Galician viinialue

Galician viinialue

mennessä | maalis 16, 2024 | Yleinen

KIEHTOVA Galicia

– Esittelyssä Galician viinialue Espanjassa –

Espanja vehreimmillään

Espanjan aurinkorannat ovat tuttuja monille suomalaisille. Välimeren rannikolla riittää matkailijoita kaikkialta Euroopasta, muualtakin maailmasta. Toisinaan saattaa unohtua, että Espanjalla on myös rehevä Atlantin-valtameren puoleinen rannikko, jonka ilmasto on täysin erilainen kuin muualla Espanjassa.

Tervetuloa viiniblogin mukaan tutustumaan vehreän Galician viinialueisiin. Postauksen lopusta löydät ne myös ”pähkinänkuoressa”.

Albarino kuohuviiniä ja taustalla Cambadosin kaupunki, joka tunnetaan viineistään, erinomaisesta sea-foodistaan ja historiallisista nähtävyyksistä.
Kuva: Anniina Schreiner

Luoteis-Espanjassa sijaitseva Galician itsehallintoalue istuu Portugalin päällä, Atlantin rannikolla. Atlantilta kantautuvat sateet ja sumu tekevät luonnosta rehevän ja hyvin vihreän. Sen takia alueeseen viitataankin usein englannin kielellä sanoilla ”green spain”, vihreä Espanja. Espanjalaiset tosin itse vaikuttavat käyttävän enemmän sanaa ”El Norte”, pohjoinen.

Meillä Suomessa Galicia tunnetaan raikkaista valkoviineistään, etenkin Rias Baixasin Albarinosta (Albariño), mutta Galiciasta löytyy paljon muutakin.

Sain joku aika sitten käydä tutustumassa Galician viinialueisiin ja niiden monimuotoisuus teki vaikutuksen. Jokaisella Galician viidestä eri ala-alueesta on omanlaiset piirteensä, ja myös omat tärkeät rypälelajikkeensa.

Galician itsehallintoalue jaetaan viiteen eri viinialueeseen: Rias Baixas, Ribeiro, Ribeira Sacra, Valdeorras ja Monterrei.
Kuva: Vector-stock

Riás Baixas

Rias Baixas viinialue sijaitsee aivan Atlantin rannikolla. Alueen kuningas on raikkaita ja hedelmäisiä viinejä tuottava Albarino-lajike, joka on täältä lähtöisin.

Riás Baixasissa Albariño-köynnökset kasvatetaan usein n. 2m korkeiksi katoksiksi, pergoloihin. Näin ilma pääsee kulkemaan köynnösten välissä.
Kuva: Wines of Galicia

Albarinon lempinimi on ”Vin de Mar”, meren viini. Tällä viitataan sekä  viinitarhojen merenläheisyyteen, että siihen kuinka ensiluokkaisia pareja ne ovat kala- ja äyriäisruoille sekä muille mereneläville.

Merellisyys on Rias Baixasissa vahvasti läsnä sekä maisemassa, että ruokapöydässä.
Kuva: Anniina Schreiner

Vuotuinen sademäärä on Rias Baixasissa erittäin korkea, noin 1600mm/vuosi. Vertailun vuoksi Suomen keskimääräinen sademäärä on noin 600-700mm/vuosi.

Merellisessä ilmastossa lämpötilat ovat melko tasaisia. Talvilämpötila ei koskaan laske edes lähelle nollaa ja kesän lämpötilat nousevat parinkymmenen paremmalle puolelle, mutta eivät lähellekään Etelä-Espanjan porotusta.

Galician ilmasto on hyvin kostea ja merellinen. Syysaamuisin mereltä nousee sumu, jonka aurinko hiljaksiin hälventää.
Kuva: Anniina Schreiner

Ribeira Sacra

Valkoviinien Galiciassa Ribeira Sacra on poikkeus. Täällä kuningas on punaviinilajike Mencia. Ribeira Sacraa kuvaillaan myös sankarillisen viininkasvatuksen alueeksi (heroic viticulture) sillä viinitarhat kasvavat täällä jopa 60 asteisilla rinteillä. Niiden hoitotyöt ja myös sadonkorjuu on tehtävä käsin ja viininpoimijoilta todellakin tarvitaan kylmiä hermoja ja varmoja jalkoja.

Ribeira Sacrassa viinitarhat sijaitsevat jyrkillä rinteillä. Kuva: Anniina Schreiner

Toisin kuin monella muulla Espanjan punaviinialueella Ribeira Sacrassa viinien tammikypsytys on maltillista tai ainakin hillitympää kuin esim. Riojassa. Viinit ovatkin viehättäviä yhdistelmiä tiiviin aromikkaasta hedelmäisyydestä, kypästä tanniinista ja heleästä hapokkuudesta.

Ribeira Sacrassa osa viinitiloista käyttää sementtimunia viinin alkoholikäymiseen. Tässä kuvassa allekirjoittanut on visiitillä Regina Viarum viinitilalla.

Valdeorras

Tarinan mukaan Valdeorras, ”kullan laakso” on sanut nimensä roomalaisita, jotka löysivät alueelta kultaa. Samalla he myös istuttivat alueelle viinitarhoja, olivathan rooman legionalaiset kuulemma persoja tälle jumalten juomalle.

Toisen teorian mukaan nimen taustalla on alueen alkuperäisten asukkaiden ”Guigurro” heimo. Joka tapauksessa nykyään laakso tunnetaan yhtenä Espanjan arvostetuimmista Godello-lajikkeen tuottajista. Näistä viineistä tosin vain hiukan yli 10% päätyy vientiin, ja esim. Suomesta Valdeorrasin Godelloa on vaikea löytää. Mutta tässä siis ostosvinkki kaikille Espanjan matkaajille.

Valdeorrasia kutsutaan myös ”Galician portiksi”. Laakso oli aikoinaan roomalaisten kulkureitti Portugalin suuntaan. Vuosisatoja myöhemmin samaa reittiä seuraili myös ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Galician muuhun Espanjaan.

Valdeorras on läntisin Galician viinialueista. Ilmasto on täällä selkeästi mannermaisempi, mutta kuitenkin merellisillä vaikutteilla.

Ribeiro

Ribeiro on ehkä Galician viinialueista perinteikkäin ja jo Rooman aikoina Ribeiron viinit olivat tunettuja. Viinejä on viety eri puolille Eurooppaa, kuninkaiden ja kuningattarien pöytiin 1600- ja 1700-luvuilla. Myös kuuluisa espanjalainen kirjailija Cervantes on kirjoittanut ylistävästi Ribeiron viineistä.

1800-luvun lopulla viinikirva tuhosi suuren osan Ribeiron viinitarhoista, kuten muuallakin Euroopassa. Uudelleen istutuksessa perinteisten Treixadura lajikkeen tilalle vaihdettiin jostakin (ihmeen) syystä Palomino, joka ei lainkaan pärjää aromaattisuudessa Treixaduralle. Tämän seurauksena Ribeiron tähti lähti laskuun.

Ribeiro eli koko 1900-luvun jonkinlaista matalalentoa. Pikkuhiljaa, viime vuosikymmeninä tilanne on muuttunut. Treixadura on palannut tärkeimmäksi lajikkeeksi ja Ribeiro alkaa vihdoinkin löytää oman laadukkaan sielunsa uudelleen.

Ribeirossa sijaitsevassa Galician viinimuseossa on näytillä teräviä ja aika hurjan näköisiä työkaluja, joita käytetään viiniköynnösten hoitamiseen.

Yksi Ribeiron erikoisuus on Viño Tostado. Siinä rypäleiden annetaan kuivua ennen viinin valmistusta. Kuivatut viinirypäleet puristetaan ja fermentoidaan ja sen jälkeen viiniä kypsytetään tynnyrissä useita kuukausia.

Tuloksena oleva viini on kullankeltaista ja ”tahmeaa” sillä sekä sokeri- että alkoholipitoisuus (14%) ovat korkeat. Aromeista löytyy tyypillisesti appelisiininkukkaa, appelsiininkuorta ja rusinoita. Makeuden lisäksi tässä Ribeiron herkussa on korkea hapokkuus, joka tasapainottaa voimakkaan aromaattisen viinin.

Viña Tostada on Ribeiron alueen erikoisuus, mutta sitä valmistetaan myös naapurialueilla. Kuva: Anniina Schreiner

Monterrei

Monterrei on kaikista Galician viinialueista pienin. Täällä on vain 27 viinitilaa. Alueen tärkein lajike on Godello, josta valmistetaan noin 70% Monterrein valkoviineistä. Alueella tehdään myös punaviiniä, vaikkakin vähemmän kuin valkkaria.

Monterrei sijaitsee noin 150km rannikolta. Maasto on täällä korkeampaa kuin aivan rannikolla. Viinitarhat sijaitsevatkin n. 500–600m korkeudella merenpinnasta, korkeimmat tarhat jopa kilometrissä. Tällä hetkellä Monterrein viinejä ei juuri Suomessa nähdä, sillä tuotanto on hyvin pientä.

Galician viinialueet pähkinänkuoressa:

Monterrei – Pieni, vain 27 viinitilan viinialue aivan Portugalin rajalla, noin 150km Atlantin rannikolta. Tunnetaan etenkin Godello-lajikkeen valkoviineistä, joita on 70% tuotannosta.

Rias Baixas – Albariño-lajikkeen kotiseutu ja Galician suurin ja tunnetuin viinialue. Sijaitsee aivan Atlantin rannikolla ja tuottaa maailmankuuluja Albariño-valkoviinejä.

Ribeira Sacra – Espanjan kauneimmaksikin viinialueeksi kutsuttu Ribeira Sacra tunnetaan jyrkistä rinteistään ja Mencia-lajikkeen punaviineistä.

Ribeira – Galician vanhin viinialue sai DO statuksen 1932. Tunnetaan etenkin Treixadura-lajikkeen valkoviineistä.

Valdeorras – Tuottaa laadukkaita Godello-lajikkeen valkoviinejä, joiden kysyntä Espanjassa on niin suurta että vain n. 10% päätyy vientiin. Sijainti kauimpana rannikosta tekee ilmastosta hiukan kuivemman, kuin muualla Galiciassa.


Galicia on hieno persoonallinen viinialue. Aion kirjoittaa jatkossa enemmänkin näistä viineistä. Odotettavissa on tarinaa Rias Baixasin Albariñosta, mutta myös Ribeira Sacran punaviineistä sekä Godellosta joka on itse asiassa erittäin kiinnostava espanjalainen valkoviinilajike.

Vinkiksi, että Wineandbeyond.fi Instagram-tilillä on myös tarina/story reissustani Galiciaan. Kiitokset kun viihdyit viiniblogi matkassa, nähdään taas ensi kerralla!

Terveisin ,
Viiniblogin Anniina

P.s. Viinitastingien verkkokaupassa on uusia tastingeja, tsekkaa tarjonta tästä.

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:

www.jancisrobinson.com/ocw

www.winesofgalicia.com

Mikä on hyvä lämpötila viinille?

Mikä on hyvä lämpötila viinille?

mennessä | marras 30, 2023 | Yleinen

VIININ LÄMPÖTILA

– Miksi viinin lämpötilalla on väliä? –

Kaupallinen yhteistyö: Festivo Finland

Missä lämpötilassa viini on parhaimmillaan?

Noin 20 vuotta sitten istuin hienoilla illallisilla. Asuina olivat iltapuvut ja frakit, kynttilät loivat tunnelmaa ja pehmeä musiikki säesti sivistynyttä puheensorinaa. Pääruoan kanssa tarjoiltiin punaviiniä ja vaikka en viinien maailmaa silloin juuri tuntenutkaan, oli välittömästi maistamisen jälkeen selvää, että punaviini oli aivan liian kylmää.

Vaivihkaa yritin siirtää lasia lähemmäs tuikkukynttilää, joka oli pöydässä koristeena. Mutta ei se pelastanut tilannetta. Ruokakaan ei päässyt oikeuksiinsa liian kylmän punkun rinnalla.

Tänä syksynä olen iloinnut uudistetussa keittiössämme olevasta Festivon viinikaapista, josta viinipullot voi nostaa pöytään sopivassa lämpötilassa. Mutta miksi viinin tarjoilulämpötilalla on niin suuri merkitys? Ja mikä lämpötila sopii millekin viinille? Näitä kysymyksiä pohtii viiniblogi tällä kertaa. Postauksen lopussa on myös vinkit optimaalisin tarjoilulämpötiloihin.

Oikeassa lämpötilassa tarjottu viini tuo parhaat puolensa esiin myös ruokapöydässä. Tässä Pinot Gris-viinissä on täyteläisyyttä, joka sopi voissa paistetun leivitetyn kuhan, varsiparsan ja hollandaise-kastikkeen kanssa mainiosti.

Liian kylmä viini

Viinissä on monenlaisia elementtejä. Tärkeimmät niistä ovat hedelmäisyys, hapokkuus, mahdollinen makeus ja punaviineissä tanniini. Jos viini on liian viileää sen ”rakenteelliset” ominaisuudet, eli hapokkuus ja tanniinisus korostuvat. Siksi liian kylmä punaviini voi vaikuttaa karvaalle. Samoin liian kylmä valkoviini voi tuntua liian hapokkaalle, etenkin tammitetut valkoviinit kärsivät liian kylmänä tarjoilusta.
En varmasti ole ainoa viinin ystävä, jonka mielestä olisi mahtavaa, että viinin voisi nauttia aina sille optimaalisessa lämpötilassa. Niinpä suunnitellessamme keittiöremonttia haaveilin, että keittiöön mahtuisi kunnon viinikaappi. Visioin mielessäni, kuinka hienoa olisi ottaa viinikaapista pullo valkkaria tai punaviiniä juuri sopivan lämpöisenä. Lisäksi viinikaapissa vosi säilyttää viinejä pidempään, vuosiakin.

Keittiömme koko asetti haasteen. Keittiömme on pieni, eikä säilytystilaa ei ole paljonkaan. Suureksi onneksi Suomen kotikylmiö Oy valmistaa Festivo-brändilla laadukasta täyskorkeaa, mutta vain 45 cm leveää viinikaappia. Se oli täydellisen kokoinen.

Valkoinen kaappi sujahti keittiöön kuin se olisi aina ollut siinä. Kapasiteettia löytyy noin 70 viinipullolle, ja kaksi eri lämpötila-aluetta mahdollistavat sen, että ruoalle kuin ruoalle löytyy nyt oikean lämpöinen viini. Ja ovikin on UV-suojattu, joka on tärkeää koska viinikaappi sijaitse lähellä ikkunaa.

Festivon vinikaappi sujahti keittiöömme, kuin olisi aina ollut siinä. Laadukas viinikaappi säilyttää viinit optimaalisissa olosuhteissa viinin nauttimista varten. Viinikaapin tekniset tiedot löydät Festivon omilta sivuilta tai kattavan jälleenmyyjäverkoston sivuilta.

Entä liian lämmin punaviini?

Liian lämpimässäkin punaviinissä on pulmansa. Alkoholi saattaa korostua liikaa ja luoda polttavan tunteen. Samalla viinin hedelmäisyys kääntyy helposti hillomaiseksi. Jos punaviinissä on jäännössokeria, niin makeuskin saattaa korostua turhan paljon.

Perinteinen ohje punaviinien nauttimisesta ”huoneenlämmössä” menee tässä kohtaa hiukan huti. Ohje on nimittäin peräisin 1600-luvulta, jolloin lämpötila oli, ainakin suurimman osan vuotta, paljon nykyaikaista huoneenämpöä alempana. Tämä ”huoneenlämpö” tarkoittaakin oikeasti noin +14-18 astetta! Hienompi sana tällaiselle viinille on ”chambré”. Se viittaa ranskankielen sanaan ”huone”. Aikoinaan viinit haettiinkin viileästä viinikellarista huoneenlämpöön, jotta ne lämpenisivät hiukan ennen tarjoilua.

Mutta kyllä punaviiniäkin saa viilentää. Sopiva lämpötila punaviinille vaihtelee myös viinin tyylin mukaan. Kevyeille punaviineille lämpötila saa olla matalampi, kuin täyteläisille ja tanniinisemmille punkuille.

Bordeauxin punaviinit sopivat hyvin liharuoille ja ovat parhaimmillaan noin 18 asteen lämpötilassa. Suomalaisuus on Festivolle tärkeää ja yritys tekee yhteistyötä Bordeauxissa sijaitsevan suomalaisomiseisen Chateau Carsinin kanssa.

Olisipa aina oikean lämpöistä viiniä

On kuulemma ”viinihullun” merkki, jos miettii ensin viiniä ja sitten vasta siihen sopivaa ruokaa. Tunnustan. Katselen usein viinikaapin sisältöä, ja mietin mitä ruokaa millekin viinille tehtäisiin kaveriksi. Ilokseni Festivon viinikaapissa on UV-suojattu lasiovi ja kaapin sisältö on helposti tarkasteltavissa ilman että ovea tarvitsee aukoa.

Kiinnostavaa kyllä, viinien pitkäaikainen säilytyslämpötila on hyvin lähellä niiden optimaalista nauttimislämpötilaa. Näin ollen keittiössä oleva viinikaappi palvelee sekä pitämällä viinit loistavassa tarjoilulämpötilassa, että säilyttämällä ne optimaalisissa olosuhteissa.

Festivon omien sanojen mukaan viinikaappi on kuin ”moderni viinikellari, mutta kätevästi omassa keittiössä”. Näin muutaman kuukauden kokemuksella allekirjoitan tämän.

On todella kätevää napata viinikaapista juuri sopivan lämpöinen viinipullon esimerkiksi illallisen seuraksi. Olen säätänyt valkoviinien osaston +8 asteeseen ja punaviinien osaston +13 asteeseen. Tästä lämpötilasta myös tuhdimmat punaviinit lämpenevät nopeasti muutamalla asteella sopvaan lämpötilaan.

Toisaalta, jos haluan viilentää valkoviiniä muutaman asteen lisää jääkaapissa, sekin käy kädenkäänteessä. (Esimerkiksi huoneenlämpöisellä valkoviinillä viilentyminen saattaa kestää 2h jääkaapissa.)

 

Festivon viinikaapissa yläosan voi säätää valkoviineille sopivaan tarjoilulämpötilaan (+8..+14˚C) ja kaapin alaosan punaviineille passeliksi (+13..18˚C).

Täyskorkea viinikaappi sopisi upeasti sijoitettavaksi myös kylmiön ja pakastimen väliin. Meidän keittiössä ei kuitenkaan ollut tälle yhdistelmälle tilaa, mutta onneksi viinikaapin saa erillisenäkin. Kuva: Festivo

Vinkkejä viinien sopiiviin tarjoilulämpötiloihin

Kuohuviinit +5-6 astetta
Vuosikerta samppanjalle lämpötila voi olla noin +10

Kuiva, hedelmäinen valkoviini  +8-12 astetta
Riesling, Sauvignon Blanc, Albariño, Grüner Veltliner, Chenin Blanc

Roseeviini +8-12 astetta
Jos roseeviinissä on makeutta, voi lämpötila olla alempikin

Täyteläisempi tai tammitettu valkoviini +10-12 astetta
Pinot Gris, Burgundin Chardonnay, Rioja Bianco

Kevyt tai keskitäyteläinen punaviini +14-16 astetta
Pinot Noir, Etna rosso, Gamay

Täyteläinen punaviini +16-18 astetta
Cab Sauv, Merlot, Tempranillo, Zinfandel, Amarone

Viiniasiantuntija Anniina Schreiner (vas) ja Festivon Myynti- ja markkinointipäälikkö Noora Englund Hollolassa, Festivon tehtaalla syksyllä 2023

Lopuksi on paikallaan todeta, että meistä jokainen maistaa viinin ”omalla suullaan”. Olet täysin vapaa nauttimaan viinisi juuri siinä lämpötilassa, kuin haluat. Jos pidät valkoviinistä huoneenlämpöisenä, niin toivon, että nautit sen juuri niin. Ohjeellisten lämpötilojen tarkoitus on vain, että viini näyttäytyisi mahdollisimman tasapainoisena. Mutta eivät ne ole joka makuun ja joka tilanteeseen sopivia luonnonvakioita.

Itse koen, että hyväkin viini pääsee oikeuksiinsa vasta oikeassa lämpötilassa tarjottuna. Silti, vaikka lämpötila on tärkeä niin ennen kaikkea tärkeää on hyvä seura, jonka kanssa viiniä nautitaan.

Hyviä viinihetkiä kaikille,
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Postauksen kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Lähteet:

Simone Christopher, T. (2019) “Left out in the cold: Serving wines chilled”, Temperature, Vol 6, Issue 1, pp 1-3. (Published online: 28 Jan 2019)

www.festivo.fi

www.jancisrobinson.com/ocw/

www.oullieres.fr/fr/dou-vient-lexpression-dun-vin-chambre/

http://vin-cacher.eklablog.com/lexique-oenologie-chambrer-le-vin-a48881136

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Silvaner Frankenin helmi

Silvaner Frankenin helmi

mennessä | elo 27, 2021 | Yleinen

SILVANER FRANKENIN HELMI

– Se toinen saksalainen valkoviinilajike –

Silvaner parrasvaloissa

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Valkoviineistään tunnettu Saksa on saanut paljon mainetta Rieslingin kotiseutuna. Riesling ei ole kuitenkaan ainoa lajike, josta Saksassa tuotetaan laadukasta viiniä ja onkin aika nostaa parrasvaloihin Silvaner, ”se vähemmän tunnettu valkoviinirypäle”. 1960 ja 1970-luvuilla Silvanerin maine tahriintui massatuotannon puristuksessa mutta nykyään lajikkeesta tuotetaan erinomaisia laatuviinejä. Otetaan siis katsaus tähän tutustumisen arvoiseen ja perintekkääseen rypälelajikkeeseen. Tervetuloa Viiniblogin matkaan!

Silvaner on ohutkuorinen, hyvin maaperää ja kasvualuettaan ilmentävä valkoinen rypälelajike. Kuva: DWI

Silvaner on yksi mailman vanhimmista tunnetuista viinirypälelajikkeista ja ensimmäinen sen  viljelystä kertova dokumentti on peräti vuodelta 1659. Muinaiset kirjanpitotositteet osoittavat, että Silvaner köynnöksistä maksettu hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna muihin sen ajan viiniköynnösten taimiin.

Silvanerin vanhemmat ovat jo keskiajalla tunnettu Traminer ja Österreichisch Weiss (suomennettuna Itävaltalainen Valkoinen), joiden luonnollisen ristetymisen tuloksena syntyi Silvaner. Traminerilla on myös sukulaissuhde Pinot Noiriin, vaikkakaan ei ole pystytty osoittamaan kumpi on lapsi ja kumpi vanhempi.

Nykyään Silvanerin huippualuetta on Saksan Franken, jossa se on kaikkein viljellyin rypälelajike. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet sopivat lajikkeelle erinomaisen hyvin. Täällä edes Saksassa muuten niin hyvin menestynyt Riesling ei pärjää laadussa Silvanerille. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet yksinkertaisesti sopivat Silvanerille paremmin.

Yksi syy tähän lienee myös se, että Silvaner-köynnös kukkii aiemmin kuin Riesling. Varhainen kukkimisajankohta altistaa lajikkeen keväthallalle. Ajan myötä tämä on johtanut siihen, että Silvaner on saanut Frankenin viileässä ilmastossa parhaat kasvupaikat, jotka saavat eniten auringonvaloa ja lämpöä. Auringon energia yhdessä viileän kasvuympäristön ja kalkkipitoisen maaperän kanssa auttavat Silvaneria tuottamaan rypäleitä, jotka ovat aromikkaita ja joista saadaan konsentroituneen elegantti viini.

Saksan Franken on Silvanerin kotiseutua.  Kuva: DWI

Määrä ei korvaa laatua

Silvaner on luonteeltaan suurisatoinen lajike. Tämä taipumus houkutteli menneinä vuosikymmeniä monia viinitilallisia lajikkeen kasvatukseen. Tässä piilee kuitenkin ansa, sillä jos satomäärien annetaan kasvaa, eli toisin sanoen jos viljelijä tekee määrää laadun kustannuksella, tulee viinistä helposti aromimaailmaltaan latteaa ja tylsää, ammattikielellä sanottuna neutraalia.

1960-luvulla Silvaner eli määrällistä kukoistuskauttaan, ollen Saksan eniten viljelty rypälelajike. Suurisatoisena se sopi aikansa “hittiviinin” Liebfraumilchin tuotantoon, jossa sitä sekoitettiin muihin lajikkeisiin. Valitettavasti siinä samalla Silvaner menetti maineensa.

Silvaner pystyy kuitenkin tuottamaan erinomaista valkoviiniä, mutta se vaatii viljelijältä halua panostaa laatuun enemmän kuin määrään, ja myös työtä viinitarhalla, jotta satomäärät pysyvät kurissa.

Nykyään Silvanerin viljelyala on vain 4,6% Saksan viinitarhojen pinta-alasta ja laadussa on tapahtunut huimia harppauksia. Voidaankin sanoa, että Silvaner elää parhaillaan toista, laadullista kukoistuskauttaan.

Silvanerin aromimaailmasta löytyy usein omenaa, meloonia, kivellisiä hedelmiä kuten aprikoosia tai persikkaa, mehevää sitruksisuutta sekä yrttisiä ja maamaisiakin aromeita.
Kuva: DWI

Silvaner, Riesling, Rieslaner

Saksan valkoviineistä puhuttaessa ei voi välttyä ajattelemasta Rieslingiä, joka onkin ”kaikille tuttu” saksalainen rypälelajike. Molemmilla lajikkeilla on taito ilmaista hyvin kasvupaikkaansa ja maaperää, mutta Silvanerin kasvukausi on lyhyempi ja se kypsyy noin kaksi viikkoa ennen Rieslingiä. 

Rieslingiin verrattuna Silvanerin aromikkuus on usein hiukan herkempää ja viinien hapokkuus lievempää. Tämä puhuu Silvanerin puolesta esimerkiksi valittaessa viiniä äyriäisille tai vaalealihaisille kaloille, joiden oma maku saattaa joutua jyrätyksi turhan voimakkaan viinin rinnalla.

Ihminen on kekseliäs ja kokeilunhaluinen, joten ei ole oikeastaan kummakaan, että Silvaner on kokeiltu risteyttää Rieslingin kanssa. Tuloksena tästä on ”luovasti” nimetty Rieslaner-lajike. Rieslaner on osoittautunut hyväksi jälkiruokaviinien valmistuksessa, joita Alkonkin valikoimasta näyttää löytyvän tällä hetkellä ainakin kaksi erilaista.

Tänään Viiniblogin maistelussa on kuitenkin puhtaita 100% Silvaner viinejä. Näistä kaikki ovat myös saatavilla Alkosta.

Kolme saksalaista silvaneria. Keskimmäinen on pakattu linjakkaaseen, litteään pulloon, joka on päivitetty versio Frankenin alueen Bocksbeutelista.

Winzer Sommerach Sommeracher Kabinett Trocken Silvaner 2019

Hinta, 17,07€

Tämän viinin on tuottanut vuonna 1901 perustettu Frankenin alueen vanhin viiniosuuskunta. Perustajajäseninä oli 15 viininviljelijäperhettä, jotka yhdistivät voimansa. Osuuskunta on edelleenkin viljelijäperheiden omistama ja on sittemmin kasvattanut paitsi laadukkaita rypäleitä, myös jäsenmääräänsä. Tällä hetkellä omistajaperheitä on 90. Heihin kaikkiin voit tutustua osuuskunnan nettisivuilla. Nimestä vielä lyhyesti, että  Sommerach viinitarhan nimi viittaa ”paikkaan joen aurinkoisella puolella”. https://www.winzer-sommerach.de

Viehättävästä tuoksusta voi löytää mehevää päärynää, persikkaisuuttakin ja kypsää sitruunaa sekä mineraalisuuteen viittaavaa fiilistä. Maku on kuiva ja herkullisen hedelmäinen. Viinissä on kepeä yleisilme, hapokkuus on pirteää, mutta ei päällekäyvää. Aromeiltaan maku seurailee tuoksua ja jälkimaussa on kevyttä ja raikasta salviaan viittaavaa yrttisyyttä. Kun viini hiukan lämpenee lasissa, niin tuoksusta ja jälkimausta voi löytää sellaista kevyttä maamaista aromikkuutta, joka usein liitetään Frankenin alueen viineihin. Vinkkinä ruokapöytään; muista tämä, kun mietit viiniä rapujuhliin. Myös muille äyriäisille- ja vaalealihaisille kaloille.

Brennfleck Sulzfelder Sonnenberg Silvaner Alte Reben 2019

Hinta: 16,89€

Brennfleckin viinitila on ollut saman suvun hallussa pitkälti yli 400 vuotta ja sitä pyörittää tällä hetkellä suvun 13. sukupolvi, Susanne ja Hugo Brennfleck. Tila kertoo pyrkivänsä kohti luomutuotantoa, vaikka heillä ei ainakaan vielä ole luomusertifikaattia. Tämä viini on valmistettu vanhoista (yli 30-vuotiaista) köynnöksistä, jotka kasvattavat rypäleitään Frankenissa, tarkemmin sanottuna Sonnenberg palstalla Sulzfelder am Main kylän tuntumassa. https://www.weingut-brennfleck.net/weinlagen

Tuoksussa tuntuu keltaista luumua, lempeää sitruksisuutta ja kevyttä kukkaisuutta, myös raikasta yrttisyyttä. Vihjauksia Frankenin Silvanerille tyypilliseen maamaisuuteenkin saattaa löytää. Suutuntumaltaan viini on kevyt, mutta kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Maussa on hedelmäisyyttä, hapokkuutta, mineraalisuutta ja se seurailee tuoksun aromeita. Jälkimaku on pitkä ja siinä vuorottelevat mukavalla tavalla hedelmäiset ja raikkaiden yrttien aromit. Ruoan suhteen vinkkinä sellainen, että pääsin maistamaan tätä paistetun kuhan, juureslisukkeen, perunapaistoksen ja beurre blanc kastikeen kanssa, oli erinomainen yhdistelmä.

Winzergenossenschaft Herxheim am Berg Silvaner Trocken 2019

Hinta: 12,98€
Kevyempi lasipullo

Tämä viini tulee Pfalzin alueelta, joka tunnetaan yhtenä Saksan lämpimimmistä viinialueista. 1930-luvulla perustettu viiniosuuskunta viljelee useita eri rypälelajikkeita, myös Silvaneria. Heille on tärkeää, että viinit ilmentävät niin rypälelaijikettaan kuin myös Pfalzia viinialueena. Viini on pakattu kevyeeseen lasipulloon, joka on aina ilahduttavaa.  https://www.wg-herxheim.com

Houkutteleva ja trooppisen hedelmäinen tuoksu tuo mieleen mehevän ananaksen ja punaisen omenan sekä kypsän situksisuuden, kukkaisuuttakin saattaa tuoksusta löytää. Viini on kuiva ja maku seurailee tuoksua. Yleisilme on lämpimän hedelmäinen, jota mukava hapokkuus raikastaa sopivasti. Suutuntuma on kevyehkö, mutta kallellaan keskitäyteläiseen suuntaan. Viinin hiukan lämmetessä esiin nousee myös hunajaisuuteen viittaavaa tuoksua. Jälkimaku on pitkä ja kevyesti nielua lämmittävä. Ruokapöytään suosittelisin tätä kaveriksi paistetulle kalalle ja esimerkiksi sitruunarisotolle, tällaista yhdistelmää pääsin itse kokeilemaan ja se oli perfecto. Myös kanan tai kalkkunan kylkeen hyvä kaveri.

Silvaner terttuja auringossa. Kuva: DWI

Ruokapuolelta yksi Silvanerin klassinen kaveri on kevään herkku, parsa. Myös syksyisten ruoka-annosten kanssa Silvaner sopii erinomaisesti yhteen ja esimerksi paistettu kala juureslisukkeilla saa hiukan täyteläisemmän suuntaisesta Silvanerista oivan kumppanin. Lisäksi nyt rapukauden ollessa parhaillaan Silvaner kannattaa ehdottomasti pitää mielessä yhtenä rapujuhlien viinivaihtoehdoista. Muutkin äyriäiset ja kalaruoat sopivat Silvaner viinien kanssa hyvin yhteen samoin kuin kana tai kalkkuna.

Lopuksi vielä mainintana, että kaikki kolme tämän postauksen viiniä ovat 100% Silvaneria ja laadultaan hyviä. Silti Silvaneria käytetään edelleen sekoitteissa muiden rypälelajikkeiden kanssa ja niissä laatu on vaihtelevaa. Kannattaa siis harjoittaa pientä valppautta Alkon viinihyllyllä Silvaner-viiniä valitessaan.

WineandBeyond.fi järjesti Saksan viinien kanssa Etäviinitastingin Facebookissa 2021. Voit edelleen katsoa tastingin klikkaamalla allaolevaa kuvaa. (Linkki aukeaa Facebookiin.)

Tästä videosta näet, miten Silvaner-viikko näkyi Tampereella vuonna 2020. 

Hyvää alkavaa syksyä ja mainioita Silvaner-viinien maisteluita!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Silvaner booklet by Wines of Germany
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.

Kuvat:
Germanwines.de, Deutches Wein Institut

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

mennessä | joulu 4, 2019 | Yleinen

Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Ranskassa alkunsa saanut Sauvignon Blanc on löytänyt uuden kodin Uudesta-Seelannista.

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin ”pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty.

Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Naapurin lampaat tarjoavat ilolla ruohonleikkaus- ja lannoituspalveluita.

Keväiset sadonkorjuujuhlat

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla)

Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi.

Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Ja sitten valkkarin pariin…

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019

Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. 

Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille niin kotimaassa kuin maailmallakin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia