Ranskalaista viiniä sinivalkoisella sydämellä

Ranskalaista viiniä sinivalkoisella sydämellä

RANSKALAISTA VIINIÄ

SUOMALAISELLA SYDÄMELLÄ

Itsenäisyyspäivän alla on mukavaa nostaa esiin sinivalkoisia värejä myös viiniblogissa. Viime vuonna kuulimme Sadun kuulumisia Uudesta-Seelannista. Tänä vuonna pysytellään Euroopan kamaralla ja suunnataan yhdelle maailman ikonisimmista viinialueista, Ranskan Bordeauxiin.  Tervetuloa viiniblogin matkaan!

Syksyisiä viiniköynnöksiä Ranskan suurimmalla viinialueella, Bordeauxissa.

Bordeaux on suuri. Se on sitä paitsi historialtaan, kulttuuriltaan ja maineeltaan myös maantieteellisesti sekä tuotantomäärällisesti. Alueella on vahvat perinteet punaviinien tuotannossa ja sanotaan, että missään muualla maapallolla ei kasva yhtä paljon Merlot- tai Cabernet Sauvignon köynnöksiä kuin täällä. Valkoisista rypälelajikkeista puolestaan valtaa pitävät Sémillon ja Sauvignon Blanc, joista valmistetaan raikkaan rapsakoita valkoviinejä ja ylellisiä makeita jälkiruokaviinejä.

Ikonisen alueen perinteet ovat vahvoja, mutta alueelta löytyy paljon muutakin, myös perinteitä haastavia viinintekijöitä. Yksi alueen nuorimmista viinitilallisista on suomalainen Nea Berglund, jonka työssä yhdistyvät sekä perinteet, että uudet tuulet.

Kysytään häneltä, mitä Bordeauxiin kuuluu näin Suomen itsenäisyyspäivän alla?

Nea Berglund on asunut Bordeauxissa vuodesta 2015. Hän on Château Carsinin viinintekijä ja toimitusjohtaja Kuva: Sami Piskonen.

Suomalaisvoimin jo kolmekymmengtä vuotta

”Hyvää kuuluu” Nea vastaa ja kertoo paistattelevansa päivää t-paidassa vaikka on marraskuu. ”Sato on tältä syksyltä korjattu ja juuri nyt on upea auringonpaiste.”

Vaikka viini on ”niin ranskalainen elintarvike kuin olla voi” ovat Château Carsinin ja Nean sidokset Suomeen vahvat. Viinitila on ollut suomalaisomistuksessa jo kolmekymmentä vuotta ja tilalla käy normaalina vuotena noin 300-400 vierailijaa, suurin osa Suomesta. Kaikki eivät kuitenkaan käy tilalla vain turistina, vaan joka syksy suomalaiset ovat olennainen osa tilan työvoimaa sadonkorjuuaikaan.

”Tämä vuosi on tietysti ollut poikkeus, mutta silti tänäkin vuonna sadonkorjuu tehtiin käsin, pääasiassa suomalaisvoimin.” Nea kertoo. ”Bordeaux on maailmaan suurin yhtenäinen viinialue ja valtaosa sadosta poimitaan koneella. Kaikki meidän naapuritkin tekevät sadonkorjuun koneella. He ihmettelevät, että miten vuosi toisensa jälkeen meillä voi olla poimijoita Suomesta!”

Château Carsin on erilainen kuin naapurinsa muun muassa siinä, että kaikki viinirypäleet poimitaan käsin, pääasiassa suomalaisvoimin. Tässä kuvassa syksyn 2020 sadonkorjuuporukka. Kuva: Chateâu Carsin

Sadonkorjuu on useamman viikon rupeama. 20 hehtaarin tilan vuosituotanto on noin 100.000 kiloa rypäleitä, joten siinä riittää työsarkaa. Sadonkorjuussa onkin yleensä porrastetusti mukana noin 50 poimijaa, jotka majoittuvat Château Carsinin tiloissa.

”Työ on raskasta, mutta sen vastapainoksi on hyvää ruokaa, illanviettoja ja niin edelleen. Ja ihmiset haluavat tulla uudestaankin, pisimpään mukana ollut poimija oli ensimmäistä kertaa mukana sadonkorjuussa 1994.”

”Tämä on yhteisöllinen tapa. Ihmiset ovat täällä löytäneet uusia ystäviä, pariskuntia on muodostunut, firmoja on perustettu. Jos Carsinillakin poimittaisiin kaikki koneella, niin siitä puuttuisi suomalainen kädenjälki ja olisimme vain yksi tila muiden joukossa.”

Lempeitä ja lähestyttäviä

Chateau Carsinin maille mahtuu monta eri rypälelajiketta, joista valmistetaan monia eri viinityylejä. On kuivia valkoviinejä, roseeviinejä, tietysti myös punaviinejä sekä makeita valkoviinejä.

Sémillon terttu kasvukauden puolivälin paikkeilla. Kuva: Château Carsin

Valkoviineissä Bordeauxille tyypillisiä rypälelajikkeita ovat Sémillon ja Sauvignon Blanc. Carsinilla ne käytetään viiniksi rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.

”Mutta tiesitkö, että täällä myydään erityistä Sauvignon blanc-hiivaa, joka korostaa niitä sauvignon blancin aromeja”, Nea kysyy ja kertoo naapurinsa kokeilusta. Siinä saman tarhan rypäleet käytettiin viiniksi kolmessa eri tankissa ja jokaisessa oli eri hiivakanta. ”Osa käytettiin yhdellä hiivalla, osa toisenlaisella ja osa luonnon hiivoilla. Niistä kaikista tuli ihan valtavan erilaisia, enkä sano, että se on huono asia, mutta itse tykkään luonnonhiivoista.”

”Meidän Blanc de Carsin on pyöreä, persikkainen, melooninen, hedelmäinen ja lempeän hapokas”, Nea kuvailee. Maistelen Carsinin viinejä samalla kun juttelen Nean kanssa ja kyllä, voin allekirjoittaa tämän.

Lisäksi sanoisin että tämä valkkari on hiukan kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Kieltämättä tästä puuttuvat monissa Sauvignon Blanceissa olevan vahvan vihreät aromit, mutta ehkä hiukan mustaherukkapensaan lehteä kuitenkin löytyy hedelmäisyyden lisäksi.

Blanc de Carsin ja Rouge de Carsin ovat monikäyttöisiä viinejä, jotka sopivat vaikka noutopöytäänkin.

”Bordeuxin punaviineillähän on maine, että ne ovat kalliita ja valtavia jykevän tanniinisia viinejä, joita pitää säilyttää 10 vuotta ennen kuin ne ovat juotavia. Minun tyylini ei ole uuttaa viiniin valtavaa määrää tanniinia, pikemminkin maltillisesti, jotta viinit ovat pehmeämpiä”.

Carsinin punaviineille tyypillistä onkin kevyt tammikypsytys ja lähestyttävä olemus. ”Kutsun itse näitä kahta joskus arkiviineiksi. Esimerkiksi meidän Rouge on aika kiitollinen ruokapöytään, se ei ole liian kevyt liharuoalle, ei liian ronski kanalle ja se käy lihapadalle, pitsoille, pastoille”, Nea Berglund kuvailee.

Punaviinin aromimaailmasta löydän metsämarjoja, kuten puolukkaa ja mustikkaa sekä kevyttä maamaisuutta ja kuivattuja yrttejä. Keskitanniininen maku paljastaa lisäksi myös tumman suklaan aromeja ja kevyttä savusuutta. Kuten Neakin totesi, selvästi pehmeämpi ja lähestyttävämpi kuin ”klassinen Bordeaux”.

Ja lopuksi jotakin makeaa…

Château Carsin sijaitsee Bordeuxissa Cadillac nimisellä ala-alueella. Tämä alue tunnetaan erityisesti makeista valkoviineistään ja itseasiassa läheisen Garonne-joen vastarannalla sijaitsevat maailman kuulut Sauternesin ja Barsacin viinialueet.

Yksi näiden viinien menestyksen salaisuus on Garonne ja Ciron -jokien yhtymäkohdasta aamuisin nouseva usva, joka mahdollistaa jalohomeen syntymisen. Kun jalohome pääsee oikealla tavalla vaikuttamaan kypsiin rypäleisiin syntyvät hyvät lähtökohdat erinomaisten makeiden viinien valmistuksen.

”Suomessa makeista viineistä puhutaan usein jälkiruokaviineinä, mutta täällä niitä nautitaan enemmänkin aperitiivina esimerkiksi juustojen, pateiden tai terriinien kanssa”, Nea juttelee.

Makea Château Carsin Cadillac 2011. Tämä viini on ollut saatavilla Alkosta, mutta sen saatavuus näyttää vaihtelevan. Tällä hetkellä tämän voi tilata ainakin Carsinin omasta verkkokaupasta tai viinikellari.com:sta.

Maistan tätä makeaa, kullanväristä valkoviiniä. Sen voimakkaassa tuoksussa on appelsiinin kuorta, lakkaa, aprikoosihilloa ja hunajaa. Maku on makea ja seurailee tuoksua. Hapokkuuttakin löytyy jonkun verran, vaikka selkeästi kyseessä on jälkiruokaviini… tai siis makea valkoviini kuten Bordeauxissa tämän tyylin viinejä tavataan kutsua. Jälkimaku on pitkä ja siinä kaikuu aprikoosihillo sekä kuorelliseen manteliin viittaavia sävyjä.

En tietenkään voi välttyä vertaamasta tätä tyypilliseen ”Sauternesiin”. Mielestäni tämä on kokonaisuudessaan hiukan kevyempi, vaikka selkeästi makea onkin. Itse olen kokenut Sauternes-viinien vahvemman parfyymisyyden joskus lähes pyörryttävänä ja itseasiassa tällainen saman tyylinen, mutta kevyempi viini on minusta miellyttävämpi.

Mutta päästetään Nea vielä hetkeksi ääneen…

Erilainen Bordeauxlainen

Harvalla Bordeauxin viinitilalla on vetäjänään nuori nainen. Miltä tuntuu olla nuori nainen tällaisella perinteisellä viinialueella?

”No oikeastaan koen, että teen tätä siinä missä muutkin.” Nea toteaa. ”Toisaalta tiedostan kyllä, että olen 30v ulkomaalainen nainen yhdellä maailman perinteikkäimmistä viinialueista.  Joskus äijät kääntää päätään, kun ajan traktoria tarhoilla.” Nea nauraa.  ”Vaikka on täällä kyllä naisia töissä viinitiloilla, harvemmin kuitenkaan traktoreiden päällä, ennemminkin käsitöissä leikkaamassa köynnöksiä ja niin edelleen.”

Nean mielestä Bordeux:ssa on melko vähän nuoria viinitilallisia. ”Olen huomannut, että täällä ei ole tapana jättää viinitilaa seuraaville sukupolville ennen kuin viljelijät itse eläköityvät. Tuntuu, ettei kaikille tiloille ole edes jatkajia, nuoremmalla polvella on jo muita suunnitelmia”.

Neaa kiehtoo erilaisten lajikkeiden kanssa työskentely, erilaisten tynnyreiden ja amforoiden kokeilu. Tämä on herättänyt huomiota perinteisempien viinitilallisten parissa. ”Minulla on oma viinibrändi, Charivari Wines, jonka tuotteet ovat autenttisia, luonnollisia ja vähän kapinallisiakin. Sitä kohtaan jengi on vähän yrmistellyt naapurustossa, toki toiset ihailevat rohkeuttakin.”

Näissä savi-amforoissa kypsyvät Carsinin Amphora -sarjan viinit sekä Charivarin L’Amour Fragile -kuorikontaktiviini.  Kuva: Château Carsin

”Kerran vanha herra naapuristani kysyi, että ”tiedätkö että tämä ei ole klassista Bordeaux:ta?”, Nea nauraa. ”Minusta kaiken ei tarvitse olla niin klassista ja pönötystä, viini saa myös olla kivaa!”

”Jos mietitään esimerkiksi Bordeauxin Médocin aluetta niin sillä on klassinen tyyli ja Grand cru-imago. Jos jotain viiniä on useita vuosisatoja tehty tietyllä tavalla niin miten sitä yhtäkkiä muuttamaan. Se on myös omanlaisensa painolasti. On onnekasta, että sijaitsemme Bordeauxissa alueella, jossa on sekä valkoisia että punaisia lajikkeita, mahdollisuus kokeilla, leikitellä ja myös osittain erottautua alueen perinteistä.”

Nealla on rohkutta ja mahdollisuuksia kokeilla uutta. Se on mielestäni hienoa. Kaikki hänen kokeilunsa eivät edes liity viiniin, mutta viinirypäleisiin kuitenkin. Yksi hänen uusimmista projekteistaan on kupliva rypälemehu Sémillon lajikkeesta, jota saadaan Suomeenkin ensi vuoden puolella. Ehkä vielä joku päivä pääsemme vertailemaan Sémillon ja Sauvignon blanc mehujen eroja…

”Meillä on ollut aina isän kanssa erittäin hyvä suhde ja hän on aina kannustanut kaikkiin kokeiluihin… tai no melkein kaikkiin kokeiluihin”.  Nea hymähtää. ”Jos minäkin olisin vain yksi muiden joukossa, poimisin kaiken koneella ja noudattaisin kaikessa perinteitä, niin olisiko se kovin kiinnostavaa?”

Vastaus tähän kysymykseen jääköön jokaiselle itse pohdittavaksi. Joka tapauksessa viiniblogi palaa Bordeauxiin ja Nean kuulumisiin myös tulevaisuudessa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille täällä kotimaassa ja maailmalla!

Sinivalkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
WSET Level 3- Study book, Understanding Wines: Explaining Style and Quality
WSG – French Wine Scholar – Study Manual, Chapter: Bordeaux.

Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir maailman eri puolilta

PINOT NOIR VIINIT TESTISSÄ

– Pinotit maailman eri puolilta –

Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir on rypälelajike, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on yksi upeimmista lajikkeista ja tuottaa herkkiä, elegantteja ja kiinnostavia viinejä. Toisille taas se on liian hapokas tai kevyt ja tuhdimpia punaviinejä tuottavat lajikkeet ovat mieluisampia. Joka tapauksessa, Pinot Noir viineissäkin on eroja. Viiniblogi ystävineen otti testiin muutamia ”pinotteja” eri puolilta maailmaa.

Viinin maistelun tekee aina paremmaksi hyvä seura, joten allekirjoittaneen lisäksi viinejä olivat maistelemassa Riikka, Tom, Pilpo, Samuli, Pyry ja Riikka. Maistelu tehtiin sokkona, vain itse järjestäjänä tiesin viinit ja niiden järjestyksen. Mainittakoon myös, että kolmella maistelijalla oli takanaan viinialan opintoja, neljä olivat tavallisia viinin ystäviä.

Pöydässä oli myös juustoja, leikkeleitä, pikku tapaksia ja muuta Pinot Noirille sopivaa pientä purtavaa. Sokkomaistelun jälkeen osallistujat kokeilivat viinejä myös näiden suupalojen kanssa.

Pöytä täynnä laseja ja Pinot Noir viinejä. Ensimmäisenä pääsivät maistoon eurooppalaiset viinit.

Eurooppalaisia ensimmäisenä

Aloitimme maistelun Euroopasta, sillä usein eurooppalaisten ”pinottien” tunnelma on kevyempi ja raikas hapokkuus korostuu enemmän kuin uudessa maailmassa.

X-Berg Pinot Noir 2015, 16,98€

Ensimmäiseksi viiniksi pääsi Saksalainen, Pfalzin alueelta tuleva ”pinotti”. Viinillä oli jo hiukan ikää, mikä näkyi sekä oranssiin vivahtavassa värissä, että aromimaailmassa, joka oli saanut piirteitä hiukan kehittyneemmistäkin aromeista. Silti hedelmäisyydessä oli mukavaa raikkautta ja Pinot Noirille tyypillisiä aromeita, kuten punaista marjaisuutta ja karhunvatukkaa. Ruokapöytään tämä viini sopisi hyvin esim. sienirisoton kylkeen.

Antonin Rodet Pinot Noir 2018, 15,48€

Testin toinen viini tuli Pinot Noirin synnyinseudulta Ranskan Bourgognesta. Bourgognen alueelta löytyvät myös maailman kalleinta Pinottia tuottavat Grand cru-palstat, mutta me tyydyimme tällä kertaa Bourgognen alueen perustason viiniin.

J. Meyer Pinot Noir 2018, 9,98€

Testin edullisin viini oli kotoisin Saksan Pfalzista. Tässä viinissä monet maistelijat aistivat mansikkaista meininkiä, joka toi mieleen kesäisiä fiiliksiä. Ilmoille heitettiin myös ajatus aurinkoisten syyspäivien mökkeilyviinistä ja huolettomasta laiturin nokassa istuskelusta. Viini on pakattu kevyempään lasipulloon, joka on aina hyvä asia. 

Uuden maailman pariin Uuteen-Seelantiin

Jacob’s Creek Pinot Noir, 2018, 11,09€

Uuden maailman viineistä pääsi ensimmäisenä testiin Jacob’s Creekin Pinot Noir, joka erottui heti edellisistä viineistä runsamman hedelmäisyytensä ja lämpimämmän tunnelmansa ansiosta. Keskihapokkaassa ja keskitanniinisessa viinissä oli kuitenkin tietyllä lailla kevyt tunnelma. Tämä sopii monenlaisille ruoille ja on edullinen vaihtoehto, jos kaipaat kevyen tyylistä punkkua noutopöytään.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2018, 19,98€

Viidennen viinin koti löytyy maapallon toiselta puolelta, Uudesta-Seelannista. Tässä viinissä herätti keskustelua aiempia viinejä vahvempi tammisuus ja paahteisuus. Huomasimme, että toisille tämä viini oli runsaudessaan viehättävä, toisista taas tuntui että Pinot Noir lajikkeen oma luonne jäi vähän varjoon. Silti viini sai hyvät pisteet ja tuli testissä neljänneksi, ollen parhaiten sijoittunut luomuviini.

Villa Maria Seddon Vineyard Pinot Noir 2011, 35,98€

Seuraavana oli vuorossa testin kallein ja myös testin ainoa yhdeltä tarhalta tuleva viini. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Uuden-Seelannin eteläsaarella, Awatare joen laaksossa, Seddon nimisellä tarhalla. Monivivahteinen viini tarjoili vadelmaista ja kirsikkaista hedelmäisyyttä, sekä pippuriin viittaavaa mausteisuutta.  Tyylikäs ja tasapainoinen Pinot Noir, joka pääsi oikeuksiinsa entistä paremmin hiukan hengiteltyään.

Mainittakoon myös, että tunnelmaltaan tämä viini oli kaikista tämän testin viineistä lähimpänä laadukasta Burgundin Pinot Noiria. Viini oli lähellä koko testin voittamista, mutta jäi kuitenkin yhden äänen erolla kakkoseksi. Ruokapöytään oiva kumppani pienriistalle, sieniruoille tai vaikka vaalealle lihallekin.

Löytyykö Chilestä Pinot Noir viinitestin voittaja?

Castillo de Molina Pinot Noir Reserva 2018, 11,98€

Chileläistä Pinot Noiria pääsi ensimmäisenä edustamaan jo klassikoksi muodostuneen Castillo de Molina viinitalon Pinot Noir. Tämä luomuviini tulee Curión laaksosta, joka sijaitsee vajaat 200km pääkaupunki Santiagosta etelään. Tuoksussa tuntui tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä mausteisuutta, josta tuli mieleen lähes lihapataa muistuttavia aromeita. Ehkäpä tätä viiniä voisikin kokeilla yrteillä maustetun liharuoan tai esim. härkiksestä tehdyn kasvisruoan kanssa.

 Viu Manent Secret Pinot Noir 2018, 14,98€

Vihdoin pääsemme testin voittajaan! Chileläinen, Casablancan laaksosta tuleva viini hurmasti avoimella runsaalla hedelmäisyydellään ja pehmeillä tanniineillaan. Viinin aromimaailmassa oli myös miellyttävää mausteisuutta, kevyttä vaniljaisuutta sekä pientä viittausta nahkaisuuteenkin. Paikallisen ekosertifioinnin saanut viini oli kaikkien seitsemän maistelijan mielestä hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen. Tämä 2018 vuosikerran viini sopisi hyvin kaveriksi esimerkiksi syksyisille vähän vahvemmillekin sieni tai kasvisruoille, tai lihaisille pataruoille. Myös burgereiden, erityisesti kasvisburgereiden kylkeen varsin oiva kumppani.

Huomion arvoista on, että testissä oli mukana Viu Manent viinistä mukana kaksi vuosikertaa. 2018 vuosikerta oli testin paras viini. Maistoimme myös 2017 vuosikertaa, mutta se oli jo menettänyt raikkauttaan tavalla, jota ammattikielessä kutsutaan redusoitumiseksi. Tässä siis pieni tarkkuus vuosikerran suhteen voi olla paikallaan. 

 

Castillo de Molina Reserva Pinot Noir, 2018, hanapakkaus, 35,99€

Testasimme myös yhden hanapakkauksen viinin. Itseasiassa oli kiinnostavaa maistella samalla kertaa Molinan Pinot Noiria kahdesta erilaisesta pakkauksesta. Tuntui, että tässä hanapakkauksessa hedelmäisyys ja marjaisuus oli hiukan kevyemmän oloista ja viini oli muutenkin kepeämpi kuin pullotettu versio. Laskeskelimme, että jos tämä tonkassa oleva viini myytäisiin tavallisen kokoisissa viinipulloissa, sen hinta olisi noin 3€ edullisempi kuin pulloon pakatun version. Tämä hintaero näkyi myös laadussa. Tonkassa oleva viini on luomu ja myös vegaaninen. Se sopii esim. erilaisille pidempään haudutetuille, yrttisille pataruoille.

Lopuksi vielä kiitos kaikille maisteluun osallistuneille hauskasta seurasta, hyvistä huomioista ja herkistä aisteistane.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille Viiniblogin lukijoille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé!!!

Tervetuloa laseihimme Beaujolais Nouveau 2019

Tervetuloa Wine and Beyond.fi viiniblogin pariin!

 

Hauskaa kun liityit seuraan. Tämän postauksen loppupuolella pääsemme maistamaan vuosikerran 2019 uutta viiniä, Beaujolais Nouveauta. Haluatko lukea mielummin vuoden 2020 Beaujolais Nouveausta? Klikkaa tästä.

Aloitetaan kuitenkin taustatiedolla marraskuisen hässäkän päätähdestä, joka otetaan nykyään vastaan riemuiten jokapuolella maailmaa. Erityisen innokkaita Nouveaun suhteen ovat japanilaiset ja heidän vinkeistään voit lukea täältä. (Aiheesta myös aiemmassa postauksessa).

Tavallisesti punaviinin käyttäminen kestää n. 2-4 viikkoa, jonka jälkeen sitä kypsytetään kuukausia tai jopa vuosia ennen pullottamista. Beaujolais Nouveaun nopean saapumisen markkinoille, vain muutama viikko sadonkorjuun päättymisen jälkeen, mahdollistaa sen valmistustekniikkana käytettävä hiilidioksidikäyminen (tunnetaan myös nimellä hiilihappokäyminen, macération carbonique). Viinin ensimmäiseksi sallituksi myyntipäiväksi päätettiin vuonna 1985 marraskuun kolmas torstai, kätevästi viikko ennen Pohjois-Amerikkalaisten Thanks givingiä ja noin kuukausi ennen joulua. Nouveau onkin yritetty brändätä juhla- ja bileviiniksi etikettejä myöten ja kieltämättä ne näyttävätkin yleensä aika hauskoille.

Beaujolais Nouveau maistelussa

Vuosikerta 2019 ei ollut Beaujolaisin alueella mitenkään helpoimmasta päästä. Inter Beaujolaisin David Ratinger kertoi Decanter lehden haastattelussa, että kesän lämpötilat olivat Beaujolaisissa erittäin kuumia, yli 40 astetta, ja kuivuus vaivasi viinitarhoja. Lisäksi alkukesän halla ja elokuun raekuurot (jossa tuli kuulemma pingispallon tai jopa petanque-pallon kokoisia rakeita) aiheuttivat sen, että satomäärät putosivat ja poimituistakin rypäleistä tavallista pienempi määrä voitiin käyttää viinin valmistukseen. Kuitenkin rypäleiden kypsyysaste oli hyvä ja sadonkorjuu päästiin tekemään hyvässä säässä. Beaujolaisin 2019 vuosikerta on siis määrältään niukka, mutta laadultaan sen sanotaan olevan erittäin korkeatasoinen, jopa poikkeuksellinen. Alkon valikoimassa on tänä vuonna kaksi Beaujolais Nouveau viiniä.

Jean Loronin Beaujolais Noveau Villages 2019 (kuvassa vasemmalla) ja Georges Duboeuf:n Beaujolais Nouveau 2019.  Jean Loronin viinitalon historia ulottuu vuoteen 1711, jolloin Jean Loron alkoi tavoitella “täydellisiä rypäleitä” luodakseen ensiluokkaisen laadukkaita viinejä. 1700-luvulla oli tavallista, että viljelijät kasvattivat useita eri kasveja, viiniköynnös yhtenä muiden joukossa. Jean halusi kuitenki keskittyä viiniin ja tiettyihin erityisiin palstoihin, joiden hän uskoi tuottavan parhaan sadon upeiden viinien raaka-aineeksi. Nykyään viinitalolla on 135 hehtaaria viljelyksiä sekä Beaujolais että Macônnais alueilla. Mainittakoon vielä, että Jean Loronin Nouveau on Village tason viini, eli sen rypäleet ovat kasvaneet paremmiksi tunnustetuilla alueilla kuin ”perus Beaujolais”. (www.loron.fr)

Georges Duboeuf puolestaan on 86 vuotias, Beaujolaisin kuninkaaksikin tituleerattu herra, joka perusti 1964 nimeään kantavan négociant yrityksen. Négociant tarkoittaa viinin välittäjää, joka ostaa viinirypäleitä viljelijöiltä, käyttää ne viiniksi omassa viinin valmistamossaan ja myy sitten omalla nimellään. Monet négociantit omistavat myös itse viinitarhoja ja niiden tuottamien rypäleiden lisäksi ostavat rypäleitä muiltaki viljelijöiltä. Nykyään Georges Duboeuf on valtava yritys, se toimii yli 300 viljelijän kanssa ja tuottaa  36 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa, joista 20% on Beaujolais Nouveauta. (www.duboeuf.com ; winesearcher.com)

Näitä kaveruksia kun vertailee, niin väri on molemmissa kohtuullisen tumma, mutta ei kovin intensiivinen. Sävy on rubiinin punainen.

 

George Duboeuf:n Nouveaussa tuoksusta aistin kanelimaista mausteisuutta ja häivähdyksen Nouveaulle tyypillistä parfyymimäistä banaania, joka haihtuu lasista melko nopeasti, myös punaista marjaisuutta kuten kirpakkaa punaherukkaa tai puolukkaa ja aavistus myös metsämansikkalta vivahtavaa makeampaa marjaisuutta. Jokin tuoksussa viittaa niin vahvasti hapokkuuteen, että jo pelkkä tuoksu nostaa veden kielelle kun suu valmistautuu maistamaan jotakin hapokasta. Suussa viini on kevyt, hapokkuutta löytyy suhteellisen paljon ja se korostuu sillä tuoksussa tuntuva hedelmäisyys ja mausteisuus ei kanna maistettaessa kovin pitkälle. Tanniinejakin on melko vähän ja ne tuntuvat mukavan pehmeiltä, joka viittaa siihen että rypäleet ovat saavuttaneet kasvukauden aikana hyvän kypsyyden. Jälkimaku on hyvin lyhyt.

Jean Loronin Nouveaun tuoksussa tuntuu lämmin kanelimainen mausteisuus ja myös makeahkon tuntuinen, lähes ylikypsä banaanimaisuus. Punaista hedelmäisyyttä on tässäkin viinissä ja se on yleisfiilikseltään kypsemmän oloista kuin Georgen Nouveaussa ja vivahtaa muun muassa kirsikkaan ja hiukan mustikkaankin. Lisäksi, en voi välttyä siltä että tuoksusta tulee jotenkin mieleen myös vaaleanpunainen Muumi-vadelmalimsa. Tämäkin viini on hapokas, tanniineja on hiukan enemmän kuin Georgen Nouveaussa ja ne ovat mukavan pehmeät tuoden viinille runkoa. Kuitenkin viini tuntuu alkoholipitoisuuden suhteen vähän epätasapainoiselta, sillä näin tuoreen viinin jotenkin ohuehko hedelmäisyys ei oikein tahdo kestää 13% alkoholipitoisuutta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että molemmat ovat yllättävän viinimäisiä ollakseen näin nuoria viinejä, olen joskus maistanut paljon mehumaisempaakin Nouveauta. Molemmat sopivat hyvin sellaisenaan seurusteluun, tai esimerkiksi grillatun kanan, tai kalkkunan kanssa jolla on esim. karpalokastike kaverinaan (kuka juhlii thanksgivingiä?;). Juustoista Beaujolais Nouveaulle klassisia kavereita ovat valkohomejuustot Brie ja Camembert, siihen kylkeen voi toki lisätä vähän suolakeksejä ja niin voi matka 2019 vuosikertaan alkaa.

Kiitos kun viivähdit hetken Wine and Beyondin blogin parissa. Koska tällä postauksella alkaa olla jo pituutta palaan toisella kertaa Beaujolais Nouveaun valmistusmenetelmään, hiilidioksidikäymiseseen (macération carbonique). Lisää tietoa janoaville vinkiksi, että valtiollinen monopolimme tarjoaa verorahoille vastinetta ja ihan näppärästi paketoitua infoa: Moninaiset Beaujolais:n viinit .

Beaujolais Nouveau ja Gamay avaavat uuden viinivuosikerran 2019

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

 Kuvat: Anniina Schreiner ja freepik.com

 

Muita Wine and Beyond viiniblogin postauksia pääset lukemaan täältä