Saksalainen punaviini

Saksalainen punaviini

mennessä | loka 25, 2020 | Yleinen

SAKSALAISET PUNAVIINIT

– Mitä ihmettä, Saksako punaviinimaa? –

Yhteistyö Saksan Viinitiedotuksen kanssa
Postaus on kirjoitettu syksyllä 2020 ja sitä on muokattu 10/2022.

Saksa on nouseva punaviinimaa

Jotkut hetket jäävät mieleen pysyvämmin kuin toiset. Muistan edelleen noin 10 vuoden takaisen illanvieton Saksassa, Rheinland-Pfalzin osavaltiossa, kun pöytään nostettiin punaviinipullo, saksalainen tietenkin. Katselin sitä silmät suurina ja totesin, että Suomessa ei juuri saksalaisia punkkuja näy… Illan isäntä alkoi nauraa hohottaa suureen ääneen ”No emmehän me nyt parhaita viinejämme vientiin päästä heh heh”. Kyseessä oli voimakas ja runsas punaviini Pfalzista, ja totta vieköön se viini oli hyvää… (Harmi kyllä en ollut vielä silloin niin vihkiytynyt viineihin, enkä pysty muistamaan viinin nimeä.)

Vaikka Saksa on edelleen valkoviinien valtakuntaa, on punaviinien osuus kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Nykyään peräti jo kolmannes Saksalaisista viineistä on punaviiniä! Pinot Noirilla, eli saksalaisittain Spätburgunderilla on kiistaton kuninkuuspaikka punaisten rypälelajikkeiden määrässä, ja monien mielestä myös laadussa. Saksassa on kuitenkin monia muitakin hienoja punaisia viinirypälelajikkeita ja niistä valmistettuja viinejä. Näistä neljää maistetaan tänään. Tervetuloa Viiniblogin mukaan!

Pinot noir eli Spätburgunder (vas.) on Saksan suosituin tumma rypälelajike.  Dornfelder tulee toisena. Lemberger kasvattaa jatkuvasti viljelyalaansa ja Domina (oik.) on Frankenin alueen erikoisuus. Kuvat: DWI

Pinot Noir kukoistaa Saksan viileässä ilmastossa

Vaikka Saksa on Suomesta katsottuna etelässä, on se kuitenkin viiniköynnöksen näkökulmasta pohjoinen ja viileä maa. Tämä sopii paremmin kuin hyvin viileillä kasvualueilla viihtyvälle Spätburgunder eli Pinot Noir lajikkeelle. ”Pinotin” juuret juontavat Ranskan Bourgognen alueelle, mutta Saksakin on ollut Pinot Noirin koti jo vuosisatoja, vähintään 1300-luvulta saakka, luultavasti kauemminkin.

Viileän ilmaston suoma pitkä kasvukausi mahdollistaa Pinot Noir rypäleiden kehittymisen aromikkaiksi, mutta raikkaan hapokkaiksi niin, että niistä voidaan valmistaa elegantteja ja puhdaspiirteisiä viinejä. Erityisesti ”pinottien” hapokkuus ja keveys tuntuu jakavan mielipiteitä, yleisesti hapokkuus on pinoteissa korkeaa ja tanniinisuus kohtalaista. Tyypillisiä Pinot Noirin aromeita ovat punaiset marjat, kuten vadelma, puolukka, karpalo, jopa mansikka sekä hapankirsikka ja karhunvatukkakin. Toisinaan viineissä on myös kevyen yrttisiä vivahteita. Lisäksi ”pinotilla” on taipumus iän myötä kehittää maanläheisiä, syksyn lehtienkin oloisia tai jopa sienistä muistuttavia sävyjä.

Herkkyytensä ansiosta viinirypälelajikkeiden ”diivaksikin” kutsutulla Pinot Noirilla on kiehtova kyky ilmentää kasvuympäristöään, ja viinien tyyleissä on eroja myös Saksan sisällä. Perinteinen tyyli on kevyt, hedelmäinen, hapokas ja keskitanniininen. Nykyään kuitenkin tuotetaan myös paljon ns. ”kansainvälisemmän tyylin viinejä”, joissa on täyteläisyyttä, tummempaa olemusta ja tanniinisuuttakin. Pinot Noiria tapaa nykyään käytännössä kaikilla Saksan viinialueilla, tärkeimpiä ovat kuitenkin lämpiminä kasvualueina tunnetut Baden, Ahr ja Pfalz.

Pinot toimii hyvin erilaisten ruokien kumppanina. Se jättää mukavasti tilaa myös ruoille, eikä jyrää niitä kumoon vaan ennemminkin tukee niitä.  Saksalaiselle Pinot Noirille loistavia kumppaneita ruokapöytään ovat mm. syksyinen riista, ankka, erilaiset sieniruoat, ja jopa kala, esim. lohimedaljongit. Näin vuodenaikaan liittyen, on paikallaan mainita, että monien viiniasiantuntijoiden mielestä yksi parhaita perinteisen suomalaisen joulupöydän kanssa yhteen toimivia viinejä on, mikäpä muu kuin Pinot Noir.

Dautel Spätburgunder 2017
Edit 2022: Tämän viinin löydät vain ravintoloista, ei saatavilla Alkosta tällä hetkellä

Perheomisteisen Dautel:n viinitilan omistajasuku on viljellyt viiniä jo vuosisatoja, peräti 1500-luvulta saakka. Varsinainen matka maineeseen alkoi kuitenkin 1970-luvulla, kun Ernst Dautel päätti alkaa todenteolla panostaa laatuun. Nykyään tilaa johtaa hänen poikansa, Christian Dautel. Christian sai tutustua tilan töihin kyllikseen jo lapsena ja ehkä tästä syystä hän oli nuorempana vahvasti sitä mieltä, että hänestä ”ei koskaan tule viinitilallista”. Nämä ajatukset kuitenkin muuttuivat ja niin Christian opiskeli viinin valmistusta Geisenheimin yliopistossa ja siirtyi viinitilan johtoon 2014. Württembergin alueella sijaitseva viinitila on 11 hehtaarin kokoinen ja rypäleet kasvatetaan luonnonmukaisesti, vaikkei tilalla olekaan sertifikaattia. https://weingut-dautel.de

Saksaalaisen viinipullon kyljessä saattaa lukea Spätburgunder tai Pinot Noir. Kyseessä on kuitenkin sama rypälelajike.

Rubiininpunaisen viinin tuoksusta välittyy punaista marjaisuutta, vadelmaa, kypsää hapankirsikkaa ja herkkää kukkaisuutta, josta tulee mieleen violetti syreeni. Tuoksussa on myös kevyttä aniksen ja kuivattujen yrttien suuntaista mausteisuutta ja hiukan Pinotille tyypillistä maanläheisyyttä. Viinin hiukan auetessa myös maustepippuriin viittaavaa kevyttä fiilistä saattaa löytää. Suussa viini on raikas, mutta ei lainkaan hyökkäävä, tanniinisuus on kivan pehmeää ja hapokkuus ryhdistää viiniä sopivasti. Keskipitkässä jälkimaussa on kaikuja viinin mausteisuudesta.

Kokonaisuutena laadukas ja tasapainoisen oloinen Pinot Noir. Tällaiselle viinille olisivat klassisia ruokapareja esimerkiksi riistalinnut, miksei ankkakin, hiukan happamalla esim. karpaloiden ryydittämällä kastikkella. Ja nyt seuraa tunnustus… Itse kokeilin tätä vulgaaristi pitsan kanssa ja jeskamandeera sekin toimi erinomaisen hyvin! 

Dornfelder ja värin voima

Saksan toiseksi suosituin punaviinirypäle on Dornfelder. Nimi tarkoittaa vapaasti käänettynä ”piikipeltoa”. Tämä on hyvin harhaanjohtavaa sillä Dornfelderissä, tai muissakaan viiniköynnöslajikkeissa ei ole piikkejä. Toisin kuin monien muiden viinirypälelajikkeiden kohdalla, Dornfelderin alkuperä on tarkasti tiedossa. Lajike syntyi 1950-luvulla, kun August Herold onnistui risteyttämään eri viinirypälelajikkeita keskenään niin, että tumman värinen ja viileälle kasvualueelle sopiva Dornfelder sai alkunsa.

Satoisa ja melko aikaisin kypsyvä Dornfelder on etenkin aiemmin ollut suosittu ”blendauslajike”, eli sitä on käytetty tuomaan väriä sekoiteviineihin. Nykyään Dornfelderiä kuitenkin pidetään arvossa ihan omana itsenäänkin ja sen sanotaan tuottavan tuoksuvia, täyteläisiä ja moniulotteisiakin viinejä, joissa on ryhdikästä tanniinisuutta. Dornfelder saa usein kypsyä tammitynnyreissä, joka tekee viineistä entistä monipuolisempia.

Alkosta löytyy muutamia sekoiteviinejä, joissa on Dornfelderin lisäksi muitakin lajikkeita, mutta Viiniblogi otti tietysti käsittelyyn 100% Dornfelderin.

Passione Doppio 2018
Edit 2022: Tämän viinin löydät vain ravintoloista, ei saatavilla Alkosta tällä hetkellä

Tämän viinin on valmistanut Pfalzin alueella toimiva viiniosuuskunta, johon kuuluu useita eri viinitilallisia. Osuuskunnalle tärkein rypälelajike on Riesling, mutta punaviinien osuus on jatkuvasti nousussa. Erityisyytenä mainittakoon, että heillä on käytössään saksalaisesta Pfalzin metsästä tulevasta tammesta valmistettuja tynnyreitä, joissa valikoidut punaviinit saavat kypsyä ja kehittyä ennen pullotusta. www.weinland-koenigsbach.de

Violettiin kääntyvän viinin väri on tosiaan tumma. Nuorekas tuoksu on makean oloinen ja se tuo mieleen tummia marjoja ja hillomaista kirsikkaa. Maku toistaa tuoksun aromeita ja siinä on havaittavissa selkeää makeutta, mausteisuutta ja kevyttä suklaaseenkin viittaavaa fiilistä. Tanniinisuus on hyvin maltillista.

Yleisilmeeltään pehmeä ja mutkaton puolikuivan tuntuinen viini, jonka hillomainen jälkimaku nostaa esiin myös kuivattujen marjojen aromeita. Tämä viini sopii ihan sellaisenaan huolettomaan seurusteluun tai esimerkiksi suklaan kanssa fiilistelyyn, sillä viini tanniineissa ei ole paljoakaan karvautta, joka voisi riidellä suklaan kanssa. Myös ruoille, joissa itsessäänkin on makeutta. Uskaltaisin itse kokeilla esim. tulisemmankin sorttisen bbq possun kylkeen.

Lemberger maistui Napoleonillekin

Lämmöstä pitävä Lemberger on erilainen kuin monet muut Saksan punaviinilajikkeet, sillä se tarvitsee pitkän ja lämpimän kasvukauden ja viihtyy hedelmäisessä maaperässä. Württenbergin alue Lounais-Saksassa tarjoaa näitä molempia, ja se onkin Lembergerille oiva kasvuympäristö. Kenties kuuluisin Lembergerin ystävä kautta aikain on ollut itse keisari Napoleon, joka nautti näiden tumman väristen viinien siemailusta. Myös Otto von Bismarckin sanotaan mainneen Würtenbergin Lembergerin lempiviinikseen.

Lemberger ei kuitenkaan ole alunperin saksalainen lajike, vaan sen tiedetään saaneen alkunsa nykyisen Slovenian alueella, ja kulkeutuneen sieltä Saksaan 1800-luvulla. Tässä samassa yhteydessä saksalaiseksi nimeksi taisi vakiintua Lemberger, mutta lajike tunnetaan myös nimellä Blaufränkish ja Kékfrankos.

Lemberger viineissä aromien kirjo saattaa olla harvinaisen laaja. Viinien aromeista saattaa löytää mm.  karhunvatukkaa, kirsikkaa ja hapankirsikkaa, luumua, herukoita, karviaisia, seljankukkaa, jopa banaania, suklaata tai vaikka vihreää paprikaankin! Viineillä on hyvä ikääntymispotentiaali ja usein niitä kypsytellään myös tammessa, joka entisestään lisää Lemberger viinien aromien kirjoa.

Alkosta löytyy kaksi 100% Lemberger viiniä. Nyt otetaan maistoon jo aiemmin esitellyn Dautelin tilan Lemberger.

Dautel Bönnigheimer Sonnenberg Lemberger 2016
Edit 2022: Tämän viinin löydät vain ravintoloista, ei saatavilla Alkosta tällä hetkellä

Viinin nimessä oleva Sonnenberg tarkoittaa kirjaimellisesti ”aurinkovuorta” ja kaikki tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet tällä Aurinkovuoren viinitarhalla. Täällä saa sadonkorjuuaikaan kiipeillä todenteolla, sillä rinteen kaltevuuskulma on 49 astetta. Jyrkkä rinne mahdollistaa kuitenkin runsaan auringonvalon- ja lämmön, jotka kypsyttävät rypäleet täysin kypsiksi.

Rubiininpunaisen viinin moniulotteisesta, mutta hiukan vienosta tuoksusta välittyy punaista marjaisuutta, kuten kypsää vadelmaa ja kirsikkaa, sekä kevyttä yrttisyyttä. Viinin hiukan hengitellessä myös paahteisen kahvimaisiakin aromeita nousee esiin. Suussa viini on jännällä tavalla sekä keveä, että runsas. Maussa on hapokkuutta, mutta tanniinisuus on pehmeää ja kohtalaista voimakkuudeltaan. Jälkimaku on kuitenkin pitkä ja se tuo mieleen kuivattuja marjoja ja kaikuja viinin hedelmäaromeista sekä lakritsia, kevyttä yrttisyyttä ja maustepippuriakin.

Tässä keskitäyteläisessä viinissä on ainesta meditaatioviiniksi varsinkin nille, jotka eivät kaipaa viiniltä kovin tuhtia yleisolemusta. Tämä sopii rauhalliseen ja kiireettömään fiilistelyyn ja pohdiskeluun ihan sellaisenaankin. Ruokapöydässä tämä voisi olla hyvä kaveri esim. syksyiselle sienipiirakalle, pienriistalle ja risotonkin kanssa voisi tätä kokeilla. 

Miten olisi Domina Frankenista?

Yksi ehkä maailman erikoisimmin nimetyistä viinirypälelajikkeista on Domina. (Jos haluat googlata tämän viinirypälelajikkeen kuvan, kannattanee käyttää hakusanana esim. ”wine grape domina” tai pitäytyä ihan vain tämän blogin kuvissa.) 😉

Domina on siis viinirypälelajike, jonka vanhemmat ovat Spätburgunder ja Portugieser. Vuonna 1927, nämä lajikkeet risteytettiin tarkoituksellisesti ja näin sai Domina alkunsa. Lajikkeena se on melko mukautuvainen, eikä se nirsoile kasvuympäristön suhteen paljoakaan. Valtaosa Saksan dominaviljelmistä on Frankenin alueella, eikä näitä viinejä viedä kovin paljon Saksan ulkopuolelle. Meiltä Suomesta löytyy Alkon valikoimasta kuitenkin yksi Domina rypäleestä valmistettu punaviini, joka on pakattu hauskasti Frankenin alueelle tyypilliseen Bocksbeutel pulloon. Domina-viinit ovat yleensä täyteläisiä, hedelmäisiä ja tumman värisiäkin, kokeillaanpas miten nämä piirteet näkyvät tässä ”Suomen ainoassa” domina-viinissä.

Winzer Sommerach Domina Trocken 2018
Hinta: 18,52€
Edit 2022: Maistelukuvaus on tehty syksyllä 2020 joten se ei välttämättä pidä paikkaansa enää.

Tämän viinin on tuottanut vuonna 1901 perustettu Frankenin alueen vanhin viiniosuuskunta. Edelleenkin viljelijäperheiden omistamaan osuuskuntaan kuuluu nyt 90 jäsentä. Heihin kaikkiin voit tutustua osuuskunnan nettisivuilla. Nimestä vielä lyhyesti, että  Sommerach viinitarhan nimi viittaa “paikkaan joen aurinkoisella puolella”. https://www.winzer-sommerach.de

Alkon ainoa Domina-punkku on pakattu linjakkaaseen, uudentyyliseen, Bocksbeutel pulloon.

Melko tumman ja purppuran sävyisen viinin nuorekkaan oloisessa tuoksussa on tummiin marjoihin viittaavaa aromikkuutta, kuten boysenmarjaa, mustikkaa ja vadelmaakin. Mukana on myös vaniljasta mustuttavaa makeaa mausteisuutta. Maku toistaa tuoksun aromeita ja jälkimausta saattaa löytää viittauksia tummaan suklaaseen.

Keskitäyteläinen ja keskitanniininen viini on notkea ja yleisilmeeltään kuitekin melko pehmeä vaikka hapokkuuttakin on. Tälle viinille voisi sopia esim. pippurinen ja kermainen härkäruukku, tai mausteisemmankin puoleiset liharuoat. Myös pastaa ja pitsaakin voi kokeilla tämän domina-viinin kaveriksi.

Pfalzin viinialue on yksi Saksan lämpimimpiä seutuja. Täällä viiniblogia kirjoittava Anniina maistoi ensimmäistä kertaa elämässään saksalaista punaviiniä. Kuva: DWI

Saksa on selkeästi nouseva punaviinimaa, jonka tärkein ja kiinnostavin lajike on Pinot Nor eli Spätburgunder. Alkosta löytyy jo 33 saksalaista ”Pinottia” ja suomalaisten ravintoloidenkin viinilistoilla näkyy nykyään ilahduttavan paljon saksalaisia punkkuja. Etenkin nyt lokakuun lopussa on erinomainen tilaisuus maistella näitä viinejä, sillä Saksan viinit järjestää tänäkin vuonna Pinot Noir -viikon 24-30.10.2022. 

Mukana eleganttien punaviinien ystäviä hemmottelemassa ovat:
Espoosta: Villa Lilla
Helsingistä: W30
Mikkelistä: Bistro Holvi
Tampereelta: Gastropub Tuulensuu, Ravintola Henriks ja Ravitsemusliike Aisti, joka tarjoilee Pinot Noir viineihin sovitettua menua kokonaisen kuukauden ajan.
Turusta: Kakolanruusu, The Tasting room ja Viinibaari Vinho

Hyvää syksyn jatkoa ja leppoisia punaviinihetkiä kaikille Viiniblogin lukijoille! Alla olevaa kuvaa klikkaamalla näet videon, joka on kuvattu 2020 Pinot Noir viikkoon liittyen. (Linkki aukeaa Facebookiin.)

Terveisin,
Viiniblogin Anniina
P.S. Sattuipas muikea ilme tähän videon pysäytyskuvaan… 😀

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Mukana olevien viinitilojen omat nettisivut
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de
Wein Plus Lexicon
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.

Kuvat:
Germanwines.de, Deutches Wein Institut, Anniina Schreiner

Osa postauksen viineistä on saatu tuotenäytteinä tätä blogitekstiä varten.

Portugalin viineissä on viehätystä

Portugalin viineissä on viehätystä

mennessä | loka 17, 2020 | Yleinen

PORTUGALIN VIINEISSÄ ON VIEHÄTYSTÄ

– Vinho Regional de Lisboa –

Kiehtova viinimaa Euroopan laidalla

Kaupallinen yhteistyö: Noribe Wines
Portugali tunnetaan tietenkin voimakkaista portviineistään ja rapsakan hapokkasta Vinho Verdestä, mutta tähän vahvassa nousussa olevaan viinimaahan kuuluu monia muitakin viinialueita. Alle tunnin matkan päässä pääkaupunki Lissabonista sijaitsee viinialue, josta tulee monenlaisia viinejä, myös meille Suomeen. Täältä löytyy yllättäen myös yksi maailman harvinaisimmista valkoisista rypälelajikkeista, Jampal nimeltään. Mutta mikä rooli entisellä brasilialaisella jalkapalloilijalla on tämän lajikkeen tarinassa?

Tervetuloa Viiniblogin mukaan Portugaliin, Manner-Euroopan läntisimmälle viinialueelle.

 Manner-Euroopan läntisin viinialue löytyy Lissabonin seudulta, noin 50km pääkaupungista luoteeseen.  Atlantin läheisyys ja mereltä kantautuvat tuulet vaikuttavat alueen ilmastoon suuresti.  Kuva: Wines of Portugal

Portugalin eteläosat ovat viiniköynnökselle melko eteläistä ja kuumaakin kasvualuetta, mutta Atlantin läheisyys tuo Lissabonin seudulle kesäisin kaivattua viilennystä. Tämä pidentää kasvukautta ja antaa enemmän aikaa viinirypäleiden aromikkuuden kehittymiselle. Aikaisemmin Estremadura nimellä tunnettua aluetta kutsutaan nykyään yksinkertaisesti nimellä Oeste (länsi) tai Vinho Regional de Lisboa.

 Portugalilaissa on valtava määrä kotoperäisiä lajikkeita. Lissabonin alueelle tyypillisiä punaisia rypälelajikkeita ovat mm. Alicante Bouschet, Aragonez ja  Castelão.
Kuva: Adega da Azueira

Yksi maailman harvinaisimmista valkoisista rypälelajikkeista löytyi sattumalta

Lissabonin viinialueelta löytyy myös yksi maailman harvinaisimmista valkoisista rypälelajikkeista. Jampal nimisen lajikkeen pelasti sukupuuton partaalta entinen jalkapalloilija, brasilialaistaustainen André Manz. Vuonna 2004 hän osti perheineen talon pienestä Cheleiroksen kylästä 40km Lissabonin luoteispuolelta. Taloon kuului myös muutaman hehtaarin viinitarha ja Andrélla oli ajatus valmistaa viiniä oman perheensä ja ystävien iloksi.

Yllättäen viinitarhan tummien Castelão rypäleiden joukosta löytyi myös vaaaleita viinirypäleitä kantavia köynnöksiä. Kukaan ei tuntunut tietävän, mistä nämä vaaleat rypäleet olivat tulleet tai mikä tämä löydetty lajike on. Lopulta paikallisten ikäihmisten avulla lajike pystyttiin tunnistamaan Jampal nimiseksi perinteikkääksi, mutta jo sukupuuton partaalla keikkuvaksi viinirypälelajikkeeksi.

André Manzia varoiteltiin, että lajike on hankala, pienisatoinen ja epäluotettavakin satomäärien vaihtelun takia. Ilmeisesti näistä syistä lajike oli aikoinaan korvattukin helpommilla ja suurempaa satoa tuottavilla lajikkeilla. Tästä pelottelusta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, André halusi pelastaa Jampal lajikkeen ja antaa sille uuden elämän.

Tällä hetkellä Manzwine on ainoa tiedossa oleva viinitalo, joka tuottaa 100% Jampal lajikkeen viiniä. Tuotanomäärä on vain n. 6000 pulloa/vuosi. Ja mikä parasta, tämä harvinainen viini on nyt myös meidän suomalaisten saatavilla Alkon tilausvalikoiman kautta.

Jampal, viinirypälelajike joka pelastettiin sukupuuton partaalta. Kuva: Manzwine

Jampal on lajikkeena portugalilaisten mielestä hapokas ja myös siitä tehty viini ilmentää luontaista raikasta hapokkuutta. Tarina kertoo, että kun Andrén valmistamaa viiniä nautittiin ensimmäistä kertaa, häneltä kysyttiin viinin nimeä. ”Tämä viini on aika hapokas, annan sille nimeksi Dona Fátima” oli André vastannut ja samalla nimennyt viinin anoppinsa mukaan. 😀

Mutta nyt vihdoin, otetaanpas maistiainen…

Manz Dona Fátima Jampal 2018 (24,71€)
(Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 920581).

Vaalean kullankeltaisen viinin tuoksusta löytyy kypsää hedelmäisyyttä, joka tuo mieleen persikan ja keltaisen omenan. Myös sitruunaan ja sitruunan kuoreen viittaavia aromikkuutta sekä hienoinen häivähdys hunajaisuuttakin löytyy tuoksusta. Lisäksi viinissä on kevyttä kermamaisuutta ja vaniljaisuutta. Maku toistaa tuoksun aromeja ja siitä löytyy myös viiniä ryhdistävää hapokkuutta. Jälkimausta voi löytää kaikuja viinin hedelmäaromeista ja myös kuivattujen hedelmien fiiliksiä. Viini jättää hiukan nielua lämmittävän, melko pitkän jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena miellyttävä viini, jossa on kivalla tavalla yhdistetty raikasta hedelmäisyyttä, mutta myös tammikypsytyksen tuomaa täyteläisyyttä. Suuret kiitokset André Manzille hänen työstään tämän lajikkeen pelastamiseksi.

Manz Platónico 2017 (14,02€)
(Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 937236)

Kokeillaanpas myös Manzwinen punaviiniä. Tässä lajikkeina Touriga National, Castelão ja Aragonez, joka myös nimellä Tempranillo tunnetaan.

Tämän viinin vielä melko nuorekkaassa tuoksussa on metsämarjoihin viittaavaa marjaisuutta, kevyttä kirsikkaisuutta ja häivähdyksiä kahvin suuntaan. Maku seurailee tuoksua ja se välittää viinin aromeita vahvemmin kuin tuoksu, mikä on ihan miellyttävää. Keskitanniinisen viinin yleisolemus on marjaisa, melko kepeä ja notkea. Jälkimaussa tuntuu marjaisia ja metsäisiäkin aromeita, vähän samaan tyyliin kuin tuoksussa. Tämä jollakin tavalla syksyisen oloinen punaviini sopii mainosti esimerkiksi pienriistalle tai juustojen, leikkeleiden ja muun tapas-tyylisen purtavan seuraan.

 

Kuninkaallisen hovin inspiroimat viini

Tämän blogipostauksen saavat päättää kaksi viiniä, joiden upean koristeelliset etiketit ovat saaneet innoituksensa kuninkaallisen loisteliaasta hovielämästä. Portugalia hallitsi 1700-luvun alkupuoliskolla kuningas Juhana V, joka myös Juhana Jalomielisenä tunnetaan. Hän rakennutti Lissabonin luoteispuolelle Mafran kaupunkiin hulppean palatsin, joka rahoitettiin pitkälti Portugalin silloisesta siirtomaasta, Brasiliasta, löydetyllä kullalla ja timanteilla. Palatsiin kuuluu mm. 1200 huonetta, 4700 ovea ja 156 portaikkoa. Valmistuttuaan rakennuksessa asui noin 330 munkkia ja myös mittava, 40.000 kirjan kokoelma. Tämä upea barokkiaikainen rakennus on nykyisin avoinna myös turisteille.

Juhana Jalomielisen hovielämä ja upea palatsi ovat inspiroineet Mafran kaupungin liepeillä toimivaa Adega de Azueira:n viiniosuuskuntaa, joka on omistanut tälle barokkikuninkaalle kaksi viiniä.

Azueira O Mâgnanimo D. João V 2017, (18,39€)
(Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 945694)

Tämän viinin tuoksu on tumman hedelmäinen ja siinä voi erottaa metsämarjoja, kirsikkaisuutta ja kypsää luumua, joka vahvistuu viinin hiukan auetessa. Tuoksussa on myös makeaa mausteisuutta, kuten vaniljaa ja ehkä hiukan lakritsaakin. Suussa viini on melko runsas ja rehevä. Tanniinisuus on tuntuvaa, mutta kuitenkin lempeää ja se ryhdistää viinin varsin mukavaksi kokonaisuudeksi. Melko pitkässä jälkimaussa on lämpöä ja hiukan hillomaistakin tunnelmaa. Kokonaisuudessan aika mukavassa kehitysvaiheessa oleva viini, josta voi löytää runsasta hedelmäisyyttä, mutta myös pienen ikääntymisenkin tuomia vivahteita. Rehevien punaviinien ystävälle hyvä fiilistelyviini ihan sellaisenaan, mutta myös erilaisille paistetuille ja grillatuillekin ruoille, miksei myös burgereille sopiva viini.

Azueira O Mâgnanimo D. João V Reserva 2018, (16,12€)
(Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 958985)

Kullanvärisen viinin runsas tuoksu huokuu vaniljaisuutta, trooppiseen viittaavaa hedelmäisyyttä ja siitä voi erottaa mm. kypsää keltaista luumua ja  mandariinia. Lisäksi tuoksusta löytyy lempeää kukkaisuutta, joka tuo mieleen eteläisen Euroopan kukkaloiston. Maku toistaa näitä aromeita ja viini on hapokkuudeltaan melko lempeä ja yleisilmeeltään runsas ja rehevä. Jäännössokeriakin löytyy jonkun verran ja kokonaisuutena viini on kallellaan puolikuivan suuntaan.

Kokeilin itse tätä suppilovahverokeiton kanssa ja se oli kyllä hyvä pari. Jos vähän hifistellään, niin ehkä kanttarellikeitto olisi ollut vielä astetta parempi ruoka pairing. 😉

Hedelmäinen ja täyteläisenkin oloinen valkoviini toimii hyvin yhteen syksyisen sienikeiton kanssa.

 

Portugalilaiset viinit ovat kasvattaneet suosiotaan hurjasti muutaman viimeisen vuoden aikana. Vilkaisu Alkon myyntitilastoihin paljastaa, että 2020 vuoden aikana esimerkiksi portugalilainen punaviini on kaksinkertaistanut myyntinsä käytännössä jokaisena kuukautena edelliseen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Portugalilaisissa viineissä onkin usein hyvä hinta-laatusuhde ja viiniharrastajalle Portugali tarjoaa paljon kotoperäisiä ja harvinaisiakin rypälelajikkeita, joita on kiinnostava maistella.

Viiniblogi palaa takuuvarmasti Portugaliin tulevaisuudessa. Portviinit ovatkin olleet blogissa aiheena jo aiemmin, niistä voit lukea tässä alla olevista linkeistä.

Portugalin viineistä on tulossa tässä keväällä myös Etätasting. Liity allekirjoittaneen seuraan 7.5.2021!

Hyviä vointeja kaikille blogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

 

Kuva: Wines of Portugal

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat ellei toisin mainittu: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.
www.winesofportugal.info
www.manzwine.com
www.adegadeazueira.com
www.alko.fi

Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir maailman eri puolilta

mennessä | loka 9, 2020 | Yleinen

PINOT NOIR VIINIT TESTISSÄ

– Pinotit maailman eri puolilta –

Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir on rypälelajike, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on yksi upeimmista lajikkeista ja tuottaa herkkiä, elegantteja ja kiinnostavia viinejä. Toisille taas se on liian hapokas tai kevyt ja tuhdimpia punaviinejä tuottavat lajikkeet ovat mieluisampia. Joka tapauksessa, Pinot Noir viineissäkin on eroja. Viiniblogi ystävineen otti testiin muutamia ”pinotteja” eri puolilta maailmaa.

Viinin maistelun tekee aina paremmaksi hyvä seura, joten allekirjoittaneen lisäksi viinejä olivat maistelemassa Riikka, Tom, Pilpo, Samuli, Pyry ja Riikka. Maistelu tehtiin sokkona, vain itse järjestäjänä tiesin viinit ja niiden järjestyksen. Mainittakoon myös, että kolmella maistelijalla oli takanaan viinialan opintoja, neljä olivat tavallisia viinin ystäviä.

Pöydässä oli myös juustoja, leikkeleitä, pikku tapaksia ja muuta Pinot Noirille sopivaa pientä purtavaa. Sokkomaistelun jälkeen osallistujat kokeilivat viinejä myös näiden suupalojen kanssa.

Pöytä täynnä laseja ja Pinot Noir viinejä. Ensimmäisenä pääsivät maistoon eurooppalaiset viinit.

Eurooppalaisia ensimmäisenä

Aloitimme maistelun Euroopasta, sillä usein eurooppalaisten ”pinottien” tunnelma on kevyempi ja raikas hapokkuus korostuu enemmän kuin uudessa maailmassa.

X-Berg Pinot Noir 2015, 16,98€

Ensimmäiseksi viiniksi pääsi Saksalainen, Pfalzin alueelta tuleva ”pinotti”. Viinillä oli jo hiukan ikää, mikä näkyi sekä oranssiin vivahtavassa värissä, että aromimaailmassa, joka oli saanut piirteitä hiukan kehittyneemmistäkin aromeista. Silti hedelmäisyydessä oli mukavaa raikkautta ja Pinot Noirille tyypillisiä aromeita, kuten punaista marjaisuutta ja karhunvatukkaa. Ruokapöytään tämä viini sopisi hyvin esim. sienirisoton kylkeen.

Antonin Rodet Pinot Noir 2018, 15,48€

Testin toinen viini tuli Pinot Noirin synnyinseudulta Ranskan Bourgognesta. Bourgognen alueelta löytyvät myös maailman kalleinta Pinottia tuottavat Grand cru-palstat, mutta me tyydyimme tällä kertaa Bourgognen alueen perustason viiniin.

J. Meyer Pinot Noir 2018, 9,98€

Testin edullisin viini oli kotoisin Saksan Pfalzista. Tässä viinissä monet maistelijat aistivat mansikkaista meininkiä, joka toi mieleen kesäisiä fiiliksiä. Ilmoille heitettiin myös ajatus aurinkoisten syyspäivien mökkeilyviinistä ja huolettomasta laiturin nokassa istuskelusta. Viini on pakattu kevyempään lasipulloon, joka on aina hyvä asia. 

Uuden maailman pariin Uuteen-Seelantiin

Jacob’s Creek Pinot Noir, 2018, 11,09€

Uuden maailman viineistä pääsi ensimmäisenä testiin Jacob’s Creekin Pinot Noir, joka erottui heti edellisistä viineistä runsamman hedelmäisyytensä ja lämpimämmän tunnelmansa ansiosta. Keskihapokkaassa ja keskitanniinisessa viinissä oli kuitenkin tietyllä lailla kevyt tunnelma. Tämä sopii monenlaisille ruoille ja on edullinen vaihtoehto, jos kaipaat kevyen tyylistä punkkua noutopöytään.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2018, 19,98€

Viidennen viinin koti löytyy maapallon toiselta puolelta, Uudesta-Seelannista. Tässä viinissä herätti keskustelua aiempia viinejä vahvempi tammisuus ja paahteisuus. Huomasimme, että toisille tämä viini oli runsaudessaan viehättävä, toisista taas tuntui että Pinot Noir lajikkeen oma luonne jäi vähän varjoon. Silti viini sai hyvät pisteet ja tuli testissä neljänneksi, ollen parhaiten sijoittunut luomuviini.

Villa Maria Seddon Vineyard Pinot Noir 2011, 35,98€

Seuraavana oli vuorossa testin kallein ja myös testin ainoa yhdeltä tarhalta tuleva viini. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Uuden-Seelannin eteläsaarella, Awatare joen laaksossa, Seddon nimisellä tarhalla. Monivivahteinen viini tarjoili vadelmaista ja kirsikkaista hedelmäisyyttä, sekä pippuriin viittaavaa mausteisuutta.  Tyylikäs ja tasapainoinen Pinot Noir, joka pääsi oikeuksiinsa entistä paremmin hiukan hengiteltyään.

Mainittakoon myös, että tunnelmaltaan tämä viini oli kaikista tämän testin viineistä lähimpänä laadukasta Burgundin Pinot Noiria. Viini oli lähellä koko testin voittamista, mutta jäi kuitenkin yhden äänen erolla kakkoseksi. Ruokapöytään oiva kumppani pienriistalle, sieniruoille tai vaikka vaalealle lihallekin.

Löytyykö Chilestä Pinot Noir viinitestin voittaja?

Castillo de Molina Pinot Noir Reserva 2018, 11,98€

Chileläistä Pinot Noiria pääsi ensimmäisenä edustamaan jo klassikoksi muodostuneen Castillo de Molina viinitalon Pinot Noir. Tämä luomuviini tulee Curión laaksosta, joka sijaitsee vajaat 200km pääkaupunki Santiagosta etelään. Tuoksussa tuntui tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä mausteisuutta, josta tuli mieleen lähes lihapataa muistuttavia aromeita. Ehkäpä tätä viiniä voisikin kokeilla yrteillä maustetun liharuoan tai esim. härkiksestä tehdyn kasvisruoan kanssa.

 Viu Manent Secret Pinot Noir 2018, 14,98€

Vihdoin pääsemme testin voittajaan! Chileläinen, Casablancan laaksosta tuleva viini hurmasti avoimella runsaalla hedelmäisyydellään ja pehmeillä tanniineillaan. Viinin aromimaailmassa oli myös miellyttävää mausteisuutta, kevyttä vaniljaisuutta sekä pientä viittausta nahkaisuuteenkin. Paikallisen ekosertifioinnin saanut viini oli kaikkien seitsemän maistelijan mielestä hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen. Tämä 2018 vuosikerran viini sopisi hyvin kaveriksi esimerkiksi syksyisille vähän vahvemmillekin sieni tai kasvisruoille, tai lihaisille pataruoille. Myös burgereiden, erityisesti kasvisburgereiden kylkeen varsin oiva kumppani.

Huomion arvoista on, että testissä oli mukana Viu Manent viinistä mukana kaksi vuosikertaa. 2018 vuosikerta oli testin paras viini. Maistoimme myös 2017 vuosikertaa, mutta se oli jo menettänyt raikkauttaan tavalla, jota ammattikielessä kutsutaan redusoitumiseksi. Tässä siis pieni tarkkuus vuosikerran suhteen voi olla paikallaan. 

 

Castillo de Molina Reserva Pinot Noir, 2018, hanapakkaus, 35,99€

Testasimme myös yhden hanapakkauksen viinin. Itseasiassa oli kiinnostavaa maistella samalla kertaa Molinan Pinot Noiria kahdesta erilaisesta pakkauksesta. Tuntui, että tässä hanapakkauksessa hedelmäisyys ja marjaisuus oli hiukan kevyemmän oloista ja viini oli muutenkin kepeämpi kuin pullotettu versio. Laskeskelimme, että jos tämä tonkassa oleva viini myytäisiin tavallisen kokoisissa viinipulloissa, sen hinta olisi noin 3€ edullisempi kuin pulloon pakatun version. Tämä hintaero näkyi myös laadussa. Tonkassa oleva viini on luomu ja myös vegaaninen. Se sopii esim. erilaisille pidempään haudutetuille, yrttisille pataruoille.

Lopuksi vielä kiitos kaikille maisteluun osallistuneille hauskasta seurasta, hyvistä huomioista ja herkistä aisteistane.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille Viiniblogin lukijoille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Natuviinin monet kasvot

Natuviinin monet kasvot

mennessä | loka 3, 2020 | Yleinen

NATURALVIININ MONET KASVOT

– Mitä on natuviini? –

Naturalviini, natuviini, alkuviini

Viinityyli, jota kutsutaan englanniksi sanoilla ”Natural wine” on saanut Suomessa monta eri nimeä. Naturalviini, natuviini ja alkuviini tarkoittavat kaikki samaa asiaa, mutta käytetään tässä postauksessa nyt selvyyden vuoksi tuttavallista nimitystä, natuviini. Lopusta löytyy myös ”natuviinien sanasto”.

Luonnonmukaisuus, vihreys ja aitous ovat asioita, joista moni on kiinnostunut. Näin ollen ei ole ihmekään, että myös natuviinit ovat herättäneet kasvavaa kiinnostusta etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta, mitä natuviinit oikeastaan ovat?  

Viiniköynnöksen taimia biodynaamisella viinitarhalla Espanjassa. Luultavasti osasta tämän tarhan rypäleistä tulee natuviiniä, mutta ei kaikista.

Natuviinien nimen taustalla on latinan kielen sana nātūra, joka viittaa syntymiseen ja alkuperään. Johtava ajatus onkin luonnollisuus ja luonnon omat lainalaisuudet. Tämän ajatuksen mukaan ihminen puuttuu mahdollisimman vähän siihen luontaiseen tapahtumaketjuun, jonka seurauksena viinirypäleistä tulee viiniä. Ihmisen rooli on lähinnä mahdollistaa viinin syntyminen, ei niinkään valmistaa sitä. Tai kuten eräs viinitilallinen minulle kerran sanoi; ”I didn’t make this wine, it made itself, its a natural wine”.

No tietysti ihmistäkin tarvitaan. Eivät rypäleet itsestään kulkeudu viinitarhalta käymisastiaan, tai sieltä pulloihin. Mutta, sen sijaan että ihminen pyrkisi valmistamaan viiniä juuri tietynlaiseksi, hän jättää tilaa luonnolle ja luontaisille prosesseille.

Natuviiniin ei lisätä hiivaa käymisen aloittamiseksi, vaan käyminen tapahtuu viinirypäleiden kuorissa luontaisesti olevalla hiivakannalla. Viiniin ei lisätä mitään säilyvyyteen vaikuttavaa ainetta, kuten sulfiittia, eikä viinistä oteta pois mitään esimerkiksi suodattamalla. Viinin kirkastamiseen ei käytetä kirkastusaineita, vaan sen annetaan kirkastua itsestään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käymissammiossa oleva hiivasakka saa laskeutua hiljakseen ajan mittaan sammion pohjalle, ja niin edelleen.  

Ainutlaatuisia viinejä, monenlaisia mielipiteitä

Natuviinien filosofiassa tärkeää on aitous, luonnon kunnioittaminen ja se, että ihminen, ollen itsekin osa luontoa, antaa viiniköynnöksille vapauden tuottaa sellaista viiniä kuin luonnollista on. Tuloksen sanotaan olevan ainutlaatuinen viini, joka saa vapaasti ilmentää rypälelajiketta, kasvupaikkaa ja kasvukautta. Ja ainutlaatuisia natuviinit mielestäni ovatkin, hyvässä ja toisinaan ei lainkaan hyvässä.

Yksi natuviinien kipukohta tällä hetkellä onkin, että laatu vaihtelee ja ellei viiniä tai vähintäänkin sen valmistajaa tunne entuudestaan, on vaikeaa tietää mitä pullo kätkee sisäänsä.  Olen nauttinut luonteikasta, erinomaisen upeaa viiniä, joka on ollut natu, mutta olen myös juonut melko karmeaa viiniä, joka on ollut natu. (No sitä en juonut kovin paljon 😉).

Yksi laatuvaihteluita lisäävä tekijä on natuviinien arvaamaton säilyvyys. Ne ovat usein huomattavasti herkempiä kuin ”tavalliset viinit” ja epätasaiset säilytysolosuhteet saattavat näkyä joissakin natuviineissä nopeastikin. Yksi syy tähän on se, ettei natuviineihin välttämättä (palataan tähän kohta) lisätä sulfiittia. Sulfiitin tehtävä viinissä on pääasiassa toimia säilöntäaineena ja estää muun muassa oksidoitumista ja mikrobiologista toimintaa, joka voisi aiheuttaa viiniin virheitä, kuten hiirimäisyyttä.

Sulfiitteja on viinissä luontaisestikin, mutta niitä voidaan myös lisätä viiniin säilöntäaineeksi. Kuva: www.tarratulostin.fi

Laadun vaihtelusta huolimatta luonnollisuus, aitous ja viinin tekijän vapaus kuulostavat puoleensavetäville teemoille. Varjopuoli piilee siinä, että näiden teemojen houkuttelevuuden ovat huomanneet myös suuremmat viinintuottajat, jotka haluavat ratsastaa natuviinitrendillä, koska se lisää myyntiä.

Esimerkiksi eräs suuri viinitalo ei kursaile kutsua viiniään natuviiniksi, vaikka liikevaihto on 40 miljoonan euron tuntumassa (2019) ja työntekijöitä on useita kymmeniä, eikä kaikkia rypäleitä suinkaan viljellä itse vaan niitä myös ostetaan. Toiminta on kyllä laillista, mutta aletaan ehkä olla vähän kaukana tästä natuviiniajatuksen lähtökohdasta. 

Valtavia viinin valmistukseen tarkoitettuja terästankkeja jossakin päin maailmaa. Kuva tankkivalmistajan nettisivuilta,  www.agengineering.com.

Mikä on luonnollista?

Kaikissa määritelmissä on aina pulma, mihin vedetään raja? Mitä viinirypäleille/viinille voi/saa tehdä tarhalla tai viinikellarissa, ja edelleen kutsua sitä luonnolliseksi viiniksi, natuviiniksi?

Yksi ääripää on ajatus, jonka mukaan jopa viiniköynnöksen istuttaminen riveihin viinitarhalle on puuttumista viinin luontaiseen olemukseen. Vain vapaana rehottava viiniköynnös voi olla oma itsensä ja tuottaa luonnollisen rypälesadon.  Toisena ääripäänä on kansainvälinen viinijätti, joka valmistaa natuviininsä Italiassa siksi, että siellä saa lisätä sulfiitteja ja silti kutsua viiniä naturalviiniksi.

Tavallinen viinin ystävä ei voi tällä hetkellä esim. Alkon hyllyllä tietää, onko viinin valmistanut pieni toimija, joka itse viljelee ja viiniyttää rypäleensä, vai kansainvälinen useassa maassa toimiva viinijätti.

Alla olevasta taulukosta saa vähän kuvaa siitä, miten sekavista käytännöistä on kyse. (Pahoittelut, näkyy varmaan todella pienellä, jos luet tätä kännykällä.)

Ei ole helppoa määritellä, millainen viini on ”natural”, eli luonnollinen. Yksi syy kirjaviin käsityksiin on, että natuviiniä ei määritä vain viinirypäleiden kasvattaminen tai viinin valmistaminen, vaan molemmat.

Keskustelu natuviinien sertifioinnista on herättänyt kiivaita puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut se, että ennen kuin voitaisiin sertifioida, täytyisi yksiselitteisesti määritellä millainen viini on ”natural”. Viitaten ylläolevaan taulukkoon, se ei ole kovin helppo tehtävä. Lisäksi määritelmä sisältäisi vihjauksen siitä, että viinit muuten olisivat jotenkin ”unnatural” eli epäluonnollisia. Tähän tuskin lainsäätäjät suostuvat. Näin ollen, näkyvissä ei ole yksiselitteistä sertifikaattia natuviineille.

Meillä Suomessa Alko myy natuviinejä nimikkeellä alkuviini. Tämän merkinnän saamiseksi riittää viinitalon tai viinin maahantuojan ilmoitus siitä, että rypäleet on viljelty ilman syntettisiä kemikaaleja ja viiniytetty ilman kirkastusaineita tai suodatusta. Vaikeaahan se olisikin muuta ilmoituksen lisäksi vaatia, kun sertifiointijärjestelmää ei ole. 

Sans sulfites ajoutes – Ei lisättyä sulfiittia. Silti kaikessa viinissä on luontaista käymisen yhteydessä syntyvää sulfiittia. Luonnollisen sulfiitin määrä vaihtelee mm. alkoholikäymisen aikaansaaneen hiivakannan mukaan.

Vin Méthode Naturel, luonnollisen menetelmän viini

Keväällä 2020 uutisoitiin kansainvälisissä viinilehdissä, että natuviinit olisivat saaneet Ranskassa laillisen määritelmän. Tämä oli kuitenkin osittain harhaanjohtavaa. Edelleenkään edes byrokratian luvatussa maassa, Ranskassa, ei ole viinilainsäädännössä määritelty, mitä natuviini (Vin Natur) on. Mutta jotain kuitenkin hyväksyttiin.

Ranskan viranomaiset hyväksyivät Loiren alueelta lähtöisin olevan etujärjestön (SDVN) tavaramerkin ”Vin Méthode Naturel”. Tämä sanapari tarkoittaa käännettynä suunnilleen ”luonnollisen menetelmän viini”. Viinin merkitseminen sanoilla ”Vin Nature” (luonnollinen viini) on kuitenkin edelleen kielletty. Silti viranomaisten päätös tarkoittaa, että viinille elintarvikkeena on tunnistettu luonnollinen valmistusmenetelmä. Luonnollisen viinin ja luonnollisen valmistusmenetelmän välillä on hyvin pieni, mutta ratkaiseva ero. Aika näyttää tuleeko SDVN:n käyttämästä menetelmästä natuviinien standardi laajemminkin.

Vin méthode Nature ja kaksi erilaista tavaramerkkiä. Vasemman puoleisessa ei ole lainkaan lisättyjä sulfiitteja, oikean puoleisessa voi olla lisättyjä sulfiitteja, mutta kokonaismäärän määrän tulee olla alle 30mg/l. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa saa myydä esim. punaviinin luomuna jos siinä on sulfiitteja alle 100mg/l.

Paras, kun kokeilet itse…

No, mitä itse olen mieltä natuviineistä… Sanoisin, että niiden kirjo on todella laaja. Jos natuviineihin tutustuminen tuntuu kiinnostavalle, niin totta kai voi hypätä suoraan syvään päähän ja ostaa itselleen muutaman pullon testiin.

Hyvä strategia on myös kääntyä asiantuntevan viinibaarin puoleen ja aloittaa maistelemalla erilaisia natuja rinnakkain. Maisteluun tarjoaa ensiluokkaisen tilaisuuden myös Helsinki Natural Wine tapahtuma, jonka järjestäminen on toivottavasti taas mahdollista tulevaisuudessa.

Itse kävin 2019 Vuoden viiniravintolaksi valitussa Ravintola Kajossa juttelemassa Marko Simunaniemen kanssa ja maistelemassa natuviinejä. Tässä parasta oli se, että samalla kun maistelimme Marko kertoi jokaisen maistetun viinin tuottajista ja kasvuympäristöstä. Pääset katsomaan meidän juttutuokiomme klikkaamalla alla olevaa kuvaa, joka vie Facebookissa olevaan videoon. Myös Wineandbeyond.fi IG-TV:n puolelta löytyy samainen juttutuokio. Laatu on kuitenkin Facen puolella parempi.

Markon kanssa maistoimme 3 natuviiniä, tarkemmat maistelufiilikset videossa. (Näiden viinien saatavuus Alkosta vaihtelee.) :

Pittnauer Blaufränkisch Heideboden 2017 Kepeän marjaisa, raikkaan hapokas ja keskitanniininen punaviini Itävallasta.

Valdibella Sulle Bucce Bianco 2018
Sisiliasta tuleva oranssiviini, jossa tuntui jännää sherrymäisyyttä, omenankotaa ja pientä pähkinäisyyttä, suutuntumassa oli öljymäisyyttä ja tanniiniakin kuorikontaktin jäljiltä.

Brand Wilder Satz Pur 2018
Saksan Pfalzista tuleva, 4 eri lajikkeen sekoitus. Hiukan samean viinin tuoksussa oli kevyttä kukkaisuutta ja sitruunaa, maku oli raikas ja eloisan hapokas.

Hyviä viinihetkiä kaikille blogin lukijoille, natujen tai muiden viinien seurassa. Tsekkaa myös natuviinien sanasto tästä alta.

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Naturalviini sanasto

 

Alkuviini: Toinen nimitys Naturalviineille. Muun muassa Alko käyttää tätä nimitystä. kts. Natural wine.

Biodynaaminen: Rudolf Steinerin vuonna 1924 kuvaama maanviljelyn filosofia. Biodynaamisuudessa on paljon yhtäläisyyksiä luomuviljelyyn ja kaikki biodynaamiset viinitarhat harjoittavat myös luomun periaatteita. Kuitenkin kolme olennaista eroa luomun ja biodynaamisuuden näiden välillä ovat 1) Viinitarhan luonnollisen ekosysteemin tukeminen niin, että siitä tulisi itsenäinen, itsensä ylläpitävä kokonaisuus. 2) Säännöllinen hoito biodynaamisilla lannoitteilla (yhdeksän yrtti- ja mineraalipohjaista valmistetta), jotka eroavat tavallisista maatalouslannotteista. 3) Viljelysten hoito (kyntö, istutus, karsinta, sadonkorjuu, jopa viinin pullottaminen) tulee ajoittaa biodynaamisen kalenterin mukaan, joka seuraa maapallon ja muiden taivaankappaleiden liikkeitä. Ajatuksena on, että planeettojen-, auringon-, tähtien- ja erityisesti kuun rytmi- ja liikkeet muodostavat voimia ja vaikuttavat kasveihin ja uihin eliöihin. Biodynamisuus on luomuviljelyn edeltäjä ja sitä pidetään vanhimpana vihreän/orgaanisen maatalouden edustajana.

DGCCRF: La Direction générale de la Concurrence, de la Consommation et de la Répression des fraudes. Ranskan valtiovarainministeriön alainen osasto, joka vastaa kuluttaja-asioista, kilpailusta ja petostentorjunnasta. Sama taho hyväksyi SDVN esityksestä ”Vin Méthode Naturel” tavaramerkin.

Hiirimäisyys: Viinin virhe, jonka riski poistuu usein (pienelläkin) sulfiitin lisäämisellä. Kuitenkin natuviineissä on suurempi riski tämän virheen kehittymiseen. Hiirimäisyyttä kuvataan usein ”jyrsijän häkin” tai ”pilaantuneen maidon” kaltaisena tuoksuna. Sitä ei voi yleensä havaita viiniä tuoksutellessa, vaan se ilmenee vasta viinin maussa, tai jälkimaussa. Tämä liittyy viinin pH:n laimenemiseen syljen vaikutuksesta. Ihmisten taipumus hiirimäisyyden havaitsemiseen vaihtelee ja toiset ovat herkempiä kuin toiset.

Kestävän kehityksen sertifikaatti: Paikallisten kestävän kehityksen sertifiointien vaatimukset vaihtelevat maittain. Olennaisessa osassa ovat veden ja energiankulutuksen säästö sekä uusiutuvan energian käyttäminen.

Luomuviini: Viini, jonka rypäleet viljellään luonnonmukaisen viljelyn periaatteita noudattaen. Luomuviineille on olemassa monenlaisia määritelmiä ja eri sertifikaatteja tuotantoalueista riippuen. Yleisesti ajatellen synteettisiä lannoitteita tai torjuntakemikaaleja ei käytetä ja tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja viljelysmaan luonnollisen hedelmällisyyden vahvistuminen. Myös sulfiittien määrrä viineissä rajoitetaan.

Luontainen sulfiitti: Jokaiseen viiniin syntyy akoholikäymisen yhteydessä sulfiittia, joka johtuu hiivan toiminnasta. Eri hiivakannat tuottavat erilaisen määrän sulfiittia, mutta yleisesti ajatellaan että viinin luontainen sulfiittimäärä on noin 10-30mg/l. (kts. sulfiitti.)

Method ancestral: Ranskasta lähtöisin oleva, varhaisin tunnettu kuohuviinin valmistusmenetelmä. Menetemä sai alkunsa, kun viini pullotettiin ennen kuin alkoholikäyminen oli kokonaan tapahtunut. Pullotetuissa viineissä jatkuva käyminen aiheuttaa kuplien syntymisen viiniin. (Lisää tietoa esim. blogipostauksessa https://wineandbeyond.fi/viiniblogi/shamppanjan-kuplat/)

Minimi-interventio: Tulee sanoista minimal intervention (engl.). Tarkoittaa sitä, että viinin valmistaja puuttuu mahdollisimman vähän viinin valmistukseen ja viinin valmistus tapahtuu ilman lisäaineita tai –menetelmiä niin paljon kuin mahdollsita, silti hyvän tasalaatuisen viinin valmistamiseksi. Valmistajista saatetaan käyttää ilmaisua ”non-interferers” (ei-sekaantujat).

Natural wine: Englannin kielinen nimitys, jonka voi kääntää sanatarkasti ”Luonnollinen viini” (engl.) Suomessa tätä viinityyppiä kutustaan usein sanoilla natuviini, tai alkuviini. Tarkkaa yleisesti hyväksyttyä määritelmää on tällä hetkellä vaikea antaa. Joka tapauksessa käsitetään yleisesti viiniksi, jonka valmistamisessa viinin tekijä puuttuu mahdollisimman vähän viinirypäleiden kasvuun tai viinissä luonnostaan tapahtuviin kemiallisiin reaktioihin.

Natuviini: Lempinimi naturalviinille kts. Natural wine

Oksidaatio: Tarjoittaa viinin hapettumista ja tapahtuu viinin ollessa koskstuksissa ilman kanssa. Oksidaatio voi olla toivotua tai ei toivottua. Liiallinen altistuminen hapelle/ilmalle voi pilata viinin. Hallittu oksidaatio, eli pienissä määrin hapettuminen voi monipuolistaa viinin aromimaailmaa ja tehdä siitä runsaamman oloisen.  kts. oksidatiivinen

Oksidatiivinen: Viini voidaan valmistaa oksidatiivisesti, jolloin sen annetaan hallitusti olla kosketuksissa hapen/ilman kanssa. Tämä monipuolistaa viinin aromimaailmaa. Joissakin viinityyleissä hapen vaikutus on erittäin olennaista. Esimerkiksi Tawny ja Ruby tyylin portviinejä erottaa juuri se, että tawny ikäännytetään oksidatiivisesti, mutta ruby ei.
Lue lisää ruby tyylin portviinistä (LBV)
Lue lisää Tawny portista

Permakulttuuri: Alun perin sanoista: Permanent agriculture (engl.). Tarkoittaa nykyään suunnittelufilosofiaa, jossa tavoitteena on kehittää sellaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät vuosikymmenienkään mittaan kuluta maaperää viljelykelvottomaksi esimerkiksi ravinteiden riiston, tiivistymisen tai eroosion kautta. Etiikka ja sekä maasta että ihmisistä huolehtiminen on tässä ajattelutavassa olennaista. Ekologiset periaatteet jotka kumpuavat luonnon tarkkailusta sekä toiminnan ja prosessien suunnittelumenetelmät, jotka mahdollistavat mahdollisimman vähäisen luonnonvarojen kuluttanmisen. (Lähde: Wikipedia)

Pét nat: Pirskahteleva tai kuohuva viini, joka on valmistettu Method ancestral menetelmällä. Pet nat on lyhenne ranskan kielen sanoista pétillant naturel (luonnostaan kupliva.

SDVN: Syndicat de défense des vins naturels. Ranskalainen, pääasiassa Loiren alueella toimiva etujärjestö, joka ajaa natuviinien sertifiointijärjestelmää ja sai 2020 keväällä Ranskan viranomaisten myöntämän tavaramerkin ”Vin Méthode Naturel” tuotantomenetelmälleen.

Spontaani käyminen: Viini käy alkoholikäymisen ilman lisättyjä teollisia hiivoja, eli niillä hiivoilla joita viinirypäleiden kuorissa luontaisesti on. Myös joissakin olueissa käytetään spontaania käymistä, tyypillisin esimerkki lienevät Lambic-tyyliset oluet.

Steiner, Rudolf: Itävaltalainen filosofi (1861-1925), joka on tunnettu ”biodynaamisuuden isänä”. Kts. Biodyaamisuus.

Sulfiitti: Sulfiitti, tai tarkemmin sanottuna rikkidioksidi (SO2) on säilöntäaine, jota käytetään viinin, siiderin ja mm. kuivattujen hedelmien säilöntäaineena. Säilöntäaineena sulfiitin tehtävä on ennen kaikkea estää viiniä hapettumasta. Lisäksi se estää mikrobiologista toimintaa viinissä, kuten etikkahappo- tai maitohappobakteerien sekä tiettyjen entsyymien toimintaa.

Vegaaninen: Kasviperäinen. Esimerkiksi elintarvike, jonka kasvatukseen, valmistamiseen tai mihinkään tuotantoketjun vaiheeseen ei liity mitään eläinperäistä

Vegaaninen viini: Viini, jonka valmistamiseen, erityisesti kirkastamiseen, ei ole käytetty mitään eläinperäistä ainetta. Lue lisää: https://wineandbeyond.fi/viiniblogi/vegaaninen-viini/

Vin Méthode Naturel: SDVN:n määrittelemä natuviinien tuotantomenetelmä, joka kattaa toiminnan viinitarhalla sekä kellarissa. Sisältää muun muassa seuraavia säädöksiä: Tarhalla: Käsin poimitut luomurypäleet. Kellarissa: Viiniin ei lisätä mitään, eikä siitä poisteta mitään esim. suodattamalla tai pastöroimalla. Sulfiitteja ei lisätä ennen eikä jälkeen käymisen. TAI lisätään niin vähän ettei kokonaisulfiittitaso ylitä 30mg/l.

 

Lue muita viiniblogin postauksia:

Teksti ja kuvat, ellei toisin mainittu:
WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner