Silvaner Frankenin helmi

Silvaner Frankenin helmi

mennessä | elo 27, 2021 | Yleinen

SILVANER FRANKENIN HELMI

– Se toinen saksalainen valkoviinilajike –

Silvaner parrasvaloissa

Yhteistyö Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Valkoviineistään tunnettu Saksa on saanut paljon mainetta Rieslingin kotiseutuna. Riesling ei ole kuitenkaan ainoa lajike, josta Saksassa tuotetaan laadukasta viiniä ja onkin aika nostaa parrasvaloihin Silvaner, ”se vähemmän tunnettu valkoviinirypäle”. 1960 ja 1970-luvuilla Silvanerin maine tahriintui massatuotannon puristuksessa mutta nykyään lajikkeesta tuotetaan erinomaisia laatuviinejä. Otetaan siis katsaus tähän tutustumisen arvoiseen ja perintekkääseen rypälelajikkeeseen. Tervetuloa Viiniblogin matkaan!

Silvaner on ohutkuorinen, hyvin maaperää ja kasvualuettaan ilmentävä valkoinen rypälelajike. Kuva: DWI

Silvaner on yksi mailman vanhimmista tunnetuista viinirypälelajikkeista ja ensimmäinen sen  viljelystä kertova dokumentti on peräti vuodelta 1659. Muinaiset kirjanpitotositteet osoittavat, että Silvaner köynnöksistä maksettu hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna muihin sen ajan viiniköynnösten taimiin.

Silvanerin vanhemmat ovat jo keskiajalla tunnettu Traminer ja Österreichisch Weiss (suomennettuna Itävaltalainen Valkoinen), joiden luonnollisen ristetymisen tuloksena syntyi Silvaner. Traminerilla on myös sukulaissuhde Pinot Noiriin, vaikkakaan ei ole pystytty osoittamaan kumpi on lapsi ja kumpi vanhempi.

Nykyään Silvanerin huippualuetta on Saksan Franken, jossa se on kaikkein viljellyin rypälelajike. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet sopivat lajikkeelle erinomaisen hyvin. Täällä edes Saksassa muuten niin hyvin menestynyt Riesling ei pärjää laadussa Silvanerille. Frankenin maaperä ja kasvuolosuhteet yksinkertaisesti sopivat Silvanerille paremmin.

Yksi syy tähän lienee myös se, että Silvaner-köynnös kukkii aiemmin kuin Riesling. Varhainen kukkimisajankohta altistaa lajikkeen keväthallalle. Ajan myötä tämä on johtanut siihen, että Silvaner on saanut Frankenin viileässä ilmastossa parhaat kasvupaikat, jotka saavat eniten auringonvaloa ja lämpöä. Auringon energia yhdessä viileän kasvuympäristön ja kalkkipitoisen maaperän kanssa auttavat Silvaneria tuottamaan rypäleitä, jotka ovat aromikkaita ja joista saadaan konsentroituneen elegantti viini.

Saksan Franken on Silvanerin kotiseutua.  Kuva: DWI

Määrä ei korvaa laatua

Silvaner on luonteeltaan suurisatoinen lajike. Tämä taipumus houkutteli menneinä vuosikymmeniä monia viinitilallisia lajikkeen kasvatukseen. Tässä piilee kuitenkin ansa, sillä jos satomäärien annetaan kasvaa, eli toisin sanoen jos viljelijä tekee määrää laadun kustannuksella, tulee viinistä helposti aromimaailmaltaan latteaa ja tylsää, ammattikielellä sanottuna neutraalia.

1960-luvulla Silvaner eli määrällistä kukoistuskauttaan, ollen Saksan eniten viljelty rypälelajike. Suurisatoisena se sopi aikansa “hittiviinin” Liebfraumilchin tuotantoon, jossa sitä sekoitettiin muihin lajikkeisiin. Valitettavasti siinä samalla Silvaner menetti maineensa.

Silvaner pystyy kuitenkin tuottamaan erinomaista valkoviiniä, mutta se vaatii viljelijältä halua panostaa laatuun enemmän kuin määrään, ja myös työtä viinitarhalla, jotta satomäärät pysyvät kurissa.

Nykyään Silvanerin viljelyala on vain 4,6% Saksan viinitarhojen pinta-alasta ja laadussa on tapahtunut huimia harppauksia. Voidaankin sanoa, että Silvaner elää parhaillaan toista, laadullista kukoistuskauttaan.

Silvanerin aromimaailmasta löytyy usein omenaa, meloonia, kivellisiä hedelmiä kuten aprikoosia tai persikkaa, mehevää sitruksisuutta sekä yrttisiä ja maamaisiakin aromeita.
Kuva: DWI

Silvaner, Riesling, Rieslaner

Saksan valkoviineistä puhuttaessa ei voi välttyä ajattelemasta Rieslingiä, joka onkin ”kaikille tuttu” saksalainen rypälelajike. Molemmilla lajikkeilla on taito ilmaista hyvin kasvupaikkaansa ja maaperää, mutta Silvanerin kasvukausi on lyhyempi ja se kypsyy noin kaksi viikkoa ennen Rieslingiä. 

Rieslingiin verrattuna Silvanerin aromikkuus on usein hiukan herkempää ja viinien hapokkuus lievempää. Tämä puhuu Silvanerin puolesta esimerkiksi valittaessa viiniä äyriäisille tai vaalealihaisille kaloille, joiden oma maku saattaa joutua jyrätyksi turhan voimakkaan viinin rinnalla.

Ihminen on kekseliäs ja kokeilunhaluinen, joten ei ole oikeastaan kummakaan, että Silvaner on kokeiltu risteyttää Rieslingin kanssa. Tuloksena tästä on ”luovasti” nimetty Rieslaner-lajike. Rieslaner on osoittautunut hyväksi jälkiruokaviinien valmistuksessa, joita Alkonkin valikoimasta näyttää löytyvän tällä hetkellä ainakin kaksi erilaista.

Tänään Viiniblogin maistelussa on kuitenkin puhtaita 100% Silvaner viinejä. Näistä kaikki ovat myös saatavilla Alkosta.

Kolme saksalaista silvaneria. Keskimmäinen on pakattu linjakkaaseen, litteään pulloon, joka on päivitetty versio Frankenin alueen Bocksbeutelista.

Winzer Sommerach Sommeracher Kabinett Trocken Silvaner 2019

Hinta, 17,07€

Tämän viinin on tuottanut vuonna 1901 perustettu Frankenin alueen vanhin viiniosuuskunta. Perustajajäseninä oli 15 viininviljelijäperhettä, jotka yhdistivät voimansa. Osuuskunta on edelleenkin viljelijäperheiden omistama ja on sittemmin kasvattanut paitsi laadukkaita rypäleitä, myös jäsenmääräänsä. Tällä hetkellä omistajaperheitä on 90. Heihin kaikkiin voit tutustua osuuskunnan nettisivuilla. Nimestä vielä lyhyesti, että  Sommerach viinitarhan nimi viittaa ”paikkaan joen aurinkoisella puolella”. https://www.winzer-sommerach.de

Viehättävästä tuoksusta voi löytää mehevää päärynää, persikkaisuuttakin ja kypsää sitruunaa sekä mineraalisuuteen viittaavaa fiilistä. Maku on kuiva ja herkullisen hedelmäinen. Viinissä on kepeä yleisilme, hapokkuus on pirteää, mutta ei päällekäyvää. Aromeiltaan maku seurailee tuoksua ja jälkimaussa on kevyttä ja raikasta salviaan viittaavaa yrttisyyttä. Kun viini hiukan lämpenee lasissa, niin tuoksusta ja jälkimausta voi löytää sellaista kevyttä maamaista aromikkuutta, joka usein liitetään Frankenin alueen viineihin. Vinkkinä ruokapöytään; muista tämä, kun mietit viiniä rapujuhliin. Myös muille äyriäisille- ja vaalealihaisille kaloille.

Brennfleck Sulzfelder Sonnenberg Silvaner Alte Reben 2019

Hinta: 16,89€

Brennfleckin viinitila on ollut saman suvun hallussa pitkälti yli 400 vuotta ja sitä pyörittää tällä hetkellä suvun 13. sukupolvi, Susanne ja Hugo Brennfleck. Tila kertoo pyrkivänsä kohti luomutuotantoa, vaikka heillä ei ainakaan vielä ole luomusertifikaattia. Tämä viini on valmistettu vanhoista (yli 30-vuotiaista) köynnöksistä, jotka kasvattavat rypäleitään Frankenissa, tarkemmin sanottuna Sonnenberg palstalla Sulzfelder am Main kylän tuntumassa. https://www.weingut-brennfleck.net/weinlagen

Tuoksussa tuntuu keltaista luumua, lempeää sitruksisuutta ja kevyttä kukkaisuutta, myös raikasta yrttisyyttä. Vihjauksia Frankenin Silvanerille tyypilliseen maamaisuuteenkin saattaa löytää. Suutuntumaltaan viini on kevyt, mutta kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Maussa on hedelmäisyyttä, hapokkuutta, mineraalisuutta ja se seurailee tuoksun aromeita. Jälkimaku on pitkä ja siinä vuorottelevat mukavalla tavalla hedelmäiset ja raikkaiden yrttien aromit. Ruoan suhteen vinkkinä sellainen, että pääsin maistamaan tätä paistetun kuhan, juureslisukkeen, perunapaistoksen ja beurre blanc kastikeen kanssa, oli erinomainen yhdistelmä.

Winzergenossenschaft Herxheim am Berg Silvaner Trocken 2019

Hinta: 12,98€
Kevyempi lasipullo

Tämä viini tulee Pfalzin alueelta, joka tunnetaan yhtenä Saksan lämpimimmistä viinialueista. 1930-luvulla perustettu viiniosuuskunta viljelee useita eri rypälelajikkeita, myös Silvaneria. Heille on tärkeää, että viinit ilmentävät niin rypälelaijikettaan kuin myös Pfalzia viinialueena. Viini on pakattu kevyeeseen lasipulloon, joka on aina ilahduttavaa.  https://www.wg-herxheim.com

Houkutteleva ja trooppisen hedelmäinen tuoksu tuo mieleen mehevän ananaksen ja punaisen omenan sekä kypsän situksisuuden, kukkaisuuttakin saattaa tuoksusta löytää. Viini on kuiva ja maku seurailee tuoksua. Yleisilme on lämpimän hedelmäinen, jota mukava hapokkuus raikastaa sopivasti. Suutuntuma on kevyehkö, mutta kallellaan keskitäyteläiseen suuntaan. Viinin hiukan lämmetessä esiin nousee myös hunajaisuuteen viittaavaa tuoksua. Jälkimaku on pitkä ja kevyesti nielua lämmittävä. Ruokapöytään suosittelisin tätä kaveriksi paistetulle kalalle ja esimerkiksi sitruunarisotolle, tällaista yhdistelmää pääsin itse kokeilemaan ja se oli perfecto. Myös kanan tai kalkkunan kylkeen hyvä kaveri.

Silvaner terttuja auringossa. Kuva: DWI

Ruokapuolelta yksi Silvanerin klassinen kaveri on kevään herkku, parsa. Myös syksyisten ruoka-annosten kanssa Silvaner sopii erinomaisesti yhteen ja esimerksi paistettu kala juureslisukkeilla saa hiukan täyteläisemmän suuntaisesta Silvanerista oivan kumppanin. Lisäksi nyt rapukauden ollessa parhaillaan Silvaner kannattaa ehdottomasti pitää mielessä yhtenä rapujuhlien viinivaihtoehdoista. Muutkin äyriäiset ja kalaruoat sopivat Silvaner viinien kanssa hyvin yhteen samoin kuin kana tai kalkkuna.

Lopuksi vielä mainintana, että kaikki kolme tämän postauksen viiniä ovat 100% Silvaneria ja laadultaan hyviä. Silti Silvaneria käytetään edelleen sekoitteissa muiden rypälelajikkeiden kanssa ja niissä laatu on vaihtelevaa. Kannattaa siis harjoittaa pientä valppautta Alkon viinihyllyllä Silvaner-viiniä valitessaan.

WineandBeyond.fi järjesti Saksan viinien kanssa Etäviinitastingin Facebookissa 2021. Voit edelleen katsoa tastingin klikkaamalla allaolevaa kuvaa. (Linkki aukeaa Facebookiin.)

Tästä videosta näet, miten Silvaner-viikko näkyi Tampereella vuonna 2020. 

Hyvää alkavaa syksyä ja mainioita Silvaner-viinien maisteluita!
Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Teksti: WineandBeyond.fi viiniasiantuntija Anniina Schreiner

Lähteet:
Silvaner booklet by Wines of Germany
Saksanviinitiedotus.fi
Germanwines.de
Jancis Robinson, Hugh Johnson (2013) ”The World Atlas of Wine”, 7th edition.

Kuvat:
Germanwines.de, Deutches Wein Institut

Harvinaiset valkoviinit

Harvinaiset valkoviinit

mennessä | helmi 24, 2020 | Yleinen

HARVINAISTEN VIINIEN ÄÄRELLÄ 

 

– Maailman harvinaisimmat valkoviinilajikkeet –

Tiesitkö, että maailmassa on tunnistettu yli 1360 viinirypäle-lajiketta, silti 80% maailman viinistä tuotetaan vain noin 20 eri lajikkeesta. Wine and beyond.fi viiniblogi tarjoilee sinulle väläyksen näistä viinimaailman harvinaisuuksista. Tervetuloa mukaan harvinaisten viinien tastingiin!

Viisi harvinaisuutta, yksi Italiasta, kolme Unkarista ja yksi Libanonista.

”Viinien etsintä vei vuoden”

 

Sain ilon osallistua ystäväni viiniasiantuntija Samuli Viherman järjestämään harvinaisten rypälelajikkeiden tastingiin. Kysytäänpä illan hyväntuuliselta isännältä, mistä tämä ajatus harvinaisuuksien tastingiin sai alkunsa?

”Halusin järjestää tämän tastingin ystävilleni omasta mielenkiinnostani, sekä päästäkseni itsekin maistamaan näitä viinimaailman harvinaisuuksia”, Samuli kertoo. Osuutta kiinnostukseen oli myös James Wilsonin kirjalla; ”God forsaken grapes – the slightly tipsy journey through the world of Strange, Obscure, and Under-appreciated Wine ”.

Kirjan nimen voisi kääntää suomeksi kutakuinkin ”Jumalanhylkäämät rypälelajikkeet – kevyesti hiprakkainen matka omituisten, erikoisten ja aliarvostettujen viinien maailmassa”.  Kirjassa Wilson matkailee Euroopan eri viinialueilla metsästäen erittäin harvinaisia rypälelajikkeita, haastatellen niiden viljelijöitä ja tietysti nauttien erikoisista viineistä. (Ei hassumpi tapa ansaita elantoaan?)

Samuli avaa ensimmäisen pullon ja jatkaa, ”Seurailen aktiivisesti mitä viinejä markkinoille tulee ja olen noin vuoden ajan tarttunut kiinnostaviin harvinaisuuksiin. Näitä viinejä ei juuri Alkosta löydä. Pelkästään rypälelajikkeiden viljelymäärät rajoittavat tuotantoa ja harvoin niitä myydään kovin kauas tuotantoalueestaan. Osaa näistä lajikkeista on maailmassa vain 10-20 hehtaaria.”

Vertailun vuoksi Cabernet Sauvignonin viljelyala on noin 280.000 hehtaaria ja Chardonnayn 160.000 hehtaaria. Kuullostaa siltä, että minä ja muut tastingiin osallistuvat ovat aika onnekkaita. Tai hetkinen, olemmeko sittenkään? Miksi nämä viinit ja rypälelajikkeet ovat niin harvinaisia? Luulisi, että jos ne ovat tosi hyviä niin suosio olisi suurempaa… Ovatko nämä viinit hyviä alkuunkaan? Näihin kysymyksiin on turha pohtia vastausta suljettujen pullojen äärellä, joten ei muuta kuin maistamaan.

Ermes Pavese Blanc de Morgex et de La Salle 2018, Italia

Ensimmäinen viini tulee Alpeilta, Italian ja Ranskan rajan tuntumasta. Lajikkeena on Prié blanc, jota on koko maailmassa noin 22 hehtaaria. Nimi juontaa juurensa rukoilemisesta ja se onkin ollut aikoinaan käytössä kirkkoviininä sillä punaviinin koettiin tahrivan liikaa pappien kaapuja. (Olennainen asia aikana, jolloin Bio Luvilia ei oltu vielä keksitty).

Tuoksussa tuntuu kukkaisuutta ja päärynäistä hedelmää. Maku on hiukan yllättävästi aika hapokas ja jotenkin mausteinen vaikken pystykään täsmällisesti nimeämään mitään tuttua maustetta. Löydän viini aromeista myös kohonneen taikinan hiivamaista, jännän pistävää aromia. Erikoinen tuttavuus, mutta ei mitenkään huono, vain… erilainen.

A Ket Jobarat Kéknyelű, 2017, Unkari

Unklarilainen Kéknyelű on rypäleiden maailmassa erikoinen tapaus. Useimmissa rypälelajeissa on sekä hede ja emikukkia samassa köynnöksessä ja köynnös pölyttyy lähes itsestään. Kéknyelű on tässä poikkeus, se tuottaa vain emikukkia ja tarvitsee siis kaverikseen köynnöksiä, joissa on hedekukkia, sekä tietysti pölyttäviä hyönteisiä ja tuulenvirettä ja niin edelleen. Ehkä tämä on yksi syy lajikkeen harvinaisuuteen (40 hehtaaria maailmassa). Lajiketta nimeltä Budai Zöld käytetään Kéknyelűn pölytyslajikkeena ja ne löytyvät yleensä samalta tarhalta. Budain viinit eivät ilmeisesti ole kovin hääppöisiä ja lajiketta käytetänkin ennemmin rypäleviinan tislaukseen kuin viinin tuotantoon.

 

Keknyelu valkoinen

 

Tuoksussa tuntuu makeampaa hedelmää kuin edellisessä ja viini on selvästi täyteläisempi. Lajiketyypillisiin aromeihin kuuluvat kiivi ja kivelliset hedelmät kuten nektariini tai persikka. Tästä löytyy myös kukkaisuutta ja mineraalisuutta, hauska tuttavuus.

 

Somlói Apatsagi Juhfark 2013, Unkari

Tämä viini tulee Unkari Somlóista, joka on maaperältään vulkaanista aluetta. Lajikkeen nimi Juhfark tarkoittaa lampaan häntää ja juontaa juurensa rypäletertun tyypillisestä muodosta. Tätä ”lampaanhäntärypälettä” kasvaa maailmassa jo vähän enemmän, noin 156 hehtaaria pääasiassa Unkarin Somlóissa.

Viinin väri on syvän kultainen, ja sikäli hiukan poikkeuksellinen. Tässä onkin erikoinen ja aika makean oloinen tuoksu, lajikkeelle tyypillinen kypsä melooni näyttäytyy tässä ylikypsänä. Ei ehkä aromimaailmaltaan omia suosikkejani, mutta vulkaanisesta maaperästä tuleva suolainen ja mineraalinen meininki lisää kiinnostavuutta. Tästä saattaa löytää myös tervan aromia. Maku on kuiva ja hiukan yllätys tuoksun makeuden jälkeen.

 

Fekete Béla Hárslevelű 2008, Unkari

Tämäkin viini on Somlóin alueelta. Verrattuna edellisiin Hárslevelűa viljellään paljon, noin 1700 hehtaaria. Tämä ei sikäli ole yllätys, sillä lajike on yksi myös unkarilaisessa Tokajissa käytetyistä lajikkeista. Toisin kuin Tokaji tämä viini on kuitenkin kuiva valkkari eikä lajike ole enää täysin Tokajin tuotannon varassa.

Ensimmäisenä aromina lasista nousee selkeä hunaja. Hárslevelű tarkoittaa kuulemma lehmuksen lehteä, joka on myös lajikkeelle tyypillinen aromi. Myös lehmushunaja on tyypillinen. erityisesti iäkkäämmille viineille. (Jahas, no en nyt ihan pystynyt nimenomaan lehmushunajaksi tätä identifioimaan… hahaa). Tästä tulee Tokaji mieleen, mutta jotenkin riisuttuna… ikään kuin Tokaji, joka on heittänyt jalohomeisen ulsterinsa nurkkaan. Tuoksussa tuntuu myös setrin puumainen aromi, lakritsaa (sellainen hiukan kuivahtanut englanninlaku) ja myös mausteisuuta, ehkä mieto muskotti tai jotain sinne päin. Jälkimaussa tulee myös yllärinä hillaa, erityisesti lakkahillon aromia. Erittäin kiinnostava ja sikäli harvinainen valkkari, että tämähän olisi loistava ”meditaatioviini”. Ainoa vaan, että mistä tätä onnistuisi saamaan käsiinsä…

 

Chateâu Musar White 2009, Libanon

Tämä viinitalo on ”Libanonin tähti” ja näistä ainoa, joka on nimenä minulle aiemmin tuttu. Silti en ole muistaakseni aiemmin Musarin viinejä tullut maistaneeksi. Laijikkeina tässä viinissä ovat Obaideh ja Merwah, jotka ovat vanhoja arabialaisia viinirypälelajikkeita. (Maailman arvostetuimpien viinigurujen kesken tuntuu olevan erimielisyyttä siitä ovatko nämä lajikkeet sukua Chardonnaylle tai Semilionille.) Obaideh on täyteläinen matalahappoinen lajike ja Merwah on korkeahappoinen joka tuo ikääntymispotentiaalia. Chateâu Musarin viinit kestävät aikaa poikkeuksellisen hyvin, viinitalon omien sanojen mukaan tällä hetkellä parhaimmillaan ovat 70-luvulla tuotetut vuosikerrat!

Kullankeltaisen viinin tuoksu on hurjan intensiivinen, ensinuuhkaisulla melkein väkevän tuntuinen. Hetken kuluttua lasista nousee kiehtova suolakinuskin tuoksu, jossa sekoittuvat kermainen ja hiukan voimainen fiilis. Hedelmäprofiili on pitkän ikääntymisen johdosta kääntynyt tuoreista hedelmistä kohti kuivattujen hedelmien aromeja. Tuoksusta erottuu aprikoosia ja ananasta, myös hunajaa ja jonkun sitrushedelmän kuorta, jonka nimeän pienen pohdiskelun jälkeen verigreipiksi. Hasselpähkinää ja jotakin hedelmäkarkkimaista paljastuu myös… ehkä sen voisi nimetä hedelmätoffeeksi. Maultaan viini on kuitenkin kuiva ja kokonaisuutena tyylikkään tasapainoinen.

Täytyy sanoa, että ei ole turhaan tämän viinitalon nimi kiirinyt korviini. Erinomainen valkoviini, mielestäni tämän tastingin paras valkkari. Ja sitten, Samuli kertoo ilouutisen, tätä saa Alkosta! Hinta on 39,90€, joka kieltämättä on valkkarille aika kova. Pikaisella tarkastelulla se vaikuttaisi olevan kuitenkin keskitasoa verrattuna muihin valikoimassa oleviin valkkareihin joilla on ikää noin 10v.

Harvinaisuuksien joukkoon mahtui upeita helmiä sekä ”ei niin helmiä”.

Tämän kokemuksen perusteella kannustan kaikkia maistamaan myös viinimaailman harvinaisuuksia, jos ja kun niitä tulee vastaan. Illan tastingissa oli mukana myös punaviinejä, niistä harvinaisinta on maailmassa vain 9 hehtaaria… miltä se maistui? Oliko se hyvää? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät kun Wine and Beyond.fi viiniblogi palaa aiheeseen maaliskuussa.

P.S. Innostuin vielä etsimään tietoa Libanonin viinin viljelystä ja wikipedia kertoi, että Libanonissa tuotetaan noin 72 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa ja pääasiassa kansainvälisesti tunnetuista lajikkeista kuten Cabernet Sauvignonista, Merlotista ja Grenachesta.

P.P.S. Postauksessa on käytetty lähteenä James Wilsonin kirjaa: God forsaken grapes – the slightly tipsy journey through the world of Strange, Obscure, and Under-appreciated Wine

Seuraa blogia Facessa tai Instassa

Liity sähköpostilistalle sivun alalaidassa. Saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin.

 

Lue muita viiniblogin postauksia