Pinot Noir Ruokapöydässä

Pinot Noir Ruokapöydässä

PINOT NOIR JA SYKSYN RUOKAPÖYTÄ

Kevyt punaviini sopii syksyisiin ruokiin

Yhteistyö Saksan viinien kanssa

Kesä roseeviineineen on jäänyt jo taakse, mutta tuhtien punaviinien talveen on vielä hetki aikaa. Syksy näkyy luonnossa upeana ruskana, syyssateina ja kirpeän aurinkoisina syyspäivinä.

Myös ruokapöydässä voimme nauttia tästä vuodenajasta, tarjoaahan syksyinen luonto meille paljon hienoja raaka-aineita, kuten sieniä, riistaa, marjoja ja juureksia. Näiden ruokien kanssa suositellaan usein Pinot Noir- lajikeen viinejä, ja niiden sanotaan sopivan hyvin syksyisille mauille. Mutta mikä tekee juuri Pinot Noirista hyvän lajikkeen syksyiseen ruokapöytään?

Tervetuloa viiniblogin mukaan maistelemaan kolme Pinot Noir lajikkeen viiniä sekä allekirjoittaneen niille valitsemat food pairingit. Mutta ennen varsinaisiin food-pairingeihin siirtymistä muutama sana itse lajikkeesta…

Puitteet ovat kunnossa, kaunis kattaus, kynttilät, punaviini ja hyvä seura. Mutta mitenkäs ruokapuoli? Mllaisia annoksia näille lautasille pian tarjoillaan?
Kuva: Anniina Schreiner

Millainen lajike on Pinot Noir?

Pinot Noir -lajike tunnetaan kevyehköistä ja herkän vivahteikkaista punaviineistä, joille tyypillisiä piirteitä ovat herkulliset punaisten marjojen, karhunvatukan tai kirsikan suuntaiset aromit, raikas hapokkuus, matala tai keskimääräinen tanniinisuus sekä keveähkö yleisilme. Joillekin ”pinotit” ovat turhankin keveitä viinejä, toiset taas viehättyvät niiden herkistä vivahteista ja raikkaasta tunnelmasta.

”Rypälelelajikkeiden diivanakin” tunnettu Pinot Noir on kasvuympäristönsä suihteen tarkka. Kehittyäkseen elegantiksi viiniksi Pinot Noir -lajike vaatii viileää ja suht kuivaa ilmanalaa ja mielellään kalkkipitoista maaperää. Jos kasvuympäristö on liian lämmin, saattaa viinien herkullisen raikas aromikkuus kääntyä turhan tuhdiksi. Viineistä saattaa tulla turhan alkoholipitoisia ja aromeiltaan hillomaisia.

Euroopassa Pinot Noiria viljelläänkin pääasiassa Ranskassa ja jatkuvasti kasvavissa määrin myös Saksassa. Vaikka monet ajattelevat Saksan olevan valkoviinimaa, niin itseasiassa Saksa on maailman kolmanneksi suurin Pinot Noirin viljelijä Ranskan ja USA:n jälkeen. Saksassa laijkkeesta käytetään toisinaan Pinot Noir nimen ohella nimeä Spätburgunder.

 

Näille viineille etsimme tässä postauksessa hyvät ruokaparit.
Kuva: Anniina Schreiner

Wageck Pinot Noir 2018, 11,99€

Viini ei valitettavasti ole enää saatavilla Alkon valikoimassa (edit: 23.10.23).

Saksassa Pfalzin viinialueen pohjoisosissa sijaitsevaa Weingut Wageckia pyörittävät Frank ja Thomas Pfaffmann. He ovat sukunsa viidennen sukupolven edustajia ja jatkavat 1900-luvun alussa alkaneita viininvalmistusperinteitä. Viinitarhojen maaperä on kalkkipitoista ja sopii hyvin Pinot Noir lajikkeelle. 

Tässä postauksessa mukana oleva viini on tilan ”entry-level”, eli edullisemman hintaluokan viini, josta veljekset ovat ylpeitä. Nettisivuillaan he heittävät haasteen muille maailman viinitilallisille ja kertovat tämän viinin olevan esimerkki siitä, ”miten hyvärakenteisia ja maistuvia tämän hintaluokan Pinot-viinien tulisi olla”. Maistetaan nyt, onko tästä viinistä esikuvaksi edullisen hintaluokan pinoteille.

Maistelukuvaus: Tuoksusta välittyy punaista marjaisuutta, vadelmaa, hapankirsikkaa ja puolukkaa sekä hentoa havumetsän tunnelmaa. Lisäksi löytyy häivähdys savuisuutta ja kevyesti rosmariiniin viittaavaa yrttisyyttä. Suussa viini on kevyt ja matalatanniininen ja saa runkoa pirteästä hapokkuudesta. Jälkimaku on keskipitkä, ja siinä jatkuu punaisten marjojen tunnelma mausteisuuden saattelemana. Keveydestä huolimatta hyvärakenteinen ja lajikkeelleen uskollinen viini, jossa on kyllä hyvä hinta-laatusuhde. 

Tämä olisi sopinut mainiosti sienipiirakallekin, mutta päädyin pyöräyttämään Quiche Lorreine -piirakan. Yhdistelmä oli varsin mainio. Tässä ruokaisassa piirakassa on mukana crème fraîchea ja cheddar-juustoa, jotka tuovat piirakkaan mehevää runsautta ja hapokkuuttakin. Pinot Noirin pirteä hapokkuus raikasti piirakan tunnelmaa.
Tämä viini-ruoka pari sopii loistavasti esim. illanistujaisiin tai syksyisen viikonlopun tunnelmaan.

 

Quiche Lorraine on ruokaisa piirakka, jolle viinipairingiksi sopii Pinot Noirin tyylinen kevyehkö ja raikas punaviini.

Shelter Spätburgunder 2018, 34,99€

(Tuotenumero: 933454, tilausvalikoima)

Badenin viinialueella sijaitsevan Shelter Wineryn tarina alkoi oikeastaan siitä, kun mies ja nainen tapasivat toisensa ja rakastuivat. Hans-Bert Espe ja Silke Wolf tapasivat Geisenheimin yliopistossa, jossa he molemmat olivat opiskelemassa viininvalmistusta. He löivät hynttyyt yhteen ja perustivat 2003 oman pienen (5 ha) viinitilansa. Pinot Noir on tilan tärkein lajike, ja viinit valmistetaan huolella noin 40 vuotta vanhoista köynnöksistä, joita pariskunta hoitaa aktiivisesti.

Tilan nimelläkin on oma, hiukan erikoinenkin tarina. Viinitilan ensimmäiset viinit valmistettiin nimittäin Kanadan ilmavoimien rakentamassa bunkkerissa, joka toimi aiemmin ammusvarastona. Tästä siis nimi shelter – suoja.

Pinot Noiria kutsutaan Saksassa myös Spätburgunder-nimellä.

Maistelukuvaus: Viinin tuoksusta välittyy punaisia metsämarjoja sekä kirsikkaa, herukkaa ja vadelmaakin. Maku seurailee tuoksua täsmällisesti, ja viini on keskitäyteläinen. Tämä viini on täysin kuiva ja saa runkonsa ja ryhtinsä hapokkuudesta. Tanniinisuus on matalahko mutta puraisee kivasti maun loppupuolella tuoden rakennetta viiniin. Pitkässä jälkimaussa on marjaisan hedelmäinen ja kokonaisuuteen sopivalla tavalla karheakin tunnelma.

Tämä viini pääsi ruokapöydässä Parmesan-juustolla höystetyn tattirisoton pariksi…

Parmesan-juustolla ryyditetty tattirisotto löytää herkullisen parin laadukkaasta ja hyvärakenteisesta pinotista.

Pinot Noirista puhutaan usein ”syksyn sienille sopivana viininä”. Täytyy myöntää, että näin kävi tälläkin kertaa ja tämä viini oli loistopari tattirisotolle paristakin eri syystä.

Tärkein syy on ehkä se, että viini jätti tilaa tattien metsäisille aromeille kevyehkön yleisolemuksensa ansiosta. Toinen syy on se, että pinoteissa on usein tiettyä maanläheistä tai metsäistä tunnelmaa, joka sopii luontevasti yhteen sienten oman maun kanssa. Kolmanneksi,  parmesaani on aika hapokas juusto ja sen rinnalla viiniltäkin kaivataan hapokkuutta. Voisi sanoa, että tässä yhdistelmässä risotto tavallaan hillitsi viinin eloisaa hapokkuutta ja viinin olemus pehmeni säestämään tattien tunnelmaa varsin mukavalla tavalla.

Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2017, 28,98€

(Kestävän kehityksen sertifikaatti, vegaaninen, tuotenumero 414627, vakiovalikoima)

Kuhnin suku on valmistanut viiniä Pfalzin viinialueella jo ainakin 1700-luvulta saakka. Viimeiset 29 vuotta tätä viinitaloa on luotsannut Philipp Kuhn Junior. Viininvalmistuksen ekologisuus on ollut hänelle tärkeää, ja tämä tila olikin yksi kestävän kehityksen Fair n’Green -sertifikaatin neljästä perustajajäsenestä vuonna 2013. Viinitarhoja talolla on noin 20 hehtaaria, ja kalkkipitoisessa maaperässä kasvaa toistakymmentä eri rypälelajiketta, joista tärkeimpänä punaviinilajikkeena Pinot Noir.

Pinot Noir -viinejä ei kovinkaan usein kypsytetä pitkiä aikoja uusissa tammitynnyreissä, mutta tämä viini on kypsynyt 20 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 40 % on ollut ensimmäistä kertaa käytössä.  

Maistelukuvaus: Melko intensiivisessä tuoksussa yhdistyvät herkullinen marjaisuus ja tammikypsytyksen tuomat mausteiset aromit mukavalla tavalla. Keskitäyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksun aromeja. Siitä voi erottaa mm. kypsää kirsikkaa sekä boysenmarjan tummempia sävyjä. Lajikkeelle tyypillisesti viinissä on melko korkea hapokkuus, ja yhdessä sopivan voimakkaiden tanniinien kanssa viini muotoutuu herkulliseksi kokonaisuudeksi.

Tämä ”pinottien skaalalla” suht runsaan oloinen viini sai parikseen medium-kypsän poron ulkofileen, syksyisiä juureksia ja puolukkasurvosta. Medium-kypsä liha pitää tanniineista, mutta viini ei saa kuitenkaan olla liian vahvan tanniininen, jottei se jyrää poronlihan hienostunutta makua.

Lisukkeiden kohdalla uunijuuresten pieni makeus kaipaa viiniltä hyvää hedelmäistä olemusta ja korkeintaan kohtalaista tanniinisuutta. Puolukkasurvos taas tuo annokseen omat happamat tunnelmansa, ja viinin pitää kestää myös hapokkuutta. Näistä kaikista haasteista tämä viini suoriutui kiitettävästi! Se oli erinomainen pari hienolle raaka-aineelle ja pärjäsi myös lisukkeiden rinnalla mainiosti.

Poron ulkofile ja syysvihannekset nauttivat runsaasta viinistä, joka kuitenkin antaa tilaa hienolle raaka-aineelle.

Kyllä jälleen tuli todettua, että kolme saman lajikkeen viiniä samasta viinimaasta (ja lähekkäin sijaitsevilta viinialueilta) voivat olla hyvin erilaisia. Syksyllä onkin erinomaista aikaa tutustua Pinot Noir viineihin, sillä sienet, riista ja marjat sopivat ruokapariksi tälle lajikkeelle erittäin hyvin. 

Herkullista syksyn jatkoa!
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

viini ja ruoka
ruoka ja viini

Provencen Roseeviini

Provencen Roseeviini

PROVENCEN
ROSÉ

Etelä-Ranskan Provence tunnetaan auringosta, yrteistä ja erityisestä valostaan, joka tarjonnut inspiraatiota lukuisille taiteilijoillekin. Viinimaailmassa Provencen roseet ovat klassikon asemassa. Muiden viinialueiden roseita verrataan usein nimenomaan Provencen roseeseen. Mutta, miltä nämä viinit maistuvat? Miksi ne ovat saaneet niin suuren maineen? Ja ovatko ne maineensa veroisia?

Tervetuloa viiniblogin mukaan Välimerellisiin maisemiin. Postauksen lopussa resepti Nizzan-salaattiin ja yrttivinaigretteen.

 

Provencen rosee ja Nizzan salaatti löysivät toisensa helteisen kesäpäivän päätteeksi…
Kuva: Anniina Schreiner

Provence on roseeviinien tyyssija

Viiniköynnökset saapuivat Provencen alueelle Foenikialaisten mukana jo yli 2600 vuotta sitten. Suojellakseen itseään, kulttuuriaan ja viinikulttuuriaan foenikialaiset liittyivät voimakaaseen Rooman Tasavaltaan noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tällöin Provence sai nimensä. ”Nostra provincia” kutsuivat roomalaiset ensimmäistä Italian rajojen ulkopuolella sijainnutta provinssiaan.

Foenikialaisten tapana oli valmistaa vaaleita viinejä, joissa rypäleen kuorten ei annettu olla kovin kauaa kosketuksissa viinin kanssa. Viinien väri pysyi vaaleana, roseena. Roomalaiset antoivat perinteen jatkua ja jo ennen ajanlaskun alkua oli Provencen roseeviinin maine kiirinyt läpi valtavan valtakunnan.

Nykyäänkin 90% Côtes de Provence alueella tuotetusta viinistä on roseeta. Tärkeimpiä lajikkeita ovat Grenache, Cinsault, Syrah ja niitä kaikkia löytyy jokaisesta pian maistettavista viineistä. 

Miltä Provencen rosee maistuu?

Olen joskus kuullut sanottavan, että klassikot ovat klassikoita siksi ettei niiden tarvitse muuttua miellyttääkseen vaihtelevia trendejä. Edelleenkin Provencen roseet valmistetaan foenikialaiseen tapaan, hyvin lyhyellä kuorikontaktilla. Ne ovat tyypillisesti väriltään hempeän vaaleanpunaisia, kuivia, hapokkaita ja aromeiltaan melko herkkiäkin viinejä.

Tähän tyyliin ei kuulu rehevän hedelmäinen tai mansikkainen aromimaailma, vaikka aromeista saattaa kyllä mansikan häivähdyksiäkin löytää. Sen sijaan hentoa persikkaa, puuterimaisuutta, omenaakin sekä kukkaisuutta löytyy usein. Toisinaan myös provencen alueen yrttejä, kuten rosmariinia, laventelia ja anistakin.

Alkossa on myynnissä 33 Côtes de Provence alueen roseeviiniä.  Nyt maisteluun pääsee kolme puolikkaassa koossa olevaa viiniä. Miksi vain puolikkaita? No, sanotaan vaikka näin, että kohtuus on kaunista. 😉

Mirabeau en Provence Classic Rosé, 2020

Viinitila Maison Mirabeau on lontoolaisen Stephen Cronkin todeksi tullut unelma. Stephen työskenteli aiemmin globaalissa telecom-bisneksessä, mutta kyllästyi oravanpyörään ja päätti vaimonsa Jeanyn ja kolmen lapsensa kanssa muuttaa viinitilalliseksi Provenceen vuonna 2008. Apunaan Stephenillä ja Jeanyllä on osaava tiimi, jota johtaa Jo Aherne (MW). 

Mirabeau En Provence Classic Rosé 2020, Puolikas 9,99€ (0,375l) – Tavallinen 14,99€ (0,75 l).

Viinin tuoksu on jotenkin viekoittelevan herkkä. Siinä tuntuu vadelmaa, punaista karviaista, omenaa ja raikasta yrttisyyttä. Maku on kuiva ja hapokas, se toistaa tuoksun aromeja ja tuo mukaan myös metsämansikan vivahteita. Jälkimaku on keskipitkä ja viini jättää raikkaan tunteen.

Tämän kolmikon kepein viini oli ihanan raikas hellepäivän iltaan. Mielestäni tämä toimii näistä kolmesta viinistä parhaiten ihan itsellään, mutta sopi hyvin yhteen myös Nizzan-salaatin ja vaalean leivän kanssa.

Manon 2020 Rosé

Tämän viinin yhteydessä on hyvä puhua muutama sana Provencen maaperästä, joka on karua ja aika vaihtelevaa. Tyypillisimpiä kivilajeja ovat kalkkikiveä (limestone) ja kvartsipitoinen liuskekivi (shist) sekä hiekkakivi. Näitä kaikkia löytyy myös viinin tuottaneen Famille Ravoiren viinitarhoilta. Nimi Manon on Provencen alueella myös melko suosittu naisen etunimi.

Manon 2020, 8,99€ (0,375l), erikoiserä

Aromeista löytyy hiukan persikkaa, hentoa punaista marjaisuutta ja siinä on myös puuterimainen tunnelma. Tuoksussa on aluksi myös hienoinen jogurttimainen häivähdys, joka kyllä hälvenee kun viini saa hengitellä hetken. Maku on kuiva ja siinä toistuu tuoksun aromeita. Etenkin maun loppupuolella nousee esiin yrttinen, melkein anismainen vivahde, joka jää kaikumaan pitkäksi aikaa. Viinissä on täyteläisyyttä, joka tekee tästä mukava provencelaisen roseen erilaisten ruokien kylkeen. Nizzan salaatille oikein hyvä pari. 

Viinissä kiinnitti huomiota se, että tämä jättää hienoisen lämmöntunteen nieluun. Jäinkin hiukan mietiskelemään alkoholipitoisuutta. Se on pullon kyljessä 12,5,% mutta voi olla, että todellisuudessa se on lähempänä 13%. (Virallisesti alkoholipitoisuudessa sallitaan n. puolen prosenttiyksikön heitto ilmoitettuun.) 

Minuty M Rosé, 2020

Provencen alueella tehtiin 1955 viinitilojen luokittelu. Tällöin 23 viinitilaa hyväksyttiin Côtes de Provence Crus Classé-luokkaan. Yksi näistä viinitiloista oli Château Minuity. Sittemmin 5 tilaa on lopettanut toimintansa, joten nykyään näitä Cru Classé viinitiloja on alueella 18. Tyylikäs, hiukan tiimalasin muotoinen on nimeltään flûte à corset. Tämä erityinen pullotyyli on ollut provencelaisten roseiden signature-pakkaus 1960-luvulta saakka.

Minuty M Rosé 2020, saatavilla kolmessa eri koossa.
Puolikas 9,60€ (0,375l) – Tavallinen 17,49€ (0,75l)  – Magnum 39,98€ (1,5l).

Tuoksusta tulee esiin persikkaa, hentoa vadelmaa, kevyen puuterimaista tunnelmaa ja verigreipin kuorta. Maku on kuiva hiukan täyteläinenkin ja se lisää aromeihin valkopippurimaista mausteisuutta. Viinissä on kivasti pituutta. Alkoholipitoisuus on 13%, ja se nousee hiukan esiin etenkin maun loppupuolella…  Mutta kyllä se vaan niin oli, että tämä viini oli suosikkini Nizzan-salaatin kanssa. Aavistuksen muita täyteläisempi olemus toimi hyvin ruonapöydässä.  

Nizzan salaatti on yhtäaikaa ruokaisa ja kivan kevyt kesäateria. Se on kuin luotu nautittavaksi vastapaistetun patongin ja Provencen roseeviinin kera .

Ruoka ja viini samalta alueelta toimivat yhteen

Kaikki nämä viinit olivat mielestäni laadukkaita ja kotiseudulleen tyypilllisiä. Mirabeau on hiukan keveämpi ja hedelmäisempi, Manon ja Minuty puolestaan hiukan täyteläisempiä. Erot ovat kuitenkin melko hienoisia.

Näistä melko keveistä ja linjakkaan hapokkaista roseista paljastui Nizzan- salaatin kanssa mukavasti piilevää voimaa. Ne toimivat myös muille salaateille, piknik-eväille ja kalalle. Vähän kuitenkin välttäisin vahvasti savustettuja kaloja näiden kanssa.

Ihanaa roseekesän jatkoa kaikille! Seuraavan kuvan alta löytyy resepti Nizzan-salaattiin ja yrttivinaigretteen.

Kesäterveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Jos haluat nähdä, miten Maison Mirabeaun Stephen avaa viinipullon kengällään, katso tämä Youtuben video. 😀

 

Reseptit

Yrttivinaigrette

2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1,5-2 ruokalusikallista Dijonin sinappia
1 pienen sitruunan mehu (tai puolikkaan, jos iso)
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
noin ruokalusikallinen timjamin lehtiä
1-2 ruokalusikallista basilikan lehtiä hienonnettuna
teelusikallinen mustapippurirouhetta
1-2 ruokalusikallista hunajaa

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Tätä ohjetta on helppo muunnella omaa makuun sopivaksi. Voit kokeilla ohjetta ensin pienemmällä sinappi- tai sitruunamehun määrällä. Jos vinaigrette on liian kirpsakkaa voit lisätä hunajaa. Huomaa myös, että yhdessä Nizzan salaatin kanssa vinaigretten happamuus taittuu jonkun verran.

 

Nizzan-salaatti 3:lle

4 keitettyä kananmunaa
4-6 perunaa tai enemmänkin (koosta riippuen)
4 tomaattia isoina paloina
1-1,5l vihreää salaattia, esim. paria sorttia
1-2 purkkia tonnikalaa tai anjovista (MSC-sertifiointi huomioi kalakannan kestävyyden)
1/2 purkkia mustia tai kalamata oliiveja
oman maun mukaan punasipulia tai kevätsipulia silputtuna

Keitä ja kuori kananmunat ja perunat. Halkaise kananmunat. Pilko perunat suurehkoiksi paloiksi, samoin tomaatit. Revi salaatti ja laita kulhoon muiden ainesten kanssa. Pinnalle voit ripotella halutessasi ruohosipulisilppua.

Perinteiseen Nizzan salaattiin kuuluvat myös pitkät/paloitellut vihreät pavut, mutta niiden saatavuus oli tällä hetkellä heikko ja jätin ne surutta pois. Tonnikalan tilalla käytetään toisinaan anjovista, joka on huomattavasti tonnikalaa suolaisempaa. Itse käytin salaatiina vuonankaalia, koska pidän siitä. 🙂

Reseptit on mukaeltu ranskalaiselta nettisivulta iga.net.

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Kuvat, teksti ja resepti: Anniina Schreiner

Osa postauksen viineistä saatu tuotenäytteinä maahantuojilta.

Lähteet:

French Wine Scholar Study Manual, p. 251-263.
www.vinsdeprovence.com
www.jancisrobinson.com
www.maisonmirabeau.com
www.manon.fr
www.minuty.com
www.www.iga.net/fr/recettes_inspirantes/recettes/salade_nicoise_aux_oeufs_mollets_et_vinaigrette_aux_herbes_par_tougo

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Viinituristi Turussa

Viinituristi Turussa

viinimatka turkuun

– Viiniblogi matkailee, osa 3 –

Yhteistyö: Saksan viinitiedotus

Viinituristi Turussa

 

”Hyvät matkustajat, saavumme Turkuun”, kajahti Inter Cityn kaiuttimista… Totta se oli, olin saapunut viinimatkalle Turkuun!

Pari vuotta sitten en olisi osannut ajatellakaan viinimatkailevani kotimaassa, mutta nyt tämä tuntui luksukselle. Ihanaa päästä välillä eri maisemiin!

Onneksi olin etukäteen selvitellyt, minne Rieslingin-ystävän kannattaa Turussa suunnistaa. (Tässä apuna oli Rieslingviikot.fi sivujen kartta).

Ensimmäinen pysäkki: Ravintola Roster

Parinkymmenen minuutin kävely toi minut ”täl pual jokke” ja Tuomiokirkon maisemiin. Kirkon kupeessa, tai oikeastaan sen takana sijaitsee Maaherran makasiinina tunnettu talo, jossa on neljän vuoden ajan toiminut Ravintola Roster.

Roster kertoo nettisivuilla olevansa ”Maailman makuja tarjoileva tunnelmallinen bistro”.

Kalsean harmaaseen päivään tuli heti ovella lämmin ja hyvä tunnelma. Ystävällinen Eva otti minut vastaan johdatti ikkunäpöytään. Näköala Tuomiokirkolle sopi täydellisesti viinituristille.

”Meillä on täällä All day-menu, eli sen voi tilata mihin aikaan päivää tahansa”, Eva kertoi. ”Miltä kuulostaisi, jos laittaisimme jokaiselle ruokalajille kaveriksi yhteensopivan viinin?” 

No, sehän kuulosti suorastaan loistavalta. 

Härkätartar ja roseeviini 

Esimmäinen ruokalaji oli härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Tartar sai kaverikseen Spätburgunder osé:n. Sen hedelmäinen ja täyteläinen olemus tuki hienolla tavalla annoksen makuja.

Roseeviinit ovatkin usein hyviä pareja hiukan herkemmille liharuoille, kuten tartarille. Etenkin, jos viinin halutaan jättävän tilaa myös ruoalle.

Härkätartar, marinoitua sipulia ja karamellisoitua sipulikreemiä. Viininä Toni Josh, Spätburgunder rosé.

Lohta, parsaa ja kolme sisarta

Toisena annoksena tarjottiin paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. ”Mitäs tämä kombu oikein on?”, rohkaistuin kysymään Evalta. Kombu on siis merilevää.

Tämän annoksen nautin kolmen sisaren kanssa. ”Cuveé 3 Schwester” on kolmen siskon valmistama viini. Viinin kolmesta rypälelajikeesta (Scheurebe, Weissburgunder ja Grauburgunder) kukin kuvastaa yhtä sisarta.

Olin aluksi hiukan skeptinen tämän viinin suhteen, mutta itse asiassa annoksen maanläheiset maut, retiisi ja valkoinen parsa sointuivat upeasti viinin hiukan maamaisen tunnelman kanssa. Viinin rapsakka hapokkuus puolestaan leikkasi lohen ja avocadon rasvaisuutta.

Paahdettua lohta, valkoista parsaa, kevään kasviksia ja kombu Beurre Blanc-kastike. Tämä oli mainio yhdistelmä hiukan maamaistakin tunnelmaa välittävälle viinille.

Black Agnus härkää, mutta mikä viiniksi?

Mielenkiinnolla odotin, minkä viinin Eva tarjoilisi pääruoan kanssa. Grillattu Black Angus-härkä punaviinikastikkeella tarvitsisi varmastikin seurakseen punaviinin. 

Punaviinilasiin ilmestyikin Dautelin-viinitalon Lemberger lämpimältä 2018 vuodelta. Nyt oli kyllä taiten tehty food pairing. Tämä viini oli juuri tarpeeksi voimakas sopiakseen med+ kypsyysasteen härälle ja punaviinikastikkeelle, mutta tarpeeksi kevyt jättääkseen tilaa herkälle korvasienelle. Kaali säesti annoksen sivuosassa mukavasti. Bravo!

Grillattua Black Agnus härkää, paahdettua varhaiskaalia ja korvasienimuhennosta. Tällainen annos kaipaa punaviiniltä sekä voimaa että herkkyyttä.

Raikas raparperi ja Spätlese Riesling

Raparperin satokausi on nyt parhaimmillaan. Jälkiruoassa raparperi sai seurakseen vaniljajäätelöä, marenkia ja vadelmaa. Annoksesta löytyi sekä makeutta että kirpsakkaa raikkautta ja hapokkuutta.

Spätlese-tyylin Riesling oli raikas pari tälle jälkiruoalle. Viinissä oli makeutta, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin varsinaisissa jälkiruokaviineissä. Raparperin kanssa viinin napakka hapokuus antoi hiukan periksi ja konaisuus oli omaan kuivahkoon makuuni toimiva.

Raparperi, vaniljajäätelö, marenki ja vadelma. Tämä raikas ja kirpsakkakin jälkiruoka  toimi hyvin yhteen spätlese-tyylin Rieslingin kanssa.

Suosittelen lämpimästi visiittiä Rosterissa kaikille hyvästä ruoasta ja niille hienosti yhdistetyistä viineistä pitävälle. Erityisen suuri kiitos Evalle viinien taitavasta esittelystä!

Sade yllätti viinimatkailijan

Tuomiokirkon maisemissa kun olin, piipahdin myös Kirkkopuiston terassilla. Sadesäästä johtuen koko terassi oli kuitenkin kiinni. Harmillista, mutta täysin ymmärrettävää.

Terassi jäi vain haaveeksi, mutta onneksi huppu pelasti sateelta…

Seuraavana kohteena: The Tasting Room

Matka jatkui Aurajoen vartta pitkin kohti The Tasting Roomia (Aurakatu1). Vain puoli vuotta toiminut ravintola on nimensä veroinen paikka. Täällä järjestetään paitsi viini-, myös olut-, viski- sekä gini-tastingejakin.

Ohjattujen tastingien lisäksi viinejä voi tilata myös omatoimiseen maisteluun, vaikka senttilitra kerrallaan.

The Tasting Roomissa voi maistella monenlaisia juomia. Itse sain alkumaljaksi Riesling-kuohuviinin Dautelin tilalta (sama viinitalo, jonka punaviiniä olinkin jo maistanut).

Viinit saivat seurakseen maistelulautasen, josta löytyi juustoja, salamia ja tryffelimortadella-makkaraa. Tältä maistelulautaselta parhaita pareja olivat vuohenjuusto, hunaja ja Spätlese Riesling, sekä Spätburgunder Rosé ja brandy-pähkinä-vuohenjuusto.

Tryffelimortadellaakin maistoin urhoollisesti, vaikka en olekaan suuri tryffelin ystävä. Myönnettäköön kuitenkin, että se toimi hyvin Karl May roseeviinin kanssa.

The Tasting Roomin valikoimista löytyy noin 30 viiniä laseittain ja lisäksi yli 100 pulloittain myytävää viiniä. Täällä pääsee kokeilemaan, maistelemaan ja löytämään uusia suosikkiviinejä. Tänne tulen uudestaankin, mutta nyt oli jo aika jatkaa matkaa.

Kolmenkymmenen laseittain tarjottavan viinin joukosta sain maisteluun kolme Rieslingiä ja yhden roseeviinin.

Lopuksi vielä Viinille

Sade piiskaa Aurajoen pintaa, kun kävelen sen vartta, tois pual jokke. Välillä pitää tihrustaa puhelimen karttasovellusta, kuin kunnon turisti ikään. Aikani käveltyäni ja Turkua ihmeteltyäni löydän Humalistonkatu 6 osoitteen. Kyllä nyt on aika mennä Viinille.

Luonnollisestikin viinituristin täytyy mennä Viinille!

Tunnelmallinen viinibaari Viinille on toiminut Humalistonkadulla jo 17 vuotta. Viinilista on laaja ja erittäin suosittuja tastingeja järjestetään viikoittain. Asiakas saa myös kolmen viinin ”minitastingin” melkein koska vain.

Minitasting siis tilaukseen. Ja eipä aikaakaan, kun pöytään ilmestyy kaksi lasia Rieslingiä ja yksi harvinaisemman puoleinen Scheurebe-Sauvignon Blanc viini Riffelin viinitalolta.

Ei pelkästään janoisille! Viinibaari Viinille tarjoaa viinien seuraksi myös pientä tapas-tyylistä purtavaa.

Maistan uteliaana tätä Scheurebe- Sauvignon Blanc blendiä. Se osoittaututuikin yllättävän toimivaksi. Scheureben aromikas päärynäisyys yhdistyy mukavalla tavalla Sauvignonin kypsään karviaiseen ja raikkaaseen vihreäsävyiseen yrttisyyteen. Tämä viini oli mainio yhdistelmä tapaslautasen pestomaustetulle goudalle.

Puolikuiva ja hedelmäinen Riesling puolestaan oli ihana yhdistelmä itse tehdylle paholaisenhillolle ja aurajuustotuulihatulle.

Maistelulautaselta löytyi myös itselleni kokonaan uusi tuttavuus, sitruuna-lakritsijuusto! Tämä oli hauska ja erikoinenkin pari Dr. Pauly Bergweilerin Rieslingille.

Tervetuloa Viinille, toivottaa Hanna!

Turussa on upeita viiniravintoloita, joissa on helppo viihtyä. Aika kului vauhdilla Hannan kanssa jutellessa ja minulle tuli kiire junaan!

Onneksi ulko-oven edessä törrötti Tier pystyssä, joten nappasin sen ja lähdin vauhdilla kohti rautatieasemaa. ”Jes, ehdin kyllä”, ajattelin. Ja juuri silloin loppui turkoosista kulkuvälineestäni akku!

Nopeasti siis pää kolmanneksi jalaksi. Kolmen korttelin pikamatkan jälkeen sain rautatiaseman näkyviin. Juna seisoi edelleen asemalla. Neljän ruuhka oli parhaimmillaan ja punaiset valot tuntuivat palavan jalankulkijoille ikuisuuden! Kun vihreä valo lopulta vaihtui, syöksyin junaa kohti kuin paraskin ohjus. 10 sekuttia kyytiin nousun jälkeen juna jo liikkui… Ensi kerralla taidan jäädä Turkuun yöksi. 😉

Rieslingviikot jatkuvat 13.6. saakka. Löydät sinua lähinnä olevat ravintolat Rieslingviikot.fi sivulta.

Vaikka sade kasteli, niin viinimatkan pelastivat ihanat ihmiset, loistavat viinit ja erinomainen ruoka. Kiitos Turku!

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.