Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

Portviinin hurmaa

– Late Bottled Vintage –

Lempeästi lämmittävä Portviini on monelle tuttu ja erityisesti talvisin nautittu jälkiruokaviini. Vuoden kylmin ja pimein aika onkin täydllinen tämän Portugalin Douro- joen laaksosta kotoisin olevan viinin nauttimiseen. Portviiniä on monta eri tyyliä, mutta ne kaikki ovat väkevöityjä, makeita viinejä. Tämä postaus keskittyy Ruby-tyyliin ja erityisesti Late Bottled Vintageen. Tawny port ja Valkoinen portviini ovat aiheita Wine and Beyond.fi viiniblogin myöhemmissä postauksissa. Tervetuloa mukaan!

Portviinin koti on Douron jokilaakso

Vaikka Portviinin nimi viittaakin Porton kaupunkiin, sen varsinainen koti on noin 70 km rannikolta alkava Douron laakso. Täällä ilmasto on Portugalin rannikkoon verrattuna lämmin ja vähäsateinen sillä Maraõ vuoret suojaavat jokilaaksoa Atlantilta tulevalta kosteudelta ja tuulilta. Jyrkillä rinteillä kasvaa useita eri rypälelajikkeita, mutta niistä yleisimpiä ovat Portugalin kotoperäiset Touringa Nacional, Touringa Franca sekä Tinta Roriz, Tinta Barroca ja Tinto Cão. Näille kaikille lajikkeille yhteistä on paksu ja vahvan tanniinipitoinen kuori, josta irtoaa hyvin väriä ja tanniinia viiniin. Portviinit ovatkin useimmiten sekoitteita ja niissä on eri rypälelajikkeita sekä eri viinitarhojen ja eri vuosikertojen viinejä sulassa sovussa.

Touriga National on tärkein Douron portviinirypäleistä

Miksi rypäleitä tallotaan?

Olet varmasti kuullut viinirypäleiden polkemisesta jaloin viiniä valmistettaessa. Tästä perinteisestä tavasta murskata viinirypäleitä on jo suurelta osin luovuttu, mutta Portviinin valmistuksessa perinne elää edelleen. Toki nykyään käytetään paljon myös koneellistettua rypäleiden murskausta, mutta edelleen osassa huippulaatuisista portviineistä käytetään jaloilla polkemista. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi vankka murskaamaan rypäleet, mutta toisaalta tarpeeksi pehmeä jotta kitkeriä öljyjä sisältävät siemenet pysyvät ehjinä eivätkä pääse pilaamaan viinin aromeja.

Portviinin valmistuksessa on myös erittäin tärkeää saada rypäleiden kuorista nopeasti irti väriä ja tanniinia, sillä varsinainen käymisaika on lyhyt, maksimissaan kolme päivää. Rypälemehussa kahlaavat tallojat sekoittavat samalla mehua ja kuorisakkaa, joka nopeuttaa värin ja tanniinien irtoamista käymisen alkuvaiheessa.

Kaikki portviini on väkevöityä

Viinin väkevöinti tapahtuu lisäämällä rypälemehun sekaan vahvaa (77%) rypälepohjaista alkoholia, jota kutsutaan aguardenteksi. Tämä seurauksena käyminen keskeytyy ja viiniin jää paljon jäännössokeria. Väkevöinti siis yhtäältä säilyttää juomassa makeuden ja toisaalta nostaa sen alkoholipitoisuuden noin 20% tuntumaan. Tällä samalla tekniikalla Portviiniä on valmistettu jo 1700-luvulta saakka, eläköön perinteet! Väkevöinnin jälkeen viini laitetaan kypsymään ja tämä kypsytysvaihe on se, mikä määrää portviinin tyylin.

Ruby-tyylin portviinit kypsytetään suurissa, 20.000-100.000 litraa vetävissä puisissa tai teräksisissä sammioissa. Tämä säilyttää viinin hedelmäisyyden koska suuressa astiassa happi ei pääse kosketuksiin viinin kanssa toisin kuin pienemmässä tynnyrissä.

Noin 30.000 litran tammitynnyri ja tyytyväinen viinimatkailija…

Portviini maistelu – Late Bottled Vintage

Late Bottled Vingtage (LBV) on siis ruby-tyylin portviini, mutta se valmistetaan paremmista rypäleistä kuin perus-Ruby ja sitä kypsytetään pidempään (n. 4-6v) jollon viiniessä on intensiivisempiä ja vivahteikkaampaia aromeja. Portviinien kuningas, Vintage Port on myös ruby-tyylin viini ja LBV on ikään kuin sen ”pikkuveli ”. Molemmat valmistetaan yhden vuosikerran sadosta, mutta LBV on vähän enemmän ”easy going” kuin varsinainen vintage-port.

Taylor (kuvassa vas) on vuonna 1692 perustettu yksi vanhimpia portviinitaloja, jossa tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle jo vuosisatoja. Edelleen perheyrityksenä toimiva Taylor omistaa 500 hehtaaria viiniviljelyksiä ja on tunnettu erityisesti Vintage Portin (vuosikerta portviini) tuottajana sekä Late Bottled Vintage tyylin kehittäjänä.  www.taylor.pt

Taylor’s Late Bottled Vintage 2014
Viinin väri on todella tumman punainen, erittäin kaunis rubiini. Tuoksusta löytyy kypsää luumua, sekä mustikkahillon ja kypsän kirsikan aromeja, myös punaisten marjojen makeutta sekä hiukan pippuriin tai joulupiparimaiseen neilikkaan vivahtavaa mausteisuutta. Kun viini hetken hengähtää, lasista nousee myös makeaa mustaherukka(mehun) tuoksua. Maku seurailee tuoksun aromeita ja hedelmäisyys on tuntuvaa. Hapokkuutakin on niin, ettei viini tunnu makeudestaan huolimatta liian äitelältä.


Dow
portviinitalo on myös perinteikäs, sen tarina alkoi 1798 ja nykyisen omistajasuvun hallussa se on ollut 1960-luvun alusta. Dow’s on tunnettu erityisen laadukkaista viljelyalueista ja vintage portviinistään. Samoilta huipputarhoilta tulevat rypäleet myös heidän LBV viineihin. Omien sanojensa mukaan nimenomaan Dow’s on kehittänyt ”robotic lagarin” eli menetelmän jossa värin ja tanniinin irroittaminen kuorista on automatisoitu, vaikkakin jaloilla polkemista tehdään edelleen parhaiden viinien osalta.  www.dows-port.com

Dow’s Late Bottled 2012
Väriltään erittäin tumman punainen, melkein musta portviini. Verrattuna edelliseen Taylor’siin tuoksu on mausteisempi ja ruby portviinille tyypillisesti hedelmäinen kypsän luumun ja tumman kirsikan sekä mustaherukkan aromeineen. Tuoksussa on myös lakritsaan ja pippuriin viittaavaa mausteisuutta, joka on miellyttävää ja se ryhdistää viiniä niin ettei tuoksun makea hedelmäisyys tunnu liian vallitsevalle.

Maku on luonnollisestikin makea, mutta hapokkuus ja tanniini tasapainottavat makeutta hienosti. Tämä viini on saanut kehittyä jo 7 vuotta ja se tuntuu hedelmäisessä maussa paahteisuutena, lievänä nahkaisuutena ja jälkimaussa vilahtavana toffeena. Erittäin miellyttävä moniulotteinen viini.

Ruby-tyylin portviinit ovat erinomaisia kavereita suolaisille koville juustoille tai sinihomejuustolle. Kansainvälisesti legendaarisin food pairing taitaa olla Stilton-blue cheese, mutta meidän oma Aura-juusto, tai erityisesti Aura Gold ei kalpene siinä rinnalla lainkaan. Tumma suklaa ja myös siitä valmistetut jälkiruoat saavat ruby-tyylin portviinistä erinomaisen juoman rinnalleen.

Wine and Beyond.fi Viiniblogi palaa myöhemmin portviinien pariin, ensi kerralla on vuorossa Tawny port. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa, tai liittymällä sähköpostilistalle sivun alalaidassa.

Teksti ja kuvat: Anniina Schreiner

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Ranskassa alkunsa saanut Sauvignon Blanc on löytänyt uuden kodin Uudesta-Seelannista.

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin ”pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty.

Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Naapurin lampaat tarjoavat ilolla ruohonleikkaus- ja lannoituspalveluita.

Keväiset sadonkorjuujuhlat

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla)

Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi.

Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Ja sitten valkkarin pariin…

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019

Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. 

Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille niin kotimaassa kuin maailmallakin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia

Nyan Nyan Nouveau

Nyan Nyan Nouveau

NYAN NYAN NOUVEAU

– Sarjassamme viinimaailman outoudet –

Tervetuloa Wine and Beyondin viiniblogin pariin!

Tämä ”Viinimaailman outoudet” postaus keskittyy Beaujolais Nouveau-hypetyksen kummallisiin lieveilmiöihin, pilke silmäkulmassa. Viime viikolla tuli markkinoille Beaujolais Nouveau, vuosikerran 2019 uusi viini, josta kirjoitin aikaisemmassa blogijulkaisussa

Kerroinkin jo, että Beaujolais Nouveau tunnetaan nykyään ympäri maailman ja Japanissa ollaan jokseenkin, hmm… fanaattisia sen suhteen. Vielä reilu 10v sitten Japaniin myytiin 12 miljoonaa pulloa Nouveauta vuosittain, siis periaatteessa pullo per 11 japanilaista. Nykyään määrä on pudonnut noin puoleen, mutta silti rohkenen epäillä, että edelleenkin japanilaiset taitavat olla kaikkein “hassuimpia” tämän uuden viinin suhteen… vai mitä sanotte tästä…

Yunessun kylpylä sijaitsee noin 100km Tokiosta ja siellä Beaujolais Nouveaussa pääsee myös kylpemään. (Sesongin ulkopuolella käytetään muutakin punaviiniä). Kylpylä mainostaa, että itse Kleopatralla oli tapana kylpeä viinissä sen ihoa uudistavien vaikutusten takia. Vieraita pyydetään kuitenkin ystävällisesti pidättäytymään viinin juomisesta kylpiessään. Jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että vieraat ahneuksissaan juovat liikaa kylpyviiniään, on kylpylä varautunut tähän lisäämällä uutta viiniä altaaseen kolme kertaa joka päivä (klo 10, 13:30 ja 16). (www.yunessun.com)

Japani on muutenkin antelias maa viinimaailman kummallisuuksista puheen ollen. Siellä on Beaujolais Nouveaulle jopa jonkin sortin kollega ”Nyan Nyan Nouveau”, joka kääntyy suomeksi suunnilleen ”Miau Miau Nouveau”. Yritys nimeltä B&H Lifes toi 2013 markkinoille kissoille tarkoitetun uuden sadon viinin! Asiakkaat olivat kuulemma toivoneet juomaa, jolla kissat voisivat julistaa syntymäpäiviään, joulua ja muita juhlapäiviä.

Vähän tässä kyllä on huijauksen makua, sillä ensinnäkään Nyan Nyan Nouveaussa ei ole yhtään alkoholia (kissojen oneksi) ja toisekseenkin se on valmistettu Cabernet Franc rypäleiden mehusta, eikä Gamaysta, kuten oikea Beaujolais Nouveau. Lisäksi siinä on c-vitamiinia ja kissanminttua lisäämässä nautintoa.

Valmistaja kommentoi myös kätevästi, että eiväthän kissat muutenkaan juuri juo, mutta omistajat halunnevat juhlia yhdessä kissojensa kanssa ja silti tarjota niillekin juotavaa… (japantoday.com/red-wine-for-cats). Tasapuolisuuden nimissä B&H Lifes on luonut myös koirille oman kuohuviinin, Wan-Wan-Sparkling wine, (Wan-Wan tarkoittaa Hau-Hau japaniksi).

Ehkä tässä vaiheessa blogistinkin on pakko tunnustaa, että vaikka tämän blogin nimi on Wine and Beyond, niin tämä alkaa olla jo osastoa far beyond.

Jätetään tämä Beaujolais Nouveau lieveilmiöineen tältä vuodelta tähän, ensi torstaina on sitten uudet aiheet. Hauskaa viikon jatkoa kaikille!

Nyan Nyan Nouveau, herkkuja kissan ruokapöytään.

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Muita wineandbeyond.fi blogin postauksia pääset lukemaan täällä

Seuraa blogia facebookissa Wine and Beyond.fi

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé!!!

Tervetuloa laseihimme Beaujolais Nouveau 2019

Tervetuloa Wine and Beyond.fi viiniblogin pariin!

 

Hauskaa kun liityit seuraan. Tämän postauksen loppupuolella pääsemme maistamaan vuosikerran 2019 uutta viiniä, Beaujolais Nouveauta. Haluatko lukea mielummin vuoden 2020 Beaujolais Nouveausta? Klikkaa tästä.

Aloitetaan kuitenkin taustatiedolla marraskuisen hässäkän päätähdestä, joka otetaan nykyään vastaan riemuiten jokapuolella maailmaa. Erityisen innokkaita Nouveaun suhteen ovat japanilaiset ja heidän vinkeistään voit lukea täältä. (Aiheesta myös aiemmassa postauksessa).

Tavallisesti punaviinin käyttäminen kestää n. 2-4 viikkoa, jonka jälkeen sitä kypsytetään kuukausia tai jopa vuosia ennen pullottamista. Beaujolais Nouveaun nopean saapumisen markkinoille, vain muutama viikko sadonkorjuun päättymisen jälkeen, mahdollistaa sen valmistustekniikkana käytettävä hiilidioksidikäyminen (tunnetaan myös nimellä hiilihappokäyminen, macération carbonique). Viinin ensimmäiseksi sallituksi myyntipäiväksi päätettiin vuonna 1985 marraskuun kolmas torstai, kätevästi viikko ennen Pohjois-Amerikkalaisten Thanks givingiä ja noin kuukausi ennen joulua. Nouveau onkin yritetty brändätä juhla- ja bileviiniksi etikettejä myöten ja kieltämättä ne näyttävätkin yleensä aika hauskoille.

Beaujolais Nouveau maistelussa

Vuosikerta 2019 ei ollut Beaujolaisin alueella mitenkään helpoimmasta päästä. Inter Beaujolaisin David Ratinger kertoi Decanter lehden haastattelussa, että kesän lämpötilat olivat Beaujolaisissa erittäin kuumia, yli 40 astetta, ja kuivuus vaivasi viinitarhoja. Lisäksi alkukesän halla ja elokuun raekuurot (jossa tuli kuulemma pingispallon tai jopa petanque-pallon kokoisia rakeita) aiheuttivat sen, että satomäärät putosivat ja poimituistakin rypäleistä tavallista pienempi määrä voitiin käyttää viinin valmistukseen. Kuitenkin rypäleiden kypsyysaste oli hyvä ja sadonkorjuu päästiin tekemään hyvässä säässä. Beaujolaisin 2019 vuosikerta on siis määrältään niukka, mutta laadultaan sen sanotaan olevan erittäin korkeatasoinen, jopa poikkeuksellinen. Alkon valikoimassa on tänä vuonna kaksi Beaujolais Nouveau viiniä.

Jean Loronin Beaujolais Noveau Villages 2019 (kuvassa vasemmalla) ja Georges Duboeuf:n Beaujolais Nouveau 2019.  Jean Loronin viinitalon historia ulottuu vuoteen 1711, jolloin Jean Loron alkoi tavoitella “täydellisiä rypäleitä” luodakseen ensiluokkaisen laadukkaita viinejä. 1700-luvulla oli tavallista, että viljelijät kasvattivat useita eri kasveja, viiniköynnös yhtenä muiden joukossa. Jean halusi kuitenki keskittyä viiniin ja tiettyihin erityisiin palstoihin, joiden hän uskoi tuottavan parhaan sadon upeiden viinien raaka-aineeksi. Nykyään viinitalolla on 135 hehtaaria viljelyksiä sekä Beaujolais että Macônnais alueilla. Mainittakoon vielä, että Jean Loronin Nouveau on Village tason viini, eli sen rypäleet ovat kasvaneet paremmiksi tunnustetuilla alueilla kuin ”perus Beaujolais”. (www.loron.fr)

Georges Duboeuf puolestaan on 86 vuotias, Beaujolaisin kuninkaaksikin tituleerattu herra, joka perusti 1964 nimeään kantavan négociant yrityksen. Négociant tarkoittaa viinin välittäjää, joka ostaa viinirypäleitä viljelijöiltä, käyttää ne viiniksi omassa viinin valmistamossaan ja myy sitten omalla nimellään. Monet négociantit omistavat myös itse viinitarhoja ja niiden tuottamien rypäleiden lisäksi ostavat rypäleitä muiltaki viljelijöiltä. Nykyään Georges Duboeuf on valtava yritys, se toimii yli 300 viljelijän kanssa ja tuottaa  36 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa, joista 20% on Beaujolais Nouveauta. (www.duboeuf.com ; winesearcher.com)

Näitä kaveruksia kun vertailee, niin väri on molemmissa kohtuullisen tumma, mutta ei kovin intensiivinen. Sävy on rubiinin punainen.

 

George Duboeuf:n Nouveaussa tuoksusta aistin kanelimaista mausteisuutta ja häivähdyksen Nouveaulle tyypillistä parfyymimäistä banaania, joka haihtuu lasista melko nopeasti, myös punaista marjaisuutta kuten kirpakkaa punaherukkaa tai puolukkaa ja aavistus myös metsämansikkalta vivahtavaa makeampaa marjaisuutta. Jokin tuoksussa viittaa niin vahvasti hapokkuuteen, että jo pelkkä tuoksu nostaa veden kielelle kun suu valmistautuu maistamaan jotakin hapokasta. Suussa viini on kevyt, hapokkuutta löytyy suhteellisen paljon ja se korostuu sillä tuoksussa tuntuva hedelmäisyys ja mausteisuus ei kanna maistettaessa kovin pitkälle. Tanniinejakin on melko vähän ja ne tuntuvat mukavan pehmeiltä, joka viittaa siihen että rypäleet ovat saavuttaneet kasvukauden aikana hyvän kypsyyden. Jälkimaku on hyvin lyhyt.

Jean Loronin Nouveaun tuoksussa tuntuu lämmin kanelimainen mausteisuus ja myös makeahkon tuntuinen, lähes ylikypsä banaanimaisuus. Punaista hedelmäisyyttä on tässäkin viinissä ja se on yleisfiilikseltään kypsemmän oloista kuin Georgen Nouveaussa ja vivahtaa muun muassa kirsikkaan ja hiukan mustikkaankin. Lisäksi, en voi välttyä siltä että tuoksusta tulee jotenkin mieleen myös vaaleanpunainen Muumi-vadelmalimsa. Tämäkin viini on hapokas, tanniineja on hiukan enemmän kuin Georgen Nouveaussa ja ne ovat mukavan pehmeät tuoden viinille runkoa. Kuitenkin viini tuntuu alkoholipitoisuuden suhteen vähän epätasapainoiselta, sillä näin tuoreen viinin jotenkin ohuehko hedelmäisyys ei oikein tahdo kestää 13% alkoholipitoisuutta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että molemmat ovat yllättävän viinimäisiä ollakseen näin nuoria viinejä, olen joskus maistanut paljon mehumaisempaakin Nouveauta. Molemmat sopivat hyvin sellaisenaan seurusteluun, tai esimerkiksi grillatun kanan, tai kalkkunan kanssa jolla on esim. karpalokastike kaverinaan (kuka juhlii thanksgivingiä?;). Juustoista Beaujolais Nouveaulle klassisia kavereita ovat valkohomejuustot Brie ja Camembert, siihen kylkeen voi toki lisätä vähän suolakeksejä ja niin voi matka 2019 vuosikertaan alkaa.

Kiitos kun viivähdit hetken Wine and Beyondin blogin parissa. Koska tällä postauksella alkaa olla jo pituutta palaan toisella kertaa Beaujolais Nouveaun valmistusmenetelmään, hiilidioksidikäymiseseen (macération carbonique). Lisää tietoa janoaville vinkiksi, että valtiollinen monopolimme tarjoaa verorahoille vastinetta ja ihan näppärästi paketoitua infoa: Moninaiset Beaujolais:n viinit .

Beaujolais Nouveau ja Gamay avaavat uuden viinivuosikerran 2019

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

 Kuvat: Anniina Schreiner ja freepik.com

 

Muita Wine and Beyond viiniblogin postauksia pääset lukemaan täältä

 

Uutta vuosikertaa odotellessa – päivä Beaujolais Nouveaun saapumiseen

Uutta vuosikertaa odotellessa – päivä Beaujolais Nouveaun saapumiseen

Uusi blogi uutta vuosikertaa odotellessa

– päivä Beaujolais Nouveaun saapumiseen-

Uusi suomalainen viiniblogi

Tervetuloa lukemaan Wine and Beyond.fi ensimmäistä blogipostausta. Tämä onkin loistava viikko aloittaa viiniaiheinen blogi, sillä tämän viikon torstaina juhlitaan Beaujolais Nouveaun saapumista laseihimme. Minä olen Anniina, WSET3 Advanced tutkinnon suorittanut viiniasiantuntija. Olen vihdoin toteuttanut yhden haaveeni ja tehnyt jo 2002 vuonna alkaneesta harrastuksestani ammatin. Pidän viini-tastingeja viineistä kiinnostuneille harrastajille, sekä koulutuksia ravintola-alan ammattilaisille, jotka haluavat parantaa viiniosaamistaan. Jokaisen viinin takana on tarina, joka on parhaimmillaan kiehtova ja tarua ihmeellisempi. Se mitä kaadamme lasiin, on tärkeä osa tarinaa, mutta ei koko tarina. Blogin aiheissa, samoin kuin viineissä yhdistyy monta asiaa; luonto, kansainvälisyys, maantiede, historia, ihmiset ja kiehtovat tarinat. Tervetuloa mukaan!

 

Vaan mennäänpä itse asiaan. Tällä viikolla viinimaailman päätähti on Beaujolais Nouveau. Nouveau (ranskaksi uusi) tehdään Ranskan Beaujolais alueella tänä vuonna kasvaneesta sadosta, eli viinin vuosikerta on 2019. Tämä uuden sadon viini tehdään alueella ylivoimaisesti hallitsevasta Gamay rypälelajikkeesta, joka onkin täydellinen lajike Beaujolais Nouveau viiniin. Gamay sopii erinomaisesti punaviineihin, jotka on tarkoitus nauttia nuorena ja sille tyypillistä on keskimääräinen hapokkuus ja kohtalainen tai jopa matala tanniinisuus. Näistä syistä viini saattaa olla myös niiden mieleen, jotka eivät yleensä punaviineistä niin välitä (kannattaa kokeilla). Nouveaulle tyypillisiä aromeja ovat punainen marjaisuus, vadelma, kirsikka tai jopa kirsikkalikööri (kirsch) ja valmistustavasta tulevat banaani (kyllä, oikeasti!) sekä kanelia muistuttava mausteisuus. Näitä ja muitakin aromeja voimme siis etsiä parin päivän päästä tuoretta 2019 vuosikertaa maistelleessamme.

 

Marraskuun kolmas torstai on se legendaarinen päivä, jolloin tämä uuden sadon nuori viini tulee myyntiin ympäri maailman. Beaujolaisin alueella tätä eventtiä juhlitaan koko viikko ja esimerkiksi Japanissa ihmiset ovat ainakin aikaisempina vuosikymmeninä olleet jopa fanaattisen innostuneita asiasta, katsotaan miten käy tänä vuonna?! Osa viiniharrastajista ei pidä lainkaan uuden viinin erilaisesta ja perinteisestä punaviinistä poikkeavasta mausta, osa maistelee sitä kiinnostuksesta uuteen vuosikertaan ja osan mielestä se on virkistävän raikasta ja kevyttä, ja tarjolla aivan liian lyhyen aikaa. (Beaujolais Nouveau on parhaimmillaan saman vuoden puolella, kun se on valmistettu.) Enää pari päivää ja pääsemme maistamaan ja fiilistelemään vuosikertaa 2019! Tuore vuosikerta ja tuore blogi, jotenkin ne tuntuvat sopivan yhteen.

Tervetuloa viinin tuolle puolelle ja Wine and Beyondin blogin pariin!

Syysmaisemaa Ranskan Beaujolais:sta (kuva beaujolais.com)

 

Muut kuvat: Anniina Schreiner

Muita wineandbeyond.fi viiniblogin postauksia pääset lukemaan täällä

 

Seuraa viiniblogia facebookissa Wine and Beyond.fi