Tempranillo Espanjan kuningaslajike

Tempranillo Espanjan kuningaslajike

TEMPRANILLOSTA ON MONEKSI

Espanjan kuningaslajike

Espanjalaisella Tempranillolla on vankka maine tammitettujen punaviinien tärkeänä lajikkeena. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta.

Roseeviini Tempranillosta ei liene kovin suuri yllätys, mutta voisiko Tempranillosta olla valkoviinin valmistukseen?

Kyllä voi. Tässä Tempranillo-postauksessa kaksi kolmesta viinistä on valkoviinejä! Tervetuloa viiniblogin mukaan aurinkoiseen Espanjaan!

 

Tempranillon kotimaisemia Riojan viinialuella, Espanjan pohjoisosissa. (Kuva: Rioja Wine)

Tempranillo on saanut nimensä sanasta temprano, joka tarkoittaa aikaista. Tällä viitataan rypäleen aikaiseen kypsymiseen. Kuva: PlantGrape

Kolme aivan erilaista viiniä. Näiden kaikkien takana on kuitenkin yksi ainoa lajike, Tempranillo!

Tempranillo ja nimien ilotulitus 

Tempranillo on Iberian niemimaalla kiistaton kuningas ja kaikkein viljellyin lajike. Maailmanlaajuisestikin Tempranillo on kirinyt kolmanneksi suurimmaksi viinirypälelajikkeeksi. Edellä ovat Cabernet Sauvignon ja Merlot, joita kasvatetaankin ”lähes kaikissa niissä maissa, joissa viiniköynnös voi kasvaa”. Toisin kuin nämä Ranskasta lähtöisin olevat kollegansa, Tempranillo on pysynyt pääasiallisesti kotimaansa kamaralla. Liki 89% maailman Tempranillo-köynnöksistä kasvaa edelleen Espanjassa.

Rajan toisella puolella Portugalissa Tempranillo on niin ikään viljellyin punaviinilajike (n. 8% maailman Tempranilloista). Mutta tässä piilee ”knoppi”, sillä Portugalissa lajiketta ei tunneta nimellä Tempranillo… Pohjois-Portugalissa lajike kantaa nimeä Tinto Roriz ja Etelä-Portugalissa puolestaan nimeä Aragonez. Eikä tässä vielä kaikki.

Espanjan puolella nimi-ilotulitus vasta alkaakin. Toron viinialuella Tempranillo on Tinto de Toro, Ribera del Dueron hienolla viinialuella nimi on puolestaan Tinto Fino tai Tinto del Pais. La Mancha ja Valdepenas alueilla nimi on Cencibel ja Kataloniassa katalonian kielellä Ull de Llebre. Kun lajike päätyi Kaliforniaan se tunnettiin aluksi nimellä Tinta de Valdepeñas.

Ja tässähän on näistä Tempranillon nimistä vain muutama… (Kattavampi lista allekirjoittaneen kaltaisille ”viininörteille” löytyy esim. täältä.)

Iberian niemimaan lisäksi Tempranillo on päässyt kokeilemaan siipiään Argentiinassa (alle 3% maailman Tempranilloista). Lisäksi pieniä määriä löytyy Australiasta, Ranskasta ja USA:sta. Mutta palataan lajikkeen syntyseudulle, Pohjois-Espanjaan.

Tempranillo, kuten muutkin tummat rypäleet, saa värinsä kasvukautensa loppupuolella. Kuva: Bodegas LAN

Sadonkorjuutunnelmia Rioja Alta:n viinialueella. Kuva: Rioja Wine

Miltä Tempranillo maistuu?

Tempranillo viineille tyypillisiä aromeita ovat muun muassa kirsikka, luumu, viikuna ja mansikka. Ikääntymisen myötä viinistä alkaa löytyä usein myös kuivattujen hedelmien/marjojen tai nahkankin sävyjä. 

Aikaisen kypsymisen ansiosta myös viileät, esim. vuorenrinteillä sijaitsevat kasvupaikat sopivat hyvin tälle lajikkeelle. Viileä kasvuympäristö parantaa yleensä viinien aromikkuutta ja auttaa pitämään viinien alkoholipitoisuuden kohtuullisena.

Tempranillo suhtautuu hyvin tammikypsytykseen, joka Riojan alueella onkin hyvin yleistä. Tammi tuo viineihin usein vaniljan tai glögimausteisiin viittaavia sävyjä, kuten neilikkaa, kanelia tai myös savuisuutta. Joskus aiempina vuosikymmeninä viinit saattoivat olla ”ylitammitettuja” niin, ettei rypälelajikkeen omaa aromikuutta ollut enää välttämättä mahdollista juuri aistia. Nykyään tyyli on onneksi mennyt kevyemmän tammituksen suuntaan.

Tempranillo jättää tilaa myös viinin valmistajalle ja valmistus- ja kypsytys näkyvät yleensä viineissä melko selvästikin. Usein Tempranillosta valmistettuihin viineihin sekoitetaan mukaan hiukan myös muita lajikkeita, kuten Garnachaa tai Gracianoa.  

Tempranillo onkin valkoinen!?

Vuonna 1988 kuului Riojan viinialueelta kummia. Tempranillo-köynnös oli alkanut tehdä vaaleita rypäleitä eräällä viinitarhalla. Tarhan omistaja Jesus Galilea Esteban ymmärsi pian, että oli syntynyt uusi viinirypälelajike, Tempranillo Blanco!

Muutamia vuosia myöhemmin DNA testi osoitti, 97,8% yhtäläisyyden ”tavalliseen” Tempranilloon. Tämä parin prosentin ero aiheuttaa mm. sen, että rypäleen kuori on kelta-vihreä ja rypäleiden sekä rypäleterttujen koko on pienempi. Luonnollisesti myös lajikkeesta valmistettavat viinit ovat hyvin erilaisia kuin ”tavalliset tempranillot”.  Sen sijaan kasvukausi on profiililtaan samanlainen ja molemmat lajikkeet kypsyvät varhain.

Aluksi tätä valkoista erikoisuutta kavahdettiin ja se kiellettiin Riojan alueella. Kuitenkin vuodesta 2007 eteenpäin lajikkeesta on saanut virallisesti valmistaa Riojan DOCa -luokituksen viinejä.

Tempranillo Blanco syntyi espanjalaisella viinitarhalla 1988. Kuva: Rioja Wine

Aloitetaan maistelu kuitenkin klassikosta…

Tässä postauksessa on mukana kolme erilaista Tempranillo-viiniä. Ensimmäisenä pääsee käsittelyyn Riojan alueelta tuleva, jo useamman vuoden ikääntynyt 2015 vuoden Crianza-tyylin punaviini.

LAN Crianza 2015

LAN Crianza 2016. Hinta: 14,98€ (Vain Alkon verkkokaupassa, tuotenumero 914297)

Viinin tuoksussa on tammen tuomaa vaniljaisuutta sekä neilikkaan ja kaneliin viittaavia sävyjä. Herkullisen oloinen punainen marjaisuus tuo mieleen kirsikan ja vadelman, mansikankin. Viinillä on jo 6 vuotta ikää, joka tulee tuoksussa ilmi kevyenä nahkaisuutena ja kuivattujen hedelmien (kirsikan ja luumun) aromeina.

Tuoksun aromit toistuvat myös maussa. Tanniinisuus on miellyttävän pehmeää, silti se tuo hyvin runkoa tähän viiniin. Tämä on mielestäni varsin hyvän hinta-laatusuhteen riojalainen. Crianza-tyylin viinit nautitaan usein muutamaa vuotta nuorempina, mutta tälle viinille pieni ikääntyminen sopi mielestäni hyvin.

LAN Crianza 2015 on kypsynyt 14 kuukautta tammitynnyreissä, joissa on yhdistetty sekä ranskalaista, että amerikkalaista tammea samaan tynnyriin.

Seuraavaksi pääsee vuoroon harvinainen Tempranillo Blanco. Tätä lajiketta löytyy ainoastaan Espanjasta ja sielläkin vain noin viitisen sataa hehtaaria. Tämä ei vastaa edes promillea maailman viinitarhoista.

Alkosta löytyy kuitenkin tällä hetkellä yksi 100% Tempranillo Blanco viini, jota koristaa hämmentyneen näköinen jääkarhu.

Nivarius Tempranillo Blanco 2019

Nivarius Tempranillo Blanco 2019, 14,20€

Tämän erityisen viinin tuoksusta löytyy omenaisuutta, kukkaisuutta sekä hiukan trooppisiinkin hedelmiin viittaavia makean oloisia sävyjä (hunajamelooni, mango). Sitrushedelmistä tulee vahvimmin mieleen greippi. Suussa viini on raikas ja virkistävän hapokaskin, mutta siinä on myös hiukan lämpimästä ilmanalasta juontuvaa täyteläisyyttä. Keskipitkässä jälkimaussa on sitrusta, kevyttä mausteisuutta ja hentoa puuterimaisuutta.

Kokonaisuutena varsin mukava tuttavuus, joka sopisi ruokapöytään kala- ja äyriäisruoille tai esim. kesäisille salaateille. Miksipä ei ihan sellaisenaankin virkistäväksi aperitiiviksi, etenkin kuumana kesäpäivänä.

 

Vaalea viini tummista rypäleistä

Tempranillokatsauksen viimeinen viini palauttaa meidät takasin tutun tummakuorisen Tempranillon pariin, pienellä twistillä. Seuraava viini on nimittäin valkoviini, joka on valmistettu tummakuorisesta Tempranillosta. Tällaista viinityyliä, jossa tummista rypäleistä valmistetaan valkoviini kutsutaan nimellä Blanc de Noir.

Vaikka Tempranillon kuori on tumma, paksuhkokin, rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettava viinirypälemehu on kuitenkin vaaleaa. Näin ollen valkoviinin valmistaminen tästä lajikkeesta on mahdollista, vaikkakin harvinaista.

Tämä onkin Alkon ainoa Blanc de Noir Tempranillo. Se tulee La Manchan kuumalta ja kuivalta viinialueelta Madridin eteläpuolelta. Nyt kokeillaan, miten Tempranillo taipuu valkkariksi…

Blanco de Tempranillo 2019

Blanco de Tempranillo 2019. Hinta: 13,30€

Tämän viinin tuoksu paljastaa persikkaisuutta, hunajameloonia, kypsää päärynääkin. Suussa viini on täyteläinen, leveä ja runsas. Maku on kuitenkin hedelmäisen tuoksun jälkeen erilainen, yllättävänkin mausteinen. Jälkimaku tuo mieleen jännällä tavalla kuivatun heinän ja myös taikinaan viittaavia aromeja.

Kokonaisuutena voimakas, etten sanoisi tuhti valkoviini, joka ei kuitenkaan ole lainkaan tammitettu. Täyteläisyyden tähän viinin tuo parin kuukauden hiivasakkakypsytys sekä valkoviinille korkea alkoholipitoisuus, joka on peräti 14%.

Kiinnostava viini, etenkin kokeilunhaluisille. Itse olisin kuitenkin kaivannut myös makuun runsaampaa hedelmäisyyttä ja kevyempää alkoholipitoisuutta. Tämä viini kannattaa viilentää hyvin. Ruokapöytään sovittelisin tätä esimerkiksi erilaisille sieniruoille tai kermaisille keitoille.

Tempranillosta on kyllä moneksi. Etenkin Tempranillo Blanco oli kiinnostava uusi tuttavuus, erilainen espanjalainen valkoviini. Luultavasti palaan sen pariin joskus miettiessäni valkoviiniä tapaspöytään…

Oli myös mielenkiintoista kokeilla Tempranillosta valmistettua Blanc de Noir tyylin valkoviiniä. Siltikin, myönnettävä on, nautin jatkossakin mielummin Tempranillon punaviininä.

Hyviä viinihetkiä Tempranillon parissa kaikille blogin lukijoille. Erinomaista kevään odotusta!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia:

Teksti:  WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Kuvat: Anniina Schreiner, ellei toisin mainittu.

Lähteet:

www.riojawine.com

www.economics.adelaide.edu.au/wine-economics/ua/media/27/winegrapes-revised-ebook-0920.pdf

www.plantgrape.plantnet-project.org/en/cepage/Tempranillo

www.bodegaslan.com

www.fps.ucdavis.edu/fgrdetails.cfm?varietyid=1573

www.palaciosvinosdefinca.com/en/nivarius/

www.tienda.pagodelvicario.com

www.jancisrobinson.com/ocw/detail/tempranillo

www.wine-searcher.com/grape-2006-tempranillo-blanco

Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

– Late Bottled Vintage –

Lempeästi lämmittävä Portviini on monelle tuttu ja erityisesti talvisin nautittu jälkiruokaviini. Vuoden kylmin ja pimein aika onkin täydllinen tämän Portugalin Douro- joen laaksosta kotoisin olevan viinin nauttimiseen. Portviiniä on monta eri tyyliä, mutta ne kaikki ovat väkevöityjä, makeita viinejä. Tämä postaus keskittyy Ruby-tyyliin ja erityisesti Late Bottled Vintageen. Tawny port ja Valkoinen portviini ovat aiheita Wine and Beyond.fi viiniblogin myöhemmissä postauksissa. Tervetuloa mukaan!

Portviinin koti on Douron jokilaakso

Vaikka Portviinin nimi viittaakin Porton kaupunkiin, sen varsinainen koti on noin 70 km rannikolta alkava Douron laakso. Täällä ilmasto on Portugalin rannikkoon verrattuna lämmin ja vähäsateinen sillä Maraõ vuoret suojaavat jokilaaksoa Atlantilta tulevalta kosteudelta ja tuulilta. Jyrkillä rinteillä kasvaa useita eri rypälelajikkeita, mutta niistä yleisimpiä ovat Portugalin kotoperäiset Touringa Nacional, Touringa Franca sekä Tinta Roriz, Tinta Barroca ja Tinto Cão. Näille kaikille lajikkeille yhteistä on paksu ja vahvan tanniinipitoinen kuori, josta irtoaa hyvin väriä ja tanniinia viiniin. Portviinit ovatkin useimmiten sekoitteita ja niissä on eri rypälelajikkeita sekä eri viinitarhojen ja eri vuosikertojen viinejä sulassa sovussa.

Touriga National on tärkein Douron portviinirypäleistä

Miksi rypäleitä tallotaan?

Olet varmasti kuullut viinirypäleiden polkemisesta jaloin viiniä valmistettaessa. Tästä perinteisestä tavasta murskata viinirypäleitä on jo suurelta osin luovuttu, mutta Portviinin valmistuksessa perinne elää edelleen. Toki nykyään käytetään paljon myös koneellistettua rypäleiden murskausta, mutta edelleen osassa huippulaatuisista portviineistä käytetään jaloilla polkemista. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi vankka murskaamaan rypäleet, mutta toisaalta tarpeeksi pehmeä jotta kitkeriä öljyjä sisältävät siemenet pysyvät ehjinä eivätkä pääse pilaamaan viinin aromeja.

Portviinin valmistuksessa on myös erittäin tärkeää saada rypäleiden kuorista nopeasti irti väriä ja tanniinia, sillä varsinainen käymisaika on lyhyt, maksimissaan kolme päivää. Rypälemehussa kahlaavat tallojat sekoittavat samalla mehua ja kuorisakkaa, joka nopeuttaa värin ja tanniinien irtoamista käymisen alkuvaiheessa.

Kaikki portviini on väkevöityä

Viinin väkevöinti tapahtuu lisäämällä rypälemehun sekaan vahvaa (77%) rypälepohjaista alkoholia, jota kutsutaan aguardenteksi. Tämä seurauksena käyminen keskeytyy ja viiniin jää paljon jäännössokeria. Väkevöinti siis yhtäältä säilyttää juomassa makeuden ja toisaalta nostaa sen alkoholipitoisuuden noin 20% tuntumaan. Tällä samalla tekniikalla Portviiniä on valmistettu jo 1700-luvulta saakka, eläköön perinteet! Väkevöinnin jälkeen viini laitetaan kypsymään ja tämä kypsytysvaihe on se, mikä määrää portviinin tyylin.

Ruby-tyylin portviinit kypsytetään suurissa, 20.000-100.000 litraa vetävissä puisissa tai teräksisissä sammioissa. Tämä säilyttää viinin hedelmäisyyden koska suuressa astiassa happi ei pääse kosketuksiin viinin kanssa toisin kuin pienemmässä tynnyrissä.

Noin 30.000 litran tammitynnyri ja tyytyväinen viinimatkailija…

Portviini maistelu – Late Bottled Vintage

Late Bottled Vingtage (LBV) on siis ruby-tyylin portviini, mutta se valmistetaan paremmista rypäleistä kuin perus-Ruby ja sitä kypsytetään pidempään (n. 4-6v) jollon viiniessä on intensiivisempiä ja vivahteikkaampaia aromeja. Portviinien kuningas, Vintage Port on myös ruby-tyylin viini ja LBV on ikään kuin sen ”pikkuveli ”. Molemmat valmistetaan yhden vuosikerran sadosta, mutta LBV on vähän enemmän ”easy going” kuin varsinainen vintage-port.

Taylor (kuvassa vas) on vuonna 1692 perustettu yksi vanhimpia portviinitaloja, jossa tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle jo vuosisatoja. Edelleen perheyrityksenä toimiva Taylor omistaa 500 hehtaaria viiniviljelyksiä ja on tunnettu erityisesti Vintage Portin (vuosikerta portviini) tuottajana sekä Late Bottled Vintage tyylin kehittäjänä.  www.taylor.pt

Taylor’s Late Bottled Vintage 2014
Viinin väri on todella tumman punainen, erittäin kaunis rubiini. Tuoksusta löytyy kypsää luumua, sekä mustikkahillon ja kypsän kirsikan aromeja, myös punaisten marjojen makeutta sekä hiukan pippuriin tai joulupiparimaiseen neilikkaan vivahtavaa mausteisuutta. Kun viini hetken hengähtää, lasista nousee myös makeaa mustaherukka(mehun) tuoksua. Maku seurailee tuoksun aromeita ja hedelmäisyys on tuntuvaa. Hapokkuutakin on niin, ettei viini tunnu makeudestaan huolimatta liian äitelältä.


Dow
portviinitalo on myös perinteikäs, sen tarina alkoi 1798 ja nykyisen omistajasuvun hallussa se on ollut 1960-luvun alusta. Dow’s on tunnettu erityisen laadukkaista viljelyalueista ja vintage portviinistään. Samoilta huipputarhoilta tulevat rypäleet myös heidän LBV viineihin. Omien sanojensa mukaan nimenomaan Dow’s on kehittänyt ”robotic lagarin” eli menetelmän jossa värin ja tanniinin irroittaminen kuorista on automatisoitu, vaikkakin jaloilla polkemista tehdään edelleen parhaiden viinien osalta.  www.dows-port.com

Dow’s Late Bottled 2012
Väriltään erittäin tumman punainen, melkein musta portviini. Verrattuna edelliseen Taylor’siin tuoksu on mausteisempi ja ruby portviinille tyypillisesti hedelmäinen kypsän luumun ja tumman kirsikan sekä mustaherukkan aromeineen. Tuoksussa on myös lakritsaan ja pippuriin viittaavaa mausteisuutta, joka on miellyttävää ja se ryhdistää viiniä niin ettei tuoksun makea hedelmäisyys tunnu liian vallitsevalle.

Maku on luonnollisestikin makea, mutta hapokkuus ja tanniini tasapainottavat makeutta hienosti. Tämä viini on saanut kehittyä jo 7 vuotta ja se tuntuu hedelmäisessä maussa paahteisuutena, lievänä nahkaisuutena ja jälkimaussa vilahtavana toffeena. Erittäin miellyttävä moniulotteinen viini.

Ruby-tyylin portviinit ovat erinomaisia kavereita suolaisille koville juustoille tai sinihomejuustolle. Kansainvälisesti legendaarisin food pairing taitaa olla Stilton-blue cheese, mutta meidän oma Aura-juusto, tai erityisesti Aura Gold ei kalpene siinä rinnalla lainkaan. Tumma suklaa ja myös siitä valmistetut jälkiruoat saavat ruby-tyylin portviinistä erinomaisen juoman rinnalleen.

Wine and Beyond.fi Viiniblogi palaa myöhemmin portviinien pariin, ensi kerralla on vuorossa Tawny port. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa, tai liittymällä sähköpostilistalle sivun alalaidassa.

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner