Galician viinialue

Galician viinialue

mennessä | maalis 16, 2024 | Yleinen

KIEHTOVA Galicia

– Esittelyssä Galician viinialue Espanjassa –

Espanja vehreimmillään

Espanjan aurinkorannat ovat tuttuja monille suomalaisille. Välimeren rannikolla riittää matkailijoita kaikkialta Euroopasta, muualtakin maailmasta. Toisinaan saattaa unohtua, että Espanjalla on myös rehevä Atlantin-valtameren puoleinen rannikko, jonka ilmasto on täysin erilainen kuin muualla Espanjassa.

Tervetuloa viiniblogin mukaan tutustumaan vehreän Galician viinialueisiin. Postauksen lopusta löydät ne myös ”pähkinänkuoressa”.

Albarino kuohuviiniä ja taustalla Cambadosin kaupunki, joka tunnetaan viineistään, erinomaisesta sea-foodistaan ja historiallisista nähtävyyksistä.
Kuva: Anniina Schreiner

Luoteis-Espanjassa sijaitseva Galician itsehallintoalue istuu Portugalin päällä, Atlantin rannikolla. Atlantilta kantautuvat sateet ja sumu tekevät luonnosta rehevän ja hyvin vihreän. Sen takia alueeseen viitataankin usein englannin kielellä sanoilla ”green spain”, vihreä Espanja. Espanjalaiset tosin itse vaikuttavat käyttävän enemmän sanaa ”El Norte”, pohjoinen.

Meillä Suomessa Galicia tunnetaan raikkaista valkoviineistään, etenkin Rias Baixasin Albarinosta (Albariño), mutta Galiciasta löytyy paljon muutakin.

Sain joku aika sitten käydä tutustumassa Galician viinialueisiin ja niiden monimuotoisuus teki vaikutuksen. Jokaisella Galician viidestä eri ala-alueesta on omanlaiset piirteensä, ja myös omat tärkeät rypälelajikkeensa.

Galician itsehallintoalue jaetaan viiteen eri viinialueeseen: Rias Baixas, Ribeiro, Ribeira Sacra, Valdeorras ja Monterrei.
Kuva: Vector-stock

Riás Baixas

Rias Baixas viinialue sijaitsee aivan Atlantin rannikolla. Alueen kuningas on raikkaita ja hedelmäisiä viinejä tuottava Albarino-lajike, joka on täältä lähtöisin.

Riás Baixasissa Albariño-köynnökset kasvatetaan usein n. 2m korkeiksi katoksiksi, pergoloihin. Näin ilma pääsee kulkemaan köynnösten välissä.
Kuva: Wines of Galicia

Albarinon lempinimi on ”Vin de Mar”, meren viini. Tällä viitataan sekä  viinitarhojen merenläheisyyteen, että siihen kuinka ensiluokkaisia pareja ne ovat kala- ja äyriäisruoille sekä muille mereneläville.

Merellisyys on Rias Baixasissa vahvasti läsnä sekä maisemassa, että ruokapöydässä.
Kuva: Anniina Schreiner

Vuotuinen sademäärä on Rias Baixasissa erittäin korkea, noin 1600mm/vuosi. Vertailun vuoksi Suomen keskimääräinen sademäärä on noin 600-700mm/vuosi.

Merellisessä ilmastossa lämpötilat ovat melko tasaisia. Talvilämpötila ei koskaan laske edes lähelle nollaa ja kesän lämpötilat nousevat parinkymmenen paremmalle puolelle, mutta eivät lähellekään Etelä-Espanjan porotusta.

Galician ilmasto on hyvin kostea ja merellinen. Syysaamuisin mereltä nousee sumu, jonka aurinko hiljaksiin hälventää.
Kuva: Anniina Schreiner

Ribeira Sacra

Valkoviinien Galiciassa Ribeira Sacra on poikkeus. Täällä kuningas on punaviinilajike Mencia. Ribeira Sacraa kuvaillaan myös sankarillisen viininkasvatuksen alueeksi (heroic viticulture) sillä viinitarhat kasvavat täällä jopa 60 asteisilla rinteillä. Niiden hoitotyöt ja myös sadonkorjuu on tehtävä käsin ja viininpoimijoilta todellakin tarvitaan kylmiä hermoja ja varmoja jalkoja.

Ribeira Sacrassa viinitarhat sijaitsevat jyrkillä rinteillä. Kuva: Anniina Schreiner

Toisin kuin monella muulla Espanjan punaviinialueella Ribeira Sacrassa viinien tammikypsytys on maltillista tai ainakin hillitympää kuin esim. Riojassa. Viinit ovatkin viehättäviä yhdistelmiä tiiviin aromikkaasta hedelmäisyydestä, kypästä tanniinista ja heleästä hapokkuudesta.

Ribeira Sacrassa osa viinitiloista käyttää sementtimunia viinin alkoholikäymiseen. Tässä kuvassa allekirjoittanut on visiitillä Regina Viarum viinitilalla.

Valdeorras

Tarinan mukaan Valdeorras, ”kullan laakso” on sanut nimensä roomalaisita, jotka löysivät alueelta kultaa. Samalla he myös istuttivat alueelle viinitarhoja, olivathan rooman legionalaiset kuulemma persoja tälle jumalten juomalle.

Toisen teorian mukaan nimen taustalla on alueen alkuperäisten asukkaiden ”Guigurro” heimo. Joka tapauksessa nykyään laakso tunnetaan yhtenä Espanjan arvostetuimmista Godello-lajikkeen tuottajista. Näistä viineistä tosin vain hiukan yli 10% päätyy vientiin, ja esim. Suomesta Valdeorrasin Godelloa on vaikea löytää. Mutta tässä siis ostosvinkki kaikille Espanjan matkaajille.

Valdeorrasia kutsutaan myös ”Galician portiksi”. Laakso oli aikoinaan roomalaisten kulkureitti Portugalin suuntaan. Vuosisatoja myöhemmin samaa reittiä seuraili myös ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Galician muuhun Espanjaan.

Valdeorras on läntisin Galician viinialueista. Ilmasto on täällä selkeästi mannermaisempi, mutta kuitenkin merellisillä vaikutteilla.

Ribeiro

Ribeiro on ehkä Galician viinialueista perinteikkäin ja jo Rooman aikoina Ribeiron viinit olivat tunettuja. Viinejä on viety eri puolille Eurooppaa, kuninkaiden ja kuningattarien pöytiin 1600- ja 1700-luvuilla. Myös kuuluisa espanjalainen kirjailija Cervantes on kirjoittanut ylistävästi Ribeiron viineistä.

1800-luvun lopulla viinikirva tuhosi suuren osan Ribeiron viinitarhoista, kuten muuallakin Euroopassa. Uudelleen istutuksessa perinteisten Treixadura lajikkeen tilalle vaihdettiin jostakin (ihmeen) syystä Palomino, joka ei lainkaan pärjää aromaattisuudessa Treixaduralle. Tämän seurauksena Ribeiron tähti lähti laskuun.

Ribeiro eli koko 1900-luvun jonkinlaista matalalentoa. Pikkuhiljaa, viime vuosikymmeninä tilanne on muuttunut. Treixadura on palannut tärkeimmäksi lajikkeeksi ja Ribeiro alkaa vihdoinkin löytää oman laadukkaan sielunsa uudelleen.

Ribeirossa sijaitsevassa Galician viinimuseossa on näytillä teräviä ja aika hurjan näköisiä työkaluja, joita käytetään viiniköynnösten hoitamiseen.

Yksi Ribeiron erikoisuus on Viño Tostado. Siinä rypäleiden annetaan kuivua ennen viinin valmistusta. Kuivatut viinirypäleet puristetaan ja fermentoidaan ja sen jälkeen viiniä kypsytetään tynnyrissä useita kuukausia.

Tuloksena oleva viini on kullankeltaista ja ”tahmeaa” sillä sekä sokeri- että alkoholipitoisuus (14%) ovat korkeat. Aromeista löytyy tyypillisesti appelisiininkukkaa, appelsiininkuorta ja rusinoita. Makeuden lisäksi tässä Ribeiron herkussa on korkea hapokkuus, joka tasapainottaa voimakkaan aromaattisen viinin.

Viña Tostada on Ribeiron alueen erikoisuus, mutta sitä valmistetaan myös naapurialueilla. Kuva: Anniina Schreiner

Monterrei

Monterrei on kaikista Galician viinialueista pienin. Täällä on vain 27 viinitilaa. Alueen tärkein lajike on Godello, josta valmistetaan noin 70% Monterrein valkoviineistä. Alueella tehdään myös punaviiniä, vaikkakin vähemmän kuin valkkaria.

Monterrei sijaitsee noin 150km rannikolta. Maasto on täällä korkeampaa kuin aivan rannikolla. Viinitarhat sijaitsevatkin n. 500–600m korkeudella merenpinnasta, korkeimmat tarhat jopa kilometrissä. Tällä hetkellä Monterrein viinejä ei juuri Suomessa nähdä, sillä tuotanto on hyvin pientä.

Galician viinialueet pähkinänkuoressa:

Monterrei – Pieni, vain 27 viinitilan viinialue aivan Portugalin rajalla, noin 150km Atlantin rannikolta. Tunnetaan etenkin Godello-lajikkeen valkoviineistä, joita on 70% tuotannosta.

Rias Baixas – Albariño-lajikkeen kotiseutu ja Galician suurin ja tunnetuin viinialue. Sijaitsee aivan Atlantin rannikolla ja tuottaa maailmankuuluja Albariño-valkoviinejä.

Ribeira Sacra – Espanjan kauneimmaksikin viinialueeksi kutsuttu Ribeira Sacra tunnetaan jyrkistä rinteistään ja Mencia-lajikkeen punaviineistä.

Ribeira – Galician vanhin viinialue sai DO statuksen 1932. Tunnetaan etenkin Treixadura-lajikkeen valkoviineistä.

Valdeorras – Tuottaa laadukkaita Godello-lajikkeen valkoviinejä, joiden kysyntä Espanjassa on niin suurta että vain n. 10% päätyy vientiin. Sijainti kauimpana rannikosta tekee ilmastosta hiukan kuivemman, kuin muualla Galiciassa.


Galicia on hieno persoonallinen viinialue. Aion kirjoittaa jatkossa enemmänkin näistä viineistä. Odotettavissa on tarinaa Rias Baixasin Albariñosta, mutta myös Ribeira Sacran punaviineistä sekä Godellosta joka on itse asiassa erittäin kiinnostava espanjalainen valkoviinilajike.

Vinkiksi, että Wineandbeyond.fi Instagram-tilillä on myös tarina/story reissustani Galiciaan. Kiitokset kun viihdyit viiniblogi matkassa, nähdään taas ensi kerralla!

Terveisin ,
Viiniblogin Anniina

P.s. Viinitastingien verkkokaupassa on uusia tastingeja, tsekkaa tarjonta tästä.

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:

www.jancisrobinson.com/ocw

www.winesofgalicia.com

Teiskon viini

Teiskon viini

mennessä | kesä 15, 2022 | Yleinen

TEISKON VIINI

– Viinitila Pirkanmaalla –

Tiesitkö, että Tampereellakin on viinitila! Tampereen Teiskossa sijaitsee vuodesta 1998 asti toiminut Teiskon Viini. Pääasiassa marjaviinejä valmistavaa tilaa pyörittää toisen polven viinitilallinen, Kaisa Auer. Tervetuloa viiniblogin seuraan, puolen päivän reissulle Teiskoon. 

Kaisa Auer on ollut Teiskon viinin ohjaksissa vuodesta 2018.

Teiskon Viini sijaitsee Kaisa Auerin lapsuudenkodin yhteydessä, noin 25km päässä Tampereen keskustasta. Viinitila on perustettu 1998 ja ensi vuonna onkin viinitalon 25-vuotisjuhlan aika! Kaisa on luotsannut vanhempiensa perustamaa viinitilaa nelisen vuotta. Päätös astua vanhempien, etenkin tilan perustaneen Titta Sydänheimo-Auerin saappaisiin ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.

”2016 äiti ja isä sanoivat että aikovat jäädä eläkkeelle. He kysyivät, haluanko jatkaa heidän työtään, vai pitäisikö heidän myydä tilaa jollekin muulle. Tiesin että kysyjiä oli vuosien varrella ollut”, Kaisa kertoo.

Kaisa pyysi vanhemmiltaan miettimmisaikaa, ja he odottivatkin parisen vuotta. ”Alkuvuodesta 2018 tuli kuitenkin päätöksen aika. Lopulta valinta oli helppo. Tila on minulle rakas ja halusin jatkaa sitä”. 2018 keväällä Kaisa lopetti työnsä kaupan alalla ja otti Teiskon Viinin ohjat käsiinsä. Hän saikin lentävän lähdön tilan vetäjänä, sillä jo muutama kuukausi aloittamisensa jälkeen hän oli Pariisissa suurilla kansainvälisillä messuilla esittelemässä tilan viinejä!

”Kun kuulin, että pääsen Ranskaan messuille esittelemään Teiskon Viiniä, minulle tuli kiire hankkia viineihin ranskankieliset etiketit. Onneksi veljeni Henri Sydänheimo on teollinen muotoilija, graafikko, ja pystyi heti auttamaan tässä tehtävässä”.

Eikä siinä vielä kaikki, tammikuussa 2019 Kaisa oli jo Berliinissä valtavilla Grüner Woche messuilla viiniensä kanssa.

”Vastaanotto oli ilahduttavan lämmin ja innostunut. Monet yllättyivät siitä, että Suomessa valmistetaan tällaisia tuotteita! He kehuivat Suomen puhdasta luontoa ja olivat kiinnostuneita maistamaan ja kuulemaan lisää. Potentiaalia on, mutta kyllä myynninedistämistyötä vaaditaan”.

Teiskon viinien etiketit ovat Kaisan Veljen Henri Sydänheimon käsialaa.

Päivänsäde ja Menninkäinen

Vuosien varrella tuotteet ovat vaihtuneet, mutta kaksi tuotetta ovat olleet mukana alusta saakka. Tilan nimikkoviiniksi tituleerattu ”Teiskon Päivänsäde” on valkoherukoista ja hunajasta valmistettu valkoviini. Sen punainen vastine on mansikoista ja mustaherukoista valmistettu  ”Teiskon Menninkäinen”.

”Päivänsäde on saanut nimensä isäni Seppo Auerin mukaan. Äitini Titta on puolestaan tämä Menninkäinen”, Kaisa hymähtää.

Muutaman viimevuoden aikana tila on alkanut valmistaa myös kuohuviiniä, liköörejä, sekä alkoholittomia tuotteita. Kaisa tarjoaakin aluksi maistiaiset kuohuvista. Eloisa tyrnikuohuviini on nimensä mukaisesti raikas ja siinä on tyylikkäästi tyrni läsnä. Heinätorin Helmi osoittautuu puolestaan mukavan pirteäksi ja varsin oivaksi alkoholitomaksi kuohariksi.

Eloisa tyrnikuohuviini ja valkoherukasta valmistettu alkoholiton Heinätorin Helmi.

Suomalaisia raaka-aineita ja käsityötä

Täällä kaikki raaka-aineet ovat suomalaisia, ja suuri osa marjoista on vapaasti avomaalla kasvaneita. Marjat saapuvat tuotantoon kokonaisina, niitä ei esimerkiksi mehusteta ensin.

Marjaviinin valmistaminen etenee niin, että tilalle saapuneet marjat murskataan, ja niiden annetaan käydä muutama päivä avonaisissa astioissa. Tämän jälkeen mehu puristetaan marjoista käsityönä ja viini lapotaan käymistankkiin, jossa se saa valmistua rauhassa. Viinit pullotus ja korkitus tapahtuu pullo kerrallaan, sekin käsityönä.

Teiskon viinin vuosituotanto on noin 5000–10 000 litraa vuodessa. Se on paljon ottaen huomioon käsityön määrän. Kaikki kolme sukupolvea osallistuvat tilan toihin.

Tyrniviini, Valkoherukkainen Teiskon Päivänsäde, Mustikkaviini ja Lakka-viini Joiku.

Kaisa tarjoilee minulle maisteltavaksi neljä erilaista viiniä ja pieniä purtavia. On mukavaa maistella marjaviinejä taas pitkästä aikaa! Marjaviineihin kannattaa mielestäni suhtautua niin, että ne ovat eri tuotteita kuin ”tavalliset viinit”. Niinpä en pyrikään vertailemaan näitä rypäleistä valmistettuihin viineihin, vaan annan mielummin niille tilaa kertoa omaa tarinaansa.

Tyrniviinin raaka-ainetta ei tarvitse arvailla. Lasista nousee ihan selkeä tyrnintuoksu. Raikas ja hapokas, ”hyvin tyrninen” viini on todella piristävä. Jos pidät tyrnistä, olen melkein varma, että pidät tästäkin.

Teiskon Päivänsäteessä raaka-aine, valkoherukka on hillitymmin läsnä. Hapokasta marjaa pehmentää hunajan tuoma makeus. Lisäksi aistin tässä hiukan karheutta, joka tuo rakennetta hapokkuuden ohella.

Mustikkaviini on mielestäni kattauksen paras, se osuu omaan makuuni mainiosti. Maussa on hienosti pituutta ja hienoinen kuorista tuleva tanniinisuus tuo rakennetta tähän makeaan viiniin. Ehkä tässä olisi kotimainen ja kevyempi kilpailija portviinille.

Lakkaviini Joiku päihittää mielestäni mennen tullen äitelät lakkaliköörit. Puhtaan marjaisa ja makea viini on oikein miellyttävä. ”Tämä sopii ihanasti myös vaniljajäätelön kastikkeeksi, jälkiruoka aikuiseen makuun”, Kaisa kuvailee. Viinikioskilla onkin kesällä 2022 tarjolla juuri tällainen jälkiruoka!

Tämä jälkiruokaviiniksi sopiva lakkaherkku löytyy ainoana Teiskon Viinin tuotteena Alkon tilausvalikoimasta. Muita viinejä voi hankkia Teiskon Viinin Viinikioskilta. Valikoimassa on pientä kausittaista vaihtelua ja ajankohtaisen tilanteen näet Teiskon Viinin nettisivuilta.

Viini, jota ei saa kutsua viiniksi

Suomessa on tällä hetkellä 22 viinitilaa, joista osassa valmistetaan viiniä myös viinirypäleistä. Silti yksikään näistä tiloista ei saa myydä rypäleistä valmistettua viiniä nimellä viini, edes omassa viinimyymälässään. Tämä johtuu siitä, että Suomi ei kuulu EU:n viinintuottajamaihin. Vaikka täällä valmistetaan rypäleviiniä, sitä ei saa myydä nimellä viini! (En varmasti ole ainoa, jonka mielestä tämä on hullua!)

Teiskon Viinin Zaida on valmistettu suomalaisista Zilga-lajikkeen viinirypäleistä. Sitä ei voi kuitenkaan kutsua viiniksi, vaan virallinen kuvaus on ”Zilga-rypäleistä käymisteitse valmistettu 13% alkoholijuoma”. Mutta mikäs ihme tämä Zilga-lajike oikein on?

Teiskon viini on tässä etiketissä valmistajan nimi, viinin nimi on Zaida ja rypälelajike on Zilga.

Zilga sopii Suomen oloihin

Zilga erittäin kylmänkestävä ja hyvin talvehtiva rypälelajike. Se sopii Suomen oloihin, toisin kuin valtaosa muista lajikkeista. Lisäksi se viihtyy tavallista köynnöstä happamammassa maaperässä, jota Suomessa riittää. 

Zilga on niin sanottu risteytys-lajike. Käytännössä kaikki viinin ystäville tutut rypälelajikkeet, kuten Merlot, Riesling, Cabernet Sauvignon, Zinfandel ja lukemattomat muut kuuluvat Aitoviiniköynnös-lajiin, jonka alkuperä on Euroopassa. 

Mutta laajempaan viiniköynnösten sukuun kuuluu paljon muitakin lajeja kuin aitoviiniköynnös. Aasiassa on saanut alkunsa Amurinviiniköynnös ja Pohjois-Amerikassa Ojukkaviini, jotka ovat siis saman suvun eri lajeja. Zilga on risteytys Aitoviiniköynnöksestä, Amurinviinistä ja Ojukkaviinistä. Vain 1/4 sen perimästä on samaa kuin ”tavallisilla” rypälelajikkeilla.

Totta kai tämä Zilga-lajikkeen erilaisuus näkyy myös viineissä. Zaidassa oli jotakin tutun viinimäistä, mutta on se kuitenkin tyystin erilainen kuin ”tyypilliset punaviinit”. Oli kiinnostavaa kokeilla ja maistella Zilga-lajikkeen viiniä, vaikka se ei tämän maistelun suosikkeihini noussutkaan.

Oma suosikkini oli selkeä; makea mutta sopivan karhea Mustikkaviini. Pidin myös pirteän raikkasta Tyrniviinistä. Näitä molempia ostin pullot mukaan. Lisäksi nappasin huvikseni mukaan myös yhden pullon Teiskon vadelmalimonadia.

Zilga-köynnökset tarvitsevat paljon aurinkoa kasvukauden aikana. Etelään suuntautuva lämmin seinämä auttaa rypäleitä kypsymään.

Mukava matkakohde puolenpäivän reissulle

Teiskon Viinikioskin miljöö on rauhallinen ja vehreä. Viinejä voi maistella sellaisenaan, tai esimerkiksi viini-juusto pruuvin merkeissä. Puutarhassa on hyvin tilaa istahtaa nauttimaan kesäpäivästä ja tilan antimista. Lapsillekin löytyy viihdykettä ja lääniä temmeltää. Lisäksi, jos kaipaat notkeaa ohjelmaa, niin täällä voi myös kokeilla viinijoogaa! Etenkin polttariporukoiden suosima ohjelma on kuitenkin syytä varata etukäteen.

Kesällä 2022 Teiskon Viinin viinikioski on avoinna to-su klo 11.00–18. Omalla autolla on varsin helppo löytää perille ja onneksi tilalta löytyy myös hyviä alkoholittomia tuotteita kuljettajan iloksi.
Vinkiksi myös, että paikallisliikenteen linja nro 90 vie Tampereen Keskustorilta alle kilometrin päähän, matka kestää noin 50 minuuttia.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner

Lähteet:
http://www.mustila.fi/taxonomy/term/300
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zilga

 

Viinitupa Vuorenmaja

Viinitupa Vuorenmaja

mennessä | kesä 6, 2022 | Yleinen

VIINITUPA VUORENMAJA

– Alppimajan tunnelmaa ja viinillisiä iloja –

Mäntän lahja viininystäville

Pieni, mutta kulttuurisesti rikas Mäntän kaupunki ei jätä viininystävääkään kylmäksi. Tämä on pitkälti sympaattiseen Viinitupa Vuorenmajan ansiota, jossa minulla oli ilo pistäytyä. Mäntänvuoren laelta löytyikin varsinainen aarre viininystävälle, Suomen ehkä ainoa alppihenkinen viinitupa. 

Sympaattisessa Vuorenmajassa on 30 asiakaspaikkaa sekä ”takkahuone” joka palvelee kabinettina pienissä yksityistilaisuuksissa. Kesällä lisätilaa tuo majaa kiertävä terassi.

Mäntässä moni asia liittyy Serlachiuksen sukuun. Niin myös Viinitupa Vuorenmaja. Alunperin patruuna G.A. Serlachiuksen alppihenkiseksi hiihtomajaksi rakennettu viinitupa on valmistunut 1928. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi 1945 ja on sittemmin ollut pääasiassa matkailu- ja liikuntakäytössä.

Mäntänvuoren huipulla sijaitseva ”mutterin mallinen” rakennus palveli hiihtotupana pitkään, mutta vuonna 1986 sen ovet suljettiin. Vuorenmaja ehti nököttää tyhjillään, oman onnensa nojassa mäen huipulla noin 30 vuotta. Viimein paikallinen pariskunta osti kiinteistön Mäntän kaupungilta 2012 ja alkoi pyörittää siinä kahvilatoimintaa.

Viinituvaksi Vuorenmaja muuntautui 2015, kun pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler puolisoineen perusti Viinituvan tähän alppihenkiseen kiinteistöön. Majan tarkemman historian voit lukea tästä.

Anu Schuoler emännöi Viinitupa Vuorenmajaa suurella sydämellä.

Ensimmäisenä paikalle saavuttaessa huomio kiinnittyy ihanaan luonnonläheiseen sijaintiin ja hienoon näköalaan! Itse maja ja sen alkuperäinen kalustus luovat vierailijalle tunnelman, joka kuljettaa lempeästi pois arkisista kiireistä.

Vuorenmajalta ei tarvitse lähteä janoisena, eikä nälkäisenä

Tutkin kiinnostuneena viinilistaa. Eurooppalaisista viineistä koostuvalta viinilistalta löytyy paljon eri maiden viinejä. Pääpaino on kuitenkin Saksan ja Itävallankin viineissä. Lisäksi listalla on ilahduttavasti myös sveitsiläisiä viinejä, joiden saatavuus Suomessa on usein hyvin rajoitettua.

Laseittain saatavia viinejä on listalla verrattaen runsaasti.  Vuorenmaja saikin vastikään erityistä tunnustusta ja sijoittui hopealle Star Wine List-kilpailun ”Paras laseittain myytävien viinien lista”-sarjassa.  Tämä on hieno saavutus! etenkin, kun yleensä Star Wine List – palkinnot ovat Suomessa päätyneet suurten kaupunkien ravintoloille. 

Tottahan viinitupaan kuuluvat myös viinitastingit. Viikoittaiset ”Emännän pruuvit” tarjoavat monipuolisia viinielämyksiä paikallisille ja myös kauempaa saapuville turisteille. Toisinaan tastingeja pitävät myös ”vierailevat tähdet”, ja itselläni olikin ilo pitää saksalaisten roseeviinien tasting toukokuun lopulla, Riesling-viikkojen yhteydessä.

Lisäksi viinilistalta löytyy valmiiksi suunniteltuja kolmen viinin ”omatoimisia” tastingeja, jotka voi tilata esimerkiksi ruokailun yhteyteen.

Ruokalistan puolella on tarjolla tunnelmaan sopivia Flammkucheneita (”Flammeja”), herkullisia Prezel-rinkeleitä erilaisine täytteineen sekä sveitsiläisiä herkkuja, kuten Raclettea ja Fondueta. Lisäksi löytyy kausittain vaihtuvia annoksia ja pieniä purtavia. Parsan ystävänä iloitsin siitä, että kausilistalta löytyi monenlaisia parsaruokia.

Riesling-viikkojen aikaan erityiseltä listalta löytyi hienoja parsa-ruokia.

Alkuruoaksi valitsin valkoisesta parsasta valmistetun keiton. Se oli todella maukas, raikas, ja ihanasti kuohuviinillä maustettu. Viinipariksi Anu suositteli Moselin alueelta tulevan, kepeän ja linjakkaan hapokkaan rieslingin. Pirteä viini oli keitolle herkullinen yhdistelmä.

Pääruokana oli puolestaan Keurusselän kuhasta valmistettu todellinen lähiruoka-annos. Lisukkeina tarjottiin uuden sadon perunaa sekä valkoista ja vihreää parsaa hollandaise kastikkeella. Herkullista ja ihanan konstailematonta ruokaa laadukkaista raaka-aineista.

Viinikaveriksi sain Auxerrois-lajikkeen valkoviinin Moselista. Tämä viinipairing hiveli kaltaistani viinihifistelijää harvinaisuudellaan, en olekaan aiemmin saksalaista Auxerrois-viiniä maistanut. 

Tämä parsakeitto saa upean arominsa kuohuviinistä.

Keurusselän kuha, parsa ja uudet perunat eivät jättäneet allekirjoittanutta kylmäksi tälläkään kertaa.

Parsa, kinkku ja Hollandaise on tyypillinen parsakauden ruoka Keski-Euroopassa.

Herkullinen ruoka, historiallinen tunnelma, lämminhenkinen palvelu ja luonnonkaunis ympäristö tarjosivat kokonaisuutena ihanan ja persoonallisen ravintolakokemuksen. Totta kai myös viinilistalta löytyvät helmet saivat sydämeni sykkimään Vuorenmajalle entistä lämpimämmin. 

Vielä muutama sana saapumisesta. Viinituvalle voi hurauttaa autolla, mutta se tietysti rajoittaa viini-iloitteluja auton kuljettajan osalta. Totta kai taksillakin pääsee pihaan.
Kävellen matkaa kertyy Mäntän klubilta Vuorenmajalle noin 1,5 km. Mäntänvuoren laelle patikointi vaatii toki enemmän voimia, kuin tasamaalla kävely, mutta palkinto on sen arvoinen.

Aurinkoista kesää ja hyviä reissukokemuksia kaikille viiniblogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Lue myös Viiniä kiitos-blogin kokemukset tästä visiitistä.
P.P.S. Kyllä oli hymy herkässä Vuorenmajan emännän kainalossa. 😀 Tänne täytyy päästä vielä uudelleen!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Viinimatka Unkariin

Viinimatka Unkariin

mennessä | touko 27, 2022 | Yleinen

 

VIINIMATKA UNKARIIN

 

–  Viiniblogi matkailee osa 4 –

 

Voi hyvät ystävät…

Sain alkuvuodesta kutsun osallistua viiden päivän viinimatkalle Unkariin. Olin tästä ilahtunut ja utelias. Tiesin Unkarista ennen reissua muutamia kotoperäisiä rypälelajikkeita, Egri Bikaverin sekä tietysti Tokajin makeat viinit. Tiesin myös, että unkarilaisten viinien laadun puhuttiin kohentuneen hurjasti viimevuosikymmenten aikana.

Mutta, maalla jolla on toista tuhatta vuotta viiniperinteitä on varmasti paljon tarjottavaa… Joten, mielenkiinnolla ja aistit avoimina aloitin viinimatkan Unkariin 21.3.2022.

 

Budapestissa kevät oli maaliskuun lopulla aluillaan, vielä ei ollut puissa lehtiä.

Aamulento toi matkailijan Budapestiin. Ennen virallista ohjelmaa oli aikaa katsella kaupunkia. Lounaspaikka löytyi helposti TripAdvisorin suositusten perusteella. Kriteerinä oli että tarjolla täytyy olla sekä unkarilaisia ruokia että viinejä. Päädyimme Pestin puolelle Vak Varjú ravintolaan (Paulay Ede utca 7, 1061 Budapest).

Paikka osoittautui kotoisaksi ja mukavaksi, ruoka hyväksi ja viinilista riittävän monipuoliseksi. Kyllä voin suositella muillekin.

Vak Varjú ravintola tarjoilee unkarilaisia ruokia ja niihin sopivia viinejä. Kahden hengen lounas (alku- ja pääruoka ja pari viiniä) maksoi yhteensä noin 30€.

Reissun ensimmäinen viini – pirskahteleva rosee. Ruoka- ja viinilista oli onneksi myös englanniksi, vaikea uskoa että unkari on sukulaiskielemme. 😀

Leipä-kannella päällystetty Gulash nautitaan kuulemma yleensä Kadarka-lajikkeen punaviinin kanssa. Yhdistelmä olikin hyvin toimiva!

Ravintolan nimikkoannos, Vak Varjú on eräänlainen piirakka, ikään kuin pannupitsan ja Flamkuchenin välimaastosta. Tässä täytteenä smetanaa, kinkkua, juustoa ja sipulia. Maukas, mutta tuhti eväs.

Lounaan ja pienen kaupunkikävelyn jälkeen suuntasimme majoituspaikkaan, aivan Tonavan rannalla sijaitsevaan Hotelli Marriotiin. (En tiedä onko totta vai tarua, että hotellin jokaisesta huoneesta olisi näköala Tonavalle.)

Illalla ohjelmassa oli tervetulotilaisuus ja illallinen. Oli mahtavaa tavata uusia ihmisiä, etenkin niin pitkän sosiaalisen hiljaiselon jälkeen. Ennen nukkumäänkäyntiä käytin vielä hyvän hetken hotellihuoneesta avautuvan hulppean maiseman ihailuun. 

Kiitos Budapest, huomenna matka jatkuisi kohti Matran ja Egerin viinialueita.


Toinen päivä: Matra – korkeutta ja nuorta energiaa

Aamulla lähdimme 10 hengen ”pienryhmänä” kohti pohjoista. Päivän ensimmäinen pysäkki olisi Mátran viinialue, noin 100km Budapestista pohjoiseen. Pikkubussilla matka kesti suunnilleen 1,5h.

Vuorten suojaama Matra on Unkarin korkein ja myös toiseksi suurin viinialue.
Kuva: Wines of Hungary

Mátra on valkoviinien aluetta, 70% viineistä on valkoista. Alueella on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen maininta Mátran alueen viineistä on jo 1200-luvulta. Tällä reissulla esiin nousi ennen kaikkea nuoren sukupolven osaaminen ja energisyys. Kuten monella muullakin Euroopan viinialueella, nuoret viinintekijät ovat yhdistäneet voimansa ja luoneet ”Magna Mátra”- yhdistyksen.

Noin kymmenkunta viinintuottajaa oli kokoontunut Sol Montis-viinitalon uusiin tiloihin, jossa saimme maistella viinejä. Vinkki: Sol Montis ottaa vastaan vieraita ja järjestää tastingeja. Englantikin oli hyvin hallussa ja viinit kuvastivat hyvin Matran alueen viinityyliä.

Alkosta löytyy kaksi Mátran alueen viiniä, mutta nämä puolimakeat valkkarit eivät kuitenkaan anna mielestäni oikeaa kuvaa alueen viineistä, tai niiden laadusta. Tosin, Dubicz viinitalon Tramini-Muscat blendiä saatan testailla kesällä jonkun raikkaan jälkiruoan kanssa, joten palataan siihen myöhemmin.

Mátran viinialueella olennainen kaupunki on Gyöngyös (lausutaan Jönjös). Nimi tarkoittaa kuulemma ”helmellistä” tai ”helmekästä”. Nautimme kolmen ruokalajin lounaan alueen parhaaksi ravintolaksi kehutussa Bori Mamissa, tietysti paikallisten viinien kera. Ei varmastikaan alueen edullisin ruokapaikka, mutta valmistavat maukasta ruokaa laadukkailla viineillä. Tämä vinkiksi Matran suunnalla matkaileville.

Suolainen ”lettu” tomaattisella jauhelihatäytteellä ja höysteeksi paprikainen kastike.

Jälkkäriksi suklaata, jäätelöä, pähkinämoussea ja pistaasia.

Eger ja vuosisatainen viinihistoria

Lounaan jälkeen hurautimme muutaman kymmenen kilometrin matkan Egerin viinialueelle. Siellä meitä odotti kymmenkunta viinintuottajaa, jotka olivat kokoontuneet alueen maineikkaimman viinitalon, St.Andrean tiloihin. Vinkki: St. Andrean vinitalolla on myös Budapestissa ravintola sekä skybar!

Egerin vanha kaupunki on sympaattinen ja vierailun arvoinen! Autolla noin 2h Budapestista. Kuva: winetourism.com

Egerin viinialue tunnetaan etenkin Egri Bikavér viinistä, joka tarkoittaa ”Härän verta”. Nimi juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin osmaanit yrittivät valloittaa Egerin kaupungin. Kaupungin puolustajien punaiseksi värjäytyneet parrat synnyttivät legendan, että he olisivat saaneet voimansa ja taistelutahtonsa juomastaan härän verestä. Ilmeisesti, kuulemma, he olivat kuitenkin juoneet aikamoisia määriä punaviiniä, ja punaiset parrat olisivat johtuneet tästä.

No, oli miten oli. Egerin punaviinit saivat 1970- luvulla Suomessa lempinimekseen ”Erkin pikakivääri”. Tuolloin Eger, samoin kuin koko Unkari, oli sosialistisen hallinnon puristuksessa, ja viinien tuotannossa määrä oli tärkeämpää kuin laatu.

Onneksi tuo aika on jäänyt jo kauas taakse. 1990-luvulla alkanut positiivinen kehitys on saanut jatkua jo usean vuosikymmenen ja unkarilaisten viinien laatu on noussut hurjasti kaikilla maan viinialueilla. Itse yllätyin etenkin Egrin alueen valkoviineistä!

Bikavérin valkoinen vastine on Csillag, valkoisista lajikkeista tehty blendi, jossa tulee olla mukana aina vähintään neljää eri lajiketta. Tavoite onkin ilmentää nimenomaan kasvualuetta ja maaperää, ei mitään tiettyä lajiketta. Alkosta löytyy St. Andrean Csillag viini, jonka otin tässä maisteltavaksi. Tässä on mukana peräti yhdeksän eri lajiketta, jos haluat voit tsekata ne esim. Alkon sivuilta.

St. Andrea Napbor Egri Csillag 2020

Csillag tarkoittaa suomeksi tähteä. Kuva: Anniina Schreiner

Tuoksu tarjoilee vihreitä sävyjä karambolaa, raparperiä ja vihreää karviaista.  Lisäksi löydän omenaa ja nokkosta. Kuivan viinin hapokkuus on korkea ja suuta supistava. Etenkin maun loppupuolella ja jälkimaussa tuntuu hapokkuuden ohella yrttistä karheutta, joka tuo rakennetta viiniin.

Koin, että tämä napakka viini kaipaa rinnalleen ruokaa (kesäiseksi lipittelyviiniksi valitse jokin muu). Niinpä kokeilin tätä pitkään haudutetun tomaattisen kanapastan kanssa ja yhdistelmä toimi oikein hyvin. Viini pärjäsi hyvin melko voimakasaromiselle tomaattikastikkeelle. Korkea hapokkuus kestää myös sitruksella maustetut kalaruoat sekä äyriäiset, esim. siikacheviche saa tästä viinistä kaverin, joka ei latistu.

Odotan kiinnostuksella, mitä muita Egerin valkoisia saadaan tulevaisuudessa Suomeen. 

Myös Egerin alueen kuohuviinit olivat hyvä tuttavuus. Tämä roseeskumpan maisteluni päätyi ikuistetuksi tapahtuman virallisen valokuvaajan toimesta. 😀
Kuvat: Busák Attila

Auringonlasku Egerin viinialueella. Kevätillan ihana rauha.

Visiitti St. Andrean viinikellarissa oli mukava päätös tilavierailulle.

Maistelun ja kellarivisiitin jälkeen suuntasimme Egerin vanhaankaupunkiin, joka on todella viehättävä pienine katuineen ja putiikkeineen. Yövyimme aivan kuuluisan Egerin linnan vieressä (juuri se sama, josta häränveri-legenda on saanut alkunsa).

Majapaikka ei ollutkaan mikä tahansa kortteeri, vaan Gault Milau lehden Unkarin 10 parhaan joukkoon valitsema boutique hotelli Imola Udvarhaz, jonka yhteydessä toimiva ravintola Magock ravintola on niinikään saanut laajaa tunnustusta. Vinkki: Viinin ystäviä palvelee samassa yhteydessä myös viinikauppa.

Maistuva illallinen Macok-ravintolassa paikallisten viinitilallisten seurassa. Pääruokana oli porsaan sisäfile.

Varsinaiseen kaupunkikierrokseen meillä ei ollut ohjelmassa aikaa, mutta charmantti viinitilallinen Nimród Kóvacs tarjoutui esittelemään meille kaupunkia pienellä iltakävelyllä.

Vinkki: Amerikassa pitkään asuneelta herrasmieheltä taittuu sekä englanti, että viininvalmistus. Erityisesti viehätyin hänen punaviineistään. Kóvacs Nimród tila ottaa vastaan vierailijoita.

Kun matkailet Pohjois-Unkarissa, kannattaa pitää Egerin kaupunki mielessä. Nähtävää on todella paljon! Tai, jos olet menossa Tokajn alueelle, kuten mekin, kaupunki tarjoaa hyvän välipysäkin matkailijalle.

Kolmas päivä – Tokaji kuivana ja makeana

Kolmannen reissupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Pikkubussimme huristi urheasti Koillis-Unkarin aamu-usvaisilla teillä ja pian saavuimme päivän ensimmäiseen kohteeseen, Barta Pince viinitilalle.

Tietääkseni näitä viinejä ei tällä hetkellä tuoda Suomeen, mutta jos joskus saat tilaisuuden maistaa Barta Pincen viinejä, suosittelen mitä suurimmalla ilolla! Nuori ja lahjakas viinintekijä Vivien Ujvári valmistaa erinomaisen tyylikkäitä, elegantteja, todella puhtaita viinejä. (Ovat toki myös hinnaltaan arvokkaita).

Talolla on hallussaan ”Vanha Kuninkaallinen Viinitarha” (Öreg Király-dűlő), joka on tunnettu erityisenä tarhana jo 1200-luvulta alkaen. Unkarin jyrkimpiin tarhoihin kuuluvalla, etelänsuuntaisella rinteellä tuotanto on pientä, mutta erittäin laadukasta.
Vinkki: Barta Pince viinitalo ottaa vastaan myös vierailijoita.  

Unkarin hienompiin viinitarhoihin kuuluva kuninkaallinen viinitarha hylättiin tosen maailmansodan jälkeen, se ei sopinut lainkaan suunnitelmatalouden ”määrä edellä” ajatteluun. Vuonna 2003 se heräsi henkiin ja tuottaa nyt upeita laadukkaiya valkoviinejä! Kuva: bartapince.com

Barta Pincen tilalla pääsin aivan uuden viinikokemuksen äärelle. Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni Tokaji Aszú Eszencia viiniä. Viini valmistetaan yksitellen käsinpoimituista jalohomeisista rypäleistä, ns. vapaasti valuneesta rypälemehusta. Rypälemehu on niin makeaa, että käyminen kestää vuosia ja valmiin viinin alkoholipitoisuus on vain noin 4-5%. Viini on niin arvokasta, että se tarjoillaan lusikalla! Puolikaskin pullo maksaa yli 400€!

Tokaji Aszú Eszencia oli todella ikimuistoinen elämys! Kuin nestemäistä auringionvaloa.

Sitten olikin aika rientää tapaamaan muita alueen viinintuottajia. Patricius-viinitalon tiloihin. Aion kirjoittaa Tokaj-alueesta ja viineistä aivan oman postauksensa tulevaisuudessa, joten siksi tässä postauksessa on mukana vain pintaraapaisu.

Tokaj tunnetaan tietysti makeista jälkiruokaviineistään, mutta alueella valmistetaan myös kuivia valkoviinejä, kuohuviinejä ja jopa jonkun verran punaviinejä. Punaviinit tosin jäävät pääasiassa alueelle, eikä niitä viedä ulkomaille. 

Tokain alueella tehdään monenlaisia viinejä. Tässä kuplii Furmit-lajikkeen kuohuviini, joka on tehty perinteisellä samppanja-menetelmällä. Tämä 2022 on Bodrog Bormuhely-viinitalon ensimmäinen vuosi, kun he tekevät kuohuviiniä. 

Patricius viinitalon johtaja Péter Molnár tarjosi erittäin infirmatiivisen ja hienon kierroksen viinitarhoilla sekä viinikellarissa.

Vinkki: Tokaj:n alueeella viininrakastajalle erinomainen lounaspaikka on Dereszla Bistro. Dereszla-viinitilan pyörittämä ravintola sijaitsee kauniilla paikalla Bodrog-joen varrella. (Ravintolalla ei ole omia nettisivuja, mutta osoite on: Kossuth utca 2 Bodrogkeresztúr, Hungary 3916).

Kaunis ja herkullinen annos: kalaa, valkoviinikastike, bataattipyre sekä porkkana, joka on hauskasti leivitetty puffatulla kvinoalla.

Jälkiruoka nautittiin totta kai Tokaji-viinin kanssa. Jäätelöä, kiveksi naamioituut kakku ja keksimurua.

Tien toiselta puolelta löytyy Château Dereszlan viinikellari, jossa on peräti kilometri tunneleita! Kävimme tutustumassa näihin kiinnostaviin ja ikää huokuviin viinikellareihin. Askeleita kertyi kunnioitettavasti. Kellareihin pääsee vierailemaan, mutta parasta sopia kierroksesta etukäteen. Kirjoitan tarkemmin tästä kellarivisiitistä myöhemmin, samalla kun kerron tarkemmin Tokajin viinialueestakin.

Tyytyväiset viinimatkailijat maittavan lounaan jälkeen. (Dereszla Bistron väki vasemmassa yläkulmassa.) Taustalla näkyy kaunis ja Tokaj-viineillekin tärkeä joki: Bodrog

Grande finale: Hungarian Wine Summit 2022

Budapestiin palattuamme ohjelmassa oli kaksi ja puoli päivää Hungarian Wine Summit -tapahtuman humua. Tapahtuman aikana järjestettiin lukuisia tastingeja ja siellä esittäytyi kymmeniä viinitaloja eri puolilta Unkaria.

Upea Hungarian Wine Summit tarjosi mahdollisuuden tavata kymmeniä viinitilallisia eri puolilta Unkaria. Näistä kokemuksista löytyy lukuisia väläyksiä Insta-storyjen Hungary 2022 kansiosta.

Täytyy sanoa, että viinimatka Unkariin täytti toiveen ja ylitti odotukseni! Opin todella paljon unnkarilaisista viineistä, rypälelajikkeista ja viinialueista. Pääsin maistelmaan lajikkeita ja viinityylejä, joita en ollut koskaan aiemmin kokeillut. Ennen kaikkea tapasin upeita ihmisiä ja sain vaihtaa ajatuksia viiniammattilaisten kanssa eri puolilta maailmaa.

Toivon, että näistä reissuvinkeistä on sinulle apua, kun suunnittelet viinimatkaa Unkariin.

Köszönöm! Kiitos!
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords: Unkari, viini, viinimatka, Budapest, Matra, Eger, Tokaj, Hungarian Wine Summit

Viinituristi Turussa

Viinituristi Turussa

mennessä | touko 31, 2021 | Yleinen

viinimatka turkuun

– Viiniblogi matkailee, osa 3 –

Yhteistyö: Saksan viinitiedotus

Viinituristi Turussa

 

”Hyvät matkustajat, saavumme Turkuun”, kajahti Inter Cityn kaiuttimista… Totta se oli, olin saapunut viinimatkalle Turkuun!

Pari vuotta sitten en olisi osannut ajatellakaan viinimatkailevani kotimaassa, mutta nyt tämä tuntui luksukselle. Ihanaa päästä välillä eri maisemiin!

Onneksi olin etukäteen selvitellyt, minne Rieslingin-ystävän kannattaa Turussa suunnistaa. (Tässä apuna oli Rieslingviikot.fi sivujen kartta).

Ensimmäinen pysäkki: Ravintola Roster

Parinkymmenen minuutin kävely toi minut ”täl pual jokke” ja Tuomiokirkon maisemiin. Kirkon kupeessa, tai oikeastaan sen takana sijaitsee Maaherran makasiinina tunnettu talo, jossa on neljän vuoden ajan toiminut Ravintola Roster.

Roster kertoo nettisivuilla olevansa ”Maailman makuja tarjoileva tunnelmallinen bistro”.

Kalsean harmaaseen päivään tuli heti ovella lämmin ja hyvä tunnelma. Ystävällinen Eva otti minut vastaan johdatti ikkunäpöytään. Näköala Tuomiokirkolle sopi täydellisesti viinituristille.

”Meillä on täällä All day-menu, eli sen voi tilata mihin aikaan päivää tahansa”, Eva kertoi. ”Miltä kuulostaisi, jos laittaisimme jokaiselle ruokalajille kaveriksi yhteensopivan viinin?” 

No, sehän kuulosti suorastaan loistavalta. 

Härkätartar ja roseeviini 

Esimmäinen ruokalaji oli härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Tartar sai kaverikseen Spätburgunder osé:n. Sen hedelmäinen ja täyteläinen olemus tuki hienolla tavalla annoksen makuja.

Roseeviinit ovatkin usein hyviä pareja hiukan herkemmille liharuoille, kuten tartarille. Etenkin, jos viinin halutaan jättävän tilaa myös ruoalle.

Härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Viininä Toni Josh, Spätburgunder rosé.

Lohta, parsaa ja kolme sisarta

Toisena annoksena tarjottiin paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. ”Mitäs tämä kombu oikein on?”, rohkaistuin kysymään Evalta. Kombu on siis merilevää.

Tämän annoksen nautin kolmen sisaren kanssa. ”Cuveé 3 Schwester” on kolmen siskon valmistama viini. Viinin kolmesta rypälelajikeesta (Scheurebe, Weissburgunder ja Grauburgunder) kukin kuvastaa yhtä sisarta.

Olin aluksi hiukan skeptinen tämän viinin suhteen, mutta itse asiassa annoksen maanläheiset maut, retiisi ja valkoinen parsa sointuivat upeasti viinin hiukan maamaisen tunnelman kanssa. Viinin rapsakka hapokkuus puolestaan leikkasi lohen ja avocadon rasvaisuutta.

Paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. Tämä oli mainio yhdistelmä hiukan maamaistakin tunnelmaa välittävälle viinille.

Black Agnus härkää, mutta mikä viiniksi?

Mielenkiinnolla odotin, minkä viinin Eva tarjoilisi pääruoan kanssa. Grillattu Black Angus-härkä punaviinikastikkeella tarvitsisi varmastikin seurakseen punaviinin. 

Punaviinilasiin ilmestyikin Dautelin-viinitalon Lemberger lämpimältä 2018 vuodelta. Nyt oli kyllä taiten tehty food pairing. Tämä viini oli juuri tarpeeksi voimakas sopiakseen med+ kypsyysasteen härälle ja punaviinikastikkeelle, mutta tarpeeksi kevyt jättääkseen tilaa herkälle korvasienelle. Kaali säesti annoksen sivuosassa mukavasti. Bravo!

Grillattua Black Agnus härkää, paahdettua varhaiskaalia ja korvasienimuhennosta. Tällainen annos kaipaa punaviiniltä sekä voimaa että herkkyyttä.

Raikas raparperi ja Spätlese Riesling

Raparperin satokausi on nyt parhaimmillaan. Jälkiruoassa raparperi sai seurakseen vaniljajäätelöä, marenkia ja vadelmaa. Annoksesta löytyi sekä makeutta että kirpsakkaa raikkautta ja hapokkuutta.

Spätlese-tyylin Riesling oli raikas pari tälle jälkiruoalle. Viinissä oli makeutta, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin varsinaisissa jälkiruokaviineissä. Raparperin kanssa viinin napakka hapokuus antoi hiukan periksi ja konaisuus oli omaan kuivahkoon makuuni toimiva.

Raparperi, vaniljajäätelö, marenki ja vadelma. Tämä raikas ja kirpsakkakin jälkiruoka  toimi hyvin yhteen spätlese-tyylin Rieslingin kanssa.

Suosittelen lämpimästi visiittiä Rosterissa kaikille hyvästä ruoasta ja niille hienosti yhdistetyistä viineistä pitävälle. Erityisen suuri kiitos Evalle viinien taitavasta esittelystä!

Sade yllätti viinimatkailijan

Tuomiokirkon maisemissa kun olin, piipahdin myös Kirkkopuiston terassilla. Sadesäästä johtuen koko terassi oli kuitenkin kiinni. Harmillista, mutta täysin ymmärrettävää.

Terassi jäi vain haaveeksi, mutta onneksi huppu pelasti sateelta…

Seuraavana kohteena: The Tasting Room

Matka jatkui Aurajoen vartta pitkin kohti The Tasting Roomia (Aurakatu1). Vain puoli vuotta toiminut ravintola on nimensä veroinen paikka. Täällä järjestetään paitsi viini-, myös olut-, viski- sekä gini-tastingejakin.

Ohjattujen tastingien lisäksi viinejä voi tilata myös omatoimiseen maisteluun, vaikka senttilitra kerrallaan.

The Tasting Roomissa voi maistella monenlaisia juomia. Itse sain alkumaljaksi Riesling-kuohuviinin Dautelin tilalta (sama viinitalo, jonka punaviiniä olinkin jo maistanut).

Viinit saivat seurakseen maistelulautasen, josta löytyi juustoja, salamia ja tryffelimortadella-makkaraa. Tältä maistelulautaselta parhaita pareja olivat vuohenjuusto, hunaja ja Spätlese Riesling, sekä Spätburgunder Rosé ja brandy-pähkinä-vuohenjuusto.

Tryffelimortadellaakin maistoin urhoollisesti, vaikka en olekaan suuri tryffelin ystävä. Myönnettäköön kuitenkin, että se toimi hyvin Karl May roseeviinin kanssa.

The Tasting Roomin valikoimista löytyy noin 30 viiniä laseittain ja lisäksi yli 100 pulloittain myytävää viiniä. Täällä pääsee kokeilemaan, maistelemaan ja löytämään uusia suosikkiviinejä. Tänne tulen uudestaankin, mutta nyt oli jo aika jatkaa matkaa.

Kolmenkymmenen laseittain tarjottavan viinin joukosta sain maisteluun kolme Rieslingiä ja yhden roseeviinin.

Lopuksi vielä Viinille

Sade piiskaa Aurajoen pintaa, kun kävelen sen vartta, tois pual jokke. Välillä pitää tihrustaa puhelimen karttasovellusta, kuin kunnon turisti ikään. Aikani käveltyäni ja Turkua ihmeteltyäni löydän Humalistonkatu 6 osoitteen. Kyllä nyt on aika mennä Viinille.

Luonnollisestikin viinituristin täytyy mennä Viinille!

Tunnelmallinen viinibaari Viinille on toiminut Humalistonkadulla jo 17 vuotta. Viinilista on laaja ja erittäin suosittuja tastingeja järjestetään viikoittain. Asiakas saa myös kolmen viinin ”minitastingin” melkein koska vain.

Minitasting siis tilaukseen. Ja eipä aikaakaan, kun pöytään ilmestyy kaksi lasia Rieslingiä ja yksi harvinaisemman puoleinen Scheurebe-Sauvignon Blanc viini Riffelin viinitalolta.

Ei pelkästään janoisille! Viinibaari Viinille tarjoaa viinien seuraksi myös pientä tapas-tyylistä purtavaa.

Maistan uteliaana tätä Scheurebe- Sauvignon Blanc blendiä. Se osoittaututuikin yllättävän toimivaksi. Scheureben aromikas päärynäisyys yhdistyy mukavalla tavalla Sauvignonin kypsään karviaiseen ja raikkaaseen vihreäsävyiseen yrttisyyteen. Tämä viini oli mainio yhdistelmä tapaslautasen pestomaustetulle goudalle.

Puolikuiva ja hedelmäinen Riesling puolestaan oli ihana yhdistelmä itse tehdylle paholaisenhillolle ja aurajuustotuulihatulle.

Maistelulautaselta löytyi myös itselleni kokonaan uusi tuttavuus, sitruuna-lakritsijuusto! Tämä oli hauska ja erikoinenkin pari Dr. Pauly Bergweilerin Rieslingille.

Tervetuloa Viinille, toivottaa Hanna!

Turussa on upeita viiniravintoloita, joissa on helppo viihtyä. Aika kului vauhdilla Hannan kanssa jutellessa ja minulle tuli kiire junaan!

Onneksi ulko-oven edessä törrötti Tier pystyssä, joten nappasin sen ja lähdin vauhdilla kohti rautatieasemaa. ”Jes, ehdin kyllä”, ajattelin. Ja juuri silloin loppui turkoosista kulkuvälineestäni akku!

Nopeasti siis pää kolmanneksi jalaksi. Kolmen korttelin pikamatkan jälkeen sain rautatiaseman näkyviin. Juna seisoi edelleen asemalla. Neljän ruuhka oli parhaimmillaan ja punaiset valot tuntuivat palavan jalankulkijoille ikuisuuden! Kun vihreä valo lopulta vaihtui, syöksyin junaa kohti kuin paraskin ohjus. 10 sekuttia kyytiin nousun jälkeen juna jo liikkui… Ensi kerralla taidan jäädä Turkuun yöksi. 😉

Rieslingviikot jatkuvat 13.6. saakka. Löydät sinua lähinnä olevat ravintolat Rieslingviikot.fi sivulta.

Vaikka sade kasteli, niin viinimatkan pelastivat ihanat ihmiset, loistavat viinit ja erinomainen ruoka. Kiitos Turku!

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lue myös:

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.