Yhteistyössä: Saksan viinitiedotus

Mikä tekee hyvän parsaviinin?

Kevät tuo mukanaan ruokapöytään parsan. Tämän raaka-aineen kohdalla taitaa pitää paikkansa, että toisen herkku on toisen kauhistus. Itse kuulun parsan rakastajiin, nykyään. Aiemminki söin parsaa aina parsakauden alkaessa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana olen alkanut keväisin suorastaan himoita sitä.

Niinpä olen jo parina keväänä etsiskellyt täydellistä parsaviiniä ja kahlannut läpi eri rypälelajikkeita. Aloitin monessa mediassa hehkutetusta Sauvignon Blancista, mutta mielestäni se on aivan liian kitkerä pari parsalle… Chardonnayta epäilin jo etukäteen ja eihän se pärjännytkään; ei tammitettuna, eikä ilman. Pinot Blanc tai Pinot Gris eivät ole myöskään suuremmin vakuuttaneet, vaikka joskus Pinot Blanc on kyllä ollut melko hyväkin! Riesling on kyllä oiva, mutta välillä turhankin aromaattinen. Täytyyhän parsankin päästä esiin. Toistaiseksi vahvin ehdokas on mielestäni Silvaner, joka nauttiikin Saksassa mainetta mainiona parsaviininä!

Aion nyt laittaa loppusuoralle selvinneet Silvanerin ja Rieslingin vastakkain. Kumpi vie voiton? Tervetuloa viiniblogin mukaan parhaan parsaviinin etsintään.

Parsaviineistä puhutaan joka vuosi! Puhuttavaa riittää, sillä parsa ei ole helpoin ruokapari viineille. Valitettavasti valkoista parsaa en saanut nyt käsiini, joten postaus keskittyy vihreään parsaan.

Uunissa paahdetut parsat ja Hollandaise-kastike. Kastike tuo yhdistelmään aika paljon rasvaisuutta, jonka vastapainoksi viinissä tulisi olla raikasta hapokkuutta.

Hedelmäisyyttä, raikkautta ja sopiva aromimaailma

Parsaviiniä valittaessa olennainen kysymys on, minkä kanssa parsa tarjotaan?

Parsan omassa maussa yhdistyvät vihreä, aavistuksen pistävä, maanläheinen maku, sekä sokeriherneen palkoja muistuttavaa makea aromi. Viinissä tulisi olla hedelmäisyyttä tasapainottamaan parsan makua, mutta ei liikaa jottei viini jyrää parsaa. Lisäksi, jos viinissä on karvautta, tai vahvan yrttimäinen tunnelma, kääntyy yhdistelmä parsan kanssa kitkeräksi ja kovahkoksi. 

Eli, tarvitaan hedelmäisyyttä, muttei liikaa. Tarvitaan hyvä hapokkuus ja aromikkuutta, muttei liikaa sitäkään. Olennaista on, minkä kanssa parsa tarjotaan. Siksi tässäkin postauksessa on mukana eri ruokia ja neljä eri viiniä.

Luomu-Silvaner Rheinhessenin alueelta: Julius Silvaner Westhofener Rotenstein Organic 2021.
Silvanerin klassikko-alueelta Frankenista, niinikään luomu: Weingut am Stein Gutssilvaner 2020.
Moselin rinteiltä herkullinen ja aromikas Riesling: Grans-Fassian Catherina Riesling 2020.
Pfalzista raamikas ja runsas Spätlese-tyylin Riesling: Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trocken 2018. (Tästä viinistä on tullut myyntiin myös vuosikerta 2020, mutta tässä postauksessa mukana hiukan ikääntyneempiä viinejä edustamassa 2018.)

Silvaner vs. Riesling – kumpi on parempi parsan rinnalle?

Hurmaava parsakeitto

Ihana raikas parsakeitto. Onnistumisen salaisuus: älä ylikeitä parsaa. Ohjeen mukainen 5 min oli juuri sopiva, mutta ohueille/pienille parsoille riittää vähempikin.

Ihana raikas parsakeitto tarjoilee parsan maun hienolla tavalla. Reseptissä on mukana mausteena sitruuna ja parmesaani, joita voi lisätä oman maun mukaan.

Maistelin keittoa ensin ilman sitruunaa ja parmesaania, miten ihana ja raikas, vehreän parsamainen. Jos haluat parsan makua puhtaimmillaan, niin voit nauttia keiton näinkin. Silti täytyy sanoa, että parmesaani ja sitruuna syventävät makua, molemmat tuovat oman lisänsä. Viinivalinnan kannalta näiden kahden ”mausteen” lisääminen oli kiinnostavaa.

Aluksi tuntui, että kyllä Silvaner on tässä ehdoton pari. Sekä Julius Silvaner että Weingut am Stein Silvaner sopivat kuin nenä päähän, tukivat keiton aromeita ja antoivat parsan olla estradin päätähti. Rieslig tuntui aluksi liian aromaattiselle.

Vaan ans olla, kun lisäsin keittoon parmesaania ja sitruunaa. Nyt Moselin Riesling pääsi oikeuksiinsa. Grans Fassianin Catharina Riesling osui keskelle maalia. Keiton aromien voimistuessa aromikkaampi Riesling oli ihana pari! Silvaner toimi edelleen ihan kivasti, mutta mitä enemmän laitoin mukaan parmesaania ja sitruunaa, sitä enemmän alkoi vaaka kallistua kohti Moselin Rieslingiä.

Anselmanin Spätlese oli tälle keitolle liian voimakas pari, vaikka muuten todella upea viini onkin! Parsa kaipaa viiniltä raikkautta ja muutamia vuosia ikääntyneen Rieslingin aromimaailma on turhan voimallinen.

Parsapasta syntyy parsasta, pastasta, oliiviöljystä, sitruunasta, viherpippurista ja pienestä tirauksesta voita.

En muistaakseni, ole koskaan aiemmin syönyt pastaa, jossa parsa olisi pääraaka-aine. Kokkailin tämän reseptin suurella mielenkiinnolla. Parsa pääsee tässä annoksessa kivasti esiin, eikä sitä peitetä millään kermaisilla sooseilla. Kannattaa kokeilla, ellet ole aiemmin parsapastaa testannut!

Tälle annokselle mielestäni paras kaveri oli puolikuiva Moselin Riesling. Pastan hiilihydraatit tuntuvat tykkäävän siitä, että viinissä on jonkun verran jäännössokeria. Silvanerkin toimi, mutta yhdistelmä on hiutusen karheahko, etenkin kun viini on kuiva. Tulevaisuudessa voisin kokeilla tätä annosta esimerkiksi Herxheim am Berg Silvanerin kanssa, jossa on hiukan enemmän jäännössokeria. Tässäkin tapauksessa Anselmanin Spätlese oli turhan voimakas, parsa tarvii keveämmän kaverin.

Parsapiirakka

Päätin kokeilla parsaa myös piirakan muodossa. Netissä löytyvissä ohjeissa melkein kaikissa oli mukana juustoa, mutta halusin kokeilla jotakin muuta. Niinpä tein Parsapiiraan ”omasta päästä”. Laitoin täytteeksi hollandaise-kastiketta, créme fraichea ja kananmunaa. Tarkempi ohje postauksen lopussa.

Tämä kokeiluni onnistui hyvin!

Parsapiirakka on kivan keväinen purtava illanistujaisiin!

Piirakan kanssa Silvaner oli hyvä ja raikas pari. Myös pari ystävääni osallistui piirakan ja viinien maisteluun, ja heiltäkin sain hyväksyviä nyökyttelyjä tälle parille.

Riesling oli toki hyvää myös, mutta sen ja piirakassa olevan Hollandaisen jäljiltä ei parsan maku pääse enää esille. Toisaalta, esim. illanviettoon, jossa seura on pääasia (eikä parsa), voi Riesling voi olla monikäyttöisempi myös muiden tarjottavien kanssa.

Parsapiirakan pohja syntyy helposti lehtitaikinasta, eikä täytteidenkään pyöräyttämisessä kauaa mene.

Kumpi voitti Silvaner vai Riesling?

Visainen kysymys, molemmat ovat hyviä. Kuten aina, myös parsan kanssa viiniä mietittäessä on tärkeää huomioida annos kokonaisuudessaan. Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin Silvanerin kannalle. Se antaa tilaa vihreälle parsalle, ei jyrää, mutta tarjoilee tarpeeksi hedelmäisyyttä.

Etenkin Frankenin alueen Silvanereista löytyvä hennon maanläheinen aromi tukee parsan omia makuja hienosti. Jos haluat parsaa puhtaimmillaan, keitossa tai esimerkiksi vaalean kalan ja voikastikkeen parina, ota Silvaner.

Mitä enemmän mukaan lisätään umamista makua esim. hollandaisea, kinkkua, kalkkunaa, parmesaania (tai muuta juustoa), sitä enemmän alkaa viinivalinta suuntautua kohti Riesligiä. Etenkin puolikuiva Moselin Riesling toimii valtavan hyvin.

Nyt tokokuussa yli 70 ravintolaa eri puolilta maata on mukana Riesling-viikoilla. Useissa menuissa on mukana myös parsa ja sille sovitettu viini. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja tsekata teemaviikkojen tarjonta!

Iloista kevättä kaikille!
Terkuin,
Viiniblogin Anniina

Näin muikean ilmeen sai aikaan visiitti Juurella ravintolassa Seinäjoella. 😀 Pääset katsomaan videon visiitistä klikkaamalla kuvaa. (Aukeaa YouTubeen).

 Seuraa viiniblogia Facessa ja Instassa

Parsapiirakka:

(Noin puoli pellillistä)

Pohjaa varten tarvitset kolme levyä valmista lehtitaikinaa. Sulata lehtitaikina ja yhdistä kolme palaa toisiinsa, kauli hieman. Rypistele vähän reunoja koholle, jotta täyte pysyy paremmin niiden sisäpuolella. Voit voidella reunat kananmunalla jos haluat, itse jätin tämän tekemättä.

Sekoita keskenään 1,5 dl hollandaise-kastiketta, ja 150g Creme Fraichea. Lisää pari kananmunaa sekä 2 tl suolaa. Kaada voitaikinapohjan päälle rauhallisesti.  Paista uunissa n. 10 min sillä aikaa, kun peset ja kevyesti kuorit parsat. Isot parsat kannattanee halkaista.

Asettele parsat pohjan päälle, voit sipaista niihin hiukan oliiviöljyä tai sulatettua voita, jos haluat. Paista alalämmöllä (jotta pohja paistuu hyvin) noin 15-20 min.

Lopuksi voit lisätä päälle oman maun mukaan hiukan suolaa, rouhaisun pippuria tai tirauksen sitruunaa. Mutta hyvää on ilmankin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Voit seurata Viiniblogia, vaikket olisikaan Facebookissa tai Instagramissa. Liity sivun alareunasta Wine and Beyond.fi sähköpostilistalle, jonka kautta saat tiedon uusista blogipostauksista. Osoitteita ei luovuteta eteenpäin muihin tarkoituksiin.