Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen Sauvignon Blanc

Sinivalkoinen sauvignon blanc

– Terveisiä pallon toiselta puolelta –

Tällä viikolla viiniblogi valmistautuu itsenäisyyspäivään ja esittelee oivan kuohujuoman ”Suomen synttäreiden viettoon”. Tervetuloa mukaan!

Täällä pohjolassa aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun viettoon, koristevaloja on ripusteltu taittamaan talven pimeyttä ja valkoisesta lumesta iloitaan maiseman kaunistajana. Tästä jäätävästä talvesta johtuen viiniköynnös ei meidän leveysasteilla oikein tahdo menestyä, mutta kyllä suomalaiset viinitilaa osaavat hoitaa, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Ennen tilan esittelyä ja maistelua kuitenkin muutama sana yhdestä maailman kuuluisimmista rypälelajikeesta, Sauvignon Blancista.

Monille viininystäville Sauvignon Blanc on varmasti tuttu lajike ja sen vahva aromaattisuus jakaa mielipiteitä. Ranskassa erityisesti Loiren laakson Sancerre ja Pouilly Fumé ovat kuuluisia ”SauvBlanc” alueita, mutta 1980-luvulta alkoi Uuden-Seelannin kiito maailmanmaineseen SauvBlancin tuottajana. Nämä viinit ilmentävät usein trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää, karviaista sekä lajikkeelle tyypillistä mustaherukkapensaan lehden tuoksuja, myös ruohoa, nokkosta tai vihreää parsaa saattaa löytyä viinin bouquéesta.

 

Ranskassa alkunsa saanut Sauvignon Blanc on löytänyt uuden kodin Uudesta-Seelannista.

Jancis Robinsonin (jancisrobinson.com) mukaan Sauvignon Blancin ”pääkaupunki” on nykyään Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren pohjoispäässä sijaitseva Marlboroughn alue ja erityisesti sen sora/hiekkamaaperäinen Wairau-joen laakso. Äkiseltään voi kuulostaa siltä, että ei kai tuollainen maaperä mihinkään viljelyyn sovi, mutta itseasiassa viiniköynnökselle se sopii hyvin. Viiniköynnös pärjää, jopa kukoistaa, siellä missä monet muut viljelykasvit eivät menesty.

Esimerkiksi Wairau valleyssa hiekkainen maaperä johdattaa hyvin pois liikaa kosteutta, jolloin rypäleiden aromit pääsevät konsentroitumaan ja viinistä tulee intensiivisemmän makuista. Ja kas, kukapa olisi uskonut, juuri täällä pitää viinitilaa suomalainen Satu Lappalainen miehensä John Kennardin kanssa, jo vuodesta 2002 asti. Lajikkeina heillä on jonkun verran Chardonnayta ja Pinot Grisiä, mutta viinitalon lippulaiva on, kuinkas muuten, Sauvignon Blanc rypäleistä tuotettu ”Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc”

Kyselin heidän kuulumisiaan, ja Satu kertoi, että näin kesää kohti mentäessä työt viinitilalla lisääntyvät. ”Chardonnay on kukintansa ihan loppumetreillä ja Sauvignon Blanc on juuri aloittelemassa kukintaansa. Vuoden tärkein ajankohta on siis käsillä”.  Vicarage Lane viinitilalla on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria omia tiluksia ja lisäksi noin 15 hehtaaria tilan käyttöön leesattuja viljelyksiä. Uudessa-Seelannissa kun ollaan, niin toisinaan myös naapurin lampaat pääsevät avustamaan viiniviljelysten siistimisessä.

Naapurin lampaat tarjoavat ilolla ruohonleikkaus- ja lannoituspalveluita.

Keväiset sadonkorjuujuhlat

Eteläisellä pallonpuoliskolla viinin kasvukausi alkaa syyskuun tuntumissa, kun köynnökset heräilevät talvihorteestaan ja talvehtineet nuput alkavat versoa. Rypälelajikkeiden välillä on eroja, mutta noin yleensä ottaen kukinta tapahtuu marras-joulukuun aikoihin, ja kun me täällä pohjoisessa juhlimme joulua lumihankien (toivottavasti) keskellä, iloitsevat Uusi-Seelantilaiset viininviljelijät pienen pienien kivikovien raakileiden muodostumisesta (fruit set). Sadonkorjuu tehdään yleensä säästä riippuen helmi-maalis-huhtikuussa.

Mutta mennäänpä sitten itse asiaan.

Vicarage Lane Bubbly Brut, 2017 (kuvassa vasemmalla)

Kauniin kullankeltaisen kuohuviinin pienehköt kuplat poreilevat lasissa nätisti. Tuoksussa on valkoherukkaa ja mustaherukkapensaan lehteä, passionhedelmää ja yllättäen myös häivähdys hunajaa. Viinin suutuntuma on raikas ja piristävällä tavalla erilainen, kuohuviineissä harvemmin käytetyn rypälelajikkeen ansiosta. Mousse on melko täyteläinen ja runsas. Tämä viini on vuosikertaa 2017, joka eteläisen pallonpuoliskon viineissä tarkoittaa, että se on ikääntynyt jo yli 2,5 vuotta. Luultavasti tämän ikääntymisen seurausta on tuoksun hunajan häivähdys ja myös jälkimaussa esiin nouseva paahteisuus, joka ei kuitenkaan tuoksussa vielä juurikaan antanut itseään ilmi.

Periaatteessa tämän tyylin kuohuviineissä hedelmäisyys ja raikkaus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta itse pidän tässä viinissä myös näistä pienistä ikääntymisen merkeistä ja viini on sen kestänyt. Alkossa vaikuttaisi olevan myynnissä tällä hetkellä 2017 ja 2018 vuosikertoja. 2018 en ole itse maistanut, mutta olettaisin että siinä hedelmäprofiili on aavistuksen vahvempi, eikä jälkimaun paahteisuus ole välttämättä samalla tavalla läsnä. Hyvä sinivalkosävyinen kuohuva itsenäisyyspäivään ja vaihtelua perinteisemmin kuohuviiniin käytetyille rypälelajikkeille.

Ja sitten valkkarin pariin…

Vicarage Lane Malborough Sauvignon Blanc, 2019

Viinin väri on vaalean keltainen ja tuoksussa tuntuu passionhedelmää, mustaherukkapensaan lehteä, sitrusta ja ruohomaisuutta, sekä jotain pistävän vihreää, joka voisi viitata esim. nokkoseen sen ollessa myös Sauvignon Blancille tyypillisiä aromeita. Maku on raikkaan hapokas ja vaikka viini on kuiva pienen pieni jäännössokeri tasapainottaa hapokkuutta. Maussa tuntuu myös se, että kyseessä on lämpimän vuosikerran SauvBlanc (Winepress lehden mukaan 2019 sadonkorjuu tehtiin Marlboroughssa 4-14 päivää tavallista aiemmin) ja tämä tuntuu jäännössokerin ohella myös viinin alkoholipitoisuudessa. 

Klassinen juustokaveri Sauvigon Blancille on vuohenjuusto (paistettuna tai sellaisenaan), mutta tämä on myös oiva kaveri esimerkiksi itsenäisyyspäivän uunilohelle.

Kukkiva Sauvignon Blanc köynnös Marborough:n alueella Uudessa-Seelannissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille niin kotimaassa kuin maailmallakin!

Terveisin,
Viiniblogin Anniina

 

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

Lue muita viiniblogin postauksia

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé – Beaujolais Nouveau 2019

Il est arrivé!!!

Tervetuloa laseihimme Beaujolais Nouveau 2019

Tervetuloa Wine and Beyond.fi viiniblogin pariin!

 

Hauskaa kun liityit seuraan. Tämän postauksen loppupuolella pääsemme maistamaan vuosikerran 2019 uutta viiniä, Beaujolais Nouveauta. Haluatko lukea mielummin vuoden 2020 Beaujolais Nouveausta? Klikkaa tästä.

Aloitetaan kuitenkin taustatiedolla marraskuisen hässäkän päätähdestä, joka otetaan nykyään vastaan riemuiten jokapuolella maailmaa. Erityisen innokkaita Nouveaun suhteen ovat japanilaiset ja heidän vinkeistään voit lukea täältä. (Aiheesta myös aiemmassa postauksessa).

Tavallisesti punaviinin käyttäminen kestää n. 2-4 viikkoa, jonka jälkeen sitä kypsytetään kuukausia tai jopa vuosia ennen pullottamista. Beaujolais Nouveaun nopean saapumisen markkinoille, vain muutama viikko sadonkorjuun päättymisen jälkeen, mahdollistaa sen valmistustekniikkana käytettävä hiilidioksidikäyminen (tunnetaan myös nimellä hiilihappokäyminen, macération carbonique). Viinin ensimmäiseksi sallituksi myyntipäiväksi päätettiin vuonna 1985 marraskuun kolmas torstai, kätevästi viikko ennen Pohjois-Amerikkalaisten Thanks givingiä ja noin kuukausi ennen joulua. Nouveau onkin yritetty brändätä juhla- ja bileviiniksi etikettejä myöten ja kieltämättä ne näyttävätkin yleensä aika hauskoille.

Beaujolais Nouveau maistelussa

Vuosikerta 2019 ei ollut Beaujolaisin alueella mitenkään helpoimmasta päästä. Inter Beaujolaisin David Ratinger kertoi Decanter lehden haastattelussa, että kesän lämpötilat olivat Beaujolaisissa erittäin kuumia, yli 40 astetta, ja kuivuus vaivasi viinitarhoja. Lisäksi alkukesän halla ja elokuun raekuurot (jossa tuli kuulemma pingispallon tai jopa petanque-pallon kokoisia rakeita) aiheuttivat sen, että satomäärät putosivat ja poimituistakin rypäleistä tavallista pienempi määrä voitiin käyttää viinin valmistukseen. Kuitenkin rypäleiden kypsyysaste oli hyvä ja sadonkorjuu päästiin tekemään hyvässä säässä. Beaujolaisin 2019 vuosikerta on siis määrältään niukka, mutta laadultaan sen sanotaan olevan erittäin korkeatasoinen, jopa poikkeuksellinen. Alkon valikoimassa on tänä vuonna kaksi Beaujolais Nouveau viiniä.

Jean Loronin Beaujolais Noveau Villages 2019 (kuvassa vasemmalla) ja Georges Duboeuf:n Beaujolais Nouveau 2019.  Jean Loronin viinitalon historia ulottuu vuoteen 1711, jolloin Jean Loron alkoi tavoitella “täydellisiä rypäleitä” luodakseen ensiluokkaisen laadukkaita viinejä. 1700-luvulla oli tavallista, että viljelijät kasvattivat useita eri kasveja, viiniköynnös yhtenä muiden joukossa. Jean halusi kuitenki keskittyä viiniin ja tiettyihin erityisiin palstoihin, joiden hän uskoi tuottavan parhaan sadon upeiden viinien raaka-aineeksi. Nykyään viinitalolla on 135 hehtaaria viljelyksiä sekä Beaujolais että Macônnais alueilla. Mainittakoon vielä, että Jean Loronin Nouveau on Village tason viini, eli sen rypäleet ovat kasvaneet paremmiksi tunnustetuilla alueilla kuin ”perus Beaujolais”. (www.loron.fr)

Georges Duboeuf puolestaan on 86 vuotias, Beaujolaisin kuninkaaksikin tituleerattu herra, joka perusti 1964 nimeään kantavan négociant yrityksen. Négociant tarkoittaa viinin välittäjää, joka ostaa viinirypäleitä viljelijöiltä, käyttää ne viiniksi omassa viinin valmistamossaan ja myy sitten omalla nimellään. Monet négociantit omistavat myös itse viinitarhoja ja niiden tuottamien rypäleiden lisäksi ostavat rypäleitä muiltaki viljelijöiltä. Nykyään Georges Duboeuf on valtava yritys, se toimii yli 300 viljelijän kanssa ja tuottaa  36 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa, joista 20% on Beaujolais Nouveauta. (www.duboeuf.com ; winesearcher.com)

Näitä kaveruksia kun vertailee, niin väri on molemmissa kohtuullisen tumma, mutta ei kovin intensiivinen. Sävy on rubiinin punainen.

 

George Duboeuf:n Nouveaussa tuoksusta aistin kanelimaista mausteisuutta ja häivähdyksen Nouveaulle tyypillistä parfyymimäistä banaania, joka haihtuu lasista melko nopeasti, myös punaista marjaisuutta kuten kirpakkaa punaherukkaa tai puolukkaa ja aavistus myös metsämansikkalta vivahtavaa makeampaa marjaisuutta. Jokin tuoksussa viittaa niin vahvasti hapokkuuteen, että jo pelkkä tuoksu nostaa veden kielelle kun suu valmistautuu maistamaan jotakin hapokasta. Suussa viini on kevyt, hapokkuutta löytyy suhteellisen paljon ja se korostuu sillä tuoksussa tuntuva hedelmäisyys ja mausteisuus ei kanna maistettaessa kovin pitkälle. Tanniinejakin on melko vähän ja ne tuntuvat mukavan pehmeiltä, joka viittaa siihen että rypäleet ovat saavuttaneet kasvukauden aikana hyvän kypsyyden. Jälkimaku on hyvin lyhyt.

Jean Loronin Nouveaun tuoksussa tuntuu lämmin kanelimainen mausteisuus ja myös makeahkon tuntuinen, lähes ylikypsä banaanimaisuus. Punaista hedelmäisyyttä on tässäkin viinissä ja se on yleisfiilikseltään kypsemmän oloista kuin Georgen Nouveaussa ja vivahtaa muun muassa kirsikkaan ja hiukan mustikkaankin. Lisäksi, en voi välttyä siltä että tuoksusta tulee jotenkin mieleen myös vaaleanpunainen Muumi-vadelmalimsa. Tämäkin viini on hapokas, tanniineja on hiukan enemmän kuin Georgen Nouveaussa ja ne ovat mukavan pehmeät tuoden viinille runkoa. Kuitenkin viini tuntuu alkoholipitoisuuden suhteen vähän epätasapainoiselta, sillä näin tuoreen viinin jotenkin ohuehko hedelmäisyys ei oikein tahdo kestää 13% alkoholipitoisuutta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että molemmat ovat yllättävän viinimäisiä ollakseen näin nuoria viinejä, olen joskus maistanut paljon mehumaisempaakin Nouveauta. Molemmat sopivat hyvin sellaisenaan seurusteluun, tai esimerkiksi grillatun kanan, tai kalkkunan kanssa jolla on esim. karpalokastike kaverinaan (kuka juhlii thanksgivingiä?;). Juustoista Beaujolais Nouveaulle klassisia kavereita ovat valkohomejuustot Brie ja Camembert, siihen kylkeen voi toki lisätä vähän suolakeksejä ja niin voi matka 2019 vuosikertaan alkaa.

Kiitos kun viivähdit hetken Wine and Beyondin blogin parissa. Koska tällä postauksella alkaa olla jo pituutta palaan toisella kertaa Beaujolais Nouveaun valmistusmenetelmään, hiilidioksidikäymiseseen (macération carbonique). Lisää tietoa janoaville vinkiksi, että valtiollinen monopolimme tarjoaa verorahoille vastinetta ja ihan näppärästi paketoitua infoa: Moninaiset Beaujolais:n viinit .

Beaujolais Nouveau ja Gamay avaavat uuden viinivuosikerran 2019

Uusista postauksista saat tiedon seuraamalla viiniblogia Facessa tai Instassa

 Kuvat: Anniina Schreiner ja freepik.com

 

Muita Wine and Beyond viiniblogin postauksia pääset lukemaan täältä