Château Puybarbe – suomalainen bordeauxlainen

Château Puybarbe – suomalainen bordeauxlainen

mennessä | marras 24, 2022 | Yleinen

SUOMALAINEN KOSKETUS

CHÂTEAU PUYBARBE

Viiniblogilla on ollut tapana nostaa esiin suomalaisia viinintekijöitä maailmalta aina Itsenäisyyspäivän lähestyessä.

Viime vuonna esittelyssä oli Toni Immasen vetämä Raja Riesling  Saksan ja Ranskan rajalta. Tänä vuonna suuntaamme ”punaviinien mekkaan” Ranskan Bordeauxiin ja tutustumme Anna ja Riku Väänäsen luotsaamaan Château Puybarbeen.

Miten Anna ja Riku päätyivät viinitilallisiksi Bordeauxiin? Paras kysyä tätä Rikulta itseltään, joten otetaan puhelu Bordeauxiin.

Château Puybarbe sijaitsee Côte des Bourgin viinialueella, Gironden jokisuiston oikealla rannalla. Matkaa Bordeauxin kaupunkiin on linnuntietä noin 35 km. Kuva: Château Puybarbe

”Maanviljely on aina ollut minulle iso intohimo. Jo lapsena nautin vihannesmaan möyhentämisestä ja kasvun seuraamisesta. Varsinainen matka viinitilalliseksi alkoi eräänä aamuna vuonna 2014, kun luimme Annan kanssa aamiaispöydässä jutun Bordeauxin viinitiloista. Lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä ja me Annan kanssa aloimme keskustella ”mitäs jos toteuttaisimme pienen projektin ihan keskenämme””, Riku Väänänen naurahtaa. 

”Asuimme tuolloin Sveitsissä, mutta viinialueena Bordaux oli meille itsestäänselvyys. Olemme aina juoneet Bordeauxin viinejä, pidämme alueesta ja ranskalaisesta kulttuurista. Mutta hyviä viinitiloja ei niin vain julkisesta myynnistä löydäkään, ja kriteerimme olivat tiukat. Lopulta löysimme Château Puybarben”.

Anna ja Riku Väänänen oman viinitilansa kellarissa. Kuva: Chateau Puybarbe

Hieno rivi Chateau Puybarbe:n punaviinejä. Kuva: Anniina Schreiner

Riku ja Anna Väänänen viihtyvät Bordeauxissa. Kuva: Chateau Puybarbe

 

Kauppa solmittiin 2015 ja Väänäset muuttivat Ranskaan. Parin vuoden siirtymäaika oli tarpeellinen, jotta lukuisat viranomaisselvitykset saatiin hoidettua.

Virallisesti Väänäset ottivat ohjat käsiinsä 2018. ”Emme aluksi tainneet edes ymmärtää miten erinomainen kasvuympäristö (terroir)  viinitarhoillamme on, ihastuimme vain talon viineihin”, Riku muistelee.

”Bordeaux on oikeastaan aika tasainen viinialue, mutta meidän tilamme sijainti on toiseksi korkein koko alueella. Rinteet johdattavat liian sadeveden pois. Pintamaa on saven ja kalkkikiven sekoitusta, mutta noin 40cm syvyydestä alkaa kalkkikivikallio, joka takaa sen, että köynnökset saavat vettä myös kuivina ajanjaksoina.”

”Vaikka Merlot on tällä puolella jokea valtalajike myös Cabernet Sauvignon kypsyy upeasti meidän etelään suuntaavilla tarhoilla”. 

Luonnonläheisyys viinitarhalla ja kellarissa

”Ensimmäisellä tutustumiskerralla istuimme toimistossa keskustelemassa tilaan liittyvistä asioista. Toimiston pöydällä oli itkuhälytin ja kysyimme Annan kanssa, missä lapsi on? Ehdotimme , että hänet voi kyllä hakea tähän meidän seuraamme. Vastaus yllätti meidät täysin, selvisi että itkuhälyttimen toinen pää ei ollut lastenvaunuissa tai turvakaukalossa vaan viinikellarissa, jossa asui sammakoita!”

Anna Väänäsen suunnitteleman etiketin keskellä  on keskellä kaksi sammakkoa. Näihin sammakoihin liittyy tarina siitä, kun Väänäset tulivat ensimmäistä kertaa tutustumaan Château Puybarbe tilaan.

Kellarin viileys ja tasainen kosteus viehättää sammakoita. Niillä on siellä oma rauhallinen paikka, jossa ne viihtyivät etenkin aurinkoisina ja kuumina kesäpäivinä.

”Sammakot ovat äärettömän hyviä ennustamaan sadetta. Ne aistivat ilmanpaineen ja -kosteuden muutoksen todella herkästi. Noin 8 tuntia ennen sateen alkua ne alkavat kurnuttaa innoissaan, sillä sade tarkoittaa niille ulkoilua. Vaikka seuraamme sääennusteita 4-5 eri toimijalta, kaikkein luotettavimpia sateen ennustajia ovat kellarimme sammakot. Ne todellakin ansaitsevat paikkansa etiketissä”, Riku selittää.

”Lisäksi saamme luonnolta apua tuholaishyönteisten torjunnassa”, Riku jatkaa. ”Tässä kukkulalla asustaa 15 erilaista lepakkolajia. Lepakot ovat mitä parhaimpia tuholaistorjuja. Yksi lepakko syö noin 1000 hyönteistä lentotunnin aikana, noin painonsa verran yössä, ja niiden apu on meille erittäin tärkeä esimerkiksi viinikoin torjunnassa.” 

”Itse asiassa tälläkin hetkellä mietimme, miten voisimme auttaa lepakoita suunnistamaan paremmin tarhoillamme. Viinitarhat ovat niin tasaisia, että lepakoiden voi olla vaikea navigoida kaikuluotaimensa avulla. Haluamme auttaa niitä viihtymään, nekin auttavat meitä kasvattamaan parempia rypäleitä.” 

Merlot on vasemman rannan valtias. Lisäksi Puybarben tarhoilta löytyvät Cabernet Sauvignon, Malbec ja Cabernet Franc. Kaikki neljä lajiketta ovat mukana jokaisessa tilan viinissä. Kuva: Château Puybarbe

Laatuviinejä ympäristön ehdoilla

Luomuviljelyssä säätilojen tarkkailu ja oikein ajoitetut hoitotoimet ovat olennaisia, kun kemiallisia torjuntaineita tai hyönteismyrkkyjä ei käytetä.

Puybarbella on 6 ympärivuotista työntekijää, mutta kiireaikoina työntekijämäärä nousee 20 henkilön paikkeille. Joulukuun alussa alkava köynnösten talvileikkaus on tärkeä työvaihe. Ssilloin leikataan edelliskauden oksat ja leikkuu myös määrittää kuinka paljon rypäleitä kultakin köynnökseltä tavoitellaan. Kiireisimmät työvaiheet tilalla ovat kesän alussa, jolloin köynnokset saattavat kasvaa 10cm vuorokaudessa. Lehvästön kasvua on ohjattava ja ne on pidettävä tukivaijereiden välissä hyvin ilmastoituna. Tällöin ilma pääsee kiertämään lehvästössä, köynnös kuivuu sateen jälkeen, mikä estää hometautien kehittymistä. 

”Meillä on totta kai talossa oma enologi (viinin valmistuksesta vastaava ammattilainen). Lisäksi meillä on konsultoivana enologina maailmankuulu Stéphane Derenoncourt. Hän otti meihin yhteyttä omasta aloitteestaan ja toivoi työskentelyä kansamme. Tämä oli meille kunnia, sillä hän toimii pääasiassa maailmankuulujen viinitilojen kanssa”, Riku myhäilee.

Château Puybarbe saa ensi vuonna virallisen luomusertifioinnin. ”Meitä on auttanut luomusertifioinnissa suuresti, että tilaa on jo parikymmentä vuotta viljelty luomuna, vaikka sertifiointia ei olekaan aiemmin haettu. Köynnökset olivat hyvässä kunnossa, eivätkä ne olleet tottuneet kemiallisiin lannoitteisiin.”

”Lisäksi saimme juuri Biocyclic Vegan sertifikaatin toisena viinintuottajana koko maailmassa. Olemme siis täysin vegaanisia. Tarhoilla tai kellarissa ei käytetä mitään eläinperäistä. Lannoituksenkin teemme kasvikompostin avulla.” 

”Ekologisuus ja luonnon kunnioittaminen on meille ensiarvoisen tärkeää, sertifionnin avulla voimme tehdä sen näkyväksi”

”Tavoittenamme on ollut saada luotettavilta kansainvälisiltä viinikriitikoilta yli 90 pisteen arviot kaikille viinillemme. Nyt alamme olla siinä pisteessä – kaikkien viinien uudet vuosikerrat alkavat saavuttaa tuon tason. Koitamme siis nostaa rimaa.”

Kuva: Château Puybarbe

Château Puybarbe Astral 2018

Osa tämän viinin rypäleistä tulee erityiseltä La brusse tarhalta, jonka maaperässä on sinistä savea. ”Kypsissä rypäleissä on jännä, hiukan syrahmainen aromikkuus, joka ei kuitenkaan välity valmiiseen viiniin sellaisenaan. Kun naapurin viinitilallisten kanssa maistelemme rypäleitä eri tarhoilta niin kaikki ihmettelevät aina tätä tarhaamme”, Riku Väänänen kertoo.

Château Puybarbe Astral 2018, 18,90€. Saatavuus: 19 Alkon myymää ja tilausvalikoima.

Maistelukuvaus: Tuoksussa on kypsää mustaherukkaa, luumua, tummapaahtoista kahvia ja aavistuksen savuinen ja suolainenkin tunnelma. Maku seurailee tuoksua ja viini on keskitäyteläinen, tanniinit ovat tuntuvat, mutta kypsät. Jälkimaku on keskipitkä ja siinä on savuinen, ehkä hiukan tervainenkin sävy. Alkoholipitoisuus 14,5%, joka on melko korkea, mutta se on hienossa tasapainossa viinin rakenteen kanssa.

Tässä viinissä Bordeauxin alueen juurevuus ja tanniinisuus yhdistyy alueen viineille tyypilliseen hedelmäiseen ja tammiseen tunnelmaan. Viini on voimakas, muttei raskas. Viinin hyvä hinta-laatusuhde ilahduttaa Bordeauxin ystäviä, mutta suosittelen tätä maistettavaksi myös kaikille niille, jotka eivät vielä ole ehtineet, mutta haluaisivat, tutustua Bordeauxin-alueen punaviineihin.

Itsenäsyyspäivän ruokapöytään tämä viini sopii mainiosti liharuoan, esimerkiksi riistan pariksi. Peuran- tai poronulkofile juureslisukkeella ja kermaisella pippurikastikkeella olisi loistopari. Kasvisruoista viinille sopii munakoisosta valmistettu kasvismoussaka tai jopa Parmigiane Melanzane.

Lopuksi vielä tunnustus. Kun itse maistoin tätä, aloin himoita vanhaa Goudaa. Kylläpä siinä olikin mainio juustopari tälle viinille.

Gaia de Chateau Puybarbe 2019

Gaia de Chateau Puybarbe 2019, 15,98€. Saatavuus: Alkon tilausvalikoima

Maistelukuvaus: Kosiskelevan oloisesta tuoksusta löytyy kypsää luumua, mustaherukkaa, punaista kirsikkaa ja hiukan glögimausteiden, etenkin neilikan tuntua sekä hentoa savua. Suussa viini on kuiva ja tanniinit ovat tuntuvat ja nuorekkaan napakat. Maku seurailee tuoksun aromeita, lisäksi löytyy myös setrin puumaisia aromeja. Jälkimaku on melko pitkä ja siitä nousee yllättäen esiin hentoa lakritsaa. Rakenteikas ja nuorekas viini hyötyy dekantoinnista, joka pehmentää sen nuorekkaita tanniineja.

Tälle viinille sopii ruokapariksi erilaiset liharuoat, kuten karjalanpaisti. Kasvisruoista yhdistäisin tähän punajuuri-kaprispihvit sinihomejuustokastikkeella.

Chateau Puybarbe 2017

”Arvostettu ranskankielinen viiniopas Le Guide Hachette des Vins antoi Château Puybarbe 2019 vuosikerralle täydet kolme tähteä ja ”coup de coeur”-maininnan, eli parhaan mahdollisen arvosanan. Se on hiukea tunnustus meille!

”2017 oli kylmä viileä vuosi, mutta saimme valmistettua tasapainoisen viinin. Satokauden viimeiset kuusi viikkoa olivat hyvin pilvisiä ja viinissä on viileän vuoden tuntu”, Riku juttelee.
”Seuraavat 18- 19- ja 20-vuosikerrat olivat erinomaisia, mutta tämä 2017 oli haastava.”

Chateau Puybarbe 2017, 29,98e. Saatavuus: 74 Alkon myymälää ja myös tilausvalikoima. 

Maistelukuvaus: Hillitystä tuoksusta nousee kirsikkaa, kypsää karpaloa sekä hentoa mustaherukkaa. Aromeissa on myös savua ja nahkaisuutta. Tanniinit ovat voimakkaat, karheatkin, mutta viini on silti harmooninen ja tasapainoinen.

Kaikkinensa jää fiilis, että viini on jotenkin supussa, se tarvitsee vielä lisää aikaa antautuakseen loistoonsa. Ikääntymisen myötä tanniinit pehmenevät ja aromit kehittyvät hiljaksiin kypsempään ja mausteisempaan suuntaan.  Viini on kuitenkin hyvin valmistettu, joten jo nyt tämän kanssa voi fiilistellä, miltä maistuu viileän vuosikerran nuorehko bordeauxlainen.

Itsenäisyyspäivän illalliselle suositukseni on kuitenkin Puybarbe Astral 2018. Siinä on mielestäni erinomainen hinta-laatusuhde, hyvä bordeauxlainen meininki ja ennen kaikkea sinivalkoinen kädenjälki, joka sopii itsenäisyyspäivään. 

Muistutuksena vielä, kaikki nämä viinit hyötyvät dekantoinnista. Tunti hengittelyä antaa viinille aikaa aueta ennen tarjoilua.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille täällä kotimaassa ja maailmalla!

Sinivalkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
WSG – French Wine Scholar – Study Manual, Chapter: Bordeaux.

Ainoa Winery – ainoa laatuaan

Ainoa Winery – ainoa laatuaan

mennessä | heinä 6, 2020 | Yleinen

AINOA WINERY

– Viiniblogi matkailee –
– Osa 2 –

Suomen kansainvälisesti palkituin viinitila

Suomalaiset viinit ovat viime vuosina saavuttaneet kansainvälistä mainetta ennen näkemättömällä tavalla. Siitä on kiittäminen Ainoa Wineryä, joka muuttaa suomalaiset mustikat, vadelmat ja muut metsien aarteet upeiksi ja palkituiksi viineiksi.

Näitähän piti päästä maistamaan, joten viiniblogi otti suunnan kohti Hollolaa. Tervetuloa mukaan! 

Ainoa Wineryn omistajapariskunta Paola Guerrero de Cohen ja David Cohen ovat molemmat suorittaneet viinin tuotannon ammattitutkinnon Suomessa.

Manner vaihtui, harrastus pysyi

Paola ja David Cohenin matka Suomen kansainvälisesti menestyneimmän viinitalon omistajiksi alkoi harrastuksesta. ”Olen harrastanut viinin valmistusta jo pitkään. Asuessamme Yhdysvalloissa oli helppoa saada erilaisia viinirypäleitä toimitetuksi kotiin. Vaikka asuimme Bostonissa, pystyin tilaamaan viinirypäleitä Kaliforniasta ja saatoin valmistaa esim. Zinfandel-viiniä omassa kodissani”, David kertoo. Koulutustaustaltaan hän on insinööri ja Paola puolestaan työskenteli aiemmin rahoitusalalla.

”Kun muutimme työni johdattamana Suomeen, ajattelin että nyt voin tilata rypäleitä eurooppalaisilta viinin viljelijöiltä, Saksasta, Ranskasta ja muualta, ja valmistaa niistä Suomessa viiniä. Mutta, eihän se toiminut ollenkaan samalla tavalla”. David ei kuitenkaan halunnut luopua tärkeästä harrastuksestaan.

”No sitten kuulin, että täällä kasvaa marja nimeltä viinimarja, yes!” sanoo David nauraen. ”Yritimme tehdä viinimarjoista viiniä moneen otteeseen, mutta emme kerta kaikkiaan saaneet siitä mieleistämme. Niinpä käännyimme Paolan kanssa katsomaan muita marjoja, joita upeista puhtaista metsistänne löytyy.”

Mustikka, puolukka, kuusenkerkkä ja hilla. Muun muassa nämä kaikki ovat Ainoa Winerylle tärkeitä raaka-aineita.
(Kuva: Ainoa Winery)

Taito, tyyli ja puhtaat raaka-aineet

En voi olla kysymättä, mitkä ovat avaimet Ainoa Wineryn menestykseen? Pienen pohdinnan jälkeen David vastaa.

”Meitä on auttanut se, että toisin kuin monet muut suomalaiset marjaviinien valmistajat, me olemme aiemmin valmistaneet viiniä rypäleistä. Emme aluksi edes tienneet, että Suomessa on tavattu valmistaa marjaviiniä erilaisilla menetelmillä kuin mitä rypäleviineissä käytetään.” David muistelee.

”Niinpä aloimme alusta asti käyttää samoja menetelmiä, kuin rypäleviinin valmistuksessa. Se tekee meidän viineistämme erilaisia ja saamme niihin uutettua myös tanniinia.” Etenkin punaviineissä tanniinit ovat olennaisia, jotta viini tuntuu viinille. ”Tietääkseni olemme ainoita, jotka käyttävät punaviinimenetelmää marjaviinin teossa ja meillä on tietääksemme Suomen ainoa punaviinin käymistankki.”

”Ero hyvän ja pahan viinin välillä riippuu viinintekijän taidosta, mutta ero hyvän ja erinomaisen viinin välillä riippuu raaka-aineen laadusta. Tietysti kaiken muunkin, kuten laitteiston ja osaamisen täytyy olla korkeatasoista, mutta vaikeinta on saada ensiluokkaisia raaka-aineita.” David kertoo.

”Suomi on tässä suhteessa aivan erityinen maa. Puhdas luonto ja mahdollisuus tehdä viiniä maailman parhaimman laatuisista marjoista, se on meille tärkeä voimavara.”

”Pistetäänkö fermentoinnit käyntiin?” WineandBeyond.fi Anniina Suomen ainoan punaviinin valmistustankin edessä.

Suurin osa Ainoa Wineryn käyttämistä marjoista tulee Lapista, sillä lähellä kasvualueen rajaa marjoista tulee tavallista pienempiä. ”Se taas tarkoittaa, että kuoren suhteellinen osuus marjassa kasvaa ja viiniin saadaan parempi aromikkuus.”

Lisäksi marjoja saadaan lähiseudun tiloilta, esimerkiksi mansikkaa ja vadelmaa. ”Juuri eilen olimme koko perhe poimimassa kuusenkerkkää Havu viiniämme varten. Nyt on paras aika vuodesta sen poimimiseen”, Paola Guerrero de Cohen hymyilee.

Entä viinitilan nimi? Mistä nimi Ainoa Winery?

”Ensin ajattelimme, että nimeämme viinitilan Aino:ksi, mutta se tuntui kuitenkin turhan yleiselle ja myös monissa tuotteissa käytetylle nimelle. Sitten selvisi, että Aino nimen alkuperä Kalevalassa viittaa ”ainoaan tyttäreen” ja se on muuttunut myöhemmin naisen nimeksi. Niinpä nimeksi tuli Ainoa.”

Nimi onkin erittäin sopiva viinitilalle, joka tällä hetkellä ainoana tekee Suomessa metsämarjoista kansainvälisesti menestynyttä viiniä.

”Kun ensimmäiset viinimme valmistuivat, törmäsimme siihen, että suomalaiset ravintolat eivät ole tottuneet käyttämään ruoan kanssa marjaviinejä. Mikään ravintola ei ottanut viinejämme valikoimaansa”. Cohenit tiesivät kuitenkin tuotteensa laadukkaiksi ja päättivät kokeilla, saisivatko viinit nostetta viinikilpailuista.

Nyt tiedämme, että saivat. Ainoa Wineryn viinit ovat niittäneet maailmalla mainetta ja kahmineet palkintoja ennen näkemättömällä tavalla.

Silkkiä ja Havuista raikkautta

Ja sitten pääsemme vierailun huippukohtaan, maistamaan viinejä. David tarjoilee ensimmäisenä viineistä punaviinimaisimman  Silkki – mustikkaviinin (21,50€, saatavilla useissa Alkoissa).

Vahvan tummasävyisen viinin tuoksu tuo mieleen havumetsän, siinä tuoksuu totta kai pääraaka-aine mustikka, mutta tuoksusta välittyy myös mustikan varpujen ja kuivan metsäkankaan maamaisia tuoksuja. Puolukkaakin aromeista saattaa erottaa, vaikkei sitä ole viinin valmistuksessa käytettykään. Maultaan viini on kuiva, voimakas ja siinä on hämmästyttävän hyvin tavoitettu punaviinille tyypillinen tanniinisuus. ”Tämä on erinomainen ruokaviini esimerkiksi riistalintujen kanssa” David kertoo.

 

Aho on mansikalla maustettu Sauvignon Blanc-viini. Tämä viini on yhteistyöprojekti Ranskan Bordeauxissa toimivan viinitalon, Château Carsinin ja Sommelier Samuli Angelovin kanssa.

Viinistä löytyy sauvignon blancille tyypillistä aromaattisuutta, jota maustaa kiehtovalla tavalla herkullinen, raikas ja puhdas mansikka. Taidokkaasti valmistetun viinin maussa ei ole lainkaan hillomaisen tuntuista mansikkaisuutta, tai sellaista esanssista fiilistä, jonka saattaa mansikkaviineissä joskus huomata. 

”Meillä meni kauan, että saimme valmistettua mansikasta sellaisen viinin kuin halusimme”. No sitten tuli tämä ajatus yhteistyöstä ja käytimme kaiken mansikkaviinin luodaksemme Ahon yhdessä Château Garcinin kanssa.” David kertoo.  ”Ehkä joskus teemme mansikkaviinin sellaisenaan.” Aho löytyy Alkoista (16,95€).  

Ainoan viineistä vähiten alkoholia sisältää hurmaava Havu (16,82€), sitä voidaan myydä jopa ruokakaupoissa. Havu on valmistettu puolukasta, hunajasta ja kuusenkerkästä.

Tämä viini maistuu juuri sellaiselle kuin nimen perusteella ajattelinkin, kuin sateen jälkeinen keväinen havumetsä, jonne aurinko pilkistää kuusenoksien välistä. Kaikki viinissä käytetyt raaka-aineet ovat hienolla tavalla esillä. Hurmaava ja persoonallinen viini, jolle tavallista matalampi alkoholipitoisuus (5%) sopii täydellisesti. Makeutta on, mutta viini on kuitenkin raikas. Tämä viini on upea aterian päätös ihan itselläänkin, mutta se toimi hyvin myös mansikka-mascarponevaahdon kanssa.

 

Maistamme myös viineistä kaikkein palkituinta, vadelmista valmistettua jälkiruokaviiniä Vaapukkaa (kuvassa oikealla),

Vaapukka hurmaa välittömästi intensiivisellä olemuksellaan. Tuoksussa on vahvaa vadelmaa, vadelmahilloa. lämpöä ja hiukan mausteisuuttakin. Viinin maistaminen oli kuin kävelisi vadelmapensaiden välissä popsien auringon lämmittämiä vadelmia. Jälkimaun pituus oli huikea, sanoisin jopa, että samaa luokkaa kuin hyvissä portviineissä. Ei ihme, että tämä viini on voittanut palkintoja enemmän kuin mikään muu Ainoa Wineryn viini. (Vaapukka ja seuraavaksi maistettava Kuningatar on saatavissa vain Ainoa Wineryn myymälästä.)

 

Omaksi suosikikseni nousee kuitenkin Ainoan jälkiruokaviineistä Kuningatar. Siinä on käytetty mustikkaa ja vadelmaa, kuten kuningatarhillossakin.

Pidän tämän viinin intensiivisestä mausta, jossa on makeutta, hapokkuutta ja runsasta aromikkuutta tyylikkäässä tasapainossa. Molemmat marjat ovat hienolla tavalla läsnä. ”Tämä viini syntyi vahingossa”, David nauraa. ”Meillä oli juuri päättynyt mustikkaviinin käyminen ja olimme siirtämässä sitä kypsytystankkiin. Emme jotenkin huomanneet, että siellähän oli edelleen Vaapukkaa, ja vahingossa sekoitimme viinit keskenään. Ette usko kuinka harmitti, mutta sitten totesimme, että wow, tämähän on ihan superhyvää! Ja sitten lähetimme Kuningataren arvostettuun Vinalies viinikipailuun Ranskaan ja se voitti kultamitalin”.

Yksi Ainoa Wineryn uusimpia palkintoja on Kuningatar viinin voittama Kultamitali arvostetussa Vinalies Internationales viinikilpailussa.

Ainoa Winerylle pääsee vierailemaan!

Jos haluat kulkea Viiniblogin jalanjälkiä ja päästä maistamaan näitä hienoja suomalaisia viinejä, se onnistuu. Ainoa Winery sijaitsee Hollolassa, vain noin 10km päässä Lahden keskustasta. Paola ja David toivottavat vierailijat lämpimästi tervetulleiksi, etukäteen kannattaa kuitenkin sopia vierailuajasta.

Suosituin maistelusetti sisältää viisi viiniä ja siihen kuuluu jokaiselle viinille pieni suupala. Tällä setillä hinta on varsin kohtuullinen, 23€ per henkilö. ”Toivotamme kaikki vierailijat tervetulleiksi!” David ja Paola sanovat hymyillen

Itselläni onkin aika kiittää hienosta vierailusta. Kotimatkalla mietin Davidin ja Paolan tarinaa. Miten hienoa, että he päättivät jatkaa aiemmin aloittamaansa viiniharrastustaan Suomessa. Ja että heillä oli rohkeutta ja myös kärsivällisyyttä kokeilla viinin valmistusta metsämarjoista. Jotenkin siinä kaikuu perisuomalainen sisukkuus, periksi ei anneta, laadukasta viiniä on päätetty tehdä ja ellei se ole mahdollista tehdä viinirypäleistä niin tehdään se sitten marjoista… Tämän työn tuloksista ja myös viinien ansaitsemasta kansainvälisestä huomiosta pääsemme me kaikki nyt nauttimaan.

Ainoa Winery on jäänyt suomalaisen viinikulttuurin historiaan jo nyt, ja tarina jatkuu. Kiitos Paola, David ja Ainoa Winery!

WineandBeyond.fi Viiniblogi palaa Ainoa Wineryn hienoihin viinehin ja kuulumisiin myöhemmin.

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Muita kiinnostavia postauksia: 

 

Lue myös Viiniblogin muita postauksia 

Postauksen kuvat:
Anniina Schreiner
Ainoa Winery

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Rönnvikin viinitila

Rönnvikin viinitila

mennessä | kesä 3, 2020 | Yleinen

 Rönnvikin viinitila

– Viiniblogi matkailee- – osa 1 –

Viinimatkailua kotimaassa

Oletko koskaan käynyt suomalaisella viinitilalla? Nyt jos koskaan kannattaa ottaa tällainen vierailu kesän ohjelmaan. WineandBeyond.fi viiniblogin ensimmäisenä vierailukohteena on Rönnvikin Viinitila Pälkäneellä. Kävimme ystäväperheemme kanssa pienellä mökkireissulla Pälkäneellä ja sattuipa niin, että huomasin mökin sijaitsevan aivan Rönnvikin Viinitilan vieressä. En tietenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, joten otin yhteyttä ja sovin visiitin…

Meidät ottaa vastaan viinitilan hyväntuulinen ”vanha Rouva” Eila Rönni.

Samalla suvulla 150 vuotta

Rönnvikin tila sai alkunsa jo 1800-luvun puolivälissä, kun kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey rakennutti tilan idyllisen päärakennuksen. 1869 tila siirtyi Vihtori Aleksanteri Kustaanpojalle, joka otti sukunimekseen Rönnvik ja alkoi isännöidä tilaa. (Rönn tarkoittaa muuten pihlajaa ruotsiksi).

Suomen itsenäistymisen aikoihin, 1900-luvun alkupuolella sukunimi suomennettiin Rönniksi, joka siis on edelleen omistajasuvun nimi.

Nykyinen isäntä Kalle Rönni on luotsannut sukutilaa vuodesta 2008 lähtien, mutta meidät ottaa vastaan viinitilan ”vanha Rouva”, hymyilevä Eila Rönni. Lapset pääsevät temmeltämään leikkipaikalle ja me aikuiset kuulemme lisää tilasta, marjaviinien valmistuksesta ja pääsemme tietenkin myös maistamaan melkoisen kavalkadin viinejä.  

Eila Rönni kertoo, että tilalla on valmistettu marjaviinejä neljännesvuosisata, tarkemmin sanottuna helmikuusta 1995 asti.

”Olimme ensimmäisiä, joka sai tilaviinin myyntiluvan tässä maassa. Silloin kun lain valmistelu oli loppuvaiheessa soitimme ministeriöön lähes päivittäin ja kysyimme – Joko se on allekirjoitettu, joko voimme avata puodin?  Lopulta sieltä soitettiin meille päin, – Nyt on allekirjoitettu, avatkaa puoti. Ja niin me avasimme 10.6.1995”.

Tuotevalikoimassa on 15 erilaista viiniä, 4 viinin maistelupakettiin saa kukin valita itseään kiinnostavat viinit.

Mten marjaviinit valmistetaan?

Marjaviinien valmistaminen eroaa toki rypäleviinien valmistamisesta, mutta myös yhtäläisyyksiä on paljon.

”Tietenkin aluksi tarvitaan hyvät puhtaat raaka-aineet” Eila kertoo. ”Marjaraaka-aine viineihin saadaan omalta ja naapuritiloilta. Sato korjataan elokuussa. Sadon määrä ja laatu riippuvat kesän kasvuolosuhteista, mitä lämpimämpi kesä sitä enemmän sokeria marjoihin ehtii kertyä. Joka vuosi kukin marjalajike tuottaa omanlaisensa sadon.”

Kaikki alkaa marjojen poiminnasta ja pakastamisesta Pakastaminen säilyttää marjat tuoreina siihen asti kunnes viini halutaan valmistaa. Kun aika on kypsä, marjat sulatetaan, puristetaan mehuksi ja laitetaan käymään 2000-5000 litran kokoisiin käymistankkeihin.

”Viinimarjoissa on paljon enemmän happoja kuin viinirypäleissä. Hapokkuutta on pakko laimentaa vedellä, jotta viinistä tulee hyvä.” Eila Rönni kertoo. ”Sokeria lisätään sen mukaan miten vahvaksi alkoholipitoisuuden toivotaan nousevan käymisen aikana ja hiiva on samaa mitä rypäleviininkin valmistuksessa käytetään, se tulee meille Keski-Euroopasta.”

Kaikki viinit maistellaan valmistuksen aikana moneen kertaan ja niitä seurataan erilaisilla mittauksilla. Käyminen kestää noin kuusi viikkoa, mutta viiniä kypsytellään vielä muutamia kuukausia tankissa ja sen lisäksi myös pullossa. Käymisen aloittamisesta menee noin vuosi siihen, että viini on myynnissä. ”Viinin on hyvä vähän rauhoittua pullossa ennen myyntiin laittamista, se tasaa aromejakin.” Eila Rönni kertoo.

”Parasta marjaviineissä on tuoreus ja raikkaus, ja ne kannattaa nauttia nuorena maksimissaan 2v ikäisenä sillä ne eivät yleensä parane säilytyksen aikana.”

Tanssivat kuohuviinit

Rönnvikin tilalla valmistetaan myös kuohuviiniä nimeltään Kylmänkukka. ”Tämä viini saa nimensä harvinaisesta kylmänkukka kasvista, jota täällä tilan mailla kasvaa”.

Kylmänkukka kuohuviini valmistetaan perinteisellä kuohuviinimenetelmällä. Ensin käytetään perusviini, sitten se pullotetaan ja viini käy toisen käymisensä pulloissa. Toisen käymisen aikana syntyvä hiilidioksidi sitoutuu viiniin ja muodostaa sen kuplat. ”Meidän kuohuviini valmistetaan perinteisellä menetelmällä, samalla mitä samppanjan valmistuksessa käytetään. Pullot myös tanssitetaan käsin.” Tanssittaminen tarkoittaa hiivasakan ohjaamista pullon kaulaan, niin että sakka on helppo poistaa ennen pullon lopullista korkitusta.

Kuohuviinin tanssituksen loppuvaiheessa pullot ovat aivan ylösalaisin.

Suomen tilaviinien parhaimmistoa

Rönnvikin viinitilan viinit ovat menestyneet myös kilpailuissa. Esimerkiksi 2017 tila voitti Suomen tilaviini-kilpailussa peräti neljä sarjaa kuudesta.

Tämän kuulen vasta jälkeenpäin, mutta juuri nyt Eila kaataa minulle lasiin viiniä ja kysyy, mistä arvelen sen olevan valmistettu. En tiedä, mutta arvaan ”karviaisesta”. ”Tämä on valmistettu viherherukasta, joka on melko harvinainen muunnos tutummasta mustaherukasta”, Eila kertoo.

Omaksi suosikikseen Eila nimeää Egil nimisen karviaisviinin, joka on saanut nimensä viikinkipäällikkö Egilin mukaan.

 

Tarina kertoo, että Egil joukkoineen oli aikoinaan seilannut Kyllönjokea pitkin ryöstöaikeissa, mutta Laitikkalan kylän rohkeat miehet olivat kaataneet hurjan viikinkipäällikön. Tämä viini onkin kunnianosoitus hämäläismiesten rohkeudelle. Eilan mukaan Egil on hyvä seuralainen ruokapöytään kalan ja siipikarjan kanssa ja vaikka meillä ei olekaan tässä maistelussa mukana ruokaa uskon minäkin, että nämä ruoka-aineet sopisivat tähän viinin hyvin.

Itse pidän kuivasta valkoherukkaviinistä, Kamreerista, joka on toki erilainen kuin valkoviinit yleensä, mutta erittäin kivalla tavalla viinillinen eikä esimerkiksi ollenkaan mehumainen. Omaan kuivahkoon makuuni sopii myös tummanpunainen Kostian Kutsu, mustaherukkaviini. ”Näissä viineissä ei ole lainkaan tanniinia, monet ihmiset jotka eivät voi juoda punaviiniä esimerkiksi päänsäryn takia pitävät Kostian kutsusta. Ruokapöytään suosittelen sille lihaa tai vaikkapa riistaakin” Eila kertoo.

 

 

Jälkiruokaviinejäkin maistelemme ja niistä mieleeni jää Ilmoilan Impi Vadelmaviini, joka on saanut nimensä Eila Rönnin kotikylän, Ilmoilan mukaan.  Maistelusetin makein viini on aiemmin maistetun viherherukkaviinin jälkiruokaversio, jossa on sokeria huimat 150g/l. Se ei kuitenkaan tunnu maultaan mitenkään imelälle sillä myös hapokkuutta on reilusti mukana tasapainottamaan makeutta.

Rönnvikin viineistä kahta (Kamreeria ja Kostian kutsua) näyttää tällä hetkellä olevan Alkon tilausvalikoimassa, mutta myös tilan puodista niitä saa ostaa mukaansa.

Seuraavaksi Eila esittelee meille viisi vuotta tammitynnyrissä kypsytetyn Calvados tyylisen Omenaviini-brandyn, joka on saanut nimensä Kamreeri Schreyltä.

Maistan sitä varauksella, sillä en yleensä pidä liiemmin väkevistä alkoholijuomista, ne tuntuvat jotenkin ”pistäviltä”. Varmaan tästä johtuen makuni on esim. konjakin suhteen niin kallis, etten senkään puolesta niitä juuri koskaan nauti… Kamreerin omenatisle kuitenkin yllättää pehmeydellään ja sopivalla konjakkimaisuudellaan. Tätä voisi kahvin kaverina joskus juhlissa vaikka nauttiakin.  

Kiinnostava kotimaan matkakohde

Laitikkalan kylä Pälkneellä on saanut lempinimekseen ”makukylä”. Samalla kylällä aivan pienten etäisyyksien erottamana sijaitsevat Rönnvikin Viinitila, Heikkilän Juustola, Suttisen marjatila ja Maaseutumyymälä Kesänmaku. Lisäksi Rönnvikin tilalla sijaitsee Berit Sohlberg-Kukon leipomo saaristolaisleipineen. Oluen ystäville on kiinnostava tieto, että tilalla toimii myös Olutpajan panimo, jota pyörittää eri yrittäjä, mutta oluita on saatavilla tilan myymälästä, samoin kuin viinejäkin. Tavallisena vuonna Rönnvikin Viinitilalla poikkeaa noin 10.000 vierasta ja tänä vuonnakin vierailijat ovat erittäin tervetulleita. ”Meillä on satojen paikkojen terassi tässä pihamalla ja tietysti huomioimme hygienian ja kaikki uudet säädökset mitä tänä vuonna toimintaan liittyy” Eila Rönni vakuuttaa. ”Tänään saamme iloksemme järjestää hääjuhlan, on mukavaa kun on hiljaisen kevään jälkeen tapahtumia ja vilskettä.”
Kiitämme kiinnostavasta visiitistä ja piipahdamme vielä viinipuodin puolella ennen mökille paluuta. Viinipuodista tarttuu mukaan muutama Olutpajan olut isännälle saunaolueksi ja itselleni Kamreerin kulta, joka on raikas raparperista valmistettu siiderin tyylinen, miedosti hiilihapotettu viinijuoma. Myös Kylmänkukka kuohuviini pääsi kyytiimme, ajatuksella että juhannusta on hienoa juhlistaa suomalaisella kuohuviinillä.  

Kylläpä maistui Kamreerin kulta mahtavalle rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen auringonlaskun aikaan.

Kiitos, että vietit hetken viiniblogin parissa. Erinomaisen hyvää vointia, aurinkoista fiilistä ja mukavaa elämyksellistä kesää toivottaa kaikille lukijoille Wineandbeyond.fi!

Seuraa viiniblogia Facessa tai Instassa

Teksti: Anniina Schreiner Kuvat: Anniina Schreiner, Eila Rönni, Rönnvikin viinitila

Ellet ole Facebookissa tai Instagranissa voit sivun alareunassa voit liittyä Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.