Saksan valkoviinit

Saksan valkoviinit

VALKOVIINIEN JUHLAA

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Scheurebe on hedelmäinen ja kepeä viinirypäle

Nyt kannattaa olla olla valkoviinin ystävien kuulolla. ”The other grapes of Germany”-temaviikolla pääsevät esiin saksalaiset valkoviinit, nimenomaan kaikki muut paitsi Riesling. Olkoonkin että Riesling on mahtava, silti on mukavaa maistella ja tutustua muihinkin valkoviinilajikkeisiin.

Tässä postauksessa saavat päähuomion heleä Scheurebe, täyteläisempi Grauburgunder sekä niille sovitetut kalaruoka-annokset. Viiniblogin aiemmista postauksista voit lukea lisää myös Silvanerista sekä Weiss- ja Grauburgundereista. Tervetuloa mukaan!

Scheurebe -lajikkeen isä on Riesling. Pitkään luultiin, että äiti olisi Silvaner, mutta 1990-luvulla paljastui, että se onkin pääasiassa luonnonvaraisena kasvava lajike nimeltä ”Bukettraube”.

Scheurebe on saanut nimensä Professori Georg Scheun mukaan. Hän työskenteli 1900-luvun alussa viinilajikkeiden parissa ja pyrki risteyttämällä luomaan uusia lajikkeita, jotka menestyisvät Saksan olosuhteissa. Scheureben hän loi nimenomaan Rheinhessenin hiekkaista maaperää ajatellen. Rebe tarkoittaa rypälettä saksaksi, joten Scheureben nimi olisi käännettynä jotakuinkin ”Scheu-rypäle”.

Nykyään lajiketta kasvatetaan kuitenkin pääasiassa Pfalzissa, jossa se tuottaa hersyvän hedelmäisiä ja aromikkaita viinejä. Tyypillisiä aromeja ovat liki hillomainen mustaherukka (cassis), kypsä greippi sekä persikkaiset tai päärynäisetkin sävyt. Viinit ovat yleensä raikkaan kepeitä, mutta hapokkuus on hiukan maltillisemaa kuin Rieslingeissä. 

Kokeillaanpa, miten toimii Scheurebe kaveriksi raikkaalle kala-alkupalalle… Resepti löytyy Saksan Viinitiedotuksen nettisivuilta, Pohjoiset-Makuparit lehtisestä. Alkuperäisessä reseptissä kalana on Meritaimen, mutta sen saatavuus osoittautui hankalaksi. Tilalla voi käyttää lohta, tai vaikkapa nieriää.

Lohta, suolaheinäpyreetä ja etikkamarinoitua avomaankurkkua

Tämä resepti on monivaiheinen, mutta ei kovin vaikea. Valmistamisen voi jakaa useammalle eri päivälle, sillä kala saisi maustua jääkaapissa 2 vuorokautta ja etikkakurkut 1 vuorokauden. Annoin lohen maustua 2 vuorokautta, mutta jos käytät nieriää tai saat käsiisi taimenta voi olla että vuorokausikin riittää. Huomiona myös, että kalan täytyy tietenkin olla tuoretta, jotta sitä voi raakakypsyttää pari vuorokautta. 

Kala saa maustua peräti 2 vuorokautta sitruunankuoresta, tillistä, suolasta, sokerista ja akvaviitista valmistetussa marinadissa.

Tässä suolaheinän tilalla viinisuolaheinä. Huom! Jos haluat vihreän pyreen älä käytä purppuraisia varsia, vain lehtien vihreät osat!

Tulipas tästä kaunis ja todella herkullinen alkuruoka. Heleä ja kepeä Mugler Scheurebe oli loistava pari.

Mugler Scheurebe Trocken

Lasista nousee herkullisia persikan ja aprikoosin sävyjä, myös omenaa kukkia ehkä aavistus hunajaakin. Scheurebelle tyypillinen aromi on cassis/kypsä mustaherukka, joka ilmenee etenkin viinin hiukan auetessa. Maku on kuiva ja keskihapokas, aavistus jäännössokeria pehmentää viiniä ja jälkimaku on keskipitkä. Maun loppupuolella tuntuu myös pientä lajikkeelle tyypillistä greipin tai oikeastaan verigreipinkin häivähdystä. Yhtäaikaa hersyvän hedelmäinen ja kepeän raikas viini jota voisi kuvailla parhaiten adjektiivilla heleä.

Yhdistelmänä todella toimiva, jossa viini ja ruoka ovat tasavahvoja eikä kumpikaan jyrää toista. Tämä sopii alkusyksyyn, mutta olisi myös ihana alkupala keväiseen ruokapöytään. Lohi sopi hyvin, mutta hiukan jäin haikailemaan, millainen annos olisi ollut alun perin reseptissä olleen taimenen kanssa. Ehkä testaan sen vielä joku päivä…

Weingut Mugler kasvattaa useita eri lajikkeita noin 15 hehtaarin alalla. Rypäleet poimitaan käsin ja rypälemehu saa levätä kuorikontaktissa 24h, jolloin kuorista uuttuu viiniin aromaattisuutta. Herkullisen hedelmäinen viini sopii kalalle, äyriäisille, salaateille tai ihan sellaisenaan seurusteluun. (Alko, tilausvalikoima, 13,99€)

Rapeat ahvenfileet kantarellipedillä

Tämä resepti on alunperi Ravintola Savoyn ja siinä tulisi käyttää tatteja. Tattisato on kuitenkin vaikuttanut tänä vuonna tavallista vähäisemmälle, joten kokeilin valmistaa tämän kantarelleista. Muuten melko helppoonkin reseptiin kuuluisi kalan loimutus, mutta onneksi kotikokkia armahdetaan kertomalla, että ahvenen voi kypsyttää myös uunin grillivastuksen alla. Se toimikin varsin mainiosti, vaikkakin täytyy olla tarkkana ettei pidä kalaa uunissa liian kauan.

Ahvenfileitä valellaan paistamisen aikana valkoviinillä. Paistoliemestä ja voista valmistuu herkullinen kastoke melkein kuin itsestään. 

Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder Trocken 2020

Viinipariksi syksyiselle, hiukan maanläheiselle annokselle toimi leppoisa Grauburgunder. Tämän viinin hedelmäisyydessä on lämpimän oloista persikkaista ja melkein ananakseenkin viittaavaa hedelmäisyyttä ja hentoista mausteisuutta. Keskihapokas viini on kuitenkin ryhdikäs ja etenkin mausta voi erottaa myös sitruunaa ja sitruunan kuorta. Tämä viini sopii kalalle, mutta toisaalta siinä on tiettyä täyteläisyyttä ja pehmeyttä, joka toimii voin ja sienten pehmeän maun kanssa.

Sienet kaipaavat viiniltä hiukan pyöräyttää ja runsautta, eivätkä maanläheiset aromikkaan ole pahasta. Tämä viini sopii hienosti syksyiselle sieni ruoalle eikä myöskään jyrää ahventa. Lisäksi viini on luomu, biodynaaminen, vegaaninen ja pakattu kevyempään lasipulloon, hyvä valinta siis myös ekologistesti.

Syksyiselle annokselle sopi runsas Grauburgunder, joka tunnetaan myös Pinot Gris nimellä. Hinta 15,98€ (Alko tilausvalikoima)

Vaihtelua valkoviinin ystäville

Saksan kiistaton tähtilajike Riesling tuppaa helposti jättämään varjoonsa monia muita. Valkoviinien huippumaassa on kuitenkin paljon muutakin tutustumisen arvoista. Eri lajikkeiden vertailu samasta maasta on kiinnostava tasting-teema ja myös virkistävää vaihtelua viinin ystävälle.

Toivottavasti tämä postaus inspiroi sinua kokeilemaan muitakin saksalaisia valkoviinejä! Saksan viinitiedotuksen nettisivulla voit myös osallistua tietovisaan, jossa palkintona on 100€ ravintolalahjakortti!

Hyvää alkaneen syksyn jatkoa ja pirteitä valkoviinihetkiä kaikille lukijoille!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.s. ”The Other Grapes of Germany” teemaviikolla mukana ovat:
Espoo: Ravintola Villa Lilla
Helsinki: Ravintola Kuu
Tampere: Gastropub Tuulensuu
Turku: Kakolan ruusu ja The Tasting Room

 

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat:
Anniina Schreiner

Lähteet:
https://www.saksanviinitiedotus.fi/rypalelajikkeet/valkoiset-rypaleet/
https://www.germanwines.de/knowledge/grape-varieties/white-grapes/scheurebe/
https://www.jancisrobinson.com/ocw/detail/scheurebe

 

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Pirskahteleva roseeviini

Pirskahteleva roseeviini

PIRSKAHTELEVA ROSEEVIINI

Kesä on vihdoin luonamme, on aika kaivaa piknik-peittoja esiin kaapeista. Piknik-viinissä on tärkeää, että se toimii tyypillisille kepeille purtaville, joita eväskori kätkee sisälleen.

Lisäksi rentojen ja kesäisten hetkien viinin ei tarvitse mielestäni olla liian vakavasti otettava, se saa olla myös hauska. Pirskahteleva roseeviini sopii tähän tarkoitukseen kuin jäätelö tötteröön. Ja jo pelkästään tämän viinin nimi saa ainakin omat suupieleni nousemaan ylöspäin.

Fogt What the Fogt 2020

(Saatavuus yli 40 Alkon myymälää ja tilausvalikoima, 13,99€)

Weingut Fogtin omistajaperheen sukunimi taipuu tähän viiniin täydellisen sopivaksi, hauskaksi nimeksi.

Tämä Portugieser ja Pinot Noir lajikkeista valmistettu viini edustaa Perlwein -viinityyliä. Perle tarkoittaa saksaksi helmeä, joten perlwein on helppo kääntää helmeileväksi viiniksi. Käytännössä näitä viinejä kutsutaan kuitenkin usein nimellä Secco, joka puolestaan juontuu sanasta Prosecco.

Secco rosé, eli pirskahteleva roseeviini. Trocken puolestaan tarkoittaa kuivaa.

Kuohuviinipullon paine on noin 5-6 baaria, mutta nässä Secco-tyylin viineissä on vain puolet siitä. Tämä ei siis ole kuohuva, vaan pirskahteleva viini. Lasiin kaadettaessa viini kuohuu hiukan, mutta muuten kuplia ei näy. Pirskahtelu saattaa yllättää, ellei maistaja tiedä sitä ennalta. Tarina kertookin, että tämä on yksi syy viinin nimen takana… Whatta fogt, tässähän on kuplia!? 😉

Maistelukuvaus: Kauniin pinkin roseeviinin aromeista löytyy vadelmaa, omenaa ja kukkaisia sävyjä. Viini on kuivahko ja tuoksun aromien lisäksi esiin nousee punaherukkaa ja sitruksisuuttakin. Pirskahtelu tuntuu selkeästi ja tekee suutuntumaan hauskan eloisan tunnelman. Kuivan ja puolikuivan välillä keikkuva viini on alkoholipitoisuudeltaan sopivan maltillinen. Kaikkinensa kepeä, pirteä ja myös hyvin tasapainoinen.

Huoleton ja maukas viini sopii piknikille, kuin kukka korvan taakse. Tämä toimii ihan sellaisenaan rennon kesäisiin hetkiin, mutta myös monenlaisille piknik-eväille, kuten salaateille, leiville, croissanteille ja tietysti mansikoille. Lisäksi kierrekorkki tekee viini avaamisen ja kuljettelun vaivattomaksi. 

Perheomisteisen Weingut Fogtin ohjaksia on kymmenisen vuotta pidellyt kädessään Georg Fogt. Ohjakset ovatkin tuotantomäärien suhteen tiukalla, sillä Georg haluaa viiniensä nousevan esiin nimenomaan laadullisesti. Mielestäni se näkyy myös tässä viinissä. Vaikka tämä kuuluu tilan edullisimpiin (niin sanottuihin entry level-viinehin), se on silti huolellisesti valmistettu ja tasapainoinen, mukavan erilainen roseeviini kesäisiin hetkiin. 

Iloisia kesäpäiviä kaikille!
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Postaus sisältää näytteeksi saatuja viinejä.

Teiskon viini

Teiskon viini

TEISKON VIINI

– Viinitila Pirkanmaalla –

Tiesitkö, että Tampereellakin on viinitila! Tampereen Teiskossa sijaitsee vuodesta 1998 asti toiminut Teiskon Viini. Pääasiassa marjaviinejä valmistavaa tilaa pyörittää toisen polven viinitilallinen, Kaisa Auer. Tervetuloa viiniblogin seuraan, puolen päivän reissulle Teiskoon. 

Kaisa Auer on ollut Teiskon viinin ohjaksissa vuodesta 2018.

Teiskon Viini sijaitsee Kaisa Auerin lapsuudenkodin yhteydessä, noin 25km päässä Tampereen keskustasta. Viinitila on perustettu 1998 ja ensi vuonna onkin viinitalon 25-vuotisjuhlan aika! Kaisa on luotsannut vanhempiensa perustamaa viinitilaa nelisen vuotta. Päätös astua vanhempien, etenkin tilan perustaneen Titta Sydänheimo-Auerin saappaisiin ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.

”2016 äiti ja isä sanoivat että aikovat jäädä eläkkeelle. He kysyivät, haluanko jatkaa heidän työtään, vai pitäisikö heidän myydä tilaa jollekin muulle. Tiesin että kysyjiä oli vuosien varrella ollut”, Kaisa kertoo.

Kaisa pyysi vanhemmiltaan miettimmisaikaa, ja he odottivatkin parisen vuotta. ”Alkuvuodesta 2018 tuli kuitenkin päätöksen aika. Lopulta valinta oli helppo. Tila on minulle rakas ja halusin jatkaa sitä”. 2018 keväällä Kaisa lopetti työnsä kaupan alalla ja otti Teiskon Viinin ohjat käsiinsä. Hän saikin lentävän lähdön tilan vetäjänä, sillä jo muutama kuukausi aloittamisensa jälkeen hän oli Pariisissa suurilla kansainvälisillä messuilla esittelemässä tilan viinejä!

”Kun kuulin, että pääsen Ranskaan messuille esittelemään Teiskon Viiniä, minulle tuli kiire hankkia viineihin ranskankieliset etiketit. Onneksi veljeni Henri Sydänheimo on teollinen muotoilija, graafikko, ja pystyi heti auttamaan tässä tehtävässä”.

Eikä siinä vielä kaikki, tammikuussa 2019 Kaisa oli jo Berliinissä valtavilla Grüner Woche messuilla viiniensä kanssa.

”Vastaanotto oli ilahduttavan lämmin ja innostunut. Monet yllättyivät siitä, että Suomessa valmistetaan tällaisia tuotteita! He kehuivat Suomen puhdasta luontoa ja olivat kiinnostuneita maistamaan ja kuulemaan lisää. Potentiaalia on, mutta kyllä myynninedistämistyötä vaaditaan”.

Teiskon viinien etiketit ovat Kaisan Veljen Henri Sydänheimon käsialaa.

Päivänsäde ja Menninkäinen

Vuosien varrella tuotteet ovat vaihtuneet, mutta kaksi tuotetta ovat olleet mukana alusta saakka. Tilan nimikkoviiniksi tituleerattu ”Teiskon Päivänsäde” on valkoherukoista ja hunajasta valmistettu valkoviini. Sen punainen vastine on mansikoista ja mustaherukoista valmistettu  ”Teiskon Menninkäinen”.

”Päivänsäde on saanut nimensä isäni Seppo Auerin mukaan. Äitini Titta on puolestaan tämä Menninkäinen”, Kaisa hymähtää.

Muutaman viimevuoden aikana tila on alkanut valmistaa myös kuohuviiniä, liköörejä, sekä alkoholittomia tuotteita. Kaisa tarjoaakin aluksi maistiaiset kuohuvista. Eloisa tyrnikuohuviini on nimensä mukaisesti raikas ja siinä on tyylikkäästi tyrni läsnä. Heinätorin Helmi osoittautuu puolestaan mukavan pirteäksi ja varsin oivaksi alkoholitomaksi kuohariksi.

Eloisa tyrnikuohuviini ja valkoherukasta valmistettu alkoholiton Heinätorin Helmi.

Suomalaisia raaka-aineita ja käsityötä

Täällä kaikki raaka-aineet ovat suomalaisia, ja suuri osa marjoista on vapaasti avomaalla kasvaneita. Marjat saapuvat tuotantoon kokonaisina, niitä ei esimerkiksi mehusteta ensin.

Marjaviinin valmistaminen etenee niin, että tilalle saapuneet marjat murskataan, ja niiden annetaan käydä muutama päivä avonaisissa astioissa. Tämän jälkeen mehu puristetaan marjoista käsityönä ja viini lapotaan käymistankkiin, jossa se saa valmistua rauhassa. Viinit pullotus ja korkitus tapahtuu pullo kerrallaan, sekin käsityönä.

Teiskon viinin vuosituotanto on noin 5000–10 000 litraa vuodessa. Se on paljon ottaen huomioon käsityön määrän. Kaikki kolme sukupolvea osallistuvat tilan toihin.

Tyrniviini, Valkoherukkainen Teiskon Päivänsäde, Mustikkaviini ja Lakka-viini Joiku.

Kaisa tarjoilee minulle maisteltavaksi neljä erilaista viiniä ja pieniä purtavia. On mukavaa maistella marjaviinejä taas pitkästä aikaa! Marjaviineihin kannattaa mielestäni suhtautua niin, että ne ovat eri tuotteita kuin ”tavalliset viinit”. Niinpä en pyrikään vertailemaan näitä rypäleistä valmistettuihin viineihin, vaan annan mielummin niille tilaa kertoa omaa tarinaansa.

Tyrniviinin raaka-ainetta ei tarvitse arvailla. Lasista nousee ihan selkeä tyrnintuoksu. Raikas ja hapokas, ”hyvin tyrninen” viini on todella piristävä. Jos pidät tyrnistä, olen melkein varma, että pidät tästäkin.

Teiskon Päivänsäteessä raaka-aine, valkoherukka on hillitymmin läsnä. Hapokasta marjaa pehmentää hunajan tuoma makeus. Lisäksi aistin tässä hiukan karheutta, joka tuo rakennetta hapokkuuden ohella.

Mustikkaviini on mielestäni kattauksen paras, se osuu omaan makuuni mainiosti. Maussa on hienosti pituutta ja hienoinen kuorista tuleva tanniinisuus tuo rakennetta tähän makeaan viiniin. Ehkä tässä olisi kotimainen ja kevyempi kilpailija portviinille.

Lakkaviini Joiku päihittää mielestäni mennen tullen äitelät lakkaliköörit. Puhtaan marjaisa ja makea viini on oikein miellyttävä. ”Tämä sopii ihanasti myös vaniljajäätelön kastikkeeksi, jälkiruoka aikuiseen makuun”, Kaisa kuvailee. Viinikioskilla onkin kesällä 2022 tarjolla juuri tällainen jälkiruoka!

Tämä jälkiruokaviiniksi sopiva lakkaherkku löytyy ainoana Teiskon Viinin tuotteena Alkon tilausvalikoimasta. Muita viinejä voi hankkia Teiskon Viinin Viinikioskilta. Valikoimassa on pientä kausittaista vaihtelua ja ajankohtaisen tilanteen näet Teiskon Viinin nettisivuilta.

Viini, jota ei saa kutsua viiniksi

Suomessa on tällä hetkellä 22 viinitilaa, joista osassa valmistetaan viiniä myös viinirypäleistä. Silti yksikään näistä tiloista ei saa myydä rypäleistä valmistettua viiniä nimellä viini, edes omassa viinimyymälässään. Tämä johtuu siitä, että Suomi ei kuulu EU:n viinintuottajamaihin. Vaikka täällä valmistetaan rypäleviiniä, sitä ei saa myydä nimellä viini! (En varmasti ole ainoa, jonka mielestä tämä on hullua!)

Teiskon Viinin Zaida on valmistettu suomalaisista Zilga-lajikkeen viinirypäleistä. Sitä ei voi kuitenkaan kutsua viiniksi, vaan virallinen kuvaus on ”Zilga-rypäleistä käymisteitse valmistettu 13% alkoholijuoma”. Mutta mikäs ihme tämä Zilga-lajike oikein on?

Teiskon viini on tässä etiketissä valmistajan nimi, viinin nimi on Zaida ja rypälelajike on Zilga.

Zilga sopii Suomen oloihin

Zilga erittäin kylmänkestävä ja hyvin talvehtiva rypälelajike. Se sopii Suomen oloihin, toisin kuin valtaosa muista lajikkeista. Lisäksi se viihtyy tavallista köynnöstä happamammassa maaperässä, jota Suomessa riittää. 

Zilga on niin sanottu risteytys-lajike. Käytännössä kaikki viinin ystäville tutut rypälelajikkeet, kuten Merlot, Riesling, Cabernet Sauvignon, Zinfandel ja lukemattomat muut kuuluvat Aitoviiniköynnös-lajiin, jonka alkuperä on Euroopassa. 

Mutta laajempaan viiniköynnösten sukuun kuuluu paljon muitakin lajeja kuin aitoviiniköynnös. Aasiassa on saanut alkunsa Amurinviiniköynnös ja Pohjois-Amerikassa Ojukkaviini, jotka ovat siis saman suvun eri lajeja. Zilga on risteytys Aitoviiniköynnöksestä, Amurinviinistä ja Ojukkaviinistä. Vain 1/4 sen perimästä on samaa kuin ”tavallisilla” rypälelajikkeilla.

Totta kai tämä Zilga-lajikkeen erilaisuus näkyy myös viineissä. Zaidassa oli jotakin tutun viinimäistä, mutta on se kuitenkin tyystin erilainen kuin ”tyypilliset punaviinit”. Oli kiinnostavaa kokeilla ja maistella Zilga-lajikkeen viiniä, vaikka se ei tämän maistelun suosikkeihini noussutkaan.

Oma suosikkini oli selkeä; makea mutta sopivan karhea Mustikkaviini. Pidin myös pirteän raikkasta Tyrniviinistä. Näitä molempia ostin pullot mukaan. Lisäksi nappasin huvikseni mukaan myös yhden pullon Teiskon vadelmalimonadia.

Zilga-köynnökset tarvitsevat paljon aurinkoa kasvukauden aikana. Etelään suuntautuva lämmin seinämä auttaa rypäleitä kypsymään.

Mukava matkakohde puolenpäivän reissulle

Teiskon Viinikioskin miljöö on rauhallinen ja vehreä. Viinejä voi maistella sellaisenaan, tai esimerkiksi viini-juusto pruuvin merkeissä. Puutarhassa on hyvin tilaa istahtaa nauttimaan kesäpäivästä ja tilan antimista. Lapsillekin löytyy viihdykettä ja lääniä temmeltää. Lisäksi, jos kaipaat notkeaa ohjelmaa, niin täällä voi myös kokeilla viinijoogaa! Etenkin polttariporukoiden suosima ohjelma on kuitenkin syytä varata etukäteen.

Kesällä 2022 Teiskon Viinin viinikioski on avoinna to-su klo 11.00–18. Omalla autolla on varsin helppo löytää perille ja onneksi tilalta löytyy myös hyviä alkoholittomia tuotteita kuljettajan iloksi.
Vinkiksi myös, että paikallisliikenteen linja nro 90 vie Tampereen Keskustorilta alle kilometrin päähän, matka kestää noin 50 minuuttia.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner

Lähteet:
http://www.mustila.fi/taxonomy/term/300
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zilga

 

Viinitupa Vuorenmaja

Viinitupa Vuorenmaja

VIINITUPA VUORENMAJA

– Alppimajan tunnelmaa ja viinillisiä iloja –

Mäntän lahja viininystäville

Pieni, mutta kulttuurisesti rikas Mäntän kaupunki ei jätä viininystävääkään kylmäksi. Tämä on pitkälti sympaattiseen Viinitupa Vuorenmajan ansiota, jossa minulla oli ilo pistäytyä. Mäntänvuoren laelta löytyikin varsinainen aarre viininystävälle, Suomen ehkä ainoa alppihenkinen viinitupa. 

Sympaattisessa Vuorenmajassa on 30 asiakaspaikkaa sekä ”takkahuone” joka palvelee kabinettina pienissä yksityistilaisuuksissa. Kesällä lisätilaa tuo majaa kiertävä terassi.

Mäntässä moni asia liittyy Serlachiuksen sukuun. Niin myös Viinitupa Vuorenmaja. Alunperin patruuna G.A. Serlachiuksen alppihenkiseksi hiihtomajaksi rakennettu viinitupa on valmistunut 1928. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi 1945 ja on sittemmin ollut pääasiassa matkailu- ja liikuntakäytössä.

Mäntänvuoren huipulla sijaitseva ”mutterin mallinen” rakennus palveli hiihtotupana pitkään, mutta vuonna 1986 sen ovet suljettiin. Vuorenmaja ehti nököttää tyhjillään, oman onnensa nojassa mäen huipulla noin 30 vuotta. Viimein paikallinen pariskunta osti kiinteistön Mäntän kaupungilta 2012 ja alkoi pyörittää siinä kahvilatoimintaa.

Viinituvaksi Vuorenmaja muuntautui 2015, kun pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler puolisoineen perusti Viinituvan tähän alppihenkiseen kiinteistöön. Majan tarkemman historian voit lukea tästä.

Anu Schuoler emännöi Viinitupa Vuorenmajaa suurella sydämellä.

Ensimmäisenä paikalle saavuttaessa huomio kiinnittyy ihanaan luonnonläheiseen sijaintiin ja hienoon näköalaan! Itse maja ja sen alkuperäinen kalustus luovat vierailijalle tunnelman, joka kuljettaa lempeästi pois arkisista kiireistä.

Vuorenmajalta ei tarvitse lähteä janoisena, eikä nälkäisenä

Tutkin kiinnostuneena viinilistaa. Eurooppalaisista viineistä koostuvalta viinilistalta löytyy paljon eri maiden viinejä. Pääpaino on kuitenkin Saksan ja Itävallankin viineissä. Lisäksi listalla on ilahduttavasti myös sveitsiläisiä viinejä, joiden saatavuus Suomessa on usein hyvin rajoitettua.

Laseittain saatavia viinejä on listalla verrattaen runsaasti.  Vuorenmaja saikin vastikään erityistä tunnustusta ja sijoittui hopealle Star Wine List-kilpailun ”Paras laseittain myytävien viinien lista”-sarjassa.  Tämä on hieno saavutus! etenkin, kun yleensä Star Wine List – palkinnot ovat Suomessa päätyneet suurten kaupunkien ravintoloille. 

Tottahan viinitupaan kuuluvat myös viinitastingit. Viikoittaiset ”Emännän pruuvit” tarjoavat monipuolisia viinielämyksiä paikallisille ja myös kauempaa saapuville turisteille. Toisinaan tastingeja pitävät myös ”vierailevat tähdet”, ja itselläni olikin ilo pitää saksalaisten roseeviinien tasting toukokuun lopulla, Riesling-viikkojen yhteydessä.

Lisäksi viinilistalta löytyy valmiiksi suunniteltuja kolmen viinin ”omatoimisia” tastingeja, jotka voi tilata esimerkiksi ruokailun yhteyteen.

Ruokalistan puolella on tarjolla tunnelmaan sopivia Flammkucheneita (”Flammeja”), herkullisia Prezel-rinkeleitä erilaisine täytteineen sekä sveitsiläisiä herkkuja, kuten Raclettea ja Fondueta. Lisäksi löytyy kausittain vaihtuvia annoksia ja pieniä purtavia. Parsan ystävänä iloitsin siitä, että kausilistalta löytyi monenlaisia parsaruokia.

Riesling-viikkojen aikaan erityiseltä listalta löytyi hienoja parsa-ruokia.

Alkuruoaksi valitsin valkoisesta parsasta valmistetun keiton. Se oli todella maukas, raikas, ja ihanasti kuohuviinillä maustettu. Viinipariksi Anu suositteli Moselin alueelta tulevan, kepeän ja linjakkaan hapokkaan rieslingin. Pirteä viini oli keitolle herkullinen yhdistelmä.

Pääruokana oli puolestaan Keurusselän kuhasta valmistettu todellinen lähiruoka-annos. Lisukkeina tarjottiin uuden sadon perunaa sekä valkoista ja vihreää parsaa hollandaise kastikkeella. Herkullista ja ihanan konstailematonta ruokaa laadukkaista raaka-aineista.

Viinikaveriksi sain Auxerrois-lajikkeen valkoviinin Moselista. Tämä viinipairing hiveli kaltaistani viinihifistelijää harvinaisuudellaan, en olekaan aiemmin saksalaista Auxerrois-viiniä maistanut. 

Tämä parsakeitto saa upean arominsa kuohuviinistä.

Keurusselän kuha, parsa ja uudet perunat eivät jättäneet allekirjoittanutta kylmäksi tälläkään kertaa.

Parsa, kinkku ja Hollandaise on tyypillinen parsakauden ruoka Keski-Euroopassa.

Herkullinen ruoka, historiallinen tunnelma, lämminhenkinen palvelu ja luonnonkaunis ympäristö tarjosivat kokonaisuutena ihanan ja persoonallisen ravintolakokemuksen. Totta kai myös viinilistalta löytyvät helmet saivat sydämeni sykkimään Vuorenmajalle entistä lämpimämmin. 

Vielä muutama sana saapumisesta. Viinituvalle voi hurauttaa autolla, mutta se tietysti rajoittaa viini-iloitteluja auton kuljettajan osalta. Totta kai taksillakin pääsee pihaan.
Kävellen matkaa kertyy Mäntän klubilta Vuorenmajalle noin 1,5 km. Mäntänvuoren laelle patikointi vaatii toki enemmän voimia, kuin tasamaalla kävely, mutta palkinto on sen arvoinen.

Aurinkoista kesää ja hyviä reissukokemuksia kaikille viiniblogin lukijoille!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

P.S. Lue myös Viiniä kiitos-blogin kokemukset tästä visiitistä.
P.P.S. Kyllä oli hymy herkässä Vuorenmajan emännän kainalossa. 😀 Tänne täytyy päästä vielä uudelleen!

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Viinimatka Unkariin

Viinimatka Unkariin

 

VIINIMATKA UNKARIIN

 

–  Viiniblogi matkailee osa 4 –

 

Voi hyvät ystävät…

Sain alkuvuodesta kutsun osallistua viiden päivän viinimatkalle Unkariin. Olin tästä ilahtunut ja utelias. Tiesin Unkarista ennen reissua muutamia kotoperäisiä rypälelajikkeita, Egri Bikaverin sekä tietysti Tokajin makeat viinit. Tiesin myös, että unkarilaisten viinien laadun puhuttiin kohentuneen hurjasti viimevuosikymmenten aikana.

Mutta, maalla jolla on toista tuhatta vuotta viiniperinteitä on varmasti paljon tarjottavaa… Joten, mielenkiinnolla ja aistit avoimina aloitin viinimatkan Unkariin 21.3.2022.

 

Budapestissa kevät oli maaliskuun lopulla aluillaan, vielä ei ollut puissa lehtiä.

Aamulento toi matkailijan Budapestiin. Ennen virallista ohjelmaa oli aikaa katsella kaupunkia. Lounaspaikka löytyi helposti TripAdvisorin suositusten perusteella. Kriteerinä oli että tarjolla täytyy olla sekä unkarilaisia ruokia että viinejä. Päädyimme Pestin puolelle Vak Varjú ravintolaan (Paulay Ede utca 7, 1061 Budapest).

Paikka osoittautui kotoisaksi ja mukavaksi, ruoka hyväksi ja viinilista riittävän monipuoliseksi. Kyllä voin suositella muillekin.

Vak Varjú ravintola tarjoilee unkarilaisia ruokia ja niihin sopivia viinejä. Kahden hengen lounas (alku- ja pääruoka ja pari viiniä) maksoi yhteensä noin 30€.

Reissun ensimmäinen viini – pirskahteleva rosee. Ruoka- ja viinilista oli onneksi myös englanniksi, vaikea uskoa että unkari on sukulaiskielemme. 😀

Leipä-kannella päällystetty Gulash nautitaan kuulemma yleensä Kadarka-lajikkeen punaviinin kanssa. Yhdistelmä olikin hyvin toimiva!

Ravintolan nimikkoannos, Vak Varjú on eräänlainen piirakka, ikään kuin pannupitsan ja Flamkuchenin välimaastosta. Tässä täytteenä smetanaa, kinkkua, juustoa ja sipulia. Maukas, mutta tuhti eväs.

Lounaan ja pienen kaupunkikävelyn jälkeen suuntasimme majoituspaikkaan, aivan Tonavan rannalla sijaitsevaan Hotelli Marriotiin. (En tiedä onko totta vai tarua, että hotellin jokaisesta huoneesta olisi näköala Tonavalle.)

Illalla ohjelmassa oli tervetulotilaisuus ja illallinen. Oli mahtavaa tavata uusia ihmisiä, etenkin niin pitkän sosiaalisen hiljaiselon jälkeen. Ennen nukkumäänkäyntiä käytin vielä hyvän hetken hotellihuoneesta avautuvan hulppean maiseman ihailuun. 

Kiitos Budapest, huomenna matka jatkuisi kohti Matran ja Egerin viinialueita.


Toinen päivä: Matra – korkeutta ja nuorta energiaa

Aamulla lähdimme 10 hengen ”pienryhmänä” kohti pohjoista. Päivän ensimmäinen pysäkki olisi Mátran viinialue, noin 100km Budapestista pohjoiseen. Pikkubussilla matka kesti suunnilleen 1,5h.

Vuorten suojaama Matra on Unkarin korkein ja myös toiseksi suurin viinialue.
Kuva: Wines of Hungary

Mátra on valkoviinien aluetta, 70% viineistä on valkoista. Alueella on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen maininta Mátran alueen viineistä on jo 1200-luvulta. Tällä reissulla esiin nousi ennen kaikkea nuoren sukupolven osaaminen ja energisyys. Kuten monella muullakin Euroopan viinialueella, nuoret viinintekijät ovat yhdistäneet voimansa ja luoneet ”Magna Mátra”- yhdistyksen.

Noin kymmenkunta viinintuottajaa oli kokoontunut Sol Montis-viinitalon uusiin tiloihin, jossa saimme maistella viinejä. Vinkki: Sol Montis ottaa vastaan vieraita ja järjestää tastingeja. Englantikin oli hyvin hallussa ja viinit kuvastivat hyvin Matran alueen viinityyliä.

Alkosta löytyy kaksi Mátran alueen viiniä, mutta nämä puolimakeat valkkarit eivät kuitenkaan anna mielestäni oikeaa kuvaa alueen viineistä, tai niiden laadusta. Tosin, Dubicz viinitalon Tramini-Muscat blendiä saatan testailla kesällä jonkun raikkaan jälkiruoan kanssa, joten palataan siihen myöhemmin.

Mátran viinialueella olennainen kaupunki on Gyöngyös (lausutaan Jönjös). Nimi tarkoittaa kuulemma ”helmellistä” tai ”helmekästä”. Nautimme kolmen ruokalajin lounaan alueen parhaaksi ravintolaksi kehutussa Bori Mamissa, tietysti paikallisten viinien kera. Ei varmastikaan alueen edullisin ruokapaikka, mutta valmistavat maukasta ruokaa laadukkailla viineillä. Tämä vinkiksi Matran suunnalla matkaileville.

Suolainen ”lettu” tomaattisella jauhelihatäytteellä ja höysteeksi paprikainen kastike.

Jälkkäriksi suklaata, jäätelöä, pähkinämoussea ja pistaasia.

Eger ja vuosisatainen viinihistoria

Lounaan jälkeen hurautimme muutaman kymmenen kilometrin matkan Egerin viinialueelle. Siellä meitä odotti kymmenkunta viinintuottajaa, jotka olivat kokoontuneet alueen maineikkaimman viinitalon, St.Andrean tiloihin. Vinkki: St. Andrean vinitalolla on myös Budapestissa ravintola sekä skybar!

Egerin vanha kaupunki on sympaattinen ja vierailun arvoinen! Autolla noin 2h Budapestista. Kuva: winetourism.com

Egerin viinialue tunnetaan etenkin Egri Bikavér viinistä, joka tarkoittaa ”Härän verta”. Nimi juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin osmaanit yrittivät valloittaa Egerin kaupungin. Kaupungin puolustajien punaiseksi värjäytyneet parrat synnyttivät legendan, että he olisivat saaneet voimansa ja taistelutahtonsa juomastaan härän verestä. Ilmeisesti, kuulemma, he olivat kuitenkin juoneet aikamoisia määriä punaviiniä, ja punaiset parrat olisivat johtuneet tästä.

No, oli miten oli. Egerin punaviinit saivat 1970- luvulla Suomessa lempinimekseen ”Erkin pikakivääri”. Tuolloin Eger, samoin kuin koko Unkari, oli sosialistisen hallinnon puristuksessa, ja viinien tuotannossa määrä oli tärkeämpää kuin laatu.

Onneksi tuo aika on jäänyt jo kauas taakse. 1990-luvulla alkanut positiivinen kehitys on saanut jatkua jo usean vuosikymmenen ja unkarilaisten viinien laatu on noussut hurjasti kaikilla maan viinialueilla. Itse yllätyin etenkin Egrin alueen valkoviineistä!

Bikavérin valkoinen vastine on Csillag, valkoisista lajikkeista tehty blendi, jossa tulee olla mukana aina vähintään neljää eri lajiketta. Tavoite onkin ilmentää nimenomaan kasvualuetta ja maaperää, ei mitään tiettyä lajiketta. Alkosta löytyy St. Andrean Csillag viini, jonka otin tässä maisteltavaksi. Tässä on mukana peräti yhdeksän eri lajiketta, jos haluat voit tsekata ne esim. Alkon sivuilta.

St. Andrea Napbor Egri Csillag 2020

Csillag tarkoittaa suomeksi tähteä. Kuva: Anniina Schreiner

Tuoksu tarjoilee vihreitä sävyjä karambolaa, raparperiä ja vihreää karviaista.  Lisäksi löydän omenaa ja nokkosta. Kuivan viinin hapokkuus on korkea ja suuta supistava. Etenkin maun loppupuolella ja jälkimaussa tuntuu hapokkuuden ohella yrttistä karheutta, joka tuo rakennetta viiniin.

Koin, että tämä napakka viini kaipaa rinnalleen ruokaa (kesäiseksi lipittelyviiniksi valitse jokin muu). Niinpä kokeilin tätä pitkään haudutetun tomaattisen kanapastan kanssa ja yhdistelmä toimi oikein hyvin. Viini pärjäsi hyvin melko voimakasaromiselle tomaattikastikkeelle. Korkea hapokkuus kestää myös sitruksella maustetut kalaruoat sekä äyriäiset, esim. siikacheviche saa tästä viinistä kaverin, joka ei latistu.

Odotan kiinnostuksella, mitä muita Egerin valkoisia saadaan tulevaisuudessa Suomeen. 

Myös Egerin alueen kuohuviinit olivat hyvä tuttavuus. Tämä roseeskumpan maisteluni päätyi ikuistetuksi tapahtuman virallisen valokuvaajan toimesta. 😀
Kuvat: Busák Attila

Auringonlasku Egerin viinialueella. Kevätillan ihana rauha.

Visiitti St. Andrean viinikellarissa oli mukava päätös tilavierailulle.

Maistelun ja kellarivisiitin jälkeen suuntasimme Egerin vanhaankaupunkiin, joka on todella viehättävä pienine katuineen ja putiikkeineen. Yövyimme aivan kuuluisan Egerin linnan vieressä (juuri se sama, josta häränveri-legenda on saanut alkunsa).

Majapaikka ei ollutkaan mikä tahansa kortteeri, vaan Gault Milau lehden Unkarin 10 parhaan joukkoon valitsema boutique hotelli Imola Udvarhaz, jonka yhteydessä toimiva ravintola Magock ravintola on niinikään saanut laajaa tunnustusta. Vinkki: Viinin ystäviä palvelee samassa yhteydessä myös viinikauppa.

Maistuva illallinen Macok-ravintolassa paikallisten viinitilallisten seurassa. Pääruokana oli porsaan sisäfile.

Varsinaiseen kaupunkikierrokseen meillä ei ollut ohjelmassa aikaa, mutta charmantti viinitilallinen Nimród Kóvacs tarjoutui esittelemään meille kaupunkia pienellä iltakävelyllä.

Vinkki: Amerikassa pitkään asuneelta herrasmieheltä taittuu sekä englanti, että viininvalmistus. Erityisesti viehätyin hänen punaviineistään. Kóvacs Nimród tila ottaa vastaan vierailijoita.

Kun matkailet Pohjois-Unkarissa, kannattaa pitää Egerin kaupunki mielessä. Nähtävää on todella paljon! Tai, jos olet menossa Tokajn alueelle, kuten mekin, kaupunki tarjoaa hyvän välipysäkin matkailijalle.

Kolmas päivä – Tokaji kuivana ja makeana

Kolmannen reissupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Pikkubussimme huristi urheasti Koillis-Unkarin aamu-usvaisilla teillä ja pian saavuimme päivän ensimmäiseen kohteeseen, Barta Pince viinitilalle.

Tietääkseni näitä viinejä ei tällä hetkellä tuoda Suomeen, mutta jos joskus saat tilaisuuden maistaa Barta Pincen viinejä, suosittelen mitä suurimmalla ilolla! Nuori ja lahjakas viinintekijä Vivien Ujvári valmistaa erinomaisen tyylikkäitä, elegantteja, todella puhtaita viinejä. (Ovat toki myös hinnaltaan arvokkaita).

Talolla on hallussaan ”Vanha Kuninkaallinen Viinitarha” (Öreg Király-dűlő), joka on tunnettu erityisenä tarhana jo 1200-luvulta alkaen. Unkarin jyrkimpiin tarhoihin kuuluvalla, etelänsuuntaisella rinteellä tuotanto on pientä, mutta erittäin laadukasta.
Vinkki: Barta Pince viinitalo ottaa vastaan myös vierailijoita.  

Unkarin hienompiin viinitarhoihin kuuluva kuninkaallinen viinitarha hylättiin tosen maailmansodan jälkeen, se ei sopinut lainkaan suunnitelmatalouden ”määrä edellä” ajatteluun. Vuonna 2003 se heräsi henkiin ja tuottaa nyt upeita laadukkaiya valkoviinejä! Kuva: bartapince.com

Barta Pincen tilalla pääsin aivan uuden viinikokemuksen äärelle. Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni Tokaji Aszú Eszencia viiniä. Viini valmistetaan yksitellen käsinpoimituista jalohomeisista rypäleistä, ns. vapaasti valuneesta rypälemehusta. Rypälemehu on niin makeaa, että käyminen kestää vuosia ja valmiin viinin alkoholipitoisuus on vain noin 4-5%. Viini on niin arvokasta, että se tarjoillaan lusikalla! Puolikaskin pullo maksaa yli 400€!

Tokaji Aszú Eszencia oli todella ikimuistoinen elämys! Kuin nestemäistä auringionvaloa.

Sitten olikin aika rientää tapaamaan muita alueen viinintuottajia. Patricius-viinitalon tiloihin. Aion kirjoittaa Tokaj-alueesta ja viineistä aivan oman postauksensa tulevaisuudessa, joten siksi tässä postauksessa on mukana vain pintaraapaisu.

Tokaj tunnetaan tietysti makeista jälkiruokaviineistään, mutta alueella valmistetaan myös kuivia valkoviinejä, kuohuviinejä ja jopa jonkun verran punaviinejä. Punaviinit tosin jäävät pääasiassa alueelle, eikä niitä viedä ulkomaille. 

Tokain alueella tehdään monenlaisia viinejä. Tässä kuplii Furmit-lajikkeen kuohuviini, joka on tehty perinteisellä samppanja-menetelmällä. Tämä 2022 on Bodrog Bormuhely-viinitalon ensimmäinen vuosi, kun he tekevät kuohuviiniä. 

Patricius viinitalon johtaja Péter Molnár tarjosi erittäin infirmatiivisen ja hienon kierroksen viinitarhoilla sekä viinikellarissa.

Vinkki: Tokaj:n alueeella viininrakastajalle erinomainen lounaspaikka on Dereszla Bistro. Dereszla-viinitilan pyörittämä ravintola sijaitsee kauniilla paikalla Bodrog-joen varrella. (Ravintolalla ei ole omia nettisivuja, mutta osoite on: Kossuth utca 2 Bodrogkeresztúr, Hungary 3916).

Kaunis ja herkullinen annos: kalaa, valkoviinikastike, bataattipyre sekä porkkana, joka on hauskasti leivitetty puffatulla kvinoalla.

Jälkiruoka nautittiin totta kai Tokaji-viinin kanssa. Jäätelöä, kiveksi naamioituut kakku ja keksimurua.

Tien toiselta puolelta löytyy Château Dereszlan viinikellari, jossa on peräti kilometri tunneleita! Kävimme tutustumassa näihin kiinnostaviin ja ikää huokuviin viinikellareihin. Askeleita kertyi kunnioitettavasti. Kellareihin pääsee vierailemaan, mutta parasta sopia kierroksesta etukäteen. Kirjoitan tarkemmin tästä kellarivisiitistä myöhemmin, samalla kun kerron tarkemmin Tokajin viinialueestakin.

Tyytyväiset viinimatkailijat maittavan lounaan jälkeen. (Dereszla Bistron väki vasemmassa yläkulmassa.) Taustalla näkyy kaunis ja Tokaj-viineillekin tärkeä joki: Bodrog

Grande finale: Hungarian Wine Summit 2022

Budapestiin palattuamme ohjelmassa oli kaksi ja puoli päivää Hungarian Wine Summit -tapahtuman humua. Tapahtuman aikana järjestettiin lukuisia tastingeja ja siellä esittäytyi kymmeniä viinitaloja eri puolilta Unkaria.

Upea Hungarian Wine Summit tarjosi mahdollisuuden tavata kymmeniä viinitilallisia eri puolilta Unkaria. Näistä kokemuksista löytyy lukuisia väläyksiä Insta-storyjen Hungary 2022 kansiosta.

Täytyy sanoa, että viinimatka Unkariin täytti toiveen ja ylitti odotukseni! Opin todella paljon unnkarilaisista viineistä, rypälelajikkeista ja viinialueista. Pääsin maistelmaan lajikkeita ja viinityylejä, joita en ollut koskaan aiemmin kokeillut. Ennen kaikkea tapasin upeita ihmisiä ja sain vaihtaa ajatuksia viiniammattilaisten kanssa eri puolilta maailmaa.

Toivon, että näistä reissuvinkeistä on sinulle apua, kun suunnittelet viinimatkaa Unkariin.

Köszönöm! Kiitos!
Viiniblogin Anniina

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.

Keywords: Unkari, viini, viinimatka, Budapest, Matra, Eger, Tokaj, Hungarian Wine Summit

Parasta parsaviiniä etsimässä

Parasta parsaviiniä etsimässä

PARAS PARSAVIINI

Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Mikä tekee hyvän parsaviinin?

Kevät tuo mukanaan ruokapöytään parsan. Tämän raaka-aineen kohdalla taitaa pitää paikkansa, että toisen herkku on toisen kauhistus. Itse kuulun parsan rakastajiin, nykyään. Aiemminki söin parsaa aina parsakauden alkaessa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut keväisin suorastaan himoita sitä.

Niinpä olen jo parina keväänä etsiskellyt täydellistä parsaviiniä ja kahlannut läpi eri rypälelajikkeita. Aloitin monessa mediassa hehkutetusta Sauvignon Blancista, mutta mielestäni se on aivan liian kitkerä pari parsalle… Chardonnayta epäilin jo etukäteen ja eihän se pärjännytkään; ei tammitettuna, eikä ilman. Pinot Blanc tai Pinot Gris eivät ole myöskään suuremmin vakuuttaneet, vaikka joskus Pinot Blanc on kyllä ollut melko hyväkin! Riesling on kyllä oiva, mutta välillä turhankin aromaattinen. Täytyyhän parsankin päästä esiin. Toistaiseksi vahvin ehdokas on mielestäni Silvaner, joka nauttiikin Saksassa mainetta mainiona parsaviininä!

Aion nyt laittaa loppusuoralle selvinneet Silvanerin ja Rieslingin vastakkain. Kumpi vie voiton? Tervetuloa viiniblogin mukaan parhaan parsaviinin etsintään.

 

Parsaviineistä puhutaan joka vuosi! Puhuttavaa riittää, sillä parsa ei ole helpoin ruokapari viineille. Valitettavasti valkoista parsaa en saanut nyt käsiini, joten postaus keskittyy vihreään parsaan.

Uunissa paahdetut parsat ja Hollandaise-kastike. Kastike tuo yhdistelmään aika paljon rasvaisuutta, jonka vastapainoksi viinissä tulisi olla raikasta hapokkuutta.

Hedelmäisyyttä, raikkautta ja sopiva aromimaailma

Parsaviiniä valittaessa olennainen kysymys on, minkä kanssa parsa tarjotaan?

Parsan omassa maussa yhdistyvät vihreä, aavistuksen pistävä, maanläheinen maku, sekä sokeriherneen palkoja muistuttavaa makea aromi. Viinissä tulisi olla hedelmäisyyttä tasapainottamaan parsan makua, mutta ei liikaa jottei viini jyrää parsaa. Lisäksi, jos viinissä on karvautta, tai vahvan yrttimäinen tunnelma, kääntyy yhdistelmä parsan kanssa kitkeräksi ja kovahkoksi. 

Eli, tarvitaan hedelmäisyyttä, muttei liikaa. Tarvitaan hyvä hapokkuus ja aromikkuutta, muttei liikaa sitäkään. Olennaista on, minkä kanssa parsa tarjotaan. Siksi tässäkin postauksessa on mukana eri ruokia ja neljä eri viiniä.

Luomu-Silvaner Rheinhessenin alueelta: Julius Silvaner Westhofener Rotenstein Organic 2021.
Silvanerin klassikko-alueelta Frankenista, niinikään luomu: Weingut am Stein Gutssilvaner 2020.
Moselin rinteiltä herkullinen ja aromikas Riesling: Grans-Fassian Catherina Riesling 2020.
Pfalzista raamikas ja runsas Spätlese-tyylin Riesling: Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trocken 2018. (Tästä viinistä on tullut myyntiin myös vuosikerta 2020, mutta tässä postauksessa mukana hiukan ikääntyneempiä viinejä edustamassa 2018.)

Silvaner vs. Riesling – kumpi on parempi parsan rinnalle?

Hurmaava parsakeitto

Ihana raikas parsakeitto. Onnistumisen salaisuus: älä ylikeitä parsaa. Ohjeen mukainen 5 min oli juuri sopiva, mutta ohueille/pienille parsoille riittää vähempikin.

Ihana raikas parsakeitto tarjoilee parsan maun hienolla tavalla. Reseptissä on mukana mausteena sitruuna ja parmesaani, joita voi lisätä oman maun mukaan.

Maistelin keittoa ensin ilman sitruunaa ja parmesaania, miten ihana ja raikas, vehreän parsamainen. Jos haluat parsan makua puhtaimmillaan, niin voit nauttia keiton näinkin. Silti täytyy sanoa, että parmesaani ja sitruuna syventävät makua, molemmat tuovat oman lisänsä. Viinivalinnan kannalta näiden kahden ”mausteen” lisääminen oli kiinnostavaa.

Aluksi tuntui, että kyllä Silvaner on tässä ehdoton pari. Sekä Julius Silvaner että Weingut am Stein Silvaner sopivat kuin nenä päähän, tukivat keiton aromeita ja antoivat parsan olla estradin päätähti. Rieslig tuntui aluksi liian aromaattiselle.

Vaan ans olla, kun lisäsin keittoon parmesaania ja sitruunaa. Nyt Moselin Riesling pääsi oikeuksiinsa. Grans Fassianin Catharina Riesling osui keskelle maalia. Keiton aromien voimistuessa aromikkaampi Riesling oli ihana pari! Silvaner toimi edelleen ihan kivasti, mutta mitä enemmän laitoin mukaan parmesaania ja sitruunaa, sitä enemmän alkoi vaaka kallistua kohti Moselin Rieslingiä.

Anselmanin Spätlese oli tälle keitolle liian voimakas pari, vaikka muuten todella upea viini onkin! Parsa kaipaa viiniltä raikkautta ja muutamia vuosia ikääntyneen Rieslingin aromimaailma on turhan voimallinen.

Parsapasta syntyy parsasta, pastasta, oliiviöljystä, sitruunasta, viherpippurista ja pienestä tirauksesta voita.

En muistaakseni, ole koskaan aiemmin syönyt pastaa, jossa parsa olisi pääraaka-aine. Kokkailin tämän reseptin suurella mielenkiinnolla. Parsa pääsee tässä annoksessa kivasti esiin, eikä sitä peitetä millään kermaisilla sooseilla. Kannattaa kokeilla, ellet ole aiemmin parsapastaa testannut!

Tälle annokselle mielestäni paras kaveri oli puolikuiva Moselin Riesling. Pastan hiilihydraatit tuntuvat tykkäävän siitä, että viinissä on jonkun verran jäännössokeria. Silvanerkin toimi, mutta yhdistelmä on hiutusen karheahko, etenkin kun viini on kuiva. Tulevaisuudessa voisin kokeilla tätä annosta esimerkiksi Herxheim am Berg Silvanerin kanssa, jossa on hiukan enemmän jäännössokeria. Tässäkin tapauksessa Anselmanin Spätlese oli turhan voimakas, parsa tarvii keveämmän kaverin.

Parsapiirakka

Päätin kokeilla parsaa myös piirakan muodossa. Netissä löytyvissä ohjeissa melkein kaikissa oli mukana juustoa, mutta halusin kokeilla jotakin muuta. Niinpä tein Parsapiiraan ”omasta päästä”. Laitoin täytteeksi hollandaise-kastiketta, créme fraichea ja kananmunaa. Tarkempi ohje postauksen lopussa.

Tämä kokeiluni onnistui hyvin!

Parsapiirakka on kivan keväinen purtava illanistujaisiin!

Piirakan kanssa Silvaner oli hyvä ja raikas pari. Myös pari ystävääni osallistui piirakan ja viinien maisteluun, ja heiltäkin sain hyväksyviä nyökyttelyjä tälle parille.

Riesling oli toki hyvää myös, mutta sen ja piirakassa olevan Hollandaisen jäljiltä ei parsan maku pääse enää esille. Toisaalta, esim. illanviettoon, jossa seura on pääasia (eikä parsa), voi Riesling voi olla monikäyttöisempi myös muiden tarjottavien kanssa.

Parsapiirakan pohja syntyy helposti lehtitaikinasta, eikä täytteidenkään pyöräyttämisessä kauaa mene.

Kumpi voitti Silvaner vai Riesling?

Visainen kysymys, molemmat ovat hyviä. Kuten aina, myös parsan kanssa viiniä mietittäessä on tärkeää huomioida annos kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin Silvanerin kannalle. Se antaa tilaa vihreälle parsalle, ei jyrää, mutta tarjoilee tarpeeksi hedelmäisyyttä.

Etenkin Frankenin alueen Silvanereista löytyvä hennon maanläheinen aromi tukee parsan omia makuja hienosti. Jos haluat parsaa puhtaimmillaan, keitossa tai esimerkiksi vaalean kalan ja voikastikkeen parina, ota Silvaner.

Mitä enemmän mukaan lisätään umamista makua esim. hollandaisea, kinkkua, kalkkunaa, parmesaania (tai muuta juustoa), sitä enemmän alkaa viinivalinta suuntautua kohti Riesligiä. Etenkin puolikuiva Moselin Riesling toimii valtavan hyvin.

Nyt tokokuussa yli 70 ravintolaa eri puolilta maata on mukana Riesling-viikoilla. Useissa menuissa on mukana myös parsa ja sille sovitettu viini. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja tsekata teemaviikkojen tarjonta!

Iloista kevättä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Näin muikean ilmeen sai aikaan visiitti Juurella ravintolassa Seinäjoella. 😀 Pääset katsomaan videon visiitistä klikkaamalla kuvaa. (Aukeaa YouTubeen).

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parsapiirakka:

(Noin puoli pellillistä)

Pohjaa varten tarvitset kolme levyä valmista lehtitaikinaa. Sulata lehtitaikina ja yhdistä kolme palaa toisiinsa, kauli hieman. Rypistele vähän reunoja koholle, jotta täyte pysyy paremmin niiden sisäpuolella. Voit voidella reunat kananmunalla jos haluat, itse jätin tämän tekemättä.

Sekoita keskenään 1,5 dl hollandaise-kastiketta, ja 150g Creme Fraichea. Lisää pari kananmunaa sekä 2 tl suolaa. Kaada voitaikinapohjan päälle rauhallisesti.  Paista uunissa n. 10 min sillä aikaa, kun peset ja kevyesti kuorit parsat. Isot parsat kannattanee halkaista.

Asettele parsat pohjan päälle, voit sipaista niihin hiukan oliiviöljyä tai sulatettua voita, jos haluat. Paista alalämmöllä (jotta pohja paistuu hyvin) noin 15-20 min.

Lopuksi voit lisätä päälle oman maun mukaan hiukan suolaa, rouhaisun pippuria tai tirauksen sitruunaa. Mutta hyvää on ilmankin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.