Viinikilpailut ovat mystisiä

Sanapari ”viinikilpailun tuomari” tuo minulle mieleen kansainvälisen jet-set elämän, glamourin ja luksuksen. Lisäksi palkitut pullot näyttävät ylväille mitalitarroineen. Mutta miksi kilpailuita järjestetään? Onko syynä pelkkä myynninedistäminen? Miten viinit valikoidaan kilpailuun?

Lisäksi kun kilpailuissa on satoja tuomareita niin miten eri tuomarit voivat arvioida viinin samojen kriteereiden mukaan? Onko tuomareilla kiusaus suosia omaa lempiviinityyliään? Onko mitali laadun tae?  Pyysin kansainvälisiä viinikilpailuja tuomaroinutta Petteri Harjulaa selventämään salaperäisyyttä, joka viinikilpailuihin liittyy.

Mundus Vini Spring Tasting pidetään vuosittain helmikuussa

”Palasin noin kuukausi sitten Saksasta MUNDUS VINI International Wine Award kilpailusta.” Harjula kertoo.

”Tuomaristossa oli 268 viiniasiantuntijaa 54 eri maasta. Viinejä puolestaan oli 45 eri maasta. Kilpailu kesti 6 päivää ja sen aikana aikana arvioitiin 7,500 viiniä maailman eri puolilta. Seuraavasta tuomarointikeikasta en vielä osaa sanoa, sattuneesta syystä.”

Näin suurissa viinikilpailuissa kaikki tuomarit eivät maista kaikkia viinejä vaan tuomaristo on jaettu pienempiin juryihin. Jokaiseen juryyn kuuluu 5-7 henkeä ja puheenjohtaja. ”Viinituomarin päivä alkaa klo 8:30 ja maistelua kestää klo 13 saakka taukoineen. Yleensä ensin maistetaan kuoharit, sitten kuivat valkkarit ja punkut, viimeisenä saattaa olla vielä makeita valkoviinejä.” Harjula kertoo.

Tämä pätevä tuomarijoukko maisteli satoja eri viinejä muutaman päivän aikana.

Mieleeni tulvii kysymyksiä, joita alan ladata Harjulalle vastattavaksi. Mikä syy näille kilpailuille on, pelkkä myynnin edistäminenkö? Entä jos kilpailuviini onkin korkkivikainen? Miten tuomareiden objektiivisuuden laita mahtaa olla? Ja miten viinit päätyvät näihin kilpailuihin, kutsutaanko ne mukaan?

Kilpailuita järjestetään oikeastaan kahdesta syystä

”Ensinnäkin se on tuottajille mahdollisuus lisätä viiniensä kansainvälistä tunnettuutta, joka saattaa myös vaikuttaa viininen kysyntään, etenkin volyymiin mutta myös myyntihintoihin. Toisekseen se myös tilaisuus verrata omaa viiniä muihin ja keino saada palautetta alan asiantuntijoilta.” 

”Kuka vaan saa tarjota viinin kilpailuun ja ne ryhmitellään rypälelajikkeiden mukaan ja alueen mukaan. Tuomariston käytettävissä on aina 2 pulloa per laatu, mikä on hyvä jos vaikka sattuu olemaan korkkivika. Sitäkin nimittäin tapahtuu ja silloin viiniä ei arvostella.” Jokaista kilpailuun osallistuvaa viiniä pitää lähettää 4 pulloa. Taso oli yleisesti aika hyvä, ihan huonoja ei ollut missään flaitissa.” 

Flaitissa, mikä ihme on flaitti?

”Flaitti (flight) tarkoittaa peräkkäin maistettavien viinien sarjaa. Yhdessä flaitissa on yleensä 10-15 viiniä ja kahden flaitin jälkeen on tauko. Aikaa yhden viinin arviointiin on noin minuutti tai vähän päälle, tahti on tiukka. ”Ensimmäisen päivän ensimmäinen flaitti on haastava, jotta saa oikean moodin päälle maistamisessa ja arvioiden kirjaamisessa.” Harjula naurahtaa.

”Sanottakoon nyt selvennykseksi, että kaikki maistetut viinit syljetään.” (Muutenhan kaikki olisivat tuiterissa ennen toisen flaitin puoliväliä, toim. huom.) ”Vettä on myös saatavilla ja vaaleaa leipää ynnä muuta.”

”Joka toisen flaitin jälkeen (noin 20-30 viinin jälkeen) on tauko. Tarjolla on myös pientä purtavaa ja virvokkeita, vaikka kaikki eivät niitä halua nauttia sillä syöminen ja etenkin kahvi saattaa heikentää mahdollisuutta aistia viinien ominaisuuksia.” 

Jokaiselle viinille on oma arviointilomake, jossa täytyy arvioida viinin ulkonäkö, tuoksu ja maku. Aina flaitin jälkeen paperit kerätään yli sadalta eri tuomarilta, ne skannataan, ja pisteet lasketaan yhteen.

Pisteytyksen kommervenkkejä

Viinin aromit ovat pisteytyksessä tärkeässä osassa. Mitä enemmän erilaisia aromikategorioita viinistä löytyy, sitä helpommin viini saa pisteitä. Aromikategorioita ovat esim. sitrusaromit, hedelmäaromit, kukkaisuus, mausteisuus ja niin edelleen. ”Moniarominen viini on moniulotteinen (complexity), joka on yksi laadukkaan viinin ominaisuuksista.”

”Arvostelu kyllä vähän myös ohjaa tuomarointia, sillä myös aromien intensiteetistä saa pisteitä. Sen yksi hinta on, että tammitettuja korkea alkoholisia viinejä päätyy helpommin voittajiksi kuin kevyempiä ja hienostuneempia. Tämän näkee myös aiempien vuosien voittajista, joissa on paljon tuhteja punaviinejä.” 

”Yksi tavallisimpia väärinkäsityksiä liittyy viinien pisteyttämiseen. Nimittäin pistemäärä ja mitalli on vertailukelpoinen vain samantyyppisen viinin kanssa. Pisteytys siis suhteutetaan siihen mihin tietyn tyylin viini voi parhaimmillaan päästä. Pelkistettynä, 90 pisteen punkku on ihan eri asia kuin 90 pisteen valkkari. Siksi eri viinityylien vertaaminen pisteytyksillä on vähän niin ja näin”.

 ”No sitten kilpailun jälkeen viinin tuottajat, maahantuojat, viinikauppiaat jne.) saavat ostaa järjestäjiltä tarroja ja oikeuden liimata niitä pullojen kylkeen. Ja kyllähän mitalitarra viinipullon kyljessä usein lisää viinin menekkiä, vaikkei se ehkä aina hintaan suoraan heijastukaan.”

Mitaliasteikko on Grand Gold, Gold ja Silver. Vain 43 viiniä 7500:sta sai Grand Gold mitalin. Goldeja jaettiin yli 1.500 ja Silvereitä yli 1.400.

Pakko kysyä, miten joku voi maistella 60-70 viiniä päivässä melkein viikon ajan? Eikö se turruta jo aisteja?

”Kyllähän tuo määrä on aika suuri kun kun analyyttisesti arvioi jokaisen viinin. Silti viinejä pystyi hyvin aistimaan loppuun saakka. Tällainen reilu 4h per päivä taukoineen on oikein hyvä tahti mielestäni.” Harjula kertoo. 

”Mutta myönnettävä on, että 4-5- päivän kohdalla alkoi tuntumaan ihan uudenlaista särkyä hampaissa. Siinä oli ollut juuri hapokkaita viinejä, kuohareita, rieslingejä ja pinotteja. Kyllä tässä hommassa on tärkeää huolehtia hampaiden hyvinvoinnista myös.”

Entä kun on päälle sata ihmistä salissa arvioimassa niin kuinka arvioita voidaan tehdä mitenkään objektiivisesti? Onko joku esimerkkiviini, johon arviot suhteutetaan, vai miten toimitaan?  

”Tämä on hyvä ja relevantti kysymys johon kiinnitetään järjestelyissäkin huomiota. Kilpailun ensimmäinen päivä alkaa sillä, että tuomarit tutustuvat oman jurynsä jäseniin ja maistavat/arvioivat yhdessä 2 viiniä keskustellen samalla arvioistaan. Tämä keskustelu toimii pohjana, kun haetaan yhteistä linjaa arvioinneille.”

Harjula selventää, että kaikki muutkin päivät alkavat sillä, että yksi viini arvioidaan keskustellen avoimesti. Lisäksi kaikki tuomarit saavat aamuisin taulukon, jossa on oman juryn edellisenä päivänä antama pisteskaala (alhaisin ja korkein piste) ja kukin voi arvioida omien pisteidensä sijoittumista tälle skaalalle.

”Pyrkimys on, että että juryssä olisi suht yhtäläinen näkemys eivätkä henkilökohtaiset mieltymykset pääsisi vaikuttamaan liiaksi ja kyllä ne menee yllättävän hyvin yhteen. Tärkeintä on, että jokaisella tuomarilla on antamilleen pisteille perustelu.”  Harjula kertoo.

Viinituomarin työvälineitä, omien aistien ja viinin lisäksi, tietysti.

Viinikilpailun tuomari elää luksuselämää?

Viinikilpailun tuomarina toimiminen kuullostaa jotenkin ylevälle ja tähän sanapariin liittyy ainakin allekirjoittaneen mielestä luksusta ja glamouria. Onko oikeasti näin?

”No, rahan takia ei kannata tähän alkaa.” Petteri Harjula naurahtaa. Palkkaa ei nimittäin saa, mutta matkat ja majoitus kyllä maksetaan. Tuomarit saavat itse valita ovatko mukana kolme vai kuusi päivää. ”Tuomarina oleminen on analyyttista toimintaa ja tarjoaa mahdollisuuden reflektoida omaa maistamista muiden kanssa. Lisäksi se on erinomaista harjoitusta viinien pikamaistamiseen. Tietysti on myös hienoa nähdä upeita paikkoja ja matkustaa. Silti suurinta antia on kuitenkin ihmisten tapaaminen ja se kuinka erilaisilla taustoilla heitä on mukana. Ei pelkästään eri maista vaan eri puolilta viinialaa, viinin valmistajia, viinikauppiaita, maahantuojia, viinitilallisia, tutkijoita, viinijournalisteja ja niin edelleen.”

Mitalilla ja ilman

Kiitän Petteri Harjulaa haastattelusta ja jään vielä miettimään kuulemaani. Myönnän, että joskus on tullut valittua Alkon hyllystä viinipullo, jonka kyljessä kiiltelee mitali ennemmin kuin ”ei palkittu viini”. Näin etenkin silloin, jos en ole tuntenut viinityyliä entuudestaan. Mitali on tällöin tuonut lupauksen laadusta, vaikka olenkin miettinyt millä perusteella se on myönnetty.

Viinin maistelussa kuitenkin mielestäni parasta on monipuolisuus ja vaihtelu. Hyviä viinejä löytyy sekä mitaliviineistä että muista, eikä suuri osa viineistä ei edes käy missään kilpailuissa. Pohjoisten monopolimaiden (Suomi, Ruotsi, Norja) viinivalikoimat ovat yleensä teknisesti hyvällä tasolla jo siksi, että maistelupaneelin läpi ei hyllyyn pääse mitään ”kauheita liemiä”. Ehkä maissa, joissa viinin myynti on vapaampaa, mitalilla pullon kyljessä on vielä olennaisempi tehtävä laadun takeena.

Nautitaan siis viineistä jatkossakin, mitalilla tai ilman! (Ja vastuullisesti, totta kai!)

Kiitos, että viivähdit viiniblogin seurassa!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 Viiniblogia kirjoittaa viiniasiantuntija Anniina Schreiner (WSET 3)

Seuraa viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue lisää Petteri Harjulasta hänen yrityksensä X-cellarin nettisivuilta

  Kuva: Jaakko Jaskari

Kansainvälisillä viinikipailuilla on komeat puitteet

Teksti: Anniina Schreiner
Kuvat: Petteri Harjula, Jaakko Jaskari, Mundus-Vini
Lähteet: Mundus-Vini, X-cellar.com

Seuraa blogia Facessa ja Instassa

Nou hätä vaikka et olisi Facessa tai Instassa! 🙂

Sivun alareunassa voit liittyä Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.