman kanssa. Viinin rapsakka hapokkuus puolestaan leikkasi lohen ja avocadon rasvaisuutta.

Paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. Tämä oli mainio yhdistelmä hiukan maamaistakin tunnelmaa välittävälle viinille.

Black Agnus härkää, mutta mikä viiniksi?

Mielenkiinnolla odotin, minkä viinin Eva tarjoilisi pääruoan kanssa. Grillattu Black Angus-härkä punaviinikastikkeella tarvitsisi varmastikin seurakseen punaviinin. 

Punaviinilasiin ilmestyikin Dautelin-viinitalon Lemberger lämpimältä 2018 vuodelta. Nyt oli kyllä taiten tehty food pairing. Tämä viini oli juuri tarpeeksi voimakas sopiakseen med+ kypsyysasteen härälle ja punaviinikastikkeelle, mutta tarpeeksi kevyt jättääkseen tilaa herkälle korvasienelle. Kaali säesti annoksen sivuosassa mukavasti. Bravo!

Grillattua Black Agnus härkää, paahdettua varhaiskaalia ja korvasienimuhennosta. Tällainen annos kaipaa punaviiniltä sekä voimaa että herkkyyttä.

Raikas raparperi ja Spätlese Riesling

Raparperin satokausi on nyt parhaimmillaan. Jälkiruoassa raparperi sai seurakseen vaniljajäätelöä, marenkia ja vadelmaa. Annoksesta löytyi sekä makeutta että kirpsakkaa raikkautta ja hapokkuutta.

Spätlese-tyylin Riesling oli raikas pari tälle jälkiruoalle. Viinissä oli makeutta, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin varsinaisissa jälkiruokaviineissä. Raparperin kanssa viinin napakka hapokuus antoi hiukan periksi ja konaisuus oli omaan kuivahkoon makuuni toimiva.

Raparperi, vaniljajäätelö, marenki ja vadelma. Tämä raikas ja kirpsakkakin jälkiruoka  toimi hyvin yhteen spätlese-tyylin Rieslingin kanssa.

Suosittelen lämpimästi visiittiä Rosterissa kaikille hyvästä ruoasta ja niille hienosti yhdistetyistä viineistä pitävälle. Erityisen suuri kiitos Evalle viinien taitavasta esittelystä!

Sade yllätti viinimatkailijan

Tuomiokirkon maisemissa kun olin, piipahdin myös Kirkkopuiston terassilla. Sadesäästä johtuen koko terassi oli kuitenkin kiinni. Harmillista, mutta täysin ymmärrettävää.

Terassi jäi vain haaveeksi, mutta onneksi huppu pelasti sateelta…

Seuraavana kohteena: The Tasting Room

Matka jatkui Aurajoen vartta pitkin kohti The Tasting Roomia (Aurakatu1). Vain puoli vuotta toiminut ravintola on nimensä veroinen paikka. Täällä järjestetään paitsi viini-, myös olut-, viski- sekä gini-tastingejakin.

Ohjattujen tastingien lisäksi viinejä voi tilata myös omatoimiseen maisteluun, vaikka senttilitra kerrallaan.

The Tasting Roomissa voi maistella monenlaisia juomia. Itse sain alkumaljaksi Riesling-kuohuviinin Dautelin tilalta (sama viinitalo, jonka punaviiniä olinkin jo maistanut).

Viinit saivat seurakseen maistelulautasen, josta löytyi juustoja, salamia ja tryffelimortadella-makkaraa. Tältä maistelulautaselta parhaita pareja olivat vuohenjuusto, hunaja ja Spätlese Riesling, sekä Spätburgunder Rosé ja brandy-pähkinä-vuohenjuusto.

Tryffelimortadellaakin maistoin urhoollisesti, vaikka en olekaan suuri tryffelin ystävä. Myönnettäköön kuitenkin, että se toimi hyvin Karl May roseeviinin kanssa.

The Tasting Roomin valikoimista löytyy noin 30 viiniä laseittain ja lisäksi yli 100 pulloittain myytävää viiniä. Täällä pääsee kokeilemaan, maistelemaan ja löytämään uusia suosikkiviinejä. Tänne tulen uudestaankin, mutta nyt oli jo aika jatkaa matkaa.

Kolmenkymmenen laseittain tarjottavan viinin joukosta sain maisteluun kolme Rieslingiä ja yhden roseeviinin.

Lopuksi vielä Viinille

Sade piiskaa Aurajoen pintaa, kun kävelen sen vartta, tois pual jokke. Välillä pitää tihrustaa puhelimen karttasovellusta, kuin kunnon turisti ikään. Aikani käveltyäni ja Turkua ihmeteltyäni löydän Humalistonkatu 6 osoitteen. Kyllä nyt on aika mennä Viinille.

Luonnollisestikin viinituristin täytyy mennä Viinille!

Tunnelmallinen viinibaari Viinille on toiminut Humalistonkadulla jo 17 vuotta. Viinilista on laaja ja erittäin suosittuja tastingeja järjestetään viikoittain. Asiakas saa myös kolmen viinin ”minitastingin” melkein koska vain.

Minitasting siis tilaukseen. Ja eipä aikaakaan, kun pöytään ilmestyy kaksi lasia Rieslingiä ja yksi harvinaisemman puoleinen Scheurebe-Sauvignon Blanc viini Riffelin viinitalolta.

Ei pelkästään janoisille! Viinibaari Viinille tarjoaa viinien seuraksi myös pientä tapas-tyylistä purtavaa.

Maistan uteliaana tätä Scheurebe- Sauvignon Blanc blendiä. Se osoittaututuikin yllättävän toimivaksi. Scheureben aromikas päärynäisyys yhdistyy mukavalla tavalla Sauvignonin kypsään karviaiseen ja raikkaaseen vihreäsävyiseen yrttisyyteen. Tämä viini oli mainio yhdistelmä tapaslautasen pestomaustetulle goudalle.

Puolikuiva ja hedelmäinen Riesling puolestaan oli ihana yhdistelmä itse tehdylle paholaisenhillolle ja aurajuustotuulihatulle.

Maistelulautaselta löytyi myös itselleni kokonaan uusi tuttavuus, sitruuna-lakritsijuusto! Tämä oli hauska ja erikoinenkin pari Dr. Pauly Bergweilerin Rieslingille.

Tervetuloa Viinille, toivottaa Hanna!

Turussa on upeita viiniravintoloita, joissa on helppo viihtyä. Aika kului vauhdilla Hannan kanssa jutellessa ja minulle tuli kiire junaan!

Onneksi ulko-oven edessä törrötti Tier pystyssä, joten nappasin sen ja lähdin vauhdilla kohti rautatieasemaa. ”Jes, ehdin kyllä”, ajattelin. Ja juuri silloin loppui turkoosista kulkuvälineestäni akku!

Nopeasti siis pää kolmanneksi jalaksi. Kolmen korttelin pikamatkan jälkeen sain rautatiaseman näkyviin. Juna seisoi edelleen asemalla. Neljän ruuhka oli parhaimmillaan ja punaiset valot tuntuivat palavan jalankulkijoille ikuisuuden! Kun vihreä valo lopulta vaihtui, syöksyin junaa kohti kuin paraskin ohjus. 10 sekuttia kyytiin nousun jälkeen juna jo liikkui… Ensi kerralla taidan jäädä Turkuun yöksi. 😉

Rieslingviikot jatkuvat 13.6. saakka. Löydät sinua lähinnä olevat ravintolat Rieslingviikot.fi sivulta.

Vaikka sade kasteli, niin viinimatkan pelastivat ihanat ihmiset, loistavat viinit ja erinomainen ruoka. Kiitos Turku!

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lue myös:

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Sokeriton kuohuviini

Sokeriton kuohuviini

mennessä | huhti 25, 2021 | Yleinen

TOIVEAIHE:
SKUMPPA ILMAN SOKERIA

– Kuplajuoma sokerin kaihtajille? –

Kevään paras juhla, vappu on ovella! Mutta, voiko vappua juhlia ilman sokerisia herkkuja? Miltä maistuvat sokerittomat donitsit tai täysin sokeriton Prosecco-tyylinen kuohuviini? Onko niistä juhlatunnelman kohottajaksi?

Viiniblogi on näiden kysymyksien äärellä lukijoiden toivomuksesta. Postauksen lopussa myös vähähiilihydraattisten donitsien resepti.

Perinteisiä vappuherkkuja, mutta täysin sokerittomana.
Kuva: Anniina Schreiner

Kuohuviineissä on enemmän makeutta kuin tavallisissa viineissä

Monille meistä tulee kuohuviineistä mieleen sanoja ”raikas” keveä” ja ”pirteä”. Niissä on ihania kuplia ja raikasta hapokkuuta.

Skumpissa on usein myös enemmän sokeria kuin tavallisissa viineissä. Tätä ei välttämättä ole helppo huomata, sillä kuohareiden rapsakka hapokkuus toimii vastapainona niiden makeudelle.

Esimerkiksi kuoharipullo, jonka kyljessä lukee Dry – kuiva, sisältää 17-32g sokeria/litra. Tämä on aika paljon verrattuna tavallisiin kuohumattomiin viineihin. Ne luokitellaan yleensä kuiviksi, jos sokeria on alle 9g /litra.

Mistä kuoharit saavat makeutensa?

Kuohuviinit saavat makeutensa pullotusvaiheessa. Tällöin viinin valmistaja voi valita, lisääkö hän pulloon makeutusta vai ei.

Tyypillisesti makeutukseen käytetään esim. Proseccon tyylisissä viineissä sokeriliuosta. Perinteisellä kuohuviinimenetelmällä valmistetuissa viineissä, esim. samppanjassa saatetaan käyttää myös eräänlaista makeutuslikööriä, jossa on myös vanhempien vuosikertojen viiniä mukana.

Kuohuviinien makeuden luokittelu on itseasiassa melko sekava. Tässä alla toivottavasti selventävä taulukko:

Kuohuviinien sokerimäärät:
(grammaa/litra)

Brut Nature alle 3g
Extra brut 0-6g
Brut alle 12g
Extra Dry / Extra Sec 12–17g
Dry / Sec 17–32g
Medium Dry / Demi-sec 32–50g
Sweet / Doux yli 50g

Kuivin kuohuviinityyli on Brut Nature, siinä ei ole juuri lainkaan sokeria. Ne ovatkin usein hyvin napakoita. Extra Brut on myös hyvin kuiva, mutta siinä saattaa olla mukana pienenpieni makeutus. Brut on tällä hetkellä tyypillisin makeutusaste kuohuviineille, käytännössä mitä vain kuohuviiniä, jossa on alle 12g sokeria voidaan kutsua sanalla Brut.

Extra Dry on hämäävästi itseasiassa makeampaa, kuin Brut-kuohuviini ja etenkin asteikon ylärajaa kohti mentäessä siinä alkaa tuntua jo selkeää makeutta. Dry tyylin kuohuviinit eivät tarkoita kuivaa, vaan oikeastaan puolikuivaa! (Kyllä, hyvin sekavaksi on tämä jostakin syystä tehty.)

Medium Dry kuohuviinit ovat oikeastaan jo puolimakeita. Niitä ja Sweet tyylin makeita kuohuviinejä valmistetaan nykyään melko vähän. 

On myös hyvä huomata, vaikka kuohuviinissä ei olisi yhtään sokeria, siinä on silti kaloreita. Ne ovat kuivissa viineissä peräisin alkoholista.

Tässä kuohuviinissä ei ole sokeria, mutta siinä on silti n. 60kcal/100ml. Kuivien viinien kalorit ovatkin peräisin ennemmin alkoholista, kun sokerista.

Maistetaanpa:
Bellissima Organic Zero Sugar Extra Brut

Bellissima Organic Zero Sugar Extra Brut, 13,99€
Kuva: Anniina Schreiner

Tuoksussa on proseccomaista tunnelmaa. Punasävyistä omenaisuutta, päärynää ja kukkaisuuttakin. Suussa viini on kuiva. Silti yllättävän tasapainoinen. (Etukäteen odotin hapokkaampaakin ”puraisua”, mutta se olisi toisaalta voinut tehdä tästä viinistä liian kulmikkaan.) Mausta löytyy myös sitruksisuutta sekä kevyttä yrttisyyttä. Mousse, eli kuohu on suussa miellyttävä, vaikka se hälveneekin nopeasti.

Alkoholia on kuohuviiniksi kohtalaisesti 11,5%. Ehkä ei haittaisi, vaikka sitä olisi hiukan vähemmänkin. Mutta kyllä, ajattelisin tämän olevan hyvä sokeriton vaihtoehto, etenkin prosecco-tyylisten skumppien ystäville.

Bellissima Rosé Organic Zero Sugar Extra Brut

Bellissima Rosé Organic Zero Sugar Extra Brut, 13,99,€.
Kuva: Anniina Schreiner

Tämän roseekuohuviinin tuoksu on vienompi verrattuna edelliseen. Siinä on hentoa persikan häivähdystä, hiukan punaista marjaisuutta, ja kevyttä mausteisuutta, jota en olisi odottanut. Maku on tuoksun tapaan hiukan vaimea ja seurailee tuoksun aromeita. Viini on arvatenkin kuiva ja mousse tuntuu mukavasti, vaikka hälveneekin melko pian. 

Jotenkin tämä roseekuohuva ei nyt sytyttänyt allekirjoittanutta. Mutta kokeillaan maistella näitä molempia sokerittomien donitsien kanssa.

Vähähiilihydraattinen donitsi

Vhh-donitsit:

Ainekset:
3 kananmunaa
50 g voisulaa
1 dl kermaa
1 dl vettä
2 rkl psylliumia

Sekoita munat, kerma, vesi ja psyllium keskenään hyvin vatkaten, sähkövatkain on suositeltava. Lopuksi lisää joukkoon voisula.

Sekoita kuiva-aineet keskenään:
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
2 rkl karppisokeria (esim. erytritoli)
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa

Lisää kuiva-aineet taikinaan samalla sekoittaen. Taikinasta tulee melko tiivistä ja voit muotoilla sitä käsin, etenkin jos sipaiset vähän ruokaöljyä kämmeniisi.

Jaottele taikina donitsivuokaan, esim. tällaiseen. Voit sipaista hiukan voita donitsikolojen pohjalle, jos haluat.

Paista uunissa 200 asteessa, (kiertoilmauuni 190 astetta). Paistoaika n. 15-20 min.

Sivele valmiit lämpimät donitsit kevyesti voilla molemmin puolin ja kiepauta karppisokerissa, jos haluat sokerisen pinnan. Enjoy! 🙂

Nämä ”ketodonitsit” olivat oikein herkullisia ja myös helppoja tehdä. Karppisokerissa on tavallisesta sokerista poiketen pieni mentholinen vivahde. Tämä kannattaa huomioida munkkien pinnan sokeroinnissa.

Vähähiilihydraattisissa donitseissa on vehnäjauhojen sijaan kookos- ja mantelijauhoja.

Toimivatko nämä sokerittomat vappuherkut yhteen?

Donitsit onnistuivat erinomaisesti. Mitenkäs ne sopivat yhteen postauksen kuohuviinien kanssa?

Tummaan pulloon pakattu, vaalea Bellissima kuohuviini toimi näiden donitsien kanssa melko mukavasti. Roseen kanssa maut eivät jotenkin sopineet yhteen.

Donitsien makeus tekee molemmista viineistä terävämmän oloisia, mutta se oli toisaalta odotettavissa. Yksi klassisista viinin ja ruoan yhteensovittamisen perinteistä onkin, että makea kaipaa makeaa. Siksi jälkiruokaviinitkin ovat niin makeita. Pöytään kannattaakin kattaa näiden skumppien seuraksi myös pieniä suolapaloja, kuten leikkeleitä ja juustoja. Esimerkiksi aromikas kermajuusto tai Parmesana voisivat toimia hyvin. Donitseilla voi herkutella sitten ”jälkkärinä”.

Maistelun loppukaneettina todettakoon, että itse pidin enemmän vaaleasta Bellissimasta. Sillä on myös hyvä saatavuus Alkon myymälöissä ja verkkokaupastakin se löytyy. Rosee-Bellissima on saatavilla tällä hetkellä vain 12 Alkosta, mutta verkkokaupan kautta sen saa tilattua myös itseäsi lähellä olevaan myymälään (kuten muutkin Alkon valikoimassa olevat viinit).

Maailmassa on paljon muitakin sokerittomia, tai lähes sokerittomia kuohuviinejä. Perinteisellä kuohuviinimenetelmällä valmistetut Brut Nature tyylin kuohuviinit ovat näistä yksi hyvä esimerkki ja niihin Viiniblogi paneutuu toisella kertaa.

Kuplivaa ja makoisaa vappua kaikille, sokerilla tai ilman!
Aurinkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat, teksti ja resepti: Anniina Schreiner

Postauksen viinit on saatu tuotenäytteinä maahantuojalta.

Lähteet:
www.jancisrobinson.com

Mainittakoon myös, että allekirjoittanut sai inspiraation tämän postauksen donitsien reseptiin Facebookin ”Vhh-ei niin tiukkapipoinen” ryhmässä vilahtaneesta vhh-munkki / ketodonitsi reseptistä. Muokkasin sitä hiukan mieleiseeni suuntaan ja kirjoitin puhtaaksi tähän blogiin. Tämä edellämainittu faceryhmä on oikein hyvä, jos haluat vähentää sokerin käyttöä tai vinkkejä vähähiilihydraattisempaan ruokavalioon. 🙂

 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Riesling kuohuviinit testissä

Riesling kuohuviinit testissä

mennessä | huhti 15, 2021 | Yleinen

RIESLING KUOHUVIINIT

– Deutscher Sekt – laatukuohuvat testissä –

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa

Riesling kuoharit astuvat esiin

Olen ilolla seurannut, miten meillä Suomessakin alkaa vihdoin olla saatavilla erityylisiä Rieslingistä valmistettuja laatukuohuviinejä. Nyt kevään juhlien lähestyessä olikin aika laittaa näitä kuplajuomia rivin ja testata, millaisia ”Rieslingskumppia” pullot kätkevät sisäänsä.

Juomia kanssani maisteli ystäväni, kollegani Riikka Jylhä-Vuorio. Maistoimme kaikki viinit sokkoina ja kolmas henkilö vastasi tastingin järjestelyistä. Kuuden rieslingkuoharin lisäksi maisteluriviin päätyi ”jokerina” myös harvinainen, Muskateller (Muscat) lajikkeesta valmistettu kuiva saksalainen kuohuviini.

Tervetuloa mukaan!

Blogi on alunperin julkaistu 4/2021, osa postauksen viineistä on valitettavasti poistunut Alkon valikoimasta.

Tavallista pienemmässä maisteluraadissa oli vain kaksi jäsentä, allekirjoittanut ja kuvan napannut Riikka Jylhä-Vuorio. Viinit maisteltiin sokkoina, eli emme tienneet mitä viiniä maistelemme.

Viinit maisteltiin ensin itsellään ja lopuksi kokeiltiin myös pieniä purtavia. Tässä seesamlastuja, skagen-täyte ja hitunen persiljaa. Lisäksi pöydässä oli Parmesana-juustoa ja leikkeleitä.

Lähestyvän vapun kunniaksi maistomme viinejä myös munkkien ja tippaleipien kanssa.

Nyt tarkkana, Sekt vai Deutscher Sekt?

Tiesitkö, että saksalaiset ovat kuohuviinin siemailun maailmanmestareita. Ainakin itse hämmästyin, kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa. Vuosittain Saksassa poksautetaan auki peräti 400 miljoonaa pulloa kuohuviiniä. Tämä on paljon maassa, jonka väkiluku on n. 83 miljoonaa asukasta.

Saksan kielen sana Sekt on napakka, ehkä maailman ytimekkäin kuohuviiniä tarkoittava sana. Tässä kannattaa kuitenkin viinin ystävän olla tarkkana. On nimittäin iso ero, lukeeko pullossa Sekt vai Deutscher Sekt.

Deutscher Sekt valmistetaan aina vain Saksassa kasvaneista viinirypäleistä, useimmiten Rieslingistä tai Spätburgunderista (Pinot Noir). Lisäksi tuotannossa on noudatettava korkeita laatustandardeja.

Sekt puolestaan on yleisnimitys kuohuviinille. Valitettavan usein pelkästään Sekt merkityt kuohuviinit on valmistettu määrä edellä. Ne ovat usein tuontiviinistä valmistettuja kuohuviinejä, joiden rypäleet ovat kasvaneet ”missä päin EU:ta tahansa”. En sano, että ne kaikki olisivat jotenkin huonoja, mutta harvemmin on hyvääkään tullut vastaan.

Tässä postauksessa keskitytään siis Deutscher Sekt laatukuohuviin. Niitä onkin ilmestynyt myös Suomeen ihan mukavasti viimeaikoina. Alkon valikoimassa on tällä hetkellä parikymmentä erilaista ja nyt maistamme niistä kuusi plus jokerin. 😉  Neljä edukseen erottunutta viiniä on merkitty pinkillä tähdellä. 

Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Extra Trocken

Tämä viini ponnisti neljän parhaan joukkoon. Viinin aromimaailman vaalea kukkaisuus ja hento päärynäisyys toimivat hyvin yhteen mukavassa tasapainossa olevan makeuden ja hapokkuuden kanssa. Suutuntuma oli raikas ja mousse pirteä.

Viinin kepeä olemus ja aromimaailma toivat mieleen myös ajatuksen, että Proseccon ystävien kannattaisi kokeilla tätä kuohuviiniä. Lisäksi ajattelimme tämän viinin sopivan esimerkiksi kesäisen ystävätapaamisen kilistelykuohuviiniksi.

Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Extra Trocken, 12,58€

Ruppertsberger Imperial Riesling Sekt

Pienet sievät kuplat ovat kauniit katsella. Tuoksusta löytyy Rieslingille tyypillisiä aromeita. Omenaisuutta, päärynääkin, hentoa mausteisuutta ja paahteisuuttakin. Maussa on makeutta, hapokkuus tuo ryhtiä, vaikkei olekaan kovin voimakasta. Mousse puolestaan jää hiukan vaisuksi. 

Tämän viini kohdalla hämmennystä herätti ”paljastuksen hetkellä” se, että etiketissä on vain maininta Sekt, ei siis Deutscher Sekt. Aloimme pohtia, onko viini sittenkään valmistettu Saksassa kasvaneista rypäleistä? Maahantuojan nettisivuilla kyllä lukee, että viini on Pfalzin viinialueelta ja siinä yhteydessä puhutaan viiniosuuskunnan viinitarhoistakin.

Kaiken kaikkiaan mutkaton ja ehkä hiukan tavanomainenkin viini, joka kuitenkin sopii moneen makuun ja tilaisuuksiin, joissa viini ei ole pääasiassa, esim. kaveriporukan illanviettoon. Tai kuten ei niin anonyymin raatimme toinen jäsen totesi, tällä viinillä on ”hyvä dokabiliteetti”, eli sitä on helppo juoda.

Ruppertsberger Imperial Riesling Sekt, 12,98€

Johann Baptist Dietrich Riesling Sekt Trocken 2018

Tämä viini oli testin yllättäjä! Testin testin edullisin kuohari ponnisti testin parhaimmistoon.

Tämä viini on valmistettu vuoden 2018 sadosta ja sen ansiosta se saa käyttää etiketissään lisänimikettä ”Jahrgangssekt” (suom. vuosikertakuohuviini). Aluksi tuntui, ehkä tämän muutaman vuoden iän takia, että viini oli aluksi hiukan ”tukossa”. Muutaman minuutin hengittämisen jälkeen tästä kuoriutui varsin erinomaisen hinta-laatusuhteen kuohari.

Aromimaailmassa oli Rieslingille tyypillistä hedelmäisyyttä, omenaisuutta, kukkaisuutta ja persikkaa. Viinissä oli selkeästi makeutta, mutta hapokkuus toimi sille hyvänä vastaparina ja kokonaisuus oli oikein toimiva.

Tämä puolikuivan ja puolimakean rajalla keikkuva kuohuviini olikin testin viineistä paras kaveri vapun leivonnaisille. Se toimi tippaleiville ja meni myös munkin kanssa melko mukavasti. Kunhan mansikkakausi koittaa, niin tätä voisi kokeilla hyvin viilennettynä myös mansikoiden kanssa kuumana kesäpäivänä.
(Edit 4/2023 – Viinin päivittynyt hinta on 10,99€.)

 

Johann Baptist Dietrich Riesling Sekt Trocken 2018, 10,99€

Stefan Winter Riesling Brut 2018

Viinin tuoku on herkullisen moniulotteinen. Siitä löytyi muun muassa keltasävyistä omenaisuutta, kukkaisuutta sekä kevyttä kermaisuutta ja paahteisuuttakin. Maku seurailee tuoksua ja viini on sinnikkään hapokas, rapsakkaa sitruksisuuttakin löytyy. Pitkässä jälkimaussa korostuu hapokkuus ja sitruksisuus. Viinin hieno aromikkuus pääsi kuitenkin tuoksussa esille ehkä vielä paremmin kuin maussa. 

Raadin mielestä tämä oli tyylikäs ja hyvä kuohuviini, joka sopii hyvin esim. coctail-palojen tai muuten pienten purtavien seuraan. Makeille vappuherkuille tämä on kuitenkin liian kuiva kaveri. Kaiken kaikkiaan tässä viinissä on hienolla tavalla esillä sekä viinrypälelajike (Riesling) että viinin valmistusmenetelmä (perinteinen menetelmä). Hyvän hinta-laatusuhteen kuohuviini.
(Edit 4/2023 – Viini on poistunut Alkon valikoimasta)

Stefan Winter Riesling Brut 2018, 14,98€ (poistunut Alkon valikoimasta, valitettavasti)

Fürst von Metternich Prestige Riesling Brut 2016

Tämän testin kallein viini on vuosikertakuohuviini vuodelta 2016. Tuoksussa ja oikeastaan koko olemuksessa korostuivat mausteisuus ja kehittyneet piirteet. Testin kuivin viini oli suussa hapokas ja napakka. Kokonaisuudessaan kaipasimme mausteisuuden rinnalle hedelmäisyyttä, joka jäi kuitenkin vaimeaksi myös maussa.

Jäimme tämän viinin kohdalla miettimään, sattuiko kohdallemme huono tuuri? Oliko tätä pulloa esimerkiksi säilytetty jossakin vaiheessa väärissä olosuhteissa? Joka tapauksessa tämä viini jäi testin hännille.
(Edit 4/2023 – Viini on sittemmin poistunut Alkon valikoimista)

Fürst von Metternich Prestige Riesling Brut 2016, (poistunut Alkon valikoimasta)

Herres Riesling Extra Trocken

Herres Riesling on ollut Alkon valikoimissa jo jonkun aikaa. Viinin hiukan vienossa tuoksussa nousi esiin omenaisuutta, kukkaisuutta ja kevyttä mausteisuutta ja ehkä jopa hentoa petroolin sävyä. Näitä samoja aromeita löytyi myös mausta, jossa oli myös lempeää sitruksisuutta. Riesling on luonteeltaan hapokas lajike, joten raati olisi odottanut tältä viiniltä ehkä hiukan ryhdikkämpää hapokkuutta.

Kuohuviinien kohdalla on tapana arvioida myös niiden vaahtoa, hienosti sanottuna moussea. Tämän viinin mousse oli melko hillitty. Vahvempi mousse ja pirteämpi hapokkuus olisivat olleet raadille mieleen.
(Edit 4/2023 – Viini on poistunut Alkon valikoimasta)

Herres Riesling Extra Trocken, 11,99€ (poistunut Alkon valikoimasta)

Jokeri:
Wild Muskateller Extra Trocken 2016

Tämä Muskateller (Muscat) lajikkeesta valmistettu Deutscher Sekt kuohuviini erottui selkeästi maistelurivistä, kuuden Riesling kuohuvan joukosta. Viinissä tulee selkeästi esiin Muscat lajikkeen tyyppillisiä aromeita, kukkaisuutta, ja viinirypäleen omaa rypälemäistä aromikkuutta. Tuoksussa on myös kevyttä makeuden tuntua, vaikka suussa viini olikin kuivan oloinen ja raikkaan hapokas.

Kiinnostava tuttavuus ja myös sikäli harvinainen, että Muscat lajikkeesta valmistetaan kyllä usein makeita ja pirskahtelevia jälkiruokatyylisiä viinejä, mutta harvemmin tällaista täysiveristä kuoharia.  Ruokapöytään sovittelisin tätä vaalealle kalalle, tai esim. graavilohelle, jonka seuraksi pyöräyttäisin esim. hapankerma-kapris tahnan, ehkä jopa mädillä maustettuna.
(Edit 4/2023 – Viinin päivittynyt hinta on 25,56€.)

 

Wild Muskateller Extra Trocken 2016, 25,52€

Summa summarum…

Vaikka Riesling tunnetaan valkoviinien ja jälkiruokaviinien luottolajikkeena, siinä on selkeästi aineksia myös laadukkaiden kuohuviinien valmistukseen.

Itseasiassa tämä testi paljasti viineissä yllättävänkin paljon eroja, siitä huolimatta että sekä maa, että viinissä käytetty rypälelajike olivat kaikissa samoja. Jokeri Muskateller oli kyllä hyvä lisä tähän Riesling-kuohuvien kimaraan. Se osoitti, että saksassa osataan tehdä kuohuviinejä muistakin lajikkeista kuin Rieslingistä.

Kaksi hyvin erilaista, mutta omassa tyylissään laadukasta ja hyvän hintalaatusuhteen viiniä. Vasemmanpuoleinen sopii makeille vappuherkuille ja oikeanpuoleinen pikkusuolaisen seuraksi.


Kyllähän hyvä kuohuviini kuuluu kevääseen ja kevään juhliin. Toivonkin, että tästä testistä on iloa, kun mietit mikä olisi sinun makuusi sopiva Riesling-kuohari. Ja jos kaipaat alkoholitonta vinkkiä kannattaa ehdottomasti tsekata: Alkoholiton vappuskumppa.  

Kuplivaa vapun odotusta kaikille!
Aurinkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.s. Tietäjät tietää, mistä alla oleva kuva on napattu 😀

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

www.jancisrobinson.com

www.germanwines.de/aktuelles/news/details/news/detail/News/germany-worlds-largest-consumer-market-for-sparkling-wine/

www.rosaviinijaruoka.fi/tuote/ruppertsberger-imperial-riesling-sekt/

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Tempranillo Espanjan kuningaslajike

Tempranillo Espanjan kuningaslajike

mennessä | maalis 21, 2021 | Yleinen

TEMPRANILLOSTA ON MONEKSI

Espanjan kuningaslajike

Espanjalaisella Tempranillolla on vankka maine tammitettujen punaviinien tärkeänä lajikkeena. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta.

Roseeviini Tempranillosta ei liene kovin suuri yllätys, mutta voisiko Tempranillosta olla valkoviinin valmistukseen?

Kyllä voi. Tässä Tempranillo-postauksessa kaksi kolmesta viinistä on valkoviinejä! Tervetuloa viiniblogin mukaan aurinkoiseen Espanjaan!

 

Tempranillon kotimaisemia Riojan viinialuella, Espanjan pohjoisosissa. (Kuva: Rioja Wine)

Tempranillo on saanut nimensä sanasta temprano, joka tarkoittaa aikaista. Tällä viitataan rypäleen aikaiseen kypsymiseen. Kuva: PlantGrape

Kolme aivan erilaista viiniä. Näiden kaikkien takana on kuitenkin yksi ainoa lajike, Tempranillo!

Tempranillo ja nimien ilotulitus 

Tempranillo on Iberian niemimaalla kiistaton kuningas ja kaikkein viljellyin lajike. Maailmanlaajuisestikin Tempranillo on kirinyt kolmanneksi suurimmaksi viinirypälelajikkeeksi. Edellä ovat Cabernet Sauvignon ja Merlot, joita kasvatetaankin ”lähes kaikissa niissä maissa, joissa viiniköynnös voi kasvaa”. Toisin kuin nämä Ranskasta lähtöisin olevat kollegansa, Tempranillo on pysynyt pääasiallisesti kotimaansa kamaralla. Liki 89% maailman Tempranillo-köynnöksistä kasvaa edelleen Espanjassa.

Rajan toisella puolella Portugalissa Tempranillo on niin ikään viljellyin punaviinilajike (n. 8% maailman Tempranilloista). Mutta tässä piilee ”knoppi”, sillä Portugalissa lajiketta ei tunneta nimellä Tempranillo… Pohjois-Portugalissa lajike kantaa nimeä Tinto Roriz ja Etelä-Portugalissa puolestaan nimeä Aragonez. Eikä tässä vielä kaikki.

Espanjan puolella nimi-ilotulitus vasta alkaakin. Toron viinialuella Tempranillo on Tinto de Toro, Ribera del Dueron hienolla viinialuella nimi on puolestaan Tinto Fino tai Tinto del Pais. La Mancha ja Valdepenas alueilla nimi on Cencibel ja Kataloniassa katalonian kielellä Ull de Llebre. Kun lajike päätyi Kaliforniaan se tunnettiin aluksi nimellä Tinta de Valdepeñas.

Ja tässähän on näistä Tempranillon nimistä vain muutama… (Kattavampi lista allekirjoittaneen kaltaisille ”viininörteille” löytyy esim. täältä.)

Iberian niemimaan lisäksi Tempranillo on päässyt kokeilemaan siipiään Argentiinassa (alle 3% maailman Tempranilloista). Lisäksi pieniä määriä löytyy Australiasta, Ranskasta ja USA:sta. Mutta palataan lajikkeen syntyseudulle, Pohjois-Espanjaan.

Tempranillo, kuten muutkin tummat rypäleet, saa värinsä kasvukautensa loppupuolella. Kuva: Bodegas LAN

Sadonkorjuutunnelmia Rioja Alta:n viinialueella. Kuva: Rioja Wine

Miltä Tempranillo maistuu?

Tempranillo viineille tyypillisiä aromeita ovat muun muassa kirsikka, luumu, viikuna ja mansikka. Ikääntymisen myötä viinistä alkaa löytyä usein myös kuivattujen hedelmien/marjojen tai nahkankin sävyjä. 

Aikaisen kypsymisen ansiosta myös viileät, esim. vuorenrinteillä sijaitsevat kasvupaikat sopivat hyvin tälle lajikkeelle. Viileä kasvuympäristö parantaa yleensä viinien aromikkuutta ja auttaa pitämään viinien alkoholipitoisuuden kohtuullisena.

Tempranillo suhtautuu hyvin tammikypsytykseen, joka Riojan alueella onkin hyvin yleistä. Tammi tuo viineihin usein vaniljan tai glögimausteisiin viittaavia sävyjä, kuten neilikkaa, kanelia tai myös savuisuutta. Joskus aiempina vuosikymmeninä viinit saattoivat olla ”ylitammitettuja” niin, ettei rypälelajikkeen omaa aromikuutta ollut enää välttämättä mahdollista juuri aistia. Nykyään tyyli on onneksi mennyt kevyemmän tammituksen suuntaan.

Tempranillo jättää tilaa myös viinin valmistajalle ja valmistus- ja kypsytys näkyvät yleensä viineissä melko selvästikin. Usein Tempranillosta valmistettuihin viineihin sekoitetaan mukaan hiukan myös muita lajikkeita, kuten Garnachaa tai Gracianoa.  

Tempranillo onkin valkoinen!?

Vuonna 1988 kuului Riojan viinialueelta kummia. Tempranillo-köynnös oli alkanut tehdä vaaleita rypäleitä eräällä viinitarhalla. Tarhan omistaja Jesus Galilea Esteban ymmärsi pian, että oli syntynyt uusi viinirypälelajike, Tempranillo Blanco!

Muutamia vuosia myöhemmin DNA testi osoitti, 97,8% yhtäläisyyden ”tavalliseen” Tempranilloon. Tämä parin prosentin ero aiheuttaa mm. sen, että rypäleen kuori on kelta-vihreä ja rypäleiden sekä rypäleterttujen koko on pienempi. Luonnollisesti myös lajikkeesta valmistettavat viinit ovat hyvin erilaisia kuin ”tavalliset tempranillot”.  Sen sijaan kasvukausi on profiililtaan samanlainen ja molemmat lajikkeet kypsyvät varhain.

Aluksi tätä valkoista erikoisuutta kavahdettiin ja se kiellettiin Riojan alueella. Kuitenkin vuodesta 2007 eteenpäin lajikkeesta on saanut virallisesti valmistaa Riojan DOCa -luokituksen viinejä.

Tempranillo Blanco syntyi espanjalaisella viinitarhalla 1988. Kuva: Rioja Wine

Aloitetaan maistelu kuitenkin klassikosta…

Tässä postauksessa on mukana kolme erilaista Tempranillo-viiniä. Ensimmäisenä pääsee käsittelyyn Riojan alueelta tuleva, jo useamman vuoden ikääntynyt 2015 vuoden Crianza-tyylin punaviini.

LAN Crianza 2015

LAN Crianza 2016. Hinta: 14,98€ (Vain Alkon verkkokaupassa, tuotenumero 914297)

Viinin tuoksussa on tammen tuomaa vaniljaisuutta sekä neilikkaan ja kaneliin viittaavia sävyjä. Herkullisen oloinen punainen marjaisuus tuo mieleen kirsikan ja vadelman, mansikankin. Viinillä on jo 6 vuotta ikää, joka tulee tuoksussa ilmi kevyenä nahkaisuutena ja kuivattujen hedelmien (kirsikan ja luumun) aromeina.

Tuoksun aromit toistuvat myös maussa. Tanniinisuus on miellyttävän pehmeää, silti se tuo hyvin runkoa tähän viiniin. Tämä on mielestäni varsin hyvän hinta-laatusuhteen riojalainen. Crianza-tyylin viinit nautitaan usein muutamaa vuotta nuorempina, mutta tälle viinille pieni ikääntyminen sopi mielestäni hyvin.

LAN Crianza 2015 on kypsynyt 14 kuukautta tammitynnyreissä, joissa on yhdistetty sekä ranskalaista, että amerikkalaista tammea samaan tynnyriin.

Seuraavaksi pääsee vuoroon harvinainen Tempranillo Blanco. Tätä lajiketta löytyy ainoastaan Espanjasta ja sielläkin vain noin viitisen sataa hehtaaria. Tämä ei vastaa edes promillea maailman viinitarhoista.

Alkosta löytyy kuitenkin tällä hetkellä yksi 100% Tempranillo Blanco viini, jota koristaa hämmentyneen näköinen jääkarhu.

Nivarius Tempranillo Blanco 2019

Nivarius Tempranillo Blanco 2019, 14,20€

Tämän erityisen viinin tuoksusta löytyy omenaisuutta, kukkaisuutta sekä hiukan trooppisiinkin hedelmiin viittaavia makean oloisia sävyjä (hunajamelooni, mango). Sitrushedelmistä tulee vahvimmin mieleen greippi. Suussa viini on raikas ja virkistävän hapokaskin, mutta siinä on myös hiukan lämpimästä ilmanalasta juontuvaa täyteläisyyttä. Keskipitkässä jälkimaussa on sitrusta, kevyttä mausteisuutta ja hentoa puuterimaisuutta.

Kokonaisuutena varsin mukava tuttavuus, joka sopisi ruokapöytään kala- ja äyriäisruoille tai esim. kesäisille salaateille. Miksipä ei ihan sellaisenaankin virkistäväksi aperitiiviksi, etenkin kuumana kesäpäivänä.

 

Vaalea viini tummista rypäleistä

Tempranillokatsauksen viimeinen viini palauttaa meidät takasin tutun tummakuorisen Tempranillon pariin, pienellä twistillä. Seuraava viini on nimittäin valkoviini, joka on valmistettu tummakuorisesta Tempranillosta. Tällaista viinityyliä, jossa tummista rypäleistä valmistetaan valkoviini kutsutaan nimellä Blanc de Noir.

Vaikka Tempranillon kuori on tumma, paksuhkokin, rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettava viinirypälemehu on kuitenkin vaaleaa. Näin ollen valkoviinin valmistaminen tästä lajikkeesta on mahdollista, vaikkakin harvinaista.

Tämä onkin Alkon ainoa Blanc de Noir Tempranillo. Se tulee La Manchan kuumalta ja kuivalta viinialueelta Madridin eteläpuolelta. Nyt kokeillaan, miten Tempranillo taipuu valkkariksi…

Blanco de Tempranillo 2019

Blanco de Tempranillo 2019. Hinta: 13,30€

Tämän viinin tuoksu paljastaa persikkaisuutta, hunajameloonia, kypsää päärynääkin. Suussa viini on täyteläinen, leveä ja runsas. Maku on kuitenkin hedelmäisen tuoksun jälkeen erilainen, yllättävänkin mausteinen. Jälkimaku tuo mieleen jännällä tavalla kuivatun heinän ja myös taikinaan viittaavia aromeja.

Kokonaisuutena voimakas, etten sanoisi tuhti valkoviini, joka ei kuitenkaan ole lainkaan tammitettu. Täyteläisyyden tähän viinin tuo parin kuukauden hiivasakkakypsytys sekä valkoviinille korkea alkoholipitoisuus, joka on peräti 14%.

Kiinnostava viini, etenkin kokeilunhaluisille. Itse olisin kuitenkin kaivannut myös makuun runsaampaa hedelmäisyyttä ja kevyempää alkoholipitoisuutta. Tämä viini kannattaa viilentää hyvin. Ruokapöytään sovittelisin tätä esimerkiksi erilaisille sieniruoille tai kermaisille keitoille.

Tempranillosta on kyllä moneksi. Etenkin Tempranillo Blanco oli kiinnostava uusi tuttavuus, erilainen espanjalainen valkoviini. Luultavasti palaan sen pariin joskus miettiessäni valkoviiniä tapaspöytään…

Oli myös mielenkiintoista kokeilla Tempranillosta valmistettua Blanc de Noir tyylin valkoviiniä. Siltikin, myönnettävä on, nautin jatkossakin mielummin Tempranillon punaviininä.

Hyviä viinihetkiä Tempranillon parissa kaikille blogin lukijoille. Erinomaista kevään odotusta!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Liity Anniinan seuraan maistelemaan Portugalin viinejä
7.5.21 klo 20:00.

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia:

Teksti:  WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Kuvat: Anniina Schreiner, ellei toisin mainittu.

Lähteet:

www.riojawine.com

www.economics.adelaide.edu.au/wine-economics/ua/media/27/winegrapes-revised-ebook-0920.pdf

www.plantgrape.plantnet-project.org/en/cepage/Tempranillo

www.bodegaslan.com

www.fps.ucdavis.edu/fgrdetails.cfm?varietyid=1573

www.palaciosvinosdefinca.com/en/nivarius/

www.tienda.pagodelvicario.com

www.jancisrobinson.com/ocw/detail/tempranillo

www.wine-searcher.com/grape-2006-tempranillo-blanco