RANSKALAISTA VIINIÄ

SUOMALAISELLA SYDÄMELLÄ

Itsenäisyyspäivän alla on mukavaa nostaa esiin sinivalkoisia värejä myös viiniblogissa. Viime vuonna kuulimme Sadun kuulumisia Uudesta-Seelannista. Tänä vuonna pysytellään Euroopan kamaralla ja suunnataan yhdelle maailman ikonisimmista viinialueista, Ranskan Bordeauxiin. Tervetuloa viiniblogin matkaan!

Syksyisiä viiniköynnöksiä Ranskan suurimmalla viinialueella, Bordeauxissa.

Bordeaux on suuri. Se on sitä paitsi historialtaan, kulttuuriltaan ja maineeltaan myös maantieteellisesti sekä tuotantomäärällisesti. Alueella on vahvat perinteet punaviinien tuotannossa ja sanotaan, että missään muualla maapallolla ei kasva yhtä paljon Merlot- tai Cabernet Sauvignon köynnöksiä kuin täällä. Valkoisista rypälelajikkeista puolestaan valtaa pitävät Sémillon ja Sauvignon Blanc, joista valmistetaan raikkaan rapsakoita valkoviinejä ja ylellisiä makeita jälkiruokaviinejä.

Ikonisen alueen perinteet ovat vahvoja, mutta alueelta löytyy paljon muutakin, myös perinteitä haastavia viinintekijöitä. Yksi alueen nuorimmista viinitilallisista on suomalainen Nea Berglund, jonka työssä yhdistyvät sekä perinteet, että uudet tuulet.

Kysytään häneltä, mitä Bordeauxiin kuuluu näin Suomen itsenäisyyspäivän alla?

Nea Berglund on asunut Bordeauxissa vuodesta 2015. Hän on Château Carsinin viinintekijä ja toimitusjohtaja Kuva: Sami Piskonen.

Suomalaisvoimin jo kolmekymmengtä vuotta

”Hyvää kuuluu” Nea vastaa ja kertoo paistattelevansa päivää t-paidassa vaikka on marraskuu. ”Sato on tältä syksyltä korjattu ja juuri nyt on upea auringonpaiste.”

Vaikka viini on ”niin ranskalainen elintarvike kuin olla voi” ovat Château Carsinin ja Nean sidokset Suomeen vahvat. Viinitila on ollut suomalaisomistuksessa jo kolmekymmentä vuotta ja tilalla käy normaalina vuotena noin 300-400 vierailijaa, suurin osa Suomesta. Kaikki eivät kuitenkaan käy tilalla vain turistina, vaan joka syksy suomalaiset ovat olennainen osa tilan työvoimaa sadonkorjuuaikaan.

”Tämä vuosi on tietysti ollut poikkeus, mutta silti tänäkin vuonna sadonkorjuu tehtiin käsin, pääasiassa suomalaisvoimin.” Nea kertoo. ”Bordeaux on maailmaan suurin yhtenäinen viinialue ja valtaosa sadosta poimitaan koneella. Kaikki meidän naapuritkin tekevät sadonkorjuun koneella. He ihmettelevät, että miten vuosi toisensa jälkeen meillä voi olla poimijoita Suomesta!”

Château Carsin on erilainen kuin naapurinsa muun muassa siinä, että kaikki viinirypäleet poimitaan käsin, pääasiassa suomalaisvoimin. Tässä kuvassa syksyn 2020 sadonkorjuuporukka. Kuva: Chateâu Carsin

Sadonkorjuu on useamman viikon rupeama. 20 hehtaarin tilan vuosituotanto on noin 100.000 kiloa rypäleitä, joten siinä riittää työsarkaa. Sadonkorjuussa onkin yleensä porrastetusti mukana noin 50 poimijaa, jotka majoittuvat Château Carsinin tiloissa.

”Työ on raskasta, mutta sen vastapainoksi on hyvää ruokaa, illanviettoja ja niin edelleen. Ja ihmiset haluavat tulla uudestaankin, pisimpään mukana ollut poimija oli ensimmäistä kertaa mukana sadonkorjuussa 1994.”

”Tämä on yhteisöllinen tapa. Ihmiset ovat täällä löytäneet uusia ystäviä, pariskuntia on muodostunut, firmoja on perustettu. Jos Carsinillakin poimittaisiin kaikki koneella, niin siitä puuttuisi suomalainen kädenjälki ja olisimme vain yksi tila muiden joukossa.”

Lempeitä ja lähestyttäviä

Chateau Carsinin maille mahtuu monta eri rypälelajiketta, joista valmistetaan monia eri viinityylejä. On kuivia valkoviinejä, roseeviinejä, tietysti myös punaviinejä sekä makeita valkoviinejä.

Sémillon terttu kasvukauden puolivälin paikkeilla. Kuva: Château Carsin

Valkoviineissä Bordeauxille tyypillisiä rypälelajikkeita ovat Sémillon ja Sauvignon Blanc. Carsinilla ne käytetään viiniksi rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.

”Mutta tiesitkö, että täällä myydään erityistä Sauvignon blanc-hiivaa, joka korostaa niitä sauvignon blancin aromeja”, Nea kysyy ja kertoo naapurinsa kokeilusta. Siinä saman tarhan rypäleet käytettiin viiniksi kolmessa eri tankissa ja jokaisessa oli eri hiivakanta. ”Osa käytettiin yhdellä hiivalla, osa toisenlaisella ja osa luonnon hiivoilla. Niistä kaikista tuli ihan valtavan erilaisia, enkä sano, että se on huono asia, mutta itse tykkään luonnonhiivoista.”

”Meidän Blanc de Carsin on pyöreä, persikkainen, melooninen, hedelmäinen ja lempeän hapokas”, Nea kuvailee. Maistelen Carsinin viinejä samalla kun juttelen Nean kanssa ja kyllä, voin allekirjoittaa tämän.

Lisäksi sanoisin että tämä valkkari on hiukan kallellaan keskitäyteläisen suuntaan. Kieltämättä tästä puuttuvat monissa Sauvignon Blanceissa olevan vahvan vihreät aromit, mutta ehkä hiukan mustaherukkapensaan lehteä kuitenkin löytyy hedelmäisyyden lisäksi.

Blanc de Carsin ja Rouge de Carsin ovat monikäyttöisiä viinejä, jotka sopivat vaikka noutopöytäänkin.

”Bordeuxin punaviineillähän on maine, että ne ovat kalliita ja valtavia jykevän tanniinisia viinejä, joita pitää säilyttää 10 vuotta ennen kuin ne ovat juotavia. Minun tyylini ei ole uuttaa viiniin valtavaa määrää tanniinia, pikemminkin maltillisesti, jotta viinit ovat pehmeämpiä”.

Carsinin punaviineille tyypillistä onkin kevyt tammikypsytys ja lähestyttävä olemus. ”Kutsun itse näitä kahta joskus arkiviineiksi. Esimerkiksi meidän Rouge on aika kiitollinen ruokapöytään, se ei ole liian kevyt liharuoalle, ei liian ronski kanalle ja se käy lihapadalle, pitsoille, pastoille”, Nea Berglund kuvailee.

Punaviinin aromimaailmasta löydän metsämarjoja, kuten puolukkaa ja mustikkaa sekä kevyttä maamaisuutta ja kuivattuja yrttejä. Keskitanniininen maku paljastaa lisäksi myös tumman suklaan aromeja ja kevyttä savusuutta. Kuten Neakin totesi, selvästi pehmeämpi ja lähestyttävämpi kuin ”klassinen Bordeaux”.

Ja lopuksi jotakin makeaa…

Château Carsin sijaitsee Bordeuxissa Cadillac nimisellä ala-alueella. Tämä alue tunnetaan erityisesti makeista valkoviineistään ja itseasiassa läheisen Garonne-joen vastarannalla sijaitsevat maailman kuulut Sauternesin ja Barsacin viinialueet.

Yksi näiden viinien menestyksen salaisuus on Garonne ja Ciron -jokien yhtymäkohdasta aamuisin nouseva usva, joka mahdollistaa jalohomeen syntymisen. Kun jalohome pääsee oikealla tavalla vaikuttamaan kypsiin rypäleisiin syntyvät hyvät lähtökohdat erinomaisten makeiden viinien valmistuksen.

”Suomessa makeista viineistä puhutaan usein jälkiruokaviineinä, mutta täällä niitä nautitaan enemmänkin aperitiivina esimerkiksi juustojen, pateiden tai terriinien kanssa”, Nea juttelee.

Makea Château Carsin Cadillac 2011. Tämä viini on ollut saatavilla Alkosta, mutta sen saatavuus näyttää vaihtelevan. Tällä hetkellä tämän voi tilata ainakin Carsinin omasta verkkokaupasta tai viinikellari.com:sta.

Maistan tätä makeaa, kullanväristä valkoviiniä. Sen voimakkaassa tuoksussa on appelsiinin kuorta, lakkaa, aprikoosihilloa ja hunajaa. Maku on makea ja seurailee tuoksua. Hapokkuuttakin löytyy jonkun verran, vaikka selkeästi kyseessä on jälkiruokaviini… tai siis makea valkoviini kuten Bordeauxissa tämän tyylin viinejä tavataan kutsua. Jälkimaku on pitkä ja siinä kaikuu aprikoosihillo sekä kuorelliseen manteliin viittaavia sävyjä.

En tietenkään voi välttyä vertaamasta tätä tyypilliseen ”Sauternesiin”. Mielestäni tämä on kokonaisuudessaan hiukan kevyempi, vaikka selkeästi makea onkin. Itse olen kokenut Sauternes-viinien vahvemman parfyymisyyden joskus lähes pyörryttävänä ja itseasiassa tällainen saman tyylinen, mutta kevyempi viini on minusta miellyttävämpi.

Mutta päästetään Nea vielä hetkeksi ääneen…

Erilainen Bordeauxlainen

Harvalla Bordeauxin viinitilalla on vetäjänään nuori nainen. Miltä tuntuu olla nuori nainen tällaisella perinteisellä viinialueella?

”No oikeastaan koen, että teen tätä siinä missä muutkin.” Nea toteaa. ”Toisaalta tiedostan kyllä, että olen 30v ulkomaalainen nainen yhdellä maailman perinteikkäimmistä viinialueista. Joskus äijät kääntää päätään, kun ajan traktoria tarhoilla.” Nea nauraa. ”Vaikka on täällä kyllä naisia töissä viinitiloilla, harvemmin kuitenkaan traktoreiden päällä, ennemminkin käsitöissä leikkaamassa köynnöksiä ja niin edelleen.”

Nean mielestä Bordeux:ssa on melko vähän nuoria viinitilallisia. ”Olen huomannut, että täällä ei ole tapana jättää viinitilaa seuraaville sukupolville ennen kuin viljelijät itse eläköityvät. Tuntuu, ettei kaikille tiloille ole edes jatkajia, nuoremmalla polvella on jo muita suunnitelmia”.

Neaa kiehtoo erilaisten lajikkeiden kanssa työskentely, erilaisten tynnyreiden ja amforoiden kokeilu. Tämä on herättänyt huomiota perinteisempien viinitilallisten parissa. ”Minulla on oma viinibrändi, Charivari Wines, jonka tuotteet ovat autenttisia, luonnollisia ja vähän kapinallisiakin. Sitä kohtaan jengi on vähän yrmistellyt naapurustossa, toki toiset ihailevat rohkeuttakin.”

Näissä savi-amforoissa kypsyvät Carsinin Amphora -sarjan viinit sekä Charivarin L’Amour Fragile -kuorikontaktiviini. Kuva: Château Carsin

”Kerran vanha herra naapuristani kysyi, että ”tiedätkö että tämä ei ole klassista Bordeaux:ta?”, Nea nauraa. ”Minusta kaiken ei tarvitse olla niin klassista ja pönötystä, viini saa myös olla kivaa!”

”Jos mietitään esimerkiksi Bordeauxin Médocin aluetta niin sillä on klassinen tyyli ja Grand cru-imago. Jos jotain viiniä on useita vuosisatoja tehty tietyllä tavalla niin miten sitä yhtäkkiä muuttamaan. Se on myös omanlaisensa painolasti. On onnekasta, että sijaitsemme Bordeauxissa alueella, jossa on sekä valkoisia että punaisia lajikkeita, mahdollisuus kokeilla, leikitellä ja myös osittain erottautua alueen perinteistä.”

Nealla on rohkutta ja mahdollisuuksia kokeilla uutta. Se on mielestäni hienoa. Kaikki hänen kokeilunsa eivät edes liity viiniin, mutta viinirypäleisiin kuitenkin. Yksi hänen uusimmista projekteistaan on kupliva rypälemehu Sémillon lajikkeesta, jota saadaan Suomeenkin ensi vuoden puolella. Ehkä vielä joku päivä pääsemme vertailemaan Sémillon ja Sauvignon blanc mehujen eroja…

”Meillä on ollut aina isän kanssa erittäin hyvä suhde ja hän on aina kannustanut kaikkiin kokeiluihin… tai no melkein kaikkiin kokeiluihin”. Nea hymähtää. ”Jos minäkin olisin vain yksi muiden joukossa, poimisin kaiken koneella ja noudattaisin kaikessa perinteitä, niin olisiko se kovin kiinnostavaa?”

Vastaus tähän kysymykseen jääköön jokaiselle itse pohdittavaksi. Joka tapauksessa viiniblogi palaa Bordeauxiin ja Nean kuulumisiin myös tulevaisuudessa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille täällä kotimaassa ja maailmalla!

Sinivalkoisin terveisin,
Viiniblogin Anniina