Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir maailman eri puolilta

mennessä | loka 9, 2020 | Yleinen

PINOT NOIR VIINIT TESTISSÄ

– Pinotit maailman eri puolilta –

Pinot Noir maailman eri puolilta

Pinot Noir on rypälelajike, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on yksi upeimmista lajikkeista ja tuottaa herkkiä, elegantteja ja kiinnostavia viinejä. Toisille taas se on liian hapokas tai kevyt ja tuhdimpia punaviinejä tuottavat lajikkeet ovat mieluisampia. Joka tapauksessa, Pinot Noir viineissäkin on eroja. Viiniblogi ystävineen otti testiin muutamia ”pinotteja” eri puolilta maailmaa.

Viinin maistelun tekee aina paremmaksi hyvä seura, joten allekirjoittaneen lisäksi viinejä olivat maistelemassa Riikka, Tom, Pilpo, Samuli, Pyry ja Riikka. Maistelu tehtiin sokkona, vain itse järjestäjänä tiesin viinit ja niiden järjestyksen. Mainittakoon myös, että kolmella maistelijalla oli takanaan viinialan opintoja, neljä olivat tavallisia viinin ystäviä.

Pöydässä oli myös juustoja, leikkeleitä, pikku tapaksia ja muuta Pinot Noirille sopivaa pientä purtavaa. Sokkomaistelun jälkeen osallistujat kokeilivat viinejä myös näiden suupalojen kanssa.

Pöytä täynnä laseja ja Pinot Noir viinejä. Ensimmäisenä pääsivät maistoon eurooppalaiset viinit.

Eurooppalaisia ensimmäisenä

Aloitimme maistelun Euroopasta, sillä usein eurooppalaisten ”pinottien” tunnelma on kevyempi ja raikas hapokkuus korostuu enemmän kuin uudessa maailmassa.

X-Berg Pinot Noir 2015, 16,98€

Ensimmäiseksi viiniksi pääsi Saksalainen, Pfalzin alueelta tuleva ”pinotti”. Viinillä oli jo hiukan ikää, mikä näkyi sekä oranssiin vivahtavassa värissä, että aromimaailmassa, joka oli saanut piirteitä hiukan kehittyneemmistäkin aromeista. Silti hedelmäisyydessä oli mukavaa raikkautta ja Pinot Noirille tyypillisiä aromeita, kuten punaista marjaisuutta ja karhunvatukkaa. Ruokapöytään tämä viini sopisi hyvin esim. sienirisoton kylkeen.

Antonin Rodet Pinot Noir 2018, 15,48€

Testin toinen viini tuli Pinot Noirin synnyinseudulta Ranskan Bourgognesta. Bourgognen alueelta löytyvät myös maailman kalleinta Pinottia tuottavat Grand cru-palstat, mutta me tyydyimme tällä kertaa Bourgognen alueen perustason viiniin.

J. Meyer Pinot Noir 2018, 9,98€

Testin edullisin viini oli kotoisin Saksan Pfalzista. Tässä viinissä monet maistelijat aistivat mansikkaista meininkiä, joka toi mieleen kesäisiä fiiliksiä. Ilmoille heitettiin myös ajatus aurinkoisten syyspäivien mökkeilyviinistä ja huolettomasta laiturin nokassa istuskelusta. Viini on pakattu kevyempään lasipulloon, joka on aina hyvä asia. 

Uuden maailman pariin Uuteen-Seelantiin

Jacob’s Creek Pinot Noir, 2018, 11,09€

Uuden maailman viineistä pääsi ensimmäisenä testiin Jacob’s Creekin Pinot Noir, joka erottui heti edellisistä viineistä runsamman hedelmäisyytensä ja lämpimämmän tunnelmansa ansiosta. Keskihapokkaassa ja keskitanniinisessa viinissä oli kuitenkin tietyllä lailla kevyt tunnelma. Tämä sopii monenlaisille ruoille ja on edullinen vaihtoehto, jos kaipaat kevyen tyylistä punkkua noutopöytään.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2018, 19,98€

Viidennen viinin koti löytyy maapallon toiselta puolelta, Uudesta-Seelannista. Tässä viinissä herätti keskustelua aiempia viinejä vahvempi tammisuus ja paahteisuus. Huomasimme, että toisille tämä viini oli runsaudessaan viehättävä, toisista taas tuntui että Pinot Noir lajikkeen oma luonne jäi vähän varjoon. Silti viini sai hyvät pisteet ja tuli testissä neljänneksi, ollen parhaiten sijoittunut luomuviini.

Villa Maria Seddon Vineyard Pinot Noir 2011, 35,98€

Seuraavana oli vuorossa testin kallein ja myös testin ainoa yhdeltä tarhalta tuleva viini. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Uuden-Seelannin eteläsaarella, Awatare joen laaksossa, Seddon nimisellä tarhalla. Monivivahteinen viini tarjoili vadelmaista ja kirsikkaista hedelmäisyyttä, sekä pippuriin viittaavaa mausteisuutta.  Tyylikäs ja tasapainoinen Pinot Noir, joka pääsi oikeuksiinsa entistä paremmin hiukan hengiteltyään.

Mainittakoon myös, että tunnelmaltaan tämä viini oli kaikista tämän testin viineistä lähimpänä laadukasta Burgundin Pinot Noiria. Viini oli lähellä koko testin voittamista, mutta jäi kuitenkin yhden äänen erolla kakkoseksi. Ruokapöytään oiva kumppani pienriistalle, sieniruoille tai vaikka vaalealle lihallekin.

Löytyykö Chilestä Pinot Noir viinitestin voittaja?

Castillo de Molina Pinot Noir Reserva 2018, 11,98€

Chileläistä Pinot Noiria pääsi ensimmäisenä edustamaan jo klassikoksi muodostuneen Castillo de Molina viinitalon Pinot Noir. Tämä luomuviini tulee Curión laaksosta, joka sijaitsee vajaat 200km pääkaupunki Santiagosta etelään. Tuoksussa tuntui tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä mausteisuutta, josta tuli mieleen lähes lihapataa muistuttavia aromeita. Ehkäpä tätä viiniä voisikin kokeilla yrteillä maustetun liharuoan tai esim. härkiksestä tehdyn kasvisruoan kanssa.

 Viu Manent Secret Pinot Noir 2018, 14,98€

Vihdoin pääsemme testin voittajaan! Chileläinen, Casablancan laaksosta tuleva viini hurmasti avoimella runsaalla hedelmäisyydellään ja pehmeillä tanniineillaan. Viinin aromimaailmassa oli myös miellyttävää mausteisuutta, kevyttä vaniljaisuutta sekä pientä viittausta nahkaisuuteenkin. Paikallisen ekosertifioinnin saanut viini oli kaikkien seitsemän maistelijan mielestä hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen. Tämä 2018 vuosikerran viini sopisi hyvin kaveriksi esimerkiksi syksyisille vähän vahvemmillekin sieni tai kasvisruoille, tai lihaisille pataruoille. Myös burgereiden, erityisesti kasvisburgereiden kylkeen varsin oiva kumppani.

Huomion arvoista on, että testissä oli mukana Viu Manent viinistä mukana kaksi vuosikertaa. 2018 vuosikerta oli testin paras viini. Maistoimme myös 2017 vuosikertaa, mutta se oli jo menettänyt raikkauttaan tavalla, jota ammattikielessä kutsutaan redusoitumiseksi. Tässä siis pieni tarkkuus vuosikerran suhteen voi olla paikallaan. 

 

Castillo de Molina Reserva Pinot Noir, 2018, hanapakkaus, 35,99€

Testasimme myös yhden hanapakkauksen viinin. Itseasiassa oli kiinnostavaa maistella samalla kertaa Molinan Pinot Noiria kahdesta erilaisesta pakkauksesta. Tuntui, että tässä hanapakkauksessa hedelmäisyys ja marjaisuus oli hiukan kevyemmän oloista ja viini oli muutenkin kepeämpi kuin pullotettu versio. Laskeskelimme, että jos tämä tonkassa oleva viini myytäisiin tavallisen kokoisissa viinipulloissa, sen hinta olisi noin 3€ edullisempi kuin pulloon pakatun version. Tämä hintaero näkyi myös laadussa. Tonkassa oleva viini on luomu ja myös vegaaninen. Se sopii esim. erilaisille pidempään haudutetuille, yrttisille pataruoille.

Lopuksi vielä kiitos kaikille maisteluun osallistuneille hauskasta seurasta, hyvistä huomioista ja herkistä aisteistane.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille Viiniblogin lukijoille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Lue myös:

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Kuvat ja teksti: Anniina Schreiner

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

mennessä | joulu 4, 2019 | Yleinen

Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Ranskassa alkunsa saanut Sauvignon Blanc on löytänyt uuden kodin Uudesta-Seelannista.

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin ”pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty.

Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Naapurin lampaat tarjoavat ilolla ruohonleikkaus- ja lannoituspalveluita.

Keväiset sadonkorjuujuhlat

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla)

Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi.

Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Ja sitten valkkarin pariin…

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019

Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. 

Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille niin kotimaassa kuin maailmallakin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia